Astetta erilainen naistenpäivä

Missasin maanantaina aivan totaalisesti yhden luennon, joten päätin pohtia nämä asiat nyt itsekseni luentodiojen kanssa. Meidän pitää tältä kehitys ja oppiminen - opintojaksolta laatia oppimispäiväkirja, joten tässä 2 ensimmäistä luentoa. Tässä istuskellessani täytyy sanoa, että eipä ole koskaan ennen tullut vietettyä naistenpäivää tällä tavalla. No, kerta se on ensimmäinenkin! Hyvää naistenpäivää kaikille naisille.

Suomalaisten kouluviihtyvyys

Suomalaiset viihtyvät koulussa keskimäärin huonommin kuin muut eurooppalaiset. Meihin on kenties iskostunut tapa puhua koulusta negatiiviseen sävyyn. Vanhemmat tartuttavat tämän negatiivisuuden omiin lapsiinsa, jotka ovat kouluikäisiä. Koulu on jo hyvän aikaa ollut meille "pakollinen", eivätkä ihmiset usein osaa nähdä sitä oikeutena tai mahdollisuutena. Vaikka kouluviihtyvyydessä on parantamisen varaa, ovat oppimistuloksemme huippuluokkaa. 

Koulu on oppimispaikan lisäksi paikka, jossa nuoret viettävät paljon aikaa ja kohtaavat muita nuoria. Ryhmäsuhteet ovat koululaisille tärkeitä, joten yksinjäämisen pelko voi nousta suureksi. Mitä enemmän nuorella on kavereita koulussa, sitä helpompaa hänen arkensa kokonaisuutena on. Erilaisen arvostelun tai määrittelyn kohteeksi joutuminen altistaa lapsen ja nuoren kiusaamiselle ja syrjinnälle: ryhmään pitää kuulua keinolla millä hyvänsä, sillä siitä erottautuminen voi johtaa eristäytymiseen.  Syrjintäkokemuksista ei aina voida puhua aikuisille, minkä vuoksi nuorten negatiiviset koulukokemukset eivät aina välity aikuisten tietoon. Nuorten kesken voi päteä myös hiljainen sääntö, jossa asioita ei tuoda aikuisten tietoon silloinkaan, kun toisten nuorten toiminta tuntuu väärältä. Kiusaamisen ja syrjimisen torjunta edellyttää huomion kiinnittämistä nuorten keskinäisiin hierarkioihin ja suosiojärjestelmiin.

Ihmisen kehitys

Ihmisen kehitys voidaan ajatella sellaiseksi prosessiksi, jossa ihminen muuttuu sekä laadullisesti että määrällisesti kun hän vanhenee. Ihminen on kehittyy jatkuvasti, eikä kukaan ole 70 vuotiaana samanlainen kuin 5 vuotiaana. Jotkut asiat pysyvät muuttumattomina tai suhteellisen muuttumattomia, kuten esimerkiksi sukupuoli tai silmien väri. Kehittyviä asioita ovat esimerkiksi arvomaailma tai moraali.

 Mitä sitten on oppiminen?

• Tietoinen tai tiedostamaton tiedon vastaanotto. Herkkyyskaudet ajoittuvat varhaislapsuuteen ja –nuoruuteen.
• Asiayhteyksien ja kokonaisuuksien muodostaminen, syy-seuraussuhteet.
• Muutos entiseen, eli uuden asian omaksuminen.
• Opetetun asian ymmärtäminen ja sisäistäminen. Soveltaminen kenties käytännössä.
• Oivaltaminen. Tietty opetettu asia voi avartaa myös jotain toista juttua, jolloin oppiminen on kenties monialaista.
• Varmaankin voi oppia huomiotasolla, kevyesti. Sitten voi juurta jaksain ymmärtää jonkun seikan, jolloin se on kenties painunut työmuistia syvemmälle. Ken tietää? 
•  Kaikkineen jokin uusi yhteys ja reitti tuolla pääkopassa, jota ei aikaisemmin ollut.
• Voi varmasti tapahtua myös huomaamatta, ei vaadi välttämättä ponnisteluja tai tietoisuutta. Trauma saattaa liipata läheltä kun puhutaan tiedostamattomasta oppimisesta, eikä ihminen aina heti osaa yhdistää jotain tiettyä tilannetta oikeaan asiaan. Silti keho ja mieli on oppinut, ymmärtänyt, mistä kaikki johtuu.
• Vauvana oppiminen ja assosiaatio on varmasti pitkälti tiedostamatonta ja sitä ei voi tahdonalaisesti säädellä.

Oppimisteoria

Oppimisteorialla tarkoitetaan teoreettista mallia siitä, miten ihminen tai muu organismi oppii. Oppimisteorian ohella käytetään käsitettä oppimiskäsitys. Käsitys oppimisesta on muuttunut aikakausien mukaan. Perusoppimisprosessina voidaan nähdä muun muassa oppiminen ymmärtämään, miten ympäristön tapahtumat liittyvät toisiinsa. Oman toiminnan seurauksena oppiminen ja toisten toiminnan seurauksena oppiminen liittyvät myös oppimisprosessiin. Keskeisimpiä oppimisteorioita ovat muun muassa konstruktivismi ja behaviorismi. Konstruktivismissa keskeistä on oppijan oma rooli oppimisessa ja tiedon ymmärtämisessä. Behaviorismi taas perustuu oppimisnäkemyksenä siihen, että ihminen on ärsykkeisiin reagoiva mekaaninen kone, eikä tunteilla tai motiiveilla ole juuri merkitystä oppimisen kannalta.

Muita oivalluksia

• Viimevuosina ihmisen kehityksen tutkijat ovat kiinnostuneet aiempaa enemmän syntymää edeltävästä ajasta tai vauvan aivan varhaisista vaiheista, ja toisaalta vanhuudesta ja kehittymisestä vanhuusiällä. Luulen ettö nämä kaksi aluetta kiinnostavat meitä ainakin sen takia, syntyvää edeltävästä ajasta tai ensimmäisestä vuodesta ei ole muistikuvia ja siten omakohtaista kokemusta, ja toisaalta vanhuusikä on jotain sellaista mikä on vasta edessä ja jota ei ole vielä saavutettu.
• Ihmisillä on sekä yhdistäviä ominaisuuksia että erottelevia ominaisuuksia, jotka ovat suhteellisen muuttumattomia. Yhdistäviä ominaisuuksia ovat muun muassa elämänkaari, eli jokainen meistä syntyy ja elämä päättyy kuolemaan. Ihmisiä erotteleva ominaisuus voisi olla esimerkiksi sairaus, joka voi jouduttaa kuolemaa tai vaikuttaa siihen, että elämme eripituisia aikoja.
• Lähes jokaisella ihmisellä on sensorinen kapasiteetti, eli kyky kuulla ja nähdä asioita. Prosessoimme informaatiota milemme sisällä tietyn kapasiteetin rajoissa, ja onkin esitetty, että pystymme kiinnittämään huomiota vain yhteen asiaan kerrallaan. Tähän haetaan ratkaisua teknologian avulla, sillä nykyajan ihanne on monen asian prosessoiminen ja edistäminen yhtäaikaa. Miksi sitten opiskelija pystyy esimerkiksi kutomaan sukkaa ja keskittymään luentoon samaan aikaan? Syy voisi olla kutomisen automatisoituminen, eli sen suorittamiseen ei tarvitse käyttää lainkaan mielensisäistä kapasiteettia. Asia ei ole yksiselitteinen, sillä nykyaikana on kovin erilainen tapa hahmottaa maailmaa. Olemme lapsesta asti altiita todella monenlaisille ärsykkeille samanaikaisesti ja opimme kenties eritavalla prosessoimaan montaa asiaa samaan aikaan. Mielen ulkoinen taakka muodostuu ympäristöstä ja sisäinen taakka asioiden henkisestä läpikäymisestä. Ihmiselle on luontaista paketoida tieto suuriksi kokonaisuuksiksi, jotka mahdollistavat aina uudet mieltämisyksiköt. Tieto ryvästyy, ja sen vuoksi voimmekin oppia niin paljon.
• Sensorinen muisti havaitsee visuaaliset ärsykkeet, työmuisti käsittelee nämä ärsykkeet ja pitkäkestoiseen muistiin valikoituvat säilöön oleelliset asiat. Tästä seuraa se, että suurempien kokonaisuuksien kautta hallitsemme lukemattoman määrän tietoa. Tätä tulkintaa kutsutaan kovaksi kognitiiviseksi tulkinnaksi.
• Miettiminen häiritsee tenttiin vastaamista. On parempi antaa mielen vaellella vähän, kuin rajoittaa sitä jyrkästi esimerkiksi liian suoralla tehtävänannolla. Ihmismieli luo mielellään omia polkujaan (persoonaan ja tietämykseen sopivia polkuja). Tehtävänannolla on siis oikeasti merkitystä: miten tehtävä saadaan laadittua niin, että vastaajasta saadaan irti paras mahdollinen suoritus? Tutkimukset osoittavat, että jopa kuvatekstin etäisyys itse kuvaa vaikeuttaa asioiden yhdistämistä ja tulkintaa. Tehoikkainta on laittaa teksti kuvan päälle, jolloin meidän on helmpompi prosessoida niitä yhteenkuuluvana kokonaisuutena. 

Moniälykkyysteoria

Moniälykkyysteoria on teoria, jonka mukaan älykkyyteen kuuluu seitsemän erilaista, itsenäistä kykyä. Jos henkilö on yhdessä asiassa älykäs, se ei takaa eikä estä älykkyyttä toisessa lajissa, sillä älyn eri muodoilla on oma hermostolliseksi ajateltu perustansa. Moniälykkyyden eri sektorit voidaan jakaa Harvardin kasvatustieteen professori Howard Gardnerin tavoin seuraaviin toisistaan riippumattomiin komponentteihin:

1. Kielellinen älykkyys

2. Loogis-matemaattinen älykkyys

3. Musikaalinen älykkyys

4. Ruumiillis-kinesteettinen älykkyys

5. Avaruudellinen älykkyys

6. Interpersonaalinen älykkyys

7. Intrapersonaalinen älykkyys

8. Luontoympäristöälykkyys

9. Hengellinen älykkyys

10. Eksistentiaalinen älykkyys

Gardnerin yleinen lähtökohta on se, että länsimainen kulttuuri on, osittain kyseenalaisesti, alusta pitäen asettanut etusijalle rationaalis-loogiseksi ajatellun järjen ja älykkyyden. Kuitenkin älykkyyden täsmällinen sisältö on vaihdellut vuosisadasta toiseen. Vaikka on helppo havaita, että kaikkia ei ole siunattu yhtä suurilla älynlahjoilla, on vaikea sanoa, mistä kaikesta älykkyydessä on viime kädessä kysymys. Ihmisaivoilla on ainutlaatuinen kyky muodostaa uusia käsityksiä asioista tekemällä päätelmiä ja käyttää tuoretta tietoa ongelmanratkaisuun, käsitteelliseen ajatteluun ja kie­lelliseen itseilmaisuun. Se, miten aivot selviy­tyvät näistä monimutkaisista tehtävistä, on ollut pitkään hämärän peitossa, mutta vähitellen on alettu ymmärtää, mistä ja missä äly aivoissa syntyy.

Tutkimuksissa on onnistuttu paikantamaan nykyaikaisilla kuvauslaitteilla ne aivojen osat, jotka aktivoituvat koehenkilöiden painiskellessa erilaisten ongelmien kimpussa. Kuvannusmenetelmillä on saatu paljon tietoa, joka auttaa ymmärtämään aivojen toimintaa ja valaisee niiden eri alueiden välistä työnjakoa. Kokeet ovat kuitenkin tuoneet vain vähän uutta valoa itse älykkyyteen.

Siitä ollaan kuitenkin pitkälti yhtä mieltä, että älykäs ihminen ei ole välttämättä viisas – tai toisinpäin. Viisautena pidetään syvällistä tietämystä ja ymmärrystä, joka perustuu tietoihin, taitoihin ja kokemuksiin, kun taas älykkyydellä tarkoitetaan valmiuksia omaksua ja soveltaa tietoa eli käsitys-, oivallus-, ajattelu- ja päättelykykyä. Älykkäällä ihmisellä on hyvät edellytykset tulla viisaaksi opintojen ja elämänkokemusten ansiosta. Voidaan siis sanoa, että kirjoja lukemalla viisastuu muttei tule älykkäämmäksi.

Viisas, mutta niin tyhmä

Ihminen siis. Kuluttajakasvatuksen demolla katsoimme tänään dokumenttipätkää, joka kertoi materialistisista ihmisistä ja siitä, kuinka kulutamme ja elämme yli maapallon tuottokyvyn. Haluamme aina vain enemmän ja enemmän, oli kyseessä sitten raha, hyödykkeet tai palvelut. Lapset syntyvät keskelle kuluttajayhteiskuntaa, ja saavat jo äidinmaidossa tarpeen haalia materiaa. Ajoittain minua harmittaa olla ihminen. Mikä oikeus meillä on riistää maapallolta kaikki mikä irti lähtee, muuttaa luonnonalueet suurkaupungeiksi ja pumpata ilmakehä täyteen myrkkyjä? Kuinka voimme olla tilanteessa, jossa toisaalla ravinto ei riitä edes perustarpeisiin ja toisaalla syödään itsensä kipeiksi. Jos ihminen on niin viisas, mahtava, täydellisen järkevä kokonaisuus, miksi olemme ajautuneet tällaiseen tilanteeseen?

Kuinka kauan tällä menolla saamme Suomessa  nauttia kunnon talvesta?

 Kuluttamisella on merkittäviä varjopuolia. Ihminen on ahneudessaan kyltymätön. Rikkaat rikastuvat ja haluavat aina vain lisää. Vuonna 1999 kymmenen rikkaimman ihmisen varallisuus oli suurempi kuin 36 köyhän maan budjetit yhteensä. 200 rikkainta ansaitsi yhtä paljon kuin 41 % maailman väestöstä. Yksi prosentti näiden rikkaiden omaisuudesta takaisi peruskoulutuksen kaikille maailman lapsille.

Luontokaan ei kestä jatkuvaa kulutuksen kasvua. Seuraukset näkyvät kaikkialla, missä ihmiset haluavat yhä enemmän tavaraa. Kyse ei ole siitä, että ihminen itse olisi muuttunut yhä huonompaan suuntaan, vaan tuho on teknologian kehityksen seurausta. Ihminen on kajonnut luontoon niin kovin kourin, että jäljet eivät koskaan korjaudu. Samalla kun teknologisen kehityksen siunauksista iloitaan, sen kielteiset seuraukset näkyvät yhä selvemmin. Hölmöläistarinan mukaan peiton riittävyyttä lisättiin leikkaamalla toisesta päästä pala ja ompelemalla se toiseen päähän. Tästäkään ei enää ole kysymys, sillä korjaamiseen ja ompeluun kuluu aina pala arvokasta peitettä.

Olemme täysin mainonnan armoilla. Ihmisten syvimmät tarpeet ja pelot houkutellaan esiin mainonnan avulla, jolloin meille herää tunne, että elämä on jollakin tapaa "vajaata" ilman tuota kyseistä tuotetta. Teemme myös töitä tietyn ja arvostetun elintason eteen, ja kaikessa loppupeleissä kyse kilpailusta. Osa rikkauden glamourista syntyy juuri muiden ihmisten ihastelusta ja kateudesta. Yhteiskunta luo sellaisen paineen, jossa kaikkien täytyy pärjätä aina vain paremmin, saada aina vain enemmän tienestiä ja toisaalta kuluttaa, jotta taloudellinen nousukausi on turvattu. Hyvä varallisuus on yleisesti hyväksytty arvo. Sen puolesta olemme valmiita painamaan töitä vuorokauden ympäri, perheiden molemmat vanhemmat, joka näkyy kiireenä. Tällainen kiire aiheuttaa ahdistusta, yhteisen ajan vähenemistä ja kommunikoinnin puutetta. Elimistömme on jatkuvasti ikään kuin "hätätilassa", koemme kiireen vaarana, jonka takia käymme jatkuvasti hieman ylikierroksilla. Emme nuku riittävästi, puhumattakaan perheen yheteisitä päivällisistä. Astumalla amerikkalaiseen kotiin,voi kaikilla aisteilla tuntea materian tarpeen: huoneet ovat pullollaan kalusteita, kaapit täynnä astiastoja, jokaiseen toimintaan on olemassa oma kodinkone ja vaatehuone täynnä asuja ja asusteita. Me suomalaiset emme jää kovin paljon jälkeen, sillä kulutamme noin 3 maapallollista yli varojemme. Amerikassa vastaava luku on 5 maapalloa. 

Ruoan kulutusmuutoksista ympäristön kuormitusta lisääviä ovat pakasteiden yleistynyt käyttö, elintarvikkeiden kasvanut tuonti ja kasvihuoneviljelyn lisääntyminen. Luomu- ja lähiruoka muodostavat vastatrendin näille muutoksille, vaikka ne ovatkin eri tavoin ympäristöä säästäviä. Molemmat tarjoavat pienimuotoiselle tuotannolle mahdollisuuksia ja kuluttajille vaihtoehdon.

Muiden ruokatottumusten ja arkisten käytäntöjen muutoksia ovat aterioiden lisääntynyt korvaaminen välipaloilla, ruokarytmin muutokset sekä valmisruokien ja pitkälle esikäsiteltyjen elintarvikkeiden käytön lisääntyminen kotitalouksissa. Vaikutuksista ympäristöön voi yrittää tehdä joitakin päätelmiä. Välipalojen syöminen voi vaikuttaa kahdella tavalla. Yhtäältä aterioiden kuumennus vähenee, mikä vähentää energian kulutusta, mutta toisaalta välipalat koostuvat useinkin kylmässä säilytettävistä juomista, voileivistä, jogurteista, mikä on lisännyt kylmäsäilytyksen tarvetta kotona ja myymälöissä. Ruokarytmin yksilöllistyminen erityisesti viikonloppuisin voi merkitä, että kodeissa perheenjäsenet syövät eri aikaan, mikä lisää pienten annosten kuumennusta ja jäähdytystä.

Valmisruokien käytössä on periaatteessa kysymys saman työn tekemisestä koneellisesti elintarvikeyrityksissä, joka aiemmin tehtiin kotitalouksissa käsityönä, ja ruoan huolellisesta pakkaamisesta säilymisen takaamiseksi. Kun ruoka valmistetaan kotona, raaka-aineista ainakin osa voidaan säilyttää ja kuljettaa normaalilämpötilassa ja työ tehdään pääosin käsivoimin, minkä voi olettaa vievän vähemmän energiaa kuin teollisessa valmistuksessa. Energiaa kuluu kuitenkin ruoan kypsennykseen annosta kohden enemmän kotitalouksissa kuin teollisuudessa. Kotileipomisen siirtyminen yhä enemmän teollisuuden tuotannoksi on osaltaan vähentänyt kotitalouksien sähkönkulutusta, mutta teollisesti valmistettujen leipien ja muiden leivonnaisten energiakuormaa lisää se, että osa leivonnaisista pakastetaan raakoina ja kypsennetään vasta kaupassa tai kotona.

Olemme tulleet riippuvaisiksi tietystä elintasosta. Hyppäyksen ylellisyyteen mahdollisti niinkin arkiselta tuntuva asia, kuin öljy. Vaikka öljyä voi käydä pumppaamassa auton tankkiin (suht kalliilla hinnalla tosin) suht helposti missä päin tahansa, ei tämä luonnonvara ole itsestäänselvyys. Öljyllä on ollut merkitystä käytännössä koko maapallon asuttamiseen (levinneisyys), teollistumiseen, taloudelliseen sivilisaatioon, ruoan valmistukseen ja tottakai energiantuottoon. Mitään öljyä vastaavaa energiantuottotapaa ei ole toistaiseksi keksitty, eikä öljy riitä loputtomiin. Olen törmönnyt karkeisiin arvioihin, joiden mukaan öljy loppuu vuonna 2050."Ihmiskunnan käyttämistä uusiutumattomista energiavaroista loppuu ensimmäisenä öljy.Sitä riittää näillä näkymillä runsaaksi 40 vuodeksi eli vuoden 2050 paikkeille", kirjoittaa talous & tekniikka.

Olemme tulleet pysyvään niukkuuden aikaan. Energiakriisi tulee olemaan kytköksissä, veden ja ruoan puutteeseen, liikaväestöihin, kansainvaelluksiin, kulttuurien väliseen kamppailuun ja länsimaisen ”hyvinvointiyhteiskunnan” alasajoon. Käytännössä käy luultavasti niin, että öljy ei lopu kesken, mutta siitä tulee liian kallista tavalliselle kansalaiselle. Jos maailmasotia vielä tulevaisuudessa käydään, voisi olla mahdollista, että ne liittyvät jollakin tapaa öljyyn.

Ihmiskunta pyörii loppupeleissä sillä voimalla, että pidämmä toisistamme huolta. Kun totaalinen itsekkyys tai kilpailu ei vain ottaisi valtaa, pystymme ratkaisemaan vaikka minkälaisia tilanteita. Tämä yhteiskunta on alkujaan rakennettu yhteistyön voimalla. Dewey on aikanaan todennut, että demokratia toteutuu keskustelemalla. Toivon, että ihmiset jatkossakin keskustelisivat, nostaisivat kissan pöydälle, ja toisaalta näistä sanoista edettäisiin ajoittain myös tekoihin. Itse vietän tällä hetkellä sokeritonta maaliskuuta, ja voisin viedä tällaista ajatusta vähän edemmäksi ommassa käyttätymisessäni. Tämän kuukauden aikana ei tähän asuntoon tuoda mitään ylimääräistä hyödykettä tai tuotetta, jota en pysty perustelemaan välttämättömäksi. Karkit ja jädet saavat jäädä kauppaan, mutta myös vaatteet ja leffat. Sitten vain kirjastoon iltalukemista lainaamaan. Jos jotain tarvitsee välttämättä saada (kuten hattu torstain sitseille!) väkerrän sen kokoon itse tai menen kirpputorille. Onneksi s-linnassa on maailman paras kirppis meille materialisteille.

Kiitos ja kumarrus, hyvää maanantain jatkoa.