Kaulintiede: Historian tyypit sandaaleissa

Kasvatustieteen perusteet, 2/5

Juttelimme kasvatustieteen historiasta, ja proffa heitti meille vitsiä siitä, miksi ketään kiinnostaa ne antiikkiset tyypit sandaaleissa. Tässä muutama ajatus siitä, miksi historian tunteminen on tärkeää. Loppuun kirjoittelin muita oivalluksia, eli oppimisen antia. Luennolla sain jopa suuni auki, hyvä minä. Turkista napattu flunssa esti mua tekemästä niin ensimmäisellä kerralla. Tai sitten oon ujo?

Miksi kannattaa peilata historiaan?

Jotta ymmärtäisimme, miten tähän on tultu. Voimme paremmin jatkossa luoda syy-seuraussuhteita ja ymmärtää nykyään vallitsevia käytäntöjä. Miksi nykykouluissa toimitaan, miten toimitaan, ja ketkä ovat filosofia tai henkilötasolla vaikuttaneet siihen.

Voidaksemme ymmärtää tulevaisuuden suuntaviivoja, pitää meidän olla perillä historiankulussa. Futurologia tutkii sitä, mihin olemme menossa. Ja sehän meitä erityisesti kiinnostaa, sillä juuri me olemme niitä tulevaisuuden työllisiä. Ja olemme niiden lasten opettajia, jotka aikanaan päättävät muun muassa siitä, mihin aikaan pääsemme kenties eläkkeelle, tai mihin meidät mummeleina sijoitetaan.

Asioihin voi lisäksi vaikuttaa ainoastaan ymmärtämällä kokonaisuutena, miksi jotain on tapahtunut.

Omat oivallukset tällä luennolla.

1. Hankala tyyppi on oppimateriaa: miksi hän ajattelee, käyttäytyy tai toimii noin?

2. Miten ilmapiiri todellisuudessa syntyy, mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Nekin henkilöt, jotka eivät ole edes paikalla, voivat olennaisesti vaikuttaa ilmapiiriin. Voidaan olla esimerkiksi huojentuneita joidenkin henkilöiden puuttumisesta, tai vastaavasti harmissaan. Valtasuhteet ryhmässä voivat mennä täysin uusiksi, kun tiettyjä tyyppejä puuttuu. Ihmiset jättävät myös jälkeensä aistittavan ilmapiirin, eli aiemmassa tekstissä kuvailemani ”opehuoneilmiön”.

3. Ei ole olemassa staattista ryhmää, sillä ryhmä elää ja muuttuu. Esimerkkinä ala-asteaikaiset ystävyyssuhteet, jotka ovatkin ehkä tänä päivänä tyystin erilaisia. Aika, ympäristö ja henkinen sekä fyysinen kasvu vaikuttavat yksilön toimintamalleihin. Jos kohdalle sattuu riitaisa, ongelmaherkkä ryhmä, pitää tilanteesta yrittää löytää selittäviä ilmiöitä. Niiden avulla pystyy kenties ennustamaan, mihin suuntaan ryhmä kehittyy. Ylivilkas ryhmä saattaa parhaimmillaan olla kaikkein antoisin ympäristö opettaa, jos osaa ohjailla kehityssuuntaa oikealla tavalla.

luennolla mennään kynä-paperi linjalla

4. Ryhmätilanteessa tai opettajana toimiessa on helppo sulkea aina heikoin lenkki pois. Luokassa on Peetu, jota milloin mitenkin heitetään ulos luokasta tai erityisopettajalle. Todellisuudessa kun Peetusta ”päästään”, tulee Maija. Tästä käyttäytymisestä tulisi tietoisesti pyrkiä pois. Suosittelen kaikille hyvänä esimerkkinä kirjaa 10 pientä tummaa poikaa (teoksen alkuperäinen nimi ei ole enää sopiva, mutta kaikki varmaankin kyseisen teoksen hyvin tunnistavat). Yksi kerrallaan henkilöt poistuvat tilanteesta, miten se vaikuttaa ryhmään?

Voisi jopa olla piilomainontaa, tarkoituksena kuitenkin kuvata mun työskentelypistettä!

5. Minkälaisia piirteitä opettajaksi opiskelevissa tulee arvostaa? Toisaalta aina äänessä olevat, hieman liian aktiiviset henkilöt eivät välttämättä ole aina niitä kaikkein soveliaimpia. Opettajan tulisi kyetä kuunteluun ja tilan antoon, joten pääsykokeen ryhmätilanteissa pyrkikää antamaan myös muille suunvuoroa. Temperamentti on myös luonteenpiirre, jota on paha mennä kytkemään pois. Pieni ujous ja tilannetaju kertovat ”oppilasaineksesta”, josta saa muovattua hyvän opettajan. Oppilasaines on muuten kuulemma kirosanan kaltainen, miten ihminen nyt tavallaan voisikaan olla ainesta?

Kotitehtävä oli seurata ryhmätilannetta, mikä tilanteessa edistää tai estää oppimista?

Otin käsittelyyni tilanteen ruokalassa. Tarkastelin lähinnä valtasuhteiden vaikutusta minuun. Ensin saatoin olla alakynnessä, mutta kun muutama ryhmäläisistä lähti jo palauttamaan astioitaan, pääsin korkeammalle ja aloin papattaa loputtomasti. En tiedä kumpi on parempi, kumpi edistää omaa oppimistani? Ehkä jopa se, että paikalla on enemmän porukkaa ja osaan olla hiljaa enemmän, koska silloin osaan kuunnella ja hyödyntää muidenkin juttuja. Jos pääsen ääneen, saatan loputtomasti jauhaa omista hienoista mielipiteistäni ja olla juuri sitä mieltä, mitä nyt olen päättänyt olla. Ryhmän myötäilijät, hieman hiljaisemmat, saattavatkin usein saada hetkestä enemmän irti. Oleellista on prosessi heidän päänsä sisällä.

Oppimista voi estää henkilöiden tuttuus tai sitä vastoin epätuttuus. Itse koen että juttu lähtee liikaa muille raiteille jos on tuttujen tyyppien kanssa, ja olen varmaankin jollain tavalla tehokkaampi tuntemattomien parissa. Tässä on varmaan yksilöllisiä eroja.

Itse näen ryhmätyöskentelyn parhaillaan todella antoisana, toisaalta todella haastavana. Usein yksi kirjaa ja samalla pääsee väkisin päättämään ainakin lauserakenteiden lopullisen laidan, yksi osallistuu aktiivisesti pohtimiseen ja muut saattavat matkustaa hiljaa mukana tai myötäillä.

Väittely on ihanaa ja antoisaa. Harmi kun olen tyttö sillä tytöt ottavat asiat usein henkilökohtaisesti, vaikka sehän ei ole ollenkaan tarkoitus. Itsekin syyllistyn tähän.

Konkreettisina asioina voisi sanoa kiireettömyyden ja rauhan, sekä sen, että tehtävän anto tai käsiteltävä aihe on tiedossa selkeästi. Jos energia menee asian ymmärrettävyyden vääntämiseen, ei oppimista varmaankaan tapahdu.

Loppuun haluan jakaa todella hyvän kirjoituksen, korvaa tällä kertaa artikkelin. Suosittelen lukemaan! Blogiin pääset tästä.

Vietin muuten ekan viikonlopun täällä, en karannut vielä kotikotiin Porvooseen. Tässä maisemia ja nautiskelua muikkubaarissa, oli muuten hyvää!