keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Keittiön suuret ruoanvalmistusastiat

Pidimme tänään mittavan esitelmän pannuista, kipoista, vuoista ja kattiloista. Tyttöjen kanssa kokosimme mittavan powerpointin, ja rustasimme loppuun muutaman tehtävän. Oma osuuteni esitelmästä käsitti etenkin pannut ja leikkuulaudat, joihin etsiskelin tietoa netistä. Tässä koottuna juttuja, joita löysin.

Hyvän paistinpannun ominaisuudet

Hyvä paistipannu on kestävä, helppokäyttöinen ja hygieeninen, ei polta ruokaa pohjaan, kestää konepesun, on ergonomisesti oikein muotoiltu ja on helppo pinota/ sijoittaa kaappiin. Pannun reunan tulee olla sopivasti kalteva (45 - 50 astetta) ja suora. Suorareunaisessa pannussa on helpompi paistaa ohukaisia ja munakasta ja se on lastan käytön kannalta parempi kuin kovera. Kaatoreunan on hyvä olla sellainen että neste ei valu pitkin paistinpannun kylkeä. Sisäreunan ja pohjan yhtymäkohdan pyöristäminen lisää pannun käyttömukavuutta.  Kahvan tulee olla lämmönkestävä ja varustettu ns. sormituella, joka estää sormia koskettamasta pannun seinämiin sekä riittävän pitkä (180 - 200mm) ja muotoiltu niin, että siitä saa kunnon otteen. (Purhonen 2012.)

Valurautapannu

Valurautapannu kestää korkeita lämpötiloja ja se on tehty kovaan kulutukseen. Se on pitkäikäinen ja siirtyykin usein vanhemmilta lapsille. Valurauta pannu on hyvä esimerkiksi pihvien, lettujen ja ruskean kastikkeen valmistukseen. Se on työteliäämpi kuin pinnoitepannu, sillä sitä ei saa pestä astianpesukoneessa tai pesuaineella. Puhdistetaan esimerkiksi talouspaperilla pyyhkimällä tai kuumalla vedellä ja harjalla Valurautapannun kuivausta ei saa unohtaa; muutoin vaarana on pannun ruostuminen. Huonokuntoisen valurauta-astian voi vielä koettaa pelastaa rasvapoltolla. Ensiksi pestään poikkeuksellisesti pesuaineella ja hangataan ruoste pois esimerkiksi ruokasuolalla, jonka jälkeen pannu kuivataan hyvin. Seuraavaksi pannun sisäpintaan hierotaan esimerkiksi suolatonta sianihraa tai ruokaöljyjä ja kuumennetaan astia uunissa. (Purhonen 2012.)

Alumiinipannu

Alumiiniset paistinpannut yleensä päällystetään joko PTFE- eli muovipohjaisella pinnoitteella tai keraamisella pinnoitteella. Alumiinin lämmönjohtokyky on erittäin hyvä. Lämmönjakautuminen pohjaan ja seinämille nopeuttaa ruoan kypsymistä. Myös energiaa säästyy. Alumiini on sitkeä ja joustava materiaali, jota on kevyt käsitellä. Pinnoitetut alumiinipannut ovat erinomaisia kevyeen paistamiseen. Alumiinipannuja on sekä puristettuna että valettuna. Valettu alumiinipannu on äärimmäisen tehokas. Puristettu on kevyempi käsitellä. (Autio 2012.)

Ruostumaton teräs

Ruostumaton teräs on erinomainen keittoastiamateriaali, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon. Se on turvallista, kestävää ja helppohoitoista. Teräs on mainio astiamateriaali, pinnoitteella tai ilman. Ruostumattoman teräspannun ulkonäkö on myös hieno. (Purhonen 2012.)

Kuparituotteet

Kuparin suurin etu on sen erinomainen lämmönjohtokyky. Kupari kestää hyvin kaikenlaiset, vahvatkin puhdistusaineet, joten se on siinä mielessä helppohoitoinen. Käytä kuparipannua liekityksessä ja voit laittaa kupariastian myös uuniin. Kupariastiat eivät sovellu astianpesukoneeseen. (Autio 2012.)

Pinnoitettu pannu

Pinnoitettuja pannuja ovat muovipohjaiset pinnoitetut pannut. Ne lämpenevät nopeasti ja niissä voi valmistaa ruokaa ilman rasvaa (tarttumaton pinta). Pannut ovat melko painavia. Teflon on vain yksi muovipojaisista pinnoitteista, mutta se on kuluttajien suussa kasvanut yleisnimeksi kaikille tarttumattomille pinnoille. (Purhonen 2012.)

Wokkipannu

Wokkipannun hyviä puolia ovat ruoanlaiton helppous, nopeus ja pienempi rasvan tarve. Wokkipannun paksut reunat edesauttavat lämmön kerääntymistä laidoille, jolloin esim. kasvikset lämpenevät ja kypsyvät tasaisesti. Raaka-aineiden oikea koko, eli tarpeeksi pienet ja samankokoiset palat, on kaiken a ja o. Lisää raaka-aineet pannulle kypsymisjärjestyksessä. Älä wokkaa liian monelle yhtä aikaa sillä tuotos alkaa kiehua, eikä paistu kuten wokkauksessa on tarkoitus. Kastikkeet lisätään wokkiin vasta paistamisen loppuvaiheessa. (Purhonen 2012.)



LEIKKUULAUDAT

Hyvä leikkuulauta ei kuluta veistä eikä tylsytä sen terää. Keittiössä on hyvä olla useampia lautoja eri ruoka-aineita varten. Lihalla, kalalla ja kasviksilla (+ sipuli) on hyvä kotikäytössäkin olla omat lautansa Leikkuulautaa voi käyttää myös tarjoiluun (esimerkiksi puinen pyöreä lauta juustoille). Laudassa olevat urat on tarkoitettu kuvuille, ja joissakin laudoissa on paikka dipille tai juomalasille. Laudan materiaali valitaan käytetyn raaka-aineen mukaan. Esimerkiksi puisessa pinnassa kalapiikki pysyy hyvin paikallaan ja kalaa on helppo käsitellä. Laudasta ei saa irrota mitään leikattaviin aineksiin. Eikä se saa olla sellaisilla villoilla, että siitä muodostuu bakteeripesä. Leikkuulauta, joka on valmistettu poikkisyin leikatusta puusta kestää parhaiten kulutusta. Leikkuulauta tulee aina puhdistaa hyvin käytön jälkeen eikä sitä saa missään tapauksessa laittaa tiskikoneeseen. Pesun jälkeen lauta on hyvä kuivata ja tarpeen vaatiessa öljytä. Öljyämiseen sopii parhaiten pellavaöljy. Ruokaöljyt härskiintyvät laudan pinnassa ja siksi niiden käyttö ei ole suositeltavaa. Jos lauta pääsee kuivumaan, se kannattaa liottaa vedessä ja sen jälkeen öljytä huolellisesti. (Jussila 2008.)

Lähteet

Autio, S. 2012. Paistinpannut testissä. Yhteishyvä.fi. Luettu: 1.2.2014
Purhonen, A. 2012. Paistinpannun valinta lieden mukaan. Ruoka.fi. Luettu: 1.2.2014
Jukka Lagerblom haastattelu iltalehdessä 4.1.2008, Jussila, T. 2008. Haussa hyvä leikkuulauta. Luettu: 1.2.2014