Missasin maanantaina aivan totaalisesti yhden luennon, joten päätin pohtia nämä asiat nyt itsekseni luentodiojen kanssa. Meidän pitää tältä kehitys ja oppiminen - opintojaksolta laatia oppimispäiväkirja, joten tässä 2 ensimmäistä luentoa. Tässä istuskellessani täytyy sanoa, että eipä ole koskaan ennen tullut vietettyä naistenpäivää tällä tavalla. No, kerta se on ensimmäinenkin! Hyvää naistenpäivää kaikille naisille.
Suomalaisten kouluviihtyvyys
Suomalaiset viihtyvät koulussa keskimäärin huonommin kuin muut eurooppalaiset. Meihin on kenties iskostunut tapa puhua koulusta negatiiviseen sävyyn. Vanhemmat tartuttavat tämän negatiivisuuden omiin lapsiinsa, jotka ovat kouluikäisiä. Koulu on jo hyvän aikaa ollut meille "pakollinen", eivätkä ihmiset usein osaa nähdä sitä oikeutena tai mahdollisuutena. Vaikka kouluviihtyvyydessä on parantamisen varaa, ovat oppimistuloksemme huippuluokkaa.
Koulu on oppimispaikan lisäksi paikka, jossa nuoret viettävät paljon aikaa ja kohtaavat muita nuoria. Ryhmäsuhteet ovat koululaisille tärkeitä, joten yksinjäämisen pelko voi nousta suureksi. Mitä enemmän nuorella on kavereita koulussa, sitä helpompaa hänen arkensa kokonaisuutena on. Erilaisen arvostelun tai määrittelyn kohteeksi joutuminen altistaa lapsen ja nuoren kiusaamiselle ja syrjinnälle: ryhmään pitää kuulua keinolla millä hyvänsä, sillä siitä erottautuminen voi johtaa eristäytymiseen. Syrjintäkokemuksista ei aina voida puhua aikuisille, minkä vuoksi nuorten negatiiviset koulukokemukset eivät aina välity aikuisten tietoon. Nuorten kesken voi päteä myös hiljainen sääntö, jossa asioita ei tuoda aikuisten tietoon silloinkaan, kun toisten nuorten toiminta tuntuu väärältä. Kiusaamisen ja syrjimisen torjunta edellyttää huomion kiinnittämistä nuorten keskinäisiin hierarkioihin ja suosiojärjestelmiin.
Ihmisen kehitys
Ihmisen kehitys
Ihmisen kehitys voidaan ajatella sellaiseksi prosessiksi, jossa ihminen muuttuu sekä laadullisesti että määrällisesti kun hän vanhenee. Ihminen on kehittyy jatkuvasti, eikä kukaan ole 70 vuotiaana samanlainen kuin 5 vuotiaana. Jotkut asiat pysyvät muuttumattomina tai suhteellisen muuttumattomia, kuten esimerkiksi sukupuoli tai silmien väri. Kehittyviä asioita ovat esimerkiksi arvomaailma tai moraali.
Mitä sitten on oppiminen?
Mitä sitten on oppiminen?
- Tietoinen tai tiedostamaton tiedon vastaanotto. Herkkyyskaudet ajoittuvat varhaislapsuuteen ja –nuoruuteen.
- Asiayhteyksien ja kokonaisuuksien muodostaminen, syy-seuraussuhteet.
- Muutos entiseen, eli uuden asian omaksuminen.
- Opetetun asian ymmärtäminen ja sisäistäminen. Soveltaminen kenties käytännössä.
- Oivaltaminen. Tietty opetettu asia voi avartaa myös jotain toista juttua, jolloin oppiminen on kenties monialaista.
- Varmaankin voi oppia huomiotasolla, kevyesti. Sitten voi juurta jaksain ymmärtää jonkun seikan, jolloin se on kenties painunut työmuistia syvemmälle. Ken tietää?
- Kaikkineen jokin uusi yhteys ja reitti tuolla pääkopassa, jota ei aikaisemmin ollut.
- Voi varmasti tapahtua myös huomaamatta, ei vaadi välttämättä ponnisteluja tai tietoisuutta. Trauma saattaa liipata läheltä kun puhutaan tiedostamattomasta oppimisesta, eikä ihminen aina heti osaa yhdistää jotain tiettyä tilannetta oikeaan asiaan. Silti keho ja mieli on oppinut, ymmärtänyt, mistä kaikki johtuu.
- Vauvana oppiminen ja assosiaatio on varmasti pitkälti tiedostamatonta ja sitä ei voi tahdonalaisesti säädellä.
Oppimisteorialla tarkoitetaan teoreettista mallia siitä, miten ihminen tai muu organismi oppii. Oppimisteorian ohella käytetään käsitettä oppimiskäsitys. Käsitys oppimisesta
on muuttunut aikakausien mukaan. Perusoppimisprosessina voidaan nähdä muun
muassa oppiminen ymmärtämään, miten ympäristön tapahtumat liittyvät toisiinsa. Oman
toiminnan seurauksena oppiminen ja toisten toiminnan seurauksena oppiminen
liittyvät myös oppimisprosessiin. Keskeisimpiä oppimisteorioita ovat muun
muassa konstruktivismi ja behaviorismi. Konstruktivismissa keskeistä on oppijan
oma rooli oppimisessa ja tiedon ymmärtämisessä. Behaviorismi taas perustuu
oppimisnäkemyksenä siihen, että ihminen on ärsykkeisiin reagoiva mekaaninen
kone, eikä tunteilla tai motiiveilla ole juuri merkitystä oppimisen kannalta.
Muita oivalluksia
Moniälykkyysteoria
Muita oivalluksia
- Viimevuosina ihmisen kehityksen tutkijat ovat kiinnostuneet aiempaa enemmän syntymää edeltävästä ajasta tai vauvan aivan varhaisista vaiheista, ja toisaalta vanhuudesta ja kehittymisestä vanhuusiällä. Luulen ettö nämä kaksi aluetta kiinnostavat meitä ainakin sen takia, syntyvää edeltävästä ajasta tai ensimmäisestä vuodesta ei ole muistikuvia ja siten omakohtaista kokemusta, ja toisaalta vanhuusikä on jotain sellaista mikä on vasta edessä ja jota ei ole vielä saavutettu.
- Ihmisillä on sekä yhdistäviä ominaisuuksia että erottelevia ominaisuuksia, jotka ovat suhteellisen muuttumattomia. Yhdistäviä ominaisuuksia ovat muun muassa elämänkaari, eli jokainen meistä syntyy ja elämä päättyy kuolemaan. Ihmisiä erotteleva ominaisuus voisi olla esimerkiksi sairaus, joka voi jouduttaa kuolemaa tai vaikuttaa siihen, että elämme eripituisia aikoja.
- Lähes jokaisella ihmisellä on sensorinen kapasiteetti, eli kyky kuulla ja nähdä asioita. Prosessoimme informaatiota milemme sisällä tietyn kapasiteetin rajoissa, ja onkin esitetty, että pystymme kiinnittämään huomiota vain yhteen asiaan kerrallaan. Tähän haetaan ratkaisua teknologian avulla, sillä nykyajan ihanne on monen asian prosessoiminen ja edistäminen yhtäaikaa. Miksi sitten opiskelija pystyy esimerkiksi kutomaan sukkaa ja keskittymään luentoon samaan aikaan? Syy voisi olla kutomisen automatisoituminen, eli sen suorittamiseen ei tarvitse käyttää lainkaan mielensisäistä kapasiteettia. Asia ei ole yksiselitteinen, sillä nykyaikana on kovin erilainen tapa hahmottaa maailmaa. Olemme lapsesta asti altiita todella monenlaisille ärsykkeille samanaikaisesti ja opimme kenties eritavalla prosessoimaan montaa asiaa samaan aikaan. Mielen ulkoinen taakka muodostuu ympäristöstä ja sisäinen taakka asioiden henkisestä läpikäymisestä. Ihmiselle on luontaista paketoida tieto suuriksi kokonaisuuksiksi, jotka mahdollistavat aina uudet mieltämisyksiköt. Tieto ryvästyy, ja sen vuoksi voimmekin oppia niin paljon.
- Sensorinen muisti havaitsee visuaaliset ärsykkeet, työmuisti käsittelee nämä ärsykkeet ja pitkäkestoiseen muistiin valikoituvat säilöön oleelliset asiat. Tästä seuraa se, että suurempien kokonaisuuksien kautta hallitsemme lukemattoman määrän tietoa. Tätä tulkintaa kutsutaan kovaksi kognitiiviseksi tulkinnaksi.
- Miettiminen häiritsee tenttiin vastaamista. On parempi antaa mielen vaellella vähän, kuin rajoittaa sitä jyrkästi esimerkiksi liian suoralla tehtävänannolla. Ihmismieli luo mielellään omia polkujaan (persoonaan ja tietämykseen sopivia polkuja). Tehtävänannolla on siis oikeasti merkitystä: miten tehtävä saadaan laadittua niin, että vastaajasta saadaan irti paras mahdollinen suoritus? Tutkimukset osoittavat, että jopa kuvatekstin etäisyys itse kuvaa vaikeuttaa asioiden yhdistämistä ja tulkintaa. Tehoikkainta on laittaa teksti kuvan päälle, jolloin meidän on helmpompi prosessoida niitä yhteenkuuluvana kokonaisuutena.
Moniälykkyysteoria
Moniälykkyysteoria on teoria,
jonka mukaan älykkyyteen kuuluu seitsemän erilaista, itsenäistä kykyä. Jos
henkilö on yhdessä asiassa älykäs, se ei takaa eikä estä älykkyyttä toisessa
lajissa, sillä älyn eri muodoilla on oma hermostolliseksi ajateltu perustansa. Moniälykkyyden
eri sektorit voidaan jakaa Harvardin kasvatustieteen professori Howard
Gardnerin tavoin seuraaviin toisistaan riippumattomiin komponentteihin:
1. Kielellinen älykkyys
2. Loogis-matemaattinen älykkyys
3. Musikaalinen älykkyys
4. Ruumiillis-kinesteettinen
älykkyys
5. Avaruudellinen älykkyys
6. Interpersonaalinen älykkyys
7. Intrapersonaalinen älykkyys
8. Luontoympäristöälykkyys
9. Hengellinen älykkyys
10. Eksistentiaalinen älykkyys
Gardnerin yleinen lähtökohta on
se, että länsimainen kulttuuri on, osittain kyseenalaisesti, alusta pitäen
asettanut etusijalle rationaalis-loogiseksi ajatellun järjen ja älykkyyden.
Kuitenkin älykkyyden täsmällinen sisältö on vaihdellut vuosisadasta toiseen. Vaikka
on helppo havaita, että kaikkia ei ole siunattu yhtä suurilla älynlahjoilla, on
vaikea sanoa, mistä kaikesta älykkyydessä on viime kädessä kysymys. Ihmisaivoilla
on ainutlaatuinen kyky muodostaa uusia käsityksiä asioista tekemällä päätelmiä
ja käyttää tuoretta tietoa ongelmanratkaisuun, käsitteelliseen ajatteluun ja
kielelliseen itseilmaisuun. Se, miten aivot selviytyvät näistä
monimutkaisista tehtävistä, on ollut pitkään hämärän peitossa, mutta vähitellen
on alettu ymmärtää, mistä ja missä äly aivoissa syntyy.
Tutkimuksissa on onnistuttu
paikantamaan nykyaikaisilla kuvauslaitteilla ne aivojen osat, jotka
aktivoituvat koehenkilöiden painiskellessa erilaisten ongelmien kimpussa.
Kuvannusmenetelmillä on saatu paljon tietoa, joka auttaa ymmärtämään aivojen
toimintaa ja valaisee niiden eri alueiden välistä työnjakoa. Kokeet ovat
kuitenkin tuoneet vain vähän uutta valoa itse älykkyyteen.
Siitä ollaan kuitenkin pitkälti
yhtä mieltä, että älykäs ihminen ei ole välttämättä viisas – tai toisinpäin.
Viisautena pidetään syvällistä tietämystä ja ymmärrystä, joka perustuu
tietoihin, taitoihin ja kokemuksiin, kun taas älykkyydellä tarkoitetaan
valmiuksia omaksua ja soveltaa tietoa eli käsitys-, oivallus-, ajattelu- ja
päättelykykyä. Älykkäällä ihmisellä on hyvät edellytykset tulla viisaaksi
opintojen ja elämänkokemusten ansiosta. Voidaan siis sanoa, että kirjoja
lukemalla viisastuu muttei tule älykkäämmäksi.