Maanatain pohdintoja

Taas yksi skipattu massaluento, enkai ole ottamassa tätä tavaksi? No, oman pohdiskelun haluan hoitaa kunnialla, joten tässä siis ajatuksia kehityksestä ja oppimisesta. 

Piaget

Piaget’n mukaan lapsi on aktiivinen oppija, ympäristönsä pieni tutkija, joka tekee kokeita nähdäkseen, miten fysikaalinen ja sosiaalinen maailma toimii. Piaget’n teorian perusajatus on, että ajattelun kehitys on kulttuurista riippumatonta ja vaiheittaista. Nykykäsitys lapsen ajattelun kehittymisestä perustuu pitkälti tähän teoriaan.  Lapsen kognitiivinen kehitys ajatellaan rakentuvan lapsen oman tutkivan toiminnan, ongelmanratkaisun ja aikaisempien kokemusten kautta. Kognitiivisia eli tiedollisia toimintoja ovat muun muassa havaitseminen, ajattelu, kieli ja muistaminen. Lapset käyvät läpi samat kehitysvaiheet samassa järjestyksessä, mutta eri nopeudella.  Piaget’n teoriaa on täydennetty ympäristötekijöiden merkityksellä. Suotuisa ympäristö – esimerkiksi kannustavat vanhemmat ja motivoivat opettajat – voi siivittää lapsen ajattelun kehittymistä.

Nykyään kielellisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen ympäristön merkitystä pidetään tärkeänä. Läheisten aikuisten toiminnalla ja suhtautumisella on merkitystä, ja alan tutkimuksessa korostuvat muun muassa oppijan oma aktiivisuus ja toiminnanohjaus.

Harrastusten, kuten liikunnallisten taitojen harjoittelun ja musiikki-instrumentin soittamisen, on todettu stimuloivan aivojen hermoratayhteyksiä. Suoraa näyttöä niiden yhteydestä älykkyyden kehittymiseen ei ole, mutta sitkeä ja tuloksellinen harjoittelu vahvistaa itsetuntoa ja minäkuvaa sekä sisäistä motivaatiota. Vanhempien sinnikkyys ohjatessaan lapsiaan harrastusten pariin voi siis olla hyvinkin palkitsevaa.

Lapsia tulee siis

• Haastaa pohtimaan (älyllinen päättely tapahtuu kielen varassa)

• Lapsen sisäinen halu oppia tulee houkutella esiin (osoittamalla uteliaisuutta lapsen kiinnostuksen kohteita kohtaan, tukemalla ponnisteluja sekä arvostamalla oppimista ja omaehtoista taitojen opettelua)

Vygostsky 

Tuntuu, että olen kirjoittanut tästä ennenkin. Historia siis toistaa itseään!

Kielen, symbolisten työvälineiden ja ajattelun välinen suhde

V:n eräänä suurimpina saavutuksina pidetään ideaa siitä, että ajattelu ja lapsen kehitys (tai myös aikuisen oppiminen) on suhteessa lapsen (tai aikuisen) oppimiin symboleihin, käsitteisiin ja kieleen. Kielen, erilaisten käsitteiden ja symbolien oppimista voidaan pitää eräänlaisten "ajattelun työvälineiden" hankkimisena, välineiden joiden kautta pystymme jäsentämään ulkopuolista maailmaa. Kielellä V:n ajattelussa tarkoitetaan kuitenkin puhuttua ja kirjoitettua kieltä laajemmin kaikkia kielenkaltaisia käsite- ja symbolijärjestelmiä joita yksilö voi käyttää ajattelunsa jäsentämisessä, ei siis vain esimerkiksi sanoja.

 Sisäistymisen periaate

V:n mukaan lapsen oppiminen tapahtuu sosiaalisessa ja kulttuurisessa toiminnassa tietyntyyppisten vaiheiden kautta. Yksilö ikään kuin sisäistää kollektiivisen (sosiaalisen) toiminnan - kulttuurin - ja sen käyttämät työvälineet ja merkit oman yksilöllisen toimintansa ja yksilöllisen tietoisuutensa ja toimintansa osaksi. Yksilö ikään kuin keksii uudelleen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kulttuurin vaikutuspiirissä ne toiminnan, ajattelun ja ulkoisen sekä sisäisen toiminnan tavat, jotka kyseinen kulttuuri on aikojen saatossa kehittänyt.

Lähikehityksen vyöhykkeen teoria

Lähikehityksen vyöhykkeen teoria on sosiaalis-konstruktivistinen näkemys ympäristön vaikutuksesta ajattelun ja kielen kehitykseen. V:n mukaan lapsi oppii vuorovaikutuksen kautta esimerkiksi vanhemmiltaan. Lähikehityksen vyöhyke (ZPD) on tila, jossa ihminen voi ympäristön vaikutuksesta oppia jotain sellaista, mihin hän ei yksin kykenisi. Teoriaan kohdistettu kritiikki huomioi, että V korostaa syntyaikansa ja -paikkansa mukaan (1920-luvun Neuvostoliitto) voimakkaasti sosiaalisen ympäristön ja historiallisen ajan vaikutusta ihmisen kehitykseen, jolloin biologiset tekijät jäävät vähäiselle huomiolle.

Chomsky

Kieltä ei ole totuttu pitämään synnynnäisenä taitona. On lähes vakiintunut olettamus, että kieli tulee hankkia oppimalla. Puhekykyä voidaan luonnehtia myös vaistoksi, joka on verrattavissa linnun vaistomaiseen lentokykyyn. 

Pienen kieliryhmän edustajana me suomalaiset koemme itsemme usein muusta maailmasta eristyneiksi. Vaikka tämä eristyneisyys on meille todellinen ongelma, kielitieteilijät ovat nykyään kuitenkin sitä mieltä, että kielet ovat rakenteeltaan itse asiassa hyvin lähellä toisiaan. Kielitiede sanoo myös, että ihmiset eivät ajattele suomeksi, englanniksi tai kiinaksi. Me ajattelemme ajattelun kielellä, jota voisi myös kutsua mielen kieleksi. Tämä kieli on yleismaailmallinen. Ihmismielen rakenne on perusominaisuuksiltaan samanlainen kaikkialla.

Kielitieteen mullistaja, amerikkalainen professori Noam Chomsky arvelee, että kieltämme ohjaavat perussäännöt ovat synnynnäisiä ja kaikille ihmisille yhteisiä. Kun lapset oppivat vanhempiensa kielen, heidän ei tarvitse opetella lukemattomia sääntöjä, koska kielen perusperiaatteet ovat heidän aivoissaan jo syntymälahjana.     

    

Tällainen peritty kielitaito ja kulttuurin synnynnäinen omaksuminen on toki turvallinen ajatus, mutta onko meillä todisteita sellaisesta? Kaikki tuntevat tarinan Mouglista, joka eli susien kasvattamana. Mougli äänteli kuin susi, eikä siis oppinut ihmispuhetta, vaikka hänen äitinsä ja isänsä luultavasti puhuivat kieltä. Mougli ei ollut varhaisvuosina ihmiskontaktissa, joten hän sai vaikutteita ja ”oppia” ainoastaan susilta. Myöhemmin Mouglille voitiin kyllä opettaa joitakin sanoja ja lauseita, mutta automaattisesti poika ei alkanut tuottaa kieltä. 

Tällainen ajattelu kyseenalaistaa Chomskyn teorian. Kielen perusrakenteen yleismaailmallisuus viittaa siihen, että ihmismielet ovat perusolemukseltaan samanlaisia kansallisuudesta, rodusta, kielestä ja sukupuolesta riippumatta. Tämä näkemys asettaa radikaalilla tavalla kyseenalaiseksi aikamme yhteiskuntatieteiden suosiman perusolettamuksen, jonka mukaan eläimet ovat biologiansa talutusnuorassa mutta ihmisten käyttäytymistä määrää kulttuuriympäristö. Perittyjen ja ympäristön luomien ominaisuuksien välisestä suhteesta käyty keskustelu on mielestäni ajoittain puutteellista; haluan ajatella kokonaisuuden monimutkaisempana syy- ja seuraussuhteiden kaaviota, joka lähtee siitä, että ihmisaivot ovat kaiken havainnoinnin, oppimisen ja käyttäytymisen välitön aiheuttaja. Oppiminen ei ole vaihtoehto synnynnäisille ominaisuuksille; ilman synnynnäistä mekanismia oppimisen mahdollistamiseksi emme oppisi mitään. Ihmismielen ääretön monimutkaisuus ei ole oppimisen tulosta, päinvastoin mielen rakenteen rikkaus tekee oppimisen mahdolliseksi.     

Astetta erilainen naistenpäivä

Missasin maanantaina aivan totaalisesti yhden luennon, joten päätin pohtia nämä asiat nyt itsekseni luentodiojen kanssa. Meidän pitää tältä kehitys ja oppiminen - opintojaksolta laatia oppimispäiväkirja, joten tässä 2 ensimmäistä luentoa. Tässä istuskellessani täytyy sanoa, että eipä ole koskaan ennen tullut vietettyä naistenpäivää tällä tavalla. No, kerta se on ensimmäinenkin! Hyvää naistenpäivää kaikille naisille.

Suomalaisten kouluviihtyvyys

Suomalaiset viihtyvät koulussa keskimäärin huonommin kuin muut eurooppalaiset. Meihin on kenties iskostunut tapa puhua koulusta negatiiviseen sävyyn. Vanhemmat tartuttavat tämän negatiivisuuden omiin lapsiinsa, jotka ovat kouluikäisiä. Koulu on jo hyvän aikaa ollut meille "pakollinen", eivätkä ihmiset usein osaa nähdä sitä oikeutena tai mahdollisuutena. Vaikka kouluviihtyvyydessä on parantamisen varaa, ovat oppimistuloksemme huippuluokkaa. 

Koulu on oppimispaikan lisäksi paikka, jossa nuoret viettävät paljon aikaa ja kohtaavat muita nuoria. Ryhmäsuhteet ovat koululaisille tärkeitä, joten yksinjäämisen pelko voi nousta suureksi. Mitä enemmän nuorella on kavereita koulussa, sitä helpompaa hänen arkensa kokonaisuutena on. Erilaisen arvostelun tai määrittelyn kohteeksi joutuminen altistaa lapsen ja nuoren kiusaamiselle ja syrjinnälle: ryhmään pitää kuulua keinolla millä hyvänsä, sillä siitä erottautuminen voi johtaa eristäytymiseen.  Syrjintäkokemuksista ei aina voida puhua aikuisille, minkä vuoksi nuorten negatiiviset koulukokemukset eivät aina välity aikuisten tietoon. Nuorten kesken voi päteä myös hiljainen sääntö, jossa asioita ei tuoda aikuisten tietoon silloinkaan, kun toisten nuorten toiminta tuntuu väärältä. Kiusaamisen ja syrjimisen torjunta edellyttää huomion kiinnittämistä nuorten keskinäisiin hierarkioihin ja suosiojärjestelmiin.

Ihmisen kehitys

Ihmisen kehitys voidaan ajatella sellaiseksi prosessiksi, jossa ihminen muuttuu sekä laadullisesti että määrällisesti kun hän vanhenee. Ihminen on kehittyy jatkuvasti, eikä kukaan ole 70 vuotiaana samanlainen kuin 5 vuotiaana. Jotkut asiat pysyvät muuttumattomina tai suhteellisen muuttumattomia, kuten esimerkiksi sukupuoli tai silmien väri. Kehittyviä asioita ovat esimerkiksi arvomaailma tai moraali.

 Mitä sitten on oppiminen?

• Tietoinen tai tiedostamaton tiedon vastaanotto. Herkkyyskaudet ajoittuvat varhaislapsuuteen ja –nuoruuteen.
• Asiayhteyksien ja kokonaisuuksien muodostaminen, syy-seuraussuhteet.
• Muutos entiseen, eli uuden asian omaksuminen.
• Opetetun asian ymmärtäminen ja sisäistäminen. Soveltaminen kenties käytännössä.
• Oivaltaminen. Tietty opetettu asia voi avartaa myös jotain toista juttua, jolloin oppiminen on kenties monialaista.
• Varmaankin voi oppia huomiotasolla, kevyesti. Sitten voi juurta jaksain ymmärtää jonkun seikan, jolloin se on kenties painunut työmuistia syvemmälle. Ken tietää? 
•  Kaikkineen jokin uusi yhteys ja reitti tuolla pääkopassa, jota ei aikaisemmin ollut.
• Voi varmasti tapahtua myös huomaamatta, ei vaadi välttämättä ponnisteluja tai tietoisuutta. Trauma saattaa liipata läheltä kun puhutaan tiedostamattomasta oppimisesta, eikä ihminen aina heti osaa yhdistää jotain tiettyä tilannetta oikeaan asiaan. Silti keho ja mieli on oppinut, ymmärtänyt, mistä kaikki johtuu.
• Vauvana oppiminen ja assosiaatio on varmasti pitkälti tiedostamatonta ja sitä ei voi tahdonalaisesti säädellä.

Oppimisteoria

Oppimisteorialla tarkoitetaan teoreettista mallia siitä, miten ihminen tai muu organismi oppii. Oppimisteorian ohella käytetään käsitettä oppimiskäsitys. Käsitys oppimisesta on muuttunut aikakausien mukaan. Perusoppimisprosessina voidaan nähdä muun muassa oppiminen ymmärtämään, miten ympäristön tapahtumat liittyvät toisiinsa. Oman toiminnan seurauksena oppiminen ja toisten toiminnan seurauksena oppiminen liittyvät myös oppimisprosessiin. Keskeisimpiä oppimisteorioita ovat muun muassa konstruktivismi ja behaviorismi. Konstruktivismissa keskeistä on oppijan oma rooli oppimisessa ja tiedon ymmärtämisessä. Behaviorismi taas perustuu oppimisnäkemyksenä siihen, että ihminen on ärsykkeisiin reagoiva mekaaninen kone, eikä tunteilla tai motiiveilla ole juuri merkitystä oppimisen kannalta.

Muita oivalluksia

• Viimevuosina ihmisen kehityksen tutkijat ovat kiinnostuneet aiempaa enemmän syntymää edeltävästä ajasta tai vauvan aivan varhaisista vaiheista, ja toisaalta vanhuudesta ja kehittymisestä vanhuusiällä. Luulen ettö nämä kaksi aluetta kiinnostavat meitä ainakin sen takia, syntyvää edeltävästä ajasta tai ensimmäisestä vuodesta ei ole muistikuvia ja siten omakohtaista kokemusta, ja toisaalta vanhuusikä on jotain sellaista mikä on vasta edessä ja jota ei ole vielä saavutettu.
• Ihmisillä on sekä yhdistäviä ominaisuuksia että erottelevia ominaisuuksia, jotka ovat suhteellisen muuttumattomia. Yhdistäviä ominaisuuksia ovat muun muassa elämänkaari, eli jokainen meistä syntyy ja elämä päättyy kuolemaan. Ihmisiä erotteleva ominaisuus voisi olla esimerkiksi sairaus, joka voi jouduttaa kuolemaa tai vaikuttaa siihen, että elämme eripituisia aikoja.
• Lähes jokaisella ihmisellä on sensorinen kapasiteetti, eli kyky kuulla ja nähdä asioita. Prosessoimme informaatiota milemme sisällä tietyn kapasiteetin rajoissa, ja onkin esitetty, että pystymme kiinnittämään huomiota vain yhteen asiaan kerrallaan. Tähän haetaan ratkaisua teknologian avulla, sillä nykyajan ihanne on monen asian prosessoiminen ja edistäminen yhtäaikaa. Miksi sitten opiskelija pystyy esimerkiksi kutomaan sukkaa ja keskittymään luentoon samaan aikaan? Syy voisi olla kutomisen automatisoituminen, eli sen suorittamiseen ei tarvitse käyttää lainkaan mielensisäistä kapasiteettia. Asia ei ole yksiselitteinen, sillä nykyaikana on kovin erilainen tapa hahmottaa maailmaa. Olemme lapsesta asti altiita todella monenlaisille ärsykkeille samanaikaisesti ja opimme kenties eritavalla prosessoimaan montaa asiaa samaan aikaan. Mielen ulkoinen taakka muodostuu ympäristöstä ja sisäinen taakka asioiden henkisestä läpikäymisestä. Ihmiselle on luontaista paketoida tieto suuriksi kokonaisuuksiksi, jotka mahdollistavat aina uudet mieltämisyksiköt. Tieto ryvästyy, ja sen vuoksi voimmekin oppia niin paljon.
• Sensorinen muisti havaitsee visuaaliset ärsykkeet, työmuisti käsittelee nämä ärsykkeet ja pitkäkestoiseen muistiin valikoituvat säilöön oleelliset asiat. Tästä seuraa se, että suurempien kokonaisuuksien kautta hallitsemme lukemattoman määrän tietoa. Tätä tulkintaa kutsutaan kovaksi kognitiiviseksi tulkinnaksi.
• Miettiminen häiritsee tenttiin vastaamista. On parempi antaa mielen vaellella vähän, kuin rajoittaa sitä jyrkästi esimerkiksi liian suoralla tehtävänannolla. Ihmismieli luo mielellään omia polkujaan (persoonaan ja tietämykseen sopivia polkuja). Tehtävänannolla on siis oikeasti merkitystä: miten tehtävä saadaan laadittua niin, että vastaajasta saadaan irti paras mahdollinen suoritus? Tutkimukset osoittavat, että jopa kuvatekstin etäisyys itse kuvaa vaikeuttaa asioiden yhdistämistä ja tulkintaa. Tehoikkainta on laittaa teksti kuvan päälle, jolloin meidän on helmpompi prosessoida niitä yhteenkuuluvana kokonaisuutena. 

Moniälykkyysteoria

Moniälykkyysteoria on teoria, jonka mukaan älykkyyteen kuuluu seitsemän erilaista, itsenäistä kykyä. Jos henkilö on yhdessä asiassa älykäs, se ei takaa eikä estä älykkyyttä toisessa lajissa, sillä älyn eri muodoilla on oma hermostolliseksi ajateltu perustansa. Moniälykkyyden eri sektorit voidaan jakaa Harvardin kasvatustieteen professori Howard Gardnerin tavoin seuraaviin toisistaan riippumattomiin komponentteihin:

1. Kielellinen älykkyys

2. Loogis-matemaattinen älykkyys

3. Musikaalinen älykkyys

4. Ruumiillis-kinesteettinen älykkyys

5. Avaruudellinen älykkyys

6. Interpersonaalinen älykkyys

7. Intrapersonaalinen älykkyys

8. Luontoympäristöälykkyys

9. Hengellinen älykkyys

10. Eksistentiaalinen älykkyys

Gardnerin yleinen lähtökohta on se, että länsimainen kulttuuri on, osittain kyseenalaisesti, alusta pitäen asettanut etusijalle rationaalis-loogiseksi ajatellun järjen ja älykkyyden. Kuitenkin älykkyyden täsmällinen sisältö on vaihdellut vuosisadasta toiseen. Vaikka on helppo havaita, että kaikkia ei ole siunattu yhtä suurilla älynlahjoilla, on vaikea sanoa, mistä kaikesta älykkyydessä on viime kädessä kysymys. Ihmisaivoilla on ainutlaatuinen kyky muodostaa uusia käsityksiä asioista tekemällä päätelmiä ja käyttää tuoretta tietoa ongelmanratkaisuun, käsitteelliseen ajatteluun ja kie­lelliseen itseilmaisuun. Se, miten aivot selviy­tyvät näistä monimutkaisista tehtävistä, on ollut pitkään hämärän peitossa, mutta vähitellen on alettu ymmärtää, mistä ja missä äly aivoissa syntyy.

Tutkimuksissa on onnistuttu paikantamaan nykyaikaisilla kuvauslaitteilla ne aivojen osat, jotka aktivoituvat koehenkilöiden painiskellessa erilaisten ongelmien kimpussa. Kuvannusmenetelmillä on saatu paljon tietoa, joka auttaa ymmärtämään aivojen toimintaa ja valaisee niiden eri alueiden välistä työnjakoa. Kokeet ovat kuitenkin tuoneet vain vähän uutta valoa itse älykkyyteen.

Siitä ollaan kuitenkin pitkälti yhtä mieltä, että älykäs ihminen ei ole välttämättä viisas – tai toisinpäin. Viisautena pidetään syvällistä tietämystä ja ymmärrystä, joka perustuu tietoihin, taitoihin ja kokemuksiin, kun taas älykkyydellä tarkoitetaan valmiuksia omaksua ja soveltaa tietoa eli käsitys-, oivallus-, ajattelu- ja päättelykykyä. Älykkäällä ihmisellä on hyvät edellytykset tulla viisaaksi opintojen ja elämänkokemusten ansiosta. Voidaan siis sanoa, että kirjoja lukemalla viisastuu muttei tule älykkäämmäksi.

Puhdas vesi

Kuluttajakasvatuksen demolla meillä oli aiheena puhdas juomavesi, kierrätys ja ekologisuus yleensäkin. Katselimme ensin pätkiä vedenpuhdistuksesta, joka ajoittain näytti melko hurjalta! Haju tuollaisessa vedenpuhdistamossa voi olla melkoinen, ja mitä kaikkea ihmiset vessanpöntöstä alas huuhtovatkaan..  Vedenpuhdistuksen tarkoituksena on taata kaikille suomalaisille puhdasta vettä käyttöönsä sekä juoma- että talousvedeksi. Suomalaiset käyttävätkin puhdasta vettä hyvin paljon, ja suomalainen vesi on maailmanlaajuisestikin erittäin puhdasta.

 

Veden puhdistus jaetaan pääsääntöisesti kahteen osaan: raaka- eli puhtaan veden puhdistukseen ja jäteveden puhdistukseen. Raakaveden puhdistuksella tarkoitetaan yleensä juotavaksi kelpaavan veden aikaan saamista, kun taas jäteveden puhdistuksessa saatu vesi johdetaan takaisin luontoon. Videopätkistää selvisi, että esimerkiksi Suomessa vesijohtovedessä on usein jopa kaksi kertaa vähemmän bakteereja kuin pullovedessä. Vesijohtovesi on myös pulloveteen verrattuna todella edullista. Vedenkäyttäjän vesilasku koostuu useasta eri tekijästä. Tarkkailemalla vedenkäyttöään voi laskua saada pienemmäksi jopa kymmenillä prosenteilla. Esimerkiksi vähentämällä vedenkäyttöä 25 litralla päivässä voi vesilaskussa näkyä jopa 15 prosentin säästö. 15 minuutin suihku maksaa noin 1 euron. Jos käyt joka päivä suihkussa, se tekee melkein 400 e vuodessa. Lyhentämällä suihkuaikaa puoleen säästät 200e.Pelasimme myös ihan hauskaa vettä käsitettelevää "Afrikan tähteä", jossa pelaajat timanttien sijaan kisailivat vedestä. Laudalla oli kiusana ripulinappi, jonka noston jälkeen jokaisen pelaajan tuli päästä nopeasti takaisin lähtöruutuun. Meillä oli pelissä huono tuuri, sillä ripulinappi nostettiin molemmilla pelikerroilla lähes heti, joka teki pelailusta ehkä hieman tylsähkön :D

Veden lisäksi keskustelimme ruokahävikistä, ja toisaalta keinoista hyödyntää tarpeettomat elintarvikkeet.  Esimerkiksi Tampereen Ateria on aloittanut kaksi kokeilua ruokahävikin vähentämiseksi. Kolmessa tamperelaisessa koulussa ylijäänyttä ruokaa myydään ruokailun päätyttyä ja ruokaa myös lahjoitetaan ruoka-apuun Koukun Helmen ravintokeskuksesta. Ruokaa myydään koulun sisällä muun muassa henkilökunnalle Lyseon lukiosta ja Juhannuskylän koulusta Tammerkosken koulutalosta. Tunnille sai tuoda omia turhakkeita vaihtoon, ja vaikka itse unohdin tämän kokonaan, sain haalittua itselleni meikinpohjustusvoiteen. Jee!

Ajattelin tämän demon pohjalta suunnitella seiskaluokkalaisille vedenkulutusta käsittelevän pistetyöskentelyn. Rasteja on kaikkiaan kuusi, joten jokaisella pisteellä vietetään 10 min. Näin ollen loppukoontia ja alustusta varten jää vielä aikaa puolituntia, sillä kotitaloustunnin kokonaiskesto on 1 h 30 min. Edellisellä kerralla olemme valmistaneet kananmunankeltuaisista jäätelöä (valkuaisista tehtiin marenkeja), jota nyt sitten otetaan pakkasesta ja nautiskellaan jälkikoonnin yhteydessä.

Rasti 1, Veden kiertokulku

Jokaiselle jaetaan alustuksessa tehtävämoniste, jossa on materiaalia jokaiselta rastilta. Ensimmäisellä ratilla oppilaat lukevat tietoiskun veden kiertokulusta, värittävät veden osuuden  maapallosta ja ihmisestä (tehtävämonisteessa kohdassa 1 on tehtävänanto ja kuva ihmisestä sekä maapallosta, rastilla sinisiä puuvärikyniä) ja kokoavat vielä veden kiertokulkupalapelin. Palapeli on alla olevasta kuvasta tehty. 

Maapallo on avaruudesta katsottuna sininen planeetta: 70% maapallon pinnasta on veden peitossa. Vesi onkin elämän perusta: Elämä on syntynyt vedessä 2000 miljoonaa vuotta sitten, eikä ilman jokapäiväistä vettä voi tänäkään päivänä elää. Ihmisestäkin 2/3 on vettä. Vaikka vettä käytettäessä useasti puhutaankin veden kulutuksesta, niin itse asiassa vesi ei kulu laisinkaan, vaan jokainen pisara on mukana alituisessa veden kiertokulussa. Vesimolekyyli, joka on ollut äskettäin Saharassa kaktuksen lehteen sitoutuneena, saattaa putkahtaa hanastamme, ja löytyä jonkin ajan kuluttua osana pohjoisnavan jääpeitettä.

kuva täältä.

Ihminen osallistuu veden kiertokulkuun käyttämällä vettä hyödykseen ennenkuin se palaa takaisin kiertoon. Samalla saatamme häiritä luonnon kiertokulkua päästämällä veteen sinne kuulumattomia aineita. Jokainen meistä voi vaikuttaa omiin vedenkäyttötottumuksiinsa niin, että haittaa ympäristölle koituisi mahdollisimman vähän. Kootkaa palapeli, josta saatte selville veden kietokulun.

Rasti 2, Mistä vesi tulee?

Toisella rastilla on läppäri, josta oppilaat katsovat alle 3 min. kestävän videon vedenpuhdistuksesta.

Vesi, jota saadaan hanasta, on kulkenut pitkän tien vedenpumppaamon ja vedenpuhdistuslaitoksen kautta vesijohtoverkkoon sinunkin käytettäväksi. Savonlinnan kaupungin vesijohtovesi on pintavedestä puhdistettua vettä. Raakavesi otetaan Vääräsaaren puhdistamon rannasta noin sadan metrin etäisyydeltä. Vedenpuhdistamossa veteen lisätään rautasaostuskemikaalia, desinfioivaa otsonia, uv- valoa, klooria ja saostuskemikaaleja. Katsokaa videolta, missä järjestyksessä nämä aineet lisätään ja kirjoittakaa vastuksest monisteeseen.

Video löytyy täältä.

Oikea vastaus: "Vedenpuhdistamossa veteen lisätään saostuskemikaaleja orgaanisen humuksen positamiseksi.Tämän jälkeen lisätään rautasaostuskemikaalia, jotta bakteerin valuisivat muodostuneen sakan mukana pohjaan. Seuraavaksi vedestä suodatetaan hiekka, jonka jälkeen se vielä desinfioidaan otsonilla ja uv- valolla. Lopuksi lisätään klooria."

Rasti 3, Mihin kulutamme vettä?

Tarvitsemme puhdasta vettä juotavaksi, ruoanvalmistukseen ja peseytymiseen. Käytön jälkeen vesi heitetään pois ja siitä tulee jätevettä. Laske kuinka paljon vettä Silja käyttää yhden päivän aikana.

Silja peseytyy aamulla pidemmän kaavan mukaan, ja suihkussa vettä kuluu noin 55 lirtaa. Illalla Silja pesee kasvot huolellisesti valuvan veden alla, jolloin vettä kuluu 5 litraa. Päivän aikana Silja pesee pyykkiä, joka kuluttaa vettä 20 litraa. Keittiössä Silja laittaa ruokaa, kanakeittoa, jonka valmistukseen vettä kuluu 10 litraa. Kokkailun jälkeen Silja siistii keittiön ja tiskaa, johon vettä kuluu 25 litraa yhteensä. Silja käy WC:ssä päivän aikana 5 kertaa, ja jokaisella kerralla vettä kuluu noin 8 litraa. Laske kuinka paljon vettä Silja käyttää yhden päivän aikana. Piirrä ympyrä, joka havainnollistaa veden kulutuksen jakautumisen.

WC = 40 lirtaa (26 %)

Peseytyminen = 60 litraa ( 38%)

Pyykinpesu = 20 litraa ( 19%)

Keittiö = 35 litraa ( 23%)

Oikea vastaus: Keskimääräinen vedenkulutus asukasta kohti on noin 155 litraa vuorokaudessa.

15 minuutin suihku maksaa 1 euron. Silja ottaa 15 minuutin suihkun joka päivä yhden vuoden ajan. Kuinka paljon se maksaa, ja paljon Silja säästää rahaa lyhentämällä suihkussa käytetyn ajan puoleen?

Oikea vastaus:  15 minuutin suihku maksaa noin 1 Se tekee melkein 400 € vuodessa. Lyhentämällä suihkuaikaa puoleen säästät 200€. 

Rasti 4,Vesi on arvokasta

Erityisesti lapset saavat likaisesta vedestä helposti ripulin, joka voi olla kohtalokas. Lähes joka kerta kun räpäytät silmiäsi jossain päin maailmaa lapsi kuolee likaisen veden takia. Arvion mukaan päivässä kuolee 5000 lasta eli yksi lapsi joka kahdeksas sekunti (Unicef).  22. 3 vietetään kansainvälistä vesipäivää. Keksikää kuvitteellinen kampanja, jonka avulla keräätte varoja puhtaaseen juomaveteen. Askarrelkaa kampanjallenne juliste ohessa olevista materiaaleista.

https://www.unicef.fi/vesi

Rasti 5,Vesitehtävä

Tämä rasti suoritetaan keittiössä. Sinulla on käytössäsi mikroaaltouuni, hella ja uuni (uuni on valmiiksi lämmin). Sinun tulee saada 1 dl vettä kiehumaan. Missä teet sen nopeiten ja energiatehoikkaimmin? Ota huomioon näiden sähkölaitteiden keskimääräinen kulutus. Kirjaa tulokset ylös monisteeseen.

Keskimääräinen kulutus

Levy = 0,5-1 kWh/tunti, 7,5-15 snt
Uuni = 1,5-2,0 kWh/tunti, 22,5-30 snt
Mikro = 0,2 kWh/10 min, 3 snt

Rasti 6, vesipeli

Tällä rastilla on läppäri, jolla mennään vesikoulu sivustolle pelaamaan ryhmän kesken.

http://www.vesikoulu.fi/ylakoulu/

Kestävä ruoka ja ruoan turvallisuus

Ajatuksia kestävästä ruoasta ja ruoan turvallisuudesta

Ihmiset valitsevat ruokaa monesta eri syystä. Maun ja hinnan lisäksi painoarvoa antaa terveellisyys, eettisyys, kotimaisuus, eettisyys ja toisaalta se, onko kyseessä arki vai juhla (sesonki, vuodenajat).  Syömällä suomalaista lähellä tuotettua kasvipainotteista ruokaa tulee säästäneeksi energiaa ja luonnonvaroja. Suomalaiset valitsevatkin mielellään kotimaisia tuotteita. Keskiverto suomalainen kuluttaa kuitenkin paljon lihaa, joka nostaa hiilijalanjälkeä merkittävästi. Jos haluaa ajatella tätä hiilikuormaa, tulisi ruokavaliossa suosia näitä tuotteita: perunat, juurekset, erilaiset viljat, sesonkiajan kasvikset (muualtakin kuin suomesta), kesällä ja syksyllä ruoka toreilta, metsistä ja kasvimailta ja talvella kotimaisia juureksia, etelän hedelmiä ja papuja. Ekologisesti on suotavaa suosia sisäelimiä, sillä näin saadaan hyödynnettyä koko eläin. Ekologisin valinta proteiiniksi on tofu tai kananmuna (hiilijalanjälki 2,7), kaikkein epäekologisin on naudanliha (hiilijalanjälki 19,0). Kasvisruokavaliolla voidaan ruokkia suurempi määrä ihmisiä kuin lihalla. Eikö ole hieman hassua, että syötämme naudoille samaa ruokaa, jonka voisimme nauttia suoraan itse? Vitamiinihävikki ja energiankulutus ovat suuria, kun nämä kasvistuotteet syötetään ensin naudoille.

Kahviloissa on harvoin esillä, mitä ostamasi tuote sisältää. Miksiköhän on näin?

 Omassa arjessa voi tehdä muutamia ekologisia muutoksia. Ruokakassit voi kuljettaa kotona, kauppaan voi autoilun sijasta kulkea pyörällä, pakasteiden sijaan tulisi ostaa tuoretta tai säilykkeitä ja ruoanvalmistustavassa ottaa huomioon energiasyöpöt. Tällaisia syöppöjä ovat esimerkiksi uuni, jonka lämmittäminen vaatii rutkasti energiaa. Päivinä, jolloin uuni lämmitetään, tulee sitä hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti. Mikrossa saa energiatehokkaasti valmistettua ruokaa, kuten myös nopeasti lämpenevällä induktioliedellä.

Kaupassa asioidessa kannattaa elintarvikkeisiin rohkeasti tutustua. Hintoja kannattaa vertailla, pakkausmerkintöjä tutkia, päiväykset tarkistaa, valmistusmaa katsoa ja mahdolliset suuntaa antavat symbolit tulkita. Elintarvikkeissa on myös usein joitakin terveysväittämiä tai niitä voidaan kutsua funktionaalisiksi elintarvikkeiksi jonkun terveyttä edistävän ominaisuuden takia. Joidenkin elintarvikkeiden liiallinen käyttö voi olla elimistölle haitallista: kanelin kumariini rasittaa maksaa alkoholin tavoin, kofeiini aiheuttaa erilaisia stressitiloja elimistöön, aspartaami voi olla haitallista vatsan toiminnalle, ulkomaisista pakastemarjoista voi saada ruokamyrkytyksen ja pellavasta haitallista maaperän kadmiumia. Kaikissa elintarvikkeissa pätee kohtuukäyttö: pieninä tai kohtuullisina määrinä nautittuna haitallisia vaikutuksia harvoin ilmenee. Tosin jotkut ruokamyrkytykset voi saada jo pienistä määristä pilaantunutta tai saastunutta tuotetta. 

Pakkausmerkintöjen tutkiminen antaa sinulle mahdollisuuden:

I. saada vastinetta rahoillesi

2. saada tietoa elintarvikkeen sisältämistä aineista

3. valita terveellisempiä tuotteita

4. välttää vanhentuneita tuotteita

5. saada tietoa tuotteen alkuperästä

6. saada tietoa tuotteiden oikeasta käytöstä

7. saada tietoa tuotteen tuotantotavasta.

Muita kuluttajalle tärkeitä pakkausmerkintöjä ovat erilaiset yleisesti tunnetut ja hyväksytyt merkit, kuten suomalainen sydänmerkki. Merkit kertovat myös laktoosittomuudesta tai gluteenittomuudesta. Kuluttajan on hyvä tunnistaa yleiset merkit, sillä ne ohjaavat valitsemaan muun muassa rasvan laadun tai suolan määrän suhteen tuoteryhmän sisällä paremmat valinnat.

Viisas, mutta niin tyhmä

Ihminen siis. Kuluttajakasvatuksen demolla katsoimme tänään dokumenttipätkää, joka kertoi materialistisista ihmisistä ja siitä, kuinka kulutamme ja elämme yli maapallon tuottokyvyn. Haluamme aina vain enemmän ja enemmän, oli kyseessä sitten raha, hyödykkeet tai palvelut. Lapset syntyvät keskelle kuluttajayhteiskuntaa, ja saavat jo äidinmaidossa tarpeen haalia materiaa. Ajoittain minua harmittaa olla ihminen. Mikä oikeus meillä on riistää maapallolta kaikki mikä irti lähtee, muuttaa luonnonalueet suurkaupungeiksi ja pumpata ilmakehä täyteen myrkkyjä? Kuinka voimme olla tilanteessa, jossa toisaalla ravinto ei riitä edes perustarpeisiin ja toisaalla syödään itsensä kipeiksi. Jos ihminen on niin viisas, mahtava, täydellisen järkevä kokonaisuus, miksi olemme ajautuneet tällaiseen tilanteeseen?

Kuinka kauan tällä menolla saamme Suomessa  nauttia kunnon talvesta?

 Kuluttamisella on merkittäviä varjopuolia. Ihminen on ahneudessaan kyltymätön. Rikkaat rikastuvat ja haluavat aina vain lisää. Vuonna 1999 kymmenen rikkaimman ihmisen varallisuus oli suurempi kuin 36 köyhän maan budjetit yhteensä. 200 rikkainta ansaitsi yhtä paljon kuin 41 % maailman väestöstä. Yksi prosentti näiden rikkaiden omaisuudesta takaisi peruskoulutuksen kaikille maailman lapsille.

Luontokaan ei kestä jatkuvaa kulutuksen kasvua. Seuraukset näkyvät kaikkialla, missä ihmiset haluavat yhä enemmän tavaraa. Kyse ei ole siitä, että ihminen itse olisi muuttunut yhä huonompaan suuntaan, vaan tuho on teknologian kehityksen seurausta. Ihminen on kajonnut luontoon niin kovin kourin, että jäljet eivät koskaan korjaudu. Samalla kun teknologisen kehityksen siunauksista iloitaan, sen kielteiset seuraukset näkyvät yhä selvemmin. Hölmöläistarinan mukaan peiton riittävyyttä lisättiin leikkaamalla toisesta päästä pala ja ompelemalla se toiseen päähän. Tästäkään ei enää ole kysymys, sillä korjaamiseen ja ompeluun kuluu aina pala arvokasta peitettä.

Olemme täysin mainonnan armoilla. Ihmisten syvimmät tarpeet ja pelot houkutellaan esiin mainonnan avulla, jolloin meille herää tunne, että elämä on jollakin tapaa "vajaata" ilman tuota kyseistä tuotetta. Teemme myös töitä tietyn ja arvostetun elintason eteen, ja kaikessa loppupeleissä kyse kilpailusta. Osa rikkauden glamourista syntyy juuri muiden ihmisten ihastelusta ja kateudesta. Yhteiskunta luo sellaisen paineen, jossa kaikkien täytyy pärjätä aina vain paremmin, saada aina vain enemmän tienestiä ja toisaalta kuluttaa, jotta taloudellinen nousukausi on turvattu. Hyvä varallisuus on yleisesti hyväksytty arvo. Sen puolesta olemme valmiita painamaan töitä vuorokauden ympäri, perheiden molemmat vanhemmat, joka näkyy kiireenä. Tällainen kiire aiheuttaa ahdistusta, yhteisen ajan vähenemistä ja kommunikoinnin puutetta. Elimistömme on jatkuvasti ikään kuin "hätätilassa", koemme kiireen vaarana, jonka takia käymme jatkuvasti hieman ylikierroksilla. Emme nuku riittävästi, puhumattakaan perheen yheteisitä päivällisistä. Astumalla amerikkalaiseen kotiin,voi kaikilla aisteilla tuntea materian tarpeen: huoneet ovat pullollaan kalusteita, kaapit täynnä astiastoja, jokaiseen toimintaan on olemassa oma kodinkone ja vaatehuone täynnä asuja ja asusteita. Me suomalaiset emme jää kovin paljon jälkeen, sillä kulutamme noin 3 maapallollista yli varojemme. Amerikassa vastaava luku on 5 maapalloa. 

Ruoan kulutusmuutoksista ympäristön kuormitusta lisääviä ovat pakasteiden yleistynyt käyttö, elintarvikkeiden kasvanut tuonti ja kasvihuoneviljelyn lisääntyminen. Luomu- ja lähiruoka muodostavat vastatrendin näille muutoksille, vaikka ne ovatkin eri tavoin ympäristöä säästäviä. Molemmat tarjoavat pienimuotoiselle tuotannolle mahdollisuuksia ja kuluttajille vaihtoehdon.

Muiden ruokatottumusten ja arkisten käytäntöjen muutoksia ovat aterioiden lisääntynyt korvaaminen välipaloilla, ruokarytmin muutokset sekä valmisruokien ja pitkälle esikäsiteltyjen elintarvikkeiden käytön lisääntyminen kotitalouksissa. Vaikutuksista ympäristöön voi yrittää tehdä joitakin päätelmiä. Välipalojen syöminen voi vaikuttaa kahdella tavalla. Yhtäältä aterioiden kuumennus vähenee, mikä vähentää energian kulutusta, mutta toisaalta välipalat koostuvat useinkin kylmässä säilytettävistä juomista, voileivistä, jogurteista, mikä on lisännyt kylmäsäilytyksen tarvetta kotona ja myymälöissä. Ruokarytmin yksilöllistyminen erityisesti viikonloppuisin voi merkitä, että kodeissa perheenjäsenet syövät eri aikaan, mikä lisää pienten annosten kuumennusta ja jäähdytystä.

Valmisruokien käytössä on periaatteessa kysymys saman työn tekemisestä koneellisesti elintarvikeyrityksissä, joka aiemmin tehtiin kotitalouksissa käsityönä, ja ruoan huolellisesta pakkaamisesta säilymisen takaamiseksi. Kun ruoka valmistetaan kotona, raaka-aineista ainakin osa voidaan säilyttää ja kuljettaa normaalilämpötilassa ja työ tehdään pääosin käsivoimin, minkä voi olettaa vievän vähemmän energiaa kuin teollisessa valmistuksessa. Energiaa kuluu kuitenkin ruoan kypsennykseen annosta kohden enemmän kotitalouksissa kuin teollisuudessa. Kotileipomisen siirtyminen yhä enemmän teollisuuden tuotannoksi on osaltaan vähentänyt kotitalouksien sähkönkulutusta, mutta teollisesti valmistettujen leipien ja muiden leivonnaisten energiakuormaa lisää se, että osa leivonnaisista pakastetaan raakoina ja kypsennetään vasta kaupassa tai kotona.

Olemme tulleet riippuvaisiksi tietystä elintasosta. Hyppäyksen ylellisyyteen mahdollisti niinkin arkiselta tuntuva asia, kuin öljy. Vaikka öljyä voi käydä pumppaamassa auton tankkiin (suht kalliilla hinnalla tosin) suht helposti missä päin tahansa, ei tämä luonnonvara ole itsestäänselvyys. Öljyllä on ollut merkitystä käytännössä koko maapallon asuttamiseen (levinneisyys), teollistumiseen, taloudelliseen sivilisaatioon, ruoan valmistukseen ja tottakai energiantuottoon. Mitään öljyä vastaavaa energiantuottotapaa ei ole toistaiseksi keksitty, eikä öljy riitä loputtomiin. Olen törmönnyt karkeisiin arvioihin, joiden mukaan öljy loppuu vuonna 2050."Ihmiskunnan käyttämistä uusiutumattomista energiavaroista loppuu ensimmäisenä öljy.Sitä riittää näillä näkymillä runsaaksi 40 vuodeksi eli vuoden 2050 paikkeille", kirjoittaa talous & tekniikka.

Olemme tulleet pysyvään niukkuuden aikaan. Energiakriisi tulee olemaan kytköksissä, veden ja ruoan puutteeseen, liikaväestöihin, kansainvaelluksiin, kulttuurien väliseen kamppailuun ja länsimaisen ”hyvinvointiyhteiskunnan” alasajoon. Käytännössä käy luultavasti niin, että öljy ei lopu kesken, mutta siitä tulee liian kallista tavalliselle kansalaiselle. Jos maailmasotia vielä tulevaisuudessa käydään, voisi olla mahdollista, että ne liittyvät jollakin tapaa öljyyn.

Ihmiskunta pyörii loppupeleissä sillä voimalla, että pidämmä toisistamme huolta. Kun totaalinen itsekkyys tai kilpailu ei vain ottaisi valtaa, pystymme ratkaisemaan vaikka minkälaisia tilanteita. Tämä yhteiskunta on alkujaan rakennettu yhteistyön voimalla. Dewey on aikanaan todennut, että demokratia toteutuu keskustelemalla. Toivon, että ihmiset jatkossakin keskustelisivat, nostaisivat kissan pöydälle, ja toisaalta näistä sanoista edettäisiin ajoittain myös tekoihin. Itse vietän tällä hetkellä sokeritonta maaliskuuta, ja voisin viedä tällaista ajatusta vähän edemmäksi ommassa käyttätymisessäni. Tämän kuukauden aikana ei tähän asuntoon tuoda mitään ylimääräistä hyödykettä tai tuotetta, jota en pysty perustelemaan välttämättömäksi. Karkit ja jädet saavat jäädä kauppaan, mutta myös vaatteet ja leffat. Sitten vain kirjastoon iltalukemista lainaamaan. Jos jotain tarvitsee välttämättä saada (kuten hattu torstain sitseille!) väkerrän sen kokoon itse tai menen kirpputorille. Onneksi s-linnassa on maailman paras kirppis meille materialisteille.

Kiitos ja kumarrus, hyvää maanantain jatkoa.