Mitä pitäisi oikein syödä?

Kesä ilmeisesti inspiroi minua kirjoittamaan. Töissä on hiljaista, ja kerrankin oikein miellyttävää olla - tajusin avata toimiston ikkunan, josta käyvä pieni ilmavirta vilvoittaa oikein ihanasti.

Lähes kaksi vuotta takaperin tuijottelin opiskelijaravintolassa lautastani ja aloin miettiä, että mitäs kaikkea siinä onkaan. Vatsassa tuntui raskaan lounaan jälkeen kurjalta ja kärsin lähes jatkuvasta närästyksestä. Googlen ihmeellinen maailma selvitti minulle, minkälaiset ruoka-aineet aiheuttavat yleisesti närästystä. Tein listoja ja aloin kiinnostua yhä enemmän - miten haen ruokavaliosta terveyttä? Samoihin aikoihin treenasin kovaa, ja olo ei ollut lainkaan hyvä.

Ensimmäisenä aloin karsia ruokavaliosta viljoja ja maitotuotteita. Rahka vaihtui soijajogurttiin ja patonki happamaan tattaririeskaan. Näihin purkkeihin ja paketteihin oli rustattu myös kaksinkertainen hinta, joten automaattisesti niiden osuus myös väheni ruokavaliossani. Lautaselta alkoi viedä tilaa kasvikset, salaatti ja hedelmät. Närästys jäi, joten viilasin lisää. Seuraavaksi en valinnut ostoskoriin punaista lihaa, ainoastaan kanaa, kalkkunaa ja kalaa. Mahdollisimman vaaleaa lihaa, jota ei koskaan valmistettu paistinpannulla. Banaanin jälkeen ruokatorvessa tuntui, jonka takia myös hedelmät jäivät pikkuhiljaa pois. Aamiaiseksi saatoin keittää porkkanaa ja parsakaalia, lounaaksi syödä keittoa ja päivälliseksi pilttiä ja marjoja. Jossain vaiheessa leivän ja viljan lisäksi myös gluteeniton pasta, riisi ja peruna jäivät koskemattomiksi kaappiin. Valkoinen sokeri oli jäänyt jo aikoja sitten, enkä nauttinut enää edes suurinta herkkuani suklaata. Olo oli heikko, sellainen kuin olisi oikeasti kipeä. Lenkkejä juoksin tyhjään vatsaan ja ihmettelin, miksi minua huippaa ja miksi minulla on huono olo. Miksi oloni ei ollut hyvä, vaikka olin puhdistanut ruokavalioni lähes kaikesta mahdollisesta?

Niinhän siinä kävi, ettei minulle jäänyt oikein mitään, mitä syödä. Ruokavaliossani ei ollut nimeksikään proteiinia, rasvoja tai edes energiaa peruselintoimintoihin. Jaksan jälkikäteen ihmetellä, millä energialla ylipäätään nousin sängystä ylös. Paino putosi kuin lehmän häntä ja treenit menivät kankkulan kaivoon. Menetin kropastani kaikki lihakset, samalla lähtivät myös hiukset. Palelin jopa saunan lauteilla, ja juoksin lääkäristä toiseen. Vatsassa tuntui kamalalta ja minulla oli kokoajan paha olo. Olin tottunut syömään niin vähän, että normaalit annokset aiheuttivat epämukavaa oloa.

Tiesin ruoasta enemmän kuin ikinä, ja voin huonommin kuin ikinä. Erilaiset erityisruokavaliot ovat minulle hyvin tuttuja, kokemuksia on gluteenittomasta, laktoosittomasta, paleosta ja lakto-ovovegetaarisesta ruokavaliosta. Pääsykokeisiin lukemisen ohella käytin kaiken  vapaa-aikani joko treeneihin tai kirjojen ja internetin selaamiseen. Kävin kirjastossa, katselin dokumentteja, luin blogeja, julkaisuja, lehtiä. Olin varma, että suunta on oikea.

Tiesin tarkalleen, missä suhteessa mitäkin ravinteita tarvittiin ja mistä raaka-aineesta mitäkin saa. Miksi en silti toteuttanut kaikkea tätä käytännössä? Miksi minun oli vaikeaa lisätä ruokavaliooni avokadoa, pähkinöitä ja hyviä öljyjä, vaikka tiesin että se olisi suorastaan välttämätöntä kohdallani. Ravintoainesisällöt erilaisissa tuotteissa tulivat tutuiksi ja noudatin kaupassa rutiininomaista reittiä, jossa poimin ostoskoriin aina samat tuotteet. Sekään ei ole pidemmän päälle järkevää, sillä liian yksipuolinen ruokavalio ei koskaan ole pidemmän päälle terveellinen, vaikka se koostuisi hyvistä aineksista. Onneksi aloin viilata ruokatottumuksiani oikeaan suuntaan, ennen kuin ehti käydä pahemmin. Sen myötä vatsani tila rauhoittui ja palasin takaisin omiin mittoihini. Muutos oli hidas, ja se vaati tiettyjen rutiinien murtamista ja ulkopuolisen ihmisen ohjeistusta.

Olin kova paasaamaan terveellisestä ruoasta, ja tein paljon ruokaa itse. Terveellistä ruokaa ja superfoodeja tyrkytin perheelleni ja ystävälleni. Juhla-aikaan kokkasin herkkuruokia, joita en itse syönyt. En uskonut vatsani kestävän tortilloita tai muita entisiä lempiruokiani. Päädyin myös opiskelemaan alaa, jossa häärättiin keittiössä ja tehtiin ruokaa. Sieltä sisäistin paljon tärkeitä asioita, kuten kohtuuden ja sen, ettei juuri mitään tarvitse kieltää itseltään kokonaan. Oikeastaan syömättä jättäminen on paljon suurempi paha kuin ajoittainen nautiskelu.

Ensin syömiseni olivat totaalinen fiasko, sitten hetken aikaa hakuammuntaa kunnes löysin ruokavalion, joka sopii minulle. Olen mennyt ääripäistä toiseen ja äärimmäisen rajoittamisen jälkeen syönyt koko viikonlopun pelkkää jäätelöä ihan vain sen takia, että koko kevät koostui lähinnä porkkanasta ja parsakaalista ja elimistö kaipasi jotain energiatiheää. Armollinen pitääkin olla, ja omaa kroppaa hieman kuulostella. En toki kehota ketään syömään suklaalevyä päivässä, vain siksi että tekee mieli.

Mieliteot pitäisikin aivan ensiksi erottaa todellisesta tarpeesta. Jos työpäivä on ollut raskas ja yöllä on tullut nukuttua huonosti, saattaa tehdä aivan äärimmäisen paljon mieli herkkuja. Toisaalta aamupala voi jäädä välistä tai lounaan ja päivällisen väli venyä aivan liian pitkäksi, josta seuraa taas mieletön sokerin kaipuu. Liikunnan endorfiini aiheuttaa toisille raikkaan ja virkistävän olon, jonka jälkeen salaattia popsii mielellään. Toisille tuo mielihyvä ei ihan riitä, vaan jumpan jälkeen sohvalle rojahdetaan sipsikulhon kanssa hyvällä omallatunnolla. Kulutamme liikuntasuorituksen aikana usein kuitenkin vain noin 200-400 kcl, joka taas vastaa korvapuustia tai muutamia kourallisia sipsejä. Kova työ on hetkessä herkuteltu takaisin. Yksi rivi tummaa suklaata päivässä ei hetkauta vaakaa suuntaan tai toiseen, jos sen jättää siihen. Ihanteellisinta olisikin pystyä tällaiseen kohtuullisuuteen. Jos se taas on vaikeaa, ja kotiin päätynyt suklaalevy viimeistellään saman illan aikana, ei kotiin kannata noita houkutuksia ostaa laisinkaan. Askel kohti terveellisempää elämää alkaa jo ruokakaupassa: lado ostoskärryyn paljon vihreää ja erilaisia muita värejä lautasmallin mukaan. Kärryssä pitäisi siis olla yli puolet vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, 1/4 lihaa tai mieluiten kalaa ja kanaa ja 1/4 hyviä hiilihydraatinlähteitä, kuten täysjyvätuotteita, kvinoaa ja tattaria. Aterian jälkeinen turvotus ja "ruokakooma" johtuvat usein liiallisesta valkoisen viljan, pastan tai riisin nautiskelusta. Nämä nopeat höttöhiilarit aiheuttavat suolessa kaasuja useimmalle meistä, joten vatsan toimintaa voi edistää jättämällä niiden osuuden pienemmäksi. Hiilihydraatteja ei kuitenkaan saa unohtaa lautaselta kokonaan, sillä muun muassa aivomme tarvitsevat niitä energianlähteekseen ja lihakset rakennuisaineikseen.

Miltä ostoskorini sitten näytti noin reilu vuosi takaperin? Kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, baanaania, 100% ruisleipää, kananmunia, kalkkunaleikkeitä, raejuustoa, rahkaa, soijajogurttia, pilttia, ruisleseitä, kaurahiutaleita ja mustikoita. Ajoittain kanaa, papuja tai soijarouhetta. Aamupalani oli lähes poikkeuksetta samanlainen, ja jokaisena päivänä vedin purkin rahkaa. Tai kaksi. Vatsa temppuili edelleen vaikka olin aivan varma, että ruokavalioni on priimaluokkaa. Energiaa sain toki jo enemmän kuin aikaisemmin, mutta liian yksipuolinen ja kaikesta ylimääräisestä riisuttu ruokavalio ei edelleenkään sopinut minulle.

Mitä ostan kaappiini nyt? Runsaasti kasviksia vaihtelevasti, kauraleipää tai 100% ruisleipää, kananmunia, kalkkunaa, vaaleaa lihaa ja riistaa, kalaa, marjoja vaihtelevasti, hedelmiä vaihtelevasti, YOSA - kauravalmistetta, soijajogurttia, kaurahiuraleita ruisleseillä, tofua, soijaa, katkarapuja. Herkkuhetkinä juustoja ja suklaatakin. Olen löytänyt tiettyjä hiirenloukkuja, jotka lähes järjestäen aiheuttavat minulle närästystä. Näitä ovat isommista tuoreryhmistä FOMAP - tyyliset hiilihydraatit, joita saa kotimaisesta viljoista, joistakin hedelmistä ja joistakin kasviksista. Muuten listallani on yksittäisi raaka-aineita, kuten sipuli, paprika, vesimeloni, savutettu lohi, hivaan leivottu leipä ja tuore ruisleipä, makeutusaineet ( -oli päätteiset, esim. sorbitoli, ksylitoli), kananmunan keltuaiset, maitotuotteet ja punainen liha.

Olen loputon maidon suurkuluttaja ja joisin päivässä varmasti litran maitoa, söisin pari purkkia rahkaa ja raejuustoa puhumattakaan maitosuklaasta tai jäätelöstä. Olen kuitenkin huomannut, että maito ei sovi masulleni, vaan saan kiuksakseni ilmavaivoja ja närästystä. Laktoosittomista tuotteista on vain ensiapua, ja toisaalta myös esimerkiksi rasvattoman maidon pitkä prosessointi voi olla ongelmieni alku ja juuri. Maitoa en voi hylätä ihan kokonaan, ja herkkuhetkiin kuuluu edelleen rivi maitosuklaata. Syön kuitenkin arkena hyvin maitotietoisesti, jotta helpotan omaa oloani.

Jos maito jää pois, täytyy proteiinin ja kalsiumin lähteitä etsiä muualta. Soijajogurttia suosin itse, mutta en voi sitä suurina määrinä kenellekkään suositella. Alprolla on kuitenkin muitakin huippuhyviä tuotteita, kuten mantelimaito, josta saa kalsiumia ja hyviä rasvoja. Proteiinia omaan ruokavaliooni haen linsseistä ja kikherneistä, kalasta, kanasta ja valkuaisista. Suosin leivällä juuston sijaan kalkkunaa, ja vihreän salaatin sijaan tai kylkeen tuon tummanvihreitä vihanneksia. Parsakaali on suosikkini, ja onkin ravintoarvoiltaan hippuvihannes; paljon rautaa, proteiinia, vitamiineja ja hivenaineita.

Jotta voi polttaa rasvaa, täytyy sitä saada ruokavaliosta. Täysin rasvaton ruokavalio ei ole terveellinen, sillä jo lähtökohtana kaiken rasvan eliminoiminen merkitsee suurta prosessointia. Elintarvikkeesta puuttuva rasva korvataan aina jollakin, jonka lisäksi tuotteeseen jää jonkun verran haitallisia trans-rasvoja, joita elimistömme ei osaa käsitellä sellaisenaan. Myöskään rasiamarganiin kanssa ei kannata sortua kevyt-tuotteisiin; alle 60% margariini on varsin teollinen tuote, jossa rasva on korvattu jollakin täydenneaineella. Rasiamargariinissa rasvahapot eivät muutenkaan ole täydellisimmässä muodossa, jolloin hyvien rasvojen osuus jää todella alhaiseksi kevyt-tuotteissa. Omalle leivälleni levitän aina levitettä, jossa on sekä omega - 3 että omega - 6 rasvahappoja, lorautan salaattiin ajoittain oliiviöljyä ja käytän rypsiöljyä ruoanvalmistuksessa. Lohta nautin mahdollisimman rasvaisena ja napsin pähkinöitä ja manteleita. Avokaado ei kuulu suosikkeihini, mutta piilotan sitä salaattiin, jälkiruokamousseen ja dippeihin. Ruokavaliosta saa lähes aina riittävästi tyydyttynyttä rasvaa, jonka oheen tarvitaan reilusti hyviä rasvoja, jotka kuljettavat huonoa LDL kolesterolia pois elimistöstä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, rasvaisen pihvin kanssa olisi erityisen tärkeää voidella leipä kasvisrasvalevitteellä ja nauttia öljypojaista salaatinkastiketta, jotta rasvatasapaino pysyy oikeana. Suomalaiset saavat liian vähän hyviä rasvoja, sillä rasvat mielletään lähes poikkeuksetta haitallisiksi. Jos on tullut syötyä jotakin rasvaista elintarviketta, saatetaan rasva jättää pois leivältä tai jätää sen vuoksi salaatinkastike ottamatta. Pihvistä saatava rasva (joka tokin sekin on tietyissä määrin välttämätöntä) on kuitenkin eri asia, kun avokaadosta saatava rasva. Se on hyvä muistaa.

Sitten katse proteiineihin. On muodikasta nauttia jokaisella aterialla proteiinia, ja tällainen ihannoitu fitneselämähän suosii kananmunia jokaisessa muodossa, rahkaa, broileria ja erilaisia protskujauheita. Proteiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota kuitenkin vasta sitten, kun treenaa oikeasti tavoitteellisesti. Saliharrastuksen ruokavalioksi riittää varsin hyvin tavallinen kotiruoka ja ruokavalio, joka sisältää kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa, hedelmiä ja marjoja. Erilaisten protskupatukoiden ja jauheiden kanssa tulee olla tarkkana; ne sisältävät lähes poikkeuksetta sokeria ja paljon energiaa, jolloin niiden hyöty kääntyy äkkiä haitaksi. Jos salilla käy 1-3 kertaan viikossa, ei ravinnosta saatavaa energiaa oleellisesti tarvitse lisätä. Jos kaipaa heti salin päätteeksi jotakin syötävää, suosittelisin kaikkien patukoiden ja palkkarien sijaan banaania tai lasillista maitoa, josta saa sopivasti magneesiumia ja no, sitä proteiinia. On totta, että rasituksen ainaka lihaksiin muodostuu ikään kuin "haavereita", kun ne venyvät maksimaaliseen suoritukseen ja väsyvät maitohapoille. Nämä "haaverit" elimistö sitten pyrkii paikkaamaan rakentamalla tilalle aina hiukan vanhvemman lihaksen. Tällaista rakennusoperaatiota varten tarvitaan proteiineja, ja niiden helppo saatavuus tietenkin jouduttaa prosessia ja edistää palautumista. Jos lihaksissa ei treeninjälkeisenä päivänä tunnu arkuutta, on vaihtoehtoja oikeastaan kaksi: onnistunut palauttelu, venyttely ja ruokavalio, tai sitten vain liian lepsu treeni. Salilla voi toki viipyillä kauemmin ja tehdä pienillä painoilla pidempiä sarjoja, mutta tällainen harjoittelu lisää lähinnä lihasten toimintakykyä ja liikkuvuutta, eikä kasvata niiden kokoa. Energiaa palaa ehkä hiukan enemmän itse suorituksen aikana, mutta jälkipoltto (jonka raskas maksimaalinen harjoittelu aiheuttaa) jää pienemmäksi. Kumpi sitten on järkevämpää? Siihen ei ole oikeaa vastausta, koska jokainen hakee treenistä eri asioita. Itselleni tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on mennä salille, pyöriskellä lattialla, kuunnella musiikkia ja viipyillä siellä niin kauan kuin huvittaa. Aina parempaa, jos saa ystävän pyörimään seurakseen. Omaa fiilistä kannattaa kuunnella ja treeneihin hakea motivaatiota myös ryhmäliikuntatunneista: näin kesällä body pumpissa on ihanasti tilaa ja ohjaajalta saa henkilökohtaisempaa palautetta. Suosittelen! Proteiinin yksi hyvä puoli on varmasti sen ominaisuus tehdä kylläiseksi. Kun leivälle latoo pelkän levitteen lisäksi juustoa tai kalkkunaa, pärjää ilman kurnivaa vatsaa hiukan pidemmälle.

Kasvisruokavaliota noudattaessa tulee kuitenkin muistaa muutama seikka: missään muussa raaka-aineessa kuin lihassa proteiini ei ole yhtä täydellisessä muodossa. Vähärasvainen liha silloin tällöin on siis ihan ok, ja kannattaa suosia esimerkiksi riistaa luomuna. Kalaa ja kanaa voi nauttia huoletta lajia vaihdellen, jolloin saa myös hyvää rasvaa kaiken sen hyvän proteiinin lisäksi. Jos jättää pois punaisen lihan (kuten itse teen) pitää se korvata ruokavaliossa jollain. Minulla lihan virkaa toimittaa soija, pavut, herneet, linssit, tofu, kananmuna ja tottakai kana ja kala.

Liian kauan ei vatsan saa silti antaa olla ilman täytettä, vaikka nälkäkeskus ei viestejä välittäisikään. Vatsa tyhjentyy joka tapauksessa 3-4 h, jonka jälkeen tarvitsemme lisää täytettä. Tällaisilla ruokaväleillä aineenvaihdunta pyörii hyvin ja erilaiset repsahdukset jäävät vähemmälle. Vaikka kokonaisen työpäivän jaksaisi pelkällä mandariinilla eikä vielä kotiinpäästyäänkään suoranaisesti heikota, kostautuu aamupäivän pihtailu iltapäivän ja illan sokerikoukulla. Yhtäkkiä energiavarastot ja aivan liian alhaalle tippunut verensokeri alkavat huutaa tyhjyyttään ja käsi kaappaa sen, minkä ensimmäisenä kiinni saa. Puhumattakaan siitä, että jaksaisi nälkäisenä alkaa valmistaa jotakin oikeaa ruokaa. Kaapissa saattaa olla hyviäkin vaihtoehtoja, kuten hedelmiä, rahkaa tai ruisleipää, mutta suuren nälän edessä tulee huomaamatta napsittua tällaisia välipaloja todella paljon. Jogurttia, juustoa, leikkelettä, muutama näkkäri.. Yhtäkkiä kasassa on jo enemmän kaloreita, kun isossa annoksessa katkarapupastaa. Suurin osa piilevistä kaloreista saadaankin juuri välipalojen ja napostelun myötä. Ajatellaanpa vaikka näin: aamulenkki tyhjään vatsaan (30-40 min.) vai pelkästään niiden muutaman suklaakonvehdin syömättä jättäminen? Reipaskin lenkki kuluttaa 20 minuutissa noin 200 kcal, joka taas on helposti herkuteltu 3 suurella suklaakonvehdilla. Keittiössä tulee siis huomaamatta "mokailtua", ja kiinnittyneet kilot ovat ja pysyvät, vaikka lisäilee liikunnankin osuutta.

Älä siis huijaa itseäsi. Kirjoita ylös jokainen suupala, jonka luukustasi alas menee. Pienien (viattomiltakin näyttävien) herkkujen lisäksi (keksit, konvehdit, karkit, suklaapalat) pahoja paikkoja ovat sokeroidut mehut ja limut, eli juodut kalorit. Myös maito on siinä mielessä hiukan ongelmallinen, että se sisältää myös runsaasti energiaa. Sitä ei siis kannata nauttia janojuomaksi, vaan siihen tarkoitukseen sopii parhaiten suomalainen kraanavesi (joka on muuten puhtaampaa kuin pullotettu lähdevesi). Salaaattia ja vihanneksi saa syödä niin paljon kuin napa rustaa, kasviksia ja lähes kaikkia marjoja niin paljon kuin napa rustaa ja hedelmiä ainoastaan kohtuudella. Kaikki terveellinenkään ei ole enää terveellistä ja kevyttä, jos määrissä liioitellaan. Hedelmistä esimerkiksi banaani on melkoinen hiilaripaukku, ja avokaadossa taas todella paljon rasvaa. Tietenkin ne ovat paljon parempia vaihtoehtoja kuin suklaapatukka tai keksi, mutta kohtuus myös näiden kohdalla. Samaan kastiin menevät ah niin ihanat pähkinät ja erilaiset kuivatut hedelmät, jotka ovat todella energiapitoisia. Hyvä välipala on hedelmä ja pieni kourallinen pähkinää. Kaikessa kannattaa aina suosia juuri tuoretta, kokonaista hedelmää: mehuna tulee saatua liikaa sokeria ja turhaa enegiaa, ja kuivatuissa versioissa on jäljellä pelkkä hedelmäsokeri. Hyvää ja makeaa, mutta ei niin kovin järkevää, sillä niistä tulee todella huonosti kylläiseksi.

Kylläisyyttä saa ja pitääkin hakea ruoasta. Jos ladot yli puolet lautasesta vihreällä salaatilla ja oheisilla, laitat viereen vielä reilun desin parsakaalia, iso palanen maustamatonta ja esimerkiksi uunissa valmistettua broileria, salaattiin loraus öljyä, ruisleipä levitteellä, lasiin vettä ja kuppiin annos pensasmustikoita, niin kyllä nälkä lähtee! Terveellinen ruoka on maittavaa eikä se kanssa tarvitse kitsestella. Itseasiassa terveellistä ja raikasta ruokaa jaksaa syödä paljon enemmän, kuin esimerkiksi tuhtia lasagnea. Tästä esimerkkinä pastaan tehty lasagne ja kesäkurpitsaan tehty lasagne. Kumpaa voi syödä enemmän tuntematta poksahdusta farkkujen napin seudulla?

Nyt olemme käsitelleet hiilihydraatit, rasvat, proteiinit ja ruokarytmin. Veden tärkeyttä unohtamatta. Kahviin en voi ottaa kantaa, koska sitä en itse nauti laisinkaan. Ajoittain koen jotakin todella mullistavaa lusikoidessani kahvilla maustettua rahkaa (olisikohan tiramisu suuri herkkuni?) mutta muuten kahvin maku ei ole mieleen. Sen ainakin tiedän, että kahvi vaikuttaa jonkun verran vatsan toimintaan. Se voi kovettaa mahaa tai toisaalta saada juoksemaan vessassa. Nestettä se ainakin poistaa. Jos kahvi on ainoa pahe, ei sitä varmaankaan kannata laittaa pannaan. Seinään lopetetun kahvin juonnin voi sitä paitsi alkaa korvata jollakin muulla, usein paljon haitallisemmalla tavalla (kuten suklaan jyrsiminen kofeiinikaipuuseen). Vihreä tee olisi kaikkein ideaalein lämmin juoma, jos kupposeen tekee mieli tarttua usein.  Vihreän teen vaikutuksia terveyteen on tutkittu runsaasti ja tutkimustoiminta jatkuu vilkkaana kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Tee virkistää ja rauhoittaa ja poistaa väsymystä. Se myös parantaa keskittymis- ja reagointikykyä. Vihreä tee luetaan täsmäruokiin, koska sillä on useita edullisia vaikutusta terveyteen.

Kumpi sitten kannattaa valita, light cocis vai tavallinen cocacola? En edes uskalla aavistella, mitä kaikkea cocola zero sisältää. Epämääräisen näköisestä mustasta juomasta maistaa kaikki ne täydenne- ja makeutusaineet jopa läpi. Cocacolassa paheena on rellinen valkoinen sokeri, jota on runsaasti ja sen myötä tietenkin cola on myös energiatiheää tavaraa. Silti sen kohdalla saat mitä tilaat, ja elimistösi tunnistaa valkoisen sokerin. Se tietää, mihin tällaisen varastoida ja toisaalta miten se poltetaan. Satunnaiseen cocacolan nautiskeluun suosittelen siis ehdottomasti tavallista, sokerillista cocacolaa. Joidenkin mielestä esimerkiksi hampurilaista ei vain voi syödä ilman colaa (ystäväni haluaa juomansa vielä ilman jäitä, se on ehdottoman tärkeää). Jos cokis kuuluu satunnaiseen harkutteluun, ei se kaada kuppia suuntaan tai toiseen, mutta jos sitä pitää saada joka päivä, saattaa vaa'an viisaari jo heilahtaa. Siinä tapauksessa uskallan suositella lisäainemörköä, ihan vain ajatellakseni hampaita ja saatua energiamäärää. Toinen ongelmallinen juoma onkin sitten alkoholi, jossa on energiaa lähes rasvan lailla (alkoholissa 7 kcal/g, rasvassa 9 kcal/g). Jos jokaisena päivänä ottaa reilun tuopin olutta, voisi se jo sinällään tuoda kuukaudessa 1-3 kg lisää painoa. Viikonlopun juhlinnassa tulee toisaalta helposti otettua 6-8 annosta alkoholia, joka toisaalta vastaa tällaista pitkin viikkoa lipittelyä. Arkipäivänä noudatetusta hyvästä ja terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta on jäljellä muisto vain, jos viikonloppuna pistää täysin ranttaliksi syömisen ja juomisen suhteen. Jos mietitään, että jokaiselle päivälle on jättänyt n. 200 kcal vajeen, tekee se viidessä päivässä 1000 kcal. Tämä voisi tarkoittaa grammoissa 600-700g. Viikonlopun koittaessa tulee nautiskeltua pizza ja pullollinen punaviiniä, josta energiaa kertyy helposti 2 000 kcal. Viikon työ on ikään kuin hukkaan heitetty. Julimisessa on sekin huono puoli, että seuraavan päivän urheilun voi käytännössä unohtaa ja toisaalta krapulapäivänäkin ihmiset "sallivat" itselleen rasvaista ruokaa ja herkkuja. Jopa muutaman tasoittavan. Yhden illan hulinasta kärsitään oikeastaan muutaman päivän tappio niin treeneissä kuin syömisissäkin.

Mitä tällainen tasapainoinen ruokavalio sitten tarkoittaa käytännössä? Voisin havainnoida sitä oman ruokapäiväkirjani avulla, joka oli joltakin hyvin tavanomaiselta päivältä tällä viikolla.

Aamu: 2 palaa 100% ruisleipää, becel cold levitettä, kalkkunaa, avomaankurkkua, tomaattia, mehukeittoa, lasi vettä
Lounas: salaattia, kurkkua, tomaattia, herkkusieniä, papuja, porkkanraastetta, loraus oliiviöljyä, 5 kasvispyörykkää, herneitä, ruisleipä + levitettä, iso lasi vettä
Välipala: appelsiini, lasi vettä
Treenin jälkeen: Banaani, monta desiä vettä
Päivällinen: 1,5 dl kaurahiutaleita + ruisleseitä, porkkana, pellavansiemenrouhetta, 1,5 dl soijajogurttia + 1 prk ananasta, lasi vettä
Iltapala: Mehukeittoa, 0,5 dl mustikoita, lasi vettä

T'ällaiselta syömiseni näyttää usein viikolla. Viikonloppuna hölläilen suht reilusti, herkuttelen ja pidän taukoa treeneistä. Minulla on hieman huono tapa nauttia ainoastaan 1 lämmin ateria päivässä, mutta näin kesäisin tekee mieli lähinnä jotakin raikasta. Yritän kompensoida yhden aterian puuttumista tekemällä joka päivä reilun annoksen puuroa lisukkeilla. Vanhan viisauden mukaan tulee syödä aamulla kuin kuningatar, päivällä kuin työläinen ja illalla kuin kerjäläinen. Suurin osa päivän energiasta pitäisi olla saatuna ennen klo 16, jolloin aineenvaihduntamme on vilkkaimmillaan. Satsaa siis lounaaseen ja syö illalla kevyemmin salaattia tai keittoa, tai keitä puuroa kuten itse teen. Hiilaripitoinen ateria illalla auttaa nukahtamaan ja täydentää mukavasti hiilarivarastoja treenin päätteeksi. Esimerkkipäivässäni selkeästi liian vähän proteiinia, koska olen tehnyt myös rankan salitreenin. Jos tarjolla on vaihtoehtoisesti maukas kasvisruoka, valitsen lähes aina sen, joka ei kohdallani ole aina kaikista fiksuinta.

Kaikessa syömisessä pitäisikin yleisten normien sijaan katsastaa omaa tarvetta. Vaikka hiilihydraatit ovat naisten lehdissä mörköjä ja ne pois jättämällä paino saattaa tosiaan pudota, paljon liikkuva voi sanoa moiselle rajoittamiselle höpsis. Kuka muutenkaan voisi tietää oman kehon toiminnasta enemmän kun sen omistaja itse? Kokeilemalla, kuulostelemalla ja tunnustelemalla jokainen löytää ruokavalion, jonka seurauksena on hyvä olo.

Kestävä ruoka ja ruoan turvallisuus

Ajatuksia kestävästä ruoasta ja ruoan turvallisuudesta

Ihmiset valitsevat ruokaa monesta eri syystä. Maun ja hinnan lisäksi painoarvoa antaa terveellisyys, eettisyys, kotimaisuus, eettisyys ja toisaalta se, onko kyseessä arki vai juhla (sesonki, vuodenajat).  Syömällä suomalaista lähellä tuotettua kasvipainotteista ruokaa tulee säästäneeksi energiaa ja luonnonvaroja. Suomalaiset valitsevatkin mielellään kotimaisia tuotteita. Keskiverto suomalainen kuluttaa kuitenkin paljon lihaa, joka nostaa hiilijalanjälkeä merkittävästi. Jos haluaa ajatella tätä hiilikuormaa, tulisi ruokavaliossa suosia näitä tuotteita: perunat, juurekset, erilaiset viljat, sesonkiajan kasvikset (muualtakin kuin suomesta), kesällä ja syksyllä ruoka toreilta, metsistä ja kasvimailta ja talvella kotimaisia juureksia, etelän hedelmiä ja papuja. Ekologisesti on suotavaa suosia sisäelimiä, sillä näin saadaan hyödynnettyä koko eläin. Ekologisin valinta proteiiniksi on tofu tai kananmuna (hiilijalanjälki 2,7), kaikkein epäekologisin on naudanliha (hiilijalanjälki 19,0). Kasvisruokavaliolla voidaan ruokkia suurempi määrä ihmisiä kuin lihalla. Eikö ole hieman hassua, että syötämme naudoille samaa ruokaa, jonka voisimme nauttia suoraan itse? Vitamiinihävikki ja energiankulutus ovat suuria, kun nämä kasvistuotteet syötetään ensin naudoille.

Kahviloissa on harvoin esillä, mitä ostamasi tuote sisältää. Miksiköhän on näin?

 Omassa arjessa voi tehdä muutamia ekologisia muutoksia. Ruokakassit voi kuljettaa kotona, kauppaan voi autoilun sijasta kulkea pyörällä, pakasteiden sijaan tulisi ostaa tuoretta tai säilykkeitä ja ruoanvalmistustavassa ottaa huomioon energiasyöpöt. Tällaisia syöppöjä ovat esimerkiksi uuni, jonka lämmittäminen vaatii rutkasti energiaa. Päivinä, jolloin uuni lämmitetään, tulee sitä hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti. Mikrossa saa energiatehokkaasti valmistettua ruokaa, kuten myös nopeasti lämpenevällä induktioliedellä.

Kaupassa asioidessa kannattaa elintarvikkeisiin rohkeasti tutustua. Hintoja kannattaa vertailla, pakkausmerkintöjä tutkia, päiväykset tarkistaa, valmistusmaa katsoa ja mahdolliset suuntaa antavat symbolit tulkita. Elintarvikkeissa on myös usein joitakin terveysväittämiä tai niitä voidaan kutsua funktionaalisiksi elintarvikkeiksi jonkun terveyttä edistävän ominaisuuden takia. Joidenkin elintarvikkeiden liiallinen käyttö voi olla elimistölle haitallista: kanelin kumariini rasittaa maksaa alkoholin tavoin, kofeiini aiheuttaa erilaisia stressitiloja elimistöön, aspartaami voi olla haitallista vatsan toiminnalle, ulkomaisista pakastemarjoista voi saada ruokamyrkytyksen ja pellavasta haitallista maaperän kadmiumia. Kaikissa elintarvikkeissa pätee kohtuukäyttö: pieninä tai kohtuullisina määrinä nautittuna haitallisia vaikutuksia harvoin ilmenee. Tosin jotkut ruokamyrkytykset voi saada jo pienistä määristä pilaantunutta tai saastunutta tuotetta. 

Pakkausmerkintöjen tutkiminen antaa sinulle mahdollisuuden:

I. saada vastinetta rahoillesi

2. saada tietoa elintarvikkeen sisältämistä aineista

3. valita terveellisempiä tuotteita

4. välttää vanhentuneita tuotteita

5. saada tietoa tuotteen alkuperästä

6. saada tietoa tuotteiden oikeasta käytöstä

7. saada tietoa tuotteen tuotantotavasta.

Muita kuluttajalle tärkeitä pakkausmerkintöjä ovat erilaiset yleisesti tunnetut ja hyväksytyt merkit, kuten suomalainen sydänmerkki. Merkit kertovat myös laktoosittomuudesta tai gluteenittomuudesta. Kuluttajan on hyvä tunnistaa yleiset merkit, sillä ne ohjaavat valitsemaan muun muassa rasvan laadun tai suolan määrän suhteen tuoteryhmän sisällä paremmat valinnat.

Ensimmäinen tentti

Tuli mokattua, hätäiltyä, hermostuttua ja jännitettyä. Kuka keksi tollaset iltapäivä tentit, että koko päivän pitää venailla? Kaikki tentit aamuun, jotta niistä pääsee vaan äkkiä eroon, illalla jo suunnitteen sukat pyörii jaloissa..

aamu

Aamun tunnelmat on tiivistetty tähän. Papereita ympäri kämppää, vetoisalla lattialla makoilua (joten tossut oli tarpeelliset), tiivistelyä ja teetä.

aamupäivä

mummopyöräni

Päivä oli Savonlinnassa kaunis. Tällainen syksy on ihan kiva, kun saa aurinkoisessa paikassa vielä istuskella, on oikeasti lämmin ja voi tuntea, miten D-vitamiini imeytyy..

tonnikala "pizzat"

Tentin jälkeen tarttee lohturokaa. Oikeesti mulla meni kasa leipää vanhaksi, ja vaikka usein oon siinä tapauksessa jakanut leivät ikkunan takana majailevien sorsien kesken (jotka on vaan maailman söpöimpiä ja lievittää mun Steffi ikävää täällä ollessa) päätin nyt vääntää niistä kelpo iltapalaa. Tarvitset:

• Tonnikapurkin
• Jämät tomaattikastikkeesta tai tomaattimurskaa 
• Mausteita ja sipulia
• Juustojämät jääkaapista
• Pizzamaustetta

Jos siis valmista pastakastiketta ei kotoa löydy, viipaloi vähän sipulia tomaattimurskan sekaan ja mausta. Tai sitten käytä ketsuppia, miksei? Levittele päälle tonnikala ja sitten juustoraaste. Mulla oli mozzarellajämiä ja raejuustoa, käytin ne. Päälle vielä rutkasti pizzamaustetta ja paistumaan 200 asteeseen noin 15 min.

Leipäjämistä ja jääkaapin ylimääräisistä antimista tuli oikein ihanat pikku-pizzat.

Huomenna kokkaillaan kananmunista, esimerkiksi uppomunia ja muuta jännää! Hyvää yötä.

Banaania kakkuun

 Huomenta! Heräsin aikaisin ja ehdin tulla laittamaan tänne ohjeen kakkuun, jota tein viikonloppuna. Tarkoitus oli päästä eroon jogurtin jämistä, joten kehittelin tällaisen reseptin. Kaapista löytyi suklaata ja banaania, joten laitoin niitätähän kakkuun. Kakku on mehevää ja paranee vanhetessaan!

Banaani-suklaakakku

Torvellinen kakkuvuoka (n. 2 l)

5 dl jauhoja (itse käytin karkeita vehnäjauhoja)

2 dl sokeria

2,5 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

0,4 tl kardemummaa

2 dl soijajogurttia (tai tavallista jogurttia tai kermaa, jolloin kannattaa lisätä hieman jauhoja)

3 kananmunaa

2 suurehkoa banaania (2 dl sosetta)

1,5 dl juoksevaa margariinia (tai sulatettua, jäähtynyttä margariinia)

80-100g tummaa suklaata (yli 80%)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Soseuta banaanit esimerkiksi sauvasekoittimella tai sitten ihan haarukalla, niin kuin minä tein. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, jäähdytä hyvin. Jos käytät muuta kuin juoksevaa margariinia, anna sen jäähtyä hyvin ennen lisäämistä. Lisää banaani, munat, suklaa ja margariini kuivien aineiden joukkoon.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 60 min (kannattaa kokeilla kypsyys hammastikulla: jos jää taikinaa, kakku on vielä raaka). Anna kakun jäähtyä vähintään 10 min ennen kumoamista. 

Kakku on parhaimmillaan n. kolmen päivän kuluttua. Päälle olisi kiva sihdata tomusokeria koristeeksi, ja toki nämä voi leipoa muffineiksikin (200 astetta, paistoaika puolittuu).

Psykologiaa ja parsakaalia

Kasvatuspsykologia, luento 2

Luennolla pohdimme etenkin sitä, mitä on tutkiva opettajuus. Tässä muutamia ajatuksia siitä.

·         Tutkiva opettajuus näkyy opettajan arkityössä, kun hän hankkii tietoa erilaisista asioista. Opettaja ammentaa tietoa niin kentältä kuin tieteestäkin. Omat kokemukset ovat niitä eniten tietopankkia rikastuttavia hetkiä, mutta kun on kyseessä monialainen kasvatustiede, tulee olla jatkuvasti muutenkin ”ajan hermolla”. Meidän tulee olla monen alan asiantuntijoita ja jatkuvasti sisäistää uutta tietoa mediasta, tutkimuksista ja maailmalta.

·         Meidän tulee tietää erityisesti se, mistä on kyse lapsen kohdalla. Olemme kiinnostuneita ihmisistä yleensä, mutta opettajuudessa etenkin lapsi ja lapsen tarpeet ovat näkökulmana.

·         Saamme tukea lapsen käytöksen ymmärtämiseen tänä päivänä neurologiasta ja erilaisista luonnetutkimuksista (motivaatio), joten kaikkea tietoa ei tarvitse itsenäisesti tulkita ja ymmärtää. Lapsen käytöksen tueksi saadaan diagnooseja ja muita selitysmalleja, jotka auttavat meitä eteenpäin arjen työssä. Tärkeintä on, että ymmärrys on silloin lapsen puolella.

·         Tutkivaan opettajuuteen kuuluu taito tulkita omaa työtä. Tulee osata tutkia, soveltaa ja tarvittaessa muuttaa omia toimintamalleja. Täytyy olla jatkuvasti kriittinen omaa työtä ja ajattelua kohtaan ja kyseenalaistaa omia valintoja.

·         Koulu tai päiväkoti tulee nähdä kehittyvänä organisaationa, joka on siis jatkuvassa muutoksessa. Rutiineihin ei saa liiaksi tuudittautua. Jollain tavalla täytyy kyetä myös osallistumaan kehityskeskusteluihin, työryhmiin ja tiimeihin. Osoittaa kiinnostusta ja hankkia tietoa siitä, mikä on tilanne tässä koulussa nyt, miten siitä saataisiin jollain tapaa toimivampi ja toisaalta milloin tavoitteet on saavutettu.

·         Tutkiva opettaja osaa soveltaa teoriaa ja käytäntöä, ja ymmärtää niiden eron, mutta toisaalta vaikutuksen keskenään.

·         Opettajan pitää työssään kyetä kasvua tukevan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Se on kaiken opettajatyön perusta. 

·         Tutkiva opettaja haluaa hankkia oppilastuntemusta ja tuntee menetelmät, joita on sopiva käyttää. Opettaja on kiinnostunut oppilaista yksilöinä, ryhmänä ja yhteisöinä.

·         Opettajan tulee osata eriyttää opetus ja kasvatus. Raja on vaikea määritellä, jolloin tulee olla tarkkana, mihin kaikkeen voi lapsen kohdalla puuttua. Mikä on opettajan tehtävä ja rooli, mikä selkeästi kodin ja vanhempien. Ensisijaisesti opettaja valmistaa lasta jatkokoulutukseen ja työelämään, lapsen vanhemmat elämään yleensä. Ala-asteella opettajan rooli nähdään silti voimakkaasti myös kasvattajana, kun lapsi tarvitsee koulupäivän aikana yleisiä ohjeita elämää varten.

·         Tutkiva opettaja osaa pyytää apua ja muistaa kollegoiden olemassa olon.

·         Tutkiva opettaja osaa ja haluaa ottaa kantaa ajankohtaiseen kasvatuskeskusteluun.

Proffamme oli itse aikanaan ollut Lauri Rauhalan opissa, joka siis nyt lähenee jo 100 vuoden ikää. Hän julkaisi kirjan vain noin vuosi sitten, ja tutustuimme hieman hänen kiinnostavaan ideologiaansa todellisuuden tasoista. Todellisuudentasojen voidaan ajatella koostuvan kehollisuudesta (olemus, fyysinen keho), tajunnallisuudesta (mieli, ajattelu, tunteet) ja situationaalisuudesta (ympäristö jossa ihminen on, myös esimerkiksi ihmissuhde.)

Nämä olemassaolon muodoiksikin kutsutut tasot voidaan ajatella kuuluvan ihmisyyteen, joka ei täysin toteudu jos jokin on vajanainen tai puuttuu. Ihminen on siis ajatteleva ja tunteva kehollinen kokonaisuus, joka ilmentyy aina jossakin ympäristössä. 

Eiliseltä kävelylenkiltä

Tieteellisen tiedon hankkiminen

Koska ihminen on niin kovin moninainen, on hankittava tietokin moninaista. Aina kun käsittelemme tietoa joka suuntautuu ihmiseen, voimme arvata, ettei asia ole kovin yksiselitteinen tai yksinkertainen. 

Toki kaikkea ihmisyyttäkin tarkasteleva tutkimus saa lähtökohdat luonnontieteellisistä perinteistä. Emme voi koskaan täysin sivuuttaa biologiaa ja esimerkiksi perimää. Luonnontieteen piiristä saamme tutkimusta, joka on esimerkiksi objektiivista, yleistettävää ja mitattavaa. Jotain, mitä voidaan loogiseksikin kutsua.

Ymmärtävä, tulkinnallinen perinne on mielestäni se riisipuuron kaneli, väriä antava mauste. Silloin menemme tajunnan tasolle, tilanteisuuteen ja esimerkiksi kulttuuriin ja kieliin. Voimme lähestyä tutkittavaa asiaa esimerkiksi hermeneuttis-fenomenologisesti. Hermeneuttis tarkoittaa yksinkertaisesti kuvattuna sitä, miten ihminen mielessään kokee asian ja fenomenologia sitä, miten saada tietoa jostakin etäisestä asiasta (esimerkiksi historiasta, jonne on esimerkiksi mahdotonta matkustaa paikan päälle). Erilaisen tutkimuksen pohjalta sitten luodaan tulkintoja, joista myöhemmin voidaan soveltaa teorioita.

Mikä sitten on teoria?

Teoria on järjestäytynyt, integroitu kokonaisuus joka kuvailee ja selittää jotakin ilmiötä. Teoria ohjaa ja antaa merkityksen jollekin havainnolle. Samalla ymmärrys ilmiöstä lisääntyy, ja toimintaa voidaan kehittää. Teoria ohjaa siten myös tutkimusta.

Tutkimuksen menetelmiä 

1.       Kokeellinen tutkimus

Tämän taustalle voimme varmasti hyvin vahvasti asettaa muutaman henkilön, J.B Watson ja B. F Skinner (psykologian tieteellistyminen ja behaviorismi). Kokeellinen tutkimus toteutuu esimerkiksi laboratorioissa, joissakin keinotekoisesti luoduissa tilanteissa. Useimmat ovatkin varmaan tutustuneet Pikku - Albert kokeeseen, jossa pojalle esiteltiin kaikenlaisia karvaisia eläimiä. Rotan kohdalla Albert säikäytettiin kovalla äänelle, joka aiheutti sen, että poika pelkäsi ensin rottaa, lopulta jopa joulupukin valkoista partaa. Albert ehdollistui rottaa kohtaan ja yhdisti nyt muutkin karvaiset asiat siihen kovaan, pelottavaan ääneen. Mielestäni koko koe oli hyvin epäilyttävä ja voin hyvin ymmärtää Albertin pelon. Hän näyttää kovin vaivaantuneelta kokeen kaikissa vaiheissa. Videon pääsee katsomaan täältä.

2.       Ex post facto – tutkimus

Selvitetään esimerkiksi sellaisen trauman vaikutuksia, joka on jo tapahtunut. Näissä kokeissa ei siis aiheuteta tutkittaville mitään uusia reaktioita, vaan ne ovat jo olemassa.

3.       Survey – ja korrelaatiotutkimukset

Kartoittava tutkimus, jossa halutaan saada tietoa suurista joukoista tai kokonaisuuksista. Esimerkkinä PISA – tutkimukset. Korrelaatiotutkimuksessa on usein kaksi tekijää, joiden suhdetta tulkitaan ja analysoidaan.

4.       Kuvaileva tutkimus

Havainnointiin ja etnografiaan perustuvat tutkimukset.

5.       Testit ja kokeet

Hankitaan tietoa esimerkiksi testien avulla. Yksi tunnettu esimerkki on ÄÖ – testi.

6.       Tapaustutkimukset

Psykologiassa usein käytetty tutkimusmuoto. Voidaan ottaa esimerkiksi yksi henkilö, tapaus, tutkimuksen kohteeksi. 

SITTEN JOTAIN IHAN MUUTA

Meillä oli alkoi myös kotitaloustunnit, joissa siis jatkossa kokkaillaan. Tällä kertaa oli ainoastaan kuivaa johdantoa, josta ei varmaan kannata sanoa mitään. Ryhmällemme tuli tehtäväksi valmistaa parsakaalisosekeittoa seuraavalla kokkailu kerralla, joten kehittelin reseptin jota kokeilin tänään. Tuli tosi hyvää! Tästä määrästä tosin syö varmaan melkein 5 henkilöä, joten en taas tiedä minne kaiken lopun säilön.. Voisikohan siitä suurustaa vaikka pastakastikkeen?

 

Parsakaalisosekeitto

4-5 annosta

2 parsakaalia

puolikas purjo

1-2 valkosipulinkynttä

1 rkl margariinia

7 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

2 dl ruokakermaa

mustapippuria ja suolaa

2 rikl pähkinöitä

2 rkl manteleita

persiljaa

Paloittele parsakaalin nuput ja varsi (säästä muutama nuppu koristelua varten). Käsittele purjo (halkaise, huuhdo ja paloittele). Hienonna valkosipulin kynnet ja kuullota purjoa ja valkosipulia rasvassa kattilassa.  Kaada kattilaan vesi, lisää kaalit ja kasvisliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 15 min, niin että kaalit pehmenevät. Soseuta kaalit ja sipulit keitinvesineen sauvasekoittimella. Lisää keittoon ruokakerma ja kiehauta. Mausta pippurilla ja suolalla.

Paahda pähkinöitä ja manteleita paahda pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää ne keiton päälle ja kruunaa komeus vielä pesiljalla ja parsakaalin nupuilla.

Tähän sopii mainiosti myös oliiviöjyllä valellut ruisleivöstä paloitellut lastut, joita voi paahtaa vaikka uunipellillä puol h ja murustaa sitten keiton sekaan!

Savonlinna tarjosi eilen pikkulauantain muodossa meille viihdettä, kun Brädi esiintyi yhdessä yökerhossa. On muuten hassua, miten täällä juhlitaan tiistaisin, kun lähes kaikkialla muualla kyseinen päivä on keskiviikko. On myös todella hassua, ettei koko kaupungissa ole mikään auki klo 23 jälkeen! Paitsi pieni grilli, josta emme saaneet niitä jäätelöitä, joita ihan hulluna olisimme kaivanneet..

Brädi oli silti ihan jees!