Maanantai ja sosiaalipsykologia

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että kokeileva keittiö epäonnistui tänään pahemman kerran. Ja se harmittaa siksi, että opiskelijabudjetista tämä kokeilu nappasi 10€, ja koko komeus lensi roskapyttyyn. Yritin vääntää kikherneistä piparitaikinamössöä koska ilmeisesti en ole päässyt eroon joulusta, ja taisin innostua piparimausteen kanssa.. mössö oli pahaa! 

Joku ilta joululoman aikaan

 Sitten kivempiin (kai) aiheisiin, eli tämän päivän luentoon. Sosiaalipsykaa, olkaa hyvät.

Mitä sosiaalipsykologia tutkii?

• Ihmisten välistä vuorovaikutusta ja ryhmätoimintaa. Millaisia kansalaisia yhteiskunta tarvitsee, miten toimimme koulussa jotta saamme sieltä ulos toivotun mukaisia lapsia?
• Mikä on se tieto, jota yhteiskunta muokkaa, ja jota meile välitetään?
• Kulttuuriprosessit, joiden kautta tieto liikkuu yhteiskunnassa.
• Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen. Miten ne muuttuvat toisen ihmisen (tai jopa kuvitteellisen ihmisen) vaikutuksesta?

Analyysitasot

• Yksilön sisäinen taso
• Ykslöiden ja tilanteiden välinen taso
• Ryhmien välisten suhteiden tai asemien taso
• Kulttuurien välinen, ideologinen taso

Mitä psykologia tutkii?

1. Sielutiede
2. Psyyke
3. tietoisuus
4. tiedostaminen
5. tiedostamaton
6. psyykkiset prosessit
7. käyttäytyminen

Lauri Rauhalan ihmiskäsitys
 

Lauri Rauhalan (1987, 1989) luonnehtima kokonaisvaltainen, holistinen ihmiskäsitys pyrkii muodostamaan ihmisestä kokonaisuuden. Käsitys ottaa huomioon sekä yksilön kaikkine olemuspuolineen että sen yhteisön ja sosiaalisen kentän, jossa ihminen toimii. Holistisen käsityksen mukaan hyvää elämää ei voi saavuttaa, jos olemassaolon kaikkia elementtejä ei huomioida; ihminen on aina kohdattava kokonaisvaltaisesti. Rauhala esittää näkemyksensä kolmijakoisena, jolloin ihmisen olemassaolon perusmuodot ovat: 

1) tajunnallisuus (psyykkis‑henkinen olemassaolo,

joka tarkoittaa sitä että ihminen normaalitilassa kokee aina jotain, hän

tietää, tuntee, uneksii jne)

2) kehollisuus (olemassaolo orgaanisena tapahtumana,

joka tarkoittaa ihmiskehon kemiallisia, biologisia ja anatomis‑fysiologisia

prosessej)

3) situationaalisuus (olemassaolo suhteina todellisuuteen ja tilanteeseen,

joka sisältää ihmisen suhteen esineisiin, maailmaan, kulttuuriin, muihin

ihmisiin jne)

Rauhala näkee, että tajunnallinen tapahtuminen on aina oman historiansa varassa etenevää ja tätä historiaansa jatkuvasti kartuttavaa merkityssuhteiden organisoitumista. Muutokset asenteissa, käyttäytymisessä ja toiminnassa tapahtuvat hitaasti. Tajunnasta ei Rauhalan mukaan voida ottaa pois eikä sinne panna mitään esinemäisessä mielessä, vaan kaiken täytyy tapahtua ymmärtämisen kautta. Tajuntaan muodostuvat merkityssuhteet ovat luonteeltaan erilaisia; esimerkiksi tietoa, tunnetta, uskoa, intuitiota, unta, harhaa. Tärkeää on, että mikään merkityssuhteen laji ei pääse tajunnassa rehevöitymään toisen kustannuksella, esimerkiksi tieto ei saa korvata tunnetta.

Tajunnallisuuden lisäksi elämme ja olemme olemassa myös kehollisina. On tärkeää ymmärtää, että keholliset tapahtumat eivät ole symbolisia. Kehon toimintojen tarkoitus ja mielekkyys saadaan esille vain orgaanisten tapahtumien konkreettisia suhteita tutkimalla. Mielekkyydestä ei voida puhua ennen kuin osoitetaan, miten elintoiminnolliset prosessit hyvin tai huonosti toimiessaan ovat sopusoinnussa tai ristiriidassa olemassaoloa ylläpitävien tapahtumisperiaatteiden kanssa.

Kolmanneksi perusmuodoksi Rauhala määrittelee situationaalisuuden, jolla hän tarkoittaa ihmisen kietoutuneisuutta todellisuuteen oman elämäntilanteensa kautta ja sen mukaisesti. Rauhala näkee, että kietoutuessaan elämäntilanteensa rakennetekijöihin ihminen samalla tulee sellaiseksi kuin niiden luonne edellyttää. Osaa tilanteensa komponenteista (osatekijöistä) ihminen ei itse voi valita; esimerkiksi vanhempiansa, ihonväriään, rotuaan sekä sitä yhteiskuntaa ja kulttuuripiiriä, johon hän syntyy. Toisaalta ihminen voi valita aviopuolisonsa, ystävänsä, harrastuksensa, ja usein myös työnsä, ammattinsa, asuntonsa jne. Elämäntilanne voidaan myös jakaa konkreettisiin vs. ideaalisiin osatekijöihin. Edellisiä ovat saasteet, ilmastolliset olot, ulkoiset ympäristömme puitteet, reaaliset inhimillisen kanssakäymisen muodot jne. Ideaalisia ovat mm. arvot, normit, henkisen ilmapiirin muodot, aatteelliset virtaukset sekä asiat sellaisina kuin ne koetaan.

Rauhalan mukaan olosuhteiden eri osatekijöiden ja ihmisen tajunnallisen ja kehollisen kokemisen välillä on välttämättömyyssuhde, jota hän nimittää esiymmärrykseksi. Tajunta joutuu esimerkiksi kokemaan sitä asiantilaa eli faktisuutta, joka on valikoitunut ihmisen elämäntilanteeseen. Situationaalisuuteen sisältyvä "esiymmärrys" pääsee vaikuttamaan tajunnassamme ja kehossamme eri tavoin. Osa elämäntilanteen osatekijöistä vaikuttaa myös yksilöön pääosin tajunnan välityksellä (esim. normit, arvot), osa taas pääosin kehon välityksellä (esim. lepo, ravinteet, myrkyt). Rauhalan mukaan situaation tärkeys näkyy erityisen selvästi yksilön identiteetin muodostuksessa. Olemme aina jonkun yhteiskunnan jäseniä, ylläpitäessämme yhteiskuntaa taloudellisten velvoitteiden mukaisesti olemme veronmaksajia, suhteessa työhömme olemme työntekijöitä, suhteessa vanhempiimme olemme lapsia ja suhteessa lapsiimme olemme vanhempia. Jos tällaiset suhteet, joissa olemme todellistuneet aina jossakin tietyssä ominaisuudessa, kiellettäisiin ei meidän persoonallisesta identiteetistämmekään voitaisi enää puhua.

Lähde täältä.