torstai 3. lokakuuta 2013

Parsakaali keittiössä



Ruokatalouden hoito ja perusteet, harjoitustunti 2

Köksän tunnilla meillä oli kasvispäivä ja valmisteltiin keittoja. Ensin saatiin hieno demonstraatio sipulin käsittelystä, ja sitten käytiin kaikkien omat raaka-aineet läpi.

Sipulin käsittely

  • Anna sipulin olla hetken aikaa kylmässä vedessä, sillä silloin sipulin kuori irtoaa helpommin. Halkaise sipuli ja irrota puolikkaista kuoret. Leikkaa sipuliin viiltoja terävällä veitsellä, mutta jätä kanta ehjäksi. Leikkaa sitten viiltoja toisin päin.
  • Sipulin maku muuttuu pehmeämmäksi, kun sen kypsentää. Jos sipulin hienontaa aivan pieneksi, kasvisolut hajoavat ja nesteet tulevat esiin, jolloin sipuli itkettää enemmän ja maku muuttuu kitkerämmäksi. Silloin sipuli täytyy käyttää pannulla.
Meille oli juttua myös veitsien teroituksesta. Hyvillä veitsillä pilkkominen on super helppoa, ja esimerkiksi tomaatilla on hyvä kokeilla, onko veitsi tylsä. Jos ei saa tomattimehua naamalleen ja voi vaivatta halkaista tomaatin, veitsi on kyllin terävä.

Tässä ohjeet veitsen teroitukseen

Vedä veitsen terää kevyesti teroituspuikkoa vasten noin 20 asteen kulmassa koko veitsen terän pituudelta (kuva 1). Toista sama toimenpide veitsen terän toiselle puolelle (kuva 2). Toista nämä liikesarjat yhteensä 3-5 kertaa.



Toinen tapa:  Aseta teroituspuikko pystyyn leikkuulautaa vasten.  Vedä veitsen terää kevyesti teroituspuikkoa vasten noin 20 asteen kulmassa koko veitsen terän pituudelta (kuva 1). Toista sama toimenpide veitsen terän toiselle puolelle (kuva 2). Toista nämä liikesarjat yhteensä 3-5 kertaa.



Teroita veitsesi yllä kuvatulla tavalla aina, kun siihen tuntuu olevan tarvetta. Koska teräksinen teroituspuikko ei poista veitsen terästä materiaalia, ei teroittaminen kuluta lainkaan veitsen terää, vaan ainoastaan palauttaa terän särmän kiteet oikeaan järjestykseen. Jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta teroituspuikon käytöstä, tulet hämmästymään tämän pienen toimenpiteen suurta vaikutusta – teroituksen jälkeen veitsi on jälleen kuin uusi! Lähteet täältä.


Meidän oma kasvis oli siis parsakaali. 

Parsakaalihan on ristikukintokasvi, ja ei ole nimestään huolimatta sukua parsalle. Siitä käytetään yleensä kukinnot, jotka voi höyryttää, hauduttaa, keittää, paistaa, gratinoida, soseuttaa tai nauttia sellaisenaan. Liiallinen keittäminen lisääkin vitamiinihävikkiä, joten pikainen höyryttäminen on esimerkiksi hyvä vaihtoehto.

Tuore parsakaali sisältää rautaa, A-vitamiinia, C-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, kuituja ja K-vitamiinia. Se on myös proteiininlähteenä erinomainen, joten kasvisruokavaliota noudattavat, tarkkana siellä.

Itse pidän parsakalista kovasti, soseutan siitä usein muusin korvikkeen lihalle tai kalalle. Oikein toimivaa ja maukasta.

Kokkailu

kukinnot keittymään
 
Meidän parsakaalisosekeiton kanssa oli hiukkasen mutkia matkassa, kun parsakaalit osoittautuivat ilmeisesti ohjeen tarkoitusta suuremmiksi. Kattila oli täynnä kasviksia ja vesimäärä jäi pieneksi, joten keitosta tuli todella paksua. Kun laimensimme sitä sitten vedellä, maku kärsi. Tämä oli hiukan ärsyttävää ja lopputuloksena saimme suht paksun keiton, jota oli maustettu ehkä liikaakin rosmariinilla. Tästä ainakin itse opin, että mausteille pitää antaa aikaa. Ne eivät pongahda esiin heti lisäämisen jälkeen, vaan pitää odotella hetki. Suola tuo makuja paremmin esiin, joka tulee myös muistaa. Tähän keittoon olisi ehdottomasti tarvittu ainakin se toinen liemikuutio yhden sijaan, sillä nestemäärä nousi aika rutkasti lopputulosta parannellessa.

sipulien ja sellerien kuullotusta

Teimme oheen parsakaalirieskat, jotka eivät nekään ihan täysin vastanneet odotettua lopputulosta. Parsan maku katosi uunin lämmössä teille tietämättömille, ja rieskoja olisi voinut erehtyä luulemaan ihan tavallisiksi perunarieskoiksi. Joka tapauksessa niihin oli piilotettu parsaa, joten vitamiinipitoisempia ne ainakin olivat! 

Muut ryhmät loihtivat oikein ihania keittoja, joista täytyy mainita ainakin kukkakaalisosekeitto. Itse en käytä juurikaan punaista lihaa ja kammoksun hiukan pekonia, mutta tässä keitossa se toimi mielettömän hyvin. Kukkakaalit ja sipulit nimittäin ruskistettiin pekonin rasvassa, joka vaan toi keittoon taivaallisen sivumaun. Maistuisi varmaan jokaiselle kasvisten kohdalla nyrpistelevälle miehellekin? Laitan reseptiä tänne, jos saan sen jostain käsiini. Ja aion tehdä kotona, oli vaan niin hyvää. Paistetut pekonithan voi halutessaan ripotella keiton pinnalle.

rieskoihin tuli hiivaleipäjauhoja
Teimme jokaisesta keitosta myös levinneisyysindeksin. Keittoa asetettiin muotin sisään lasilevylle, ja muotin poistamisen jälkeen tutkittiin kuinka paljon keitto leviää muutaman minuutin kuluessa. Meidän keittomme ei luonnollisesti pitkälle pötkinyt. Toisaalta ei ole olemassa yhtä hyväksyttyä keiton paksuutta, ja muilta kysyessämme paksuus jollakin hassulla tapaa sopi tähän parsakaalikeittoon. 

Hienoja makuja joka tapauksessa, sähläystä uudessa keittiössä, hiivajauhopöllyä ja teetä ihanan rahkaomenapiirakan kanssa. Siitä oli tämä köksän tunti tehty, assari kiittää ja kumartaa, odottaen innolla ensi kertaa!
keittiövaaka on kätevä: saimme helposti mitattua sopivan annoksen juuriselleriä

Tiistain liikkapäivänä zumpailtiin, keilattiin ja pelatttiin lenttistä. Ihan mukava päivä siis. Itse olin oikein vaihdussa keilailussa ja tein muutaman täykkärin! Olen sellainen, että joko en kaada ainuttakaan keilaa tai sitten sujuu super hyvin. Käytännössä minulla ei siis ole mitään tekniikkaa, ja välillä tuurilla onnistun?
keilaus-style

Maanantaina kävin hetken mielijohteesta (ja syyskuun aikana loppuvasta tarjouksesta) leikkaamassa tukan. Pallomasi ilmoittautuu! No ei, ihan kiva se on, vaatii totuttelua..
leikkasin tukan!
Viikonloppuun kuului herkkuja ja rentoutumista, vaikka tenttiin olisi pitänyt lukea. On muuten mieletön raaka-aine tuo banaani, siitä loihtii vaikka mitä herkkuja. Tällä kertaa uunissa "grillailua" pelkän ritilän päällä (jotta saa kivat raidat), muutama pala tummaa suklaata ja pähkinöitä uunituoreen banaanin sisuksiin ja siinä se. Täydellinen herkku.

Lettujen kanssa toimii tosi hyvin esimerkiksi tuo Skyr-vaniljarahka. Siinä on protskut kohdillaan. Makeutusaineuta ehkä liiaksikin, mutta kohtuudella niitäkin voi nauttia. Premium sarjan tummista suklaista ei varmaan tarvitse sanoa sen enempää, nehän ovat sulaa nautintoa.. Lisänä meillä suklaarusinoita, mulperimarjoja, maapähkinöitä, karpaloita ja mansikoita. Ja tietenkin teetä!
 
viikonlopun herkuttelua: rahkaa, lettuja, suklaata, uunibanaaneja, pähkinöitä ja marjoja