perjantai 20. syyskuuta 2013

Sana kasvisruoasta


Johdatus kotitaloustieteeseen, luento 2


Tällä luennolla lyötiin tiskiin kaikenlaisia graduja. Satoja sivuja tiukkaa tutkimusta kotitaloudesta, ravitsemuksesta ja kaikesta siltä väliltä. En koe tarpeelliseksi esitellä täällä käsittelemiämme henkilöitä, joten otan tarkasteluun 3 teoriaa, jotka tulivat myös esille luennolla.


Halusin myös selvittää itselleni ihan konkreettisesti, mitä tämä kotitaloustiede on. Se ei vielä täysin auennut ensimmäisellä kerralla. Väkersin nyt kokoon tämänlaisen tiivistelmän:

Kotitaloustiede tutkii arkikäytäntöihin liittyvää toimintaa. Siinä on keskeistä ymmärtää kodin, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutus. Kotitaloustiede on monitieteinen oppiaine, jossa käyttäytymistieteellinen näkemys yhdistyy sekä kotitalouden käytäntöihin että kotitalouden sisältöalueiden hallintaan. Opinnoissa painotetaan ja tutustutaan kotitaloustieteen teoriapohjaan ja tutkimukseen, kotitalouden toimintakäytäntöihin ja taitoperustaan sekä kotitalouden, perheen ja muuttuvan yhteiskunnan problematiikkaan. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa miten arkielämään liittyvät käytännöt muotoutuvat, ja millaisia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia merkityksiä kotitalouden toimintaan liittyy.

 Sitten ne kolme teoriaa, jotka otin tarkastelun alle.
 
1.       Human Ecology


Inhimillisen ekologian malli tutkii kotitalouden ympäristösuhdetta, joka kuvautuu analogisesti nykyisen kestävän kehityksen käsitteen kanssa. Se käsittää kestävän kehityksen ekologisella, taloudellisella, sosiaalisella ja kulttuurisella alueella. Ekologia sanan kantasana (oekology) viittaa myös asumiseen: kreikankielinen "oikos" merkitsi taloa tai asumispaikkaa, mutta myös sen ympäristöä. 


2.       Managemet theory


Management-teoreettinen malli kuvaa kotitalouksien aineellisten ja henkisten voimavarojen hallintaa. Arvot toimivat tämän mallin mukaan yksilön suunnittelun ja päätöksenteon subjektiivisina kriteereinä. Perinteisesti mallia on hyödynnetty kotitalouden aineellisten voimavarojen hallinnan tutkimuksessa, mutta se soveltuu hyvin myös arvotutkimukseen


3.       Hestian-Hermean 


Hestian-Hermean mallissa korostuu julkinen vs. yksityinen vastakkaisasetelma. Vaikka oikos nähdään usein mieluusti feminiinisenä ja polis maskuliinisena näkökulmana, tässä sitä ei niinkään haluta erotella. 


Kaikkia näitä toimintaa kuvaavia malleja yhdistää keskeinen laadullinen piirre, vuorovaikutteisuus. Kotitalouden toiminta voidaan ymmärtää laaja-alaisena ja abstraktina tavoitteellisena prosessina, jossa aineellinen ja inhimillinen vuorovaikutus kietoutuu yhteen. 


Lähteet täältä.


Loppuun ote professorimme Anna-Liisa Kososen mielenkiintoisesta artikkelista, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

  


Yle Tiede 19.9.2013 klo 8:42

Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille

”Suositeltava ruokavalio on kasvispainotteinen, missä energia saadaan suurimmaksi osaksi kasvisperäisistä ruoka-aineista ja eläinperäisiä ruokia kuuluu siihen vain vähän. Erilaiset kasvisruokavaliot, esimerkiksi laktovegetaariset ruokavaliot ja vegaaniruokavalio edistävät terveyttä yhtä lailla, edellyttäen, että ruokavalio koostetaan ravitsemussuositusten mukaisesti ja puuttuvilla ravintoaineilla täydentäen. 


Tosin vegaanin on syytä olla tarkkana ruokavalionsa kanssa.  Havaitsimme nimittäin paraikaa meneillään olevassa vegaanitutkimuksessamme, että tiukkaa kasvisruokavaliota eli vegaaniruokavaliota noudattavien elimistön B-12-vitamiini-, D-vitamiini-, jodi- ja seleenitasapaino oli merkitsevästi heikompi kuin sekaruokaa syövien verrokkien. On siis hyvin tärkeää, että vegaanit nauttivat säännöllisesti ruokavaliosta puuttuvia ravintoaineita erityisvalmisteina. Tämän lisäksi on suositeltavaa käyttää päivittäin elintarvikkeita, joiden ravintoainesisältöä on täydennetty. Esimerkiksi on hyvä juoda vilja- tai soijajuomaa tai hedelmämehua, mikä on täydennetty vaikkapa B12- vitamiinilla ja kalsiumilla. Vegaanien olisi myös hyvä saada yksilöllistä ravitsemusneuvontaa ruokavalion koostamisessa.”

Aamupalana tuorepuuroa hunajalla ja pähkinöillä


Pohdintaa


Kasvisruokavaliota noudattavat, tarkkana siellä. Puutostilaan ajaudutaan usein huomaamatta eikä jatkuvasta ”kasvisten erinomaisuutta” korostavasta tietotulvasta ole helppoa hahmottaa, etteivät ne kuitenkaan yksin riitä täyspainoiseen ruokavalioon. Halusimme sitä tai emme, ihmisten perusruokavalio on täydellisenä koostettu myös liha-, kala- ja kanaproteiineista, jotka sisältävät myös runsaasti kyseistä B12- vitamiinia.  Vaikka esi-isämme keräilivät marjoja ja sieniä ja pistelivät menemään ihan mutkattomasta, on nykyinen hermostomme jo niin paljon pidemmälle kehittynyt, että olemme tottuneet sekaruokavalioon ja laajaan ravintoainekirjoon. 

Maitotuotteet ovat kautta aikain kuuluneet ainoastaan imeväisten ruokavalioon, ja kohti aikuisuutta mentäessä ne on jätetty kokonaan pois. Nykyään valtaosa aikuisväestöstä kuitenkin kestää laktoosia, joka on merkki siitä, että luonnonvalinta on suosinut yksilöitä, joilta tämä geeni on löytynyt. Normaalitilassa kaikki olisivat siis laktoosi-intolerantteja, ja laktoosia kestävillä yksilöillä poikkeava geeni. Huomioikaamme tämä seikka ja nauttikaamme maitotuotteita runsaalla kädellä, mikäli siihen pystymme. Se, että olemme lisänneet maito- ja lihatuotteet ruokavalioomme, on syy siihen miksi olemme tulleet tähän. Kasvisruokavaliolla kehitystasomme olisi jotain aivan muuta. 


Lihan prosessoiminen, nitraatit ja muut pienet ikävät seikat saattavat aiheuttaa ahdistusta (täälläkin nousee käsi), tai toisaalta eettiset syyt painaa. Onneksi meillä on tänä päivänä vapaus tehdä päivittäisiä valintoja, joilla minimoimme kaiken ylimääräisen ja otamme huomioon myös eläinparkojen oikeuksia. Tonnikalan saa jättää ottamatta ja lähitilojen valikoimaan tutustua, niin omatunto pysyy puhtaana ja ruokavalio koostuu siitä, mistä pitääkin. Sekaruokatuotteista. 


Terveellinen ravitsemus on kokonaisuus, jossa ratkaisevat jokapäiväiset valinnat ja vieläpä pitkällä aikavälillä. Elimistö tarvitsee riittävästi suojaravintoaineita ja sopivasti energiaa pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä. Energiankulutuksen ja -saannin välillä olisi hyvä olla tietty tasapaino, jotta paino pysyy vakiona. Yksittäiset päivät, jolloin saadaan enemmän tai vähemmän kuin kulutetaan, eivät kuitenkaan hetkauta vaakaa suuntaan tai toiseen. Elimistömme on yllättävät mukautuvainen. Mikään yksittäinen ruoka-aine ei tee ruokavaliosta hyvää tai huonoa, ja eri ruoka-aineet täydentävät toisiaan. Siksi kannattaa valita monipuolisesti.



Tästä aiheesta voisin tarinoida luultavasti loputtomasti, joten on hyvä lopettaa tähän. Seuraavaksi vuorossa on kulttuurikierros Savonlinnassa hyvän ystävän kera, kivaa!