Kasvatushistorian luennolla käsittelimme Uno Cygnaeusta. Tässä tietoisku hänestä, ja suomalaisesta kansakoulusta.
| Kuva täältä |
- Suomenkielisten kansakoulujen ja koko kansanopetuksen suunnittelu on Uno Cygnaeuksen työtä.
- Cygnaeus toimi 1850-luvulla Pietarissa suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan kirkkokoulun johtajana. Tätä ennen, vuosina 1840-45, hän oli ollut Alaskassa Sitkan saarella venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian yhteyteen perustetun luterilaisen seurakunnan pastorina. Siellä hän tutustui paikallisen väestön opetuksen järjestämiseen
- Cygnaeus aloitti suunnitelmansa laatimisen tutustumalla ensin Latvian Valgan ja Valmieran seminaareihin ja sitten Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Sveitsin kouluoloihin.
- Hampurin lastentarhoissa hän innostui leikin avulla tapahtuvasta työkasvatuksesta
- Taustalla erityisesti fröbeliläinen pedagogiikasta. Vuonna 1860 hän julkaisi ehdotuksen Suomen kansanopetuksen järjestämisestä.
- Ehdotus oli käännekohta koko Suomen kansanopetusoloissa.
- Tiukimman vastustajan hän sai valtiomies ja filosofi J.V. Snellmannista, jonka mielestä koulun piti kehittää älyä ja jakaa tietoa
- Cygnaeus painotti koulua persoonallisuuden ja ihmisen henkisten sekä ruumiillisten voimavarojen kehittäjänä. Oppiminen ei saanut Cygnaeuksen mielestä olla pelkkää kirjatietouden pänttäämistä.
- Tiedollisten aineiden lisäksi tarvittiin kädentaitoja. Tämä Cygnaeuksen kehittämä ajatusmalli kiteytyi käsityönopetuksessa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että Suomessa käsityöt tulivat kansakoulujen opetusohjelmaan ensimmäisenä Euroopassa.
- Cygnaeuksen ideana oli kehittää kaikille samanlainen pohjakoulu ja käsitöiden tehtävänä oli oppilaiden toimeliaisuuden ja yritteliäisyyden edistäminen.
- Suomi kuului tuohon aikaan Venäjään. Siksi suomenkielisten koulujen perustamiseen oli kysyttävä lupa Venäjän tsaarilta Aleksanteri toiselta.
- Suomen etsiessä omaa kansallista kulttuuriaan vuosisadan vaihteessa, kansakoulu sai tärkeän valistustehtävän.
- Tytöille ja pojille tuli mieluiten olla eri koulut tain opetusta tuli ainakin antaa erikseen. Asetuksella tehtiin mahdolliseksi myös naisten nimittäminen koulujen johtokuntaan.
- Cygnaeus tähdensi havainto-opetuksen ja opetusvälineistön merkitystä.
- Kansakoulu ei kuitenkaan kehittynyt niin nopeasti kuin Cygnaeus oli toivonut. Syynä oli osittain maalaisväestön ja osittain papiston vastustus.
- Kuitenkin 1800-luvun loppua kohti kansakouluun suhtautuminen muuttui myönteisemmäksi. Tämä johtui mm. siitä, että työnantajat alkoivat antaa etusijan kansakoulun käynneille ja myös asevelvollisuuskutsunnoissa siitä oli suurta etua.
- Naisopettajien määrä miesopettajiin verrattuna alkoi kasvaa, samoin kuin tyttöjen määrä poikiin verrattuna. 1920-luvun alussa tyttöoppilaita kansakouluissa oli jo yhtä paljon kuin poikia.
- Kansakoulu paransikin erityisesti naisten asemaa avaten muun muassa suuria sosiaalisia väyliä. Cygnaeus esittikin, että jos kaikkia lapsia ei ole mahdollista kouluttaa, tulee ainakin tyttöjen päästä kouluun. Tätä kautta myös kotikasvatus paranee, sillä kotona lapsia kasvattaa ensisijassa äiti.
- Maaseudulla alkuopetus jäi edelleen kodeissa tai seurakunnallisissa
kouluissa toteutettavaksi. Koska kodit eivät usein pystyneet tarpeeksi
hyvin antamaan alkeistietoja lapsille, kiertokoulujen merkitys
maaseudulla säilyi suurena.
"Lapsen ja nuorukaisen tulee juurtua siihen vakaumukseen, että työ ei ole ies, taakka, vaan ihmisen kaunistus ja kunnia, maallisen elämän autuus ja siunaus" Uno Cygnaeus
