Kasvatusfilosofia, luento 1
Aristoteles ja Platon, täältä tullaan!
Fuksiaisten jälkeisen aamun luento nyt on tietenkin vähän
mitä on, melko väsynyttä oli meininki. Ainakin ajatustasolla.
OIVALLUKSIA
·
Kasvatushistorian kysymysten parissa on
kamppailtu niin kauan, kuin koko kasvatus idea on ollut olemassa. Antiikin
filosofit ovat jo olleet näiden kysymysten äärellä, kun tietoa on pyritty siirtämään
muille. On saattanut Platonkin joskus pohdiskella, miksi tuo Sokrates
ei nyt opi tätä asiaa, miksi se ei ymmärrä. Myöhemmin näiden kysymysten kanssa
kamppailivat teologit, sitten erilaiset tutkijat ja tiedemiehet. Nykypäivänä myös toimittajat ovat ottaneet tehtäväkseen puida kasvatuksellisia asioita päivittäin esimerkiksi hesarissa.
Vanhemmatkin pohtivat kasvatushistoriallisia kysymyksiä hieman tietämättään ja
tekevät valintoja esimerkiksi siinä, saako Pekka olla tietokoneella joka ilta 6
h. Joka tapauksessa, kysymyksiin etsitään edelleen vastausta, eikä niiden
löytäminen olekaan päämäärä sinänsä. Ideana on aina etsiä, tuottaa ja
kyseenalaistaa.
·
Tieto ei vanhene. Yhä edelleen voimme ammentaa
historiasta. Se, mitä on joskus tiedetty, on ollut totisinta totta jonain
ajankohtana. Se, että tutkitaan lisää ja löydetään uutta tietoa, ei kumoa
vanhaa. Niin kuin pillifarkut ja retrokuosikin toistavat omaa historiaansa, tulevat
kasvatusopitkin samalla tavalla aina uudelleen muotiin. Tieto voisikin olla
vallitseva ilmiö.
·
Suomalainen koulutusjärjestelmä on ihan hyvä.
Suomalainen kansakoulu on kaiken perusta, sen aikainen opetus ja
opettajakoulutus olivat ensiluokkaista, ja ammennamme näitä tuloksia edelleen.
Proffa heitti kehiin PISA – menestyksen, joka ei kyllä omasta mielestäni kerro
yhtään mitään. Joka tapauksessa, ne maat (muun muassa Saksa ja Sveitsi), joilta
aiemmin matkimme kansakouluideaa, ihailevat Suomen koulutussysteemiä tänä
päivänä. Joku voisi niille vihjaista, että omia peruja se vaan on, ei kannata
niin kauheasti ylistää. Jos suomalainen kansakoulu olikin hieno juttu, en tiedä
onko suomalainen peruskoulu tänä päivänä enää niin hieno juttu. Se on varmaan
aihe ja kiista erikseen.
Miksi pitää tietää hiukan historiaa?
Meidän tulee voida ymmärtää kasvatuksen päämääriä ja hahmottaa
vallitsevan kasvatuksen luonnetta. Tietyt keinot ja menetelmät eivät ole
käytössä ihan vain sattumalta, niillä on juuret jossain. Onhan se jollain tapaa
turvallista kaiken tämän tietotulvan keskellä edes tietää, miksi meillä on
käytössä tällainen menetelmä. Vähän sama asia, kun joka päivä pitää syödä,
kaikki sen helposti ymmärtävät miksi. Kun oppilas joku päivä kysyy, miksi pitää
laskea matikkaa, voi heittää jonkun hienon viisauden, eikä vain tokaista että ”siksi,
nyt hiljaa”.
Täytyy ymmärtää, kuka saa kasvattaa. Se ei olekaan ihan
helppo nakki ymmärtää. Yhä useampi vanhempi ottaa lapsensa pois peruskoulusta
kotikouluun, koska kasvatusmetodit ja toimintamallit eivät miellytä.
Tarhaikäisen lapsen ideaali paikka on valtaosan mielestä aina kotona, ja
saatetaan jopa ajatella että huonot äidit ne laittaa lapset säilöön tarhoihin
että pääsevät töihin ja kampaajalle. Sitten kun lapset menee kouluun, onkin
melkein kamalaa että halutaan pitää lasta kotona koulussa. Itse en osaa ottaa
kantaa menettääkö lapsi jotain suuntaan tai toiseen jos hän ei ole koulussa,
mutta voisin olla vertaisryhmän kannalla. Tai ehkä sen kannalla, että lapsi
sosialisoituu ja oppii elämästä. Myös ystävät koulussa kasvattavat.
Vertaisryhmän paine voi olla kuitenkin toki negatiivinenkin asia, ja tehdä
jonkun lapsen olon todella tukalaksi. Toisaalta omasta kokemuksesta voin sanoa,
että olisin ollut melko järkyttynyt jos äiti olisi kieltänyt menemästä kouluun.
Koulu oli kivaa.
Koulun kuuluu olla kivaa ja siellä kuuluu viihtyä. Tosiasia
on se, että koulu oppimisfunktiona menettää kokoajan arvoaan. Lapset eivät
esimerkiksi enää jaksa keskittyä kuin murto-osan siihen verrattuna, mitä meidän
isit ja äidit koulussa joutuivat keskittymään. Opetus menettää arvoaan
medialle, sokerivälipaloille ja kaikelle sellaiselle epäoleelliselle kivalle
jutulle, joka nyt sattuu innostamaan enemmän kuin matematiikka. Onko se siis
hyvä asia, että koulussa on niin kovin kivaa?
On tärkeää ymmärtää myös se, mitkä ovat vallitsevia
ihanteita. Minkälaisia lapsia haluamme, toisaalta millainen maailmamme on.
Ennen vallitsi isänmaallinen ihanne, ja se näkyi vahvasti koulussa. Silmät siis
auki ja futurologian kimppuun, niin saa tietää, millaisia lapsia
tulevaisuudessa tarvitaan.
Täytyy tuntea historiaa, jotta osaa kyseenalaistaa
nykyaikaa. Tähän ei lisättävää.
Jollain tapaa kurssilla halutaan kai myös osoittaa, miksi
pitää tuntea filosofiaa ja mihin sitä tarvitaan. Itse voin tunnustaa että olen
hieman skeptinen asian suhteen. Tekemällä niin toteutan kuitenkin asiaa
itseään, eli kriittistä ajattelua. Onkin siis ihan helppoa ymmärtää, miksi
pitää ymmärtää. Eikös?
Pyörittelimme taas käsitteitä, vieläpä ihan samoja. Tässä
havaintoja filosofisesta näkökulmasta.
KASVATUS
·
Ihminen tarvitsee kasvatusta (ei sisäistä
kasvatusviettiä).
·
Vuorovaikutus, eli ei ainoastaan yksisuuntainen
tapahtuma.
·
Ihminen on epätäydellinen, esimerkiksi
ihmisvauvaa pitää hoitaa todella kauan verrattuna hevosen varsaan. Ihminen ei
ihan tule ihmiseksi ilman kasvatusta, tästä esimerkkinä muutamia susien
kasvattamia lapsitapauksia. Kun aivojen harmaata ainesta ei saa tarpeeksi
käyttää, on ihminen hieman hukassa ja sekaisin, eikä elä kovin kauaa. Suden
kasvattama saa kyllä tuoretta sisäfilettä syödäkseen jos näin voi sanoa, mutta
siihen ne hyödyt varmaan jäävät. Ihmisellä on kuitenkin ainutlaatuinen
oppimiskyky, ja sen vuoksi meidän tulee vain kestää pitkä vauveliaika. Ei se
haittaa, vauvat on ihania.
·
Kasvatus on kasvamaan saattamista, eli parhaiden
mahdollisten olosuhteiden luomista jatkuvalle kasvulle. Tämä on hieno maaginen
lause, jota tule arvostaa ja viljellä kohtuuden nimissä. Niin sanoi proffa.
·
Opettaja raivaa kaikki kasvua hidastavat esteet.
Se on se maikkojen duuni, ottakaa tai jättäkää.
·
Oppiminen ei lopu, eli ihminen ei ole koskaan
valmis. Toisaalta hiukan uuvuttavaa.
3 itsestään selvyyttä kasvatuksesta.
1.
Kasvatuksella tähdätään arvokkaisiin asioihin
(eroon huonoista).
2.
Kasvatukseen kuuluu tieto.
3.
Kasvatuksessa sallittuja ainoastaan ihmisarvoa
kunnioittavat menetelmät.
OPETUS
·
Päikkärissä ja kouluissa tapahtuva kasvatus on
opetusta.
·
Opettajat ovat siis kasvattajia, eivät
ainoastaan matematiikan tai äidinkielen maikkoja.
 |
| kuva unisiepparistani, koska nyt haavailen oikein ihanista unista! |
Jokseenkin enemmän settiä sain kasvatuksesta irti, liekö
juhlinnan sivuvaikutukset painaneet päälle liian rankasti siinä loppua kohden.
Nyt nukkumaan ja huomenna kotikotiin Porvooseen, kivaa!
