Päivät ovat taas vierähtäneet. Olen ehtinyt tehdä yhden tentin, käydä soittotunnilla, pyykätä, istua autossa liian paljon, syödä liikaa todella hyvää ruokaa, syödä ihanaa suklaakakkua, tanssia aamun pikkutunneille asti tyttöjen kanssa, nauttia Himoksella J-Karjalaisen ja Popedan keikoista, tutustua uusiin ihmisiin, käydä thaimaalaisessa raflassa isänpäivälounaalla (ilman isää tosin), vetää jumppaa ja tanssikerhoa ja aloittaa harjoittelun.
Viimeisimpään takerrun enemmän, sillä minun pitäisi tästä kyseisestä harjoittelusta myös koota raportti. Tietenkin kaikki havainnointi, pohdiskelu, tutkiskelu ja kokeilu on oikein suotavaa ja aionkin ottaa tästä kolmeviikkoisesta kaiken mahdollisen irti.
Harjoittelen siis opena oloa 2 lk, josta on varmaan hyvä ensin sanoa muutama sananen. Luokka ei ole ihan perinteinen, sillä se on eräänlainen yhdistelmäluokka, jossa kaksi pienempää ryhmää on yhdistetty yhdeksi suuremmaksi. Luokassa toimii näin ollen myös kaksi opettajaa, ikään kuin työparina. Lapsia on reilu 30, joten hulinaa riittää! Koska tämä ei tietenkään vielä riitä, on lapsilla luokassa kirjojen sijaan padit, eli tablet-tietokoneet, joilla he tekevät suurimman osan koulutöistä ja tehtävistä. Vanhat kirjat ja perinteiset vihot kulkevat kyllä mukana, mutta esimerkiksi uusia kirjoja ei luokkaan ole tilattu ollenkaan.
Ja voi, kuinka taitavia nuo lapset noiden padien kanssa ovatkaan. Sieltä löytyy vaikka minkälaista appsia, päiväkirjasta matikkabingoon. Pienet kätöset käyvät näppärästi, eikä onneksi kukaan lapsista ole kiikuttanut laitetta luokseni kysymyksen kera, sillä tuskin osaisin vastata: Lapset ovat paljon näppärämpiä laitteiden kanssa kuin minä!
Lapsilla ei ole ollenkaan omia pulpetteja, vaan he säilyttävät kirjoja lokerikossa. Käytössä on kaksi luokkatilaa. Yhteisopettajuuden keskeisiä teemoja on ainakin yhteinen asiantuntijuus (kaksi eri vahvuuksia omaavaa asiantuntijaa, jotka voivat hyödyntää omia taitojaan tehokkaammin), samanaikaisopetus, oppiaineiden rajojen hämärtyminen,(suunnittellutyötä tekee kaksi yhden sijaan), rikkaus sosiaalisissa suhteissa (lapsilla on tupla määrä luokkalaisia, siis tupla määrä kavereita) ja opetuksen yhtenäisyys (koska luokassa on useampi aikuinen, ei jokainen kysymys tai pulma tee opetuksesta katkonaista, vaan se voi jatkua toisen ollessa vapaana auttamaan).
Ensimmäinen harjoittelu päivä, 11.11 maanantai
Aloitimme harjoittelun sillä itsellään, eli hyppäsimme keskelle englannin tuntia. Meitä köksäläisiä on 3, kässäläisiä 2 ja lukoja 5. Koska lapsia on tosiaan se 34, on heidät jaettu pienempiin ryhmiin. Nyt puolet luokasta oli liikuntatunnilla, ja puolet kyseisillä englannin tunnilla. Välitunnin aikana ryhmät vaihtuivat päikseen, ja oli mielenkiintoista seurata kaksi samaa tuntia eri ryhmille: Kuinka luokassa olevat lapset vaikuttavat tunnin kulkuun, sujuvuuteen ja onnistuneisuuteen?
Tunti aloitettiin edellisen kertaamisella. Etenkin ensimmäisessä ryhmässä lapset olivat äärettömän taitavia englannissa, osasivat jopa ääntää melko vaikeitakin sanoja aivan oikein, kuten esimerkiksi "draw" tai "suprised". Edellisellä tunnilla oli käsitelty verbejä jollakin padin ohjelman avulla, liittämällä tekeminen kuvaan. Nyt lapset saivat muistella sanoja, ja selkeästi kuviin yhdistäminen auttoi. Lapset kirjoittivat sanat joko suomeksi tai englanniksi omiin vihkoihin, muistamisen mukaan. Yhdessä ne käytiin läpi pantomiinin avulla: Lapset saivat vuorotelle viittaamalla luvan tula luokan eteen ja esittää jonkun verbeistä. Lapset saivat myös hetkeksi hypätä "open rooliin" kun saivat valita verbin arvaajan muista viittaavista lapsista. Kaikki esitetyt verbit koottiin vielä taululle, jonka jälkeen muutamia lapsia pääsi karttakepin kanssa osoittelemaan verbejä luokan eteen, ja muiden tehtävänä oli toistaa osoitettu sana. Tämäkin oli hauska, omaan tutkijuuteen ja lapsilähtöisyyteen kannustava juttu, jota voisin hyvin hyödyntää joskus tulevaisuudessa omassa työssäni.
Kertaamisen jälkeen siirryttiin uuteen asiaan: How do you feel today? Taas oikein sulavaa ja virheetöntä lausumista, joka loksautti suuni auki. Lapset aloittavat jokaisen aamun kertaamalla päivämäärän, kuukauden, lukujärjestyksen, viikonpäivän ja lämpöasteet englanniksi. Näin jokaiselle tulee lähes huomaamatta todella tarpeellisia sanoja sanavarastoon, todella kätevää! Lapset saivat värilliset A5 kokoiset paperit, joissa oli tyttöjen ja poikien kuvia. Kuvissa näkyi jokin tunnetila, ja se oli myös kirjoittettu niihin. Lapset leikkasivat kuvakortit irti, ja sitten he saivat kiertää luokassa ja kysellä toisiltaan: How do you feel today? Vastaukseksi sai näyttää jotakin kuvallisista korteista. Mielestäni hauska yksityiskohta oli se, että kortista sai valita joko tytön tai pojan, molemmat sukupuolet oli otettu huomioon. Tämän ikäiset lapset ovat vilpittömän ehdollisia tasa-arvosta, joten tällaisia pieniä yksityiskohtia tulee ottaa huomioon.
Uutta asiaa käsiteltiin vielä esittelemällä uusi sovellutus (Kid´s journal), joka oli ajettu lasten padeihin edellisenä viikonloppuna. Sovellutuksessa pääsi tekemään omaa päiväkirjaa: Sai valita päivän tunnetilan, fyysisen tilan (koulu, koti), sään, kirjoittaa omia sanoja ja muistiinpanoja ja vielä lisätä päivän kuvan. Kuvan sai halutessaan näpätä padilla vaikka taululle kirjoitetuista verbeistä. Tällä tavalla lapset saivat koostaa hauskoja, kuvilla varustettuja muistoja päivistä ja kuin huomaamatta kartuttaa sanavarastoaan. Appsin sivut olivat tietenkin myös visuaalisesti hienoja, kivat värit ja hauskat hahmot.
Tunti lopetettiin oivallisesti: Viittaamalla olet valmis. Mielestäni se kannusti lapsia siistimään paikat rivakasti, ja toisaalta kukaan ei päässyt livistämään ilman kirjoja tai vihkoa.
Huomioita luokassa
- Tabletit aiheuttivat yllättävän vähän mitään häiriötä (yksi "hassu kuva" näkyi olevan esittelyssä jonkun pojan tabletissa, mutta se on mielestäni aika pieni juttu)
- Tunnilla tuettiin hienosti lapsen omaa aktiivisuutta (pääsivä opettajiksi)
- Ohjeistuksessa selkeämpää oli suulliset vaiheet, esimerkiksi se, että lapsia kehotettiin leikkaamaan palaset irti ja vasta kaikkien suoriuduttua tästä kerrottiin seuraava vaihe. Ensimmäisessä ryhmässä ohjeet kirjoitettiin numeroiden avulla taululle, joka vei selkeästi enemmän aikaa, aiheutti enemmän kysymyksiä ja hälyä.
- Oppilaat opettivat myös opettajaa: "Sanna, tästä kohdasta voi halutessaan vaihtaa myös värin"
- Kun halutaan työrauha, nostetaan käsi ilmaan. Jokainen liittyy eleeseen sen huomattuaan, ja sulkee suun.
- Peukaloarviointi: Hyvä = peukalo alas, Huono = peukalo ylös
Toinen päivä, 12.11 Matematiikka
Aamu tosiaan aloitettiin englanninkielisellä kertailulla (kalenteri, sää). Sitten oli vuorossa oikein ihana aamujumppa: Järjestäjät saivat valita numeron, ja sitten tehtiin muutamia hauskoja liikkeitä numeron mukainen määrä. Todella kiva tapa!
Matematiikan tunnilla tehtiin ensin junnauskoe, jossa oli yhteen- ja vähennyslakuja. Suurin luku, joka tuli osata, oli 20. Laskuissa oli sydänpareja, tuplia (- ja +) ja 10 lisää sekä 10 pois, minulla tuttuja termejä viime vuoden jaksosta koulunkäyntiavustajana. Kokeessa oli noin 60 kohtaa, ja siitä tuli suoriutua 5 minuutissa. Koetta tehdään niin kauan, että se läpäistään hyväksytysti. Kokeen jälkeen lapset saivat peukalon avulla arvioida, saivatko tällä kertaa laskettua laskuja kenties jo enemmän, kuin viimeksi.
Tämän jälkeen hypättiin uuteen aiheesee, eli vähennyslaskuun allekkain. Lapsille tehtiin asia tutuksi käyttämällä Apple TV:tä: Sieltä heijastettiin video, jossa lapsi opetti laskun säännöt vaihe vaiheelta. Lapset olivat heti jotenkin hieman valppaampia, koska opetusääni oli heidän ikäisensä lapsen oma. Lapset harjoittelivat laskuja ensin taululta heijastettuna, sitten hakivat lisää tehtäviä omien padiensa avulla Edmodosta. Edmodo on tila, jonne me harjoittelijatkin olemme liittyneet. Sinne voi luoda työtiloja, verkoistoitua ja lukea polttavista puheenaiheista kasvatusta koskien. Se on ikään kuin opettajien "facebook". Myös lapset löytävät sen alta juuri esimerkiksi kotitehtäviä. Voisin sanoa, että padeihin siirryttäessä melutaso himan kohosi: Oli mukavaa esitellä juttuja esimerkiksi vierustoverille. Toisaalta kaksoistunti (90 min) on melko pitkä aika tuon ikäisille, joten levottumuus varmasti kasaantui muutenkin loppua kohti. Moni lapsista käytti vielä sormia laskiessaan laskuja, josta minun käsitykseni mukaan tulisi pikkuhiljaa oppia pois. Viime vuonna ykkösluokassa ollessani lasten tulli käyttää laskuhelmiä, jos he tarvitsivat apua laskujen tekemisessä.
Äidinkielen tunnin vietin erään pojan kanssa Allu-testin merkeissä. Luimme tekstin aamujumpasta ja vastailimme sen pohjalta kysymyksiin. Se sujui oikein näppärästi.
Iltapäivällä tapasimme yläasteen vastaavan opettajamme, jonka kanssa teimme aikatauluja. Meidän tuli laatia tavoitteita harjoitteluun liittyen, joten tässä ovat omani:
- Haluan siirtyä oppilaan roolista opettajan rooliin, eli saada käsityksen siitä, mitä on istua opepöydän takana. Olisi ainakin mielenkiintoista saada jokin käsitys siitä, minkälainen työmäärä opettajalla loppujen lopuksi onkaan. Tuntien pitäminen muodostaa varmaan vain pienen osuuden kaikesta siitä, mitä opettajuus oikeasti on.
- Olisi hienoa, jos minulla harjottelun jälkeen olisi osaamista suunnitella oppitunteja. Haluaisin sisäistää muutamia tuntirakennemalleja, joita voisi hyödyntää monipuolisesti erilaisissa oppiaineissa.
- Terveystieto oppiaineena kiinnostaa erityisesti, ja olen valinnut terveystiedon myös pitkäksi sivuaineekseni. Tavoitteenani on havannoida ainakin sitä, minkälainen asenne lapsilla ja nuorilla on kyseistä ainetta kohtaan: Kiinnostavatko aihealueet yleensä, miten asennoituminen eroaa esimerkiksi matikan tunnilla olemiseen? Toivottavasti pääsen mukaan monelle terveystiedon tunnille ja saan kaikenlaisia vinkkejä, materiaaleja ja ideoita tulevaisuuden varalle. Terveystiedon aihealueet menevät edes hieman yksiin kotitalouden kanssa, joten sisältöjen kattava tunteminen tukee myös sitä.
- Tavoitteena on päästä "yläastekammosta": Olen jo aikoja sitten päättänyt, että en koskaan halua toimia opettajana yläasteella, mutta kotitalouden opettajat toimivat vääjäämättä juuri siellä. Täytyy siis purkaa nämä kielteiset asenteet ja ehkä hankkia joitakin keinoja rakentaa sellainen auktoriteetti, että pärjää myös yläasteikäisten kanssa.
- Tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa otan lisäksi tavoiteekseni tutustumisen padeihin opetuskäytössä. Olen ollut hieman varpaillani aiheeseen liittyen, mutta nyt on oiva tilaisuus päästä katselemaan ja kokeilemaan. Tilanne on kuitenkin se, että kun me valmistumme sitten aikanamme opettajiksi, yhä useammassa koulussa käytettään padeja ja ties mitä muutakin uutta tekniikkaa. Niiden käyttö täytyy siis vain hallita, ja nyt on oikea aika harjoitella!
Ensimmäinen kotitaloustunti, 12.11
Pääsimme myös tutustumaan kotitaloustunteihin, jee! Kyseessä oli 8 lk. valinnainen, pieni ja mukava ryhmä. Tänään käytiin läpi erilaisia taikinoita, ja nuorille esiteltiin tämän kaltaisia kysymyksiä: Mikä on kohottava aine hiivataikinassa? Mitä esimerkiksi kääretorttutaikinaan tulee lisätä, jotta leivonnainen kohoaa?
Tällaisiin perus kysymyksiin ei vielä ihan jokainen tiennyt vastausta, joten niitä tulee siis käydä läpi valinnaisen tunneillakin. Ihan hyvä tietää. Keittiöön päästessään nuoret olivat oikein omatoimisia, mutta joitakin vinkkejä olisi tehnyt mieli antaa, jo vaikka ajan säästämiseksi. Esimerkiksi piirakkavuokaan leikattua leivinpaperia ei ehkä olisi kannattanut survoa vuokaan ja yrittää sitten leikata pyöreää muotoa, vaan kääntää vuoka reilusti nurin päin ja leikata sitten pohjan mukaan. Huomasin myös, että hiiva lisättiin rehellisesti hanasta otettuun lämpimään veteen. Minä kai kuulun siihen koulukuntaan (kiitos äidin), joka lämmittää vettä vaikka liedellä. Lämmin hanavesi kun ei ehkä sovellu ruoanlaittoon, siinä on kai enemmän pöpöjä. Vai onko?
Keittiöissä valmistui smpylöitä, patonkeja, sarvia ja keikauskakkuja. Ananaskeikauskakku valmistettiin niin, että vuoan pohjalle siveltiin ensin hieman öljyä. Sitten lisättiin fariinisokeri ja ananasrenkaat, ja vasta viimeiseksi munasta ja sokerista vatkattu taikina. Kakkua paistettiin ohjeen mukaan alatasolla, mutta tähän saimme viisaamman vinkin: Kotitaloustunneilla on aina niin kiire, että ohjetta uhmaten kannattaa leivonnaiset paistaa ainakin keski, ellei jopa ylätasolla.
Ryhmät saivat sämpylät kohoamaan ihan kiitettävästi, poikanelikkoa luukuunottamatta. Siellä juustosarvet menivät uuniin ilman kohotusta, koska se ilmeisesi unohtui. Sämpylöiden kypsyyden voi kokeilla kopauttamalla niien pohjaan (jos kuuluu TUM, se on valmis, jos PUM, se on raaka) ja kakun kypsyysaste kokeillaan tutusti viistosti puutikulla. Jos tikkuun jää taikinaa, kakku nopeasti takaisin uuniin (oikeasti sitä ei saisi ottaa lämpimästä pois lainkaan). Lämpöise sämpylät tulee muovisen pussin sijaan säilöä mieluummin paperisiin pusseihin, jotta nesteet pysyvät sämpylöiden sisässä eivätkä lihvaannu kiinni muovisiin pusseihin. Saimme myös vinkin siitä, kuinka esimerkiksi käytetyt jauhelihapaketit kannattaisi säästää: Hyviä esimerkiksi pakastamiseen ja ruoan kuljettamiseen.
Seuraavalla kerralla pääsemme ehkä jo opettajan puuhiin, ainakin osaksi. Tunnilla valmistuu silloin omenamunkkeja, kuulostaa hyvältä.