Jatkoimme hiukan Topeliuksella, mutta sitten kuvioihin astuikin Maria Montessori, josta olen oikein iloinen. On virkistävää kuulla välillä naisen aatteita kaikessä tässä testosteronihistoriassa.
- Tarinoita kuunnellessa lapsi voi koe mielikuvat myös fyysisesti, eli kehollisesti. Lapset kokevat asioita kokonaisvaltaisemmin kuin aikuiset.
- Lapsen omat mielikuvat ovat hänen todellisuuttaan, aikuinen ei saisi sotkea ja puuttua niihin liiaksi toteamalla esimerkiksi tarinan jälkeen "eihän se oikeassa elämässä näin mene".
- Lapselle ei tule tuputtaa aikuisten ajattelumalleja
- Topelius on nyt katu-uskottava, sillä maailmamme on tänä päivänä visuaalinen ja olemme mielikuvahakuisia
- Nykypävän aivotutkimus tukee Topeliuksen idologiaa: opetuksessa painotetaan liikaa kognitiivisiin ominaisuuksiin, jolloin molemmat aivopuoliskot eivät kehity samassa suhteessa.
- Aikuisen tulee "kohota lapsen tasolle", sillä lapsen ajattelumaailma on moninkerroin rikkaampi.
- Lapsi ajattelee kokonaisvaltaisesti, eli holistisesti, joka on Topeliuksen mukaan tavoitelta ajattelumalli. Aikuinen ajattelee usein liian analyyttisesti, eli takertuu pieniin yksityiskohtiin ja näkökulmiin
- Topeliuksen filosofia tiivistyy laulussa varpunen jouluaamuna. Topelius menetti yhden tyttäristään ja molemmat poikansa pikkulapsina. Varpunen kertoo Rafaelista, joka kuoli yksivuotiaana isänsä syliin. Pikkulintu on pääosassa myös toisessa Topeliuksen klassikossa, Sylvian joululaulussa. Sekin kertoo kaipuusta ja ikävästä, jotka ovat joulun ytimessä. Vaikka kuinka leikiteltäisiin kuusen ympärillä, mieleen hiipivät ne rakkaat, jotka ovat jo lähteneet.
"En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta."
Maria Montessori (1870-1952)
Koulussa Maria Montessori kiinnostui erityisesti matemaattisista aineista ja niin hän siirtyikin opiskelemaan vain pojille tarkoitettuun tekniseen kouluun vain 13 vuotta vanhana. 20 vuotiaana hän päätti vaihtaa alaa täysin, ja hakeutui lukemaan lääketiedettä. Tämä ei ollut helppoa sillä naisten opiskelua paheksuttiin, mutta hän onnistui ja väitteli lääketieteen tohtoriksi ensimmäisenä naisena vuonna 1896.
Valmistuttuaan Montessori perehtyi työssään vajaamielisten lasten hoitoon ja kiinnostui samalla heidän opetuksestaan. Tänä aikana hän tutustui yleisesti kasvatusopilliseen teoriaan muun muassa Rousseaun ja Fröbelin ajatusten kautta.
Hän ymmärsi, että vajaamielisten lasten oppiminen ja kasvatus eivät olleet lääketieteellinen vaan pedagoginen ongelma.
Varsinainen pedagoginen ura avautui Montessorille, kun hän vuonna 1907 avasi Rooman San Lorenzon slummialueella Case dei Bambini -nimisen koulun 3–6-vuotiaille lapsille, joilla oli erilaisia oppimisvaikeuksia ja poikkeavuuksia. Hänestä tuli koulun johtaja ja hän alkoi soveltaa opetuksessa omia ajatuksiaan kasvatuksesta. Oppimistulokset olivat huomattavia. Hän kehitteli tuolloin montessorivälineistön ja pedagogiikan, josta kiinnostuttiin ympäri maailmaa.
Montessorityöt ja välineistö on jaoteltu viiteen pääalueeseen. Välineillä edetään askel askeleelta yksinkertaisesta monimutkaisempaan.
Käytännön elämän työt: lusikointi, kaatelu, lakaisu, tuolin kanto, kiillotus, käsien pesu, pöydän pesu, vaatteiden pesu jne.
Aistimateriaalit: välineitä aistien hienosäätöön, erottelukyvyn sekä luokittelun oppimiseksi, musiikin alkeet montessorikelloilla
Matematiikka: 10-järjestelmästä ja peruslaskutoimituksista murtolukuihin
Äidinkieli: äänteiden harjoittelusta ja hiekkapaperikirjaimista kieliopin erittelyyn
Kulttuurin alue: maantieto, kasvi-ja eläintiede, erilaiset tieteelliset kokeilut. Kirjat, kasetit, maalaus, piirtäminen, askartelu ovat myös käytössä montessorityöskentelyssä ja niitä lapsi saa oman vapaan tahtonsa mukaan valita.
Yksilöllistä oppimista
Kaiken oppimisen lähtökohta on lapsen oma, luontainen tiedonhalu
ja aloitteellisuus. Montessori tunnisti lapsissa oppimisen herkkyyskausia,
kehityksen jaksoja, joina tietyn toiminnan oppiminen sujuu erityisen helposti,
kuin leikiten. Herkkyyskaudet ovat olemassa lapsella luonnostaan. Ne toimivat
eri intensiteetillä eri lapsilla ja ovat osittain päällekkäisiä.
Herkkyyskausia ovat
Kielellinen = 0-6
v.
Järjestyksen
herkkyyskausi = 9kk-3 v
Kiinnostus pieniin
esineisiin = 1-2,5 v
Aistitoimintojen
tarkentuminen = 0-5 v
Sosiaalinen
kehittyminen = 2,5-6 v
Liikkumisen
herkkyyskausi = 1-4 v
Pedagogiikka
Luottamus. Lapsen
ja aikuisen välillä vallitsee moitteeton luottamus. Opettaja ei tuputa tai
puutu lapsen oppimisprosessiin liikaa, vaan ohjailee ja muokkaa
oppimisympäristön suotuisaksi.
”Aikuinen ei tyrkytä
neuvojaan, ei keskeytä lapsen omia yrityksiä, vaan kunnioittaa jokaisessa
lapsessa piilevää tarvetta itsenäistyä ja kehittyä.”
Iloa ja luovuutta
omassa tahdissa. Kun lapsi selviää askareestaan, hänen itsetuntonsa kasvaa.
Sopivasti haastavat tehtävät ja välineistö tarjoavat onnistumisen iloa. Lapset
saavat toistaa samoja tehtäviä niin kauan kuin haluavat, on se sitten päiviä
tai viikkoja, koska jokaisella on oma tahtinsa oppia.
Turvallisuutta ja
rutiineja. Lapset opetetaan palauttamaan välineet työskentelyn jälkeen
omille paikoilleen. Asioiden tietty järjestys ja rutiinit luovat
turvallisuudentunnetta.
Huomioi lapsen
yksilönä.
Tukee lapsen luovuutta
ja kehittymistä.
Kannustaa lasta
oma-aloitteisuuteen ja itsenäiseen työskentelyyn.
Auttaa lasta
toimimaan yhteistyössä muiden kanssa ja kunnioittamaan ympäristöään.
Tarjoaa turvalliset
puitteet ja selkeät rajat.
Lähteet täältä.
