keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Vaivaako sinua pieni ja kiusallinen stressi?



Päivät juoksee silmissä ja hommat piiloisesti kasautuu. Mulla olisi vaikka mitä tehtävää, palautusta ja tenttiä, jotka pitäisi hoitaa. En ole onnistunut priorisoinnissa kovinkaan hyvin.. Huomenna lähden käymään kotikotona, ja muutama luento jää välistä. Haluan kirjoittaa muistiinpanot valmiiksi kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä – luentoa varten, ja muistella viime kerran demoa kuluttajakasvatuksesta. Tässä ne siis!

Kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä

Hyvinvoinnin yleiset ulottuvuudet

Allard 1976

  • Aineelliset = elintaso (aineelliset ja persoonattomat resurssit) ja ulkoiset olosuhteet (asunto, tulot, terveys). Aineelliseen hyvinvointiin liittyy ihmisen suhtautuminen omiin ulkoisiin olosuhteisiinsa.
  • Aineettomat = elämänlaatu (ihmisten väliset suhteet, vapaa-aika, luonto). Aineettomaan hyvinvointiin liittyy koettu onnellisuus.
Köyhyyden määritelmä


  • Absoluuttinen köyhyys = riittämättömät resurssit turvata terveelliselle elämälle välttämättömät perustarpeet (ruoka, vaatetus, asuminen)
  • Suhteellinen köyhyys = kykenemättömyys osallistua yhteiskunnan toimintoihin
  • Ei ole olemassa yhtä hyvää mittaria mitata köyhyyttä: köyhyys on moniulotteinen ilmiö, johon vaikuttavat elinolot ja omat arviot.
  • Lapsiköyhyysaste: kuinka monta % elää kotitalouksissa, jotka jäävät suhteellisen köyhyysrajan alle. Köyhyysaste ja lapsiköyhyys ovat kasvaneet vuodesta 1990 (etenkin yksinhuoltajien talouksissa). Suurin köyhyysriski on opiskelijatalouksissa, 81 % elää alle köyhyysrajan. Toisen riskiryhmän muodostavat iäkkäät henkilöt (köyhyys kuitenkin laskenut).
  • Lapsiväestöä uhkaa eniten heidän vanhempiensa vajaatyöllisyys. Työikäisten yleisin ongelma on yhtäaikainen pienituloisuus ja vajaatyöllisyys.  Eläkeiässä (tai sitä lähestyttäessä) ongelmaksi jää matala tulotaso.
  • Toimeentulo-ongelmista raportointi on yhteydessä perhetyyppiin, ei niinkään ikään tai sukupuoleen,  yksinhuoltajia lukuun ottamatta (naisilla enemmän toimeentulo-ogelmia). Yksihuoltajat ja yksin asuvat raportoivat eniten toimeentulo-ongelmia (miehet enemmän kuin naiset, paitsi iäkkäillä ero päinvastainen). Yli kahden lapsen perheissä on eniten toimeentulo-ongelmia. Toimeentulo-ongelmat ovat vähentyneet vuodesta 1996 kaikissa muissa perhetyypeissä, paitsi yksin asuvien naisten ja pariskuntien keskuudessa. Toimeentulo-ongelmia aiheuttaa työttömyys tai opiskelu. 
  • Kohtuullisen minimin viitebudjetit = Kohtuullisella minimillä ymmärretään kulutustasoa, jolla taataan perustarpeiden tyydytyksen lisäksi myös yhteiskunnallinen osallistuminen.

Kuluttajakasvatus, demo 1 (6.2)

Aloitimme demon jakautumalla kuuteen ryhmään. Meillä oli pistetyöskentelyä, jonka ideana on kiertää erilaisia pisteitä, joissa on kussakin erilainen tehtävänanto ja toimintatapa. Pisteillä vietetään aina tietty aika, esimerkiksi 10–15 min, kuten me tällä kerralla teimme. Pistetyöskentely on usein oppilaista hauskaa, ja siihen saa ujutettua toiminnallisuutta, omaa pohdiskelua, ryhmäytymistä, tiimityötä, toisilta oppimista ja myös toisille opettamista. Kun puhutaan kotitaloustieteestä, pisteillä voi hyödyntää myös aisteihin perustuvaa arviointia: yhdellä rastilla maistelimme, kokeilimme ja haistelimme erilaisia kuiva-ainekaapista löytyviä tuotteita. Lueskelimme myös pakkausselostuksia ja vertailimme tuoteselosteita. Lihaliemikuutioista löytyi väriaineita ja soijarouheesta gluteenia, mikä oli yllättävää. Muutaman kuukauden vanhaa kaakaojauhetta voisi kenties käyttää vielä leivontaan, sillä se tuoksui ja maistui vielä ihan hyvälle. Kotitalouksissa ollaankin välillä liian varovaisia erilaisten käyttömerkintöjen suhteen, joka lisää kotitalouksien hävikkiä. Parasta ennen – päiväystä ei osata erottaa Viimeinen käyttöpäivä – merkinnästä, ja käyttökelpoisia tuotteita heitetään liikaa pois. Oppilaita on hyvä opettaa tunnistamaan tuotteen kelpoisuus myös muiden aistien avulla, kuin päiväysmerkintöjä lukemalla. Tutustuimme samalla myös joidenkin tavanomaisten tuotteiden lisäainepitoisuuksiin – pitkälle prosessoituja tuotteita ovat muun muassa irtokarkit ja limonadit. 

Toisilla pisteillä katseltiin YLE – sivustolta videoita ja keskusteltiin (Subin kana on peräisin Thaimaasta!), pelailtiin kuluttajakasvatukseen liittyviä pelejä netissä ja arvioitiin niiden toimivuutta opetuskäytössä (Smartboardin avulla), leikeltiin omia mainoksia lehdistä, tutkittiin kotitalouden oppikirjoja (oli hauskaa, miten aiemmin samalla tavalla toteutettu tehtävä oli nyt täysin erilainen, kun kyse on kuluttajakasvatuksesta) ja keksittiin omia ”perhetarinoita” kuvakorttien perusteella. Sama materiaali toimi siis meillä, kuin esimerkiksi oppilailla yläasteella. Toki ikä ja esimerkiksi ryhmän koko ovat vaikuttavia tekijöitä, ja meillä opiskelijoilla riittää ehkä astetta enemmän mielenkiintoa ja keskittymiskykyä tehdä tällaista pistetyöskentelyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen toiminnallinen työtapa laittaa oppilaat luokassa liikkeelle, rohkaisee avaamaan suun ja edistää oppilaan omaa aktiivista tiedonhankintaa. 

Yhteistoiminnallisilla ohjaustavoilla tarkoitetaan sellaisia työmuotoja, joissa harjoitellaan yhdessä parin kanssa tai lapsi kuuluu yhtenä jäsenenä suurempaan ryhmään. Yhteistoiminnallisissa työtavoissa parilla tai ryhmällä on yhteinen tehtävä ja tehtävästä suoriutuminen vaatii jokaisen osallistujan aktiivista osallistumista ja yhteistyötä. Yhteistoiminnallisissa ohjaustavoissa ryhmän eri jäsenille voidaan antaa erilaisia rooleja ja tehtäviä. Ohjattua oivaltamista ja ongelmanratkaisua voidaan käyttää myös ryhmissä, jolloin ne vaativat yhteistoimintaa ja siten tukevat lasten vuorovaikutustaitojen harjaantumista.