Parisuhde puntariin

Kotouduin tänään 3 päivää kestäneistä opejen riennoista, eli talvipäivistä. Viikonloppu sisälsi juhlimista, liian vähän unta, ulkoilua, lunta, missattuja ruokavuoroja, noutoruokaa, leirimeininkiä (majoitus liikuntasalissa makuupusseissa), pikkutunneilla syötyjä pätkiksiä, uusia tuttavuuksia, haalarimeininkiä, nuoruutta, onnellisuutta ja sen sellaista!

Parasta pizzaa saa yllättäen s-linnasta, terkut Caperoon

Koska otin kepeät kolmen tunnin päikkärit, nyt minua ei väsytä. Käytän ajan hyödykseni ja kirjoitan muistiinpanot edellisestä SOTA - luennolta. Huomenna pirteenä tenttiin, jes..
 

Suomalainen onnellisuus

• Eu – tutkimuksen mukaan Suomi ykkönen onnellisuudessa tanskan kanssa. Onnen voidaan ajatella oleman tyytyväisyyttä vähemmän sidoksissa elintasoon: Korkea elintaso lisää tyytyväisyyttä, mutta ei suoraan onnelisuutta.

• Onni voi olla pysyvämpi olotila tai ohikiitävä hetki riippuen siitä millä sitä arvioidaan ja mitataan

• Kun ihmiset ovat muuttaneet yhteen asumaan ja elävät suhteessa, johon sisältyy seksuaalista läheisyyttä, voidaan varmasti jo puhua parisuhteesta

• Parisuhdeonni ollut Suomessa sodan jälkeen yhteiskunnallinen velvollisuus. Parisuhteen elatusluonne, lisääntyminen ja suvun kunniallisuus; nykyään tunteet tärkein, seksuaalisuus. Avioliitto 1960-luvulle saakka hallitsevana parisuhdemuotona.

• 1970-luvulta lähtien: naisten työssäkäynti ja  miesten suurempi vastuu kotitöistä.

• Avoliitot = alkoivat yleistyä 1970-luvulta lähtien: aluksi käytännössä koeavioliittoja, yleisimpiä Pohjoismaissa

• Kehitysmaissa avioidutaan ensimmäisen kumppanin kanssa, Suomessa taa asutaan vuosia yhdessä ennen lasten hankintaa ja avioitumista.

• Erillissuhde = jatkuva tai vakituinen parisuhde, jossa ei asuta yhdessä

• Keskimääräinen 1. avioliiton solmimisikä v. 2012 oli naisilla 30,8 vuotta, miehillä 33,1 vuotta. Nykyisin yli puolet esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella (ensisynnyttäjien keski-ikä 28,5 v. 2012. Suurinta avoliittojen suosio nuorilla, jotka eivät ole vielä avioituneet

• Erillissuhteet (etäsuhteet) yleisiä teini-ikäisillä, jotka asuvat vielä vanhempiensa luona. Nuorimmissa sukupolvissa edeltävät avoliittoa (opiskelu eri paikkakunnilla).
•  Suomalaisista parisuhteessa elävistä henkilöistä hieman yli puolet vastaajista ovat onnellisia. Hyvin onnellisia on 30 % ja joka seitsemäs kokee, että ei ole perisuhteessa sen onnellisempi kuin onnettomampikaan.

  
  

  Kulttuuri luo paineen itsenäiseen elämään tai liian tiukka säädelty jäsenyys laajassa perheystiesössä voi verottaa koettua tyytyväisyyttä melko paljon. Parisuhteessa elävillä menee paremmin kuin yksinelävillä (Saksalainen tutkimus). He raportoivat enemmän koettua hyvinvointia, parempaa mielenterveyttä, suurempaa tyytyväisyyttä elämään ja suurempaa sosiaalista integraatiota. Jokaisessa suhteessa on keskihakuisia voimia, jotka pitävät osapuolia yhdessä ja keskipakoisia voimia, jotka työntävät heitä erilleen toisistaan.

  
  

  Parisuhteessa voi olla kolmas rasite/tekijä: työ, alkoholi, lapsi, köyhyys, rakastaja, harrastus, ideologia, kotiaskareet tai sairaus. Kumppanin tai puolison seksuaalisen uskollisuuden raportoidaan vaikuttavan suhteen laatuun yksittäisenä tekijänä kaikkein eniten.

  
  

  Ihminen joka ei elä parisuhteessa kokee enemmän yksinäisyyttä. Yksinäisillä ihmisillä on enemmän erillissuhteita. Onnella on tapana kasautua, ne jotka raportoivat esimerkiksi onnistuneesta parisuhteesta, ovat muutenkin suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä.

  
  

  Parisuhteen avaimet ja esteet: rasitteet, uskollisuus, yksinäisyys (työmatkat), onnen kasautuminen,  hyvä seksuaalinen itsetunto, seksuaalinen aktiivisuus, fyysinen läheisyys, kyky keskustella, persoonallisuuden ominaisuudet, geneettiset taipumukset (esim. masennus), perhetaustat (lapsuus), parin osapuolten samankaltaisuus ja täydentävyys, taloudelliset tekijät (eivät liity sinänsä onnellisuuteen, mutta suurituloiset raportoivat useammin onnellisuutta), lapsen odotus ja syntymä (toisilla onnen kasvu, toisilla kriisi = jos lapsi syntyy suunnittelemattomana, avio-onnen pudostus suurempi. Raskauden alussa tyytymättömät tulivat raskauden edetessä tyytyväisemmiksi. Alussa tyytyväisemmat tulivat tyytymättömämmiksi, koska kokivat, etteivät saaneet puolisoltaan enää samalla tavalla huomiota. Ilman lasta elävät ovat muita onnellisempia parisuhteessa), tunne suhteen oikeudenmukaisuudesta, sosiaalinen tuki (kommunikaatio- ja ongelmanratkaisukyky), stressi parisuhdeonnen riskitekijänä ja psyykkiset oireet parisuhdeonnen uhkana.

  
  

  Parisuhteessa elävistä naisista 80 % ja miehistä 75 % piti puolisoaan enemmän lempeänä. Eronneusta noin puolet pitivät puolisoaan enemmän lempeänä. 

  
  

  Eron ollessa ajankohtainen parit käyvät ensin läpi harkinta-ajan. Naisten tärkeimmät eron syyt: Uskottomuus, rakkauden puute, fyysinen väkivalta ja päihteet. Miesten tärkeimmät syyt eroon: Uskottomuus, rakkauden puute, seksuaaliset ongelmat ja itse/puolison rakastuminen toiseen henkilöön.

  
  

  Naiset "karkaavat" miehiä useammin huonosta suhteesta ja tekevät useammin aloitteen avioeroon. Aivioero vaikuttaa elämää:

  • Kriisi
  • Pitkäaikainen stressi 
  • Sosiaalista tukeva antavan parisuhteen päättyminen on vaikea paikka
  • Itsetunto-ongelmat, päihdeongelmat, mielenterveysongelmat
  • Vapautus avio-ongelmista
  • Taloudelliset menetykset ja toimeentulo-ongelmat, menetetyt tavarat tai yhteinen koti
  • Yhteys lapsiin saattaa huonontua
  • Yksinäisyys, osa ystävistä saattaa etääntyä tai lopettaa yhteydenpidon
  • Eron jälkeen itsenäisyys ja onnen tunne, urakehitys ja uusi parisuhde
  • Ero koskettaa syvästi myös laosia: saattaa johtaa käytöshäiriöihin, pienillä lapsilla itsesyytöksiin ja pelkoihin hylkäämisestä. Vanhempien suhautuminen toisiinsa vaikuttaa.

   

   Miten vältetään ero?

  
  

  • 90 % mainitsi keskustelun ratkaisukeinona
  • Parisuhdeterapia, ammattiapu
  • Useissa tapauksissa eron syyksi hahmotellaan uskottomuus tai päihteiden käyttö. Puolison hakeutuminen hoitoon ja uskottomuuden käsitteleminen voivat olla keinoja välttää ero
  • Noin kymmenesosa vastanneista uskoi, että eron olisi voinut välttää panostamalla enemmän parisuhteeseen ja perhe-elämään. Yhtä monet näkivät ratkaisuksi sen, että olisi järjestetty enemmän yhteistä kahdenkeskistä aikaa.
  • Lasten hankintaan tai heidän kanssaan elämiseen liittyvät ongelmat muodostuvat eron syiksi (toinen halusi lapsen - toinen ei, lapsettomuus, vahinkoraskaus, lasten sairastelu, puolison lapset)
  • Puolison luonteenpiirteet (narsistisuus, manipulointi, kahlitseminen, jatkuva pahantuulisuus, turha tai sairaalloinen mustasukkaisuus, aggressiivisuus) ja niiden tunnistaminen
  • Intiimin läheisyyden ja seksin puutteen käsittely
  • Muita useasti esille nostettua ratkaisuehdotuksia ja eroon liittyneitä ongelmia olivat liian kiireinen ja hätiköity päätös erosta, puolison sukulaisten sotkeutuminen liiaksi parisuhteen elämään, kumppanin turha pelästyminen omasta sairaudesta, yksipuolinen vastuu kotitöistä, kumppanin huono huolenpito yhteisistä raha-asioista ja liian nuorena ja kokemattomana liittoon kiirehtiminen. Muutama katsoi vain tehneensä alun perin väärän kumppanivalinnan. Muutamat kirjoittivat, että eivät halunneet elää rakkaudettomassa suhteessa.