Johdatus kotitaloustieteeseen, luento 2
Tällä luennolla lyötiin tiskiin kaikenlaisia graduja. Satoja
sivuja tiukkaa tutkimusta kotitaloudesta, ravitsemuksesta ja kaikesta siltä
väliltä. En koe tarpeelliseksi esitellä täällä käsittelemiämme henkilöitä,
joten otan tarkasteluun 3 teoriaa, jotka tulivat myös esille luennolla.
Halusin myös selvittää itselleni ihan konkreettisesti, mitä
tämä kotitaloustiede on. Se ei vielä täysin auennut ensimmäisellä kerralla.
Väkersin nyt kokoon tämänlaisen tiivistelmän:
Sitten ne kolme teoriaa, jotka otin tarkastelun alle.
1.
Human Ecology
Inhimillisen ekologian malli tutkii kotitalouden
ympäristösuhdetta, joka kuvautuu analogisesti nykyisen kestävän kehityksen
käsitteen kanssa. Se käsittää kestävän kehityksen ekologisella,
taloudellisella, sosiaalisella ja kulttuurisella alueella. Ekologia sanan
kantasana (oekology) viittaa myös asumiseen: kreikankielinen
"oikos" merkitsi taloa tai asumispaikkaa, mutta myös sen ympäristöä.
2.
Managemet theory
Management-teoreettinen malli kuvaa kotitalouksien
aineellisten ja henkisten voimavarojen hallintaa. Arvot toimivat tämän mallin mukaan
yksilön suunnittelun ja päätöksenteon subjektiivisina kriteereinä.
Perinteisesti mallia on hyödynnetty kotitalouden aineellisten voimavarojen
hallinnan tutkimuksessa, mutta se soveltuu hyvin myös arvotutkimukseen
3.
Hestian-Hermean
Hestian-Hermean mallissa korostuu julkinen vs. yksityinen vastakkaisasetelma.
Vaikka oikos nähdään usein mieluusti feminiinisenä ja polis maskuliinisena
näkökulmana, tässä sitä ei niinkään haluta erotella.
Kaikkia näitä toimintaa kuvaavia malleja yhdistää keskeinen
laadullinen piirre, vuorovaikutteisuus. Kotitalouden toiminta voidaan ymmärtää
laaja-alaisena ja abstraktina tavoitteellisena prosessina, jossa aineellinen ja
inhimillinen vuorovaikutus kietoutuu yhteen.
Lähteet täältä.
Loppuun ote professorimme Anna-Liisa Kososen mielenkiintoisesta
artikkelista, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Yle Tiede 19.9.2013 klo 8:42
Anna-Liisa Kosonen: Tiukka
kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille
Tosin vegaanin on syytä olla tarkkana ruokavalionsa
kanssa. Havaitsimme nimittäin paraikaa meneillään olevassa
vegaanitutkimuksessamme, että tiukkaa kasvisruokavaliota eli
vegaaniruokavaliota noudattavien elimistön B-12-vitamiini-, D-vitamiini-, jodi-
ja seleenitasapaino oli merkitsevästi heikompi kuin sekaruokaa syövien
verrokkien. On siis hyvin tärkeää, että vegaanit nauttivat säännöllisesti
ruokavaliosta puuttuvia ravintoaineita erityisvalmisteina. Tämän lisäksi on
suositeltavaa käyttää päivittäin elintarvikkeita, joiden ravintoainesisältöä on
täydennetty. Esimerkiksi on hyvä juoda vilja- tai soijajuomaa tai hedelmämehua,
mikä on täydennetty vaikkapa B12- vitamiinilla ja kalsiumilla. Vegaanien olisi
myös hyvä saada yksilöllistä ravitsemusneuvontaa ruokavalion koostamisessa.”
Aamupalana tuorepuuroa hunajalla ja pähkinöillä |
Pohdintaa
Kasvisruokavaliota noudattavat, tarkkana siellä.
Puutostilaan ajaudutaan usein huomaamatta eikä jatkuvasta ”kasvisten
erinomaisuutta” korostavasta tietotulvasta ole helppoa hahmottaa, etteivät ne
kuitenkaan yksin riitä täyspainoiseen ruokavalioon. Halusimme sitä tai emme, ihmisten
perusruokavalio on täydellisenä koostettu myös liha-, kala- ja
kanaproteiineista, jotka sisältävät myös runsaasti kyseistä B12- vitamiinia. Vaikka esi-isämme keräilivät marjoja ja sieniä
ja pistelivät menemään ihan mutkattomasta, on nykyinen hermostomme jo niin
paljon pidemmälle kehittynyt, että olemme tottuneet sekaruokavalioon ja laajaan
ravintoainekirjoon.
Maitotuotteet ovat kautta aikain kuuluneet ainoastaan
imeväisten ruokavalioon, ja kohti aikuisuutta mentäessä ne on jätetty kokonaan
pois. Nykyään valtaosa aikuisväestöstä kuitenkin kestää laktoosia, joka on merkki
siitä, että luonnonvalinta on suosinut yksilöitä, joilta tämä geeni on
löytynyt. Normaalitilassa kaikki olisivat siis laktoosi-intolerantteja, ja
laktoosia kestävillä yksilöillä poikkeava geeni. Huomioikaamme tämä seikka ja
nauttikaamme maitotuotteita runsaalla kädellä, mikäli siihen pystymme. Se, että
olemme lisänneet maito- ja lihatuotteet ruokavalioomme, on syy siihen miksi
olemme tulleet tähän. Kasvisruokavaliolla kehitystasomme olisi jotain aivan
muuta.
Lihan prosessoiminen, nitraatit ja muut pienet ikävät seikat
saattavat aiheuttaa ahdistusta (täälläkin nousee käsi), tai toisaalta eettiset
syyt painaa. Onneksi meillä on tänä päivänä vapaus tehdä päivittäisiä
valintoja, joilla minimoimme kaiken ylimääräisen ja otamme huomioon myös
eläinparkojen oikeuksia. Tonnikalan saa jättää ottamatta ja lähitilojen
valikoimaan tutustua, niin omatunto pysyy puhtaana ja ruokavalio koostuu siitä,
mistä pitääkin. Sekaruokatuotteista.
Terveellinen ravitsemus on kokonaisuus, jossa ratkaisevat
jokapäiväiset valinnat ja vieläpä pitkällä aikavälillä. Elimistö tarvitsee
riittävästi suojaravintoaineita ja sopivasti energiaa pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä.
Energiankulutuksen ja -saannin välillä olisi hyvä olla tietty tasapaino, jotta
paino pysyy vakiona. Yksittäiset päivät, jolloin saadaan enemmän tai vähemmän
kuin kulutetaan, eivät kuitenkaan hetkauta vaakaa suuntaan tai toiseen.
Elimistömme on yllättävät mukautuvainen. Mikään yksittäinen ruoka-aine ei tee
ruokavaliosta hyvää tai huonoa, ja eri ruoka-aineet täydentävät toisiaan. Siksi
kannattaa valita monipuolisesti.
Tästä aiheesta voisin tarinoida luultavasti loputtomasti,
joten on hyvä lopettaa tähän. Seuraavaksi vuorossa on kulttuurikierros
Savonlinnassa hyvän ystävän kera, kivaa!