Ihminen siis. Kuluttajakasvatuksen demolla katsoimme tänään dokumenttipätkää, joka kertoi materialistisista ihmisistä ja siitä, kuinka kulutamme ja elämme yli maapallon tuottokyvyn. Haluamme aina vain enemmän ja enemmän, oli kyseessä sitten raha, hyödykkeet tai palvelut. Lapset syntyvät keskelle kuluttajayhteiskuntaa, ja saavat jo äidinmaidossa tarpeen haalia materiaa. Ajoittain minua harmittaa olla ihminen. Mikä oikeus meillä on riistää maapallolta kaikki mikä irti lähtee, muuttaa luonnonalueet suurkaupungeiksi ja pumpata ilmakehä täyteen myrkkyjä? Kuinka voimme olla tilanteessa, jossa toisaalla ravinto ei riitä edes perustarpeisiin ja toisaalla syödään itsensä kipeiksi. Jos ihminen on niin viisas, mahtava, täydellisen järkevä kokonaisuus, miksi olemme ajautuneet tällaiseen tilanteeseen?
 |
| Kuinka kauan tällä menolla saamme Suomessa nauttia kunnon talvesta? |
Kuluttamisella on merkittäviä varjopuolia. Ihminen on ahneudessaan
kyltymätön. Rikkaat rikastuvat ja haluavat aina vain lisää. Vuonna 1999
kymmenen rikkaimman ihmisen varallisuus oli suurempi kuin 36 köyhän maan
budjetit yhteensä. 200 rikkainta ansaitsi yhtä paljon kuin 41 %
maailman väestöstä. Yksi prosentti näiden rikkaiden omaisuudesta takaisi
peruskoulutuksen kaikille maailman lapsille.
Luontokaan ei kestä jatkuvaa kulutuksen kasvua. Seuraukset näkyvät
kaikkialla, missä ihmiset haluavat yhä enemmän tavaraa. Kyse ei ole
siitä, että ihminen itse olisi muuttunut yhä huonompaan suuntaan, vaan
tuho on teknologian kehityksen seurausta. Ihminen on kajonnut luontoon
niin kovin kourin, että jäljet eivät koskaan korjaudu. Samalla kun
teknologisen kehityksen siunauksista iloitaan, sen kielteiset seuraukset
näkyvät yhä selvemmin. Hölmöläistarinan mukaan peiton riittävyyttä
lisättiin leikkaamalla toisesta päästä pala ja ompelemalla se toiseen
päähän. Tästäkään ei enää ole kysymys, sillä korjaamiseen ja ompeluun
kuluu aina pala arvokasta peitettä.
Olemme täysin mainonnan armoilla. Ihmisten syvimmät tarpeet ja pelot houkutellaan esiin mainonnan avulla, jolloin meille herää tunne, että elämä on jollakin tapaa "vajaata" ilman tuota kyseistä tuotetta. Teemme myös töitä tietyn ja arvostetun elintason eteen, ja kaikessa loppupeleissä kyse kilpailusta. Osa rikkauden glamourista syntyy juuri muiden ihmisten ihastelusta ja kateudesta. Yhteiskunta luo sellaisen paineen, jossa kaikkien täytyy pärjätä aina vain paremmin, saada aina vain enemmän tienestiä ja toisaalta kuluttaa, jotta taloudellinen nousukausi on turvattu. Hyvä varallisuus on yleisesti hyväksytty arvo. Sen puolesta olemme valmiita painamaan töitä vuorokauden ympäri, perheiden molemmat vanhemmat, joka näkyy kiireenä. Tällainen kiire aiheuttaa ahdistusta, yhteisen ajan vähenemistä ja kommunikoinnin puutetta. Elimistömme on jatkuvasti ikään kuin "hätätilassa", koemme kiireen vaarana, jonka takia käymme jatkuvasti hieman ylikierroksilla. Emme nuku riittävästi, puhumattakaan perheen yheteisitä päivällisistä. Astumalla amerikkalaiseen kotiin,voi kaikilla aisteilla tuntea materian tarpeen: huoneet ovat pullollaan kalusteita, kaapit täynnä astiastoja, jokaiseen toimintaan on olemassa oma kodinkone ja vaatehuone täynnä asuja ja asusteita. Me suomalaiset emme jää kovin paljon jälkeen, sillä kulutamme noin 3 maapallollista yli varojemme. Amerikassa vastaava luku on 5 maapalloa.
Ruoan kulutusmuutoksista ympäristön kuormitusta lisääviä ovat
pakasteiden yleistynyt käyttö, elintarvikkeiden kasvanut tuonti ja
kasvihuoneviljelyn lisääntyminen. Luomu- ja lähiruoka muodostavat
vastatrendin näille muutoksille, vaikka ne ovatkin eri tavoin
ympäristöä säästäviä. Molemmat tarjoavat pienimuotoiselle
tuotannolle mahdollisuuksia ja kuluttajille vaihtoehdon.
Muiden ruokatottumusten ja arkisten käytäntöjen muutoksia ovat
aterioiden lisääntynyt korvaaminen välipaloilla, ruokarytmin
muutokset sekä valmisruokien ja pitkälle esikäsiteltyjen
elintarvikkeiden käytön lisääntyminen kotitalouksissa.
Vaikutuksista ympäristöön voi yrittää tehdä joitakin päätelmiä.
Välipalojen syöminen voi vaikuttaa kahdella tavalla. Yhtäältä
aterioiden kuumennus vähenee, mikä vähentää energian kulutusta,
mutta toisaalta välipalat koostuvat useinkin kylmässä
säilytettävistä juomista, voileivistä, jogurteista, mikä on
lisännyt kylmäsäilytyksen tarvetta kotona ja myymälöissä.
Ruokarytmin yksilöllistyminen erityisesti viikonloppuisin voi
merkitä, että kodeissa perheenjäsenet syövät eri aikaan, mikä lisää
pienten annosten kuumennusta ja jäähdytystä.
Valmisruokien käytössä on periaatteessa kysymys saman työn
tekemisestä koneellisesti elintarvikeyrityksissä, joka aiemmin
tehtiin kotitalouksissa käsityönä, ja ruoan huolellisesta
pakkaamisesta säilymisen takaamiseksi. Kun ruoka valmistetaan
kotona, raaka-aineista ainakin osa voidaan säilyttää ja kuljettaa
normaalilämpötilassa ja työ tehdään pääosin käsivoimin, minkä voi
olettaa vievän vähemmän energiaa kuin teollisessa valmistuksessa.
Energiaa kuluu kuitenkin ruoan kypsennykseen annosta kohden enemmän
kotitalouksissa kuin teollisuudessa. Kotileipomisen siirtyminen yhä
enemmän teollisuuden tuotannoksi on osaltaan vähentänyt
kotitalouksien sähkönkulutusta, mutta teollisesti valmistettujen
leipien ja muiden leivonnaisten energiakuormaa lisää se, että osa
leivonnaisista pakastetaan raakoina ja kypsennetään vasta kaupassa
tai kotona.
Olemme tulleet riippuvaisiksi tietystä elintasosta. Hyppäyksen ylellisyyteen mahdollisti niinkin arkiselta tuntuva asia, kuin öljy. Vaikka öljyä voi käydä pumppaamassa auton tankkiin (suht kalliilla hinnalla tosin) suht helposti missä päin tahansa, ei tämä luonnonvara ole itsestäänselvyys. Öljyllä on ollut merkitystä käytännössä koko maapallon asuttamiseen (levinneisyys), teollistumiseen, taloudelliseen sivilisaatioon, ruoan valmistukseen ja tottakai energiantuottoon. Mitään öljyä vastaavaa energiantuottotapaa ei ole toistaiseksi keksitty, eikä öljy riitä loputtomiin. Olen törmönnyt karkeisiin arvioihin, joiden mukaan öljy loppuu vuonna 2050."Ihmiskunnan käyttämistä uusiutumattomista energiavaroista loppuu ensimmäisenä
öljy.Sitä riittää näillä näkymillä runsaaksi 40 vuodeksi eli vuoden 2050
paikkeille", kirjoittaa talous & tekniikka.
Olemme tulleet pysyvään niukkuuden aikaan. Energiakriisi tulee olemaan
kytköksissä, veden ja ruoan puutteeseen, liikaväestöihin,
kansainvaelluksiin, kulttuurien väliseen kamppailuun ja länsimaisen
”hyvinvointiyhteiskunnan” alasajoon. Käytännössä käy luultavasti niin, että öljy ei lopu kesken, mutta siitä tulee liian kallista tavalliselle kansalaiselle. Jos maailmasotia vielä tulevaisuudessa käydään, voisi olla mahdollista, että ne liittyvät jollakin tapaa öljyyn.
Ihmiskunta pyörii loppupeleissä sillä voimalla, että pidämmä toisistamme huolta. Kun totaalinen itsekkyys tai kilpailu ei vain ottaisi valtaa, pystymme ratkaisemaan vaikka minkälaisia tilanteita. Tämä yhteiskunta on alkujaan rakennettu yhteistyön voimalla. Dewey on aikanaan todennut, että demokratia toteutuu keskustelemalla. Toivon, että ihmiset jatkossakin keskustelisivat, nostaisivat kissan pöydälle, ja toisaalta näistä sanoista edettäisiin ajoittain myös tekoihin. Itse vietän tällä hetkellä sokeritonta maaliskuuta, ja voisin viedä tällaista ajatusta vähän edemmäksi ommassa käyttätymisessäni. Tämän kuukauden aikana ei tähän asuntoon tuoda mitään ylimääräistä hyödykettä tai tuotetta, jota en pysty perustelemaan välttämättömäksi. Karkit ja jädet saavat jäädä kauppaan, mutta myös vaatteet ja leffat. Sitten vain kirjastoon iltalukemista lainaamaan. Jos jotain tarvitsee välttämättä saada (kuten hattu torstain sitseille!) väkerrän sen kokoon itse tai menen kirpputorille. Onneksi s-linnassa on maailman paras kirppis meille materialisteille.
Kiitos ja kumarrus, hyvää maanantain jatkoa.
