Arvostele mun illallinen

Tänään pyörähtää käyntiin meidän "Arvostele mun illallinen". Ollaan siis 4 hengen porukassa päätetty kokkailla vuorollamme toisillemme ja leikkimielisesti arvostella nämä ateriat. Lisähaasteena on valita jokin kulttuuri, jonka ympärille illallisen rakentaa. Omaksi maakseni valitsin Turkin, sillä sen ruokakulttuuri on vielä suht tuoreessa muistissa syksyllä tehdyn reissun jälkeen, ja muutoinkin siellä tehdään mielestäni hyvää ruokaa. Haluan päästä piillottamaan jogurttia vähän kaikkialle ja pyörittelemään mausteisia pitaleipiä. Tänään ei ole minun vuoroni, vaan menen vieraaksi saksalaiseen pöytään. Jee!

eilen herkuteltiin piiraalla

 Ennen herkuttelua lisään muutamat muistarit luennoilta. Ensimmäisenä kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä.

Sosiaali- ja terveysmenot sekä – palvelut

Sosiaaliturva voidaan luokitella sosiaalivakuutukseen (lakisääteinen eläke, lakisääteinen sairausvakuutus, työttömyysturvan ansiosidonnainen osa), sosiaaliavustukseen (esimerkiksi lapsilisä), sosiaalihuoltoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. 

Suurimman sosiaali- ja terveysmenoerän vuonna 2008 muodosti sosiaaliturva (41 %). Työeläkkeen osuus oli 19 % ja kansaeläkemenojen osuus 22 %. Muut sosiaaliturvan menot ovat työttömyysturva (3 %), sairasvakuutus (3 %) sekä muu sosiaaliturva (11 %). Julkisten terveyspalvelujen osuus 9 %, julkisten sosiaalipalvelujen 6 %. Yhteensä sosiaalimenot eli sosiaaliturva sekä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat 50 miljardia euroa ja niiden suhde bruttokansantuotteesta on noin 27 % ja julkisista menoista 55 %. Kaikkein suurimmat menot ovat Savonlinnassa ja Pieksämäellä (3500€/hlö). Tämä johtuu esimerkiksi ikärakenteesta (paljon aikuisia ja vanhuksia) ja runsaasta henkisestä pahoinvoinnista (alkoholismi, mielenterveyden häiriöt). Menoja kasvattaa myös työttömyys, alhainen syntyvyys (pienet ikäluokat ovat nuoria) ja väestön elinajan piteneminen. 

Terveyspalveluiden käyttö

Suomen terveyspolitiikassa korostuu terveyden edistäminen ja sairauksien, tapaturmien ja pahoinvoinnin ehkäisevä toiminta. Toimet näkyvät muun muassa kansanterveysohjelmina (Terveys 2015 – ohjelma, Terveyden edistämisen politiikka ohjelma ja Alkoholiohjelma).  Hoitotakuu (2005) on nopeuttanut hoitoon pääsyä: terveyskeskukseen on saatava välitön yhteys arkisin aukioloaikoina, sairaanhoitajan/lääkärin arvio hoidon tarpeesta on saatava 3 päivän sisällä ja hoito pitää aloittaa 3 kk sisällä. Vuonna 2009 riittävää hoitoa arvioi saavansa 70 %, puutteellista 7 % ja 20 % ei ollut tarvetta hoitoon. Väestöryhmittäiset erot näkyvät terveyspalveluiden käytössä, kun alemmat tuloluokat käyttävät huomattavasti enemmän terveyskeskuspalveluja ja heillä on huonompi työterveyshuolto, kun taas ylemmät tuloluokat saavat hyvää työterveyshuoltoa ja käyttävät enemmän yksityisiä palveluja. Suurimmalle osalle väestöstä nykyisen terveydenhuoltomenojen taso on riittävä ja sitä rahoitetaan siis verovaroin (valtiolla pääasiallinen vastuu). Yhä useamman mielestä veroja ja sairasvakuutusmaksuja tulisi nostaa ja käyttää enemmän voimavaroja terveydenhuoltoon. 

Sosiaalipalvelut

Sosiaali- ja terveyskertomusten mukaan (2010) kolme suurinta haastettamme ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen eheyden ylläpitäminen, väestön elintapojen muutokset ja tuloerojen kasvuun ja köyhyyteen liittyvät ongelmat. Kuntien järjestämiä sosiaalipalveluja ovat esimerkiksi sosiaalityö (tukitoimet), sosiaalipäivystys (akuutit ongelmat), kotipalvelut, omaishoidon tuki, asumispalvelut, perhehoito, kuntoutus, lasten ja perheiden palvelut (päivähoito, lastensuojelu, ottolapsineuvonta, kasvatus- ja perheneuvonta, perheasioiden sovittelu, isyyden selvittäminen & vahvistuminen, lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät sovittelut), ikäihmisten palvelut, vammaispalvelut ja päihdetyöpalvelut. 

Kotitaloustyö ja kodin puhtaanapidon - luennolla jatkoimme pesuaineiden tutkailua. Kaikkea sitä kotiinsa tarvitseekin, nykyään ei kuulkaas riitä se mentysuopa. Joka leimattiin ryhmämme kesken tosi epämiellyttäväksi, minulle se on tuttu tuoksu lapsuudesta eikä lainkaan vastenmielinen. Mielipidekysymys!

Lähteet täältä ja täältä

Siivousaineita on valtavasti. Kodin siivouksessa pärjää kuitenkin melko pienellä valikoimalla. Olemme päivittäin tekemisissä monien kemikaalien kanssa. Kemikaaleista on hyötyä muun muassa siivouksessa, pyykinpesussa ja remontoinnissa. Kauneudenhoitotuotteet puolestaan piristävät elämää.  

Osa kemikaaleista voi aiheuttaa haittaa ympäristölle ja terveydelle väärin käytettynä. Ympäristön kannalta ongelmallisimpia ovat hajoamattomat sekä hitaasti hajoavat kemikaalit esim. elohopea ja lyijy. Tieto helpottaa käyttämään ja käsittelemään kemikaaleja oikein sekä tekemään järkeviä valintoja. Kemikaaleja hankkiessa teet oman kannanottosi luonnon ja terveyden puolesta, joten mieti ennen ostoa, tarvitsetko ainetta.

Siivouskaapin perusaineet

• käsiastianpesuaine (pH 6-8)
• yleispuhdistusaine (pH 6-8)
• hapan (pH alle 6) puhdistusaine kalkinpoistoon
• wc:n puhdistusaine tarvittaessa

Erikoistilanteisiin

• emäksinen (pH yli 8) puhdistusaine 
• saunan puhdistusaine
• lattioiden suoja- ja hoitoaineet lattiamateriaalin mukaan
• uuninpuhdistusaine (katso uunin puhdistusvinkit)
• lasinpesuaine
• kalustetekstiilien hoitoaine (mm. nahanhoitoaine)

Valitse ja toimi ympäristöystävällisesti

• Valitse oikea aine oikeaan tarkoitukseen. Usein mieto aine riittää.
• Suosi pohjoismaisen ympäristömerkin (Joutsenmerkki) saaneita tuotteita.
• Käytä erityisen harkiten kloorattuja desinfiointiaineita, antibakteerisia aineita ja liuottimia sisältäviä aineita. Ne ovat haitallisia sekä terveydelle että ympäristölle.
• Vältä ilman- ja wc-raikasteita.
• Käytä puhdistus- ja pesuainetiivisteitä.
• Käytä tiivisteitä ja osta täyttöpakkauksia.
• Valitse mahdollisimman vähän pakattu ja kierrätyskelpoinen tuote.
• Annostele ohjeen mukaan.
• Älä päästä pesuvesiä suoraan vesistöön.
• Hävitä vanhentunut aine ohjeen mukaan.
• Jos pakkauksessa on varoitusmerkki, käsittele valmistetta ongelmajätteenä.

Oikea tuote oikeaan tarkoitukseen 

Aina ei tarvita voimakasta erikoispuhdistusainetta, vaan mieto yleisaine riittää mainiosti. Erilaisten materiaalien ja pintojen puhdistamiseen vaikuttaa hankaaminen, käytetty pesuaine, veden lämpötila ja aika. Usein lisäämällä mekaanista työtä ja vaikutusaikaa voi vähentää vahvojen kemikaalien tarvetta. Pinttyneen lian puhdistaminen on aina hankalaa. Siksi omaa vaivannäköä ja ympäristöä säästää siivoaminen tai tahrojen puhdistaminen miedoilla aineilla silloin kun likaa on vielä vähän. Mikrokuituliinat ovat pitkäikäisiä, niiden hankausteho on hyvä eikä pesuainetta tarvita.

Putkenavausaineet saattavat vahvasti emäksisinä ärsyttää tai syövyttää ihoa. Tukkeutuneet putket voi useimmiten avata myös mekaanisesti, esimerkiksi karhupumpulla eli hajulukonavaajalla tai viemärinavausvaijerilla.

Pesu ja puhdistus

Pesu- ja puhdistusaineita on viime vuosina kehitetty ympäristön kannalta myönteiseen suuntaan. Tiivisteiden myötä on voitu vähentää suolojen ja täyteaineiden käyttöä. Paperiset täyttöpakkaukset ovat vähentäneet pakkausmateriaalin kulutusta. Pesuainetta tulee annostella mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Ylimääräinen pesuaine ei paranna pesutulosta, vaan kuormittaa ympäristöä ja kukkaroa. Pohjoismainen ympäristömerkki auttaa valitsemaan vähiten haitallisia aineita.

Optisilla kirkasteilla, väri- ja hajuaineilla tai säilöntä- ja täyteaineilla ei ole merkitystä tuotteen pesutehon kannalta, mutta nämä aineet tuottavat turhaa ympäristökuormitusta.  Valkaisuaineet sisältävät yleensä hypokloriittia, joka ärsyttää ihoa.  Hypokloriittia ei koskaan saa käyttää yhdessä happamien aineiden kuten WC-altaan puhdistusaineiden, etikan tai sitruunahapon kanssa, koska silloin saattaa syntyä myrkyllistä kloorikaasua. Monet desinfiointi- ja säilytysaineina käytetyt fenolit ovat hitaasti hajoavia yhdisteitä ja myrkyllisiä.

Antibakteeriset aineet kodin puhdistuksessa ovat tarpeettomia. Antibakteeristen aineiden hyödyistä ei ole tutkittua tietoja, ja myös niiden haittavaikutukset ovat selvittämättä.  Niiden laajamittainen käyttö saattaa lisätä bakteerien vastustuskykyä, jolloin antibioottien teho heikentyy. Ne voivat myös aiheuttaa ärsytystä tai allergisia reaktioita. Kotona haitallisten bakteerien määrä on niin vähäinen, ettei antibakteerisia aineita tarvita.

Puhdistusaineet suurennuslasin alla

Tänään oli taas vuorossa "siivoustieteitä". Kynä sauhusi mutta en saanut kirjoitettua paljoa, tahti oli niin tiukka.. Tässä luennon saldoa.

Vesi

• Veteen muodostuu pintajännitys, koska voimat (kemialliset sidokset) nesteeseen päin ovat suuremmat kuin ilmaan päin.
• Vesi on poolinen liuotin. Se liuottaa siis poolisia molekyylirakenteita ja ionirakenteisia yhdisteitä, kuten suoloja.
• Vesi on kovaa (siinä on kalkkia ja kalsiumia).Veden kalkkisuus häiritsee pesutapahtumaa, joten puhdistusaineisiin lisätään veden pehmentäjiä
• pH - asteikko ilmaisee happamuuden (happamuus kuvaa positiivisten vetyionien (H+) aktiivisuutta liuoksessa). Happamuus ilmoitetaan logaritmisella pH-asteikolla.

Pesuaineiden tehtävät

Pesuaineen tehtävä on irrottaa lika pinnasta ja kuljettaa se pois alentamalla pesuliuoksen pintajännitystä. Pesuliuos kostuttaa ja tunkeutuu tehokkaammin pintaan tarttuneeseen likaan. Pesuaine puhdistaa hajottamalla valkuaisaineita, emulgoimalla rasvaa sekä muuttamalla liukenemattomat suolat vesiliukoisiksi. Pesuaineen toimivuuteen vaikuttavat pesuaineen koostumus ja annostus. Lisäksi  pesukohteen laatu, poistettava lika ja veden laatu ovat ratkaisevia tekijöitä pesun onnistumisessa. Suositeltavinta on valita miedoin mahdollinen pesuaine, jolla kuitenkin saavutetaan haluttu puhtaustaso. 

Pesuainetta valittaessa huomioidaan pintojen materiaalit (pinnan laatu, tasaisuus ja materiaalin kestävyys), pestävä lika (lian laatu ja kiinnittyvyys), käytettävä pesumenetelmä (pesuaine valitaan menetelmän mukaan) ja haluttu hygienia taso (tilan puhtaustason vaatimus).  

1. Irrottaa lika ja kuljettaa se pois (alentamalla pintajännitystä)
2. Kosteuttaa ja tunkeutua likaan
3. Hajottaa valkuaisaineet
4. Emulgoida rasvaa 
5. Estää irrotetun lian kiinnittyminen uudelleen

Tensidit (pinta-aktiiviset aineet)

•  Peseviä ainesosia pesuaineissa
• Anioniset tensidit = esimerkiksi saippua
• Ionittomat tensidit = emäksiset, rasvalikaa irrottavat tensidit (eivät saa vedessä varausta)
• Kationiset tensidit = sähköisyyttä poistavat
• Amfoteeniset tensidit = henkilökohtaisessa hygieniassa käytetty, sillä ne ovat myrkyttömiä
• Synteettisiä valmisteita, hydrofobiset valmisteet (vettä hylkiviä) ja hydrofiiliset valmisteet (vettä sitovia)
• Tensidit tulevat pesuaineena veteen, jolloin niiden vettö hylkivö osa pyrkii pois ja vettä sitova osa jää siihen, jolloin pintajännitys hajoaa
• Erilaiset tensidit vaikuttavat muun muassa siihen, miten pesuaine vaahtoutuu

Kationiset, anioniset, ionittomat ja amfoteeriset tensidit

Tensidit jaetaan sähkövarauksen perusteella kationisiin, anionisiin, ionittomiin ja amfoteerisiin tensideihin. Anionisia ja ionittomia tensidejä käytetään pesu- ja puhdistusaineissa eniten. Pesuaineissa erilaisia tensidejä käytetään monipuolisena yhdistelmänä, jotta saataisiin hyvä lianirroituskyky mahdollisimman vähäisellä tensidimäärällä.

• Ionittomilla tensideillä ei ole varausta. Ne irrottavat hyvin rasvalikaa alhaisissa lämpötiloissa, eivätkä ne ole herkkiä veden kovuudelle.
• Anioniset tensidit ovat negatiivisesti varautuneita. Ne irrottavat hyvin hiukkaslikaa, mutta niiden vaahtoavuuden takia täytyy pesuaineisiin lisätä vaahdonestoainetta.
• Kationisilla tensideillä, joilla on positiivinen varaus, ei ole hyvää pesukykyä. Niiden positiivisen sähkövarauksen takia niitä käytetään neutraloimaan negatiivisesti varautuneita pintoja. Esimerkiksi tekstiilien huuhteluaineissa kationiset tensidit poistavat sähköisyyttä ja tekevät pyykistä pehmeää.
• Amfoteeristen tensidien sähkövaraus ja toiminta riippuu pesuliuoksen pH-arvosta.

Emäkset, alkalit (hydroksidit, alkaaliset suolat, amiinit)

•  Poistavat orgaanista likaa (rasvaa ja proteiinia)
• Ovat syövyttäviä
• Nostavat emäksisyyttä, eli lisäävät tensidien määrää
• Pilkkovat likaa
• Saippuoivat rasva-likaa
• Sitovat rautasuolaa
• Suojaavat pesukoneen metalliosia korroosiolta
•  Fosfaatteja korvaavia yhdisteitä etsitään jatkuvasti, sillä ne lisäävät muun muassa vesistöjen rehevöitymistä
•  Nostavat pesuliuoksen pH-arvoa lisäten pesutehoa

Happamat yhdisteet

• Orgaaniset ja epäorgaaniset hapot, saostumien poistuminen. Happamilla yhdisteillä ei ole pesevää ominaisuutta. 
•  Poistavat epäorgaanista likaa (kivettymää, kalkki- ja ruostesaostumia)
• Ovat syövyttäviä

Desinfioivat aineet (kloori, fenoli, perhappo, alkoholi)

• Haitallisten mikrobien poistoon  

Lähteet täältä.

Loppuun muutamia fiiliskuvia lähipäiviltä. On se talvi vaan kaunis!

Asiaa liasta

auringonnousu ikkunastani

Siivouskin voi kuulkaas olla melkoista tiedettä. Ei olisi ihan heti uskonut.

Lika tarvitsee aina jonkun isäntäesineen, johin se kiinnittyy. Isäntäesine voi olla ensisijainen, joka suojataan lialta. Esimerkkinä tallaisesta esineesta on ruokapöytä, joka suojataan pöytäliinalla. Jos pöytäliina halutaan vielä suojata esimerkiksi tableteilla, tulee pöytäliinasta toissijainen isäntäesine.

Jalkineiden mukana sisään kulkeutuu 80 % liasta. Maton pitäisi olla noin 5 metriä pitkä, jotta se puhdistaisi kengät riittävässä määrin lialta. Likaahan hiekka ja muta ovat ainoastaan sisällä, ulkona niitä ei luokitella liaksi. Lika tyyppejä on erilaisia:

• Irtolika
• Kiinnittynyt lika
• Pinttinyt lika
• Tahra
• Eritetahra
• Mibrobilika 
• Pieneliölika

Infektioiden tarturta riski on luonnollisesti suurin käsien välityksellä. Se on suhteellisen suuri myös pinnoilla, joissa käsitellään ruokaa ja vettä. Infektio riski on jo selkeästi vähäisimpi vaatteiden välityksellä, ja todella pieni esimerkiksi lattiapinnoilla, joissa ei juuri kasva mikrobikasvustoa. Toisaalta esimerkiksi päiväkodeissa lattioilla on mikrobeja ja niiden puhtauteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Infektioiden tartuntariski on siis myös kontekstisidonnaista ja suhteellista.

Lika kiinnittyy eritavalla erilaisiin pintoihin. Lika voi kiinnittyä muotoon (muotoon perustuva kiinnittyminen), esimerkiksi hiekan hyvä maton saumaan. Kiinteiden aineiden välillä voi olla vetovoimaa, esimerkiksi kemiallisia sidoksia, jotka lisäävät lian kiinnittymistä. Nestemäinen kiinnittyminen on kaikille tuttua, esimerkiksi kura kiinnittyy maton pintaan tiukemmin ollessaan märkä. Huokoinen pinta imee nesteen, eli tässä tapauksessa lian, itseensä. Useiden siivousvälineiden teho perustuu nestemäiseen kiinnittymiseen, kun lika siirtyy puhdistettavasta pinnasta liinaan imeytymällä. Väliaineen avulla tapahtuva kiinnittyminen tarkoittaa esimerkiksi pöydän pinnalla olevaa tahmeaa mehutahraa, johon sitten kiinnittyy pölyä ja nukkaa vaatteista. Tällaista kiinnittymistä kutsutaan adheesioksi.

Ihminen lisää sisäilmaan bakteereja 37 miljoonaa. Voimme siis kuvitella, kuinka paljon bakteereja liikkuuu esimerkiksi 50 henkilön luentosalissa. Pöly nousee ilmaan, kun sisällä kävellään. Mitä enemmän ihmisiä tilassa liikkuu, sitä enemmän tapahtuu resuspensiota, eli hiukkasten nousemista ilmaan (sedimentaatio on hiukkasten painumista alas).  Karkeat hiukkaset ovat todella pieniä, noin 2,5 µm. Hiukkasia ovat esimerkiksi kuidit, siitepöly ja mineraalipöly. Tällaisten hiukkasten massa on suuri, lukumäärä pieni. Ihmisen hengityselimistö eliminoi tämän kaltaiset hiukkaset jo nenässä. 

Puhdistusmenetelmät voidaan luokitella näljään pääalaan: kuiva, nihkeä, kostea ja märkä. Siivousmenetelmä on menetelmä, jonka avulla puhdistus toteutetaan (esimerkiksi moppais, pyyhintä, pintapuhdistus, kuivapuhditus).

Muutoin viettelen tänään vapaa päivää. En taida jaksaa raahautua verkkoluennolle kouluun, kotona on lämpimämpää. Illalla on luvassa mukavaa, kun meillä on illanvietto uuden hallituksen kesken. Ennen sitä kuuraan tämän kämpän lattiasta kattoon, siivousliennosta inspiroituneena!

 

aamiaista: soijajogurttia, pilttiä ja pellavarouhetta

ihana talvi

Siivoaminen on tilan haltuunottamista

Näin juuri! Olen puunaillut kotonani lähipäivinä, tehnyt perusteellisempaa siivousta. Kaikki tämä sen jälkeen, kun tutustuin googlen ihmeellisessä maailmassa pölupunkiin - se on elävä! En halua niitä omaan asuntooni, aijon taistella viimeiseen asti..

 

Tätä puhdistusprojektia siivitti myös Tiimarin konkurssiale. Sain askarreltua uuden leipäkorin, hankin uusia astetta kivempia pöytäpyyhkeitä ja jopa uuden keittiön maton. Nyt massu on täynnä Amican oivallista jauhelihakeittoa (ajoittain nautittuna liha on oikein hyvää), ja nyt ajattelin jakaa ajatuksia tämän päivän puhtaanapidon luennosta.

Mitä on kodin puhtaus?

• Kodin puhtautta voi tarkastella lian, saastaisuuden, ruumiillisuuden ja sukupuolieron suhteessa.
• Ihmiset tuottavat likaa sekä olemalla, että toimimalla.
• Nykyinen puhdistuskulttuurimme on vesiperustainen.
• Poistettava lika: vaarallinen, haitallinen ja häiritsevä lika
• Hyväksyttävä lika: olemassa olon tiedostus, mutta ei häiritsevissä määrin (pieni sotku voi olla kodikasta)
• Puhtaustaso määrittelee, miltä tila näyttää siivouksen jälkeen
• Puhtausvaatimus = tilan toiminnan vaatima puhtaustaso, joka saavutetaan siivoamalla

Mary Douglas

• Lika on väärässä paikassa oleva aine
• Siivoaminen on tilan haltuunottamista
• Esineet ja asiat eivät ole likaa, jos ne ovat omilla paikoillaan (kengät eteisessä, multa pihalla), mutta jos esimerkiksi kengät asetetaan pöydälle, ne ovat likaa.
• Lian eliminointi on positiivista ympäristön järjestämistä
• Lian käsite on rarojen asettamista: Miksi siivotaan, ketä varten, mitä siivotaan? Siivouskäytänteet myös kasvattavat.
• Lika koostuu aineksista, jotka kieltäytyvät asettumasta järjestykseen
• Lika on myös katsojan silmässä
• Lika häiritsee (punaviinitahra paidan helmassa voi pilata koko illan)
• Lika tarvitsee isäntäesineen (esineet, aineet, elävät oliot
• Puhdistus tuo esineen arvon esiin (kiiltävä, hieno maljakko vs. pölyinen, samea maljakko)

Hygienian historia

• 1800-luvun puolivälistä lähtien bakteerit ja muut tartunnan aiheuttajat osoitettiin terveyden tärkeiksi uhkaajiksi
• Kemiasta ja fysiikasta bakteeritietoutta = Müncheniin perustettiin ensimmäinen hygienian laitos, joka avattiin vuonna 1879
• Bakteerioppi muodostui hygienian toiseksi kulmakiveksi
• Aluksi kiinnitettiin huomiota elintarvikkeisiin kuten lihaan ja maitoon, sitten myös talous- ja viemärivesiin, teollisuuslaitosten ilman puhtauteen sekä ympäristön myrkkyihin.
• Jo 1870-luvulta lähtien oltiin varmoja siitä, että likaisuus ja siivottomuus suosivat useiden tartuntatautien esiintymistä (tuberkuloosi, kuppa, paiserutto, pilkkukuume)
• 1900-luvun alkupuolella saatiin koko maahan kunnanlääkärijärjestelmä ja terveyssisarien eli myöhempien terveydenhoitajien verkosto

Kulmakiviä

• Vesijohto- ja viemärijärjestelmät
• Ravintoperäiset bakteeritaudit
• Ruoka-aineiden ja elintarvikkeiden asianmukaisen säilytyksen merkitys
• Tartuntatautien hoito ja ehkäisy
• Kotien ja työpaikkojen sisäilman hyvä laatu

Loppukevennyksenä tarina hassusta käsityksestä liittyen hygieniaan.

Kuningas vältti peseytymistä

 

Ranskan kuningas Ludvig XIV eli Aurinkokuningas hallitsi vuosina 1643–1715. Muiden aikalaistensa tapaan Aurinkokuningas karttoi vettä ja saippuaa, ja hovi saikin kärsiä monarkin pahanhajuisesta hengityksestä ja hienhajusta. Lääkärit pitivät muun muassa peseytymistä syynä ruttoepidemioihin, jotka tappoivat miljoonia eurooppalaisia vuoden 1347 jälkeen. Taudinaiheuttajan epäiltiin kulkevan elimistöön ihoon imeytyvän pesuveden mukana. Aurinkokuningasta pidettiin kuitenkin siistinä, sillä hän pirskotteli käsilleen viiniä ja vaihtoi vaatteita kolmesti päivässä.

 

Huono hygienia aiheuttikin katastrofin

 

Vasta 1700-luvun puolivälissä eurooppalaiset alkoivat taas peseytyä kunnolla, ja myöhemmin ymmärrettiin, että veden pelolla oli ollut katastrofaaliset seuraukset: kirput levittivät ruttoa, ja ne viihtyivät hyvin epähygieenisissä oloissa.

Haasteita, unelmia, himmailua ja hyvää ruokaa

Nyt on taas se aika vuodesta, kun kuntosalit ruuhkautuvat ja naisten lehtien sisällöt pyörivät lähes poikkeuksetta elämänrempan ja joulukilojen karistuksen ympärillä. Haetaan terveellisiä  vaihtoehtoja, dieettejä ja uusia liikuntaharrastuksia. Tämä päivä, loppiaisen jälkeinen tiistai 6.11, saattaa olla monessakin suomalaisessa kodissa oikein erityisen hieno päivä: joulu siivotaan pois konvehtien jämiä myöten, jääkaappi täytetään kasviksilla ja vihanneksilla, innokkaita ihmisiä ajautuu lenkkipoluille. Motivaatio näkyy ja tuntuu. Tämä piikki on valitettavasti ohi melko nopeasti, sillä alkuinnostus ei monia kaus kanna. Jo helmikuussa suklaa maistuukin taas ja salikorttikin pitäisi jo uusia, jos harrastusta haluaa jatkaa. 

Itse en ole lähes koskaan ollut herkkulakossa, enkä muutenkaan esimerkiksi joulun jälkeen aloita "uutta elämää". Minulle arjen ja juhlan erottaa oikeastaan vain arkiset rutiinit, joihin on taas ihan mukava palata joululoman jälkeen. Joulu tarkoitti minulle toki erilaista ruokaa, mutta ei niinkään mitään yltäkylläisyyttä. Aterioiden eteen nähtiin toki hieman enemmän vaivaa ja kyllä, suklaakonvehteja tuli nautittua enemmän kuin arkena. On silti harmillista, että ihmiset kokevat joulun jättävän jotain pysyviä jälkiä esimerkiksi kasvaneiden jenkkakahvojen muodossa, joka vaatii aina tammikuussa ponnisteluja ja uudenvuodenlupauksia kevyemmästä elämästä. Totaalikieltäytyminen kaikesta nautinnollisesta ei mielestäni ole ratkaisu, ja lehtien kaalikeittodieetit saavat ainakin minut varpailleni. On toki hienoa, että tammikuu tarkoittaa uuden sivun kääntämistä elämässä, mutta miksi se olisi jotain sellaista, jonka voisi vakiinnuttaa omaan elämäänsä? Unelmien toteuttamista, uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia ja rohkeita kokeiluja. Päätinkin listata muutamia asioita, joiden avulla voi miettiä omaa elämäänsä ja tehdä uudistuksia ilman radikaaleja muutoksia ja kieltäytymistä kaikesta nautinnollisesta.

1. Uusi harrastus

Onko jotain sellaista, jota kentien ihan aina olisi halunnut tehdä tai kokeilla, mutta ei ole saanut aikaiseksi? Sen ei tarvitse liittyä liikuntaan tai urheiluun, vaan se voi olla esimerkiksi teatteria, neulomista, maalaamista tai vaikka espanjan kieltä. Omalla kohdallani se on minulle niinkin tuttu ja rakas harrastus kuin tanssi, jossa pidin syksyn ajan taukoa ajan puutteen vuoksi. Tänä vuonna palaan tunneille, ja aijon kenties rohkeasti lähteä mukaan täysin uuteen lajiin, salsaan. Vuoden vaihteen jälkeen nimenomaan liikunnallsissa harrastuksissa ja ryhmissä on ruuhkaa, joka tarkoittaa automaattisesti paikkojen vapautumista muissa harrastuksissa. Se kannattaa muistaa ja tilaisuus hyödyntää. 

2. Uudet ruokareseptit

Itse sain ainakin nauttia joululaatikoista ja ruoista riittämiin, ja kaipaan nyt ruokavaliooni jotain uutta. Sen ei tarvitse liittyä mitenkään painonhallintaan tai sellaiseen, ja esimerkiksi omalla kohdallani näin ei olekkaan. Haluan vain etsiä luottoreseptien rinnalle jotakin uutta, kokeilla ja maistella. Lehdet ovat pullollaan terveellisiä ja kevyitä vaihtoehtoja, joista voi esimerkiksi itse tuunailemalla kehitellä todella maittavia arkiruokia koko perheelle. Kenties kinkun syönnin jälkeen kasvispainotteinen ruoka voisi olla paikallaan jo vaihtelunkin vuoksi, ja kotona voisi pitää esimerkiksi yhden kasvisruokapäivän viikossa. Kaupasta saa juustoja alennuksessa, siihen kylkiäisiksi vain parsa- ja kukkakaalin kukintoja, muutama porkkana ja peruna ja ihanan kasvissosekeiton ainekset ovat kasassa. Pimeinä talvi-iltoina maistuu etenkin kuumat ja höyryävät padat, keitot ja uunissa muutenkin kauan muhivat ruoat. Paistinpannu siis hetkeksi syrjään ja erilaisia uuniruokia valmistamaan. Kokeilevassa keittiössä perunan korvaa bataatti ja laatikoissa riisin kvinoa ja punajuuriraaste, pizza täytteet sujautetaan kesäkurpitsoille ja uuniperunan katkaraputahna lämpimien tomaattien tai paprikan kaveriksi. Punainen liha saa hetken aikaa olla ja tiskiltä valitaan kalaa, kalkkunaa ja broileria. Valmiit marinadit jätetään myös kauppaan ja tutustutaan omaan maustehyllyyn: paras kombo ja tuleva hitti löytyy kokeilemalla, eikä valmiisiin seoksiin tarvitse enää koskaan turvautua. Piparin jämät sujautetaan rahkan sekaan ja suklaalevyjen viimeiset rivit sulatetaan kastikkeiksi uunibanaanille. Manteleista, pähkinöistö ja rusinoista ei tarvitse luopua, jatkossa niitä voi nauttia glögin sijaan vihreän vanilja teen rinnalla. 

3. suunnittelu ja unelmointi

Uudelle vuodelle on hyvä järjestää jotain, mitä odottaa. Itselläni on mahdollisesti hyvinkin mukava reissu tiedossa, vasta elokuussa, mutta jo nyt siitä saa motivaatiota ja intoa. Jokaiselle kuukaudelle tulisi olla jotain pientä mukavaa, akkujen lataamista, hyvää seuraa tai esimerkiksi juhlimista. Minulla on ripotellen kevään aikana muutama mukava reissu, kuten ristely, laskettelu viikonloppu, muutama keikka ja sen sellaista. Niiden suunnittelu ja valmistelu on se paras osuus, ja ilman tällaisia mukavia juttuja mitä odottaa arki alkaa nopeasti maistua pahalle. 

4. himmailu

Jos syksy oli hektinen, ei joululoma välttämättä ollut sen rentouttavampi. Toki sai ehkä olla, nähdä perhettä ja ystäviä, mutta harvalla oli omaa aikaa. Tammikuussa onkin hyvä himmailla, ottaa aikaa itselleen. Minulle siihen kuuluu myös pitkät lenkit kävellen ja hölkkäillen, ja omien juttujen puuhastelu villasukat jalassa. En buukkaa kalenteria täyteen, vaan palaan arkeen pehmeästi. Se ei ole kaikille mahdollista, mutta jokaisesta päivästä voi löytää ainakin sen 15 minuuttia pelkästään itselleen. Teekuppi, kynttilä, viltti, ummistetut silmät - 15 minuuttia rauhaa ja nautintoa. 

5. haasteet

Tänä vuonna on hyvä haastaa itseään, olla ahkera ja rohkea. Pian alkaa haku esimerkiksi kouluihin ja kesätyöpaikkoihin, joihin kannattaa tarttua rohkeasti sen enempää miettimättä. On olemassa tuttuja ja turvallisia (joku voisi kutsu niitä myös järkeviksi) vaihtoehtoja, ja sitten niitä hullunkurisia ja riskialttiita vaihtoehtoja. Nyt on hyvä aika puntaroida, mitä valintoja tekee. Jos päättää lähteä toteuttamaan unelmaa, on se tehtävä täysillä. Siihen liittyy toki riskejä, mutta se voi parhaillaan olla elämän paras ratkaisu ja päätös. Mitään ei saa ilmaiseksi, ja esimerkiksi uuden opiskelupaikan eteen tulee nähdä paljon vaivaa. Ainoastaan kova työ palkitaan.

Sitten toisiin aiheisiin, meillä nimittäin alkoi tänään jo koulu. Sopivasti aiheella kotitaloustyö ja kodin puhtaanapito. Siisti aloitus vuodelle siis!

Kurssin sisältöä

• Itsenäinen ja vastuullinen toiminta asumiseen liittyvissä jokapäiväisissä toiminnoissa
• Viihtyisä ja turvallinen asumisympäristö
• Siisteyden ja puhtauden merkitys viihtyvyyteen 
• Siivousvälineet, -laiteet ja menetelmät
• Vaatehuolto

Esimerkkejä puhtaanapidosta

Huonekalut

Valitsemalla laadukkaita huonekaluja myös puhtaanapito on helpompaa. Pehmustettujen huonekalujen pintamateriaalien tulisi olla mahdollisimman tiiviitä. Nahka on helppohoitoisin. Myös hyvä plyysi tai muu tiivis kangas ovat helppoja pitää puhtaana.

Pehmustemateriaaleista allergisoivimpia ovat hevosenjouhilla, pesemättömällä villalla tai höyhenillä täytetyt pehmusteet. Ikkunaverhoissa kannattaa suosia tiivistä kangasta, esimerkiksi sintsiä, joka hylkii tomua ja muutalikaa. 

Matto

Mattoja on sekä puuvilla- että paperinarumattoja, joiden puhdistus on kaikkein vaivattominta (jopa kostea pyyhkiminen). Keinokuitu- ja villamattojen kohdalla tavitaan imurointia, tamppaamista ja tuuletusta ulkona. Matot on hyvä imuroida viikoittain ja pestä 1-2 kertaa vuodessa.Yhden, kahden hengen talouksissa vähemmän likaantuvat matot voidaan hyvin pestä joka toinen vuosi.

Matot pestään perinteisesti mäntysuovalla. Se sopii hyvin pehmeisiin vesiin, mutta kovassa kaivo- tai pohjavedessä se muodostaa vaikealiukoista kalkkisaippuaa.

Sänky

Kun ihminen viettää kolmasosan elämästään sängyssä, sen tulisi olla laatuaikaa. Joustinpatja ja vaahtomuovi ovat tasaveroisia patjavaihtoehtoja. Sijauspatjoissa saa olla vaahtomuovia tai keinokuituvanua. Vaahtokuminen patja kerää enemmän pölyä. Kotimainen höyhen on ainakin yhtä hyvä vaihtoehto tyynyn pehmikkeeksi kuin hyvälaatuinen keinokuitu. Useille allergikoillekkin sopuu pesty höyhen.  Pölypunkin pitäviä lakanoita ja tyynynliinoja ei kotona tarvita. 

Ilmanvaihto

Kodin ilmanvaihtoon voidaan vaikuttaa lähinnä omakotitaloissa, harvemmin kerrostaloissa. Paras ilmanvaihto on sellainen, jossa on erikseen tulo- ja poistoilmakanavat ja tuloilmassa on riittävä suodatus. Huonekohtaisista ilmanpuhdistimista, "ilmanpesureista", saattaa ongelmatapauksissa olla lisäapua. Jos talossa on pelkästään koneellinen poistoilma, riittävästä tuloilmasta on huolehdittava ikkunaventtiilien avulla. Venttiileihin ja tuuletusikkunoihin asennetaan tarvittaessa suodatin, joka estää muun muassa siitepölyjen pääsyn sisään.

 Pölynimuri ja nihkeäpyyhintä

Pölynimurilla saa poistetuksi vain karkeamman, näkyvän pölyn. Hienojakoisempi pöly nousee helposti imuroitaessa ilmaan ja laskeutuu sitten muutamassa tunnissa takaisin. Pölynimurissa olisi hyvä olla HEPA-suodatin. Myös mikrokuitusuodattimet saattavat olla riittävän tehokkaita. Keskuspölynimuri vie pölyt saman tien muualle, mutta niissä on yleensä heikompi imuteho kuin tavallisissa imureissa. Lisäksi niiden pitkät letkut nostavat hienojakoisen pölyn helposti ilmaan. Siivouksen lopuksi lattiat ja muut avoimet pinnat pyyhitään nihkeällä kankaalla, säämiskällä tai kuitukankaalla.

Pyykinpesu

Suomen talousvedet ovat porakaivovesiä ja joitakin pohjavesiä lukuun ottamatta pehmeitä. Pehmeässä vedessä on niin vähän mineraalisuoloja, etteivät ne saostu saippuapohjaisten pesuaineiden kanssa vaatekuituihin.

Periaatteessa pyykinpesuun soveltuvat kaikki markkinoilla olevat pesuainetyypit. Niiden puhdistustehossa on kuitenkin selviä eroja, joista saa ajankohtaista tietoa esimerkiksi Kuluttaja-lehdestä.

Nestemäiset pesuaineet ovat syrjäyttämässä perinteiset jauheet. Niiden pesuteho on ainakin yhtä hyvä kuin jauheiden, ja ne huuhtoutuvat helpommin pois. Kolme huuhtelukertaa riittää, mikäli pesukone linkoaa huuhteluiden välillä. Jos pyykinpesuun käytettävä vesi on tavallista kovempaa, parista lisähuuhtelusta on hyötyä. Silittäminen tai mankelointi vähentävät ihoärsytystä.