Tällä luennolla oli aiheena varhaisvuosien kehitys. Harmi että olin vähän nukuksissa, olisi ollut todella mielenkiintoista asiaa ja enemmänkin olisi varmaan voinut saada irti. Ulkona on edelleen ihan hitsin kylmä, ja minä puin tänään toppatakin. Päätin, että talvella saa palella tarpeeksi jopa toppatakissa, niin olisi nyt edes joskus lämmin.
 |
| Syksyn värejä |
Ennen syntymää
- Herkkyyskausi ajoittuu 3 viikosta 3 kuukauteen. Tällöin sikön kehitys on vauhdikasta ja todella altis erilaisille häiriöille
- Erinnäistä valon, maun ja äänen tuntemista (myös liikkeen harjoittelua imemisen kautta)
- Äidin tunteet vaikuttavat muun muassa veren hormonipitoisuuksiin, joilla taas on vaikutusta sikiöön. Tavallaan esimerkiksi stressaamalla voi saada myös lapsen levottomammamksi.
- Näkökyky rajoittuu lähinnä imeväsisyysetäisyydelle, mutta esimerkiksi jo 2 tunnin iässä lapsi voi erottaa erilaisia ilmeitä satunnaisina kuvioina ja heijasteina
- Automaattiset refleksit "heräilevät" käyntiin: imeminen, tarttuminen, babinskirefleksi (jalkapohjien kutitus) ja säikähdys
- Syntymän jälkeisenä aikana uni on vauvalle kaikkein merkittävintä ja kehittävintä toimintaa
- Hermosto ja sen muotoutuvuus (plastisuus) luo edellytykset kyvylle oppia ja sopeutua
- Biologisperäinen tapa reagoida tilanteisiin
- Temperamentti kehittyy ja ilmenee vuorovaukutussuhteiden kautta
- Temperamentista ilmentyy näiden toimintojen kautta:
- Aktiivisuuden taso
- Biologiset rytmit
- Suhtautuminen uuteen
- Sopeutuminen uusiin tilanteisiin
- Ärsytyskynnys asitikokemuksille
- Reaktioiden voimakkuus
- Mieliala
- Huomiokyky
- Huomion kohteen vaihto
- Pitkäjännitteisyys
- Keho kasvaa
- Aivot kehittyvät
- Herkkyyskaudet: varhainen deprivaatio
- Kokemukset stimuloivat kehitystä
- Aivopuoliskojen eriytyminen
- n. 2 kk = muutos limbisessä järjestelmässä: tunnevirta
- n. 8 kk = säätelykeskus kypsyy: yhdessä koetut tunteet, vuorovaikutus
- n. 1,5 v = isoaivokuori kypsyy: itsenäisyys
 |
| Piirsin tällaisen kuvan vähän havainnoslitamaan |
- Aivojen käyttö kehittää: toiminnalliset ja rakenteelliset kokemukset ohjaavat kehitystä (ympäristön vuorovaikutus)
- Vuorovaikutus ja kosketuksen keskeisyys: kosketus ja katse (kaikki oleellinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa)
- Vuorovaikutukselliset traumat: vauva kehittyy suhteessa hoitavaan aikuiseen (traumat ja puutteet rajoittavat itsesäätelyn kehitystä, vaikutus mahdollisesti myös myöhäisempään psykopatologiaan)
Motorinen kehitys (havaittavissa oleva kehitys)
- Karkeamotoriikka: liikkuminen ympäristössä
- Hienomotoriikka: pienet liikkeet ja lihakset
- Motorinen kehitys noudattaa usein tiettyä järjestystä
- Fyysinen ja psyykkinen kehitys toimivat yhteydessä toisiinsa, kun maailma laajenaa (eivät ole riippumattomia)
- Lapsi kommunikoi jo varhain: hän puhelee, keskustelee ja kuuntelee (omien valmiuksiensa mukaan)
- Ääntely ja jokeltelu lisää vokaalisanoja ja konsonantteja
- Puheenrakenteet kehittyvät pikkuhiljaa
- 10-18 kk: yksi sana
- 18-24 kk: kahden sanan lauseet
- 2-3v: monimutkaiset lauseet
- Käännekohdat: sosiaalinen hymy, vierastaminen, itsetietoisuus, uhmaikä
- Sosioemotionaalinen kehitys on monimutkainen perosessi
- Keskeisessä roolissa riippuvuus huoltajasta (suhde riippumattomuuteen)
- Turva ja läheisyys korostuvat, mutta lapsi alkaa jo varhain ahrjoitella itsenäistymistä
- Lapsi säätelee tunteitaan luopumisen kautta (tutista luopuminen)
Jean Piaget’n (1896 - 1980) mukaan lapsi on aktiivinen oppija, ympäristönsä pieni tutkija, joka tekee kokeita nähdäkseen, miten fysikaalinen ja sosiaalinen maailma toimii. Piaget’n teorian perusajatus on, että ajattelun kehitys on kulttuurista riippumatonta ja vaiheittaista.
Ajattelun kehityksen ensimmäisessä vaiheessa, sensomotorisella kaudella (0 - 2 v.), lapset keksivät liikkeittensä ja niiden seurausten väliset yhteydet. Lapsi huomaa, että kun hän tönäisee lelua, se liikkuu kauemmaksi. Näin muistiin tallentuvat toimintakaaviot. Sensomotorisen kauden tärkeimpiä kehityssaavutuksia on esineiden pysyvyyden ymmärtäminen.
Seuraavassa ajattelun kehityksen vaiheessa, esioperationaalisella kaudella (2 - 4 v.), lapsi alkaa käyttää kieltä. Sanat ovat hänelle symboleja, jotka tarkoittavat jotakin. Vaikka lapsi käyttääkin symboleja, hänen ajattelutaitonsa eivät vielä riitä loogisiin operaatioihin. Esimerkiksi korkeaan ja matalaan lasiin kaadettu sama vesimäärä tuntuu lapsesta eri määrältä, koska lapsi tulkitsee määrän vain näköhavaintonsa perusteella. Ongelmia ratkaistessaan lapset ovat vielä tiukasti riippuvaisia näköhavainnoista ja kiinnittävät huomion vain yhteen tapahtuman piirteeseen kerrallaan.
Konkreettisten operaatioiden kaudella (7 - 12 v.) lapsi hallitsee monia loogisia operaatioita, vaikka ajattelu onkin vielä sidoksissa konkreettisiin tilanteisiin. Edellä mainitussa esimerkissä lapsi ymmärtää vesimäärän pysyvän samana, kun vesi kaadetaan takaisin pulloon. Tällä kaudella lapsen ajantaju muuttuu varmemmaksi, hän ymmärtää kellon ja pystyy hahmottamaan käsitteet menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Lapsi alkaa ymmärtää myös suhteet, mikä on numerojärjestelmän ja matematiikan oppimisen perusedellytys.
Noin 12-vuotiaasta lähtien nuori osaa ajatella jo johdonmukaisesti abstrakteissa tehtävissä. Ajattelu ei ole enää sidoksissa havaintoihin, vaan nuori osaa pohtia mahdollisuuksia ja rakentaa teorioita. Kautta kutsutaan muodollisten eli formaalisten operaatioiden kaudeksi.
Lähteet täältä.
