Muikut ovat Savonlinnan ylpeys

Siksipä me omistimme muikuille kokonaisen demon! Muikkuhan on aivan loistava raaka-aine, siinä on paljon proteiinia, hyvää rasvaa ja vitamiineja. Muikut vain turhan usein pyöritellään jauhoissa ja paistetaan voissa, jolloin terveyshyödyt tietenkin hieman laskevat, mutta herkuttelu on aivan sallittua aina silloin tällöin. Kalakoulun sivuilla muikusta sanotaan seuraavaa:

ruiskuoren alle laittettiin muikkuja, pekonia, mausteita ja riisiä

"Muikku on suosittu ruokakala Suomessa, mutta se arvostus on korkeimmillaan Järvisuomen alueella. Muikku on helppo perata ja käsitellä ruoanvalmistuskuntoon. Muikun mäti on arvostettu ruoka-aine ja sillä herkuttelu on mahdollista ympäri vuoden. Muikussa on rasvaa keskimäärin noin 3,3 prosenttia ja se kuuluu rasvaisiin kaloihin."

Nämä fileet odottavat maustemarinadia

Me käsittelimme muikut pääasiassa painamalla pään kohdalta etusormella ja peukalolla, jolloin niska niksahtaa poikki. Pään mukana saa vedettyä sisälmykset ja suolet näppärästi pois. Vatsan voi vielä avata ja loput suolenpätkät ym. poistaa ja kalan vielä huuhdella. Jos fileen haluaa erotella ruodoista ja selkärangasta, painelee vain selkärankaa pitkin huolellisesti evään asti ja nostaa sitten selkärangan ja ruodot pois. Jäljelle jää kätevä pieni filee, jossa on vielä nahka tallella. Sitä ei kannata poistaa, sillä juuri nahassa ovat ne tärkeimmät vitamiinit.

Eikun täytteet ruiskuoren sisään

seljankaan tuli persiljaa ja maustekurkkua

 Me valmistimme kalaseljankaa muikkufileistä. Kalaseljanka on tuttu ruoka itänaapurista, meillä Suomessa kalakeitto halutaan syödä usein pelkittettynä (perunaa, tilliä ja kalaa) ja paksumpana (kermaa tai maitoa), mutta seljanka on lähes kirkasta, siinä on kasviksia ja tomaattimurskaa. Lisänä keittoon laitetaan mausterkurkkua. Seljankaan käytetään tavallisesti lohta tai kuhaa, mutta muikku toimi siinä myös oikein hyvin. Kasvisten lisäksi keittoon tulee perunaa. 

Toisissa keittiöissä muikkuja piilotettiin taikinakuoren sisään

 

Tässä ohje perinteiseen seljankaan:

 

8 dl vettä

1 liemikuutio

10 kokonaista valkopippuria ja mustapippuria

1 sipuli

3 porkkanaa

4-6 perunaa

1 tlk tomaattimurskaa

300-400 g kalaa (lohta, kuhaa, muikkuja) paloina

 2-3 maustekurkkua

1 purkki ruokakermaa

Persiljaa

Kiehauta vesi. Lisää liemikuutio, pippurit, hienonnettu sipuli sekä suikaloidut porkkanat ja perunat. Keitä hiljalleen kunnes kasvikset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää tomaattimurska. Paloittele kala ja lisää joukkoon. Anna hautua kunnes kala kypsyy. Lisää pieniksi kuutioidut maustekurkut ja ruokakerma. Kuumenna. Tarkista maku. Viimeistele persiljalla.

Laskimme, kuinka paljon muikuista tuli painohävikkiä. Tulos oli fileroinnin jälkeen 47%, joka on aika hurjaa. Toisaalta muikun kilohinta ei päätä huimaa, 6,95€/kg. Sitten vain muikuilla herkuttelemaan, viimeistään kesällä. Savonlinnasta saa muikkujen parhaimmistoa, eli jos tänne eksyy, muikut ovat must-listalla.

Sisäelimet

Tänään ruoka 1 tunnilla kuulkaas kiehautettiin kieliä ja vaivattiin makkaraa. Munuaismuhennos valmistui padassa ja pulled pork - uunissa hautumalla. Itse syön melko nihkeästi punaista lihaa, ja tämä lihakerta oli minulle etukäteen hieman ahdistava. Maksan ja munuaisen haju oli melko hankala ja ohjeen kehoitukset "lisätä pari ruokalusikallista verta" nostattivat niskavilloja ajoittain pystyyn, mutta muuten pärjäsin mielestäni aika hyvin! Mitä sisäelimet nyt sitten ovat, ja mitä niistä voi esimerkiksi valmistaa?

Sisäelimet

Sisäelimiä ovat ne eläinten sisälmykset, joita me syömme, esim. maksa ja munuaiset. Kaikki sisäelimet ovat ravitsevia ja huolellisen käsittelyn ja valmistuksen jälkeen yhtä herkullisia kuin konsanaan lihat.

Teurastuksen sivutuotteita

Teurastuksen yhteydessä talteenotetuista ja tarkastetuista sivutuotteista tärkeimpinä siirtyy kaupan kautta kuluttajan kassiin eri eläinten sisäelimiä sekä verta. Lihan tavoin ruoaksi valmistettavista elimistä käsitellään tässä tutuimmat eli maksa, munuainen, kieli, sydän, vähemmän käytetty kateenkorva kuten myös veri, joka ruoanvalmistuksessa rinnastetaan sisäelimiin.

Varmuus ennen kaikkea

Sisäelimet on käsiteltävä huolellisesti ja tuoreus on kaiken ehto. Lihan on oltava kostean kiiltävää eikä siinä saa olla kuivia kohtia: vihertävyys, niljakkuus ja vahva haju ovat epäilyttäviä merkkejä. Säilytä tuoreet sisäelimet jääkaapissa ja käytä ne kahden päivän kuluessa. Pese kaikki sisäelimet hyvin ennen käyttöä.

Ravintosisältö

Maksasta, munuaisesta ja sydämestä saa energiaa suunnilleen saman verran kuin naudanpaistista. Kateenkorva ja kieli ovat rasvaisempina myös energiapitoisempia. Vähärasvainen veri on energia.arvoltaan alhaisin.

Vitamiini- ja kivennäisaineannillaan sisäelimet ohittavat lihan selvästi. Maksa esim. on A-vitamiinin lähteessä ruoka-aineiden ykkönen ja veri on puolestaan raudan lähteenä vertaansa vailla. Sisäelimissäkin rautaa on runsaasti ja raudan imeytymistä edistävä C-vitamiinia on maksassa, munuaisessa ja kateenkorvassa itsessään saman verran kuin marjoissa ja hedelmissä. B-ryhmän vitamiinien lähteenä sisäelimet ovat hyviä ja raudan lisäksi niiden muukin kivennäisainesisältö on monipuolinen.

Puriiniaine- ja kolesterolipitoisuuksiensa takia sisäelimet eivät sovi kaikille. Terveen suomalaisen ruokavaliota sisäelin- ja veriruoat monipuolistavat perustellusti suunnilleen joka toinen viikko nautittuina. On silti suotavinta käyttää nuorten eläinten elimiä.

Sydän

Sydämen lihakset ovat kiinteitä ja sitkeitä. Kokoonsa ja painoonsa nähden tämä sisäelin vaatiikin kaikkein pisimmän kypsymisajan. Nuoren eläimen ( vasikka, porsas ) sydän kypsyy kokonaisena keittäen n. 1 1/2 - 2 tunnissa, mutta isompaa naudansydäntä voi joutua keittämään ainakin 3 - 4 tuntia.

Sydämessä olevat viillot ovat osoituksena lihantarkastuksesta, jossa elin on todettu terveeksi ja myyntikelpoiseksi. Oikean puoliskon sisällä voi olla hyytynyttä verta runsaastikin. Huuhdo siksi sydän huolellisesti kylmällä vedellä ja pusertele samalla veri pois. Irrota tyvipuolelta ainakin isot suonenkappaleet ja poista myös enin rasva. Ellet valmista sydäntä kokonaisena, leikkele lihakset melko kapeiksi suikaleiksi tai pieniksi kuutioiksi kypsymisen jouduttamiseksi. Käytä pataruokiin, höystöihin, keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin. Jauhettu sydän on yksinään kuivaa, mutta jauhettuun sianlihaan tai tavalliseen jauhelihaan yhdistettynä sitä voi käyttää kuten jauhelihaa yleensäkin.

Munuainen

Nautaeläinten munuaiset ovat pitkänsoikeita ja moneen lohkoon poimuttuneita. Kokoerot riippuvat eläimen iästä. Raavaan munuainen painaa 300 - 500 g, nuoren naudan ja vasikan 100 - 300 g. Sianmunuainen painaa 200 g ja on myös pitkänomainen mutta sileäpintainen ja lievemmin pavunmuotoinen kuin sitä pienempi, samoin sileäpintainen lampaanmunuainen. Myös poronmunuaiset ovat herkullisia.

Munuaisen esikäsittelyssä on kaksi koulukuntaa: liottamista vastustavat (imee nestettä) ja liuottamista suosittelevat (hajun poistaminen). Munuaisruokien onnistumisen edellytys on ennen kaikkea kypsennysaika. Pitkään haudutettaessa mureatkin munuaiset sitkistyvät, kuivuvat ja kitkeröityvät. Ohuet viipaleet kypsyvät jo ruskistuessaan, eikä paksumpiakaan paloja kannata hauduttaa n. 10 min. kauempaa.

Munuainen sopii monenlaisiin ruokiin käytettäväksi. Keittojen, kastikkeiden ja muhennosten ohella se käy myös pataruokiin, risottoihin, paistoksiin, piirakoihin sekä grillattavaksi. Jauhettaessa munuaisen maku mietonee ja heikkenee edelleen, jos joukkoon lisää jauhelihaa. Elimen pikanttiin ominaismakuun totuttelu käynee murekeruokien muodossa mutkattomimmin.

Kielen käsittely ja valmistaminen

Liota kieltä kylmässä vedessä 2 - 3 tuntia usein vettä vaihtaen - näin tuoreesta kielestä saadaan veri ja suolatusta kielestä liika suola pois. Pane kieli isoon kattilaan, peitä kylmällä vedellä ja kuumenna kiehuvaksi. Ryöppää 10 min. sitten valuta ja jäähdytä kylmän juoksevan veden alla. Keitä kieltä vedessä makua antavien kasvisten kuten sipulin, porkkanan ja sellerin ja maustekimpun kanssa kunnes se on kypsää - 2 - 4 tuntia kielen tyypistä riippuen. Anna jäähtyä haaleaksi, sitten nosta liemestä ja leikkaa mahdollinen kielentyven rusto pois terävällä veitsellä. Tee nahkaan pitkittäisviilto ja irrota se sormin. Nyt kielen voi viipaloida ja tarjota lämpimänä tai panna painon alle ja tarjota kylmänä. Espagnolekastike on kuuman kielen klassinen seuralainen.

Kieli

Tiivissyinen ja kiinteä kieli vaatii pitkän kypsennysajan. Korkeaselkäinen, n. 1 1/2 kg painava raavaankieli kypsyy keittäen 2 - 3 tunnissa. Edellistä pienempää, n. 800 g painavaa vasikankieltä saa keittää miltei yhtä kauan. Sian 300 - 500 g painava ja harvemmin saatavat pienempikokoiset lampaan- ja poronkielet kypsyvät n. 1 - 1 1/2 tunnissa. Kieliä on myynnissä paitsi tuoreena myös suolattuna ja savustettuna.

Harjaa kieli ennen ruoanvalmistusta juoksevan veden alla puhtaaksi. Kypsennä kokonaisena keittäen. Poista nahka ainakin raavaan ja vasikankielestä nylkemällä välittömästi keittämisen jälkeen. Kuumasta kielestä ohutkin nahka irtoaa helpoimmin.

Kauan kypsyviä kieliä kannattaa kerralla keittää useampia. Pakasteeseen pannuista, valmiiksi keitetyistä kielistä saa nopeasti lämpimiä ruokia kuorruttaen ja kielet voi tarjota yhtä hyvin kylminäkin. Leikkeleenä kieli on erinomaista ja kielisuikaleita ja -kuutioita voi sekoittaa paitsi salaatteihin myös moniin lämpimiin ruokiin, piirakoiden täytteisin jne.

Maksa

Maksa kypsyy viipaleina ja paloina nopeasti riippumatta siitä, onko se yleisimmin saatavilla olevaa naudan-, sian- tai broilerinmaksaa. Rakenteeltaan, väriltään ja maultaan nämäkin tutuimmat sisäelimet eroavat toisistaan. Miedoimman makuisia ja hienorakenteisimpia ovat vasikan- ja broilerinmaksat, mutta kovin voimakkaalta ei sianmaksakaan maistu.

Maksankin voi tarvittaessa pyyhkiä kostealla talouspaperilla ja kuivata ennen ruoaksi valmistusta. Poista naudanmaksasta pintaa peittävä kalvo. Sian- ja porsaanmaksasta ei ohutta kalvoa kannata ryhtyä poistamaan.

Maksa ruskistuu sisältämänsä sokerin ansiosta helposti, eikä pannua siitä syystä pidä päästää kovin kuumaksi. Mureimman ja maukkaimman lopputuloksen saa jättämällä maksan sisältä punertavaksi.

Maksan voi kypsentää kokonaisena tai käyttää paloiteltuna/ jauhettuna mitä erilaisimpiin ruokiin. Nopeasti kypsyvänä se soveltuu hyvin myös grillattavaksi.

 Sisäelinten lisäksi meille viherpiiperöille oli falafel - pyöryköitä, jotka olivat oikein hyviä. Lisäkkeenä oli perunaa monella tapaa. Olimme tämän kerran kaupparyhmä, mutta lihoja meidän ei itse tarvinnut hankkia. Olisi ollut mielenkiintoista kysyä, kuinka usein Savonlinnan kokoisessa kaupungissa asiakas haluaa tilata maksaa tai munuaisia, eli onko niillä suuri menekki?

Oma tehtäväni oli pyöritellä falafelit palloiksi ja paloitella kasvikset patoihin ja lisukkeisiin. Muutamassa keittiössä valmistui myös makkaroita, jotka tehtiin suoleen koneen avulla. Sen seuraaminen oli kieltämättä oikein mielenkiintoista. 

Parisuhde puntariin

Kotouduin tänään 3 päivää kestäneistä opejen riennoista, eli talvipäivistä. Viikonloppu sisälsi juhlimista, liian vähän unta, ulkoilua, lunta, missattuja ruokavuoroja, noutoruokaa, leirimeininkiä (majoitus liikuntasalissa makuupusseissa), pikkutunneilla syötyjä pätkiksiä, uusia tuttavuuksia, haalarimeininkiä, nuoruutta, onnellisuutta ja sen sellaista!

Parasta pizzaa saa yllättäen s-linnasta, terkut Caperoon

Koska otin kepeät kolmen tunnin päikkärit, nyt minua ei väsytä. Käytän ajan hyödykseni ja kirjoitan muistiinpanot edellisestä SOTA - luennolta. Huomenna pirteenä tenttiin, jes..
 

Suomalainen onnellisuus

• Eu – tutkimuksen mukaan Suomi ykkönen onnellisuudessa tanskan kanssa. Onnen voidaan ajatella oleman tyytyväisyyttä vähemmän sidoksissa elintasoon: Korkea elintaso lisää tyytyväisyyttä, mutta ei suoraan onnelisuutta.

• Onni voi olla pysyvämpi olotila tai ohikiitävä hetki riippuen siitä millä sitä arvioidaan ja mitataan

• Kun ihmiset ovat muuttaneet yhteen asumaan ja elävät suhteessa, johon sisältyy seksuaalista läheisyyttä, voidaan varmasti jo puhua parisuhteesta

• Parisuhdeonni ollut Suomessa sodan jälkeen yhteiskunnallinen velvollisuus. Parisuhteen elatusluonne, lisääntyminen ja suvun kunniallisuus; nykyään tunteet tärkein, seksuaalisuus. Avioliitto 1960-luvulle saakka hallitsevana parisuhdemuotona.

• 1970-luvulta lähtien: naisten työssäkäynti ja  miesten suurempi vastuu kotitöistä.

• Avoliitot = alkoivat yleistyä 1970-luvulta lähtien: aluksi käytännössä koeavioliittoja, yleisimpiä Pohjoismaissa

• Kehitysmaissa avioidutaan ensimmäisen kumppanin kanssa, Suomessa taa asutaan vuosia yhdessä ennen lasten hankintaa ja avioitumista.

• Erillissuhde = jatkuva tai vakituinen parisuhde, jossa ei asuta yhdessä

• Keskimääräinen 1. avioliiton solmimisikä v. 2012 oli naisilla 30,8 vuotta, miehillä 33,1 vuotta. Nykyisin yli puolet esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella (ensisynnyttäjien keski-ikä 28,5 v. 2012. Suurinta avoliittojen suosio nuorilla, jotka eivät ole vielä avioituneet

• Erillissuhteet (etäsuhteet) yleisiä teini-ikäisillä, jotka asuvat vielä vanhempiensa luona. Nuorimmissa sukupolvissa edeltävät avoliittoa (opiskelu eri paikkakunnilla).
•  Suomalaisista parisuhteessa elävistä henkilöistä hieman yli puolet vastaajista ovat onnellisia. Hyvin onnellisia on 30 % ja joka seitsemäs kokee, että ei ole perisuhteessa sen onnellisempi kuin onnettomampikaan.

  
  

  Kulttuuri luo paineen itsenäiseen elämään tai liian tiukka säädelty jäsenyys laajassa perheystiesössä voi verottaa koettua tyytyväisyyttä melko paljon. Parisuhteessa elävillä menee paremmin kuin yksinelävillä (Saksalainen tutkimus). He raportoivat enemmän koettua hyvinvointia, parempaa mielenterveyttä, suurempaa tyytyväisyyttä elämään ja suurempaa sosiaalista integraatiota. Jokaisessa suhteessa on keskihakuisia voimia, jotka pitävät osapuolia yhdessä ja keskipakoisia voimia, jotka työntävät heitä erilleen toisistaan.

  
  

  Parisuhteessa voi olla kolmas rasite/tekijä: työ, alkoholi, lapsi, köyhyys, rakastaja, harrastus, ideologia, kotiaskareet tai sairaus. Kumppanin tai puolison seksuaalisen uskollisuuden raportoidaan vaikuttavan suhteen laatuun yksittäisenä tekijänä kaikkein eniten.

  
  

  Ihminen joka ei elä parisuhteessa kokee enemmän yksinäisyyttä. Yksinäisillä ihmisillä on enemmän erillissuhteita. Onnella on tapana kasautua, ne jotka raportoivat esimerkiksi onnistuneesta parisuhteesta, ovat muutenkin suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä.

  
  

  Parisuhteen avaimet ja esteet: rasitteet, uskollisuus, yksinäisyys (työmatkat), onnen kasautuminen,  hyvä seksuaalinen itsetunto, seksuaalinen aktiivisuus, fyysinen läheisyys, kyky keskustella, persoonallisuuden ominaisuudet, geneettiset taipumukset (esim. masennus), perhetaustat (lapsuus), parin osapuolten samankaltaisuus ja täydentävyys, taloudelliset tekijät (eivät liity sinänsä onnellisuuteen, mutta suurituloiset raportoivat useammin onnellisuutta), lapsen odotus ja syntymä (toisilla onnen kasvu, toisilla kriisi = jos lapsi syntyy suunnittelemattomana, avio-onnen pudostus suurempi. Raskauden alussa tyytymättömät tulivat raskauden edetessä tyytyväisemmiksi. Alussa tyytyväisemmat tulivat tyytymättömämmiksi, koska kokivat, etteivät saaneet puolisoltaan enää samalla tavalla huomiota. Ilman lasta elävät ovat muita onnellisempia parisuhteessa), tunne suhteen oikeudenmukaisuudesta, sosiaalinen tuki (kommunikaatio- ja ongelmanratkaisukyky), stressi parisuhdeonnen riskitekijänä ja psyykkiset oireet parisuhdeonnen uhkana.

  
  

  Parisuhteessa elävistä naisista 80 % ja miehistä 75 % piti puolisoaan enemmän lempeänä. Eronneusta noin puolet pitivät puolisoaan enemmän lempeänä. 

  
  

  Eron ollessa ajankohtainen parit käyvät ensin läpi harkinta-ajan. Naisten tärkeimmät eron syyt: Uskottomuus, rakkauden puute, fyysinen väkivalta ja päihteet. Miesten tärkeimmät syyt eroon: Uskottomuus, rakkauden puute, seksuaaliset ongelmat ja itse/puolison rakastuminen toiseen henkilöön.

  
  

  Naiset "karkaavat" miehiä useammin huonosta suhteesta ja tekevät useammin aloitteen avioeroon. Aivioero vaikuttaa elämää:

  • Kriisi
  • Pitkäaikainen stressi 
  • Sosiaalista tukeva antavan parisuhteen päättyminen on vaikea paikka
  • Itsetunto-ongelmat, päihdeongelmat, mielenterveysongelmat
  • Vapautus avio-ongelmista
  • Taloudelliset menetykset ja toimeentulo-ongelmat, menetetyt tavarat tai yhteinen koti
  • Yhteys lapsiin saattaa huonontua
  • Yksinäisyys, osa ystävistä saattaa etääntyä tai lopettaa yhteydenpidon
  • Eron jälkeen itsenäisyys ja onnen tunne, urakehitys ja uusi parisuhde
  • Ero koskettaa syvästi myös laosia: saattaa johtaa käytöshäiriöihin, pienillä lapsilla itsesyytöksiin ja pelkoihin hylkäämisestä. Vanhempien suhautuminen toisiinsa vaikuttaa.

   

   Miten vältetään ero?

  
  

  • 90 % mainitsi keskustelun ratkaisukeinona
  • Parisuhdeterapia, ammattiapu
  • Useissa tapauksissa eron syyksi hahmotellaan uskottomuus tai päihteiden käyttö. Puolison hakeutuminen hoitoon ja uskottomuuden käsitteleminen voivat olla keinoja välttää ero
  • Noin kymmenesosa vastanneista uskoi, että eron olisi voinut välttää panostamalla enemmän parisuhteeseen ja perhe-elämään. Yhtä monet näkivät ratkaisuksi sen, että olisi järjestetty enemmän yhteistä kahdenkeskistä aikaa.
  • Lasten hankintaan tai heidän kanssaan elämiseen liittyvät ongelmat muodostuvat eron syiksi (toinen halusi lapsen - toinen ei, lapsettomuus, vahinkoraskaus, lasten sairastelu, puolison lapset)
  • Puolison luonteenpiirteet (narsistisuus, manipulointi, kahlitseminen, jatkuva pahantuulisuus, turha tai sairaalloinen mustasukkaisuus, aggressiivisuus) ja niiden tunnistaminen
  • Intiimin läheisyyden ja seksin puutteen käsittely
  • Muita useasti esille nostettua ratkaisuehdotuksia ja eroon liittyneitä ongelmia olivat liian kiireinen ja hätiköity päätös erosta, puolison sukulaisten sotkeutuminen liiaksi parisuhteen elämään, kumppanin turha pelästyminen omasta sairaudesta, yksipuolinen vastuu kotitöistä, kumppanin huono huolenpito yhteisistä raha-asioista ja liian nuorena ja kokemattomana liittoon kiirehtiminen. Muutama katsoi vain tehneensä alun perin väärän kumppanivalinnan. Muutamat kirjoittivat, että eivät halunneet elää rakkaudettomassa suhteessa.

Pannut kuumiksi, täältä tulee lihaa

Tiistaina kokkailtiin pihviä jos toistakin. Omalle vastuulleni viherpiiperönä napsahti punajuuripihvimassan valmistus (eli perunan ja punajuuren raastaminen, sipulin pilkkominen yms. pihvien muotoilu pellille) ja maustevoin sekoitus. Sekoitus sen takia, että kaikki aineet tosiaan vain sekoitetiin keskenään (voi, mausteet, yrtit, sitruunamehu), muotoiltiin pötköksi ja laitettiin viileään. Itsehän sujautin pötkön pakkaseen ajatuksella "se ei sitten ainakaan ole sula", jonka seurauksena se sitten oli ihan jäässä. Meinasin jopa fiksuna ratkaista asian laittamalla pötkön mikroon, kunnes onneksi tajusin käyttää hieman järkeä.. Lihoja nuijittiin ensin jokaisessa keittiössä, ja sen jälkeen oltiinkin "lihapöllyissä". Ilmanvaihto ei nimittäin ole mikään parhain meidän opetuskeittiöissä, ja saamme aina kivat aromit koko loppupäiväksi (tai elämäksi) mukanamme kokkailujen jälkeen. Etenkin oma kuontaloni imaisi nytkin lihaiset aromit todella tiiviisti itseensä!

Alla kuvamateriaalia tästä pihvikerrasta!

omalle lautaselle valikoitui punajuuripihvejä salaatin kera

Lihan käsittely

Lihan käsittelyyn kotona kannattaa varata laadukkaita pakastepusseja, terävä veitsi ja leikkuulauta.

Jauheliha jauhetaan samana päivänä, kun se toimitetaan asiakkaille. Se on pakattu irtotavarana pussiin, joten nopea pakastaminen on tärkeää. Pakasta jauheliha litteisiin, tiiviisiin paketteihin, jolloin pakkaus pakastuu ja tarvittaessa sulaa nopeasti. Jauheliha kannattaa sulattaa hitaasti, eli jääkaappiin edellisenä päivänä. Paistit ja pata-/keittolihat voi pakastaa vakuumipakkauksissa tai avata ne ja paloitella omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi.

Lihan säilytys

Liha on herkästi pilaantuva tuote. Lihapakettiemme pakkaaja on määrittänyt lihan säilytyslämpötilan ja viimeisen käyttöpäivän. Myymämme liha on tuoretta eli sitä ei ole raakakypsytetty eli mureutettu. Halutessaan lihaa voi raakakypsyttää kaksi viikkoa alle +2 asteessa. Oman jääkaapin lämpötila kannattaa tarkastaa ennen raakakypsytystä, jonka aikana vakuumipakkaus ei saa vuotaa. Jos pakkaus vuotaa, ota yhteyttä meihin. Raakakypsytetyn tuotteen tuntomerkit ovat hapahko tuoksu ja lihan pehmeys. Tuoksu ei saa olla pistävä ja jäädä lihaan. Raakakypsyneen lihan leikkauspintaan jää sormella painettaessa painallusjälki. Raakakypsytys parantaa ainoastaan paistien ja fileiden mureutta. Pata/keittolihat ovat heti valmiita ruoanvalmistukseen tai pakastettaviksi. Niitä ei tarvitse mureuttaa. Keitto-/patalihoista eli ruhon etuosan lihaksista valmistetaan ruokaa hauduttamalla. Lihan sidekudoksen pehmeneminen ja lihan mureutuminen tapahtuu miedon ja pitkän kypsennyksen aikana.

Raakakypsytys

Raakakypsytys, mureuttamien ja riiputtaminen tarkoittavat samaa eli lihan mureuttamista sen omien entsyymien avulla. Myös marinointi ja pakastaminen mureuttavat lihaa jossain määrin. Lihan mureuteen vaikuttavat myös eläimen ikä, sukupuoli ja rotu.

Optimilämpötila mureutumiselle on lähellä nollaa, jolloin lihaa voidaan raakakypsyttää useita viikkoja. Mitä korkeampi lämpötila, sitä nopeampaa mureutuminen on. Lämpötila ei kuitenkaan saa olla yli +4 astetta. Tällöin lihassa olevat bakteerit lisääntyvät ja aiheuttavat pilaantumisen. Lihaa on suositeltavampaa raakakypsyttää matalassa lämpötilassa pidemmän aikaa kuin korkeassa lämpötilassa lyhyemmän aikaa.

Lähteet täältä.

Vaivaako sinua pieni ja kiusallinen stressi?

Päivät juoksee silmissä ja hommat piiloisesti kasautuu. Mulla olisi vaikka mitä tehtävää, palautusta ja tenttiä, jotka pitäisi hoitaa. En ole onnistunut priorisoinnissa kovinkaan hyvin.. Huomenna lähden käymään kotikotona, ja muutama luento jää välistä. Haluan kirjoittaa muistiinpanot valmiiksi kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä – luentoa varten, ja muistella viime kerran demoa kuluttajakasvatuksesta. Tässä ne siis!

Kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä

Hyvinvoinnin yleiset ulottuvuudet

Allard 1976

• Aineelliset = elintaso (aineelliset ja persoonattomat resurssit) ja ulkoiset olosuhteet (asunto, tulot, terveys). Aineelliseen hyvinvointiin liittyy ihmisen suhtautuminen omiin ulkoisiin olosuhteisiinsa.
• Aineettomat = elämänlaatu (ihmisten väliset suhteet, vapaa-aika, luonto). Aineettomaan hyvinvointiin liittyy koettu onnellisuus.

Köyhyyden määritelmä

• Absoluuttinen köyhyys = riittämättömät resurssit turvata terveelliselle elämälle välttämättömät perustarpeet (ruoka, vaatetus, asuminen)
• Suhteellinen köyhyys = kykenemättömyys osallistua yhteiskunnan toimintoihin
• Ei ole olemassa yhtä hyvää mittaria mitata köyhyyttä: köyhyys on moniulotteinen ilmiö, johon vaikuttavat elinolot ja omat arviot.
• Lapsiköyhyysaste: kuinka monta % elää kotitalouksissa, jotka jäävät suhteellisen köyhyysrajan alle. Köyhyysaste ja lapsiköyhyys ovat kasvaneet vuodesta 1990 (etenkin yksinhuoltajien talouksissa). Suurin köyhyysriski on opiskelijatalouksissa, 81 % elää alle köyhyysrajan. Toisen riskiryhmän muodostavat iäkkäät henkilöt (köyhyys kuitenkin laskenut).
• Lapsiväestöä uhkaa eniten heidän vanhempiensa vajaatyöllisyys. Työikäisten yleisin ongelma on yhtäaikainen pienituloisuus ja vajaatyöllisyys.  Eläkeiässä (tai sitä lähestyttäessä) ongelmaksi jää matala tulotaso.
• Toimeentulo-ongelmista raportointi on yhteydessä perhetyyppiin, ei niinkään ikään tai sukupuoleen,  yksinhuoltajia lukuun ottamatta (naisilla enemmän toimeentulo-ogelmia). Yksihuoltajat ja yksin asuvat raportoivat eniten toimeentulo-ongelmia (miehet enemmän kuin naiset, paitsi iäkkäillä ero päinvastainen). Yli kahden lapsen perheissä on eniten toimeentulo-ongelmia. Toimeentulo-ongelmat ovat vähentyneet vuodesta 1996 kaikissa muissa perhetyypeissä, paitsi yksin asuvien naisten ja pariskuntien keskuudessa. Toimeentulo-ongelmia aiheuttaa työttömyys tai opiskelu. 
• Kohtuullisen minimin viitebudjetit = Kohtuullisella minimillä ymmärretään kulutustasoa, jolla taataan perustarpeiden tyydytyksen lisäksi myös yhteiskunnallinen osallistuminen.

Kuluttajakasvatus, demo 1 (6.2)

Aloitimme demon jakautumalla kuuteen ryhmään. Meillä oli pistetyöskentelyä, jonka ideana on kiertää erilaisia pisteitä, joissa on kussakin erilainen tehtävänanto ja toimintatapa. Pisteillä vietetään aina tietty aika, esimerkiksi 10–15 min, kuten me tällä kerralla teimme. Pistetyöskentely on usein oppilaista hauskaa, ja siihen saa ujutettua toiminnallisuutta, omaa pohdiskelua, ryhmäytymistä, tiimityötä, toisilta oppimista ja myös toisille opettamista. Kun puhutaan kotitaloustieteestä, pisteillä voi hyödyntää myös aisteihin perustuvaa arviointia: yhdellä rastilla maistelimme, kokeilimme ja haistelimme erilaisia kuiva-ainekaapista löytyviä tuotteita. Lueskelimme myös pakkausselostuksia ja vertailimme tuoteselosteita. Lihaliemikuutioista löytyi väriaineita ja soijarouheesta gluteenia, mikä oli yllättävää. Muutaman kuukauden vanhaa kaakaojauhetta voisi kenties käyttää vielä leivontaan, sillä se tuoksui ja maistui vielä ihan hyvälle. Kotitalouksissa ollaankin välillä liian varovaisia erilaisten käyttömerkintöjen suhteen, joka lisää kotitalouksien hävikkiä. Parasta ennen – päiväystä ei osata erottaa Viimeinen käyttöpäivä – merkinnästä, ja käyttökelpoisia tuotteita heitetään liikaa pois. Oppilaita on hyvä opettaa tunnistamaan tuotteen kelpoisuus myös muiden aistien avulla, kuin päiväysmerkintöjä lukemalla. Tutustuimme samalla myös joidenkin tavanomaisten tuotteiden lisäainepitoisuuksiin – pitkälle prosessoituja tuotteita ovat muun muassa irtokarkit ja limonadit. 

Toisilla pisteillä katseltiin YLE – sivustolta videoita ja keskusteltiin (Subin kana on peräisin Thaimaasta!), pelailtiin kuluttajakasvatukseen liittyviä pelejä netissä ja arvioitiin niiden toimivuutta opetuskäytössä (Smartboardin avulla), leikeltiin omia mainoksia lehdistä, tutkittiin kotitalouden oppikirjoja (oli hauskaa, miten aiemmin samalla tavalla toteutettu tehtävä oli nyt täysin erilainen, kun kyse on kuluttajakasvatuksesta) ja keksittiin omia ”perhetarinoita” kuvakorttien perusteella. Sama materiaali toimi siis meillä, kuin esimerkiksi oppilailla yläasteella. Toki ikä ja esimerkiksi ryhmän koko ovat vaikuttavia tekijöitä, ja meillä opiskelijoilla riittää ehkä astetta enemmän mielenkiintoa ja keskittymiskykyä tehdä tällaista pistetyöskentelyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen toiminnallinen työtapa laittaa oppilaat luokassa liikkeelle, rohkaisee avaamaan suun ja edistää oppilaan omaa aktiivista tiedonhankintaa. 

Yhteistoiminnallisilla ohjaustavoilla tarkoitetaan sellaisia työmuotoja, joissa harjoitellaan yhdessä parin kanssa tai lapsi kuuluu yhtenä jäsenenä suurempaan ryhmään. Yhteistoiminnallisissa työtavoissa parilla tai ryhmällä on yhteinen tehtävä ja tehtävästä suoriutuminen vaatii jokaisen osallistujan aktiivista osallistumista ja yhteistyötä. Yhteistoiminnallisissa ohjaustavoissa ryhmän eri jäsenille voidaan antaa erilaisia rooleja ja tehtäviä. Ohjattua oivaltamista ja ongelmanratkaisua voidaan käyttää myös ryhmissä, jolloin ne vaativat yhteistoimintaa ja siten tukevat lasten vuorovaikutustaitojen harjaantumista.

Arvostele mun illallinen

Tänään pyörähtää käyntiin meidän "Arvostele mun illallinen". Ollaan siis 4 hengen porukassa päätetty kokkailla vuorollamme toisillemme ja leikkimielisesti arvostella nämä ateriat. Lisähaasteena on valita jokin kulttuuri, jonka ympärille illallisen rakentaa. Omaksi maakseni valitsin Turkin, sillä sen ruokakulttuuri on vielä suht tuoreessa muistissa syksyllä tehdyn reissun jälkeen, ja muutoinkin siellä tehdään mielestäni hyvää ruokaa. Haluan päästä piillottamaan jogurttia vähän kaikkialle ja pyörittelemään mausteisia pitaleipiä. Tänään ei ole minun vuoroni, vaan menen vieraaksi saksalaiseen pöytään. Jee!

eilen herkuteltiin piiraalla

 Ennen herkuttelua lisään muutamat muistarit luennoilta. Ensimmäisenä kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä.

Sosiaali- ja terveysmenot sekä – palvelut

Sosiaaliturva voidaan luokitella sosiaalivakuutukseen (lakisääteinen eläke, lakisääteinen sairausvakuutus, työttömyysturvan ansiosidonnainen osa), sosiaaliavustukseen (esimerkiksi lapsilisä), sosiaalihuoltoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. 

Suurimman sosiaali- ja terveysmenoerän vuonna 2008 muodosti sosiaaliturva (41 %). Työeläkkeen osuus oli 19 % ja kansaeläkemenojen osuus 22 %. Muut sosiaaliturvan menot ovat työttömyysturva (3 %), sairasvakuutus (3 %) sekä muu sosiaaliturva (11 %). Julkisten terveyspalvelujen osuus 9 %, julkisten sosiaalipalvelujen 6 %. Yhteensä sosiaalimenot eli sosiaaliturva sekä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat 50 miljardia euroa ja niiden suhde bruttokansantuotteesta on noin 27 % ja julkisista menoista 55 %. Kaikkein suurimmat menot ovat Savonlinnassa ja Pieksämäellä (3500€/hlö). Tämä johtuu esimerkiksi ikärakenteesta (paljon aikuisia ja vanhuksia) ja runsaasta henkisestä pahoinvoinnista (alkoholismi, mielenterveyden häiriöt). Menoja kasvattaa myös työttömyys, alhainen syntyvyys (pienet ikäluokat ovat nuoria) ja väestön elinajan piteneminen. 

Terveyspalveluiden käyttö

Suomen terveyspolitiikassa korostuu terveyden edistäminen ja sairauksien, tapaturmien ja pahoinvoinnin ehkäisevä toiminta. Toimet näkyvät muun muassa kansanterveysohjelmina (Terveys 2015 – ohjelma, Terveyden edistämisen politiikka ohjelma ja Alkoholiohjelma).  Hoitotakuu (2005) on nopeuttanut hoitoon pääsyä: terveyskeskukseen on saatava välitön yhteys arkisin aukioloaikoina, sairaanhoitajan/lääkärin arvio hoidon tarpeesta on saatava 3 päivän sisällä ja hoito pitää aloittaa 3 kk sisällä. Vuonna 2009 riittävää hoitoa arvioi saavansa 70 %, puutteellista 7 % ja 20 % ei ollut tarvetta hoitoon. Väestöryhmittäiset erot näkyvät terveyspalveluiden käytössä, kun alemmat tuloluokat käyttävät huomattavasti enemmän terveyskeskuspalveluja ja heillä on huonompi työterveyshuolto, kun taas ylemmät tuloluokat saavat hyvää työterveyshuoltoa ja käyttävät enemmän yksityisiä palveluja. Suurimmalle osalle väestöstä nykyisen terveydenhuoltomenojen taso on riittävä ja sitä rahoitetaan siis verovaroin (valtiolla pääasiallinen vastuu). Yhä useamman mielestä veroja ja sairasvakuutusmaksuja tulisi nostaa ja käyttää enemmän voimavaroja terveydenhuoltoon. 

Sosiaalipalvelut

Sosiaali- ja terveyskertomusten mukaan (2010) kolme suurinta haastettamme ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen eheyden ylläpitäminen, väestön elintapojen muutokset ja tuloerojen kasvuun ja köyhyyteen liittyvät ongelmat. Kuntien järjestämiä sosiaalipalveluja ovat esimerkiksi sosiaalityö (tukitoimet), sosiaalipäivystys (akuutit ongelmat), kotipalvelut, omaishoidon tuki, asumispalvelut, perhehoito, kuntoutus, lasten ja perheiden palvelut (päivähoito, lastensuojelu, ottolapsineuvonta, kasvatus- ja perheneuvonta, perheasioiden sovittelu, isyyden selvittäminen & vahvistuminen, lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät sovittelut), ikäihmisten palvelut, vammaispalvelut ja päihdetyöpalvelut. 

Kotitaloustyö ja kodin puhtaanapidon - luennolla jatkoimme pesuaineiden tutkailua. Kaikkea sitä kotiinsa tarvitseekin, nykyään ei kuulkaas riitä se mentysuopa. Joka leimattiin ryhmämme kesken tosi epämiellyttäväksi, minulle se on tuttu tuoksu lapsuudesta eikä lainkaan vastenmielinen. Mielipidekysymys!

Lähteet täältä ja täältä

Siivousaineita on valtavasti. Kodin siivouksessa pärjää kuitenkin melko pienellä valikoimalla. Olemme päivittäin tekemisissä monien kemikaalien kanssa. Kemikaaleista on hyötyä muun muassa siivouksessa, pyykinpesussa ja remontoinnissa. Kauneudenhoitotuotteet puolestaan piristävät elämää.  

Osa kemikaaleista voi aiheuttaa haittaa ympäristölle ja terveydelle väärin käytettynä. Ympäristön kannalta ongelmallisimpia ovat hajoamattomat sekä hitaasti hajoavat kemikaalit esim. elohopea ja lyijy. Tieto helpottaa käyttämään ja käsittelemään kemikaaleja oikein sekä tekemään järkeviä valintoja. Kemikaaleja hankkiessa teet oman kannanottosi luonnon ja terveyden puolesta, joten mieti ennen ostoa, tarvitsetko ainetta.

Siivouskaapin perusaineet

• käsiastianpesuaine (pH 6-8)
• yleispuhdistusaine (pH 6-8)
• hapan (pH alle 6) puhdistusaine kalkinpoistoon
• wc:n puhdistusaine tarvittaessa

Erikoistilanteisiin

• emäksinen (pH yli 8) puhdistusaine 
• saunan puhdistusaine
• lattioiden suoja- ja hoitoaineet lattiamateriaalin mukaan
• uuninpuhdistusaine (katso uunin puhdistusvinkit)
• lasinpesuaine
• kalustetekstiilien hoitoaine (mm. nahanhoitoaine)

Valitse ja toimi ympäristöystävällisesti

• Valitse oikea aine oikeaan tarkoitukseen. Usein mieto aine riittää.
• Suosi pohjoismaisen ympäristömerkin (Joutsenmerkki) saaneita tuotteita.
• Käytä erityisen harkiten kloorattuja desinfiointiaineita, antibakteerisia aineita ja liuottimia sisältäviä aineita. Ne ovat haitallisia sekä terveydelle että ympäristölle.
• Vältä ilman- ja wc-raikasteita.
• Käytä puhdistus- ja pesuainetiivisteitä.
• Käytä tiivisteitä ja osta täyttöpakkauksia.
• Valitse mahdollisimman vähän pakattu ja kierrätyskelpoinen tuote.
• Annostele ohjeen mukaan.
• Älä päästä pesuvesiä suoraan vesistöön.
• Hävitä vanhentunut aine ohjeen mukaan.
• Jos pakkauksessa on varoitusmerkki, käsittele valmistetta ongelmajätteenä.

Oikea tuote oikeaan tarkoitukseen 

Aina ei tarvita voimakasta erikoispuhdistusainetta, vaan mieto yleisaine riittää mainiosti. Erilaisten materiaalien ja pintojen puhdistamiseen vaikuttaa hankaaminen, käytetty pesuaine, veden lämpötila ja aika. Usein lisäämällä mekaanista työtä ja vaikutusaikaa voi vähentää vahvojen kemikaalien tarvetta. Pinttyneen lian puhdistaminen on aina hankalaa. Siksi omaa vaivannäköä ja ympäristöä säästää siivoaminen tai tahrojen puhdistaminen miedoilla aineilla silloin kun likaa on vielä vähän. Mikrokuituliinat ovat pitkäikäisiä, niiden hankausteho on hyvä eikä pesuainetta tarvita.

Putkenavausaineet saattavat vahvasti emäksisinä ärsyttää tai syövyttää ihoa. Tukkeutuneet putket voi useimmiten avata myös mekaanisesti, esimerkiksi karhupumpulla eli hajulukonavaajalla tai viemärinavausvaijerilla.

Pesu ja puhdistus

Pesu- ja puhdistusaineita on viime vuosina kehitetty ympäristön kannalta myönteiseen suuntaan. Tiivisteiden myötä on voitu vähentää suolojen ja täyteaineiden käyttöä. Paperiset täyttöpakkaukset ovat vähentäneet pakkausmateriaalin kulutusta. Pesuainetta tulee annostella mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Ylimääräinen pesuaine ei paranna pesutulosta, vaan kuormittaa ympäristöä ja kukkaroa. Pohjoismainen ympäristömerkki auttaa valitsemaan vähiten haitallisia aineita.

Optisilla kirkasteilla, väri- ja hajuaineilla tai säilöntä- ja täyteaineilla ei ole merkitystä tuotteen pesutehon kannalta, mutta nämä aineet tuottavat turhaa ympäristökuormitusta.  Valkaisuaineet sisältävät yleensä hypokloriittia, joka ärsyttää ihoa.  Hypokloriittia ei koskaan saa käyttää yhdessä happamien aineiden kuten WC-altaan puhdistusaineiden, etikan tai sitruunahapon kanssa, koska silloin saattaa syntyä myrkyllistä kloorikaasua. Monet desinfiointi- ja säilytysaineina käytetyt fenolit ovat hitaasti hajoavia yhdisteitä ja myrkyllisiä.

Antibakteeriset aineet kodin puhdistuksessa ovat tarpeettomia. Antibakteeristen aineiden hyödyistä ei ole tutkittua tietoja, ja myös niiden haittavaikutukset ovat selvittämättä.  Niiden laajamittainen käyttö saattaa lisätä bakteerien vastustuskykyä, jolloin antibioottien teho heikentyy. Ne voivat myös aiheuttaa ärsytystä tai allergisia reaktioita. Kotona haitallisten bakteerien määrä on niin vähäinen, ettei antibakteerisia aineita tarvita.