Oivallus

Idea tähän koko blogiin sain meidän koulun proffalta. Hänen mielestään oppimista tuetaan parhaiten kirjaamalla ylös oivalluksia. Tästä blogista tuleekin nyt mun oivalluskirja, jonne heittelen ajatuksia vähän kaikesta.

Lähinnä kuitenkin opinnoista ja opiskelusta, jotta saan hyväksikäytettyä näitä materiaaleja oppimispäiväkirjan muodossa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla?

Luento 1/5, Kasvatustieteen perusteet

Olennaista tässä kurssilla on ensinnäkin ymmärtää, että ollaan tekemisissä lasten kanssa. Ollaan tähtäämässä kasvattajiksi, opettajiksi, joka tarkoittaa väistämättä satoja ja satoja lapsia. Lapsia voi kuunnella ja kuulla muun muassa tässä osoitteessa.

Kurssilla orientoidutaan opiskeluun, eli sisäistetään se, että jotain pitää oppia. Pitää hyväksyä, että muitakin näkökulmia on kuin se oma. Ja muitakin tieteitä on, joiden kanssa pitää tulla toimeen. Muitakin opiskelijoita on ja opettajia – suurin oivallus mulla tolla luennolla oli varmaan se, että huono opettaja on ainoastaan kiinnostava haaste ja toisaalta opettajan lisäksi paikalla on noin sata muutakin asiantuntijaa (kanssaopiskelijat). Eli hyväksikäytä, keskustele ja pyörittele. 

Mikä on mun mielestä keskeistä kasvatustieteen opinnoissa?

·         Lapsen kehityskaaren ymmärtäminen

·         Oman vastuun ja roolin ymmärtäminen

·         Ajanhermolla oleminen, kriittisyys

·         ”omatuntemus” – millainen ope haluan olla, millainen oppija itse olen?

·         Ihminen on yksilö, miten se tulee ottaa huomioon

·         Tärkein ei ole päämäärä, vaan prosessi. Ei se, saadaanko muovailuvahasta aikaan maailman hienoin leppäkerttu, vaan se mitä muovailu saa aikaan siellä ajatuksen tasolla.

·         Tieteenalan tarkastelu eri näkökulmista, sen soveltaminen käytäntöön

Millainen oppija olen? Millainen ope?

·         Olen kokeilumielellä: oma tapani ei välttämättä ole (lue: luultavasti) se paras

·         Olen aktiivinen ja avoin tiedolle. Tyhjä taulu!

·         En matkusta muiden veneessä, melon rinnalla ja pistän tarvittaessa vastaan!

·         Lapsilta oppii

·         Päämääränä ei ole vain minä, vaan tuhansia lapsia. Teen palveluksen itselleni osaamalla asian hyvin, mutta toisaalta myös monelle muulle. Olen siis epäitsekäs

·         Käsittelen asioita omina prosesseina, palaan asioihin myöhemmin.

·         Ymmärrän asioita ilmiöinä. Luon syy-seurauksia

 

·         Olen siis täydellinen? Ei, en ole.

Ollessani koulunkäyntiavustajana sain työskennellä lapsen kanssa, jolla oli vaikeaa keskittyä. Lapsi oli fiksu, se oli selvää, ja osasi käyttää hyväkseen hänelle myönnettyjä etuuksia. Pulpetti sai olla sekaisin ja kaappiinkin sai mennä piiloon, jos kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä. Lapsi oli uhmakas ja vetosi usein siihen, ettei hänen nyt heti ekana vuonna tarvitsekaan oppia lukemaan, koska hän on ”erityinen”.  Tämän tapauksen myötä minulle oikeasti heräsi mielenkiinto kasvatusalaan ja siihen, kuinka paljon esimerkiksi koulussa voidaan vaikuttaa kasvatuksellisiin asioihin. Koulun henkilökunnan tuli toki noudattaa yhteistä linjaa toimista, joita lapsen kanssa noudatettiin, mutta silti eri aikuisten toiminnassa saattoi havaita eroja. Ne ovat juuri niitä eri näkökulmia.

Tällä luennolla oivalluksia syntyi proffan kuvaillessa sitä, kuinka tyhjässä opettajienhuoneessa voi aistia osan koko koulussa vallitsevasta ilmapiiristä. Onko tunnelma kiireinen, väsynyt vai kenties innostava.  Millä asenteella opettajat ovat sieltä lähteneet kukin omiin luokkiinsa? Innostuneet ja motivoituneet opiskelijat saavat myös opettajat kukoistamaan. Vaikka vastuu opetuksen tarjoamisesta on toki opettajalla, myös oppilas voi omalla toiminnallaan suuresti vaikuttaa saatavan opetuksen tasoon.

Minä aion siis osaltani olla motivoitunut opiskelija. Näin takaan myös itselleni parasta mahdollista opetusta. Jos joku opettaja ei mielestäni joskus täysin vastaa tarvittavaa tasoa opetuksessa tai hänen näkemyksensä menevät pahemman kerran ristiin omieni kanssa, otan senkin haasteena. Kun olen opettaja, noita asioita en ainakaan tee.

Otan haasteeksi myös oksennusoppimisesta eroon pääsemisen. Olen ollut niitä valokuvamuistityttöjä, joille riittää edellisenä iltana koealueen läpikahlaus. Seuraavana päivänä voin kirjoittaa esseen lukien mielessäni tekstiä kirjan sivuilta. Kokeen jälkeen kaikki tyhjenee, eikä käteen jää muuta kuin hyvä numero kokeesta. Nämä opinnot haluan suorittaa niin, että juttu ei niin vain pääsekään karkaamaan muistista. 

Mikä estää minua oppimasta? Mikä edistää oppimistani?

ESTOT

·         Minä. Rajoitan itseäni monellakin tapaa. Saatan ajatella, että tätä en osaa joten minun ei tarvitse. Syyllistyn siis samaan, kuin tämä aikaisemmin mainitsemani lapsi koulussa. Olen myös aina oikeassa, eli saatan väittää päivän selvää asiaa vastaan vaikka olen aikoja sitten huomannut olevani väärässä. Kuinka typerää?

·         Aika. En voi väittää ettei aikaa olisi, on kyse priorisoinnista. Toisaalta jokainen tarvitsee niitä en-tee-just-nyt-mitään hetkiä päiväänsä, ja itse järjestän näillekin aikaa. 8 tunnin yöunet on se mistä en tingi, muuten otan aikaa vaikeille asioille. Niitä tulee takuuvarmasti, ainakin heti kun päästään englanninkielisen materiaalin pariin. Jotkut asiat voisivat kypsyä lopulliseen muottiinsa jos niille antaisi hieman aikaa. Matematiikan kirjoitusten aikaan muistan pillittäneeni keittiön pöydän ääressä edellisenä iltana, että en osaa yhtään mitään. Nukuin hyvät unet ja kirjoitin E:n.

·         Houkutukset. Netti, naistenlehdet, lenkkipolut, jääkaappi. Pyykkääminenkin saattaa tuntua suorastaan loistavalta ajatukselta siinä vaiheessa, kun tenttikirja kuumottelee pöydällä.

·         Toiset ihmiset. Joskus jonkun kommentti, toteamus tai vaikka ihan arvosteluperusteet voivat ajaa aika alamaihin. Valmentajat ja opettajat varokoot sanojaan. Liian herkkis ei saa olla, johon syyllistyn varmaan itse liian usein. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

EDISTÄVÄT

·         Kiinnostus. Itse jaksan paahtaa kiinnostavien asioiden parissa loputtomasti, joten motivaatio on löydettävä, jos sellaista ei ennestään löydy.

·         Apu. Olen aina puuhastellut ja pohtinut yksin, ja apua sekä yhdessä tekeminen voisivat olla paljon tehokkaampia tapoja sisäistää juttuja. Voisi säästää aikaakin!

·         Haasteet. Jos kaikki olisi aina tosi helppoa, ei mihinkään enää riittäisi mielenkiintoa. Tämä tuskin muodostuu ongelmaksi.

·         Inspiraatio. Pätee kaikessa! Ja onneksi melkein mistä tahansa voi repiä inspiraatiota, minun ainakin tulee toteuttaa itseäni joka välissä.

·         Tiedostaminen. Etenkin tietoisuus siitä, millainen oppija on. Onko käytännön tyyppi, vai juuri sellainen valokuvamuistityttö.

·         Tavoitteet. On oltava jotain, mihin tähdätä. Kannatan myös välietappeja!

·         Lapset. Kaikenlainen puuhastelu lasten parissa saa varmaan monia lukkoja ja jumeja aukeamaan, kun puhutaan tästä alasta.

·         Terveellinen meininki. Hyvä ruoka, uni ja sopiva määrä aktiviteetteja.

Saimme myös kotiläksyn, kuinka kivaa! Määrittele käsitteet opetus, oppiminen, opiskelu, koulutus ja kasvatus.

OPETUS

·         Tiedon siirto. Sen välittäminen ja ilmaiseminen ymmärrettävässä muodossa.

·         Vuorovaikutusta henkilöiden välillä. Mielestäni ainoastaan opettaja ei opeta, vaan saa paljon takaisin opetettavilta. Itse olen myös usein huomannut, että tietyt jutut osaa vasta, kun ne osaa ymmärrettävästi selittää muille. Opetuksen yhteydessä siis kaikki hyötyy!

·         Monialaisuus. Tuli vain mieleen, kuinka monta eri aisaa voi ottaa opetuksen tueksi. Opettaa voi sanoin, elein, ilmein ja sitten tietenkin kaikilla apuvälineillä. Kyllähän tietokonekin opettaa, joten opetus voi itse asiassa toteutua myös muiden kuin henkilöiden välillä. Silloin vuorovaikutus tosin ei toteudu, tietokone tuskin saa hetkestä paljon irti.

OPPIMINEN

·         Uuden tiedon vastaanottaminen ja vanhan täydentäminen. Asiayhteyksien ja kokonaisuuksien muodostaminen, syy-seuraussuhteet.

·         Opetetun asian ymmärtäminen ja sisäistäminen. Soveltaminen kenties käytännössä.

·         Oivaltaminen. Tietty opetettu asia voi avartaa myös jotain toista juttua, jolloin oppiminen on kenties monialaista.

·         Varmaankin voi oppia huomiotasolla, kevyesti. Sitten voi juurta jaksain ymmärtää jonkun seikan, jolloin se on kenties painunut työmuistia syvemmälle. Ken tietää?

·         Kaikkineen jokin uusi yhteys ja reitti tuolla pääkopassa, jota ei aikaisemmin ollut.

·         Voi varmasti tapahtua myös huomaamatta, ei vaadi välttämättä ponnisteluja tai tietoisuutta. Trauma saattaa liipata läheltä kun puhutaan tiedostamattomasta oppimisesta, eikä ihminen aina heti osaa yhdistää jotain tiettyä tilannetta oikeaan asiaan. Silti keho ja mieli on oppinut, ymmärtänyt, mistä kaikki johtuu.

·         Vauvana oppiminen ja assosiaatio on varmasti pitkälti tiedostamatonta ja sitä ei voi tahdonalaisesti säädellä.

OPISKELU

·         Oppimisen tavoittelua, tietoisia toimia kohti oppimista. Opiskelu tuskin voi olla tiedostamatonta.

·         Opiskellen tyydytämme yhtä perustarpeistamme, joka on tiedonjano. Meidän tulee ymmärtää jotta voimme olla tasapainossa, ja usein se vaatii hieman työstämistä.

·         Opiskelu voisikin olla asioiden tietoista pyörittelyä ja työstämistä, ja koen sen yhtälailla välttämättömäksi perustarpeeksi kuin vaikka vessassa käynti. Jos on tämän verran aivokapasiteettia kuin ihmisellä nyt sattuu olemaan, voisi olla tukalaa jos sitä ei saisi millään tapaa käyttää.

KOULUTUS

·         Koulutus voisi toisaalta olla tosite siitä, että asioita on opiskeltu ja oppimista on tapahtunut. Jokin on muuttunut suhteessa entiseen, joten henkilö voi kutsua itseään koulutetuksi. Hän on saanut opetusta ulkoiselta taholta, tehnyt asian eteen töitä eli opiskellut ja palkkiona oppinut.

·         Opetus, oppiminen ja opiskelu, ovatko nämä siis väyliä koulutukseen? Toisaalta koulutus ei kerro lainkaan sitä, kuinka paljon henkilö on todellisuudessa oppinut. Tämän vuoksi joku meni meidän opiskelijoiden harmiksi joskus keksimään kokeet ja tentit. Muutenhan voisimme kaikkialla tokaista, että olemme kyllä koulutuksemme saaneet. 

KASVATUS

·         Vuorovaikutusta, tiedon siirtoa, rajojen asettamista.

·         Käyttäytymismallien tarjoamista suhteessa arvoihin ja normeihin, joita noudatamme yhteiskunta ja perhe tasolla.

·         Lapsi kohtaa arjessa monta eri kasvattajaa. Äiti kasvattaa, opettaja kasvattaa, ympäristö kasvattaa ja toisaalta elämä kasvattaa.

·         Olisi luonnollista ajatella, että kasvatuksella olisi aina jokin päämäärä. Yleisellä tasolla tavoite voisi olla mallikelpoinen kansalainen. Toisaalta tietyllä tavalla tulee käyttäytyä ja toimia, jotta edes voi elää tavallista arkipäivää. Pitää laittaa vaatteet jos menee julkiselle paikalle eikä saa pissiä keskellä toria. Kasvatukseen kytkeytyy siis myös lait, yleisesti hyväksytyt säännöt. Yhteiskunta valvoo ja kasvattaa meitä tiedostetusti muun muassa poliisien välityksellä.

·         Ihmistä ympäröi siis monta kasvattavaa yksikköä. Kasvatus korostuu varmasti lapsuusiässä, koska aikuisuutta kohti mentäessä olemme ehtineet hyväksyä yhä enemmän yleisiä toimintamalleja. Aikuisen kasvatus voisi olla jotakin, joka liippaa lähetä oppettamista. Lasta selkeästi kasvatetaan, joka onkin täysin järkeenkäypää. Eihän pieni ihminen luonnostaan voi tietää, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan.

·         Kasvatus käsittelee luultavasti hyvin vahvasti juuri oikeaa ja väärää. Siinä sivutaan myös seurauksia. Kasvatus voisinkin olla päämäisempää opettamista, sellaista, jossa vaihtoehtoja ei ole kovin paljoa. Kasvatus on varmasti usein suhteellisen mustavalkoista, oikea ja väärä.

Selvää on, ettei näiden termien välille voida varmaankaan vetää selkeitä rajoja. Käsitteet juttelee keskenään, eikä mikään niistä luultavasti täydellisesti toteutuisi ilman toisiaan.

Luennolla pyöri teos, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Pekkarinen & Vehkalahti 2012, Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä. Itse aion kyseinen opuksen lukea, suosittelen muillekin.

Haluan läntätä myös artikkelin jokaista luentoa käsittelevän postauksen perään, noin ihan ajatuksia herättämään ja toisaalta itselle materiaaliksi jatkoa varten.

HS, 31.8.2013 Minna Pölkki

”Savonlinnan Normaalikoulun ekaluokkalaisilla ei ole aapiskirjaa. He opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan tablettikoneiden avulla, ensimmäisten joukossa.

He ottavat valokuvat ja nauhoittavat haastattelut. Kaveriesittely on vartissa tallennettu tablettitietokoneille. Sinne tallentuu myöhemmin myös heidän aapisensa, jonka he itse tekevät kirjanluontiohjelmalla.

Savonlinnan Normaalikoulun 350 oppilaasta lähes puolet on aloittanut syksyisen opiskelunsa tietokoneiden avulla. Heille ei ole hankittu uusia kirjoja, vaan määrärahat on käytetty konevuokriin. Vanhat kirjat ovat käytössä tarpeen mukaan.

Normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti kertoo, että jos rahat riittävät ja kokemukset ovat myönteisiä, ensi syksynä kaikilla oppilailla on tabletit.

"Nuorten toimintatavat opiskella itsenäisesti, hankkia ja jakaa tietoa ovat muuttuneet radikaalisti. Ne eivät saa etääntyä liikaa koulun tavoista. Muuten koulun ja nuorten väliin kasvaa kuilu", hän sanoo."

Lue koko artikkeli tästä.