Budjettijuttuja

Tulin kuluttajakasvatuksen opintojaksolla olevan oppimistehtävän osalta pohtimaan hieman budjettijuttuja.

Oppimistehtävä 6

Kotitalousopetuksen budjetti 

Budjetoinnin tehtävää varten haastattelin Itä-Uudella maalla sijaitsevan keskisuuren yläasteen kotitaloudenopettajia. Haastatteluni pohjalta selvisi, että kyseisen koulun vuosibudjetti on noin 15 500 €. Budjetti vaihtelee muutamalla tuhannella eurolla vuosittain. Lisäksi opettajien on mahdollista anoa rahaa uusiin välineisiin tai esimerkiksi pesukoneen huoltokustannuksiin. Tämän summan tulee kyseisessä koulussa riittää kolmelle opettajalle, joilla on kaikilla täydet kotitalouden opetustunnit viikossa. 7 luokkalaisia on 12 ryhmää, 8 valinnaisia on 7 ryhmää ja 9 valinnaisia on 6 ryhmää. Erityisopetuksen ryhmiä on 4. Oppilaita on keskimäärin 14 jokaisessa ryhmässä. Suurin osa ruokatarvikkeista haastattelemassani koulussa tilataan tukusta, joka toimittaa tarpeet koululle joka maanantai. Lisäksi opettajat voivat hankkia joitakin yksittäisiä ja erikoisempia ruoka-aineita S-marketista, jossa on opettajia varten perustettu tili. Puhdistusaineet tulevat pääsääntöisesti tukusta, mutta niitä tilataan jonkun verran yhteistyössä myös siivouspuolen kanssa. Budjetti on opettajien mielestä varsin kohtuullinen ja lisäyksistä on aina voitu neuvotella, joten opettajat ovat ihan tyytyväisiä käytettävissä oleviin resursseihin. Opettajat eivät koe budjetoinnin vievän paljoa aikaa ja toteutettavien ruoanvalmistustöiden määrä on vakiintunut sopivalle tasolle.

Opettajat olivat pyrkineet siihen, että jokaisella oppitunnilla olisi oppilaille jotakin syötävää. Välillä voidaan sulattaa pakkasesta esimerkiksi aiemmin valmistettuja pullia tai muffineja. Makeaa leivontaa yritetään pitää kohtuullisena ja valmistaa ennen kaikkea ruokaa, joka antaa oppilaille hyviä vinkkejä perusarjessa tapahtuvaa ruoanvalmistusta varten. Myös ylimääräistä ja turhaa leivontaa sen edullisuuden vuoksi yritetään koulussa välttää. Ruoan määrän sijaan koulussa panostetaan laadukkaisiin raaka-aineisiin ja niistä ruoanvalmistukseen. Vaikka kotitaloudenopetuksessa tärkeää on ennen kaikkea ruoanvalmistus, opettajat korostivat myös maistelun ja ruoasta nauttimisen merkitystä. Jotta oppilaat motivoituisivat kokeilemaan reseptejä ja ruokia myös kotona, on tärkeää että heidän mielestään ruoka maistuu hyvälle ja on kaiken sen vaivan arvoista. 

Kotitalouden opetukseen käytettävissä olevat resurssit vaihtelevat koulujen välillä todella paljon, joka asettaa koulut väkisinkin eriarvoiseen asemaan. Joissakin kouluissa budjettia ei ole määritelty lainkaan, joissakin kouluissa budjetti yhtä oppituntia kohden jää todella pieneksi. Kumpikin vaihtoehto on mielestäni huono sen vuoksi, että liiallinen vapaus valita voi johtaa hajanaiseen ja suunnittelemattomaan kokonaisuuteen (joka ei välttämättä tue oppilaiden tulevaisuuden kannalta säästäväistä ja ekologista ajattelua) ja liian pieni budjetti taas lisätä muun muassa edullista ja niin sanotusti ”turhaa” leivontaa tai todella pieniä annoskokoja oppilasta kohden. Joissakin kouluissa esimerkiksi jauheliha punnitaan hyvin tarkkaan, jotta siitä riittäisi jokaiselle oppilaalle edes maistiaisia. Riistan tai kanan sijaan sianlihaa on saatavilla sen edullisuuden vuoksi.

Kotitalousneuvoja täällä hei!

Kuluttajakasvatuksen Oppimistehtävä 5 on aika hauska, siinä saa leikkiä kotitalousneuvojaa. Tässä oma tehtäväni.

Kotitalousneuvojana - tehtävä

Ajankäyttö

Ajankäyttöön perheessä vaikuttaa roolit, biologiset tekijät, asema, ympäristö ja ajalliset tekijät.

Perheessä ajankäyttö jakautuu eri perheenjäsenten välillä hyvin eri tavalla. Isä  (mies) on perheestä ainoa, joka käy työssä (työssäkäyvän rooli ja tienaajan asema). Hänen päivästään useampi tunti (noin 8 h) kuluu työssä, kuten ajankäyttötutkimuksenkin mukaan miehillä keskimäärin. Päivälliselle mies osallistuu, samoin lastensa kotiläksyihin (perheellisen rooli), mikä on todella mukava asia ja lukeutuu myös perheen yhteiseen aikaan. Isä myös lukee lapsille satuja. Isä pelaa joka toinen päivä salibandyä, joten isän aika menee kuitenkin pääosin omaan itseensä ja työhön.

Äidillä (nainen) ei ole juurikaan aikaa itselleen, joka ei vastaa ajankäyttötutkimuksen mukaista naista. Hän hoitaa kodin (asumismuoto) ja lapset melkein täysin, läksyjä ja iltasatua lukuunottamatta. Kodinhoito on naisen päivätyö (ei ansiotyötä, tulonlähteenä erilaiset tuet ja miehen antama käyttöraha). Hän myös käy kaupassa ja valmistaa perheelle ateriat. Nainen saattaa hieman "aiheuttaa" omaa työtaakkaansa muun muassa turhalla desinfioimisella. On kuitenkin toisaalta hyvä, että nainen saa vastata kodin siisteydestä itse, sillä on siitä niin tarkka. Lapset ovat vielä aika nuoria, mutta 11-vuotias voisi jo hyvin auttaa kotitöissä. 5-vuotias vahtii ilmeisen usein kaksosia, vaikka on itsekkin vielä kovin pieni.

Vanhempien lasten ajankäytöstä kerrotaan vain vähän. On kuitenkin ikävää, että lapset eivät saa leikkiä ulkona. Luulen myös, että kotia ei saa turhaan "sotkea" leikkien takia. Ruoka tulee lapsille valmiina nenän eteen ja pienet lapset katsovat lähinnä televisiota. 11-vuotias ei osallistu kotitöihin, mutta 5-vuotias vahtii kaksosia. Lapset pääsevät harraustuksiin vain torstaisin (ajallinen tekijä), jolloin näkevät kavereita vapaa-ajalla. Se ei tue suomalaisten lasten keskimääräistä ajankäyttöä. Lapset saavat toki toisistaan seuraa, mutta myös muiden ikätovereiden seura koulunkin (asema) ulkopuolella olisi hyväksi.

Selitysmallit perheen kotitöiden jakamiselle

Perheen tapaa olla ja elää voi kuvata ainakin valtaresurssiteorialla. Mies tienaa perheen elannon, joten hänellä on naiseen nähden enemmän valtaa perheessä. Hän muun muassa hallinnoi perheen taloutta ja säännöselee naiselle käyttörahaa. Nainen jakaa omastaan lapsille. Miehellä on myös vapaus harrastaa. Mies tienaa enemmän, joka vaikuttaa myös siihen, että mies tekee huomattavasti vähemmän kotitöitä. Nainen ikään kuin "antaa vastapalveluksena" miehen ansioista kodinhoidon. Tämä malli ei ole niinkään tasa-arvoinen tai edes yleinen suomessa, mutta ilmeisen toimiva tässä perheessä. Perheellä on toisaalta paljon lapsia ja kodissa paljon tehtävää. Jos myös nainen olisi työssä, tarvittaisiin luultavasti kodin ulkopuolista apua.

Myös sosiaali- ja sukupuoliteoria sopii perheen toimintamalleihin. Voidaan ajatella olevan "miehen töitä" (auton renkaan vaihtaminen) ja "naisen töitä" (pyykinpesu). Nämä eivät välttämättä liity siihen, että naiselle kuuluu kaikki työt kodin asuintiloissa ja miehelle kaikki työt asuintilojen ulkopuolella, vaan meidät Suomessakin usein kasvatetaan sen mukaan. Nainen ei siis välttämättä osaa vaihtaa sulaketta, se ei vastaa hänen tietoaan ja taitoaan, eikä mies osaa silittää paitaa. Näin ollen on tehty ikään kuin hiljainen sopimus, että suurin osa kotona tehtävistä töistä ovat naisen "alaa". Nainen ei välttämättä edes ajattele tekevänsä enempää kuin mies, siellä miehen vähäinen tekeminen selittyy sukupuolella. Esimerkkiperheessä tämä näkyy voimakkaasti.

Käytettävissä olevan ajan teoria toteutuu joiltakin osin. On totta, että nainen viettää kodissa paljon enemmän aikaa, ja hän näin ollen tekee suurimman osan kotitöistä. Kun mies sitten tulee kotiin, antaa hän aikaansa lapsille läksyjen teossa ja iltasadun lukemisessa, joka on sekin perheen hyvinvointia edistävä asia. Silti miehellä on aikaa myös harratuksiin, eikä hän omalla vapaa-ajallaankaan osallistu esimerkiksi päivällisen valmistukseen tai pyykinpesuun. Mies ei myöskään ilmeisesti käy ruokakaupassa, sillä nainen päättää mitä kotona syödään. Kyseisen teorian mukaan kotityö vähentyy sen mukaan kun palkattu työ lisääntyy. Miehen työn luonnetta tai hänen työpäiviensä kestoa ei esimerkistä selviä, mutta työmäärän voisi tämän teorian pohjalta olettaa olevan melko suuri.

Neljäs käsittelyssä oleva teoria on sosiaalisen vaihdon teoria. Voi olla, että perhe on pohtinut naisen työsskäyntiä ja tämän johdosta kotiin tarvittavan apuvoiman kustannuksia. Perhe on silti luultavasti todennut, että on lasten edun mukaista kun kotona heidän kanssaan on nimenomaan äiti, eikä kukaan vieras henkilö. Lapsia ei ole tarvinnut laittaa päivähoitoon ja koti tulee hoidetuksi. Onko työmäärä silti liian suuri perheen äidille, ja onko hänellä lainkaan tarpeeksi omaa aikaa? Nainen on töissä lähes vuorokauden ympäri, kun kaksosetkin ovat miin pieniä. Esimerkkiperhe on kuitenkin arvioinut oman työnsä olevan perheelle edullisempi ja parempi vaihtoehto ulkopuolelta tulevan avun sijaan.

Perheen tulonjakomallit

Koko palkan luovutusmalli ei sovellu esimerkkiperheelle, sillä isä on ainoa työssäkävijä ja hallitsee taloutta itse. Nainen saa perheelle myönnetyt etuudet ja tuet omalle tililleen. Myöskään jaetun vastuun malli ei toteudu perheen kohdalla, sillä heillä ei ole yhteistä tiliä.

Talousrahamalli on varmasti sopivampi esimerkkiperheelle. Se on yleinen peheissä, joissa äiti ei ole ansiotyössä vaan huolehtii kodista ja lapsista täyspäiväisesti kotona. Talousrahamallissa se osapuoli, joka hankkii elannon, säätelee taloutta ja talouteen kuuluvien henkilöiden käyttörahaa. Tässä esimerkissä perheen isä hankkii tienestit ja antaa omastaan perheen äidille, joka taas huolehtii rahaa eteenpäin peheen lapsille. Myös yksilöllisen vastuun malli on perheelle sikäli sopiva, että myös naisella on oma tili ja myös hän säätelee omaa talouttaan muun muassa saatujen tukien ja mieheltä saamansa käyttörahan kautta. Molemmilla perheen aikuisilla on siis oma tili, mutta nainen on jokseenkin riippuvainen miehen tuloista.

Kelluva, jäykkä vai kaoottinen arki?

On perheen edun mukaista, että erilaiset asiat, kuten ruoanvalmistus, siivoaminen, rahankäyttö ja vaatehuolto ovat hallinnassa. Jos näin ei ole, perhe ajautuu hallitsemattomasti tilanteesta toiseen ja arki voi alkaa "kellua". Kelluvasta arjesta puuttuvat rutiinit ja selkeä rakenne, joka hankaloittaa esimerkiksi perheen sisäisiä sosiaalisia suhteita. Kelluvaan arkeen voi ajautua esimerkiksi perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat työttömiä ja lapset eivät vielä käy koulua. Silloin mikään päivittäinen asia ei ole rytmittämässä perheen arkea (arjen rakentajat). (Holmberg ym. 2008, 103-104.)

Jos arjessa on todella vähän tai ei lainkaan säännönmukaisuutta ja rutiineja, eli se on täynnä yllätyksiä ja ennakoimattomia tilanteita, puhutaan kaoottisesta arjesta. Tämän kaltainen arki on jo haitallista lpsen kehitykselle. Vaikutukset kohdistuvat muun muassa kognitiiviseen kehitykseen, kuten koulumenestykseen ja motivaatioon. (Holmberg ym. 2008, 105.)

Esimerkkiperheen kohdalla ei ole kyse kummastakaan edellä mainitusta. Arki on sen sijaan hieman jäykkää, eli sen toiminnot ikään kuin estävät mitään muita toimintoja tapahtumasta. Arjessa on paljon säännönmukaisuutta ja jopa orjalliset rutiinit, joista poikkeaminen aiheuttaa etenkin perheen äidille harmia ja stressiä. Perhe haluaa elää turvallisesti samalla tavalla päivästä toiseen, eikä arjessa ole liikkumavaraa suuntaan tai toiseen. Näistä kolmesta vaihtoehdosta perheen elintapaa parhaiten kuvastaa jäykkä arki. Tottumukset ja rutiinit tuovat perheelle lepoa (Holmberg ym. 2008. 105-106). 

Voiko perhe hyvin? (Raijas, A. (2008)   ”Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen”)

Raijas määrittelee teoksessaan Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen (2008) hyvinvoinnin arjessa syntyväksi ja ihmisten henkilökohtaisten kokemusten kautta muotoutuvaksi tilaksi. Siihen vaikuttaa siis paitsi kotitalous myös kotitaloudessa elävien henkilökohtainen näkemys omasta hyvinvoinnista.

Hyvinvoinnin tuottamiseksi kotitalouden jäsenet tekevät valintoja käyttäen omia voimavarojaan

kotona (Raijas 2008, 5). Perheen äiti käyttää lähes kaikki voimavaransa muihin perheenjäseniin, kun taas perheen isä pystyy kohdentamaan niitä myös itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Onnistunut parisuhde vaikuttaa varmasti koko perheen hyvinvointiin. Uskoisin, ettei esimerkkiperheen vanhemmilla ole suurempia ongelmia parisuhteessaan, vaikka siihen ei kovin usein arjen keskellä ehditä kohdentaa voimavaroja. Perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että perhe nauttii oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa; jokaisen perheen jäsenen tulisi tuntea, että on työmäärä on muihin perheenjäseniin nähden sopiva ja oikea. Jokainen tekee perheessä oman osuutensa ja jokainen on perheessä tärkeä. Kuten monessa muussa, perheeseen ei päde tuttu lausahdus "jokaisen voi korvata". Perheessä kaikki kokevat ja elävät arkea henkilökohtaisesti, ja jokainen perheenjäsen on yhtä merkittävässä asemassa esimerkiksi perheen yleistä hyvinvointia mitatessa.

Perheen lapset saavat kohdentaa voimavaransa aisoihin, joita heidän ikäisilleen kuuluu; perusarjen askareet, peseytyminen, ruokailu, nukkuminen, vapaa-ajan viettäminen ja perheen kanssa yhdessäolo. Lapsille kuuluu myös tiiviisti leikki ja koulun myötä tulleet tehtävät ja oppiminen. Lapsen hyvinvointiin vaikuttaa todella voimakkaasti koko perheen yhtenäisyys ja onnellisuus; lapsi kantaa huolta ja elää elämää paljon vanhempiensa kautta. Näin on myös toisinpäin; perheen äiti tekee paljon töitä pitkääkseen kodin kasassa ja huolehtiakseen lapsistaan mahdollisimman hyvin, mutta tämän tehtävän lisäksi hän toivottavasti saa paljon energiaa ja iloa omista lapsistaan.

Hyvinvoinnin kokonaiskuvan selvittämiseksi myös objektiiviset elinolot on otettava huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmisten oma näkemys ja kokemus arjen toimintojen tuottamasta hyvinvoinnista, tyytyväisyys arjen toimivuuteen sekä luottamus markkinoiden ja yhteiskunnan toimintaan (Raijas 2008, 6).  Perheelle on muodostunut arkea rytmittävät säännölliset rutiinit, joka tuo perheen arkeen turvaa ja luottamusta. Perheen talous toimii isän johdolla, jolloin on myös ensiarvoisen tärkeää että perheenjäsenten välillä toimii mutkaton luottamus. Hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi se, että voi myös "luottaa huomiseen". Oman talouden hallinta ja sen vakaa tila tuo jatkuvuuden ja hyvän tulevan tunnetta perheelle. 

Perheen hyvinvointia voi tutkia erilaisten mittareiden kautta. Niitä ovat muun muassa bruttokansantuote, sosiaali-indikaattorit (koulutus, sairaudet, köyhyys), ajankäyttötutkimukset ja ihmisten kokemusten tiedustelu onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen liittyen. Esimerkkiperheellä on vakaa talous, heistä kukaan ei ole pitkäaikaissairas, perheen isä on työllistetty, perheen ajankäyttö vastaa joiltakin osin suomalaisen perheen keskimääräistä ajankäyttöä ja arkeen on muodostunut selkeät ja mitä ilmeisimmin perheen hyväksi toteamay rutiinit. Perheen voisi ajatella olevan monelta osin hyvinvoiva, mutta kuten Raijaskin asian määrittelee, objektiivisten tekijöiden lisäksi myös henkilökohtaiset seikat vaikuttavat hyvin paljon. 

Esimerkkiperhe

Perheen isä on ainut työssäkävijä. Isän palkka tulee hänen omalle tililleen. Isä hallinnoi perheen tuloja antamalla äidille talousrahaa. Perheen kolme vanhinta lasta (11-vuotias poika, 7-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika) saavat taskurahaa äidin talousrahoista omiin menoihinsa 5 euroa viikossa. Kaksoset ovat vasta 1,5-vuotiaat, joten heille ei makseta vielä taskurahaa. Muut hankinnat lapsille äiti hoitaa omalta tililtään, jonne tulee lapsilisät ja kotihoidon tuki.

Perheen äiti kokee velvollisuudekseen hoitaa kaikki kotityöt ja lapset, sillä isä on ainut joka tienaa. Äiti on todellinen siisteysintoilija ja kokee etteivät lapset ja mies osaa siivota oikein. Kukaan muu kotona ei juurikaan osallistu kotitöihin. Äiti kulkee päivät pitkät siivoamassa lasten ja miehensä jälkiä, ja jättää kaksoset katsomaan televisiota tai leikkimään olohuoneeseen 5-vuotiaan veljensä vahtimana. Lapset eivät juurikaan vietä aikaa pihalla, sillä äiti pelkää bakteereita. Jos lapset ovat pihalla, äiti desinfioi heidän kätensä ulkoilun jäljiltä ja heittää ulkovaatteet yhden käyttökerran jälkeen pesukoneeseen. Myös koululaisten on kotiin tullessa desinfioitava kätensä ja laitettava käyttämänsä vaatteet pesukoriin. Perheen isän tullessa töistä ja vanhempien lasten koulusta, äiti tarjoaa päivällistä. Päivällisen jälkeen isä auttaa tarvittaessa koululaisia läksyissä.

Päivällisen jälkeen joka torstai äiti ottaa kaikki lapset auton kyytiin ja kuskaa koululaiset harrastuksiin. Tämä on viikossa ainut kerta kun lapset näkevät kavereitaan koulun ulkopuolella. Kaksosten kanssa äiti käy ruokaostoksilla odotellessaan vanhimpia harrastuksista. Perheen isä pelaa joka toinen päivä paikallisessa äijäliigassa salibandya. Äidillä ei ole omia harrastuksia.

Perheen lapset laitetaan isän lukemien iltasatujen jälkeen nukkumaan puoli yhdeksältä. Sitä ennen äiti on pessyt kaikki lapset (klo 19) ja laittanut heille iltapalan (klo 19.30). Lasten nukkuessa vanhemmat katsovat televisiota kymmeneen.  Kymmeneltä koko talo hiljenee.


Lähteet

 Holmberg, M., Jonsson, M., Korvela, P. & Kupiainen, A. 2009. Ajelehtivasta ankkuroituun arkeen - arkirytmin muuttumisen tukeminen perhetyössä sekvenssikartta -menetelmällä. Teoksessa Janhonen-Abruquah, Hille (toim.) Kodin Arki. Helsinki: Yliopistopaino, 103-119.

Raijas, A. 2008. Arjen hyvinvointi ja mahdollisuuden sen mittaamiseen. Kuluttajatutkimiskeskus. Verkkojulkaisuun viitattu 26.1.2015 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152397/Arjen_hyvinvointi_ja_mahdollisuudet_sen_mittaamiseen.pdf?sequence=1

Mihin käytän aikani?

 Tervehdys! Tänään pohditaan ajankäynttöä kuluttajakasvatuksen verkkokurssin tiimoilta. 

Oppimistehtävä 3

 Ajankäyttö ja arjen hallinta

1) Kirjaa ylös mistä viikonpäivästä kyse, kun teet ajankäyttöpäiväkirjaa (1 p).

Tein tehtäväseurannan maanantaista 19.1.2015. Maanantai ei ole minulle millään tavalla mieluinen päivä, silloin hoidan monesti viikonlopulta jääneitä rästitehtäviä, orientoidun uuteen viikkoon ja illalla olen vielä muutaman tunnin töissä. Maanantaisin saan kuitenkin yleensä kaikkein eniten aikaan asioita. 

2) Pohdi onko tämän päivän toimintasi tyypillistä juuri tälle päivälle (1 p). 

Päivän toiminta oli hyvin tyypillistä, vaikka siihen kuului poikkeuksellisesti myös lyhyet päiväunet. Muihin arkipäiviin verrattuna maanantaisin on melko vähän opintoja yliopistolla. Muuten tein juuri sitä, mitä aina maanantaisin; herättelin itseäni uuteen viikkoon, tein jotakin koulujuttuja, hoidin muutaman liikuntavastaavan jutun, kävin kaupassa, pesin vähän pyykkiä ja olin töissä.

3) Poikkeavatko jotkin viikon päivät merkittävästi ajankäytöllisesti toisista? (1 p) 

Omalla kohdallani kyllä. Alkuviikosta olen toimelias ja edistän mahdollisimman paljon asioita, jotta viikonloppuna voisi jollakin tavalla hengähtää. Minulla ei ole enää perjantaisin kontaktiopetusta yliopistolla, joten valitettavan usein viikonloppu alkaa jo siitä. Sen vuoksi maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai ovat päiviä, jolloin olen ahkerimmillani. Noihin päiviin sijoittuvat myös iltatyöt. Perjantaisin on myös usein "matkustuspäivä", eli lähden vierailemaan muualle Suomeen. Liikunnatkin ajoittuvat alkuviikkoon, vaikka teenkin usein jotakin vapaamuotoista myös viikonloppuisin. Viikonloppuisin laitan kotona enemmän ruokaa, eli vietän suuremman osan päivästä keittiössä ja vähemmän koneen ääressä. Sunnuntaista suuren osan haukkaa myös yleensä matkustelu.

4) Vertaa ajankäyttöäsi suomalaisista tehtyyn ajankäyttötutkimukseen (1 p). 

Kokonaistyöaikani vastaa melko hyvin naisten keskimääräistä kokonaistyöaikaa. Esimerkkipäivänä tein melko paljon vähemmän kotitöitä, mitä keskimäärin. Minulla on kuitenkin pieni yhden hengen talous, joten esimerkiksi lastenhoitoon tai muuhun ei tarvitse käyttää aikaa. Yöuneni pituus vastaa hyvin tutkimuksen tuloksia (tosin esimerkkipäivään kuului vielä päivunet, joten päivään tuli melko paljon unta). Ruokailuun ja henkilökohtasiin tarpeisiin kului todella merkittävästi vähemmän aikaa, mitä tutkimuksessa. Mietin jopa, olenko arvioinut ajankäyttöäni jotenkin pieleen. Ruoanvalmistukseen ei esimerkkipäivänä kulunut aikaa, sillä ruoka oli lämmittämistä vaille valmiina jääkaapissa ja välipalat sai nopeasti (kuorimalla mandariinin yms). En myöskään käyttänyt ehostukseen aikaa hiustenharjausta enempää, enkä saunonut. Töiden jälkeen otin pikaisen suihkun, jonka aikana sitten huuhtelin myös kasvoni. Opiskeluun käytin luonnollisesti enemmän aikaa, kuin tutkimuksessa keskimäärin, koska olen opiskelija. Mielestäni vapaa-ajalla toteutettu opiskelu lukeutuu silti työaikaan, sillä esimerkiksi verkkokursseissa on paljon itsenäistä työtä. Vapaa-ajan muihin toimintoihin kului paljon vähemmän aikaa mitä tutkimuksen henkilöillä keskimäärin, enkä ollut päivänäni aikana millään tavalla sosiaalinen!

5) Oletko tyytyväinen siihen, miten aika jakautuu erilaisten toimintojen kesken (1 p)? 

Olen tyttö, joten käytän jonkun verran enemmän aikaa "itseeni". Kuitenkin mielestäni todella kohtuullisen vähän. Asun lähellä kaikkea, joten täällä Savonlinnassa kuljen nopeasti paikasta toiseen ihan kävellenkin. Onneksi löydän aikaa myös liikuntaan ja urheiluun (vaikka se on myös työni), sillä sen avulla jaksan arkiviikot. Olen melko hyvä käyttämään aikani tehokkaasta, silloin kun päätän jonkun asian tehdä (siivous, pyykinpesu, tiskaus, koulutehtävä). Kotityöt jaan kämppiksen kanssa, eli vaikka meillä on omat taloudet jaamme osan kotitöistä. Kuljen talvisin melko paljon jalkaisin, joten pääsen suoraan ovesta etenemään eikä minun tarvitse esimerkiksi lämmittää autoa.  Esimerkkipäivään sisältyi ripaus luksusta, kun otin myös päiväunet. Niiden sijaan teen usein koulutehtäviä. Koulussa tauoilla käyn lähettämässä sähköposteja ja hoidan opintojen oheisia asioita. 

Toiminta	Käytetty aika (tunnit)
Opiskelu koulussa + koulumatka	4 h 30 min (koulu 4 h, matkat 1/2 h)
Kotityö (kohdallani ruoanlämmitys, aamupalan valmistus, tiskaus, pyykinpeseminen, pyykin ripustaminen kuivumaan, pyykin noutaminen, iltapalan valmistaminen, kaupassa käynti)	2 h
Opiskelu kotona ja vapaa-ajalla	Jäin koulun jälkeen yliopistoon opiskelemaan 1 h ja kotona tein koulutyötä 2 h = 3 h
Ruokailu ja henkilökohtaiset tarpeet (kohdallani peseytyminen, hiusten harjaaminen ja kasvovoiteen levittäminen, pukeminen, päiväunet, wc käynnit, vaatteiden vaihto)	Ruokailu 1 h, peseytyminen 20 min, pukeutuminen 10 min, päiväunet 45 min, wc käynnit 15 min, ehostus 5 min= 2 h 35 min
Nukkuminen	Yöllä unta 8 h 5 min
Liikunta	Zumpan ohjaaminen on samalla myös työ. Työmatka 15 min + 15 min, zumpa 1 h, venyttely 30 min = 2 h
Sosiaalinen kanssakäyminen	Kämppiksen kanssa juttelu 15 min
Lukeminen	1 h
Tietokoneella sosiaalisessa mediassa juttelu	1 h
Liikuntavastaavan toimi (esimerkkipäivänä sähköpostien lähettäminen ja palkintopokaalin nouto)	40 min
	Yht. 24 h