perjantai 7. helmikuuta 2014

Arvostele mun illallinen

Tänään pyörähtää käyntiin meidän "Arvostele mun illallinen". Ollaan siis 4 hengen porukassa päätetty kokkailla vuorollamme toisillemme ja leikkimielisesti arvostella nämä ateriat. Lisähaasteena on valita jokin kulttuuri, jonka ympärille illallisen rakentaa. Omaksi maakseni valitsin Turkin, sillä sen ruokakulttuuri on vielä suht tuoreessa muistissa syksyllä tehdyn reissun jälkeen, ja muutoinkin siellä tehdään mielestäni hyvää ruokaa. Haluan päästä piillottamaan jogurttia vähän kaikkialle ja pyörittelemään mausteisia pitaleipiä. Tänään ei ole minun vuoroni, vaan menen vieraaksi saksalaiseen pöytään. Jee!
eilen herkuteltiin piiraalla
 Ennen herkuttelua lisään muutamat muistarit luennoilta. Ensimmäisenä kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä.

Sosiaali- ja terveysmenot sekä – palvelut

Sosiaaliturva voidaan luokitella sosiaalivakuutukseen (lakisääteinen eläke, lakisääteinen sairausvakuutus, työttömyysturvan ansiosidonnainen osa), sosiaaliavustukseen (esimerkiksi lapsilisä), sosiaalihuoltoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. 

Suurimman sosiaali- ja terveysmenoerän vuonna 2008 muodosti sosiaaliturva (41 %). Työeläkkeen osuus oli 19 % ja kansaeläkemenojen osuus 22 %. Muut sosiaaliturvan menot ovat työttömyysturva (3 %), sairasvakuutus (3 %) sekä muu sosiaaliturva (11 %). Julkisten terveyspalvelujen osuus 9 %, julkisten sosiaalipalvelujen 6 %. Yhteensä sosiaalimenot eli sosiaaliturva sekä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat 50 miljardia euroa ja niiden suhde bruttokansantuotteesta on noin 27 % ja julkisista menoista 55 %. Kaikkein suurimmat menot ovat Savonlinnassa ja Pieksämäellä (3500€/hlö). Tämä johtuu esimerkiksi ikärakenteesta (paljon aikuisia ja vanhuksia) ja runsaasta henkisestä pahoinvoinnista (alkoholismi, mielenterveyden häiriöt). Menoja kasvattaa myös työttömyys, alhainen syntyvyys (pienet ikäluokat ovat nuoria) ja väestön elinajan piteneminen. 

Terveyspalveluiden käyttö

Suomen terveyspolitiikassa korostuu terveyden edistäminen ja sairauksien, tapaturmien ja pahoinvoinnin ehkäisevä toiminta. Toimet näkyvät muun muassa kansanterveysohjelmina (Terveys 2015 – ohjelma, Terveyden edistämisen politiikka ohjelma ja Alkoholiohjelma).  Hoitotakuu (2005) on nopeuttanut hoitoon pääsyä: terveyskeskukseen on saatava välitön yhteys arkisin aukioloaikoina, sairaanhoitajan/lääkärin arvio hoidon tarpeesta on saatava 3 päivän sisällä ja hoito pitää aloittaa 3 kk sisällä. Vuonna 2009 riittävää hoitoa arvioi saavansa 70 %, puutteellista 7 % ja 20 % ei ollut tarvetta hoitoon. Väestöryhmittäiset erot näkyvät terveyspalveluiden käytössä, kun alemmat tuloluokat käyttävät huomattavasti enemmän terveyskeskuspalveluja ja heillä on huonompi työterveyshuolto, kun taas ylemmät tuloluokat saavat hyvää työterveyshuoltoa ja käyttävät enemmän yksityisiä palveluja. Suurimmalle osalle väestöstä nykyisen terveydenhuoltomenojen taso on riittävä ja sitä rahoitetaan siis verovaroin (valtiolla pääasiallinen vastuu). Yhä useamman mielestä veroja ja sairasvakuutusmaksuja tulisi nostaa ja käyttää enemmän voimavaroja terveydenhuoltoon. 

Sosiaalipalvelut

Sosiaali- ja terveyskertomusten mukaan (2010) kolme suurinta haastettamme ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen eheyden ylläpitäminen, väestön elintapojen muutokset ja tuloerojen kasvuun ja köyhyyteen liittyvät ongelmat. Kuntien järjestämiä sosiaalipalveluja ovat esimerkiksi sosiaalityö (tukitoimet), sosiaalipäivystys (akuutit ongelmat), kotipalvelut, omaishoidon tuki, asumispalvelut, perhehoito, kuntoutus, lasten ja perheiden palvelut (päivähoito, lastensuojelu, ottolapsineuvonta, kasvatus- ja perheneuvonta, perheasioiden sovittelu, isyyden selvittäminen & vahvistuminen, lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät sovittelut), ikäihmisten palvelut, vammaispalvelut ja päihdetyöpalvelut. 

Kotitaloustyö ja kodin puhtaanapidon - luennolla jatkoimme pesuaineiden tutkailua. Kaikkea sitä kotiinsa tarvitseekin, nykyään ei kuulkaas riitä se mentysuopa. Joka leimattiin ryhmämme kesken tosi epämiellyttäväksi, minulle se on tuttu tuoksu lapsuudesta eikä lainkaan vastenmielinen. Mielipidekysymys!

Lähteet täältä ja täältä

Siivousaineita on valtavasti. Kodin siivouksessa pärjää kuitenkin melko pienellä valikoimalla. Olemme päivittäin tekemisissä monien kemikaalien kanssa. Kemikaaleista on hyötyä muun muassa siivouksessa, pyykinpesussa ja remontoinnissa. Kauneudenhoitotuotteet puolestaan piristävät elämää.  

Osa kemikaaleista voi aiheuttaa haittaa ympäristölle ja terveydelle väärin käytettynä. Ympäristön kannalta ongelmallisimpia ovat hajoamattomat sekä hitaasti hajoavat kemikaalit esim. elohopea ja lyijy. Tieto helpottaa käyttämään ja käsittelemään kemikaaleja oikein sekä tekemään järkeviä valintoja. Kemikaaleja hankkiessa teet oman kannanottosi luonnon ja terveyden puolesta, joten mieti ennen ostoa, tarvitsetko ainetta.

Siivouskaapin perusaineet

  • käsiastianpesuaine (pH 6-8)
  • yleispuhdistusaine (pH 6-8)
  • hapan (pH alle 6) puhdistusaine kalkinpoistoon
  • wc:n puhdistusaine tarvittaessa
Erikoistilanteisiin

  • emäksinen (pH yli 8) puhdistusaine 
  • saunan puhdistusaine
  • lattioiden suoja- ja hoitoaineet lattiamateriaalin mukaan
  • uuninpuhdistusaine (katso uunin puhdistusvinkit)
  • lasinpesuaine
  • kalustetekstiilien hoitoaine (mm. nahanhoitoaine)
Valitse ja toimi ympäristöystävällisesti

  • Valitse oikea aine oikeaan tarkoitukseen. Usein mieto aine riittää.
  • Suosi pohjoismaisen ympäristömerkin (Joutsenmerkki) saaneita tuotteita.
  • Käytä erityisen harkiten kloorattuja desinfiointiaineita, antibakteerisia aineita ja liuottimia sisältäviä aineita. Ne ovat haitallisia sekä terveydelle että ympäristölle.
  • Vältä ilman- ja wc-raikasteita.
  • Käytä puhdistus- ja pesuainetiivisteitä.
  • Käytä tiivisteitä ja osta täyttöpakkauksia.
  • Valitse mahdollisimman vähän pakattu ja kierrätyskelpoinen tuote.
  • Annostele ohjeen mukaan.
  • Älä päästä pesuvesiä suoraan vesistöön.
  • Hävitä vanhentunut aine ohjeen mukaan.
  • Jos pakkauksessa on varoitusmerkki, käsittele valmistetta ongelmajätteenä.

Oikea tuote oikeaan tarkoitukseen 

Aina ei tarvita voimakasta erikoispuhdistusainetta, vaan mieto yleisaine riittää mainiosti. Erilaisten materiaalien ja pintojen puhdistamiseen vaikuttaa hankaaminen, käytetty pesuaine, veden lämpötila ja aika. Usein lisäämällä mekaanista työtä ja vaikutusaikaa voi vähentää vahvojen kemikaalien tarvetta. Pinttyneen lian puhdistaminen on aina hankalaa. Siksi omaa vaivannäköä ja ympäristöä säästää siivoaminen tai tahrojen puhdistaminen miedoilla aineilla silloin kun likaa on vielä vähän. Mikrokuituliinat ovat pitkäikäisiä, niiden hankausteho on hyvä eikä pesuainetta tarvita.

Putkenavausaineet saattavat vahvasti emäksisinä ärsyttää tai syövyttää ihoa. Tukkeutuneet putket voi useimmiten avata myös mekaanisesti, esimerkiksi karhupumpulla eli hajulukonavaajalla tai viemärinavausvaijerilla.

Pesu ja puhdistus

Pesu- ja puhdistusaineita on viime vuosina kehitetty ympäristön kannalta myönteiseen suuntaan. Tiivisteiden myötä on voitu vähentää suolojen ja täyteaineiden käyttöä. Paperiset täyttöpakkaukset ovat vähentäneet pakkausmateriaalin kulutusta. Pesuainetta tulee annostella mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Ylimääräinen pesuaine ei paranna pesutulosta, vaan kuormittaa ympäristöä ja kukkaroa. Pohjoismainen ympäristömerkki auttaa valitsemaan vähiten haitallisia aineita.

Optisilla kirkasteilla, väri- ja hajuaineilla tai säilöntä- ja täyteaineilla ei ole merkitystä tuotteen pesutehon kannalta, mutta nämä aineet tuottavat turhaa ympäristökuormitusta.  Valkaisuaineet sisältävät yleensä hypokloriittia, joka ärsyttää ihoa.  Hypokloriittia ei koskaan saa käyttää yhdessä happamien aineiden kuten WC-altaan puhdistusaineiden, etikan tai sitruunahapon kanssa, koska silloin saattaa syntyä myrkyllistä kloorikaasua. Monet desinfiointi- ja säilytysaineina käytetyt fenolit ovat hitaasti hajoavia yhdisteitä ja myrkyllisiä.

Antibakteeriset aineet kodin puhdistuksessa ovat tarpeettomia. Antibakteeristen aineiden hyödyistä ei ole tutkittua tietoja, ja myös niiden haittavaikutukset ovat selvittämättä.  Niiden laajamittainen käyttö saattaa lisätä bakteerien vastustuskykyä, jolloin antibioottien teho heikentyy. Ne voivat myös aiheuttaa ärsytystä tai allergisia reaktioita. Kotona haitallisten bakteerien määrä on niin vähäinen, ettei antibakteerisia aineita tarvita.