Business illallinen

Ruoka ja tapakulttuurin opintojaksolla vietimme oikeaa business illallista italialaisen keittiön tapaan. Kaikki ryhmät saivat valmistaa esillä olevista raaka-aineista haluamansa pääruoan, lisäkkeen ja jälkiruoan. Näimme kärryssä sieniä, joten ihan ensimmäiseksi tuli mieleen sienirisotto. Täysin sama pääruoka valmistettiin kuitenkin myös yhdessä toisessa keittiössä, joten vaihdoimme suunnitelmaa. Lopulta teimme sitten mozzarella - focacciaa ja sieniravioleita. Jälkiruoaksi italaista marjajäädykettä.

Sieniraviolit

Kasvislasagne

Kreikkalainen salaatti

Jälkiruokakatsaus

Pastaa ja focacciaa

Kyllä oli herkkuja!

Pastan tekeminen oli helppoa ja kivaa! Taikinaan tuli oikeastaan pelkästään durum-vehniksiä ja vettä. Taikina lepäsis itten hetken jääkaapissa ja sen jälkeen sitä työstettiin joko pastakoneella tai kaulien. Me kaulitsimme, sillä halusimme tehdä ihan kotitekoisen näköisiä ravioleita. Täytteeseen tuli tuorejuustoa, sieniä, yrttejä ja parmesaania. Raviolit täytettiin ja keitettiin todella suolaisessa vedessä. Lopputulos oli sitten melko suolainen, jotkut jopa jättivät sen vuoksi vähän syömättäkin. En tiedä, miksi ohjeessa veteen lisättävä suola oli niin hurjan suuri. Jos teen näiitä kotona, vähennän keitinveden suolaa oleellisesti. Päälle tuli vielä voista ja parmesaanista kastike. Näyttävä ja erilainen annos, idea hyvä!

Focacciaan tuli päälle mozzarellaa ja aurinkokuivattujatomaatteja. Yrtiksi käytin tällä kertaa oreganoa, timjami olisi ehkä ollut kivempi. Leipään käytin tietenkin oliiviöljyä. 

Jälkiruoan kanssa kävi hassusti, kun jäätelökoneen kulho ei ollutkaan kylmänä pakkasessa. Massaa piti sitteb vilentää ihan vain astioissa pakkasessa, mutta siitä tuli loppujen lopuksi ihan kiva ja hyvä kuitenkin. Jäden sekaan laitoimme keksimuruja, sitruunan mehua ja valkosuklaata. 

Meillä oli meneillään pieni kisailu, ja voitto meni tällä kertaa kasvislasagnelle ja sirtuunaiselle jälkiruokatortulle. Nam! Muissa kiettiöissä valmistui näiden lisäksi myös juurikin se sienirisotto, muutama pasta, tiramisua ja mutakakkua. 

Kvantijuttua

Kvantin kakkosdemolla mennään!

Tutkimusraportin rakenne

1. Abstrakti (pääasiat, keskeiset tulokset)
2. Johdanto (mistä idea tutkimukseen? Mikä on perusidea, miksi alettiin tutkia? Teoreettinen haltuunotto: keskeiset käsitteet, tutkimuksen sijoittaminen aikaisempaa tutkimukseen verrattuna, rajaa tutkimusongelman ja tutkimuskysymykset)
3. Tutkimusmenetelmä (tutkimusasetelma, otos ja populaatio, mittarit eli aineistonhankinta, analyysi (millä menetelmillä ja millä perusteella), interventio)
4. Tulokset (keskeiset tulokset, graafiset kuvaukset, taulukot selitettynä tekstiin)
5. Pohdinta (tulosten merkitys ja vastaavuus odotuksiin, miksi ei tullut sellaisia tuloksia kuin haluttiin ja mikä siihen vaikutti? Tuloksia liitetään muuhun tutkimuskenttään, eli muissa tutkimukissa päädyttyihin tuloksiin. Luotettavuuden tarkastelu (validiteetti = luotettavuus ja reabiliteetti = yleistettävyys). Miten voisin jatkaa, eli jatkotutkimusaiheiden esittely.

Tehtäviä 

Muuttujien analysointi

Miten voisi tutkia kotitalousopetuksen laatua ja ja/tai vaikuttavuutta sekä siihen liittyviä tekijöitä. Mitta-asteikkotyyppi: luokittelu-, välimatka- vai suhdeasteikko?

Luokitteluasteikko (2 tai useampi arvo jotakin tiettyä ominaisuutta) = mitta-asteikko, jossa alkiot voidaan ryhmitellä ominaisuuksien perusteella osajoukkoihin. Esim. lämpötilan mukaan kylmään ja kuumaan, sukupuolen perusteella miehiin janaisiin tai eri kansallisuuksiin. Paikkakunta, luokka-aste, opettaja on muodollisesti pätevä tai ei ole muodollisesti pätevä (dikonotominen muuttuja, eli kaksi absoluuttista vaihtoehtoa) 

Järjestysasteikko =  Esimerkiksi jonkun ominaisuuden voimakkuudesta riippuen järjestykseen asettaminen. Onko oppitunnilla kivaa? (aina, usein, harvoin, ei koskaan)

Välimatka-asteikko = aidosti numeeriset muuttujat (havaintojen etäisyydet), koenumerot, aina yksiselitteinen tulkinta (välimatkaa voidaan mitata), lämpötila

Onko oppitunnilla kivaa? - kyselyn välimatkaa ei voida mitata. Järjestystä taas voidaan tarkastella.

Suhdeasteikko = Ominaisuus häviää jossakin vaiheessa, eli relatiiviseen asteikkoon sisältyy aina nollapiste (ominaisuutta ei esiinny lainkaan) Ikä (kun lapsi syntyy)

Mikä edellisen kohdan muuttujista ovat riippuvia (eli selittäviä) muuttujia ja mitkä riippumattomia eli selittäviä muuttujia? Riippuva eli selitettävä = muuttuva muuttuja (esimerkiksi paino) Riippumaton = Taustamuuttuja eli selittävä muuttujat, kuten pituus, sukupuoli ja ikä: Voiko tällä muuttujalla selittää jonkun ilmiö?

Luokitteluasteikko = Riippumaton

Järjestysasteikko = Riippuvia

Välimatka-asteikko = Riippumaton tai riippuva

Suhdeasteikko = Riippumaton

Kyselylomakkeen laadintaohjeet

1. Kysymysten järjestys: helpot kysymykset ensin, aihealueittain 
2. Ei toistoa tai samoja kysymyksiä
3. Yksiselitteiset kysymykset
4. Ei johdattelevia kysymyksiä
5. Luottamuksen herättäminen
6. Asiallinen, selkeä kieliasu
7. Sopivan pituinen (15-20 minuuttia)
8. Kohderyhmä huomioidaan
9. Vastausohjeiden antaminen
10. Riittävän tarkat kysymykset, ei turhia kysymyksiä, pitäydytään ongelmassa, mieti vastausvaihtoehdot
11. Kysymykset vastaavat tutkimusongelmaan, ovat yhdenmukaisia 
12. Anonymiteetti
13. Kysymyksiin oltava helppo vastata
14. Kysymysten rakennevaihtoehdot: avoin kysymys/monivalinta/ suora kysymys

Kotitehtävä

Suunnittele esim. luentomateriaalin ja ao. kohtien a-f avulla kyselylomake kubitteellista tutkimusta varten. Tutkimusiahe on: kotien ruuanvalmistuksen ja nuorten siihen osallistumisen yhteys oppilaiden taitoihin kotitaloustunneilla (tutkimusteema, voi rajata)

Mieti kysymysvaihtoehtoja, jotka operationaalistetaan (muutetaan mitattavaan muotoon)

• A) Muotoile teemasta sopiva tutkimusaihe tai -ongelma

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kotitalouden tunneilla tehtyjen reseptien ja kokeilujen vaikuttavuutta kotona tehtyyn ruoanvalmistukseen. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että reseptejä aletaan toteuttaa myös kotona? Tutkimusongelmia: Kokeilevatko nuoret kotitalouden tunneilla oppimiaan reseptejä kotona? Motivoiko kotitalouden opetus nuoria käytännön kokeiluihin? Ovatko kotitaloudentunnilla käytetyt reseptit oppilaille mieluisia? Onko kotitalouden oppikirja nuorille yleinen tapa etsiä ruokaohjeita? Millaisia reseptejä toteutetaan kotona?

• B) Mitkä ovat tutkimusongelmaa mittaavat muuttujat? Mitkä niistä ovat a) riippuvia (selitettäviä) ja b) riippumattomia (selittäviä)

a) Riippuvat muuttujat = motivaatio, arvosana, opetustavat, ruoanvalmistus kotona

b) Riippumattomat muuttujat = ikä, sukupuoli, luokka-aste, perhetausta, ruoanlaittotaidot, perherakenne

Kyselylomakkeen voi luoda ainakin järjestysasteikon avulla. Siellä voi esittää esimerkiksi kysymyksen: Oletko tehnyt kotitalouden tunnilla jaetulla reseptillä ruokaa myös kotona? = Usein, joskus, harvoin, en koskaan. Muuttujat ovat tässä riippuvia eli selittäviä. Tässä voisi käyttää myös luokitteluasteikkoa ja siitä tarkemmin dikonotomista muuttajaa: Motivoiko kotitalouden opetus sinua laittamaan ruokaa myös kotona? = Kyllä, Ei. Tällöin muuttujat ovat riippuvia eli selitettäviä.

• C) Millä mitta-asteikolla eri muuttujat mitataan?

Kyselylomakkeen voi luoda ainakin järjestysasteikon avulla. Siellä voi esittää esimerkiksi kysymyksen: Oletko tehnyt kotitalouden tunnilla jaetulla reseptillä ruokaa myös kotona? = Usein, joskus, harvoin, en koskaan. Muuttujat ovat tässä riippuvia eli selittäviä. Tässä voisi käyttää myös luokitteluasteikkoa ja siitä tarkemmin dikonotomista muuttajaa: Motivoiko kotitalouden opetus sinua laittamaan ruokaa myös kotona? = Kyllä, Ei. Tällöin muuttujat ovat riippuvia eli selitettäviä.

• D) Miten suorittaisit käytännössä tutkimuksen kyselyn?

Valitsisin tarkasteluun esimerkiksi 7 lk., ja toteuttaisin syksyn alussa tutkimuksen jossa tiedustelisin ruoanvalmistusta kotona. Keväällä toteuttaisin saman kyselyn uudelleen, ja tarkastelisin onko ruoanvalmistus kotona lisääntynyt. Voisin kysellä syksyllä oppilaiden ennakko-oletuksia siihen, voiko kotitaloudenopetuksella olla vaikutusta ruoanvalmistukseen kotona, kun tietotaito lisääntyy. Keväällä voisin kysyä, toteuttivatko oppilaat ohjeita ja reseptejä myös kotona. 

• E) Miten poimisit otannan? 

Voisin ottaa tarkasteluun esimerkiksi ainoastaan Itä-Suomen kouluissa, jolloin valitsisin tarkasteluun esimerkiksi kolmen ylä-asteen kaikki 7 lk. kotialoustunnit aloittavat oppilaat. Koulut poimisin kaikista Itä-Suomen alueen kouluista arpomalla. Mukana ei kuitenkaan olisi ruotsinkielisiä yläasteita eikä todella pieniä yläasteita. 

Omat kysymykset

Oletko oppinut uusia käytännön taitoja kotitaloustunneilla?
Onko kotitalouden oppiaine mielestäsi tärkeä oppiaine?
Koetko ruoanvalmistuksen tärkeäksi taidoksi?
 Valmistatko kotona ruokaa?
Vastaavatko kototaloustunneilla valmistettu ruoka kotona nautittua ruokaa?
Valmistatko kotitaloustunneilla valmistettuja ruokia kotona?

Etsitkö reseptejä kotitalouden oppikirjasta?
Onko kotitalouden oppikirja selkeä ja siellä olevat reseptit helppoja toteuttaa?
Tarvitsetko kotitalouden oppikirjan lisäksi muitakin lähteitä etsiessäsi repseptejä tai apua ruoanvalmistukseen?

Kotitalousneuvoja täällä hei!

Kuluttajakasvatuksen Oppimistehtävä 5 on aika hauska, siinä saa leikkiä kotitalousneuvojaa. Tässä oma tehtäväni.

Kotitalousneuvojana - tehtävä

Ajankäyttö

Ajankäyttöön perheessä vaikuttaa roolit, biologiset tekijät, asema, ympäristö ja ajalliset tekijät.

Perheessä ajankäyttö jakautuu eri perheenjäsenten välillä hyvin eri tavalla. Isä  (mies) on perheestä ainoa, joka käy työssä (työssäkäyvän rooli ja tienaajan asema). Hänen päivästään useampi tunti (noin 8 h) kuluu työssä, kuten ajankäyttötutkimuksenkin mukaan miehillä keskimäärin. Päivälliselle mies osallistuu, samoin lastensa kotiläksyihin (perheellisen rooli), mikä on todella mukava asia ja lukeutuu myös perheen yhteiseen aikaan. Isä myös lukee lapsille satuja. Isä pelaa joka toinen päivä salibandyä, joten isän aika menee kuitenkin pääosin omaan itseensä ja työhön.

Äidillä (nainen) ei ole juurikaan aikaa itselleen, joka ei vastaa ajankäyttötutkimuksen mukaista naista. Hän hoitaa kodin (asumismuoto) ja lapset melkein täysin, läksyjä ja iltasatua lukuunottamatta. Kodinhoito on naisen päivätyö (ei ansiotyötä, tulonlähteenä erilaiset tuet ja miehen antama käyttöraha). Hän myös käy kaupassa ja valmistaa perheelle ateriat. Nainen saattaa hieman "aiheuttaa" omaa työtaakkaansa muun muassa turhalla desinfioimisella. On kuitenkin toisaalta hyvä, että nainen saa vastata kodin siisteydestä itse, sillä on siitä niin tarkka. Lapset ovat vielä aika nuoria, mutta 11-vuotias voisi jo hyvin auttaa kotitöissä. 5-vuotias vahtii ilmeisen usein kaksosia, vaikka on itsekkin vielä kovin pieni.

Vanhempien lasten ajankäytöstä kerrotaan vain vähän. On kuitenkin ikävää, että lapset eivät saa leikkiä ulkona. Luulen myös, että kotia ei saa turhaan "sotkea" leikkien takia. Ruoka tulee lapsille valmiina nenän eteen ja pienet lapset katsovat lähinnä televisiota. 11-vuotias ei osallistu kotitöihin, mutta 5-vuotias vahtii kaksosia. Lapset pääsevät harraustuksiin vain torstaisin (ajallinen tekijä), jolloin näkevät kavereita vapaa-ajalla. Se ei tue suomalaisten lasten keskimääräistä ajankäyttöä. Lapset saavat toki toisistaan seuraa, mutta myös muiden ikätovereiden seura koulunkin (asema) ulkopuolella olisi hyväksi.

Selitysmallit perheen kotitöiden jakamiselle

Perheen tapaa olla ja elää voi kuvata ainakin valtaresurssiteorialla. Mies tienaa perheen elannon, joten hänellä on naiseen nähden enemmän valtaa perheessä. Hän muun muassa hallinnoi perheen taloutta ja säännöselee naiselle käyttörahaa. Nainen jakaa omastaan lapsille. Miehellä on myös vapaus harrastaa. Mies tienaa enemmän, joka vaikuttaa myös siihen, että mies tekee huomattavasti vähemmän kotitöitä. Nainen ikään kuin "antaa vastapalveluksena" miehen ansioista kodinhoidon. Tämä malli ei ole niinkään tasa-arvoinen tai edes yleinen suomessa, mutta ilmeisen toimiva tässä perheessä. Perheellä on toisaalta paljon lapsia ja kodissa paljon tehtävää. Jos myös nainen olisi työssä, tarvittaisiin luultavasti kodin ulkopuolista apua.

Myös sosiaali- ja sukupuoliteoria sopii perheen toimintamalleihin. Voidaan ajatella olevan "miehen töitä" (auton renkaan vaihtaminen) ja "naisen töitä" (pyykinpesu). Nämä eivät välttämättä liity siihen, että naiselle kuuluu kaikki työt kodin asuintiloissa ja miehelle kaikki työt asuintilojen ulkopuolella, vaan meidät Suomessakin usein kasvatetaan sen mukaan. Nainen ei siis välttämättä osaa vaihtaa sulaketta, se ei vastaa hänen tietoaan ja taitoaan, eikä mies osaa silittää paitaa. Näin ollen on tehty ikään kuin hiljainen sopimus, että suurin osa kotona tehtävistä töistä ovat naisen "alaa". Nainen ei välttämättä edes ajattele tekevänsä enempää kuin mies, siellä miehen vähäinen tekeminen selittyy sukupuolella. Esimerkkiperheessä tämä näkyy voimakkaasti.

Käytettävissä olevan ajan teoria toteutuu joiltakin osin. On totta, että nainen viettää kodissa paljon enemmän aikaa, ja hän näin ollen tekee suurimman osan kotitöistä. Kun mies sitten tulee kotiin, antaa hän aikaansa lapsille läksyjen teossa ja iltasadun lukemisessa, joka on sekin perheen hyvinvointia edistävä asia. Silti miehellä on aikaa myös harratuksiin, eikä hän omalla vapaa-ajallaankaan osallistu esimerkiksi päivällisen valmistukseen tai pyykinpesuun. Mies ei myöskään ilmeisesti käy ruokakaupassa, sillä nainen päättää mitä kotona syödään. Kyseisen teorian mukaan kotityö vähentyy sen mukaan kun palkattu työ lisääntyy. Miehen työn luonnetta tai hänen työpäiviensä kestoa ei esimerkistä selviä, mutta työmäärän voisi tämän teorian pohjalta olettaa olevan melko suuri.

Neljäs käsittelyssä oleva teoria on sosiaalisen vaihdon teoria. Voi olla, että perhe on pohtinut naisen työsskäyntiä ja tämän johdosta kotiin tarvittavan apuvoiman kustannuksia. Perhe on silti luultavasti todennut, että on lasten edun mukaista kun kotona heidän kanssaan on nimenomaan äiti, eikä kukaan vieras henkilö. Lapsia ei ole tarvinnut laittaa päivähoitoon ja koti tulee hoidetuksi. Onko työmäärä silti liian suuri perheen äidille, ja onko hänellä lainkaan tarpeeksi omaa aikaa? Nainen on töissä lähes vuorokauden ympäri, kun kaksosetkin ovat miin pieniä. Esimerkkiperhe on kuitenkin arvioinut oman työnsä olevan perheelle edullisempi ja parempi vaihtoehto ulkopuolelta tulevan avun sijaan.

Perheen tulonjakomallit

Koko palkan luovutusmalli ei sovellu esimerkkiperheelle, sillä isä on ainoa työssäkävijä ja hallitsee taloutta itse. Nainen saa perheelle myönnetyt etuudet ja tuet omalle tililleen. Myöskään jaetun vastuun malli ei toteudu perheen kohdalla, sillä heillä ei ole yhteistä tiliä.

Talousrahamalli on varmasti sopivampi esimerkkiperheelle. Se on yleinen peheissä, joissa äiti ei ole ansiotyössä vaan huolehtii kodista ja lapsista täyspäiväisesti kotona. Talousrahamallissa se osapuoli, joka hankkii elannon, säätelee taloutta ja talouteen kuuluvien henkilöiden käyttörahaa. Tässä esimerkissä perheen isä hankkii tienestit ja antaa omastaan perheen äidille, joka taas huolehtii rahaa eteenpäin peheen lapsille. Myös yksilöllisen vastuun malli on perheelle sikäli sopiva, että myös naisella on oma tili ja myös hän säätelee omaa talouttaan muun muassa saatujen tukien ja mieheltä saamansa käyttörahan kautta. Molemmilla perheen aikuisilla on siis oma tili, mutta nainen on jokseenkin riippuvainen miehen tuloista.

Kelluva, jäykkä vai kaoottinen arki?

On perheen edun mukaista, että erilaiset asiat, kuten ruoanvalmistus, siivoaminen, rahankäyttö ja vaatehuolto ovat hallinnassa. Jos näin ei ole, perhe ajautuu hallitsemattomasti tilanteesta toiseen ja arki voi alkaa "kellua". Kelluvasta arjesta puuttuvat rutiinit ja selkeä rakenne, joka hankaloittaa esimerkiksi perheen sisäisiä sosiaalisia suhteita. Kelluvaan arkeen voi ajautua esimerkiksi perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat työttömiä ja lapset eivät vielä käy koulua. Silloin mikään päivittäinen asia ei ole rytmittämässä perheen arkea (arjen rakentajat). (Holmberg ym. 2008, 103-104.)

Jos arjessa on todella vähän tai ei lainkaan säännönmukaisuutta ja rutiineja, eli se on täynnä yllätyksiä ja ennakoimattomia tilanteita, puhutaan kaoottisesta arjesta. Tämän kaltainen arki on jo haitallista lpsen kehitykselle. Vaikutukset kohdistuvat muun muassa kognitiiviseen kehitykseen, kuten koulumenestykseen ja motivaatioon. (Holmberg ym. 2008, 105.)

Esimerkkiperheen kohdalla ei ole kyse kummastakaan edellä mainitusta. Arki on sen sijaan hieman jäykkää, eli sen toiminnot ikään kuin estävät mitään muita toimintoja tapahtumasta. Arjessa on paljon säännönmukaisuutta ja jopa orjalliset rutiinit, joista poikkeaminen aiheuttaa etenkin perheen äidille harmia ja stressiä. Perhe haluaa elää turvallisesti samalla tavalla päivästä toiseen, eikä arjessa ole liikkumavaraa suuntaan tai toiseen. Näistä kolmesta vaihtoehdosta perheen elintapaa parhaiten kuvastaa jäykkä arki. Tottumukset ja rutiinit tuovat perheelle lepoa (Holmberg ym. 2008. 105-106). 

Voiko perhe hyvin? (Raijas, A. (2008)   ”Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen”)

Raijas määrittelee teoksessaan Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen (2008) hyvinvoinnin arjessa syntyväksi ja ihmisten henkilökohtaisten kokemusten kautta muotoutuvaksi tilaksi. Siihen vaikuttaa siis paitsi kotitalous myös kotitaloudessa elävien henkilökohtainen näkemys omasta hyvinvoinnista.

Hyvinvoinnin tuottamiseksi kotitalouden jäsenet tekevät valintoja käyttäen omia voimavarojaan

kotona (Raijas 2008, 5). Perheen äiti käyttää lähes kaikki voimavaransa muihin perheenjäseniin, kun taas perheen isä pystyy kohdentamaan niitä myös itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Onnistunut parisuhde vaikuttaa varmasti koko perheen hyvinvointiin. Uskoisin, ettei esimerkkiperheen vanhemmilla ole suurempia ongelmia parisuhteessaan, vaikka siihen ei kovin usein arjen keskellä ehditä kohdentaa voimavaroja. Perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että perhe nauttii oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa; jokaisen perheen jäsenen tulisi tuntea, että on työmäärä on muihin perheenjäseniin nähden sopiva ja oikea. Jokainen tekee perheessä oman osuutensa ja jokainen on perheessä tärkeä. Kuten monessa muussa, perheeseen ei päde tuttu lausahdus "jokaisen voi korvata". Perheessä kaikki kokevat ja elävät arkea henkilökohtaisesti, ja jokainen perheenjäsen on yhtä merkittävässä asemassa esimerkiksi perheen yleistä hyvinvointia mitatessa.

Perheen lapset saavat kohdentaa voimavaransa aisoihin, joita heidän ikäisilleen kuuluu; perusarjen askareet, peseytyminen, ruokailu, nukkuminen, vapaa-ajan viettäminen ja perheen kanssa yhdessäolo. Lapsille kuuluu myös tiiviisti leikki ja koulun myötä tulleet tehtävät ja oppiminen. Lapsen hyvinvointiin vaikuttaa todella voimakkaasti koko perheen yhtenäisyys ja onnellisuus; lapsi kantaa huolta ja elää elämää paljon vanhempiensa kautta. Näin on myös toisinpäin; perheen äiti tekee paljon töitä pitkääkseen kodin kasassa ja huolehtiakseen lapsistaan mahdollisimman hyvin, mutta tämän tehtävän lisäksi hän toivottavasti saa paljon energiaa ja iloa omista lapsistaan.

Hyvinvoinnin kokonaiskuvan selvittämiseksi myös objektiiviset elinolot on otettava huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmisten oma näkemys ja kokemus arjen toimintojen tuottamasta hyvinvoinnista, tyytyväisyys arjen toimivuuteen sekä luottamus markkinoiden ja yhteiskunnan toimintaan (Raijas 2008, 6).  Perheelle on muodostunut arkea rytmittävät säännölliset rutiinit, joka tuo perheen arkeen turvaa ja luottamusta. Perheen talous toimii isän johdolla, jolloin on myös ensiarvoisen tärkeää että perheenjäsenten välillä toimii mutkaton luottamus. Hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi se, että voi myös "luottaa huomiseen". Oman talouden hallinta ja sen vakaa tila tuo jatkuvuuden ja hyvän tulevan tunnetta perheelle. 

Perheen hyvinvointia voi tutkia erilaisten mittareiden kautta. Niitä ovat muun muassa bruttokansantuote, sosiaali-indikaattorit (koulutus, sairaudet, köyhyys), ajankäyttötutkimukset ja ihmisten kokemusten tiedustelu onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen liittyen. Esimerkkiperheellä on vakaa talous, heistä kukaan ei ole pitkäaikaissairas, perheen isä on työllistetty, perheen ajankäyttö vastaa joiltakin osin suomalaisen perheen keskimääräistä ajankäyttöä ja arkeen on muodostunut selkeät ja mitä ilmeisimmin perheen hyväksi toteamay rutiinit. Perheen voisi ajatella olevan monelta osin hyvinvoiva, mutta kuten Raijaskin asian määrittelee, objektiivisten tekijöiden lisäksi myös henkilökohtaiset seikat vaikuttavat hyvin paljon. 

Esimerkkiperhe

Perheen isä on ainut työssäkävijä. Isän palkka tulee hänen omalle tililleen. Isä hallinnoi perheen tuloja antamalla äidille talousrahaa. Perheen kolme vanhinta lasta (11-vuotias poika, 7-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika) saavat taskurahaa äidin talousrahoista omiin menoihinsa 5 euroa viikossa. Kaksoset ovat vasta 1,5-vuotiaat, joten heille ei makseta vielä taskurahaa. Muut hankinnat lapsille äiti hoitaa omalta tililtään, jonne tulee lapsilisät ja kotihoidon tuki.

Perheen äiti kokee velvollisuudekseen hoitaa kaikki kotityöt ja lapset, sillä isä on ainut joka tienaa. Äiti on todellinen siisteysintoilija ja kokee etteivät lapset ja mies osaa siivota oikein. Kukaan muu kotona ei juurikaan osallistu kotitöihin. Äiti kulkee päivät pitkät siivoamassa lasten ja miehensä jälkiä, ja jättää kaksoset katsomaan televisiota tai leikkimään olohuoneeseen 5-vuotiaan veljensä vahtimana. Lapset eivät juurikaan vietä aikaa pihalla, sillä äiti pelkää bakteereita. Jos lapset ovat pihalla, äiti desinfioi heidän kätensä ulkoilun jäljiltä ja heittää ulkovaatteet yhden käyttökerran jälkeen pesukoneeseen. Myös koululaisten on kotiin tullessa desinfioitava kätensä ja laitettava käyttämänsä vaatteet pesukoriin. Perheen isän tullessa töistä ja vanhempien lasten koulusta, äiti tarjoaa päivällistä. Päivällisen jälkeen isä auttaa tarvittaessa koululaisia läksyissä.

Päivällisen jälkeen joka torstai äiti ottaa kaikki lapset auton kyytiin ja kuskaa koululaiset harrastuksiin. Tämä on viikossa ainut kerta kun lapset näkevät kavereitaan koulun ulkopuolella. Kaksosten kanssa äiti käy ruokaostoksilla odotellessaan vanhimpia harrastuksista. Perheen isä pelaa joka toinen päivä paikallisessa äijäliigassa salibandya. Äidillä ei ole omia harrastuksia.

Perheen lapset laitetaan isän lukemien iltasatujen jälkeen nukkumaan puoli yhdeksältä. Sitä ennen äiti on pessyt kaikki lapset (klo 19) ja laittanut heille iltapalan (klo 19.30). Lasten nukkuessa vanhemmat katsovat televisiota kymmeneen.  Kymmeneltä koko talo hiljenee.


Lähteet

 Holmberg, M., Jonsson, M., Korvela, P. & Kupiainen, A. 2009. Ajelehtivasta ankkuroituun arkeen - arkirytmin muuttumisen tukeminen perhetyössä sekvenssikartta -menetelmällä. Teoksessa Janhonen-Abruquah, Hille (toim.) Kodin Arki. Helsinki: Yliopistopaino, 103-119.

Raijas, A. 2008. Arjen hyvinvointi ja mahdollisuuden sen mittaamiseen. Kuluttajatutkimiskeskus. Verkkojulkaisuun viitattu 26.1.2015 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152397/Arjen_hyvinvointi_ja_mahdollisuudet_sen_mittaamiseen.pdf?sequence=1

Voileipäkakkuja ja makeaa

Hei! Tulin tänne kirjoittelemaan Ruoka- ja tapakasvatuksen demosta, joka olikin melko herkullinen. Keittiöitä on 6, ja jokaisessa valmistui sekä voileipäkakku että jokin makea kakku tai jälkiruoka.

Meidän pienellä ryhmällä oli aiheena modernin ja uraa luovan naisen 50 v. syntymäpäivätarjottavat. Nainen on kiinnostunut ruoanlaitosta ja terveydestä sekä selaa paljon erilaisia reseptejä. Arjen luonne on sellainen, että paljon tulee syötyä myös ulkona. Nainen toivoo juhliinsa erityisesti hyväksi toteamaansa Kinuskikissan lohivoileipäkakkua, jonka sitten valitsimme menuun. Koska nainen on moderni ja ajanhermolla, makeaksi valikoitui "helposti lähestyttävä" suklaaraakakakku. Henkilö on siis täysin fiktiivinen, mutta näistä lähtökohdista aloimme puuhailla keittiössä.

Työparini aloitti suolaisen kanssa, minä makean. Olin edellisenä päivänä laittanut mantelit ja pähkinä likoamaan kakkua varten. Nyt ei tarvinnut kuin kasata monitoimikone (terävillä terillä), ja jauhaa pohajaa varten rusinat ja mantelit hienoksi. Massa paineltiin irtopohjavuokaan ja vietiin pakkaseen lepäämään. Täytteeseen tuli sulaa suklaata (ihan tavallista, kaupasta saatavaa pandan tummaa suklaata. Tästä johtuen kakku on wannabe-raaka, ja helpostilähestyttävä), kookoskermaa, cashew-pähkinöitä ja muutama banaani. Massasta tuli ihanan sukalainen monitoimikoneella jauhaessa. Täyte kumottiin pohjalle ja koko komeus laitettiin sitten pakkaseen.

Työparini oli tässä vaiheessa kostuttanut Taikaruis leivät ja tehnyt tuorejuusto-rasnkankerma täytteen. Sen lisäksi kakkuun tuli tilliä ja kylmä- sekä lämminsavulohta. Koristelimme sen salaatilla, kurkulla ja viinirypäleillä. Päälle vielä kuivattua tilliä. Siitä tuli suloinen ja pieni kokeiluversio!

Kattauksen teema tuli luonnosta ja hyvinvoinnista. Se tuki mielestämme hyvin raakaideaa ja toisaalta kalaisaa voileipäkakkua. Onnea Katja 50 v.!

Jos "helposti lähestyttävä" ja astetta terveellisimpi raakasuklaakakku kiinnostaa, ohje löytyy TÄÄLTÄ.

Seuraavaksi annan kuvien puhua puolestaan.

yhdessä keittiössä valmistettu lohivoileipäkakku

Meidän luomukset!

Ihan uudenlainen tuttavuus - aurajuusto, omena ja porkkana

Kreikkalainen voileipäkakku

Yhden ryhmän valinta makeaksi - pannacotta

Red velvet - kakku

Lohivoileipäkakku

Toinen kreikkalainen kakku eri ohjeella

Meidän suklaaraakakakku

Muutoin olen puuhaillut normaalia arkea ja koittanut edistää kaikkia koulujuttuja. Myös liikuntapäivä painaa päälle. Kandin kanssa olen jumissa, koko ajan yhä enemmän. Viikonlopun teemaksi on päästä jumista pois!

Mihin käytän aikani?

 Tervehdys! Tänään pohditaan ajankäynttöä kuluttajakasvatuksen verkkokurssin tiimoilta. 

Oppimistehtävä 3

 Ajankäyttö ja arjen hallinta

1) Kirjaa ylös mistä viikonpäivästä kyse, kun teet ajankäyttöpäiväkirjaa (1 p).

Tein tehtäväseurannan maanantaista 19.1.2015. Maanantai ei ole minulle millään tavalla mieluinen päivä, silloin hoidan monesti viikonlopulta jääneitä rästitehtäviä, orientoidun uuteen viikkoon ja illalla olen vielä muutaman tunnin töissä. Maanantaisin saan kuitenkin yleensä kaikkein eniten aikaan asioita. 

2) Pohdi onko tämän päivän toimintasi tyypillistä juuri tälle päivälle (1 p). 

Päivän toiminta oli hyvin tyypillistä, vaikka siihen kuului poikkeuksellisesti myös lyhyet päiväunet. Muihin arkipäiviin verrattuna maanantaisin on melko vähän opintoja yliopistolla. Muuten tein juuri sitä, mitä aina maanantaisin; herättelin itseäni uuteen viikkoon, tein jotakin koulujuttuja, hoidin muutaman liikuntavastaavan jutun, kävin kaupassa, pesin vähän pyykkiä ja olin töissä.

3) Poikkeavatko jotkin viikon päivät merkittävästi ajankäytöllisesti toisista? (1 p) 

Omalla kohdallani kyllä. Alkuviikosta olen toimelias ja edistän mahdollisimman paljon asioita, jotta viikonloppuna voisi jollakin tavalla hengähtää. Minulla ei ole enää perjantaisin kontaktiopetusta yliopistolla, joten valitettavan usein viikonloppu alkaa jo siitä. Sen vuoksi maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai ovat päiviä, jolloin olen ahkerimmillani. Noihin päiviin sijoittuvat myös iltatyöt. Perjantaisin on myös usein "matkustuspäivä", eli lähden vierailemaan muualle Suomeen. Liikunnatkin ajoittuvat alkuviikkoon, vaikka teenkin usein jotakin vapaamuotoista myös viikonloppuisin. Viikonloppuisin laitan kotona enemmän ruokaa, eli vietän suuremman osan päivästä keittiössä ja vähemmän koneen ääressä. Sunnuntaista suuren osan haukkaa myös yleensä matkustelu.

4) Vertaa ajankäyttöäsi suomalaisista tehtyyn ajankäyttötutkimukseen (1 p). 

Kokonaistyöaikani vastaa melko hyvin naisten keskimääräistä kokonaistyöaikaa. Esimerkkipäivänä tein melko paljon vähemmän kotitöitä, mitä keskimäärin. Minulla on kuitenkin pieni yhden hengen talous, joten esimerkiksi lastenhoitoon tai muuhun ei tarvitse käyttää aikaa. Yöuneni pituus vastaa hyvin tutkimuksen tuloksia (tosin esimerkkipäivään kuului vielä päivunet, joten päivään tuli melko paljon unta). Ruokailuun ja henkilökohtasiin tarpeisiin kului todella merkittävästi vähemmän aikaa, mitä tutkimuksessa. Mietin jopa, olenko arvioinut ajankäyttöäni jotenkin pieleen. Ruoanvalmistukseen ei esimerkkipäivänä kulunut aikaa, sillä ruoka oli lämmittämistä vaille valmiina jääkaapissa ja välipalat sai nopeasti (kuorimalla mandariinin yms). En myöskään käyttänyt ehostukseen aikaa hiustenharjausta enempää, enkä saunonut. Töiden jälkeen otin pikaisen suihkun, jonka aikana sitten huuhtelin myös kasvoni. Opiskeluun käytin luonnollisesti enemmän aikaa, kuin tutkimuksessa keskimäärin, koska olen opiskelija. Mielestäni vapaa-ajalla toteutettu opiskelu lukeutuu silti työaikaan, sillä esimerkiksi verkkokursseissa on paljon itsenäistä työtä. Vapaa-ajan muihin toimintoihin kului paljon vähemmän aikaa mitä tutkimuksen henkilöillä keskimäärin, enkä ollut päivänäni aikana millään tavalla sosiaalinen!

5) Oletko tyytyväinen siihen, miten aika jakautuu erilaisten toimintojen kesken (1 p)? 

Olen tyttö, joten käytän jonkun verran enemmän aikaa "itseeni". Kuitenkin mielestäni todella kohtuullisen vähän. Asun lähellä kaikkea, joten täällä Savonlinnassa kuljen nopeasti paikasta toiseen ihan kävellenkin. Onneksi löydän aikaa myös liikuntaan ja urheiluun (vaikka se on myös työni), sillä sen avulla jaksan arkiviikot. Olen melko hyvä käyttämään aikani tehokkaasta, silloin kun päätän jonkun asian tehdä (siivous, pyykinpesu, tiskaus, koulutehtävä). Kotityöt jaan kämppiksen kanssa, eli vaikka meillä on omat taloudet jaamme osan kotitöistä. Kuljen talvisin melko paljon jalkaisin, joten pääsen suoraan ovesta etenemään eikä minun tarvitse esimerkiksi lämmittää autoa.  Esimerkkipäivään sisältyi ripaus luksusta, kun otin myös päiväunet. Niiden sijaan teen usein koulutehtäviä. Koulussa tauoilla käyn lähettämässä sähköposteja ja hoidan opintojen oheisia asioita. 

Toiminta	Käytetty aika (tunnit)
Opiskelu koulussa + koulumatka	4 h 30 min (koulu 4 h, matkat 1/2 h)
Kotityö (kohdallani ruoanlämmitys, aamupalan valmistus, tiskaus, pyykinpeseminen, pyykin ripustaminen kuivumaan, pyykin noutaminen, iltapalan valmistaminen, kaupassa käynti)	2 h
Opiskelu kotona ja vapaa-ajalla	Jäin koulun jälkeen yliopistoon opiskelemaan 1 h ja kotona tein koulutyötä 2 h = 3 h
Ruokailu ja henkilökohtaiset tarpeet (kohdallani peseytyminen, hiusten harjaaminen ja kasvovoiteen levittäminen, pukeminen, päiväunet, wc käynnit, vaatteiden vaihto)	Ruokailu 1 h, peseytyminen 20 min, pukeutuminen 10 min, päiväunet 45 min, wc käynnit 15 min, ehostus 5 min= 2 h 35 min
Nukkuminen	Yöllä unta 8 h 5 min
Liikunta	Zumpan ohjaaminen on samalla myös työ. Työmatka 15 min + 15 min, zumpa 1 h, venyttely 30 min = 2 h
Sosiaalinen kanssakäyminen	Kämppiksen kanssa juttelu 15 min
Lukeminen	1 h
Tietokoneella sosiaalisessa mediassa juttelu	1 h
Liikuntavastaavan toimi (esimerkkipäivänä sähköpostien lähettäminen ja palkintopokaalin nouto)	40 min
	Yht. 24 h

Kotikasvatus?

Alan koota blogiini myös kuluttajakasvatuksen verkkokurssin portfoliota. Tämä on minulle helppo ja tuttu työtila, jonne voin kätevästi tulla pohtimaan kuluttajakasvatuksen sisältöjä mistä vaan koneelta käsin. 

 

Kuluttajakasvatus on minulle tuttua luonnollisesti oman yläasteaikani lisäksi yhdeltä opintojaksolta yliopistossa. Tällä opintojaksolla kokosimme kuluttajakasvatuksen opetuskokonaisuuden, jossa suunniteltiin joitakin tunteja näistä aihealueista. Kuluttajakasvatus on mielestäni monipuolista ja mielenkiintoista, ja siinä mennään hieman oman mukavuus- ja tietämysalueen ulkopuolelle. Nämä aihealueet antavat nuorille tietoa vastuullisuudesta ja kuluttamisesta, eli antavat hyviä eväitä oman itsenäisen arjen hallintaan ja rakentamiseen. Se on vähintään yhtä tärkeää kotitaloudessa, kuin karjalanpaistin valmistus tai pyykkien mankeloiminen. Siksi haluan perehtyä tähän verkkokurssiin kaikella mielenkiinnolla, ja toivon sen antavan minulle paljon ideoita ja tietämystä tulevaa kuluttajakasvatuksen opettamista varten.

Oppimistehtävä 1, Kotikasvatus ja kodissa kasvaminen

1) Pohdi kotikasvatusta kuvaavasta tiedostosta kolmea sinun mielestäsi mielenkiintoista esiin noussutta asiaa esim. vertaisryhmän vaikutus lapsiin, mallioppiminen ja kotikasvatuskulttuuri. 

Vertaisryhmän vaikutus lapsiin on aina ilmeinen. Lapsi saa ryhmästä tukea, tietoa ja palautetta, ja hän voi ryhmän avulla edistää ja muokata omaa toimintaansa kehittyen sekä tietotaidollisesti että sosiaalisest. Ryhmässä toiminen edistää siis uusien aioiden oppimisen lisäksi tärkeitä yhdessä tekemisen ja ryhmässä olemisen taitoja ja sosiaalista vuorovaikutusta. Vertaisryhmään kuuluminen ja siihen samaistuminen on lapselle tärkeää; ryhmässä toimitaan kenties itsenäisesti, mutta siihen halutaan peilata ja ryhmälle muodostuneita "normeja" noudattaa. Ryhmä elää siinä olevien toimijoiden mukaan kehittäen sen jäseniä lähes itsestään. Lapsen on todella tärkeää saada tutustua uusiin asioihin ja oppia uusia taitoja aikuisen lisäksi oman ikäistensä lasten kanssa. Lapset käsittelevät asioita juuri omalla lapsenomaoisella ja vilpittömällä tavallaan, ja heidän ymmärryksensä on monessa asiassa samalaisempi toisten lasten, kuin aikuisen kanssa. Vertaisryhmässä on voimaa, siitä saa motivaatiota ja siinä oppii itseohjailevuutta. Lapsen toiminnansäätely kehittyy nimenomaan vertaisryhmässä toimimisen johdosta, kun hän tarkkailee ja seuraa, miten muut reagoivat erilaisiin asioihin tai millä tavalla muut ratkaisevat erilaisia ongelmia. Lapsen voi olla joskus myös helpompi omaksua tietoa ja taitoa oman ikäiseltään, kuin esimerkiksi opettajalta. 

Hyvä vertaisryhmä motivoi lasta tekemään oman parhaansa. On tehty tutkimuksia siitä, että lapsen taidot muokkaantuvat helposti siihen suuntaan, millä tasolla koko ryhmän taidot ovat. Ryhmä jossa on paljon taitavia lapsia saa myös jossakin asiassa hieman heikommin pärjäävän lapsen yltämään omaan parhaaseensa. Samoin huonosti keskittyvä ja hälyinen ryhmä saattaa saada asiasta normaalisti paljon tietävän lapsen "alisuoriutumaan". Vertaisryhmään kuuluu usein lapsia samasta ikäryhmästä. Onkin tärkeää, että lapsi saa kokea olevansa suunnilleen samassa elämäntilanteessa ja tuntevansa suunnilleen samoja tunteita, kuin muut ryhmän lapset. 

Vertaisryhmässä lapsi ikään kuin sopeutuu yhteiskunnassa toimimiseen, sillä aikuiselle ihmisille esimerkiksi muut kunnan asukkaat voivat muodostaa vertaisryhmän. Asioiden jakaminen samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa on yleensä kehittävää.

 

2) Onko opettajilla mielestäsi kasvatusvaltaa lapsiin suhteessa kotikasvatukseen? 

Opettajilla on yhä etenevässä määrin kasvatusvaltaa lapsiin. Nykyajan kiireinen ja yksilökeskeinen elämäntyyli vaikuttaa esimerkiksi siihen, ettei perheellä ole enää kotona samalla tavalla yhteistä aikaa. Lapsi ei opi kaikkia samoja taitoja tai hänelle ei aseteta samoja rajoituksia kotona, kuin joskus aikaisemmin. Kotona yhdessä vietetty aika halutaan tehdä lapselle usein "mahdollisimman mukavaksi", lapsia saatetaan suorastaan hemmotella ja tehdä paljon heidän lempiasioitaan. Mielestäni jonkun hiljaisen luvan myötä opettahat saavat puutua enemmän lasten kasvatukseen koulussa, sillä sen tila kotona on myös muuttunut oleellisesti. Toki on edelleen monia henkilökohtaisia alueita, joihin koulun ei ole sopivaa puuttua tai jotka luonnollisesti hoidetaan kotona. Tällainen kasvatusvalta ei ole jokaiselle opettajalle mieluinen, sillä se lisää oleellisesti vastuuta oppilaista. Opettajan tulee yhä paremmin tuntea oppilaidensa lähtökohdat ja yksilölliset taustat. Kotitaloudenopettaja kohtaa varmasti usein työssään tilanteita, jossa pitää miettiä kotikasvatuksen ja koulussa tapahtuvan kasvatuksen rajaa. Se on häilyvä, ja tällainen tapoihin ja arkisiin taitoihin painottuva oppiaine sisältää paljon kähytöstapoihin ja yleiseen olemiseen ja elämiseen liittyviä asioita. Toki kotitalouden oppitunnit käydään yläasteikäisenä, jolloin kasvatusvalta on mielestäni paljon pienemmässä roolissa, kuin vaikka ala-asteella. Tulevaisuudessa koti tehdään yhä enemmän kouluun, jolloin opettajien kasvtuskasvastuu korostuu entisestään.  

3) Onko lapsilla valtaa?

Jos koulun ajatellaan olevan päivän ajan lapsen huotajan virkaa toimittava laitos, on oppilaalla myös koulussa vapaus valita tiettyjä asioita. Koulussa sääntöjä on enemmän, sillä siellä on enemmän lapsia, aikataulu ja tietenkin opiskeltavia sisältöjä. Lapsi saa kuitenkin myös päättää joistakin asioista. Hän saa kenties päättää, minkä värisen vihon ottaa (usein kuitenkin muutamasta vaihtoehdosta), kuinka paljon jotakin tiettyä ruokaa hän haluaa ottaa (ruoka on määritelty) tai leikkiikö hän välitunnilla hippaa vai kenties hyppää ruutua. Lapsella on siis tiettyjen rajojen puitteissa myös valtaa valita asioista koulussa. Usein opettaja määrittelee oppilaalle vaihtoehdot. Valtaa on myös vapaus sanoa mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Lapsen pitää siis voida sanoa mielipiteensä ja aikuisen tulee kuunnella, mitä lapsella on sanottavana. Lapsella on myös lukuisia muita oikeuksia, kuten rauhallinen ja turvattu koulunkäynti. Lasta ei myöskään pakoteta leikkimään jonkun tietyn lapsen kanssa, vaan hänellä on vapaus valita omat kaverinsa. Lapsella on usein niin paljon vapauksia, kuin hänen käyttäytymisensä sallii; rajoitteita aletaan asettaa vasta sitten, kun jossakin asiassa ilmenee ongelmia. Työrauhan ja sääntöjen puitteissa lapsella on kuitenkin myös valtaa ja vapauksia valita.

 

3) Voiko vanhemmuudesta ja kotikasvatuksesta tehdä yleistyksiä?  Esim. kaikki lapset ovat huonosti kasvatettuja. 

Ihmisillä on varmasti tapana yleistää kotikasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviä asioita. Ihmiset asettavat myös todella helposti ennakko-oletuksia. Kaikkai lapsia ei kuitenkaan ole kasvatettu huonosti. Yleiset tavat ja käytänteet ovat muuttuneet, ja tänä päivänä kouluun astuva lapsi on kenties kasvatettu hyvin eritavalla kuin ennen. Se johtuu myös siitö että tiedon luonne ja tarvaittavat taidot ovat muuttuneet. Elämme kaiken kaikkiaan hyvin erilaista arkea, kuin vaikka 50 vuotta sitten. Lapset kasvavat ja heidät kasvatetaan nyt hyvin erilaiseen elämään. Opettajan on otettava tämä huomioon ja oltava myös itse suvaitsevainen ja tilannetajuinen; koulu ei ole enää sama paikka kuin silloin, kun itse olimme oppilaita. Erilaisista "edellytyksistä" aloittaa koulu, kuten perunoiden kuorimistaito, ei ole enää ajankohtainen (vaikka se tärkeä taito onkin). Kotikasvatuksessa suuressa roolissa on varmasti rakkaus ja yhteinen aika perheen kanssa, joka saattaa olla kaikkein merkittävimmin vähentynyt perheissä. Lapsi kenties hakee tällaista välittämistä tai huomiota koulusta, jonka opettaja voi helposti tulkita myös "tuhmuudeksi". 

Kasvatukseen on myös niin paljon erilaisia koulukuntia, ettei niitä pidä lähteä sokeasti arvostelemaan. Jokainen koti kasvattaa oman tapansa mukaan, eikä se oikeastaan saisi vaikuttaa siihen, millä tavalla koulu ottaa oppilaan vastaan. Oppilaan tulee myös omalla tavallaan sopeutua koulussa vallitseviin kasvatuskäytänteihin. Joksus kotona on tehty kaikki kuin oppikirjan mukaan, mutta lapsi voidaan leimata koulussa "huonosti kasvatetuksi". Huonosti kasvatettua lasta ei mielestäni ole olemassakaan, vaan lapsella saattaa olla puutteita jossakin käyttäytymisen osa-alueessa. Koti on lapselle myös hyvin erilainen ympäristö kuin koulu, joten ihan kaikkeen ei kotonakaan lasta voida valmistaa. Kodin ja koulun yhteistyö on siis ensiarvoisen tärkeää, jotta jokainen lapsi saadaan sopeutumaan ja tottumaan koulun käytänteisiin. Erilaisissa ongelmatilanteissa on myös tärkeää selvittää, mistä lapsen toiminta voi johtua. Koti on ensimmäinen paikka, josta vastauksen voi saada. 

 

4) Mitä mieltä olet isovanhempien roolista lasten kasvatuksessa?

Isovanhemmilla on todella paljon sellaista elämänkokemuksen tuomaa hiljaista tietoa, joka on todella hyödyllistä kasvavalle lapselle. Isovanhempi on ainutlaatuinen ihminen lapsen elämässä, sillä hän on kokenut ja nähnyt paljon. Isovanhempi myös tuntee lapsen vanhemmat ja normaalisti myös muut lapsen läheiset sukulaiset. Näin ollen isovanhemmista muodostuu todella merkittävä osa lapsen sosiaalista verkostoa. Isovanhemmista tulee usein lapselle kuin toiset vanhemmat, tietenkin riippuen siitä, kuinka paljon lapsi on tekemisissä heidän kanssaan. Isovanhemmilla on usein jo entuudestaan hyvin toimiva auktoriteetti, lapsi kunnioittaa usein isovanhempiaan ihan luonnostaan. Isovanhemmat ovat sen vuoksi oivallisia kasvattajia ja tiedonvälittäjiä, sillä lapset yleensä omaksuvat helposti heiltä saamansa ohjeet ja neuvot. Lapsen vanhemmat saattavat useissa tapauksissa noudattaa hyvin samanlaista kasvatuslinjaa, kuin mitä heidän omassa kodissaan on aikanaan noudatettu. Tämä tukee tietekin sitä, että myös isovanhempi on todella hyvä kasvattaja lapselle. Joissakin tapauksissa vanhemmat voivat myös tietoisesti päättää tekevänsä jonkun asian täysin eritavalla, kuin heidän omassa lapsuudessaan on tehty. Isovanhempien tulee kunnioittaa tätä päätöstä ja muutenkin lapsen vanhempien määrittelemää kasvatustapaa.

Myös isovanhemmat saavat lapsenlapsiltaan paljon. Lapset tuovat vanhuksien elämään sitä toivottua iloa ja energiaa, joka pitää vanhukset touhukkaina. Isovanhemmat osallistuvat usein mielellään lapsenlapsensa elämään.