Täällä sataa ja on kylmä. Onko täällä aina ollut tällaista, silloin kymmenen vuotta sittenkin?
 |
| syysiltana poltettu kynttilä |
Luulen, että niinkin konkreettiset asiat, kuin sää,
ovat paljon kiinni siitä miten ne kokee. Jos mieli on aurinkoinen ja iloinen,
ei ole väliä, vaikka taivaalta tulisi rakeita. Lapsena en kovinkaan usein ollut
onneton, ja tämä kaupunki avautui minulle aina kovin turvallisena ja kauniina,
mukavana.
Nyt se ei ole niin kovin mukava aina. Lapsena
luultavasti tuli käsiteltyä kaikki tunteet juuri silloin, kun ne olivat päällä.
Jos kiukutti, kiukutti heti ja jos oli iloinen, oli ilo välitöntä. Ehkä
tällainen oman itsensä kirjaimellinen tulkinta, olotilojen välitön näyttäminen,
on lapselle luontaista. Harmi puskee läpi heti, ja kun se helpottaa, tunne on
varmasti kontrastiltaan monin kerroin miellyttävämpi. Meille aikuisille harmi
saattaa tulla päälle vähitellen, muodostaen sellaisia tiloja kuin ”stressi” tai
”ylisuorittaminen”. Aikuinen saattaa kasata erilaisia tunteita paljon
päällekkäin, ja purkaa ne vasta sitten kerralla voimakkaammin.
Minulle on vuoden aikana kertynyt paljon surua. En ole
ihan heti ymmärtänyt, että jotkut asiat ovat olleet tosi rankkoja. Nyt niiden
käsittelyn pitkittyessä ovat ne ikään kuin tiukemmassa, ja niiden avaamisessa
tarvitaan enemmän voimavaroja. Ihan kirjaimellisesti, minä olen vähän väsynyt
olemaan surullinen.
Silloin, kun ei ole hyvä olla itsensä kanssa, ei ole
myöskään hyvä toisille. Onko siis itsekästä olla onneton? Tavallaan hyvinkin
itsekästä, sillä surullisuus vaikuttaa myös ympärillä oleviin ihmisiin. Minä
olin negatiivinen ja kiukkuinen ulkopäin, ja aiheutin negatiivisuutta ja
kiukkua läheisimmille myös sisältä päin, sillä he joutuivat kantamaan huolta.
Huolta siitä, aikooko tuo toinen enää koskaan olla onnellinen?
Voiko sitten päättää, että nyt on onnellinen? On
tietenkin ilmiselvää, ettei se ihan niin ole. Paljon on silti kiinni
asenteesta. Onnen kohdalla pahiten jarrutamme itse itseämme. Sääli, sillä oman
itsemme kanssa meidän on aivan pakko oppia pärjäämään ja tulemaan toimeen.
Miten sitten voi oppia pitämään itsestään, jos se on kerta pakko tehdä.
Listasin muutamia asioita, joiden kautta voi oppia ensinnäkin tunnistamaan,
minkälainen tyyppi sitä nyt edes on. Ja ehkä jopa pitämään siistä tyypistä?
1. Anna
itsellesi arvo
Itsetunto on
se tapa, jolla suhtaudutaan itseensä ja arvo, joka itselle annetaan. Jos jo lähtöhinta
on kivin matala, ei ole paljon tinkimisvaraa. Jos on taipuvainen ajattelemaan,
että en osaa enkä pysy, täytyy ajatus kääntää – vaikka väkisin. Aloita aamu
katsomalla peiliin ja sanomalla, minä osaan.
2.
Päivässä annos naurua
Elämä ei ole
niin kovin vaikeaa, ihminen tekee siitä vaikean. Huomaamattamme ihannoimme
negatiivisuutta: pessimististä ihmistä pidetään helposti älykkäänä, ja
positiivinen tuomitaan tyhmäksi. Myönteinen ajattelu vääristyy
yhteiskunnassamme pinnalliseksi haihatteluksi ja todellisuuspaoksi, vaikka se
on avain onneen. Ole positiivinen väkisin, tietoisesti. Hymyilemisen tiedetään
huijaavan oikeasti endorfiineja aivoissa liikkeelle, joten annos naurua
päivässä auttaa. Ajattele nauru yhdeksi perustarpeeksi. Tarvitset sitä samalla
tavalla, kuin ruokaa ja unta.
3.
Kommunikoi itsesi kanssa
Keskustele
itsesi kanssa. Tämä tapahtuu esimerkiksi päiväkirjaa kirjoittamalla tai
maalaamalla. Ota eteesi jotain, mihin voit luoda. Kirjoita ihan mitä vaan, mitä
mieleen tulee. Yhtäkkiä edessäsi on tekstiä, joka on ehkä kaikkein merkittävin
viesti mitä yleensä ottaen voit saada: viesti itseltäsi. Yksi loistavimmista
itsetuntemuksen välineistä on liikunta. Pääset lähelle sisintäsi niin
rauhallisessa joogassa kuin hikisellä lenkillä.
4. Kysy ympäröiviltä
ihmisiltä
Sinulla on
ympärilläsi ihmisiä, joille olet rakas. Kaikkein huonoimpina hetkinä ei
tarvitse ajatella itse, tai keksiä ratkaisua itse. Silloin voi puhtaasti sanoa
ystävälle, että nyt en enää tiedä, mitä tehdä, kerro sinä. Ota läheisen vastaus
kirjaimellisena käskynä, älä kehitysideana. Jos olet siinä pisteessä, ettei
keinoja löydy omasta takaa, anna vastuu toiselle.
5.
Täydellisyys on tylsää
Inhoan
sellaisia lauseita kuin ”kukaan ei ole täydellinen” tai ”olet täydellinen juuri
sellaisena kuin olet”. Ne menevät samaan kastiin, kuin ympäripyöreät elämän
ohjeet naistenlehdissä: uni, ravinto ja hyvät ruokatavat. Missä on
konkreettiset ohjeet ja keinot, miten noihin tiloihin päästään? Kai jokainen
ymmärtää, että pitäisi nukkua joka yö 9h. On ainoastaan ahdistavaa, että siitä
toitotetaan joka puolella, kuin muistutetaan itsestään selvyyksistä, joihin
ihmiset eivät syystä tai toisesta pysty. Kyllä minäkin karsisin turhan
perfektionismin, jos se olisi niin kovin helppoa. Tärkeintä olisi tietää, miten
perfektionismia voisi karsia, miten voisin asiaa työstää?
Minä
ajattelen, että täydellisyyden täytyy olla aika tylsää. Jos kaikki on kokoajan
mallillaan, eikä ole kehitysvaraa mihinkään suuntaan, tulee sen tilalle jotain
muita keinoja olla onneton. Ihminen kuitenkin tarvitsee alakuloisuutta ja
hämmentyneisyyttä, surua ja kaikkea sellaista. Muuten meillä ei olisi sen
kaltaisia tunteita lainkaan. Hollywoodin julkkikset, jotka ovat saavuttaneet
vähän niin kuin kaiken, saattavat masentua ja alkaa vaikka käyttää alkoholia ja
huumeita. Ihminen tarvitsee jotain, mitä tavoitella. Olkoon se vaikka tylsästi
täydellisyys, joka on ihan hyvä tavoite sinänsä, sillä se on todella haastavaa.
Ja tylsää. Puutteet tekevät ihmisestä mielenkiintoisen, joten kannattaa ihan
vaikka listata kaikki se, mikä omassa itsessä on pielessä. Kun ne ovat siinä
edessä mustaa valkoisella, tulevat ne astetta tiedostetummiksi. Sitä kautta
niitä voi alkaa purkamaan.
6. Unohda
numerot ja normit
Ihmiset
tykkäävät kauheasti määritellä ”normaalin”. Jos meillä on jotain normaalia, on
meillä myös normaalista poikkeavaa. Kun katselemme ympärillemme, näemme
ainoastaan kovin erilaisia ihmisiä: Eri muotoisia, eri näköisiä, eri pituisia
ja eri ikäisiä. Miten ihmeessä kaikessa tässä monimuotoisuudessa voisi päteä
joku yksi ainoa normaali? Ja kuka sen sitten päättää, mikä on normaalia?
Monella on tapana mittailla, tarkkailla ja laskeskella niin painoaan,
vaatekokoaan kuin ympärysmittojaan. Numeroista ja luvuista on tullut meille
pakkomielle ja itseruoskinnan väline. Jos vaatekoko masentaa, leikkaa lappu
irti. Keskity fiilikseen: jos olo tuntuu tukalalta tai farkut kiristävät, lähde
liikkumaan.
Kokemuksen
äänellä puhun, että sellainen normaaliuden tavoittelu saattaa vääristää
yhtäkkiä aivan kaiken ja siinä sitä ollaan, epänormaalimpana kuin koskaan. Kun
asetat itsellesi tavoitteita, älä tuijottele liikaa muiden laatimia normeja.
Laadi itsellesi oma ”normaali”, sillä ainoastaan sinä tiedät tarkkaan, milloin
olet sen saavuttanut. Normaalius onkin jotain, minkä voi tuntea hyvänä olona.
Eikä kukaan muu voi tasan tarkkaan tietää, milloin juuri sinulla on hyvä
olla.
7. Päivitä
suhteet, joissa elät
Onko
ympärilläsi paljon ihmisiä, joiden seurassa tunnet olosi mitättömäksi? Tai
jotka kerta toisensa jälkeen lannistavat tai latistavat sinua? Energiasyöppöjä,
jotka vievät hapenkin hengitysilmasta? Uskalla kohdata vaikeat tyypit ja tee
heille ystävällisesti mutta jämäkästi selväksi, miltä heidän käytöksensä
tuntuu. Ei ole lainkaan hassumpaa miettiä etukäteen, miten puolustautua jotakin
tyyppiä vastaan. Kaiva vaikka taskustasi paperi, ja lue se tyypille päin
naamaa. Olosi keventyy välittömästi. Usein tällaiset tosia latistavat tyypit
ovat hirveän epävarmoja itsestään, ja jaksaakseen eteenpäin he tarvitsevat
juuri muiden energiaa. Teet palveluksen palauttamalla tyypin
maanpinnalle.
Kuinka usein
kahvihuoneessa naiset kotkottavat kuin kanat, kun joku on jäänyt taas
dieetille. Ihan kuin se oikeasti olisi muilta pois, jos yksi ei otakaan
kahvipullaa. Auta armias, jos tämä henkilö vielä onnistuu tavoitteissaan.
Kaikki se kateus ja oma saamattomuus ovat ylitsepursuavia ja saattavat tuntua
kovin pahalta. Silloin tulee muistaa, että negatiivisuuteen on latautunut
paljon enemmän energiaa, kuin positiivisuuteen. Se pitää oppia kääntämään
itselleen eduksi. Jokainen ilkeä kommentti tai huomautus on kuin hiiltä
pyttyyn: Nyt minä ainakin pystyn tähän juttuun, saattepa nähdä.
Joskus
ystäväpiiriä tulee päivittää, jos haluaa aloittaa itsetuntorempan. Kaikkien seura
ei sovi, jos haetaan hyvinvointia. Tärkeitä ihmissuhteita ei tarvitse kokonaan
katkaista, mutta ne tulee asettaa hetkeksi syrjään, olla itsekäs tässäkin
tapauksessa. Joskus jokin henkilö saattaa olla kokonainen syy siihen, miksi
voidaan huonosti. Tällöin päivityksen tekeminen on äärimmäisen tärkeää
Varoituksen
sana: ole todella tarkkana, ketä päästät lähtemään elämästäsi. Joskus tulee
tehtyä virhearviointeja, ja pahasta olosta voidaan syyttää ihmistä, joka ei
liity siihen oikeasti mitenkään. Saattaa tulla päästäneeksi karkuun ihmisen,
joka olisikin ollut ainoastaan suureksi avuksi selviytymisen kannalta. Puhun
taas kokemuksen äänellä.
8. Kyllä ja
ei
Jos joku
kysyy sinulta kysymyksen, sano suoraan, että anna minä mietin hetken. Näin saat
aikaa reagoida. On helppoa myötäillä, tai toisaalta torjua ehdotus heti. Itse
olen kova keksimään valkoisia valheita, ja pian saatan huomata, että olisinkin
kaivannut sitä ystävän ehdottamaa kävelylenkkiä. Jos on hieman sekaisin itsensä
kanssa, käy vähän hitaalla. Muista myös, että kieltäytyminen ei tee sinusta
epäsuosittua – itse asiassa päinvastoin: on tutkittu, että jämäköitä ja
itsevarmoja tyyppejä pidetään miellyttävimpinä kuin niitä, jotka aina myöntyvät
ja sanovat kyllä.
9. Anna
anteeksi
Anna
itsellesi anteeksi. Luovu syyllisyydestä, kanasta ja menneisyyden virheistä.
Olet kärsinyt niistä jo tarpeeksi. Ainoastaan anteeksi annon kautta voit päästä
eteenpäin. Jos haavat ovat liian kipeitä, virheet liian suuria, opettele pikku
hiljaa elämään niiden kanssa. Joskus elämässä tapahtuu niin suuria menetyksiä,
ettei niitä voi koskaan unohtaa. Niiden kanssa tulee tällöin vain opetella
elämään.
Jos itselle anteeksi antaminen tuntuu vaikealta,
kirjoita kirje. Kirjoita siihen, miksi niin kävi, mikä siihen johti ja miltä
sinusta tuntui. Joskus vaikeina aikoina ajatuksen juoksu on niin sekavaa tai
pimennossa, ettei sitä voi jälkikäteen edes ymmärtää. Tällaisen kirjeen
laatimalla voit kenties ymmärtää itseäsi edes hieman paremmin: Anna itsellesi
hieman armoa, olet tarpeeksi kovilla muutenkin. Vankilastakin pääsee aina
rangaistuksen istuttuaan pois, mutta sisäistä taakkaa, syyllisyyttä ja häpeää
joutuu kenties kantamaan loppuikänsä. Pohdi, mitä elämältäsi oikeasti haluat.
Aseta tavoitteita ja ryhdy rohkeasti toteuttamaan haaveitasi. Pilko haasteet
välietappeihin ja iloitse pienistäkin onnistumisistasi. Silloin tunnet olevasi
voittaja joka päivä.
Ohjeita tuli vain 9, mutta sehän onkin paljon
mielenkiintoisempaa kuin se ainainen pyöreä kymppi. Hyvää viikonloppua
kaikille, nauttikaa etenkin omasta seurastanne!
