Laiskottelija

Mä olen kyllä mahdoton laiskottelija ton koulun suhteen. Ei oo yhtään mun tapasta jättää luentoja väliin tai koulujuttuja roikkumaan. Miksi niin sitten on käynyt? Koska oon ilmeisesti nauttinut keväästä muilta osin - pitänyt itseni kiireisenä muilla jutuilla. Tämä kiireisenä pitäminen saattaa olla esimerkiksi kotikotona hengailua sallittua pidempään, sillä nytkin istun äiteen sohvalla villasukat jalassa, vaikka mun pitäs vissiin 10 min päästä istua luennolla. 

Jos kyseessä olis ihan kuka tahansa muu kun just minä, konrollihirmu ja yksi ankarimmista tyypeistä itselleen mitä tunnen, olisi tämä varmaan kauhean paheksuttavaa. Mä olen ehkä oppinut hölläämään - mikä on mun kohdalla vaan ihan hyvä. Toisaalta koulujutut on kasaantunut nurkkiin, joten mä koitan tän päivän purkaa niitä ahkerasti.

Aloitan keskiviikon ruokatunneista, jossa valmistui kaikkea herkkuja erilaisista taikinatyypeistä.

Omalle keittiölle napsahti pikkuleivät ja muffinit, johon tuli marenkia päälle. Muffinit oli söpöjä ja sai väriä mustaherukoista. Muna-sokerivaanhtotaikinaa esipaistettiin muffinivuoissa, jonka jälkeen päälle pursotettiin pieni marenkipilvi merjoineen.  Muna-sokervaahtotaikinan muuten voi melko helposti pilata varkaamalla liikaa - kannattaa olla todella tarkkana taikinaa valmistaessa, että vatkaa ainoastaan siihen asti, että tulavuus kasaa. Sitten kun saa vatkaimella kasin taikinan pintaan, pitöä ihan oikeasti lopettaa. Liikaa vatkattu taikina ei kohoa uunissa.

toi säälittävän pieni reppana on mun!

Muffinit vielä hertkeksi takaisin uuniin, ja valmista tuli. Pikkuleipätaikina pyörähti kätevästi vatkaamalla sulan voin ja sokerin, lisämäällä munan ja jauhot leivinjauheineen ja vaniljasokereineen. Teimme esimerkiksi hauskoja shakkiruutuja, jolloin taikina jaettiin ensin puoliksi, ja toiseen puolikkaaseen lisättiin 3 rkl kaakaojauhetta. Massa sai suklaisen värin, jonka jälkeen nämä kaksi massaa jatettiin sitten edelleen kahtia. Pyöriteltiin 3 tankoa, jotka astetiin aivan vierekkäin shakkiruudun muotoon. Sitten vain leikattiin alle sentin mittaisia keksijä ja uunin lämpöön. Todella suloisia ja helppoja tehdä!

Muissa keittiöissä valmistui muun muassa tuulihattuja, joiden paiston kanssa tulee olla tarkkana. Vesihöyry kohottaa nämä leivonnaiset, joten uunia ei saa avata paiston aikana tai muutenkaan kauheasti tömistellä ja riekkua uunin edessä. Ihan oikeasti, se häiritsee näitä hienohelmoja kohoamasta.. Yhdessä keittiössä rypytettiin myös suloisia karjanpiirakoita, joista tuli kerrassaan persoonallisia kun kaikki kävivät kokeilemassa ja rypyttämässä omansa. Minun piiraastani tuli säälittävän pinei - mutta ihan suloinen! Täytekakun reunojen siistimisen jälkeen jäo melko paljon yli sukalaista kääretorttupohjaa, joista teimme hienon hävikkikakun - kakkupohjaa, kermavaahtoa, marjoja ja rahkaa vain kerroksittain isoon lasiseen maljaan ja voila, ihana lohtukakku odottaa lusikoita. Kakku näytti juuri siltä, että se pitäisi tempaista kainaloon leffatuokion ajaksi neljän (tai kolmen jos on nälkäinen) kaveruksen lusikkaetäisyydelle.

Tuulihattut kahdella täytteellä

Munakasrulla kinkusta

ylimääräisenä tehdyt S-pikkuleivä; aikaa kun oli! Pyöritelty kanelissa ja sokerissa

karjalanpiirakat munavoilla

kolmen juuston päärynäpiiras

muffinipohjat odottavat esipaistumista

Seuraavaksi muistiinpanoja kahdelta kehitys ja oppiminen luennolta.

Ihmiseen liittyvät erilaisuuksia, jotka muuttuvat ajassa, on esimerkiksi paino, lihasvoima, ulkinäkö, uskomukset, arvot, motivaatio ja mielenkiinto. 

Ajattelun operationaaliset skeemat

•  8-12 v lapsi ajattelee konkreettisesti. Hän luokittelee asioita, haluaa ajatella ne pysyvinä ilmiöinä (esimerkiksi lukumäärän säilyvyys), järjestelee mielessään asioita ja ajattelee myös käänteisesti. Kun ihminen vanhenee, hänen ajattelunsa alkaa uudestaan olla enemmän konkreettista. Konkreettinen ajattelija tarvitsee ajattelun ja havainnoimisen tueksi tuttuja toimintoja, esineitä ja kokemuksia. Konkreettiselle ajattelulle on tyypillistä asioiden luokittelu, säilöminen ja järjestely sekä 1-1-vastaavuuden hakeminen ongelmatilanteissa. Jos oppimistilanne edellyttää pitkää seuraamista tai tietyn toimintaohleman noudattamista, tarvitsee konkreettinen ajattelija reseptiomaisen ohjeistuksen. Konkreettinen ajattelija ei aina ole täysin selvillä omasta tavastaan ajatella; ei kykene näkemään "teorioiden" ja tosiasioiden välisiä ristiriitoja.
•  12 ikävuodesta ylöspäin yleisyy formaali ajattelu, jossa voidaan hahmottaa esimerkiksi sama vesimäärä erikokoisissa astioissa hämääntymättä visuaalisesta näystä. Formaaliin ajatteluun kuuluu verrannollinen päättely, kombinatorinen päättely, todennäköisyyteen perustuva päättely, korrelaatioon perustuva päättely, korkeamman kertaluvun säilyvyydet (joista ei voi tehdä suoria havaintoja). Formaali ajattelija ymmärtää käsitteitä, riippuvuuksia ja teorioita, jotva ovat yhetydessä formaalia ajattelua luonnehtiviin skeemoihin. Formaali ajatteija tiedostaa, mikä on hänen oma näkemyksensä asiasta, ja mikä kuuluu johonkin tiettyyn teoriaan. Formaali ajattelija osaa suunnitella omaa toimintaa toimintaohjelman tavoitteiden mukaisesti. Hän soveltaa verrannollista päättelyä, luokittelua, säilyvyyttä ja järjestyksen asettamista spontaanisti ongelman niin vaatiessa. Hän pystyy myös kriittisesti arvioimaan omaa ajattelutyöntään, ja osaa siis tarkastaa johtopäätöksiensä oikeellisuuden vertaamalla niitä hankkimaansa tietoon. Konkreettinen ajattelija ei välttämättä aina kykene tällaiseen kriittiseen arviointiin. 

 Piaget ja kehitys ja oppiminen

Sveitsiläinen psykologi Jean Piaget tunnetaan laajalti lasten älyllistä kehittymistä selittävistä teorioista, joihin viitataan usein geneettisen epistemologian käsiteellä. Suurelta osin Piaget´n ansiona voidaan pitää kehityspsykologisen näkökulman tuomista kognitiiviseen psykologiaan. 

Piaget´n mukaan lapsi muodostaa oppimisprosessissa havaintojensa perusteella jäsentyneitä toiminta- tai tietokokonaisuuksia eli skeemoja. Skeemat kehittyvät Piaget´n mukaan akkomodaation ja assimilaation välityksellä. Assimilaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa vanhaan skeemaan ”sulautetaan” uutta informaatiota. Akkomodaatiossa vanhaa skeema hylätään kokonaan ja korvataan uudella.

Piaget´n mukaan lapsen älyllinen kehittyminen ja oppiminen tapahtuu kognitiivisten konfliktien kautta. Kognitiivinen konflikti tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi huomaa omien tietorakenteidensa puutteellisuuden tai soveltumattomuuden ja seurauksena on uuden tietorakenteen, skeeman muodostuminen. Piaget korostaa kognitiivisen kehityksen yksilöllisyyttä. Hänen mukaansa kognitiiviset prosessit ovat yksilön tietorakenteissa tapahtuvia ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys on aktivoida yksilöllisiä ajatteluprosesseja. Piaget´n mukaan erityisesti samalla tiedollisella tasolla olevien välinen vertaisvuorovaikutus synnyttää tehokkaasti kognitiivisia konflikteja oppimisprosesseissa oppijoiden pyrkiessä ymmärtämään toistensa käsityksiä.

Piaget´n kognitiivisen konfliktin käsitettä voidaan havainnollista niin sanotulla säilyvyyskokeella. Lapselle näytetään muovailuvahasta tehtyä palloa. Kun pallosta muotoillaan tanko alle kouluikäinen lapsi sanoo siinä olevan vähemmän muovailuvahaa, kuin pallossa, koska se on ohuempi. Kun vahaa muotoillaan edelleen ja siitä tehdään yhä ohuempi ja pitempi tanko lapsi saattaa sanoa, että vahaa on taas enemmän, sillä tanko on pitkä. 

Toinen teroa vs. Piaget

Tämän teorian mukaan ihmisen kyvyr ovat seurausta ennen kaikkea aiemmasta oppimisesta määriteltyjen kehitysvaiheiden sijaan. Oppilas on kerryttänyt aiempien kokemuksiensa kautta tietoa, joita soveltamalla ja joihin pohjaamalla hän ratkaisee uusia ongelmia. Oppilas ei voi suoraan siirtyä tekemään esimerkiksi ylemmän luokan vaativampia tehtäviä, jos hänellä ei ole taitoja vielä alemman vaatimustason tehtävistä. Johdonmukainen eteneminen tasolta tasolle on tyypillistä tässä teoriassa. Alemman tason taidot ovat siis edellytys ylemmän tason taitojen oppimiselle. Yleinen maailman kuva on seurausta tästä. Opettemiselle on tulavaisuudessa ehdotettu tällaisia suuntaviivoja:

• Kontekstiperusteinen opetussuunnitelma, joka ei siis pyri yleiseen tietoon
• Kohteista oppiminen, jossa fyysinen kohde tai tiedonalue on oppimisen kohde
• Ajattelun kehittäminen, eli pääpainon siirtäminen oppimiskyvyn kehittämiseen
• Yheteiskehittely sosiaalisena innovaationa = osallistava oppiminen elinvoimaisena oppimikäsityksenä ja internet teknologian infrastruktuurina

Tulevaisuuden kouluun voisi liittää tällaisia termejä: evolutionäärinen, ekologinen, itseorganisoituva, soveltava, yhteisymmärryksen rakentaja, monimutkaisuuden hyväksyjä, oman kehityksensä määrittelevä, kasvava, heittäytyvä, päivittävä, neuvotteleva.Haasteena on se, että tämän päivän ekaluokkalaiset ovat työelämässä vielä 2070 - luvulla, ja on kovin vaikeaa arvioida, millaista työelämä on silloin. Jos koulun yksi pääperiaatteista on valmistaa yksilöä työelämään, tulisi tulevaisuuden rakenteita hahmotella jo koulun kehittämisen kannalta. 

Mitä sitten luultavasti tapahtuu koulumaailmassa?  On arvioitu, että yksin opettamisesta siirrytään yhteisölliseen toimintakulttuuriin. Ilmiöpohjaisuus, autenttisuus ja pelillisyys ovat tulevaisuuden koulun tapa työskennellä. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita hyödynnetään opiskelussa.Koulun verkostoineen on muututtava jatkuvasti kehittyväksi, oppivaksi yhteisöksi. Tulevaisuuden koulussa kaikki ympäristöt ovat oppimisympäristöjä. Oppiminen laajenee myös virtuaalisiin tiloihin. Digitaalisuus ei ole itseisarvo, vaan teknologia sulautuu oppimisympäristöön, on huomaamatonta ja verkottunutta.

Opettamisen tulevaisuus

Suomalainen koulutusjärjestelmä on nykymuodossaan hieman jäykkä, eikä se kuuntele riittävästi opillaiden tai opettajien toiveita. Perusteltaan se on reaktiivinen, eli jatkuvaan toimintaa edellyttävä. Koulutusjärjestelmä ei kenties salli kokeiluja ja muutoksia.  Opetuksen ongelmana on keskittyminen liikaa ekspliittisessä tiedossa, kun pääpainon pitäisi olla osallistamisen mudoissa, eli oman aktiivisen asiantuntijuuden omaksumisessa.

Tulevaisuuden kouluun voisi liittää tällaisia termejä: evolutionäärinen, ekologinen, itseorganisoituva, soveltava, yhteisymmärryksen rakentaja, monimutkaisuuden hyväksyjä, oman kehityksensä määrittelevä, kasvava, heittäytyvä, päivittävä, neuvotteleva.Haasteena on se, että tämän päivän ekaluokkalaiset ovat työelämässä vielä 2070 - luvulla, ja on kovin vaikeaa arvioida, millaista työelämä on silloin. Jos koulun yksi pääperiaatteista on valmistaa yksilöä työelämään, tulisi tulevaisuuden rakenteita hahmotella jo koulun kehittämisen kannalta. 

Mitä sitten luultavasti tapahtuu koulumaailmassa?  On arvioitu, että yksin opettamisesta siirrytään yhteisölliseen toimintakulttuuriin. Ilmiöpohjaisuus, autenttisuus ja pelillisyys ovat tulevaisuuden koulun tapa työskennellä. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita hyödynnetään opiskelussa.Koulun verkostoineen on muututtava jatkuvasti kehittyväksi, oppivaksi yhteisöksi. Tulevaisuuden koulussa kaikki ympäristöt ovat oppimisympäristöjä. Oppiminen laajenee myös virtuaalisiin tiloihin. Digitaalisuus ei ole itseisarvo, vaan teknologia sulautuu oppimisympäristöön, on huomaamatonta ja verkottunutta.

Opettajan rooli tulevaisuudessa on enemmänkin tiedon kriittiseen tarkasteluun kannustajana ja oppiympäristöjen ohjailijana. Hän ei ole päävastuussa tiedon välittämisestä, vaan monet muutkin tahot, asiantuntijat ja etenkin teknologia osallistuvat opettamistapahtumaan ja tiedon välitykseen. Opettajia tarvitaan myös arvioimaan ja soveltamaan yleisiä operusperiaatteita yksilöiden mukaan, kun yhä enemmän halutaan tukea jokaisen yksilön omaa oppimiskykyä. Voidaanko vielä 2070 -luvulla käyttää kaikille suunnattua opetussuunnitelmaa, jonka pohjalta opettajat pitävät oppituntinsa, kun haluemm jo tänä päivänä huomioida luokassa olevat yksilöt erilaisine taustoineen? 

Tässä erään tutkijan näkemys tulevaisuuden koulusta: " Tulevaisuuden koulussa oppija pääsee käsiksi sähköiseen pulpettiinsa ja työpöytäänsä mistä tahansa ja koska tahansa, kunhan hänellä on käytettävissään selain ja internet-yhteys. Oppijan sähköinen pulpetti sijaitsee pilvessä, joten oppisisällöt, työkirjat sekä projektit, tehtävät ja läksyt eivät ole koskaan hukassa. Työasemaksi käy mikä tahansa päätelaite, jossa vain toimii selain. Myös vanha käytöstä poistettu työasema on voitu ottaa uusiokäyttöön ja laitteiden käyttöikä on saatu siten kaksinkertaiseksi verrattuna entisiin työasemapohjaisiin ratkaisuihin." Lähde täältä.

Digitaalinen kompetenssi ja oppimaan oppimisen kompetenssi ovat mielestäni näitä tulevaisuuden avainteemoja. Oppimisympäristöjä otetaan kattavammin huomioon, ja koulut muuttuvat varmasti paljon myös arkkitehtuurisesti. Perinteisistä luokkahuoneista katoaa varmaan ainakin pulpetit, joiden tilalle tulee erilaisia ATK-tiloja ja muita ympäristöjä. Tiloja erilaisille tutkimuksille, kokeille ja havainnoimiselle lisätään, ja oppilaan omaan tutkijuuteen ja oppimiskykyyn kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

Mietteitä ajattelusta

Ajattelutyylien teorian luova, Carl Gustav Jung, tunnisti omissa tutkimuksissaan kahdeksan erilaista ajatteluun osallistuvaa osatekijää, joita hän kutsui ajattelun funktioiksi. Näistä tekijöistä neljä hoitaa sisäistä maailmaa ja neljä ulkoista maailmaa. Näiden tekijöiden yhteistoiminta mahdollistaa sen, että ihminen sopeutuu muita lajeja paremmin uudenlaisiin ympäristöihin. 

Jungin yksi keskeisiä havaintoja oli se, että yksi näistä ajattelun osatekijöistä alkaa hallita ajattelua kuin johtaja organisaatiotaan. Tätä tekijää hän nimitti ajattelun ykkösfunktioksi. Se voi olla mikä tahansa näistä kahdeksasta osatekijästä. Toinen Jungin havainto oli, että ihminen eikä kasvattaja tai opettaja voi vaikuttaa tämän ykkösfunktion valintaan, vaan se valikoituu persoonan muodostumisen mukana. Se on geeniemme ohjaamaa. Lisäksi Jung huomasi, että jokaisella on ajattelussaan yksi ns. tukifunktio, joka täydentää ykkösfunktion toimintaa. Muiden tekijöiden vaikutus on vähäisempi.