Millaista on olla köksän ope?

Taas pitkä ja painava teksti, mutta aiheena ihan mielenkiintoinen. Jaan siis kotitalousopettajan haastattelun, ja muita pohdintoja tulevasta ammatista.

TUULIN HAASTATTELU

Tuuli (nimi muutettu) hakeutui opiskelemaan kotitaloustiedettä vahingossa. Hän oli päättänyt, ettei koskaan halua opettajaksi, eikä ainakaan yläasteelle. Tuulille leipominen ja ruoan laitto ovat aina olleet mieleistä puuhaa, ja viittä nuorempaa sisarusta tuli hoidettua ja äitiä autettua kotitöissä todella paljon nuoruusvuosina. Lukion jälkeen Tuuli hakeutui opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta ovet ammattikorkeakouluun eivät auenneet. Välivuotena Tuuli teki töitä vanhainkodissa, jotta saisi vähän kokemusta haaveammatistaan. Vanhainkodissa puuhastellessaan Tuuli huomasi, miten askareet keittiön puolella tuntuivat kaikkein mielekkäimmiltä, ja varsinkin niinä päivinä, kun lapsia tuli vanhuksia viihdyttämään, Tuulikin huomasi olevansa innoissaan. Vuoden jälkeen Tuuli oli ikään kuin ”siirtynyt” keittiön puolelle, ja vastasi nyt lähes kokonaan vanhainkodin ruokailusta ateriasuunnittelusta lähtien. Sairaanhoitajan ammatti jäi, ja Tuuli hakeutui ravintola-alalle opiskelemaan kokiksi. Hän teki harjoitteluja ravintoloissa, mutta kaipasi ajoittain vanhainkodin rauhaan ja etenkin lasten seuraan – Tuuli tiesi, että opintoja tulisi lisää. Miesystävä löytyi Helsingistä kesätöitä siellä tehdessä, ja syksyllä oli selvää, että pääkaupunkiseudulle piti päästä asumaan ja opiskelemaan. Tuuli halusi kokeilla yliopistoa, mutta häntä hieman häiritsi kaikki se akateemisuus – Tuuli rakasti tehdä asioita käytännössä, käsillään. Avoimen yliopiston kautta Tuulille suositeltiin kotitalouden opintoja, ja niinpä Tuuli hakeutui Helsingin yliopistoon kotitaloustiedettä opiskelemaan. Tuuli kuvaili löytäneensä heti ”kutsumuksen” opintojen kautta, kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Hän pääsi opinnoissa yhdistämään käytännön, ruoan ja puuhailun lasten kanssa. Opiskeluaikana Tuuli kävi kokoajan töissä kahviloissa ja ravintoloissa, joten opiskeluaikaa ei vietetty riennoissa ja muissa sellaisissa. Tuuli oli aina tunnollinen koulutyön kanssa: Hän näki paljon vaivaa tenttien eteen, sillä sellainen pänttääminen ei ollut hänelle ominaista. Tuuli muistuttaa, että yliopistossa voi opiskella ja mihin tahansa kouluun silti päästä sisään ja opinnot suorittaa, jos on tarpeeksi motivoitunut.

”Olin siis tehnyt kaksi asiaa selväksi: En halua opettajasi, enkä ainakaan opettajaksi yläasteelle. Pian löysin itseni kotitalousluokasta, yläasteikäisten nuorten kanssa leipomasta. Ja minähän nautin!”, Tuuli kuvailee. Hän kertoo työnkuvan muuttuneen paljon: Ennen kokkikirjat olivat rehellisiä opuksia, joissa ei ollut kuvia, vaan painavaa asiaa sivusta toiseen. Vuosien varrella on kirjoihin ilmestynyt hienoja kuvia, esimerkkejä ja eurooppalaisempia reseptejä. Ennen kotitaloutta opiskeltiin etenkin elämistä varten, siinä korostui enemmän juuri pyykkien käsittely, siivoaminen, vaatehuolto ja perusruoan tekeminen, kuten ruskean kastikkeen valmistus ja perunoiden monipuolinen hyödyntäminen. Ennen kokattiin suomalaista perinneruokaa (kiisselit, karjalanpiirakat, perunalaatikko), nykyään kotitalousluokissa valmistuu pizzaa, patonkeja ja vohveleita. ”Suomalaisia raaka-aineita käytetään edelleen, eikä keittiöön osteta esimerkiksi bataatteja tai muita vähemmän kotimaisia kasviksia. Lisäksi tehdään ruokaa vuodenaikoihin sopien, kuten ennen. Edelleen valmistamme vappumunkkeja ja Runebergin torttuja oikeina ajankohtina”, Tuuli kuvailee. Kotitaloustunneista on tullut lisäksi vähemmän teoreettisia, ja varmaankin lapsille hauskempia, sillä rajallinen aika ei mahdollista muihin sisältöihin paneutumista niin tarkasti. ”Jokaiselle tunnille pyrin samaan jotain syötävää. Jos koko tunti menee teoriaa käydessä, sulatamme pakkasesta esimerkiksi edellisellä viikolla valmistettuja sämpylöitä”, Tuuli sanoo. Lapset ovat kuulemma nykyään nirsompia, ja toisaalta ennen heidän voitiin olettaa osaavan enemmän kotitaloustaitoja, kuin nykyaikana. Perunat osattiin kuoria ja hiivataikina alustaa, nyt samaa ei voi enää olettaa. Tämä ei ole lasten vika, vaan muuttuva yhteiskunta (kuten erilaiset puolivalmisteet ja ulkona syöminen) ja kiireinen aikataulu ajaa eittämättä siihen suuntaan, että yhä vähemmän asioita tehdään kotona itse. Kotitaloustunneilla tulevaisuudessa tulee yhä enemmän näkymään kansainvälisyys, terveellisyys (terveyskasvatus), ruokavalin koostaminen oikein ja ekologiset ratkaisut. ”Toivon, ettei aikaamme ainakaan enää nipistetä, sillä jos jostain pitää leikata, tehdään se yleensä taideaineista. Kotitaloutta ollaan kuitenkin hahmottelemassa jo ala-asteen puolelle joskus tulevaisuudessa, joka on oikein hyvä asia”, Tuula havainnollistaa. 

Teknologiaa ei samassa mittakaavassa voi hyödyntää kotitalousopetuksessa, kuin esimerkiksi jossain reaaliaineessa. Kotitalousluokkiin voidaan silti tuoda esimerkiksi tablet – tietokoneet, joista luetaan reseptit, katsotaan opetusvideoita, tehdään oppimispäiväkirjaa ja haetaan tietoa ruoanvalmistuksesta ja esimerkiksi siivousaineista. Keittiön puolella taidetaan vielä toistaiseksi tyytyä perinteisiin tapoihin valmistaa ruokaa, vaikka toki kehitystä tapahtuu keittiövälineissä ja etenkin erilaisten laitteiden ekologisuudessa ja tehokkuudessa. 

Tuula aloitti heti harjoittelun myötä sijaisuuksien tekemisen kouluissa, ja sai melkein valmistumisen perään viran Helsingistä yläkoulusta. ”Rohkeasti pitää mennä työelämään ja ilmoittautua sijaislistoille, tehdä itsensä ikään kuin tutuksi. Sillä tavalla saa kyllä töitä”, Tuula sanoo. Tuulan mukaan opettajalta eivät työt lopu niin kauan, kun on lapsia maailmassa. Kotitaloustieteen kanssa tietenkin valita jokin muukin aine, josta saa hankittua pätevyyden, sillä pelkästään kotitaloudenopettajia palkataan melko vähän. Kouluissa ei ihan aina ole tarjota tarpeeksi tunteja, ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla pitää usein työskennellä useammassa koulussa. Opetustyön ohessa kotitalouden opettaja voi olla luokanvalvoja, ja hänellä on usein jonkun muun aineen opetustunteja. Tuula opettaa kotitalouden lisäksi terveystietoa. Hän tekee töitä kahdessa eri yläasteessa. Opettajana Tuula on toiminut 12 vuotta, mutta ei samassa talossa. Ensin Helsingissä, sitten hän yhtäkkiä kaipasi kodikkaampia ja pienempiä kuvioita, ja muutti töihin Porvooseen. Tuulan mielestä alalle tarvittaisiin ainakin lisää miehiä: ”Tämä ei ole pelkästään naisia varten. Kotitaloustiede on sitä paitsi aika trendikästä, jos saan sanoa”. Liikaa ei saa painottaa ruokaa ja siihen liittyviä asioita, sillä kotitaloustieteessä on kyse paljon muustakin. ”Tässä työssä korostuu ihan perus asiat kasvatuksesta, ja siinä on myös paljon yhteiskunnallisten ilmiöiden pohtimista. Jos perhe on toimiva yksikkö, siihen liittyy valtavasti muitakin asioita, kuin vain ruoan laitto. Kotitaloustiede on nuori ihmistiede”, Tuula sanoo. Pitää viihtyä lasten kanssa, olla tunnollinen ja vastuullinen, kotitaloustyössä myös käytännönläheinen. Opettajan työssä ollaan tekemisissä todella monen ihmisen kanssa (lapset, heidän perheensä, kollegat). ”Tulevaisuudessa pitää osata verkostoitua ja etenkin hakea ja käsitellä tietoa. Luulen, että sellainen omien vahvuuksien tunnistaminen ja toisten osaamisen ja avun hyödyntäminen tulee korostumaan. Kenties yhdysluokat ja yhteisopettajuus lisääntyvät”, Tuula kuvailee. Opettajan pitää olla ajan hermolla, jatkuvasti itseään kouluttava (koska ikinä ei tule valmiiksi) ja asioista kiinnostunut. Osaamista tulee päivittää. 

Uutta tutkimusta tulee jatkuvasti maailmalta liittyen esimerkiksi ravitsemukseen. Tietoa pitää osata käsitellä ja omaa osaamista päivittää. Kansainvälisyys kotitalousopettajan ammatissa ei korostu mitenkään erityisesti, lähinnä siinä muodossa, kun opiskelija vaihdossa olevia henkilöitä on luokassa. Toki erilaiset kulttuurit, eettiset kysymykset ja globalisaatio näkyvät jo ihan opetussuunnitelmassa: Yhä enemmän korostuvat eurooppalaiset maut, muiden kulttuurien piirteet ja osaaminen. Hyviä gradun aiheita löytyy kansainväliseltä aspektilta: ”Yksi kollegani tutki afgaaniperheiden sopeutumista Suomeen ja heidän toteuttamaansa ruokakäyttäytymistä Suomessa. Hieno aihe”

POHDINTOJA

Kotitalousopettajat opettavat peruskouluissa ja lukioissa kotitaloutta. Kotitalous on elämänläheinen aine, joka opettaa arjessa tarvittavia taitoja. Toivon, että tästä koulutuksesta saa hyvät eväät juuri oikeanlaisen arjen koostamiseen. Opinnoissa on korostunut paljon kasvatukselliset sisällöt jota pidän erityisen tärkeänä. Koen, että opettajalla on melko suuri vastuu, sillä nuorissa piilee tulevaisuus. Kaikki lapset suomessa käyvät peruskoulun, ja juuri opettajat saavat tutustua siis koko väestön läpi käyvään kattaukseen. Kotitaloustaitojen lisäksi työssä korostuu kuluttaja- ja terveyskasvatus, jonka painottaminen on tärkeää myös opinnoissa. Kotitalousopettajalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja organisointikykyä.

Kotitalousopettajat antavat peruskouluissa ja lukioissa kotitalousopetusta. Kotitalousopetus antaa oppilaille tärkeitä taitoja selviytyä omista ja perheen arkipäivän toiminnoista sekä valmiudet hyvään elämän hallintaan. Kotitaloudellisten tietojen ja taitojen lisäksi opetuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota taloudellisuuteen, terveellisyyteen ja työturvallisuuteen sekä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kuluttajakasvatus on keskeinen osa kotitalousopettajan työtä. Työssä menestyy henkilö, joka haluaa toimia lasten kanssa, päivittää osaamistaan, suunnitella, organisoida ja tehdä tavoitteellista työtä. Opettajalla on aina työssään tavoitteita. 

Oppituntien pitämisen lisäksi kotitalousopettajan työhön kuuluu huolehtia myös opetukseen liittyvistä hankinnoista, varastoista ja kalustosta. Kansainvälistyminen näkyy kotitalousopettajan työssä. Kansainvälistyvä keittiö on tuonut mukanaan opetukseen uusia raaka-aineita, valmistustapoja ja ruokalajeja. Työssä huomioidaan entistä enemmän myös oppilaiden erilaiset kulttuuritaustat.

Kotitalousopettajan työ tehdään opetussuunnitelman pohjalta, mutta se on hyvin itsenäistä ja vaihtelevaa. Oppilaat ovat yleensä aineesta kiinnostuneita ja hyvin motivoituneita. Tulevaisuudessa työskentelen toivottavasti jossakin koulussa, jossa vastaan kokonaan kotitaloudenopetuksesta ja sen lisäksi minulla on terveystiedon tunteja. Tällä hetkellä ajatus kahden koulun välillä kulkemisesta ei tunnu niin mukavalta, mutta saattaa olla välttämättömyys ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Työelämään siirtyminen on sinänsä jännittävää ja toivon, että siinä vaiheessa olen jollakin tapaa valmis. Toivottavasti tämä koulutus antaa hyvät eväät siihen, että on lähtökodat aloittaa omanlaisen käyttöteorian luominen ja pohjatyö. Opettajan työ lähtee käyntiin varmaan vasta muutaman vuoden kuluessa, kun saa oikean ”rutiinin”.

 Kotitalousopettajan on hallittava hyvin opettamansa aine sekä teorioineen että käytäntöineen. Hyvät opetustaidot ovat työssä tarpeen. Opettajalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja mielikuvitusta. Työ edellyttää organisointikykyä ja huolellista suunnittelua. Opetukseen käytettävä aika ja määrärahojen niukkuus suhteessa tavoitteisiin saattavat aiheuttaa ristiriitoja työssä.

Urapalveluita voi hyödyntää ainakin liittymällä ainejärjestöön (http://www.kotitalousopettajat.fi/), jonka kautta saa apua työnhaussa, CV:n laatimisessa, urasuuntautumisessa ja muissa ongelmatilanteissa. Työnteolle voi muodostua äkillisiä esteitä, jolloin uudelleen suuntautuminen on tarpeellista. Jo opintojen alussa tulee ottaa huomioon urasuuntautuminen, sillä esimerkiksi sivuaineen valinta vaikuttaa tulevaisuuden työnsaantiin. Uraohjausta voi saada yliopistossamme yksityisesti tai esimerkiksi liittymällä uraohjausryhmään. Työnhakuun liittyen järjestetään erilaisia koulutuksia, joita voi hyödyntää. Tärkeitä on tiedostaa, ettei ihan kaikkia ongelmia tarvitse ratkaista yksin, vaan on olemassa ammattihenkilöitä tukemaan näiden kysymysten kanssa painivia. Urapalveluiden piiriin kuuluu myös tulevaisuuden työnkuvan hahmottaminen ja erilaiset mahdollisuudet: Millaista työtä minä voin tällä koulutuksella tehdä, mitkä ovat tulevaisuuden haasteet ja tarpeet, millaisia osaajia tarvitaan?

Itse tutkailin työllistymistilannetta valmistumiseni aikaan, ja se näyttää aika hyvältä. Vaikka kotitalousopettajien työpaikat eivät juuri tule lisääntymään, jää moni opettaja juuri niihin aikoihin eläkkeelle, ja virkoja vapautuu. Kotitalousopettajan työ on ”tekijälleen uskollinen”, eli usein on kyse melko pitkäkestoisesta työsuhteesta.

Sana kasvisruoasta

Johdatus kotitaloustieteeseen, luento 2

Tällä luennolla lyötiin tiskiin kaikenlaisia graduja. Satoja sivuja tiukkaa tutkimusta kotitaloudesta, ravitsemuksesta ja kaikesta siltä väliltä. En koe tarpeelliseksi esitellä täällä käsittelemiämme henkilöitä, joten otan tarkasteluun 3 teoriaa, jotka tulivat myös esille luennolla.

Halusin myös selvittää itselleni ihan konkreettisesti, mitä tämä kotitaloustiede on. Se ei vielä täysin auennut ensimmäisellä kerralla. Väkersin nyt kokoon tämänlaisen tiivistelmän:

Kotitaloustiede tutkii arkikäytäntöihin liittyvää toimintaa. Siinä on keskeistä ymmärtää kodin, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutus. Kotitaloustiede on monitieteinen oppiaine, jossa käyttäytymistieteellinen näkemys yhdistyy sekä kotitalouden käytäntöihin että kotitalouden sisältöalueiden hallintaan. Opinnoissa painotetaan ja tutustutaan kotitaloustieteen teoriapohjaan ja tutkimukseen, kotitalouden toimintakäytäntöihin ja taitoperustaan sekä kotitalouden, perheen ja muuttuvan yhteiskunnan problematiikkaan. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa miten arkielämään liittyvät käytännöt muotoutuvat, ja millaisia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia merkityksiä kotitalouden toimintaan liittyy.

 Sitten ne kolme teoriaa, jotka otin tarkastelun alle.
 

1.       Human Ecology

Inhimillisen ekologian malli tutkii kotitalouden ympäristösuhdetta, joka kuvautuu analogisesti nykyisen kestävän kehityksen käsitteen kanssa. Se käsittää kestävän kehityksen ekologisella, taloudellisella, sosiaalisella ja kulttuurisella alueella. Ekologia sanan kantasana (oekology) viittaa myös asumiseen: kreikankielinen "oikos" merkitsi taloa tai asumispaikkaa, mutta myös sen ympäristöä. 

2.       Managemet theory

Management-teoreettinen malli kuvaa kotitalouksien aineellisten ja henkisten voimavarojen hallintaa. Arvot toimivat tämän mallin mukaan yksilön suunnittelun ja päätöksenteon subjektiivisina kriteereinä. Perinteisesti mallia on hyödynnetty kotitalouden aineellisten voimavarojen hallinnan tutkimuksessa, mutta se soveltuu hyvin myös arvotutkimukseen

3.       Hestian-Hermean 

Hestian-Hermean mallissa korostuu julkinen vs. yksityinen vastakkaisasetelma. Vaikka oikos nähdään usein mieluusti feminiinisenä ja polis maskuliinisena näkökulmana, tässä sitä ei niinkään haluta erotella. 

Kaikkia näitä toimintaa kuvaavia malleja yhdistää keskeinen laadullinen piirre, vuorovaikutteisuus. Kotitalouden toiminta voidaan ymmärtää laaja-alaisena ja abstraktina tavoitteellisena prosessina, jossa aineellinen ja inhimillinen vuorovaikutus kietoutuu yhteen. 

Lähteet täältä.

Loppuun ote professorimme Anna-Liisa Kososen mielenkiintoisesta artikkelista, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

  

Yle Tiede 19.9.2013 klo 8:42

Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille

”Suositeltava ruokavalio on kasvispainotteinen, missä energia saadaan suurimmaksi osaksi kasvisperäisistä ruoka-aineista ja eläinperäisiä ruokia kuuluu siihen vain vähän. Erilaiset kasvisruokavaliot, esimerkiksi laktovegetaariset ruokavaliot ja vegaaniruokavalio edistävät terveyttä yhtä lailla, edellyttäen, että ruokavalio koostetaan ravitsemussuositusten mukaisesti ja puuttuvilla ravintoaineilla täydentäen. 

Tosin vegaanin on syytä olla tarkkana ruokavalionsa kanssa.  Havaitsimme nimittäin paraikaa meneillään olevassa vegaanitutkimuksessamme, että tiukkaa kasvisruokavaliota eli vegaaniruokavaliota noudattavien elimistön B-12-vitamiini-, D-vitamiini-, jodi- ja seleenitasapaino oli merkitsevästi heikompi kuin sekaruokaa syövien verrokkien. On siis hyvin tärkeää, että vegaanit nauttivat säännöllisesti ruokavaliosta puuttuvia ravintoaineita erityisvalmisteina. Tämän lisäksi on suositeltavaa käyttää päivittäin elintarvikkeita, joiden ravintoainesisältöä on täydennetty. Esimerkiksi on hyvä juoda vilja- tai soijajuomaa tai hedelmämehua, mikä on täydennetty vaikkapa B12- vitamiinilla ja kalsiumilla. Vegaanien olisi myös hyvä saada yksilöllistä ravitsemusneuvontaa ruokavalion koostamisessa.”

Aamupalana tuorepuuroa hunajalla ja pähkinöillä

Pohdintaa

Kasvisruokavaliota noudattavat, tarkkana siellä. Puutostilaan ajaudutaan usein huomaamatta eikä jatkuvasta ”kasvisten erinomaisuutta” korostavasta tietotulvasta ole helppoa hahmottaa, etteivät ne kuitenkaan yksin riitä täyspainoiseen ruokavalioon. Halusimme sitä tai emme, ihmisten perusruokavalio on täydellisenä koostettu myös liha-, kala- ja kanaproteiineista, jotka sisältävät myös runsaasti kyseistä B12- vitamiinia.  Vaikka esi-isämme keräilivät marjoja ja sieniä ja pistelivät menemään ihan mutkattomasta, on nykyinen hermostomme jo niin paljon pidemmälle kehittynyt, että olemme tottuneet sekaruokavalioon ja laajaan ravintoainekirjoon. 

Maitotuotteet ovat kautta aikain kuuluneet ainoastaan imeväisten ruokavalioon, ja kohti aikuisuutta mentäessä ne on jätetty kokonaan pois. Nykyään valtaosa aikuisväestöstä kuitenkin kestää laktoosia, joka on merkki siitä, että luonnonvalinta on suosinut yksilöitä, joilta tämä geeni on löytynyt. Normaalitilassa kaikki olisivat siis laktoosi-intolerantteja, ja laktoosia kestävillä yksilöillä poikkeava geeni. Huomioikaamme tämä seikka ja nauttikaamme maitotuotteita runsaalla kädellä, mikäli siihen pystymme. Se, että olemme lisänneet maito- ja lihatuotteet ruokavalioomme, on syy siihen miksi olemme tulleet tähän. Kasvisruokavaliolla kehitystasomme olisi jotain aivan muuta. 

Lihan prosessoiminen, nitraatit ja muut pienet ikävät seikat saattavat aiheuttaa ahdistusta (täälläkin nousee käsi), tai toisaalta eettiset syyt painaa. Onneksi meillä on tänä päivänä vapaus tehdä päivittäisiä valintoja, joilla minimoimme kaiken ylimääräisen ja otamme huomioon myös eläinparkojen oikeuksia. Tonnikalan saa jättää ottamatta ja lähitilojen valikoimaan tutustua, niin omatunto pysyy puhtaana ja ruokavalio koostuu siitä, mistä pitääkin. Sekaruokatuotteista. 

Terveellinen ravitsemus on kokonaisuus, jossa ratkaisevat jokapäiväiset valinnat ja vieläpä pitkällä aikavälillä. Elimistö tarvitsee riittävästi suojaravintoaineita ja sopivasti energiaa pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä. Energiankulutuksen ja -saannin välillä olisi hyvä olla tietty tasapaino, jotta paino pysyy vakiona. Yksittäiset päivät, jolloin saadaan enemmän tai vähemmän kuin kulutetaan, eivät kuitenkaan hetkauta vaakaa suuntaan tai toiseen. Elimistömme on yllättävät mukautuvainen. Mikään yksittäinen ruoka-aine ei tee ruokavaliosta hyvää tai huonoa, ja eri ruoka-aineet täydentävät toisiaan. Siksi kannattaa valita monipuolisesti.

Tästä aiheesta voisin tarinoida luultavasti loputtomasti, joten on hyvä lopettaa tähän. Seuraavaksi vuorossa on kulttuurikierros Savonlinnassa hyvän ystävän kera, kivaa!

Köksäluento!

Kotitaloustiede on nuori ihmistiede, luento 1

Nyt päästiin siis jo pääaineen kimppuun, mistä olin ihan mielissäni. Luennolla ehkä jopa selvisi, mitä tämä pääaine pitää sisällään ja mitä se sellainen kotitaloustiede nyt oikeasti sitten on.

KOTITALOUSTIEDE, mitä se on?

·         Lähti aikoinaan filosofiasta, jota voidaan siis pitää äititieteenä. Kasvatustieteeseen keskeisesti liittyy tiedon siirtäminen ja välittäminen sekä kasvun ohjaaminen. Kautta aikojen on työvälineiden valmistusta opetettu jälkipolvelle ja metsästystaitoja siirretty isältä pojalle, eli harjoitettu kasvatustoimintaa. Filosofit ymmärsivät kasvatus ajatuksen mahdollisuuden itsenäisenä tieteenalana, sillä se on niin merkittävä jo ihmisen kasvun ja kehityksen kannalta.

·         Substanssina asuminen, ruokataloudenhoito ja toisista huolehtiminen.

·         Tutkii yksiköissä toimivia henkilöitä tai yhteisöjä ja toisaalta ympäristöjä, joissa toiminta tapahtuu.

Kotitaloustieteen kolme päätehtävää

• Selvittää kotitalouteen liittyvien asioiden, ilmiöiden ja tapahtumien teoreettisia perusteita

• Tutkia kotitalouden ilmiöitä

• Empiirinen tehtävä (voimavarateoria, eli voimavarojen suuntautuminen)

KÄSITTEET

Kotitalous = johtuu kantasanoista koti a talous. Koti on fyysinen asunto, muta myös paikka, jossa tunnesiteen luotu perhe asuu.

Perhe = Vähintään yksi vanhempi ja ja lapsi; heistä muodostuva sosiaalinen ryhmä. Sosiaalitieteissä perheen käsitteellä korostetaan perheeseen kuuluvien keskinäistä yhteenkuuluvuutta, sosiaalisia siteitä, valta- ja vastuusuhteita, jäsenten henkilökohtaisia ominaisuuksia ja sosiaalisen ympäristön vaikutuksia.

Ekonomia = Johtuu kreikan kielen sanasta Oikos, mikä tarkoittaa taloa. Ihmisen luoma kulttuuri, asuminen, elämismaailma, perhe, koti ja talous muodostavat systeemin, jossa kaikki ovat läsnä samanaikaisesti.

TUTKIMUSPARADIGMA

Tekninen (pyritään kehittelemää esimerkiksi tehokkaampi pesupulveri)

Teoreettinen (tehdään esimerkiksi kokeellista ruoanvalmistusta)

Hermeneuttis-fenomeloginen (ihmistieteellinen lähestyminen, hakee vastauksia esimerkiksi kysymyksiin ”miksi ihmiset käyttäytyvät näin?”)

Emansipatorinen (kriittinen tiedonsiirto)

OIVALLUKSIA

• Proffa laittoi meidät heti alkuun miettimään tulevien gradujen aiheita. Saatoimme olla hieman hämillämme, nytkö pitäisi jo tietää? Itse koin vatsapohjassa myös innostusta, tai kauhistusta. En ole ihan varma. Ajatuksena tässä on menetelmä, jossa oppilaille aletaan vaikka puhua jotain täysin vierasta kieltä. Ymmärtämättömyys voi toisaalta turhauttaa, toisaalta haastaa ja motivoida oppimaan entistä suuremmalla tarmolla. Gradun kehiin heittämällä pfoffa siis herätteli meidän kenties vielä nukkumaa motivaatiotamme.

• Kotitaloustiede on lähtenyt ihan tavanomaisen hyvinvoinnin tavoittelusta. Haluttiin esimerkiksi ihan konkreettisesti parantaa sota-ajan lasten terveyttä, hygieniaa ja ravitsemusta. Oli tarpeellista kehittää tiede ja koulutus, joka ohjaa tähän suuntaan.

• Meidän kotitaloustieteemme on jotain ihan erilaista, kuin esimerkiksi Turkissa vastaava tiede. Siellä köksää opiskelevat ainoastaan tytöt yläasteella. Kotitaloustieteeseen kiinnostavan, merkityksellisen lisän tuo siis kulttuurisidonnaisuus. Tämä tiede toteutuu käytännössä hyvin eri tavalla eri maissa (tuo lisämahdollisuuksia muun muassa gradua ajatellen!)

• Suomen sisälläkin on yksiköitä, jotka toteuttavat omaa kulttuuriaan vallitsevasta normista

huolimatta. Esimerkiksi Suomessa asuvat afrikkalaiset perheet eivät samalla määrin hyödynnä tai osta yhteiskunnalta palveluita, kuten suomalaisperheet. He hoitavat sukunsa vanhukset omien kotiensa sisällä, naiset eivät usein ole työelämässä vaan hoitavat kotia ja lapset ovat ensisijaisesti niitä, joilta saadaan apua kotitaloustyössä. Ruokaa valmistetaan suuria määriä kerralla ja usein raaka-aineista asti itse. Suomalaista arkipäivää ovat yhdelle henkilölle pakatut einesvalmisteet ja ostetut siivouspalvelut.

AJANKOHTAINEN ARTIKKELI

 

Kimmo Taskinen

 HS 4.9.2013

Uutena muotidieettinä 5:2 

Paastopäiviin perustuvan 5:2-hittidieetin luvataan pudottavan painoa, ehkäisevän diabetesta, syöpää ja Alzheimerin tautia.

Viitenä päivänä viikossa syödään mitä tahansa, kahtena päivänä noin 500 kalorin verran. Niin toimii suosioon noussut pätkäpaastodieetti, joka tunnetaan nimellä 5:2.

5:2 tuli tunnetuksi keväällä, kun Yle esitti brittiläisen toimittajan ja lääkärin Michael Mosleyn dokumentin aiheesta. Mosleyn mukaan tilapäinen nälkiintyminen paitsi pudottaa painoa myös alentaa riskiä sairastua diabetekseen, syöpään sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Ravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta neuvoo laittamaan jäitä hattuun. Uusitupa ei pidä dieetin tieteellistä pohjaa vankkana.

"Ei ole tehty pitkän aikavälin tutkimusta, miten 5:2-dieetti vaikuttaa ihmisiin. Joitakin pätkäpaastomenetelmiä on tutkittu, mutta lyhyellä aikavälillä. Lisäksi suuri osa tutkimuksista on tehty koe-eläimillä."

Uusitupa uskoo, että pätkäpaasto voi kohentaa ihmisen terveyttä – mutta syy on ainoastaan laihtumisessa. Yleensä terveydentila kohenee, kun laihtuu.

"Pätkäpaasto on yksi tapa laihtua, mutta ei sillä ole mitään erityisiä etuja. Ei siitä toisaalta ole terveelle ihmiselle haittakaan", Uusitupa sanoo.

"En silti suosittele sitä normaalipainoiselle, joka haluaa vain parantaa terveyttään. Jos haluaa esimerkiksi alentaa kolesteroliaan, se tehdään vähentämällä kovaa rasvaa ja syömällä kuituja, ei millään 5:2-dieetillä."

Koko jutun voi lukea täältä.

LOPPUKEVENNYS

Viikonlopun vietin kotikotona, oli mukavaa. Yksi tärkeä ihminen täytti vuosia ja sai viettää perheen kanssa aikaa. Viikonloppuun kuului luonnollisesti hyvä ruoka! Tässä muutama resepti

Nopea ciabatta leipä

1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
n. 4 dl jauhoja (itse käytin gluteenitonta jauhoseosta)
1 purkki 2% viiliä
0,5 dl öljyä

Päälle pieni kourallinen juustoraastetta, ripaus sormisuolaa ja kuivattua rosmariinia.

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää sitten viili ja öljy. Seos saa jäädä tahmaiseksi. Vuoraa esimerkiksi pieni uunivuoka leivinpaperilla ja kaada seos vuokaan. Ripottele päälle juustoraaste, sormisuola ja rosmariini. Paista ciabattaa 200°C noin 25 min.

Päälle voi paiston puolivälisssä pirskottaa vettä, jotta kuoresta tulee ihanan rapea. Sisällys jää meheväksi ja pehmeäksi.

katkarapu-kasvispaella

5 annosta

2 paprikaa (ota vaikka punainen ja keltainen niin saat kivasti väriä)

1 kesäkurpitsa

1 rasia (200 g) herkkusieniä. Itse käytin säilöttyjä.

1 pussi pakastekatkarapuja

2 rkl öljyä

1 sipuli

2 - 3 valkosipulinkynttä

2 rkl pinjansiemeniä

1 tl kurkumaa

2 dl pitkäjyväistä riisiä

2 dl appelsiinimehua

5 dl vettä

Ripaus suolaa, mustapippuria, pizzamaustetta ja chiliäkin halutessaan

Päälle runsaasti hienonnettua persiljaa

Halkaise paprikat, poista kodat ja paloittele. Paloittele kesäkurpitsat. Viipaloi sienet. Kuumenna pannulla (kasari on varmaan parempi) puolet öljystä ja paahda siinä sieniä ja kasviksia muutama minuutti. Nosta seos syrjään. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit ja pinjansiemenet lopussa öljyssä. Lisää joukkoon kurkuma ja riisi ja kääntele, kunnes öljy on imeytynyt riisin. Lisää mehu ja vesi. Anna kiehua kannen alla puolet riisin kypsennysajasta, lisää sitten kasvikset ja mausteet ja anna riisin sitten kypsyä loppuun (kaikki neste imeytyy). Lisää viimeiseksi hienonnettua persiljaa ja nauti!

Lusto

Pääsimme heti ensimmäisellä viikolla luokkaretkelle. Retki muistutti hyvinkin paljon niitä hetkiä, kun ala-asteella iloisilla tuulipuvuilla varustetut lapset pakataan bussiin ja hurautetaan luonnon helmaan. Päivään kuului niin kiertelyä Luston metsämuseossa, talsimista pitkospuilla puuvanhusten seassa kuin keittopäivällistä kodan luona. Melko ihanaa, eikö?

 

Pääsin ratsastamaan!

Sää helli meitä ja Savonlinnan luonto antoi parastaan. Lusto sinänsä oli minulle tuttu, suurimman vaikutuksen tällä kertaa tekivät suomalainen käsityö ja lapsille valmistetut virikkeet. Upeat, kankaista valmistetut kuvakirjat aiheuttivat ainakin minussa ihastuksen kiljahduksia, ja styroksinen karhun talvipesä on varmaan jokaisen lapsen lempipaikka. Olimmehan me parikymppisetkin ihan innoissamme kiipeillessämme lasten puussa, jonka sisältä löytyi tarinoita puissa asustavista ötököistä.

Metsä oppimisympäristönä

Luston valokuvamaailma oli rikas, ja ystävämme otso oli pääroolissa tämänhetkisessä näyttelyssä. Karhuja löytyi täytettyinä, valokuvista ja sarjakuvista. Puu oli tietenkin myös monipuolisesti läsnä.

Vaikuttava paikka Lustossa oli myös hiljaisuuden huone. Huone oli sisustettu suopientareeksi, ja siellä vallitsi rikas äänimaailma. Tunnelmaa oli avustettu muun muassa 3D perhosilla, hienoa.

Ihana käsityönä tehty kuvakirja

Metsäreitillä saimme tosiaan ihastella esimerkiksi Suomen korkeinta puuta. Broilerikeitto on maininnan arvoinen, sillä liemi maistui ihanasti jopa tämän nuhan läpi. Siinä siis oli osattu käyttää mausteita!

Itse kannatan kaiken tämän mediahässäkän ja tablettien keskellä perinteisiä luokkaretkiä. Toivottavasti niitä saadaan jatkossakin tukemaan oppimista ja havainnointia käytännössä. Tuolla jossain on niin paljon luontoa nähtävänä ja koettavana, ettei se kerta kaikkiaan avaudu tietokoneen ruudulla.

Metsä oppimisympäristönä - hanke luotsasi meille tämän retken. Siitä lisää täällä, openmetsässä. 

Metsä yhdistää erialojen asiantuntijoita

Hankkeen tavoitteena on kytkeä metsässä ja metsistä oppiminen osaksi Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksenosaston (SKOPE) yhteistä opetussuunnitelmaa ja tutkimusta. Hankkeessa rakennetaan toimijoille yhteinen palveluportaali openmetsa.fi, mutta pääpaino on portaalin kautta lähestyttävien oppimisympäristöjen ja pedagogisten mallien monitieteisessä rakentamisessa ja tutkimuksessa. Hankkeessa työskentelee päätoiminen väitöskirjantekijä (oppimisympäristöt). Toiminta kytkeytyy kiinteästi Maa- ja Metsätalousministeriön yhteistutkimusvaroista rahoittamaan ”Metsä opettajankoulutuksessa”-hankkeeseen yhteistyössä Luston, Metsäntutkimuslaitoksen sekä Metsähallituksen kanssa.

Hankkeen lähtökohta on, että metsien avulla voidaan opettaa ja havainnollistaa monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteita. Edelleen ympäristön globaalin kantokyvyn rajojen lähestyessä ympäristötietoisuuden merkitys opetuksessa tulee kasvamaan. On myös esitetty, että ihmisen moniulotteiseen hyvinvointiin liittyvän metsäsuhteen ohjaamisen tulisi kuulua jokaiselle kouluasteelle ja erityisesti opettajankoulutukseen (Malaska 1999; Suojanen 2001; Kansallinenmetsäohjelma 2005-2015).

Pysytään luontoaiheessa kiinni ja alustetaan keskiviikon sieniretkeä samaan syssyyn!

Ennakkotehtävä

Pohdi, miksi tällainen sienipäivä järjestetään?

Minusta kaikki tällainen tavanomaisesta luentotilanteesta poikkeava on mielenkiintoista ja toivottavaa. Asioiden sisäistämistä ja muistiin painamista voi helpottaa tällaisella käytännön puuhastelulla.  Ruoanvalmistukseen, ruokakasvatukseen ja ruokakulttuuriin liittyy vahvasti raaka-aineiden alkuperä.

Kaikkein toivotuinta olisi tietenkin valmistaa ruokaa raaka-aineista asti itse. Tällöin valmistettu ateria saa aivan erilaisia merkityksiä. Kun menemme luontoon ja metsään sienestämään, teemme perinpohjaista ruoanvalmistelutyötä. Nykypäivänä ihmisiä puhuttelevat luomu, lähiruoka ja kotimaisuus. Sivuamme varmaankin näitä aihealueita retkemme yhteydessä.

Totta kai luvassa on myös käytännönhyötyä, sillä erilaisia metsästä poimittavia sieniä on tarpeellista tunnistaa.  Itse en ole esimerkiksi koskaan sienestänyt, joten saan varmasti retkestä paljon irti. Voisihan tässä ajatella olevan myös hyötyä ryhmäytymisen kannalta.