Mitä kasvatuspsykologia on?
Siinä yhdistyy luentavasti kasvtukselliset asiat, emotiaalisuus, ja psykologia eli tiedepuoli. Kasvatuksen ja opetuksen ilmiöitä tutkitaan siis psykologian näkökulmasta. Analysoidessa kasvatuspsykologiaa sivutaan paljon erilaisia käsitteitä (oppiminen, opetus, kasvaminen ja kehittyminen) sekä keskeisiä menetelmiä.
Tällä kurssilla me painotamme myös erityisesti tutkivaan oppimiseen, ja tulevissa demoissa meille onkin luvassa ihan oikeaa havainnointitehtävää. Pitää valita joku tuttu muksu tai maksujen kanssa toimiva aikuinen, jota havainnoidaan ja tarkkaillaan. Hauskaa ja sopivan haastavaa.
Kavatuspsykologiassa keskeiseksi nousee varmasti ihmisen kehityskaari, sen vaiheet ja murros. Mielenkiintoiseksi homman tekee erilaiset kriisiytymisen vaiheet, ja niiden vaikutus. Jos otetaan esimerkiksimurroikäinen nuori, joka käytöksessään saattaa taantua lapsen tasolle, ja heijastella ongelma kohtia varhaislapsuudessa. Kun ihminen kohtaa kriisin, kuten vaikka juuri murrosiän, kuvastamme hämmennystä käyttäytymisellämme. Mieli ja keho eivät välttämättä aina toimi yhdessä jolloin aiheutuu ristiriitoja. Opettajan pitäisikin osatat valmistaa lasta näihin hämmennyksen paikkoihin, ja no, valmistautua itse murkkuikäisiin lapsukaisiin..
 |
| Eilistä iltapalaa, omppupiirakkaa! reseptiä laitan myöhemmin. |
OIVALLUKSET
Minkälainen tieto hyödytää itseäsi kasvattajana?
Psykologian voidaan ajatell aolevan jonkinlaista ihmistiedettä, minän tutkimista ja juurille palaamista. Miten ennen on käyttäydytty, miksi ja miten kaikki nykyään toimii.
Sieltä voidaan ammentaa tietoa siitä, mikä on tavanomaista käytöstä ja mikä on poikkeavaa käytöstä. Ymmärtää siisi paremmin esimerkiksi ylivilkasta lasta ja hänen tuntemuksiaan. Voi olla erityisen rankkaa, jos ei oikeasti koskaan ole "levollinen olo". Paikallaan ei voi pysyä, vaikka kuinka haluaisi. Silloin ympäristön ja meidän opettajien tulisi tukea lasta tämän hankalan olotilan kanssa, eikä syynätä ja syyllistää. Kasvatuspsykologiasta voisi löytyä keinoja tähän.
Elämme kokoajan oman menneisyytemme ja tulevaisuutemme kanssa. Siksi meidän tulee ymmärtää historiaa, sekä jo vaippaikäisen lapsen kehityskaarta. Vaikka olemmekin tekemisissä keskimäärin yli kymmenvanhojen lasten kanssa, on tiedettevä, mitkä vaiheet lapsi on jo käynyt läpi saavutettuaan tämn pisteen. Onhan meillä jokaisella myös oma henkilökohtainen historia, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa siihen, minkälaisia toimijoita olemme tänä päivänä. Jos minä en olisi koskaan muuttanut Porvooseen, olisin varmaan kovin erilainen. Sattuma ja ympäristö ovat osaltaan vaikuttanut siihen, miten ajattelen nyt. Lapsuudessa luomme perusteet aikuisuuteen ja vanhuuteen, joten on tärkeää aloittaa tutkiskelu alusta, vaippatasolta asti.
Jos tieteen ihanne oli ennen luonnontiede, kaikenlainen mitattavuus ja loogisuus, nykyään se voisi olla jopa tunne ja tunteet. Olemme jatkuvasti ymmärtämässä jotain suurempaa siitä, minkälaisessa kokonaisuudssa yksilö joutuu päivittäin toimimaan, ja missä suhteessa hän voi siitä selviytyä, kun olemme niin kovin erilaisia ja tulemme erilaisista lähtökohdista.
1800 luvulla ymmärrettiin, ettei ihminen ole vain kasa perintötekijöitä. Suomessa on aplajon laadukasta kaksostutkimusta, jossa kaksi geeniperimältään samanlaista henkilöä on kasvanut täysin erilaisissa olosuhteissa aikuisiksi. Kaksosista on muovautunut perheen, erilaisen kulttuurin ja ympäristön vaikutuksesta kaksi täysin erilaista persoonaa, toimijaa ja kansalaista. Meihin ei ole siis siäänrakennettu mitään ohjetta, millaisiksi tulemme. Tämä on tietenkin ihan hyvä uutinen meille kasvattajille, emmekä voi toisaalta vedota työssämme "toivottomiin tapauksiin". Tilanteet, tunteet ja toimintatavat muuttuvat ja ovat muokattavissa.
Thorndike aikoinaan sanoikin osuvasti, että psykologian avulla pyrimme "sielun hallitsijuuteen". Jos me jo nyt hallitsemme valoa ja luontoa, koska ymmärrämme sen suunpiirteistä toimintaa, tulee meidän kehittää eteenpäin sieluntiedettä, eli psykologiaa. Ainoastaan sen avulla voimme saavuttaa päämäärämme, eli sielun ja mielen täydellisen ymmärryksen. On paha mennä tuottamaan pettymys jo edesmenneelle henkilölle, mutta itse en henkilökohtaisesti usko että mieltä voi koskaan täysin ymmärtää. Saatan olla väärässäkin.
Kun kävimme läpi merkittäviä henkilöitä, itse innostuin enite Abraham Maslowsta. Hän on sellainen nykypäivän "pongastelija", jonka ideologiaa saattaa vilahdella vähän siellä täällä. Useissa tapauksissa joidenkin psykologien aatteet ovat vasta nykypäivänä saaneet enemmän huomiota, ja Maslow on yksi näistä esimerkeistä. Maslown puhui lapsiturvallisuuden puolesta, sen, kuinka meidän tulee kokea turvallisuutta ennen kuin voimme oppia. Perusturvallisuuden horjuessa siis oppimiskyky voi kärsiä. Maslow on tuonut huomion kohteeksi myös esimerkiksi Flow - tilan, joka kiinnostaa minua erityisesti. Mielestäni flow on täydellinen olotila, ja itse suorastaan tavoittelen sitä. Silloin pystyn täysin omistautumaan tietylle asialle, ja oppimiskyky on huipussaan. Maksimoin myös ajasta saamaani hyötyä, kun pääsen tuohon ihanaan fiilikseen. Urheilu flowta voisin myös ylistää muutamalla sanalla, mutta jääköön se nyt. Maslown ideologiaan voi enemmän tutustua esimerkiksi täällä.
Otimme esiin myös nykypäivän haasteet olemassa ololle. Identiteettimme rakentuu, tai ainakin sen ajatellaan rakentuvan, johonkin tiettyyn ympäristöön, rutiineihin ja asioihin, jotka nyt ovat juuri sitä itseämme. Me siis ilmennämme ja toteutamme omaa itseämme identiteettimme kautta. Silloin olisi loogista, että identiteettiin yhdistyy vahvasti läsnäolo. Onkin kiinnostavaa, mitä meidän identiteetillemme tulevaisuudessa kenties on tapahtumassa, kun virtuaalimaailman ansiosta voimme olla läsnä vähän kaikkialla samaan aikaan? Netti ja erilainen teknologia mahdollistaa juuri tämän ajattelun, että vaikka fyysisesti olenkin vaikka kotona, olen silti kokoajan netissä. Eli kaikkialla. Miten se vaikuttaa minuuteemme, identiteettiimme?
Historiasta olisi paljon sanottavaa, mutta uusi luento alkaa 15 minuutin päästä, joten taitaa nyt jäädä sanomatta. Hyvää tiistaita kaikille tasapuolisesti!
