Psykan pohdintoja

Tulin näin torstai aamun kunniaksi pohdiskelemaan yhtä psykan tenttikysymystä.

bongasin eilen joutsenen! Muutoin fiilis oli kylmän harmaa ja utuinen..

Miten voisin kasvattajana tukea lapsen/nuoren kognitiivista kehitystä?

Kognitiivinen kehitys käsittää sekä fyysisen että sosiaalisen maailman ymmärtämisen. Kasvattaja auttaa lasta toimimaan sosiaalisissa yhteisöissä osoittamalla hänelle moraalisia sääntöjä. Piaget oletti lapsen moraalisen ajattelun olevan voimakkaasti yhteydessä kognitiiviseen kehitykseen. Piagetin mukaan lapset harjoittelivat sääntöjen noudattamista leikin kautta. Viisivuotiaalla alkaa olla jo yheteisiä sääntöjä leikeissään, ja lapset kokevat sääntöjen olevan jonkin ulkopuolisen auktoriteetin asettamia. Näin ollen kasvattaja voi sääntöjä laatimalla vaikuttaa lapsen moraalin kehitykseen.
 

Kasvattaja voi sääntöjä laatiessaan painottaa etenkin tekojen lopputuloksia. Arvioidessaan jonkun teon "pahuutta" esioperationaalisen ajattelun kautta lapset kiinnittvät huomiota etenkin teon tulokseen, ei tarkoitukseen. Esimerkiksi monta lautasta rikkonut poika on "tuhmempi" kuin poika, joka rikkoi ainoastaan yhden kupin varastaessaan piparkakkuja.

Konkreettisten operaatioiden kaudella lapset ymmärtävät jo enemmän sääntöjen sopimusluonteisuutta, eli niitä voidaan yhteispäätöksellä muuttaa. Muodollisten operaatioiden kaudella nuori pohtii filosofisia ja uskonnollisia kysymyksiä. Kun ajattelu on kehittynyt kylliksi, hän pystyy myös arvioimaan vallitsevia normeja älyllisesti ja osaa yleistää ne myös oman elämäntilanteensa ulkopuolelle.

Yhdysvaltalainen Robert J. Havighurst laajensi Eriksonin psykososiaalisen tehtävän käsitteen kehitystehtäväksi, joka voidaan ymmärtää kehitystavoitteeksi. Vauvaiän tai pikkulapsen kehitystehtäviä ovat perusturvallisuuden saavuttaminen, alkeellisen ruumiinkuvan muodostuminen, kävelyn ja puheen oppiminen sekä selviäminen erotilanteista. Kasvattaja voi omalla toiminnallaan edistää ja tukea näiden kehitystehtävien saavuttamista. Kehitystehtävien onnistunut ratkaisu lisää yksilön itseluottamusta ja yrittämisen halua, jolloin myös mieli pysyy tutkivana ja aktiivisena. Epäonnistumiset lannistavat ja estävät saavuttamasta haluttua tavoitetta. Kehityksen yhteydessä puhutaan usein “matteusvaikutuksesta”: se, joka on saanut elämässään hyvät lähtökohdat, onnistuu kehitystehtävissään ja saa jatkuvasti kannustusta ja vahvan itseluottamuksen.Vastaavasti se, joka on alussa saanut vähän, joutuu helpommin huono-onniselle kehitysuralle.

Leikki-iän ja varhaisen kouluiän kehitystehtävinä voidaan nähdä minän kehittyminen, itsearvostuksen eli itsetunnon kehittyminen, oman sukupuoliroolin oppiminen, omantunnon kehittyminen, ikätovereiden kanssa toimiminen ja työperiaatteen oppiminen. Käsittelemättömiä tehtäviä voi ratkaista myös myöhemmissä vaiheissa, vaikka tietyn pohjan luominen jo varhain on tärkeää. Kasvattajan tulee tiedostaa, missä vaiheessa lapsen on hyvä omaksua mitäkin taitoja, ja edistää näiden taitojen kehitystä esimerkiksi ympäristöjä muokkaamalla. Lapsi oppii tekemisen, leikin ja vuorovaikutuksen kautta, ja mitä vahemmaksi lapsi varttuu, sitä suuremassa roolissa ovat samanikäisten kanssa käyty sosiaalinen vuorovaikutus. Leikki-ikäinen lapsi tutustuu parhaillaan etenkin itseensä: Hän tulkitsee omia tunnetilojaan, etsii minäänsä ja on tietyllä tavalla kovin itsekeskeinen. Tämä on vältämätöntä lapsen kognitiiviselle kehitykselle, sillä tervettä empatiaa voi oppia ainoastaan tunnistamalla omat toimintatapansa ja tunteensa. 

Kolmivuotiaan lapsen lauseet ovat jo monimutkaisempia ja niissä esiintyy aikamuotoja, verbien taivuttamista, apuverbejä. Taivutusmuotojen omaksuminen on nopeimmillaan 2-4 vuoden iässä. Kolmivuotiaat rakastavat loruja ja riimejä. Tässä iässä alkaa myös toinen kyselykausi, jolloin lapsi on erityisen kiinnostunut syy ja seuraus –suhteista eli siitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Hän haluaa aikuiselta perusteltuja selityksiä. 

Lapsen sosiaalinen tausta ja kodissa käytetty puhetapa heijastuvat lapsen kieleen. Kasvattajan suhtautuminen lukemiseen, satuihin ja keskusteluun lapsen kanssa vaikuttaa lapsen kielellisen ilmaisun tasoon. Joissakin perheissä keskustellaan enimmäkseen konkreettisista, esinemaailmaan kuuluvista asioista, kun taas toisissa perheissä puhutaan paljon myös tunteista ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. 

Kieli on ajattelun väline ja lapsi kehittää eritasoisia malleja luodessaan käsiterakennelmiaan. Abstraktisen ajattelun edellytyksenä ovat hyvin kehittyneet sisäiset mallit. Jos lapsen kieli jää köyhäksi varsinkin abstrakteja käsitteitä tarkoittavien sanojen osalta, hänellä ei ole välineitä abstraktiseen ajatteluun. Heikko suoriutuminen koulutyössä on usein yhteydessä heikkoon kielelliseen tasoon. Silti hyvä kognitiivinen suoritustaso ei riipu pelkästään kielellisestä kehityksestä, vaan vähintään yhtä suuri osuus suorituksessa on tunne-elämän kehityksellä ja motivaatiolla.

 

Lisää voi lukea täältä.

Miten voisin kasvattajan tukea lapsen/nuoren sosiaalista ja emotiaalista kehitystä?
 
Lapsen varhaiset kokemukset, joissa hänen tarpeisiinsa vastataan johdonmukaisesti, vaikuttanevat myönteisesti lapsen itsetuntoon. Itseensä luottava lapsi uskaltaa ottaa rohkeasti  kontaktin muihin lapsiin. Vanhemmat antavat myös mallin lapsen sosiaaliseen käyttäytymiseen. He voivat keskustella lapsen kanssa hänen tunteistaan ja niistä keinoista, joilla voi päästä mukaan muiden lasten ryhmiin, tai he voivat vähätellä lapsen ongelmia ja karttaa niistä keskustelemista.  Lapsen moraali alkaa kehittyä jo vauvaiässä, alle vuoden ikäisenä. Hyvän moraalin opettaminen ei edellytä termien ja käytäntöjen suusanallista avaamista lapselle. Yleensä riittää silkka huolenpito

Kasvattaja ei aina osaa arvostaa elämässä pitkälle kantavia ominaisuuksia kuten vaikkapa leikkitaitoja, huumorintajua, empatiakykyä, rohkeutta kokeilla uusia asioita, harkitsevuutta tai maailman säteilevintä hymyä. Lisäksi haluamme tukea ”vahvuuksia” esimerkiksi harrastuksilla, kun lapsi tarvitsisi eniten tukea juuri ”heikkouksissaan”. Leikki on lapsen kannalta erityisen kehittävää, sen kautta lapsi oppii sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, kokee jännitystä ja iloa sekä oppii pettymyksen sietokykyä. Kasvattajan tulee huomioida lapsilähtöinen toimina, ja juuri leikkiessään lapsi on omimmillaan. Leikeissä lapsi harjoittelee ja kokeilee elämisen taitoja.

Nuori siirtää lähellä oleviin aikuisiin kokemansa pienuuden ja epävarmuuden tunteet. Hän tarkkailee aikuisen reaktioita kommentteihinsa ja kritiikkiinsä. Usein irrottautuminen on vaikeinta läheisimmäksi koetusta aikuisesta ja hänen kanssaan syntyy eniten ristiriitoja. Konflikteja vanhempien kanssa tarvitaan. Niiden avulla nuori tekee eroa itsensä ja vanhempiensa välille ja luo pohjaa tulevalle aidosti itsenäiselle minälleen

Tärkeää on kohdata lapsi tai nuori, viettää aikaa hänen kanssaan ja olla aidosti läsnä. Lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa, vaikka ei osoittaisikaan sitä konkreettisesti. Lapselle tai nuorelle on tärkeää, että hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita. Kasvattajan tulee pyytää lasta kertomaan hänelle ajankohtaisista asioista. Kun lapsi tai nuori rakentaa omaa identiteettiään, on tärkeää osoittaa, että hän on tärkeä omana itsenään. Koulu- ja harrastussuoritteita ei saa koskaan liikaa korostaa, tai lasta suoraan kuvata negatiivisella sävyllä, kuten. Jos lapsi tai nuori tekee väärin, tulee kritiikki muotoilla näin: ”Se mitä teet, on tyhmää.” Lapsen tai nuoren on hyvä kuulla, miksi juuri hänen äitinään, isänään tai opettajaan on hyvä olla.

Kasvattajan tulee viljellä positiivista palautetta, ei kaivella heikkouksia, vaan korostaa vahvuuksia. Aikuinen on myös kuuntelija, lapsen sanaa varten läsnä. Lasta tulee auttaa hänen ongelmissaan, mutta ei antaa valmiita ratkaisuja. Näin tuetaan pohtivaa mallia, jossa lapsi tai nuori löytää ratkaisun itse. Piaget on muotoillut asian näin: ”Kun opetamme lapselle jotain, me samalla estämme häntä keksimästä sitä itse.”

Lapselle ja nuorelle tulee antaa sopivasti läheisyyttä, silloin kun hän sitä itse haluaa. Välittäminen osoitetaan myös rajojen ja sääntöjen asettamisella: vaikka lapsi tai nuori saattaa asettua rikkomaan rajoja, ovat ne hänen omasta mielestäänkin pohjimmiltaan osoitus siitä, että hänestä todella välitetään. Säännöt ovat pohja myös perusturvallisuudelle. Lapselle ja nuorelle tulee silti jättää tilaa itsenäistyä: hänen tulee saada päättää itse omaan persoonaansa liittyvistä asioista, kuten musiikkimausta.

Lapselle ja nuorelle tulee osoittaa, että kaikenlaisiin tunteisiin on lupa. Kuohuvia tunteita ei voi välttää eikä niitä tule pelästyä, ainoastaan itseään tai toista vahingoittavaa käytöstä ei pidä hyväksyä. Lapselle tai nuorelle tulee esimerkillisesti osoittaa, että vaikka elämässä tapahtuu ikäviäkin asioita, niistä selvitään. Lapselle tai nuorelle tulee antaa mahdollisuus tunnistaa itsensä aikuisen kokemuksista. Aikuisen tuleekin asettautua välillä lapsen asemaan ja eläytyä hänen kokemuksiinsa ja tunteisiinsa: näin nuorta autetaan tarkastelemaan itseään pienen etäisyyden päästä ja ajattelemaan asioita eri näkökulmista. 

Opettaja on ensimmäisinä kouluvuosina yleensä lapselle tärkeä auktoriteetti. Lapsi ei useinkaan arvostele opettajaa, kouluaineita tai opetusmenetelmiä. Hän haluaa aikuisen kiitosta ja hyväksyntää. Opiskelua motivoi halu toimia mieliksi tärkeille aikuisille, opettajalle ja vanhemmille. Vanhemmat ovat edelleen lapsen tärkeimmät aikuiset, mutta he eivät ole enää hänen ainoita auktoriteettejaan.