Syksy 2014

Onpas edellisestä tekstistä jo kulunut aikaa! En tiedä missä vaiheessa päätin hiljentää tänne blogin puolelle asioiden pohtimisen, mutta olen vakaasti päättänyt aktivoida asian uudemman kerran. Syksyn aikana oli monenmoista kurssia ja palautusta, josta en tänne blogiin maininnut sanallakaan. Amka - opintojakson yhteydessä kootaan kuitenkin koko opintoja kuvastavaa portfoliota, joka minulla olisi tämän blogin muodossa. 

Missä nyt mennään ja millainen oli minun syksyni?

Syksy oli todella hyvä. Opinnoissa en ollut lainkaan tehokkaimmillani, mutta muilla osa-alueilla sattui ja tapahtui paljon hyvää. Ohjasin edelleen jumpat Savonlinnassa ja toimitin liikuntavastaavan virkaa, mutta lähes kaikki viikonloput sujuiva tienpäällä reissatessa. Osa elämää on nyt pysyvästi toisella paikkakunnalla, joten tätä kevättä ajatellessa en voi muuta kuin huokaista; sama rumba jatkuu, mutta kevät on vielä syksyäkin pidempi.

Vietin paljon aikaa Orimattilassa Salusjärvellä. Paikka on ihana, siellä sai viimeistään relata ja ladata akkuja.

 

Lompakkoni kevenee matkakustannuksista, mutta muuten minulla on hyvä olla. Syksyllä tein paljon omia juttuja ja nautin ajastanu Villa Ariassa. Meidän on täällä ihana ja toimiva kahden hengen tyttötalous, jossa ei ole särmän särmää. Vietimme juuri viikonloppua yhdessä kahden semi-asukkaan kanssa, enkä olisi voinut enempää nauttia. Liikunnat olen keskittänyt fiilispohjalle; olen nauttinut äkkipäätöksistä lähteä lenkille, enkä ole niinkään sitonut itseäni kuntosalikortteihin. Ruoasta olen nauttinut pitkin syksyä sekä oman keittiön, että jaetun tai muiden keittiöiden kautta. Avainsana on kuitenkin ollut itsetehty ja vielä läheisten kanssa. Mitään kulinaarisia makuvierailuja ravintoloihin en ole juurikaan tehnyt, mutta kotikeittiö on tarjonnut parastaan. 

Turussa tuli vierailtua useamman kerran. Ainoa huono puoli siellä vietettyjen viikonloppujen jälkeen oli se, että arkeen oli vaikeaa asennoitua lyhyiden ja ihanien "lomien" jälkeen. Koulhommat eivät Turussa edistyneet lainkaan.

Mitä sitten opin syksyn aikana? Meillä alkoi kvalitatiivisen tutkimuksen opintojakso (jonka tentti edelleen roikkuu, sillä karkasin joululomille todella aikaisin), joka toi mukaan voimakkaan ajatuksen kandista. Tieteellinen opintojakso kaikkine epäselvyyksineen oli jollain tavalla todella innostava. Halusinkin päästä tuumasta toimeen ja ilmoitin itseni kevään kandiseminaareihin. Joululomalla minun oli tarkoitus edistää sitä paljonkin, mutta juttu jäi sisällysluettelon luomiseen. Monen kammoksuma tyhjä paperi on kuitenkin nyt ohitettu ja tästä lähtien odottelen orastavaa inspiraatiota työni kirjoittamisessa. Aiheeni; Kotona opittujen ruokatottumusten vaikutus ensimmäisellä luokalla olevan lapsen ruokakäyttäytymiseen. Olen aiheeseen aika tyytyväinen, vaikka joka kerta kun jutun joutuu sanomaan ääneen maistuu se vähän erilaiselta. En ole lainkaan varma, onko minulla rohkeutta (.. tai olen vain laiska) lähtehä muuttamaan aihetta kesken kaiken, jos en saakkaan sen tiimoilta tarpeeksi juttua kasaan. Kvalitatiivinen opintojakso kuitenkin ajoi minut tähän pisteeseen, ja tässä on toistaiseksi oikein hyvä.

Valitsin yhä useammin bilettämisen ja riekkumisen sijaan unen.

Toinen ispiroiva opintojakso oli pedagoginen etiikka. Siellä pääsin lempi luennoitsijani hoiviin ja istuin joka luennolla kahmien kaikkea siitä viisautta, joka kyseisessä ukkelissa piilee. Jos luento jäi väliin, minua suorastaan harmitti. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tässä koulutuksessa ei olisi mitään järkeä ilman kyseisen opettajan opintojaksoja tai toisaalta voisin toimia opettajana varmaan pelkästään näiden opintojaksojen ja omien aineopintojani pohjalta. Ahdistun jo nyt ajatuksesta huomenna alkavasta TVT kurssista sen tuomista lukuisista tehtävistä ja edistettävistä tylsistä asioista. Voisin vaikka täyspäiväisesti istua kuuntelemassa Pellikkaa ja olla valmiimpi tähän työhön kuin ikinä. Näillä tunneilla ajoittain kiinnostun myös opettajuudesta, vaikka en edelleenkään tiedä, mihin suuntaan olen menossa.

Kaikki liikenevä aika Porvoossa meni pienen ystävän seurassa.

Syksyllä kävin myös sauraamassa kotitalouden tunteja ja pääsin taas astetta lähemmäs todellisuutta ja minua kenties odottavaa arkea. Se ei ole ollenkaan hassumpi. Toki nyt oltiin luokissa matkalla jouluun ja sellainen piparintuoksu ja joulumusiikki jokaisella tunnilla ei ehkä ole ihan juuri sitä todellisuutta, joka yleensä on oppitunneilla vastassa. Kuitenkin kotitalouden luokka ei tunnu pahalta, ahdistavalta tai muutenkaan sellaiselta, että en sinne varpaallani astuisi. Ehkä pelkään yläasteikäisiä myös hieman vähemmän, kuin ennen. Seassa on niin paljon fiksuja ja mukavia nuorukaisia, että ne vaikeammat tapaukset kulkevat vain siinä mukana. En myöskään osaa sanoa, onko minulle vaikea tapaus se koko koululle tai muille opettajille vaikea tapaus. Kotitalousopettajan arki on kuitenkin nyt astetta selkeämpää.

Viihdyin kotona, ja tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeasti kotona.

Ruokatunneilla ei ollut ihan samanalaista työtahtia kuin viimevuonna, tai siellä tehtiin kenties hyvin erilaisia asioita. Keittiöaikaa itsessään ei ollut yhtä paljon. Työnäytettä korvasi terveysrastit, joista olen toivottavasti blogissani sivunnut muutaman sanan. Menimme siis yläasteelle oppilaiden sekaan kehumaan kouluruokaa, hyviä välipaloja ja ruokarytmiä. Tenttiin en valmistautunut mutta selvitin sen kunnialla, onneksi.

Joulusta nautin tänä vuonna erityisen paljon. Pikkujouluihin ei kuulunut niinkään juliminen, vaan illan istuminen pienellä porukalla kynttilän valossa.

Syksyllä ehti olla myös vähän kieliä, jotka tarkoittivat minulle elämäni ensimmäistä uusintaa. Oikeasti, en muista olleeni sellaisessa ikinä lukio aikananikaan. Tipuin melko kovaa ja korkealta saadessani kutsun ruotsin uusintaan, vaikka se oli hyvin odotettavissa. Jollain tavalla olen aina ennen selvinnyt moisista kammotuksista. Minä en vain kertakaikkiaan hallitse mitään muuta kieltä kuin tämän, jota pitää jauhaa päivästä toiseen. Minulta varmaan puuttuu joku kieligeeni, en voi kuin kateellisena tuijotta smokahontaksen videoita ja huokailla ihastuneena. Englannin kuitenkin selvitin voittaja, suoritusrekisteriin pamahti nelonen niin että viuhahti! Siitä olen niin tyytyväinen, ettei kokonaisuudessaan hyvin vaikea ja takkuinen taivallus ruotsin parissa masenna minua ihan liikaa. Ainkin se on nyt  takana päin!

En tassinut paljoa, mutta en missään vaiheessa jättänyt sitä kokonaan.

Julia oli jonkun verran, Dansan kanssa tehtiin vain yksi isompi juttu. Savonlinnassa olen ollut hyvin epäaktiivinen ja hoitanut niin sanotusti pakolliset kekkerit ja asiat. Tämä tarkoittaa Olavin approa ja Linnan juhlia (jossa Dansa oli pyörimässä). KVK kautta olin järjestämässä jälkimmäisiä ja se oli kaikkineen ihan hauskaa. Tykkään olla aktiivi yliopistollamme, mutta jättäydyin silti ainejärjestömme hallituksesta vuoden vaihteessa. Minulla ei riitä paukkuja kaiken liikuntahässäkän lisäksi, johon en siihenkään ihan riittävästi anna aikaani. Aloitin myös liikuntatuutorina, joka sekin on osaltanu on hiukan takkuista. Katsotaan, miten jutun kanssa käy. Jumppapirkkona toimin edelleen, ja minun täytyisikin huomenna vääntää zumpaohjelma keskiviikoksi. Saattaa mennä yötöiksi..

Nautin tolkuttoman hyvästä ruoasta. Lähinnä kotona, mutta myös ulkona. Kiinalainen ruoka on noussut suosikikseni.

 

Hahmotan myös ehkä vähän paremmin opintojeni nykyistä tilaa. Minulla on niitä jonkun verran, ja minulla on niitä vielä jonkun verran jäljellä. Olen hukassa kyllä, mutta nyt ymmärrän vähän suurempia linjoja; sivuaine pitkänä, perusopinnot, syventävät opinnot, kandidaatin tutkielma ja sitten maisterivaiheen opinnot ja gradu. Siinä on kokonaisuudet, joista olen nyt tehnyt perusopinnot. Minulla on jäljellä aineopinnot sivuaineestani, osa syventävistä opinnoista, kandi, maisterivaiheen opinnot ja gradu. Tämän kevään aikana viimeistelen useamman syventävistä opinnoista ja ainakin kandin. Ei minulla ole varmaan mikään kiire, mutta toisaalta en halua vain istua ja odottaa valmistumista, jos jotain on tehtävissä. Minua ei muutenkaan kiehdo ajatus monelta vuodesta täällä, vaikka täällä viihdynkin.

Pääsin aveciksi hienoihin vuosijuhliin. Sain kokea prinsessapäivän uudelleen ja voin kertoa, että nautin monin kerroin enemmän.

Syksyllä oli hitusen verran puhtaanapitoa, josta sitten tehtiin opetuskokonaisuus. Sen koin työlääksi. muutenkin tuntisuunnitelma olemassaan on minulle sellainen henkinen kirosana ja ahdistun siitä. Tällä hetkellä ahdistun myös päälle puskevista uusista opintojasoista, jotka kaikki alkavat samaan aikaan. Kun työmäärä selkiytyy ja kaikista opintoksoista vyöryävät tehtävät ovat suunnilleen tiedossa, alan taas selviytyä. Kyllä minä tästäkin keväästä selviydyn, ainakin jotenkin.

Joululoma oli ihana, pitkä ja sain siitä energiaa. Silti harmittaa, että tuli oltua niin laiska. Nyt voisi asiat olla aika paljon pidemmälläkin. Siinä taisi olla kaikesta mitä syksyllä tein, muutama sana. Lisäksi laitan muutaman kuvan.