Kattaus ja käytöstavat

Ruokatalouden hoito ja ravitsemuksen perusteet - kurssi pyörähti käyntiin viime viikolla. Pääsimme tekemään kattauksia, harjoittelemaan hieman tarjoilua ja tietenkin niitä hyviä käytöstapoja. Tässä tiivistelmää siitä.

YLEISTÄ

• Kaunis kattaus silmänruokaa. Kattaus ja sen yksityiskohdat määräytyvät tilaisuuden luonteen mukaan, ja tietenkin kattajan oman maun mukaan.
• Kiillota aterimet ja pyyhi lasit kirkkaiksi.
• Asettele vastakkaiset lautaset samaan linjaan.
• Asettele astioiden kuviot ruokailijaan päin
• Jokaiselle ruokailijalle varataan tilaa 60 cm, tuolin taakse 70 cm
• Riittävä pöydän leveys on 80–90 cm
• Lautasen etäisyys pöydän reunasta 2–3 cm
• Pöytäliina saa ulottua 25–30 cm pöydän reunan yli, noutopöydässä lattiaan asti

KATE

Juhakattaus

Peruskattaus

Jotta ruokailu sujuisi mukavasti, kullakin ruokailijalla täytyy olla riittävästi tilaa pöydässä (n. 60 cm). Kattaus riippuu tarjottavasta ruuasta ja juomista.

Katelautaset asetellaan ensin, jos niitä käytetään. Ne saavat olla pöydässä vaikka koko illallisen ajan tai sen voi ottaa pois ennen jälkiruokaa. Katelautasen ja ruokalautasen välissä käytetään nk. kateliinaa, joka estää lautasten kolinaa. Lautaset asetetaan parin sormenleveyden päähän pöydän reunasta.

Lautaset

Keittolautanen = keittolautasta ei panna pöytään, vaan keitto tarjoillaan sivupöydältä
Alkuruokalautanen = voi olla pöydässä ja kylmä alkuruoka valmiina lautasella
Pääruuan lautanen = tuodaan pöytään joko tyhjänä (lämmitettynä) jos lämmin ruoka tarjoillaan, pääruoka voi tulla pöytään myös valmiina lautasannoksena
Salaattilautanen = vasemmalle, voi toimia myös leipälautasena
Leipälautanen = vasemmalle
Juustolautanen = tuodaan pöytään juustojen kanssa
Jälkiruokalautanen = tuodaan pöytään valmiina tai jos jälkiruoka on tarjoiltava, tyhjänä
Kahvikuppi = tuodaan pöytään aterian päätteeksi

Lasit järjestyksessä oikealta vasemmalle

Vain neljä ensimmäistä lasia katetaan pöytään ja loput tuodaan kunkin ruokalajin yhteydessä. Jos snapsia on tarjolla, snapsilasi on ulommaisena kattauksessa. Sitten vesilasi, valkoviinilasi, punaviinilasi.

Aterimet eli ruokailuvälineet

Alkuruoka-aterimet ovat aina pienemmät kuin pääruoka-aterimet. Haarukat katetaan vasemmalle piikit ylöspäin, veitset ja keittolusikka oikealle veitsen terä lautasta kohti ja lusikan pesä ylöspäin. Ensimmäisenä käytettävät aterimet ovat aina uloimpana.

Kastikelusikan paikka on oikealla vinosti lautasen yläkulmassa. Kalalle pääruokana voi myös kattaa erilliset kalahaarukat - ja veitset.

Jälkiruokalusikan paikka on lautasen yläpuolella pesä oikealla ylöspäin. Mikäli jälkiruokaa varten katetaan myös jälkiruokahaarukka, se asetetaan lusikan alapuolelle piikit oikealle osoittaen. Jos aterialla tarjotaan juustoja ennen jälkiruokaa, juustohaarukka ja veitsi asetetaan lautasen yläpuolella ja jälkiruoka-aterimet tuodaan vasta jälkiruuan yhteydessä.

Voiveitsi katetaan oikealle leipälautasen päälle suoraan/viistosti, terä lautasta päin. Ruokavälineistä pöytään katetaan vain neljä ensimmäistä.

RUOKA- JA PÖYTÄTAVAT

• Istuudu pöytään yhtä aikaa muiden kanssa.
• Aseta lautasliina syliin.
• Ruokaa otetaan vain sen verran, että kaiken ottamansa jaksaa myös syödä.
• Aloita lämpimän ruuan syöminen kun vieressäsi istuva henkilö on myös saanut ruoan.
• Aloita kylmät alku- ja jälkiruuat yhtä aikaa kaikkien kanssa.
• Pyydä toisia ojentamaan ruokia, joihin et ylety, älä kurottele.
• Tarjoa ensin vierustovereillesi lisää juotavaa ja täytä vasta sen jälkeen oma lasisi.
• Käytä veistä leikkaamiseen, laita ruoka suuhun haarukalla.
• Vältä nojailemasta pöytään kyynärpäilläsi.
• Jätä käytetty lautasliina taitettuna pöydälle lautasen viereen ja ruokailuvälineet vierekkäin "kello viiden" kohtaan lautaselle.
• Nouse pöydästä yhtä aikaa toisten kanssa.
• Älä jätä tuolia huolimattomasti, vaan työnnä tuoli paikoilleen.
• Muista kiitos.

"Ota, anna oikealta, tarjoa vasemmalta"
 

aterian alussa

• Kaada juomat ruokailijan oikealta puolelta.
• Tuo kiertävät tarjoilukulhot pöytään ruokailijan oikealle puolelle.
• Tarjoile ruoka vasemmalta puolelta.

lämpimän aterian jälkeen

• Vie etu- ja pääruoan tarjoiluastiat pois pöydästä.
• Kerää lautaset ja ruokailuvälineet ruokailijan oikealta puolelta.
• Aseta ruokailijoille jälkiruokalautaset tai -kulhot oikealta puolelta.
• Tarjoile jälkiruoka vasemmalta puolelta

Lähteet täältä ja täältä.

Nyt lähden ystävän luokse herkuttelemaan tomaattikeitolla, jonka jälkeen olisi vuorossa Savonlinnan Iloa ja Valoa tapahtuma. Hyvää sunnuntaita!

Lihapullia ja kasvatustiedettä

Minusta on tullut aamuvirkku.. On vapaapäivä, ja olen ylhäällä ennen kahdeksaa. Päätin käyttää ajan tehokkaasti ja pyöräyttää lihapullia. Koko kämppä tuoksuu nyt broilerilta, täällä ei ole ihan ensiluokkainen tuo ilmanvaihto?

Broilerilihapullia, kvinoaa ja kasviksia - valmiina heti aamusta purkkeihin pakattavaksi!

Kasvatustieteen perusteet, 5/5

Viimeinen luento ennen tenttiä. Mun piti jo palauttaa tenttikirjakin takaisin, josta en kyllä ainakaan toistaiseksi paljoa edes ymmärtänyt. Mitenköhän ensimmäisen tentin kanssa käy!

Tässä tämän luennon asioita

Ihmiskäsitys, lapsi ja nuori

·         Voidaan tarkastella, onko lapsi toiminnan kohteena vai aktiivinen subjekti. Opettaja voi mekaanisesti siirtää tietoa lapseen, esimerkiksi opettamalla jakokulmaa liitutaulun edessä paasaten, jolloin lapsi kaiketi on toiminnan kohde. Jos lapsi on itse aktiivinen, esittää kysymyksiä ja havainnoi, hän on toiminnan subjekti.

·         Lapsi subjektina = lapsi on asiantuntija omalla sarallaan, ei pelkkä tavoite tai opettajan ongelma, hänellä on arvokasta tietoa ja hän pystyy ja haluaa vaikuttaa

Ihmiskäsitys, ammattilainen

·         Voidaan tarkastella, onko aikuinen tietäjä ja tiedon kaataja, vai kohtaaja, vastavuoroinen kuuntelija.

·         Aikuisella on luonnollisesti arvokasta tietoa ja hän on asiantuntija, mutta erityisen ammattilaisen hänestä tekee se, miten hän osaa tietonsa tuoda julki.

·         Ammattilaisen kohdalla ihmiskäsitykseen liittyy myös moniammatillisuus ja –asiantuntijuus.

Käsitys tiedosta

·         Onko tieto objektiivista vai subjektiivista?

·         Tieto on suhteellinen käsite

·         Miten tietoa tuotetaan, kuka tietoa tuottaa, miten tietoa hankitaan ja kuka päättää kenen tieto on tärkeää?

·         Tiedon kontekstisidonnaisuus: palloa heitetään oikeaoppisesti eritavalla yksivuotiaalle ja kaksikymmentäyksivuotiaalle. On siis tilanteesta kiinni, milloin mikäkin tapa toimia on oikein.

·         On olemassa kirjatietoa, tutkimustietoa ja kokemustietoa

·         On olemassa opettajan tietoa ja oppilaan tietoa

·         Moniammatillinen tieto (ennakkokäsitykset, ja niiden pohjalta leimaaminen)

·         Miten tiedon luonne tai erityyppinen tieto vaikuttaa sen käyttötarkoitukseen?

Miten toiminta organisoidaan?

Käsitys toiminnasta

·         Toimintaa voidaan tutkia yksilön, yhteisön tai esimerkiksi pienryhmän näkökulmasta

·         Eheyttävä toiminta luo kokonaisuuksia

·         Toiminnan tuloksena syntyy systeemisiä tietorakenteita

OIVALLUKSIA

·         Opettaja on äänessä 70-90% oppituntia pidettäessä: lapset saavat siis melkein koko tunnin tyytyä olemaan tuppisuuna, joka on tietenkin vähän huono lähtökohta heidän oman aloitteellisuutensa ja tutkivan oppijuutensa kehittymiselle.

·         Kysyminen opettajan käyttämästä aloitteesta 90%: lapset eivät siis juurikaan esitä spontaaneja kysymyksiä, vaan vastaavat lähinnä silloin, kun opettaja muistaa jotain kysyä. En usko, että tämä useinkaan on lapsien vika.

·         Jo 1 vuotias on hurjan aloitteellinen, ja hänellä on vuoden verran elämänkokemusta. Tämä ehkä usein unohtuu, kun esimerkiksi ekaluokkalaiset aloittavat koulussa. Ajatellaan, että tässä on nyt nämä 20 tyhjää taulua, joille ihan kaikki on uutta. Todellisuudessa heillä on jo 7 vuoden elämänkokemus, eli heidän taulussaan on jo jotakin. Miten tämä tulisi huomioida opetuksessa, ja voidaanko toisaalta olettaa lapsien jo osaavan tiettyjä asioita? Luokassa kuitenkin aina niitä, jotka eivät vielä tunnista yhtäkään aakkosta. Nämä lapset taas saattavat tietää jostakin muusta asiasta enemmän. Olettamus, että lapsilla on jo jotakin tietoa, mielestäni herättää positiivisella tavalla opettajan mielenkiinnon: opettaja kiinnostuu lapsista yksilöinä, selvittää ehkä astetta syvemmin lapsen taustoja (sen puitteissa mikä on mahdollista) ja miettii uusia ulottuvuuksia opetuksen lähtökohdiksi. Opettaja voisi kenties miettiä, mitä minä näiltä lapsilta voin oppia? Emme voi tarpeeksi muistaa omaa lapsuuttamme tai sen aikaista ajatusmaailmaamme, jotta voisimme täysin asettua lapsen asemaan ja ymmärtää, mitä heidän päässänsä liikkuu. Silloin kun aloiteamme esimerkiksi esiopetuksen, meillä on edessämme useampi asiantuntija juuri tällä alueella, ja sehän on ainoastaan mahtavaa.

·         Lapset ovat todella taitavia keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Lasten leikeissä on mukana mieletöntä mielikuvitusta, havaintoja, piirteitä todellisuudesta ja toisaalta fiktiivisiä asioita ja ymmärrystä. Lapset tietävät, miten heidän ikäisiään tulee puhutella ja millainen toiminta on hauskaa ja mielekästä. Kun lapset leikkivät, he siirtävät toisilleen tietoa kaikista luonnollisimmalla ja mielekkäimmällä tavalla. Meidän tulisin enemmän tarkkailla lapsia ja oppia heidän tavastaan leikkiä ja opettaa kasvattaa toisiaan. Lapsen oma tapa on usein se paras tapa.

·         Meidän tulisi siis kaikessa toiminnassamme tukea lapsen luontaista oppimishalua. Ensimmäisen AMKA harjoittelun aikana aioin tarkkailla erityisesti sitä, annanko oppilaiden käyttää heidän omaa tietoaan. Olenko sellainen papattava opettaja, joka ei anna lapsille puheenvuoroa, tai opi lapsilta mitään?

·         Proffa kertoi meille esimerkin opetustyylistä, jossa opettaja kysyy esimerkiksi: ”Mitäs puuta me voisimme alkaa tutkia?” Oppilaat vastailevat kaikkea palmuista vaahteroihin, ja opettaja jatkaa tarkentavilla kysymyksillä: ”Vaahtera voisi olla hyvä joo, mutta mikäs tuolla ulkona näkyy, tuollainen missä on vähän valkoista ja mustaa raitaa? Mikäs se onkaan? Alkaa K kirjaimella?” Sitten Anna viittaa ja sanoo koivu. Opettaja innostuu: ”Anna ehdotti koivua! Se on loistava ehdotus, valitaan koivu!” Todellisuudessa oppilaiden energia suuntautui ainoastaan siihen, mitä tuo täti nyt tuolla edessä haluaa, että me vastaamme. Kukaan ei oikeasti alkanut miettiä, mitä puuta olisi kiva tutkia. Tai jos alkoikin, opettaja tukahdutti (kenties haluamattaan) nämä ajatukset. Hän oli jo päättänyt, että koivua tutkitaan, ja yritti saada oppilaat itse ehdottamaan sitä. Tällainen valikoiva suuntautuminen ei välttämättä ole aina kaikkein toimivin, varsinkin jos halutaan edistää oppilaan omaa tutkijuutta.

Pygmalion-efekti

·         Kun meillä on tietty olettamus, että esimerkiksi ryhmän A oppilaat ovat erityisen lahjakkaita ryhmän B oppilaisiin verrattuna, syntyy pygmalion efekti. Vaikka ryhmät ja A ja B olisi jaettu täysin arpomalla, lapsissa ei siis ole mitään osoitettavissa olevia eroja, ovat oppimistulokset ryhmissä oletuksiemme kaltaisia. Ryhmä A saavuttaa siis todellisuudessakin paljon parempia tuloksia, kuin ryhmä B. Tästä on tutkimusaineistoa ja todisteita jopa uimaopetuksen osalta, joka on mielestäni todella mielenkiintoista.

Tieteellisempää määrittelyä, lähde täältä. 

"Pygmalion-efektillä tarkoitetaan opettajien odotusten vaikutusta oppimistuloksiin, ja se on saanut nimensä Bernard Shaw’n teoksesta (joka puolestaan on saanut nimensä muinaiskreikkalaisesta tarusta), joka on tullut tunnetummaksi musikaalista My fair lady. Pygmalion-efektiä voidaan pitää yhtenä itsensä toteuttavan profetian monista ilmenemismuodoista. Itsensä toteuttava profetia taas viittaa siihen, että inhimillisessä vuorovaikutuksessa odotuksilla ja uskomuksilla on taipumus kasvattaa odotetunkaltaisenilmiön todennäköisyyttä. 

Ilmiötä on tutkittu empiirisesti aikoinaan laajaa julkisuutta herättäneellä kokeella, jossa opettajia manipuloitiin uskomaan että osa oppilaista oli menestynyt testeissä tavalla, joka ennustaa hyvää koulumenestystä. Todellisuudessa oppilaat oli poimittu satunnaisesti, mutta muutaman vuoden jälkeen toteutettu seurantatutkimus osoitti manipuloinnin vaikuttaneen niin, että ennusteeltaan paremmaksi väitetty oppilasryhmä menestyi ulkopuolisen suorittamassa kokeessa paremmin kuin verrokkioppilaat"

Loppuun vielä muutama otos, hauskaa perjantaina kaikille!

Tehtiin hienoja kattauksia kotsan tunnilla

Ei muistettu miten perus viuhka taiteillaan, joten kehiteltiin oma taitos!

aamuinen räpsy!

Varhaisvuosien kehitys

Kasvatuspsykologia

Tällä luennolla oli aiheena varhaisvuosien kehitys. Harmi että olin vähän nukuksissa, olisi ollut todella mielenkiintoista asiaa ja enemmänkin olisi varmaan voinut saada irti. Ulkona on edelleen ihan hitsin kylmä, ja minä puin tänään toppatakin. Päätin, että talvella saa palella tarpeeksi jopa toppatakissa, niin olisi nyt edes joskus lämmin.



Syksyn värejä

Ennen syntymää

• Herkkyyskausi ajoittuu 3 viikosta 3 kuukauteen. Tällöin sikön kehitys on vauhdikasta ja todella altis erilaisille häiriöille
• Erinnäistä valon, maun ja äänen tuntemista (myös liikkeen harjoittelua imemisen kautta)
• Äidin tunteet vaikuttavat muun muassa veren hormonipitoisuuksiin, joilla taas on vaikutusta sikiöön. Tavallaan esimerkiksi stressaamalla voi saada myös lapsen levottomammamksi.

Syntymä

• Näkökyky rajoittuu lähinnä imeväsisyysetäisyydelle, mutta esimerkiksi jo 2 tunnin iässä lapsi voi erottaa erilaisia ilmeitä satunnaisina kuvioina ja heijasteina
• Automaattiset refleksit "heräilevät" käyntiin: imeminen, tarttuminen, babinskirefleksi (jalkapohjien kutitus) ja säikähdys
• Syntymän jälkeisenä aikana uni on vauvalle kaikkein merkittävintä ja kehittävintä toimintaa

Herkkyyskaudet

• Hermosto ja sen muotoutuvuus (plastisuus) luo edellytykset kyvylle oppia ja sopeutua

Temperamentti

• Biologisperäinen tapa reagoida tilanteisiin
• Temperamentti kehittyy ja ilmenee vuorovaukutussuhteiden kautta
• Temperamentista ilmentyy näiden toimintojen kautta:

1. Aktiivisuuden taso
2. Biologiset rytmit
3. Suhtautuminen uuteen
4. Sopeutuminen uusiin tilanteisiin
5. Ärsytyskynnys asitikokemuksille
6. Reaktioiden voimakkuus
7. Mieliala
8. Huomiokyky
9. Huomion kohteen vaihto
10. Pitkäjännitteisyys

Fyysinen ja motorinen kehitys

• Keho kasvaa
• Aivot kehittyvät
• Herkkyyskaudet: varhainen deprivaatio
• Kokemukset stimuloivat kehitystä
• Aivopuoliskojen eriytyminen

Kehitykselliset muutokset

1. n. 2 kk = muutos limbisessä järjestelmässä: tunnevirta
2. n. 8 kk = säätelykeskus kypsyy: yhdessä koetut tunteet, vuorovaikutus
3. n. 1,5 v = isoaivokuori kypsyy: itsenäisyys

Piirsin tällaisen kuvan vähän havainnoslitamaan

Jukka Mäkelä:

1. Aivojen käyttö kehittää: toiminnalliset ja rakenteelliset kokemukset ohjaavat kehitystä (ympäristön vuorovaikutus)
2. Vuorovaikutus ja kosketuksen keskeisyys: kosketus ja katse (kaikki oleellinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa)
3. Vuorovaikutukselliset traumat: vauva kehittyy suhteessa hoitavaan aikuiseen (traumat ja puutteet rajoittavat itsesäätelyn kehitystä, vaikutus mahdollisesti myös myöhäisempään psykopatologiaan)

Täältä voi lukea lisää vuorovaikutuksesta ja lapsen kehityksestä (Jukka Mäkelä, 2010).

Motorinen kehitys (havaittavissa oleva kehitys)

• Karkeamotoriikka: liikkuminen ympäristössä
• Hienomotoriikka: pienet liikkeet ja lihakset
• Motorinen kehitys noudattaa usein tiettyä järjestystä
• Fyysinen ja psyykkinen kehitys toimivat yhteydessä toisiinsa, kun maailma laajenaa (eivät ole riippumattomia)

Kielen kehitys

• Lapsi kommunikoi jo varhain: hän puhelee, keskustelee ja kuuntelee (omien valmiuksiensa mukaan)
• Ääntely ja jokeltelu lisää vokaalisanoja ja konsonantteja
• Puheenrakenteet kehittyvät pikkuhiljaa

1. 10-18 kk: yksi sana
2. 18-24 kk: kahden sanan lauseet
3. 2-3v: monimutkaiset lauseet

Sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys

• Käännekohdat: sosiaalinen hymy, vierastaminen, itsetietoisuus, uhmaikä
• Sosioemotionaalinen kehitys on monimutkainen perosessi
• Keskeisessä roolissa riippuvuus huoltajasta (suhde riippumattomuuteen)
• Turva ja läheisyys korostuvat, mutta lapsi alkaa jo varhain ahrjoitella itsenäistymistä
• Lapsi säätelee tunteitaan luopumisen kautta (tutista luopuminen)

Loppuun Piaget`n aatteita kehitysvaiheista

Jean Piaget’n (1896 - 1980) mukaan lapsi on aktiivinen oppija, ympäristönsä pieni tutkija, joka tekee kokeita nähdäkseen, miten fysikaalinen ja sosiaalinen maailma toimii. Piaget’n teorian perusajatus on, että ajattelun kehitys on kulttuurista riippumatonta ja vaiheittaista.

Ajattelun kehityksen ensimmäisessä vaiheessa, sensomotorisella kaudella (0 - 2 v.), lapset keksivät liikkeittensä ja niiden seurausten väliset yhteydet. Lapsi huomaa, että kun hän tönäisee lelua, se liikkuu kauemmaksi. Näin muistiin tallentuvat toimintakaaviot. Sensomotorisen kauden tärkeimpiä kehityssaavutuksia on esineiden pysyvyyden ymmärtäminen.
 
Seuraavassa ajattelun kehityksen vaiheessa, esioperationaalisella kaudella (2 - 4 v.), lapsi alkaa käyttää kieltä. Sanat ovat hänelle symboleja, jotka tarkoittavat jotakin. Vaikka lapsi käyttääkin symboleja, hänen ajattelutaitonsa eivät vielä riitä loogisiin operaatioihin. Esimerkiksi korkeaan ja matalaan lasiin kaadettu sama vesimäärä tuntuu lapsesta eri määrältä, koska lapsi tulkitsee määrän vain näköhavaintonsa perusteella. Ongelmia ratkaistessaan lapset ovat vielä tiukasti riippuvaisia näköhavainnoista ja kiinnittävät huomion vain yhteen tapahtuman piirteeseen kerrallaan.

Konkreettisten operaatioiden kaudella (7 - 12 v.) lapsi hallitsee monia loogisia operaatioita, vaikka ajattelu onkin vielä sidoksissa konkreettisiin tilanteisiin. Edellä mainitussa esimerkissä lapsi ymmärtää vesimäärän pysyvän samana, kun vesi kaadetaan takaisin pulloon. Tällä kaudella lapsen ajantaju muuttuu varmemmaksi, hän ymmärtää kellon ja pystyy hahmottamaan käsitteet menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Lapsi alkaa ymmärtää myös suhteet, mikä on numerojärjestelmän ja matematiikan oppimisen perusedellytys.
 
Noin 12-vuotiaasta lähtien nuori osaa ajatella jo johdonmukaisesti abstrakteissa tehtävissä. Ajattelu ei ole enää sidoksissa havaintoihin, vaan nuori osaa pohtia mahdollisuuksia ja rakentaa teorioita. Kautta kutsutaan muodollisten eli formaalisten operaatioiden kaudeksi.

Lähteet täältä.

Banaania kakkuun

 Huomenta! Heräsin aikaisin ja ehdin tulla laittamaan tänne ohjeen kakkuun, jota tein viikonloppuna. Tarkoitus oli päästä eroon jogurtin jämistä, joten kehittelin tällaisen reseptin. Kaapista löytyi suklaata ja banaania, joten laitoin niitätähän kakkuun. Kakku on mehevää ja paranee vanhetessaan!

Banaani-suklaakakku

Torvellinen kakkuvuoka (n. 2 l)

5 dl jauhoja (itse käytin karkeita vehnäjauhoja)

2 dl sokeria

2,5 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

0,4 tl kardemummaa

2 dl soijajogurttia (tai tavallista jogurttia tai kermaa, jolloin kannattaa lisätä hieman jauhoja)

3 kananmunaa

2 suurehkoa banaania (2 dl sosetta)

1,5 dl juoksevaa margariinia (tai sulatettua, jäähtynyttä margariinia)

80-100g tummaa suklaata (yli 80%)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Soseuta banaanit esimerkiksi sauvasekoittimella tai sitten ihan haarukalla, niin kuin minä tein. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, jäähdytä hyvin. Jos käytät muuta kuin juoksevaa margariinia, anna sen jäähtyä hyvin ennen lisäämistä. Lisää banaani, munat, suklaa ja margariini kuivien aineiden joukkoon.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 60 min (kannattaa kokeilla kypsyys hammastikulla: jos jää taikinaa, kakku on vielä raaka). Anna kakun jäähtyä vähintään 10 min ennen kumoamista. 

Kakku on parhaimmillaan n. kolmen päivän kuluttua. Päälle olisi kiva sihdata tomusokeria koristeeksi, ja toki nämä voi leipoa muffineiksikin (200 astetta, paistoaika puolittuu).

Vapaa kasvatus

Kasvatushistoria ja -filosofia, luento 2

Tällä kertaa tutustuimme yhteen merkittävimmistä lapsikeskeisistä kasvattajista, Jean-Jacque Rousseauhun (1712-1778). Heppu osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi, vaikka ei omien sanojensa mukaan osaa lapsia kasvattaa ja antoikin muun muassa kaikki neljä lastaan lastenkotiin kasvatettavaksi. Tässä tietoisku Rousseausta, olkaa hyvät.

Keskeisiä piirteitä kaikissa lapsikeskeisissä ajattelumalleissa

• Lähtökohtana aina se, miten lapsi tästä hyötyy ja onko tästä lapselle iloa?
• Todellinen oppiminen ei perustu pakkoon, vaan sisäiseen motivaatioon (oppimisen ilo)
• Lapsi oppii omien havaintojen ja kokemustensa avulla
• Oppiminen on aina sosiaalinen tapahtuma, lapset oppivat esimerkiksi jatkuvasti toisiltaan

Rousseaun aatteita

• Ranskalainen valistusfilosofi, joka edusti luonnonmukaisen kasvatuksen periaatetta
• Rousseau on jäänyt vaikuttamaan kasvatustieteeseen lähinnä 1762 julkaisemansa teoksen ’ Emile ’ johdosta
• Pääteos on käännetty lukuisille eri kielille ja Suomessakin teoksesta ollaan julkaisemassa lähiaikoina jo kolmas käännös
• Rousseau oli ensimmäinen aikansa lapsikeskeinen ajattelija, ja loi pohjan nykypäivänkin "vapaalle kasvatukselle"
• Oma lapsuus oli melko rankka: äiti kuoli synnytyksessä, isä hylkäsi 10 vuotiaana ja poika jäi sittemmin ilman koulutusta vartuttuaan maaseudulla

Rousseaun aatteita

• hminen on luonnostaan hyvä
• Lapsen kehitys noudattaa luonnollista rytmiä
• Yhteiskunta ei saa määritellä kasvatuksen sisältöä, vaan kavatuksen pitäisi aina olla lapsesta lähtevää
• Lapsuus ja nuoruus on itsenäinen vaihe ja ajanjakso, ei vain aikuisuuteen "odottelua".
• Koulussa yritetään tehdä lapsesta jotain, mitä yhteiskunta haluaa. Tämä on vastoin lapsen omaa luontaista olemusta, kehitystä ja ajattelua
• Julkinen kasvatus on turhaa
• "Lapsen pitää kasvaa ensin ihmiseksi, vasta sitten kansalaiseksi" = lasta ei saa ulkopuolelta ohjata ja kasvattaa tiettyyn muottiin, vaan hänen tulee saada toetuttaa lapsuuttaan omana koskemattomana ajanjaksona
• Pääteoksen ensimmäinen lause: "Kaikki on hyvää lähtiessään luojan käsistä, kaikki huononee ihmisen käsissä" = lapsi on alkujaan hyvä, mutta yhteiskunta turmelee
• Yhteiskunta tekee ihmisestä riippuvaisen (esimerkiksi toisten mielipiteistä), synnyttäen tarpeita joita ei voi saavuttaa. Tähän voidaan liittää valistuksen ajan säätyluokat, jotka aiheuttivat muun muassa sosiaalisen kokoamisen halua.
• Kasvatus alkaa heti syntymästä lapsen sisäisen motivaation kautta
• Ihmisen päämäärä on onnellisuus (terveys, vapaus ja perustarpeiden tyydytys)
• Lapsi kokee, ajattelee ja havaitsee eri tavoin kuin aikuinen, joten opetuksessa tulee näkyä aistien runsas käyttö

Rousseaun kehityksen vaiheet

Syntymä - puhumaan oppiminen

• On erityisen tärkeää, että lapsi saa kokea, liikkua ja toimia vapaasti omien aistiensa varassa
• Lasta tulee ohjata mahdollisimman vähän
• Opetus, käskyttäminen tai kieltäminen ei ole sallittua
• Lapsi huomaa itse huonot seuraukset saatuaan kokeilla tarpeeksi: jos hän lähtee ulos liian vähissä vaatteissa, hän kyllä palellessaan oppii, että vaatteita tulee pukea enemmän

Puhumaan oppiminen - 12v.

• Lapsi oppii vain sen, minkä kokee tarpeelliseksi = ei kirjoja, ei opetusta tai painostusta esimerkiksi lukemiseen
• Kun lapsi huomaa, että lukemisestä on hyötyä, hän kyllä oppii
• Ei koulua, käskyjä tai kieltoja

12v. - 15v.

• Koulutusta lapsen ehdoilla
• Järjestetyt kokemukset oppimisen tukena (suuntaa antava kasvattajuus)

15v. - 20v.

• Lapsi on saavuttanut opetettavissa olevan iän = lasta voi kasvattaa
• Jos lapsi ei tässä vaiheessa ole oppinut esimerkiksi lukemaan, häntä voi opastaa
• Lapsi valmistautuu aikuisuuteen

20v. +

• Aikuisuus, perheen perustaminen ja yhteiskuntaan asettuminen (rivien välistä vosi lukea tylsyyden ja vakiintumisen vaiheen)

Oivallukset

• Lapsikeskeisen kasvatuksen mukaan välitunti on se paikka, jossa lapsi oppii parhaiten. Hän on vuorovaikutuksessa ikäistensä kanssa, hän leikkii, pelailee, kokeilee ja havainnoi. Tämä on sitä Rousseaunkin ihannoimaa luomu-kasvatusta, jossa ihmisen sisäinen motivaatio kyllä pitää huolen kaikesta tarpeellisesta. Rousseau kuvailee luokkahuoneen "happetomaksi kopiksi", jossa lapsista muovataan yhteikunnan haluamia muotteja, jolloin myös kaikki luontainen ilo ja motivaatio kuolletetaan. Lapselle tuputetaan kaikkea sellaista, mitä hän ei kuitenkaan voi ymmärtää. Rousseau piti esimerkiksi kaikkea eettisyyteen koskevaa täysin turhana esittää lapselle, koska tämä ei kuitenkaan voi ymmärtää. Jos lapsi on niin ihmeellinen, luonnollisesti täydellinen kokonaisuus jolla on mahollisuudet itsenäiseen kasvuun, miksi tällainen ulkopäin tuleva tieto voi olla niin kovin haasteellista?

• Jos Rousseuata olisi valistuksen aikana tulkittu kirjaimellisesti ja koululaitos lakkautettu kenties kokonaan, missä me olisimme nyt? Juoksentelisimmeko me maaseudulla kukkien ympäröiminä vailla pakotteita ja yhteiskunnan painostusta, olisimme autuaan onnellisia ja ennen kaikkea todella oppineita, koska meitä ei ole pyritty muovaamaan haluttuun julkiseen muottiin? Kautta aikain ovat erilaiset eläimet siirtäneet kulttuuria ja oppia toisilleen, isältä pojalle, vanhemmalta nuoremmalle. Orankiäiti näyttää pikkuiselleen, kuinka siementen seasta voi huuhtoa hiekanjyvät pois veden avulla. Joku orangeista on sen joskus hoksannut, ja koska se on koettu hyväksi ja terveyttä edistäväksi toiminnaksi, on se jäänyt kultttuurisesti elämään. Kulttuurissa ja yhteiskunnassa elää muitakin käytänteitä, joita on koettu hyväksi, ja siksi ne opetetaan jälkipolville. Näin ollen jokaisen orangin ei tarvitse itsenäisesti keksiä jyvien huuhtomista uudelleen, jotä ei myöskään melko varmalla todennäköisyydellä tapahtuisi. Orangit ovat toki jokseenkin alkeellisempia ja heidän yhteiskuntansa ei ole niin pakotteiden vallitsema kuin meidän ihmisten, mutta minua silti kummastuttaa Rousseaun ehdottomuus ja ideologia siitä, että lapsi oppisi asioita ikään kuin automaattisesti.

• Miksi Rousseau sitten kirjoitti tämän provosoivan pääteoksen 'Emile'? Siihen voidaan ajatella olevan kolme erilaista näkemystä:

1. Hän halusi julkisuutta (toisaalta 600 sivua ainoastaan julkisuuden tähden on jo aikamoista omistautumista, varo vain Johanna Tukiainen)
2. Rousseau halusi esittää, mitä kasvatus voisi olla
3. Rousseau halusi esittää, mitä kasvatus ei ainakaan ole

• Hämmästyttävää ja kiinnostavaa yhtäläisyyttä voidaan nähdä meidän oman Aleksis Kiven Seitsemän veljestä - teoksessa ja Rousseaun Emile -teoksessa. On jopa aiheellista miettiä, oliko Rousseaun ideologia tuttua Aleksis Kivelle, vaikka tuohon aikaan ei Suomeen ollut vielä tätä teosta käännetty. Kielitaitoisena Kivi on saattanut tutustua siihen esimerkiksi ranskaksi. Joka tapauksessa Seitsemän veljestä sisältää lähes kokonaisvaltaisesti näitä Rousseaun oppeja ja aatteita vapaasta kasvatuksesta.

• Kaikki mitä ihminen on koskaan saanut aikaan, liittyy jollain tapaa näihin kolmeen teemaan.

1. Ravinto
2. Turvallisuus (tähän voidaan luokitella kuuluvaksi myös valta (raha) ja suoja)
3. Rakkaus

• Näiden puute tai ylenpalttisuus voivat horjuttaa tasapainoa, kun haetaan onnellisuutta. Onnellisuushan on kokonaisvaltainen tavoiteltavissa oleva tila, johon jokainen yksilö omassa toiminnassaan ja olemisessaan pyrkii (varmaan tiedostamattaankin tai välitavoitteiden kautta). Ihmisen voidaan joskus kuulla sanovan "jos saisin koiran, olisin ikionnellinen", jolloin täytyy kompata Rousseauta siinä, että yhteiskunta luo meille tarpeita ja riippuvuuksia. Meistä tulee toki materialistisempia ja ahneempia, kun olemme tietoisia siitä, mitä meillä kenties voisi olla. Olemme jossain määrin myös kateellisia toisten onnesta, vaikka sen ei luulisi olevan meiltä itseltämme pois. Toisaalta jos mietitään esimerkiksi rakkautta, voi toinen ihminen konkreettisesti vaikuttaa jonkun toisen onneen. Emme siis täysin voi hallita, päättää tai kontrolloida omia tarpeitamme ja näin ollen määrätietoisesti hakeutua kohti onnellisuutta. Onni onkin varmaan monien sattumien summa ja tuurista kiinni. Lisäksi näen sen hetkittäisenä tilana, joka voi olla ohi minuuteissa tai tunneissa. Joku lapsukainen on joskus kysynyt minulta, mistä minä tiedän olenko onnellinen? Tässä täytyy taas luottaa Rousseauhun ja sanoa, että sen ihan varmasti vain tietää milloin on onnellinen. Jos pitää kysyä tai miettiä, ei varmaan vielä ihan täysin ole kokenut kokonaisvaltaista onnellisuutta. Tai kenties koemme sen kovin eritavalla?

• Rousseau ei tunnusta elinikäistä oppimista, vaan kaikki on vähän niin kuin ohitse kun täyttää 20v. Se on vähän harmillista, koska esimerkiksi minulla olisi sitten elämä vähän niin kuin tässä ja ihan turhaan yritän tästä filosofiasta esimerkiksi saada mitään irti. Täytyypä syyttää luontoäitiä siitä, että ei sisäisesti motivoinut minua oppimaan näitä asioita joskus silloin, kun olin vielä lapsi. Nyt pitäisi vain nopeasti vakiintua ja tuottaa lisää lapsia, jotka saavat kirmailla kukkapelloilla ja kenties motivoitua vapaan kasvtuksen oppiin. Höh!

• En missään tapauksessa halua liikaa kritisoida Rousseuta tai hänen ajatuksiaan, nehän ovat ajoittain varsin nerokkaitakin. Jo se, että Suomeen ollaan julkaisemassa Emile - teoksesta kolmas käännös kertoo, että olemme oikeasti jotenkin vaikuttuneita ja kiinnostuneita tästä aatteesta. Ei ole varmaankaan ketään filosofia, joka voisi omassa ajattelussaan tai tutkimuksessaan täysin sivuuttaa tätä ajatusmallia, mikä on jo sinällään huikea saavutus. Itse en vain osaa välillä asettua niin jyrkkään ehdottomuuteen, vaan tykkään napsia juttuja sieltä täältä. Ehkä sen takia että en ole vielä kypsä omaan järkevään tuottamiseen, tai oman näkökulman luomiseen. Helppoa on istua tässä ja heittää huumoria toisten hienoista ajatuksista, eikö niin? Lapsikeskeisyys on muutenkin juuri nyt polttavan ajankohtaista. Tällainen luomukasvatus näkyy vähän kaikkialla, ja ihmiset tietoisesti ja tiedostamatta haluavat luomua elämän kaikilla osa-alueilla. On mielenkiintoista, kuinka nykyään voidaan markkinoida esimerkiksi elintarvikkeita sanoilla "alkuperäinen, täyteläinen luomukermajuusto" jonka kuvaillaan olevan suunnilleen suoraan utareesta pakettiin ja siitä ruokapöytään päätyvä tuote. Kaikki sellainen tyhmä keventely ja lisäaineilla pyörittely ei kiinnosta ollenkaan, vaan kaiken pitäisi olla koskematonta ja oikeata, ehtaa tavaraa. Ehkä kasvatuksessakin halutaan palata sellaiseen ihanaan luonnonmukaiseen tilaan, jolloin lapsiin ei ikään kuin tarvitse lisätä mitään, vaan he ovat juuri omina itsenään parhaita mahdollisia. Kaikki tarvittava on jo lapsessa, kuten myös luomujuustossa, ja ihminen ei saa ulkopuolelta mennä muokkaamaan tai lisäämään siihen mitään.

• Rousseau halusi myös kaikessa asettaa lapsen tarpeen ensisijaiseksi. Sehän on myös nykypäivää parhaimmillaan, ja minäkin pidän tästä ajatuksesta. Yhteiskunta on ehkä muovannut taas yhden ihanteen, ylisuoriutuja äidin, joka pystyy pyörittämään kotia täysin ilman apua, pitämään lapset kotona päiväkodin ja luomaan jossakin koloissa uraa (kenties yöllä?). Lapsen tarpeet ovat silti näkökulma, josta on hyvä pitää kiinni.

• On hassua kuvitella, kuinka lukemista alettaisiin oikeasti avustaa vasta murrosikäisen kohdalla. Silloin kaikki "luukut on lyöty kiinni" ja ne jo joskus aikaisemmin mainitsemani ennakkoluulot ovat valloillaan. Murrosikäinen ei halua vastaanottaa mitään kovin hankalaa, ja hänellä on kovin vahva käsitys siitä, mitä nämä hankalat asiat ovat. Ja nehän ovat melkein niin kuin kaikki. Aloin kuitenkin miettiä, ovatko nämä ennakkoluulotkin ainoastaan yhetiskunnan synnyttämiä, ja jos todella eläisimme ja kasvaisimme maalla ainoastaan opettajan kanssa vuorovaikutuksessa ollen kuten Emile, ei meille välttämättä muodostuisi minkäänlaisia lukkoja ja muureja. Olisiko koko murrosikä ilman yhteiskunnan painetta erilainen?

• Kun 15v. tiuskaisee äidilleen "En mä ole enää mikään lapsi!" onko taustalla todella tajunta siitä, että pitäisi olla jo enemmän? Eikö olisi toisaalta helmpompi aina vedota siihen, että on vielä lapsi, saa käyttäytyä tietyllä tavalla. 15v. on toisaalta vielä niin lapsi kuin olla ja voi, vaikka toki meissä on yksilöllisiä eroja. Miksi 15v. sitten ei halua enää olla lapsi, vai haluaako tiedostamattaan? Onko tämäkin yhteiskunnan luoma paine? Haluaisin todella piipahtaa noissa Emile - teoksen tunnelmissa ja tietää, minkälainen poika hän nyt oikeasti olisi.
• Suomi on vielä ehkä askeleen kauempana vapaasta kasvatuksesta kuin esimerkiksi Ruotsi. Muistan yhden kerran, kun olin aamiaisella risteilyllä, ja ruotsalaisen perheen lapset pomppivat jaloissani ja tökkivät sämpylääni. Koitin anovasti ottaa katsekontaktia perheen äitiin siinä toivossa, että hän ehkä huomauttaisi asiasta lapsilleen. Äiti kuitenkin tyytyi vain sanomaan muutaman kerran, "Tyttö suuttuu kohta, jos teet noin" , ja lopetti lopulta huomioimisen kokonaan. Vastuu sysättiin ikään kuin minulle, eikä äidistä tullut se ilkeä ja kurittava osapuoli. Silloin muistan miettineeni, miksei lapsille voitu ystävällisesti sano, että ei ole sopivaa tehdä noin ja vaikka selittää, miksi ei. Tästä haluasin keskustella esimerkiksi Rousseaun kanssa, harmi, ettei se oikein ole mahdollista.

Rousseaun aatteet näkyvät tänä päivänä Suomessa muun muassa tällä tavoin:

• Oppija, yksilö on keskiössä ja kiinnostuksen kohteena.
• Ongelmanratkaisuun tähtäävä opiskelu ja opetus
• Tutkiva oppiminen
• Lähiympäristökeskeisyys = otetaan nyt ensin haltuun äidinkieli, sitten siirrytään kokeilemaan englantia
• Lapsen oikeudet
• Opetussuunnitelma, joka laaditaan kehitysvaiheiden pohjalta (missä vaiheessa lapsi voi oppia mitäkin)

Loppuun vielä ote Helsingin Sanomista

23.9.2013 2:00 HS

Pirkka Lindholm

Pakottamalla ihmisestä ei kasva täysipainoista yhteiskunnan jäsentä
 
"Julkisuudessa on käytetty paljon puheenvuoroja, joiden mukaan hyvinvointivaltiomme on rakennettu menneiden vuosikymmenten yhteiskuntaan eikä se sovellu enää nykyiseen globaaliin maailmaan.

Samassa yhteydessä olisi syytä myös päivittää aika rajusti ihmiskäsitystä, se kun tuntuu tätä nykyä kumpuavan menneitten vuosisatojen teollisuusyhteiskunnasta. Silloin vielä ihmisiä pakotettiin, rangaistiin ja alistettiin sumeilematta.

On valitettavaa, jos palaamme henkisesti viisikymmentä tai sata vuotta ajassa taaksepäin. Juuri kun olimme ymmärtämässä ihmisen kasvusta jotain oleellista: rangaistuksilla, uhkailuilla ja kiristämällä ihmisestä ei kasva täysipainoista ja väkevää yhteiskunnan jäsentä.

Onneksi nykyiset ja tulevat sukupolvet eivät enää purematta niele edellä mainittua kivikautista kasvatusta ja "kannustusta". Moraaliseksi ihminen nimittäin kasvaa tukemalla, kehumalla ja tsemppaamalla, rakkaudella ja oman esimerkin näyttämisellä."

Lue koko juttu täältä.

Tänään oli muuten aivan ihanaa lounasta, lohi on vaan mun juttu. Ulkona ehti olla rankkasade, uhkaava harmaus ja auringonpaiste sillä välin kun kirjoittelin tätä. Taidan lähetä tästä metsästämään jotain kenkiä, jotka pitäisivät varpaat edes hitusen lämpimämpinä (H&M kangastossuissa olen viipottanut tähän mennessä).