Eilinen vietetiinkin vanhan kansakoulun tunnelmia fiilistelemällä. Meillä oli 2 luokassa Savonlinna päivä, jolloin oli tarkoitus tutustua kaupunkimme historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin. Täältähän niitä löytyy, myös Olvaninlinnan lisäksi. Oma kohteemme olis siis Puistokadun entinen kansakoulu. Koko ryhmä oli jaettu neljään pienempään ryhmään, jotka tutustuivat
kukin ainoastaan yhteen kohteeseen. Ensiviikolla muut saavat sitten
jakaa tietoja omasta kohteestaan koko luokalle, jolloin lapset pääsevät
taas "opettamaan" uutta toisilleen. Meidän mukanamme Puistokadulle lähti
7 lasta. Ensin hieman historiaa:
- Puistokadun koulu valmistui 1893. Se sijoitettiin "uuteen kaupunginosaan" paikan terveellisyyden ja liikenteen rauhallisuuden takia.
- 1903 koulua laajennettiin kahdella luokkahuoneella ja voimistelusalilla. Koulun "puupuoli" oli valmiina.
- 1910-luvun vaikeuksia: täydellinen vuoroluku, suuret luokat, kylmät ja vetoiset luokkahuoneet, ei sähköä, ei vesijohtoa, kaupungissa lavantautia.
- 1920 koulua käytiin myös Olavintorin kansakoulussa Olavinkadun ja Koulukadun kulmauksessa.
- 1921 oppivelvollisuuslaki. Melkein kaikki kävivät koulua jo ennen "koulupakkoa".
- 1926 valmistui kivirakennus, suunnittelijana arkkitehti Wivi Lönn. Kaupunki oli köyhä, ja vain ns. dollarilainan turvin rakennus valmistui. Olavintorin koulu lakkasi.
- 1930 alkoi jatkokoulu.
- 1939-1945 sotavuodet, jolloin koulu toimi osin keskeytyneenä. Kouluthan olivat yleisesti sotasairaaloina.
- 1952-1960 Savonlinnan seminaari Puistokadun koulun ylimmässä kerroksessa ja harjoituskoulu "puupuolella".
Lähteet täältä.
Lapsille tuota kaikkea oli tietenkin hieman tarpeetonta avata, ja rakensimmekin kierroksemme koulupäivän muotoon. Meillä oli padit käytössä, joilla lapset ottivat kuvia, tekivät tehtäviä ja loivat Book Creator - sovellutuksen avulla ihan uudet kansakoulusta kertovat kirjat. Pisteet oli jaettu näin:
- Cafe Alegria = äidinkielen tunti, kahvilan pitäjän info + siitä kirjoittaminen, vanhojen valokuvien tutkiminen ja kuvaaminen
- Tanssikoulun edusta = "joulutansseihin" valmistautuminen, lyhyen tanssipätkän opettalu
- Sisustusliike Butterfly = matematiikan tunti, taikarahalla asioiden ostaminen (20€ taikarahaa, jolla saa ostaa haluamiaan tuotteita. Tuotteet ostetaan ottamalla kuva, lauseke tehdään padiin)
- Arkkitehtitoimisto = historian tunti, aiheena paikan arkkitehti Wivi Lönn
- Ravintola Kansakoulu = kouluruokailu, entisajan perinneruoat
- Taito Shopin talo = työntekijän pitämä info (käsityö, kuvataide), erilaisia pieniä tehtäviä liikkeen sisällä (etsi niin monta Olavinlinnaa, kuin löydöt)
Tällä kaavalla mentiin, ja yritettiin aina väleissä kertoa rakennuksesta kaikkea oleellista. Padit olivat siinä mielessä vähän hankalat, että lapset joutuivat jatkuvasti laittamaan ne reppuun ja ottamaan taas esille, ja se aiheutti turhautumista. Ulkovaatteissa sisällä oleminen ei myöskään ollut ihan toimivaa. Book Creatoriin muistiinpanojen tekeminen oli todella hidasta, ja aikaa kului sellaiseen ylimääräiseen istuskeluun ja odotteluun todella paljon. Toiset olivat tietenkin nopeampia kuin toiset, joten sekin aiheutti levottomuutta. En ollut myöskään ajatellut, että esimerkiksi vuosiluvut (eli suuret numerot) eivät ole tämän ikäisillä vielä ihan hallussa. Olisi pitänyt sekin ottaa paremmin huomioon. Kaikkineen kierroksella tuli aika paljon vain oettua kuvia, mutta toisaalta siitä lapset tykkäävät, se on nopeaa ja kuviin saa liitettyä paljon informaatiota (koska esimerkiksi metallisissa muistolaatoissa oli myös tekstiä). Aikaa tällä jutulle oli varttuna noin 2 h, joka voi olla joko lyhyt tai pitkä aika, miten sen nyt ottaa. Emme ehkä ihan täysin saaneet aikaa kulumaan sellaisiin asioihin, joihin olisi oikeasti jaksanut koko ajan keskittyä. Ohjeistukseen olisi varmasti tarvittu lisää tarkkuutta, ja muutenkin koko paketti olisi voinut olla paremminkin kasassa. Meillä oli vielä yksi vähän haastavampi lapsi mukanamme, joka esimerkiksi saattoi lähteä kiellosta huolimatta ulos ovesta ja muutenkin vaati vähän tarkempaa huomioimista. Onneksi mukana ja apuna oli koulunkäyntiavustaja.
En osaa sanoa, kuinka hyvin lapsille jäi mieleen asioita talon historiasta. Välillä keskustelu oli ihan oikeanlaista, ja hyviä mielipiteitä ja kommenttejakin tuli. Aikataulu piti, eli kaikki suunniteltu saatiin kyllä käytyä läpi. Taito Shopin talossa työntekijän pitämä kierros ja kerronta oli kyllä oikein hieno juttu, ja lapset pääsivät tutustumaan muun muassa kudospuihin, mosaiikkeihin, huovutettuihin tossuihin, valaisimiin, lankoihin ja muihin kauniisiin asioihin. Talosta löytyi myös upea, 100 vuotta vanha takka.
Kansakoulu ravintolasta taas ei esimerkiksi löytynyt vanhaa pulpettia, kuten olin ajatellut. Kun saavuimme sen luokse, tuli sellainen tyhmä hetki, että mitäs nyt? Jotain varasuunnitelmaa kannattaa siis laatia asioille, joista ei ole ihan varma. Luulen muutenkin, että tällaisilla kierroksilla sellainen opettajan kokemus ja taito prganisoida on todella tärkeää, että paketti pysyy jollain tavalla kasassa. Luokassa käytänteet ovat lapsille tuttuja ja helppoja, eikä ihan kaikkea tarvitse koko ajan hallita (ostaan istua omilla paikoilla, osataan viitata, tehdään tehtäviä, asiat ovat tuttuja ja on muodostunut rutiineja). Uuteen ympäristöön meneminen ja tällaiset kierrokset ovat paikkoja, joihin rutiineja ei ole luotu ja pohjatyötä tehty. Kaikki toiminta pitäisi saada organisoitua kasaan niin, että lapsillakin on sellainen olo, että näin tämän jutun pitääkin mennä. Siinä emme ihan täysin vielä onnistuneet.
Sellaisia asioita perjantaista, nyt ihan muiden koulutehtävien pariin. Milloinkohan ehdin lisätä kuvia?
