Tällä kertaa tutustuimme yhteen merkittävimmistä lapsikeskeisistä kasvattajista, Jean-Jacque Rousseauhun (1712-1778). Heppu osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi, vaikka ei omien sanojensa mukaan osaa lapsia kasvattaa ja antoikin muun muassa kaikki neljä lastaan lastenkotiin kasvatettavaksi. Tässä tietoisku Rousseausta, olkaa hyvät.
Keskeisiä piirteitä kaikissa lapsikeskeisissä ajattelumalleissa
- Lähtökohtana aina se, miten lapsi tästä hyötyy ja onko tästä lapselle iloa?
- Todellinen oppiminen ei perustu pakkoon, vaan sisäiseen motivaatioon (oppimisen ilo)
- Lapsi oppii omien havaintojen ja kokemustensa avulla
- Oppiminen on aina sosiaalinen tapahtuma, lapset oppivat esimerkiksi jatkuvasti toisiltaan
Rousseaun aatteita
- Ranskalainen valistusfilosofi, joka edusti luonnonmukaisen kasvatuksen periaatetta
- Rousseau on jäänyt vaikuttamaan kasvatustieteeseen lähinnä 1762 julkaisemansa teoksen ’ Emile ’ johdosta
- Pääteos on käännetty lukuisille eri kielille ja Suomessakin teoksesta ollaan julkaisemassa lähiaikoina jo kolmas käännös
- Rousseau oli ensimmäinen aikansa lapsikeskeinen ajattelija, ja loi pohjan nykypäivänkin "vapaalle kasvatukselle"
- Oma lapsuus oli melko rankka: äiti kuoli synnytyksessä, isä hylkäsi 10 vuotiaana ja poika jäi sittemmin ilman koulutusta vartuttuaan maaseudulla
Rousseaun aatteita
- hminen on luonnostaan hyvä
- Lapsen kehitys noudattaa luonnollista rytmiä
- Yhteiskunta ei saa määritellä kasvatuksen sisältöä, vaan kavatuksen pitäisi aina olla lapsesta lähtevää
- Lapsuus ja nuoruus on itsenäinen vaihe ja ajanjakso, ei vain aikuisuuteen "odottelua".
- Koulussa yritetään tehdä lapsesta jotain, mitä yhteiskunta haluaa. Tämä on vastoin lapsen omaa luontaista olemusta, kehitystä ja ajattelua
- Julkinen kasvatus on turhaa
- "Lapsen pitää kasvaa ensin ihmiseksi, vasta sitten kansalaiseksi" = lasta ei saa ulkopuolelta ohjata ja kasvattaa tiettyyn muottiin, vaan hänen tulee saada toetuttaa lapsuuttaan omana koskemattomana ajanjaksona
- Pääteoksen ensimmäinen lause: "Kaikki on hyvää lähtiessään luojan käsistä, kaikki huononee ihmisen käsissä" = lapsi on alkujaan hyvä, mutta yhteiskunta turmelee
- Yhteiskunta tekee ihmisestä riippuvaisen (esimerkiksi toisten mielipiteistä), synnyttäen tarpeita joita ei voi saavuttaa. Tähän voidaan liittää valistuksen ajan säätyluokat, jotka aiheuttivat muun muassa sosiaalisen kokoamisen halua.
- Kasvatus alkaa heti syntymästä lapsen sisäisen motivaation kautta
- Ihmisen päämäärä on onnellisuus (terveys, vapaus ja perustarpeiden tyydytys)
- Lapsi kokee, ajattelee ja havaitsee eri tavoin kuin aikuinen, joten opetuksessa tulee näkyä aistien runsas käyttö
Syntymä - puhumaan oppiminen
- On erityisen tärkeää, että lapsi saa kokea, liikkua ja toimia vapaasti omien aistiensa varassa
- Lasta tulee ohjata mahdollisimman vähän
- Opetus, käskyttäminen tai kieltäminen ei ole sallittua
- Lapsi huomaa itse huonot seuraukset saatuaan kokeilla tarpeeksi: jos hän lähtee ulos liian vähissä vaatteissa, hän kyllä palellessaan oppii, että vaatteita tulee pukea enemmän
- Lapsi oppii vain sen, minkä kokee tarpeelliseksi = ei kirjoja, ei opetusta tai painostusta esimerkiksi lukemiseen
- Kun lapsi huomaa, että lukemisestä on hyötyä, hän kyllä oppii
- Ei koulua, käskyjä tai kieltoja
- Koulutusta lapsen ehdoilla
- Järjestetyt kokemukset oppimisen tukena (suuntaa antava kasvattajuus)
- Lapsi on saavuttanut opetettavissa olevan iän = lasta voi kasvattaa
- Jos lapsi ei tässä vaiheessa ole oppinut esimerkiksi lukemaan, häntä voi opastaa
- Lapsi valmistautuu aikuisuuteen
- Aikuisuus, perheen perustaminen ja yhteiskuntaan asettuminen (rivien välistä vosi lukea tylsyyden ja vakiintumisen vaiheen)
Oivallukset
- Lapsikeskeisen kasvatuksen mukaan välitunti on se paikka, jossa lapsi oppii parhaiten. Hän on vuorovaikutuksessa ikäistensä kanssa, hän leikkii, pelailee, kokeilee ja havainnoi. Tämä on sitä Rousseaunkin ihannoimaa luomu-kasvatusta, jossa ihmisen sisäinen motivaatio kyllä pitää huolen kaikesta tarpeellisesta. Rousseau kuvailee luokkahuoneen "happetomaksi kopiksi", jossa lapsista muovataan yhteikunnan haluamia muotteja, jolloin myös kaikki luontainen ilo ja motivaatio kuolletetaan. Lapselle tuputetaan kaikkea sellaista, mitä hän ei kuitenkaan voi ymmärtää. Rousseau piti esimerkiksi kaikkea eettisyyteen koskevaa täysin turhana esittää lapselle, koska tämä ei kuitenkaan voi ymmärtää. Jos lapsi on niin ihmeellinen, luonnollisesti täydellinen kokonaisuus jolla on mahollisuudet itsenäiseen kasvuun, miksi tällainen ulkopäin tuleva tieto voi olla niin kovin haasteellista?
- Jos Rousseuata olisi valistuksen aikana tulkittu kirjaimellisesti ja koululaitos lakkautettu kenties kokonaan, missä me olisimme nyt? Juoksentelisimmeko me maaseudulla kukkien ympäröiminä vailla pakotteita ja yhteiskunnan painostusta, olisimme autuaan onnellisia ja ennen kaikkea todella oppineita, koska meitä ei ole pyritty muovaamaan haluttuun julkiseen muottiin? Kautta aikain ovat erilaiset eläimet siirtäneet kulttuuria ja oppia toisilleen, isältä pojalle, vanhemmalta nuoremmalle. Orankiäiti näyttää pikkuiselleen, kuinka siementen seasta voi huuhtoa hiekanjyvät pois veden avulla. Joku orangeista on sen joskus hoksannut, ja koska se on koettu hyväksi ja terveyttä edistäväksi toiminnaksi, on se jäänyt kultttuurisesti elämään. Kulttuurissa ja yhteiskunnassa elää muitakin käytänteitä, joita on koettu hyväksi, ja siksi ne opetetaan jälkipolville. Näin ollen jokaisen orangin ei tarvitse itsenäisesti keksiä jyvien huuhtomista uudelleen, jotä ei myöskään melko varmalla todennäköisyydellä tapahtuisi. Orangit ovat toki jokseenkin alkeellisempia ja heidän yhteiskuntansa ei ole niin pakotteiden vallitsema kuin meidän ihmisten, mutta minua silti kummastuttaa Rousseaun ehdottomuus ja ideologia siitä, että lapsi oppisi asioita ikään kuin automaattisesti.
- Miksi Rousseau sitten kirjoitti tämän provosoivan pääteoksen 'Emile'? Siihen voidaan ajatella olevan kolme erilaista näkemystä:
- Hän halusi julkisuutta (toisaalta 600 sivua ainoastaan julkisuuden tähden on jo aikamoista omistautumista, varo vain Johanna Tukiainen)
- Rousseau halusi esittää, mitä kasvatus voisi olla
- Rousseau halusi esittää, mitä kasvatus ei ainakaan ole
- Hämmästyttävää ja kiinnostavaa yhtäläisyyttä voidaan nähdä meidän oman Aleksis Kiven Seitsemän veljestä - teoksessa ja Rousseaun Emile -teoksessa. On jopa aiheellista miettiä, oliko Rousseaun ideologia tuttua Aleksis Kivelle, vaikka tuohon aikaan ei Suomeen ollut vielä tätä teosta käännetty. Kielitaitoisena Kivi on saattanut tutustua siihen esimerkiksi ranskaksi. Joka tapauksessa Seitsemän veljestä sisältää lähes kokonaisvaltaisesti näitä Rousseaun oppeja ja aatteita vapaasta kasvatuksesta.
- Kaikki mitä ihminen on koskaan saanut aikaan, liittyy jollain tapaa näihin kolmeen teemaan.
- Ravinto
- Turvallisuus (tähän voidaan luokitella kuuluvaksi myös valta (raha) ja suoja)
- Rakkaus
- Näiden puute tai ylenpalttisuus voivat horjuttaa tasapainoa, kun haetaan onnellisuutta. Onnellisuushan on kokonaisvaltainen tavoiteltavissa oleva tila, johon jokainen yksilö omassa toiminnassaan ja olemisessaan pyrkii (varmaan tiedostamattaankin tai välitavoitteiden kautta). Ihmisen voidaan joskus kuulla sanovan "jos saisin koiran, olisin ikionnellinen", jolloin täytyy kompata Rousseauta siinä, että yhteiskunta luo meille tarpeita ja riippuvuuksia. Meistä tulee toki materialistisempia ja ahneempia, kun olemme tietoisia siitä, mitä meillä kenties voisi olla. Olemme jossain määrin myös kateellisia toisten onnesta, vaikka sen ei luulisi olevan meiltä itseltämme pois. Toisaalta jos mietitään esimerkiksi rakkautta, voi toinen ihminen konkreettisesti vaikuttaa jonkun toisen onneen. Emme siis täysin voi hallita, päättää tai kontrolloida omia tarpeitamme ja näin ollen määrätietoisesti hakeutua kohti onnellisuutta. Onni onkin varmaan monien sattumien summa ja tuurista kiinni. Lisäksi näen sen hetkittäisenä tilana, joka voi olla ohi minuuteissa tai tunneissa. Joku lapsukainen on joskus kysynyt minulta, mistä minä tiedän olenko onnellinen? Tässä täytyy taas luottaa Rousseauhun ja sanoa, että sen ihan varmasti vain tietää milloin on onnellinen. Jos pitää kysyä tai miettiä, ei varmaan vielä ihan täysin ole kokenut kokonaisvaltaista onnellisuutta. Tai kenties koemme sen kovin eritavalla?
- Rousseau ei tunnusta elinikäistä oppimista, vaan kaikki on vähän niin kuin ohitse kun täyttää 20v. Se on vähän harmillista, koska esimerkiksi minulla olisi sitten elämä vähän niin kuin tässä ja ihan turhaan yritän tästä filosofiasta esimerkiksi saada mitään irti. Täytyypä syyttää luontoäitiä siitä, että ei sisäisesti motivoinut minua oppimaan näitä asioita joskus silloin, kun olin vielä lapsi. Nyt pitäisi vain nopeasti vakiintua ja tuottaa lisää lapsia, jotka saavat kirmailla kukkapelloilla ja kenties motivoitua vapaan kasvtuksen oppiin. Höh!
- En missään tapauksessa halua liikaa kritisoida Rousseuta tai hänen ajatuksiaan, nehän ovat ajoittain varsin nerokkaitakin. Jo se, että Suomeen ollaan julkaisemassa Emile - teoksesta kolmas käännös kertoo, että olemme oikeasti jotenkin vaikuttuneita ja kiinnostuneita tästä aatteesta. Ei ole varmaankaan ketään filosofia, joka voisi omassa ajattelussaan tai tutkimuksessaan täysin sivuuttaa tätä ajatusmallia, mikä on jo sinällään huikea saavutus. Itse en vain osaa välillä asettua niin jyrkkään ehdottomuuteen, vaan tykkään napsia juttuja sieltä täältä. Ehkä sen takia että en ole vielä kypsä omaan järkevään tuottamiseen, tai oman näkökulman luomiseen. Helppoa on istua tässä ja heittää huumoria toisten hienoista ajatuksista, eikö niin? Lapsikeskeisyys on muutenkin juuri nyt polttavan ajankohtaista. Tällainen luomukasvatus näkyy vähän kaikkialla, ja ihmiset tietoisesti ja tiedostamatta haluavat luomua elämän kaikilla osa-alueilla. On mielenkiintoista, kuinka nykyään voidaan markkinoida esimerkiksi elintarvikkeita sanoilla "alkuperäinen, täyteläinen luomukermajuusto" jonka kuvaillaan olevan suunnilleen suoraan utareesta pakettiin ja siitä ruokapöytään päätyvä tuote. Kaikki sellainen tyhmä keventely ja lisäaineilla pyörittely ei kiinnosta ollenkaan, vaan kaiken pitäisi olla koskematonta ja oikeata, ehtaa tavaraa. Ehkä kasvatuksessakin halutaan palata sellaiseen ihanaan luonnonmukaiseen tilaan, jolloin lapsiin ei ikään kuin tarvitse lisätä mitään, vaan he ovat juuri omina itsenään parhaita mahdollisia. Kaikki tarvittava on jo lapsessa, kuten myös luomujuustossa, ja ihminen ei saa ulkopuolelta mennä muokkaamaan tai lisäämään siihen mitään.
- Rousseau halusi myös kaikessa asettaa lapsen tarpeen ensisijaiseksi. Sehän on myös nykypäivää parhaimmillaan, ja minäkin pidän tästä ajatuksesta. Yhteiskunta on ehkä muovannut taas yhden ihanteen, ylisuoriutuja äidin, joka pystyy pyörittämään kotia täysin ilman apua, pitämään lapset kotona päiväkodin ja luomaan jossakin koloissa uraa (kenties yöllä?). Lapsen tarpeet ovat silti näkökulma, josta on hyvä pitää kiinni.
- On hassua kuvitella, kuinka lukemista alettaisiin oikeasti avustaa vasta murrosikäisen kohdalla. Silloin kaikki "luukut on lyöty kiinni" ja ne jo joskus aikaisemmin mainitsemani ennakkoluulot ovat valloillaan. Murrosikäinen ei halua vastaanottaa mitään kovin hankalaa, ja hänellä on kovin vahva käsitys siitä, mitä nämä hankalat asiat ovat. Ja nehän ovat melkein niin kuin kaikki. Aloin kuitenkin miettiä, ovatko nämä ennakkoluulotkin ainoastaan yhetiskunnan synnyttämiä, ja jos todella eläisimme ja kasvaisimme maalla ainoastaan opettajan kanssa vuorovaikutuksessa ollen kuten Emile, ei meille välttämättä muodostuisi minkäänlaisia lukkoja ja muureja. Olisiko koko murrosikä ilman yhteiskunnan painetta erilainen?
- Kun 15v. tiuskaisee äidilleen "En mä ole enää mikään lapsi!" onko taustalla todella tajunta siitä, että pitäisi olla jo enemmän? Eikö olisi toisaalta helmpompi aina vedota siihen, että on vielä lapsi, saa käyttäytyä tietyllä tavalla. 15v. on toisaalta vielä niin lapsi kuin olla ja voi, vaikka toki meissä on yksilöllisiä eroja. Miksi 15v. sitten ei halua enää olla lapsi, vai haluaako tiedostamattaan? Onko tämäkin yhteiskunnan luoma paine? Haluaisin todella piipahtaa noissa Emile - teoksen tunnelmissa ja tietää, minkälainen poika hän nyt oikeasti olisi.
- Suomi on vielä ehkä askeleen kauempana vapaasta kasvatuksesta kuin esimerkiksi Ruotsi. Muistan yhden kerran, kun olin aamiaisella risteilyllä, ja ruotsalaisen perheen lapset pomppivat jaloissani ja tökkivät sämpylääni. Koitin anovasti ottaa katsekontaktia perheen äitiin siinä toivossa, että hän ehkä huomauttaisi asiasta lapsilleen. Äiti kuitenkin tyytyi vain sanomaan muutaman kerran, "Tyttö suuttuu kohta, jos teet noin" , ja lopetti lopulta huomioimisen kokonaan. Vastuu sysättiin ikään kuin minulle, eikä äidistä tullut se ilkeä ja kurittava osapuoli. Silloin muistan miettineeni, miksei lapsille voitu ystävällisesti sano, että ei ole sopivaa tehdä noin ja vaikka selittää, miksi ei. Tästä haluasin keskustella esimerkiksi Rousseaun kanssa, harmi, ettei se oikein ole mahdollista.
Rousseaun aatteet näkyvät tänä päivänä Suomessa muun muassa tällä tavoin:
- Oppija, yksilö on keskiössä ja kiinnostuksen kohteena.
- Ongelmanratkaisuun tähtäävä opiskelu ja opetus
- Tutkiva oppiminen
- Lähiympäristökeskeisyys = otetaan nyt ensin haltuun äidinkieli, sitten siirrytään kokeilemaan englantia
- Lapsen oikeudet
- Opetussuunnitelma, joka laaditaan kehitysvaiheiden pohjalta (missä vaiheessa lapsi voi oppia mitäkin)
Loppuun vielä ote Helsingin Sanomista
Pirkka Lindholm
Pakottamalla ihmisestä ei kasva täysipainoista yhteiskunnan jäsentä
"Julkisuudessa on käytetty paljon puheenvuoroja, joiden mukaan hyvinvointivaltiomme on rakennettu menneiden vuosikymmenten yhteiskuntaan eikä se sovellu enää nykyiseen globaaliin maailmaan.
Samassa yhteydessä olisi syytä myös päivittää aika rajusti ihmiskäsitystä, se kun tuntuu tätä nykyä kumpuavan menneitten vuosisatojen teollisuusyhteiskunnasta. Silloin vielä ihmisiä pakotettiin, rangaistiin ja alistettiin sumeilematta.
On valitettavaa, jos palaamme henkisesti viisikymmentä tai sata vuotta ajassa taaksepäin. Juuri kun olimme ymmärtämässä ihmisen kasvusta jotain oleellista: rangaistuksilla, uhkailuilla ja kiristämällä ihmisestä ei kasva täysipainoista ja väkevää yhteiskunnan jäsentä.
Onneksi nykyiset ja tulevat sukupolvet eivät enää purematta niele edellä mainittua kivikautista kasvatusta ja "kannustusta". Moraaliseksi ihminen nimittäin kasvaa tukemalla, kehumalla ja tsemppaamalla, rakkaudella ja oman esimerkin näyttämisellä."
Lue koko juttu täältä.
Tänään oli muuten aivan ihanaa lounasta, lohi on vaan mun juttu. Ulkona ehti olla rankkasade, uhkaava harmaus ja auringonpaiste sillä välin kun kirjoittelin tätä. Taidan lähetä tästä metsästämään jotain kenkiä, jotka pitäisivät varpaat edes hitusen lämpimämpinä (H&M kangastossuissa olen viipottanut tähän mennessä).
