maanantai 9. syyskuuta 2013

Lusto



Pääsimme heti ensimmäisellä viikolla luokkaretkelle. Retki muistutti hyvinkin paljon niitä hetkiä, kun ala-asteella iloisilla tuulipuvuilla varustetut lapset pakataan bussiin ja hurautetaan luonnon helmaan. Päivään kuului niin kiertelyä Luston metsämuseossa, talsimista pitkospuilla puuvanhusten seassa kuin keittopäivällistä kodan luona. Melko ihanaa, eikö?

 
Pääsin ratsastamaan!




Sää helli meitä ja Savonlinnan luonto antoi parastaan. Lusto sinänsä oli minulle tuttu, suurimman vaikutuksen tällä kertaa tekivät suomalainen käsityö ja lapsille valmistetut virikkeet. Upeat, kankaista valmistetut kuvakirjat aiheuttivat ainakin minussa ihastuksen kiljahduksia, ja styroksinen karhun talvipesä on varmaan jokaisen lapsen lempipaikka. Olimmehan me parikymppisetkin ihan innoissamme kiipeillessämme lasten puussa, jonka sisältä löytyi tarinoita puissa asustavista ötököistä.

Metsä oppimisympäristönä


Luston valokuvamaailma oli rikas, ja ystävämme otso oli pääroolissa tämänhetkisessä näyttelyssä. Karhuja löytyi täytettyinä, valokuvista ja sarjakuvista. Puu oli tietenkin myös monipuolisesti läsnä.

Vaikuttava paikka Lustossa oli myös hiljaisuuden huone. Huone oli sisustettu suopientareeksi, ja siellä vallitsi rikas äänimaailma. Tunnelmaa oli avustettu muun muassa 3D perhosilla, hienoa.

Ihana käsityönä tehty kuvakirja
Metsäreitillä saimme tosiaan ihastella esimerkiksi Suomen korkeinta puuta. Broilerikeitto on maininnan arvoinen, sillä liemi maistui ihanasti jopa tämän nuhan läpi. Siinä siis oli osattu käyttää mausteita!


Itse kannatan kaiken tämän mediahässäkän ja tablettien keskellä perinteisiä luokkaretkiä. Toivottavasti niitä saadaan jatkossakin tukemaan oppimista ja havainnointia käytännössä. Tuolla jossain on niin paljon luontoa nähtävänä ja koettavana, ettei se kerta kaikkiaan avaudu tietokoneen ruudulla.


Metsä oppimisympäristönä - hanke luotsasi meille tämän retken. Siitä lisää täällä, openmetsässä


Metsä yhdistää erialojen asiantuntijoita


Hankkeen tavoitteena on kytkeä metsässä ja metsistä oppiminen osaksi Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksenosaston (SKOPE) yhteistä opetussuunnitelmaa ja tutkimusta. Hankkeessa rakennetaan toimijoille yhteinen palveluportaali openmetsa.fi, mutta pääpaino on portaalin kautta lähestyttävien oppimisympäristöjen ja pedagogisten mallien monitieteisessä rakentamisessa ja tutkimuksessa. Hankkeessa työskentelee päätoiminen väitöskirjantekijä (oppimisympäristöt). Toiminta kytkeytyy kiinteästi Maa- ja Metsätalousministeriön yhteistutkimusvaroista rahoittamaan ”Metsä opettajankoulutuksessa”-hankkeeseen yhteistyössä Luston, Metsäntutkimuslaitoksen sekä Metsähallituksen kanssa.


Hankkeen lähtökohta on, että metsien avulla voidaan opettaa ja havainnollistaa monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteita. Edelleen ympäristön globaalin kantokyvyn rajojen lähestyessä ympäristötietoisuuden merkitys opetuksessa tulee kasvamaan. On myös esitetty, että ihmisen moniulotteiseen hyvinvointiin liittyvän metsäsuhteen ohjaamisen tulisi kuulua jokaiselle kouluasteelle ja erityisesti opettajankoulutukseen (Malaska 1999; Suojanen 2001; Kansallinenmetsäohjelma 2005-2015).



Pysytään luontoaiheessa kiinni ja alustetaan keskiviikon sieniretkeä samaan syssyyn!


Ennakkotehtävä


Pohdi, miksi tällainen sienipäivä järjestetään?


Minusta kaikki tällainen tavanomaisesta luentotilanteesta poikkeava on mielenkiintoista ja toivottavaa. Asioiden sisäistämistä ja muistiin painamista voi helpottaa tällaisella käytännön puuhastelulla.  Ruoanvalmistukseen, ruokakasvatukseen ja ruokakulttuuriin liittyy vahvasti raaka-aineiden alkuperä.
Kaikkein toivotuinta olisi tietenkin valmistaa ruokaa raaka-aineista asti itse. Tällöin valmistettu ateria saa aivan erilaisia merkityksiä. Kun menemme luontoon ja metsään sienestämään, teemme perinpohjaista ruoanvalmistelutyötä. Nykypäivänä ihmisiä puhuttelevat luomu, lähiruoka ja kotimaisuus. Sivuamme varmaankin näitä aihealueita retkemme yhteydessä.


Totta kai luvassa on myös käytännönhyötyä, sillä erilaisia metsästä poimittavia sieniä on tarpeellista tunnistaa.  Itse en ole esimerkiksi koskaan sienestänyt, joten saan varmasti retkestä paljon irti. Voisihan tässä ajatella olevan myös hyötyä ryhmäytymisen kannalta.