14.11 Terveystieto, seksuaalikasvatus
Aihe ei ollut mikään helpoin, sillä tunnin aiheena oli seksuaalikasvatus. Se sellainen, joka saa nuorte pyörimään penkeissä, kikattelemaan ja päästämään suustaan tyhmiä välikommentteja. Ja joka kiinnostaa, kiinnostaa ihan hirveästi, mutta sitä ei tietenkään saa näyttää vieruskaverille. Pojat menivät ensin toiseen luokkaan tekemään tehtäviä liittyen alkoholiin, ja tytöt jäivät luokkaan. Opettaja oli aiemmin kerännyt oppilailta mieltä arkarruttavia kysymyksi, joita purettiin ensin auki. Siellä tuli asiaa äänenmurroksesta, kuukautisten pois jäämisestä ja tarveystiedon tarpeellisuudestakin. Itse jäin pohtimaan tuota terveystiedon tarpeellisuutta, sillä itse en ole koskaan herännyt kyseenalaistamaan sitä oppiaineena. Onhan se vähän eri kastia kun esimerkiksi matematiikka ja uskonto, mutta sitä voisikin nimittää vaikka ihmistieteeksi. Se on sellaista psykologiaa ja biologiaa, joka on kaikkein lähimpänä meidän omaa olemistamme ja arkeamme. Niitä asioita, jotka ovat muka ihan selkeitä, mutta joista kuitenkin ei tule puhuttua tarpeeksi. Terveystiedon tunnilla saa eväitä elämään, ja pääsee tutustumaan siihen, mitä minulle oikeastaan tapahtuu. Siellä saa vastauksen niihin kysymyksiin, joita ei äidiltä kehdata/haluta/voida kysyä, ja joista ei kaveriporukassa jutella. Liian painavia asioita jopa poikien saunaan.
Ensin käytiin läpi tyttöjen kanssa sellaisia asioita, kuin tuplaehkäisy, jälkiehkäisy ja seksuaalinen vastuu. Tyttöjen kanssa on ehkä hyvä painottaa sitä, että vastuu ehkäisystä on ihan yhtä lailla molemmilla osapuolilla. Poika ei voi vaikuttaa siihen, muistaako tyttö syödä esimerkiksi e-pillerit ajallaan ja oikeaoppisesti, eikä tyttö saa missään nimessä olettaa, että kondomin hankkiminen olisi joku poikien asia. Tytöt olivat mielettömän kypsiä ja fiksuja, eikä esiin noussut mitään häiritsevää, hassua tai tyhmää, ja muutenkin meininki oli aika valveutunut.
Puolivälissä tuntia ryhmät vaihdettiin päikseen ja pojat tulivat vuorostaan luokkaan kuuntelemaan. Pojat olivatkin sitten heti hieman levottomampia, mutta se oli odotettavissa, ja kaikkineen tunti meni oikein hyvin. Itse pääsin poikien kohdalle esittelemään kondomin, mikä sen nyt oikeastaan on, mistä niitä saa, missä niitä tulee säilyttää (ei muuten ainakaan lompakossa!), miten niitä käytetään ja miten ne sitten hävitetään käytön jälkeen. Tuollaisesta asiasta puhuminen teki varmaan hyvää omalle "yläastekammolleni", sillä nuorten vastaanotto olisi voinut olla paljon haastavampi. Tässä luokassa oli kuitenkin pelkästään fiksuja ja mukavia tapauksia, joten en joutunut piipittämään tai päätynyt masistelemaan tyttöjen vessaan opetustuokion jälkeen. Kyllä pojat tietenkin sitten puhaltelivat kondomeista ilmapalloja ja muuta hassua sähläystä, mutta se on vielä aika pientä (kunhan eivät mene käytäville puuhailemaan samaa).
Seuraavalla tunnilla luokkaan tepasteli seikoja, joilla oli aiheena miesten ja naisten sukupuolielimet. Millaisista osista sukupuolielimet koostuvat, mitä eroja on naisilla ja miehillä, mitä tehviä on esimerkiksi munanjohtimilla tai munasarjoilla ja mikä merkitys on esinahalla. Ja voi että, kuinka pieniä nuo seiskat vielä olivat! Kuinka kiltisti ne kuuntelivat, ihan hiljaa. Yläastekammoni laski ainakin muutaman asteen alaspäin. Kysymyksen olivat sitä luokkaa, että tuntui, ettei kellään ollut asiasta oikeastaan mitään käsitystä. Silti oli hauskaa huomata, että heti jos jokin tuntuma löytyi, halusivat opiskelijat viitata ja sanoa ääneen. Paikoittainen hiljaisuus ei siis johtunut ujoudesta tai jostain muusta, vaan tällä kertaa puhtaasti siitä, että nämä asiat olivat vieraita. Tässä taas oodi terveystiedolle, sillä on todella tärkeää, että edes jossain pääsee näkemään ja vähän pohtimaan omaa fyysistä olemustaankin. Tuskin kovin monessa perheessä sitä paitsi demostroidaan kondomin käyttö, paketin avaamisesta paikoilleen rullaamiseen (sormien ympärille). Koulussa on hyvä harjoitella sellaisiakin asioita, ja itse olen jo etukäteen iloinen siitä, kuinka tämänkin tunnin asiat saattavat vaikuttaa edes yhden paikallaolijan tuleviin tekemisiin. Jos edes yksi oppilas tämän ansiosta nyt esimerkiksi valitsee kondomin ehkäisyksi ja osaa käyttää sitä oikein, on se varmasti kaiken tämän arvoista.
Kun puhutaan tällaisista melko henkilökohtaisistakin asioista, tulee opettajan tulla ihan vähän lähemmäs oppilaita. Ei tietenkään alkaa jakaa mitään henkilökohtaisia kokemuksia, mutta vastata kysymyksiin sillä lailla rehellisesti. Tällä tunnilla opettajalta kysyttiin, että onko tämä koskaan käyttänyt kondomia, ja silloin opettaja päätti vastata että "Kyllä, olen käyttänyt kondomia". Mielestäni se on ihan hyvä juttu, miksi siihen pitäisikään jättää reagoimatta tai väittää jotain muuta. Tietty raja pitää vetää ja tiedostaa milloin mennään liian pitkälle, mutta jonkun verran voi itsestään antaa enemmän, kun puhutaan tällaisista aiheista. Opettajan ote oli muutenkin sellainen rennon napakka, joka varmasti osaltaan vähensi kikattelua. En pidä siitä, kun jotkut jatkuvasti korostavat että "Tämä on vakavaa", sillä asioiden vakavuus tai tärkeys kyllä selviää rivien välistä: Oppilaat aistivat äänenpainosta, eleistä ja olemuksesta, minkäluonteisesta asiasta on milloinkin kysymys. Ainakin toivon niin, ja haluasin sitten joskus itse opettajana olla sellainen, että minusta sen pystyy aistimaan. Muutenkin oppilaan ja opettajan välinen sanaton vuorovaikutus (katseet, ilmeet, eleet) ovat tärkeitä, ja jokaiseen oppilaaseen pitäisi päviän aikana ehtiä luoda edes jonkin lainen kontakti. Aineen opettajana tämä tietenkään ole aina lainkaan mahdollista, mutta luokan opettajana kyllä. Sellainen tasa-arvo on oppilaallekkin tärkeää. Itse muistan omista kouluajoistani sen, kuinka hyvältä tuntui, että opettaja esimerkiksi ensimmäisen kerran puhutteli nimellä. Itse olen äärettömän huono oppimaan nimiä, joten siinä on minulle tsempattavaa.
14.11 Ryhmänojaus
Meillä oli iltapäivällä vielä ryhmänojausta 2 lk. vastaavien opettajien kanssa, ja puhuimme hieman käyttäteorioista. Ne eivät olekaan mikään ihan yksinkertainen juttu, vaan esimerkiksi lähes aina opettajan virkaa haettaessa niitä tiedustellaan ja kysytään ainakin haastatteluvaiheessa. Itse olin aluksi vähän ahdistunut koko termistä, mutta lopulta se onkin jotain melko yksinkertaista: Jokaisella on omat tavoitteet siitä, millainen opettaja haluaa olla, ja käyttöteoria on niitä tapoja ja toimia käytännössä, joilla näitä tavoitteita saavutetaan tai niihin pyritään. Toiminassaan voi miettiä sitä, millaisiksi haluaisi näiden lasten kasvavan. Millaisia aikuisia haluaisi heistä tulevan, arvomaailmaltaan ja tavoiltaan. Meidän vastaavien opettajiemme käyttöteorioissa korostui tällaisia asioita.
- Hyvän itsetunnon tukeminen (kehuminen, onnistumisten huomaaminen, palaute)
- Vahvuuksien tukeminen (jokainen on hyvä jossakin asiassa)
- Aktiivisuus ja innostuneisuus (tuetaan ja kannustetaan lasta aktiivisuuteen, tiedonhankintaan ja kriittisyyteen)
- Erilaisuuden hyväksyminen (suvaitsevaisuus luokassa lähtee opettajasta. Lapsi on lähes aina puhtaan vilpitön ja hyväksyy erilaisuuden, kielteisyys ja ennakkoluulot opitaan aikuisilta)
- Työnteko (Pitää nähdä vaivaa, jotta voi saavuttaa jotakin. Esimerkiksi pyörällä ajaessa joutuu pinnistelmään, ja apupyörät välillä palauttamaan takaisin paikoilleen. Sitten kun kova harjoittelutyö on tehty, ei pyörälläajamisen taito unohdu oikeastaan koskaan)
- Hyvät perustaidot ja eväät elämään (tietoyhteiskunnassamme korostuu nykyään enemmänkin se, että osaa kaikessa tässä tietotulvassa valita oikeanlaista tietoa. Lapsia tulee valmentaa ja valmistella siis kriittiseen ajatteluun hyvillä perustaidoilla ja tiedoilla etenkin tiedonhausta)
