Kasvu opettajaksi

Masu on täynnä lounasta ja minulla on tehokkaat 30 minuuttia aikaa ennen seuraavaa luentoa, joten ajattelin tulla jakamaan muutaman ajatuksen.

Ammatillinen kasvu, eli tutummin ja lyhyemmin AMKA, on yksi syksyn opintojaksoista. Tapasimme eilen ensimmäistä kertaa norssissa, ja minulle tuli taas sellainen pikkutyttöfiilis: esittäytymistä, muutama leikki ja nimilapun askartelua. Se oli kivaa!


syksyn värejä koulumatkalla

AMKAN puitteissa tulisi jokaisen kerran jälkeen kirjata juurikin niitä oivalluksia, joita muillakin opintojaksoilla suositellaan. Tässä muutamia omia AMKA oivalluksiani ensimmäiseltä kerralta.

Mitä ammatillinen kasvu sitten tarkoittaa?

• Tietojen ja taitojen karttumista: päämääränä tottakai opettajuus
• Opitun soveltamista käytäntöön
• Verkostoitumista muiden tulevien opettajien kanssa
• Oman oppijuuden tutkimista: millainen oppija minä olen?
• Oman opettajuuden puntaroimista: millaiseksi opettajaksi haluan tulla?
• Mikä on johtanut siihen, että olen nyt täällä opiskelemassa opettajaksi? Minkälaisia henkilöistä olen tavannut ja minkälaisissa yhteisöissä olen toiminut, jonka takia ehkä olen nyt valmiimpi/epävalmiimpi opettajaksi?
• Tutkitaan omaa kasvatustaustaa ja suhteita kasvattaneihin ihmisiin
• Elinikäinen oppiminen: en ole koskaan valmis
• Saan kattavan kuvan niistä toimista, joita minulla sitten opettajana toimiessa on

Ammatillinen kasvu lähtee käyntiin kunnolla ensimmäisen harjoittelun aikana, jolloin oikeasti hypätään luokkaympäristöön ja opetustuokioihin. Samaan aikaan luokassa voi olla jopa kahdeksan aikuista, kun meitä harjoittelevia nuoria sinne sijoitetaan! Onpahan ainakin lapsilla porukkaa, jolta kysyä apua. Mahtavatkohan käyttää tilannetta joskus jopa hyväkseen?

Itse odotan tätä harjoitteluperiodia ihan mielenkiinnolla. Pareittain oppituokioiden vetäminen voi olla hauskaa, ja luulen että siinä konkretisoituu kaikista parhaiten, mitä tämä työ nyt sitten tulevaisuudessakin on. Jos ensimmäinen harjoittelu olisi vasta esimerkiksi toisen vuoden keväänä ja opintoja jo mittavasti kasassa, voisi olla aika ikävää jos se todellisuus ei vastaisikaan lainkaan kuvitelmia ja seinä tulisi vastaan: en haluakkaan opettajaksi. Nyt kun pääsemme jo ensilumien aikaan luokkaan pyörimään, tulevat nämä hämmennykset jo hyvissä ajoin.

Otin asian esille siksi, että takaraivossa on pieni pelko siitä, olenko minä sitä "opetyyppiä". Toisaalta, tämän koulutuksen puitteissa voi tehdä muutakin, joka taitaakin ainakin vielä olla oma suunnitelmani. En kuitenkaan lähde estämään ylitsepursuavaa intoa opettajuutta kohtaan, mikäli sellainen nyt sattuisi nostamaan päätään.