Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokatalouden hoito ja ravitsemuksen perusteet 2. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokatalouden hoito ja ravitsemuksen perusteet 2. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. maaliskuuta 2015

Painonhallintainterventio

Ei hitsi, äsken olikin hauskaa! Pidettiin ryhmän kanssa interventiota ryhmälle, joka opettelee painonhallintaa. Kokkailtiin höpinän päätteeksi, ja keittiössä puuhaili ihan mahtavia naisia. Kyllä mä edelleen olen sitä mieltä, että tollainen työ olisi aika loisto juttu.

Esivalmisteluiksi teimme kattauksen ja virittelimme power point - diashown valmiiksi. Tulostelimme myös reseptit keittiöihin. Naiset lipuivat keittiöön pikku hiljaa, ja pääsimme aloittamaan minuutilleen puoli 5. 

Aloitimme esittelemällä itsemme ja päivän ohjelman. Ohjelmaan kuului tutustumiskierros, sähköpostien ja interventiomaksun kerääminen, power point - esitelmä, ruoanvalmistus ja ruokailu. Esittäytyessä jokaisen tuli kertoa oma nimi, ja oma tämän hetkinen suhde ruoanvalmistukseen. Lähes kaikki valmistivat ruokaa kotona, ja osalla oli jopa selkeää harrastuneisuutta. Myös tietämystä ravitsemuksellisista asioista oli jo ennestään paljon; hedelmiä välipaloina, proteiinia jokaisella aterialla, ravitsemussuositusten sisältöä ja kalaa monipuolisesti. Naisilla oli pakkasessa itse kaadettua riistaa ja kalaa saimaasta - ihan loistavaa! 

Power pointissa käsittelimme muun muassa ravitsemussuosituksia, hyviä välipaloja, unta, kasvisten merkitystä, uusia tuntemattomampia raaka-aineita (tofu, kvinoa, pavut ja linssit yms.), kaupassa asiointia ja erilaisia ennakkoluuloja koskien näiden ehkä tuntemattomampien raaka-aineiden käyttöä ruoanvalmistuksessa. Välipaloista olisimme voineet puhua vaikka muutaman tunnin - naisilta nousi hyviä kysymyksiä muun muassa kerman korvaamisesta, linssien käytöstä, siemennäkkileivän energiasisällöstä, proteiinien hamstraamisesta, useissa erilaisissa ruoaissa juuston kokonaan tai osittain korvaamista raejuustolla, valmismarinaadien terveellisyydestä ja tofun energiasisällöstä. Oli todella hauskaa jakaa omia vinkkejä esimerkiksi puuron tuunaamisesta kasviksilla, raejuuston käyttöä pizzan päällisenä ja jauhelihan korvaamista soijarouheella.Interventioon oli painonhallintaryhmän lisäksi tullut naisia, jotka halusivat ennen kaikkea oppia kasvisten hyödyntämisestä ja kasvisruokavalio noudattavalle henkilölle ruoanvalmistuksesta. Tämä sopi oikein hyvin - power pointissa painotimme jokaisessa osiossa juuri kasvisten käyttöä.

Lopulta oli keskustelut kuitenkin lopetettava ruoanvalmistuksen tieltä. Keittiöryhmiin jakauduttiin sopuisasti naisten omasta aloitteesta. Koko ryhmä oli oikein toimiva ja itseohjautuva - he myös oikeasti pitivät meitä asiantuntijoina, joka oli todella kivaa! Olimme kaikki hyvin innoissamme ohjaamassa keittiöissä ja jakamassa vinkkejä. Keittiöt otettiin hienosti haltuun ja sieltä löydettiin ruoanvalmistusastiat, padat, pannut ja leikkuulaudat helposti. Joidenkin mausteiden kohdalla jouduimme hieman soveltamaan, kun ihan kaikkea ei sitten löytynytkään - timjamin sijaan laitoimme rosmariinia, ja granola sai kaverikseen auringonkukan siemeniä. Se ei kuitenkaan haitannut, ja lopulta kaikki ruoat saatiin alulle ja valmiiksi. Meillä oli menussa lohta kasviskuorruutteella, kaurarieskaa, tofukasvispiirakkaa, uunivihanneksi, kasvissosekeittoa ilman kermaa, kahta erilaista salaattia (kvinosalaatti ja raejuusto-pähkin-avokado salaatti), marjakiisseli, itse paahdettu granola ja marjasmoothie. 

Piirakka ja uunijuurekset ottivat hieman suunniteltua enemmän aikaa, mutta aloitimme ruokailun niiden vielä ollessa uunissa. Keitto, salaatti ja rieskat toimittivat oivallisesti alkupalojen virkaa. Suullisen palautteen perusteella ruoat olivat onnistuneita ja niihin oltiin oikein tyytyväisiä. Uusia tuttavuuksia olivat muun muassa kvinoa ja tofu, sekä keitto ilman kermaa. Erityisesti keittoon oltiin kovin tyytyväisiä, ja kvinoan perään tiedusteltiin muitakin käyttömahdollisuuksia - niitähän meillä riitti. Suullisesti pyrimme antamaan paljon vinkkejä niin omasta arjestamme kuin yleisestä tietämyksestä, joka meillä on. Lohi oli oikein maukasta ja uunijuurekset juuri sopivan kypsiä. Tofupiirakka jäi maultaan aika miedoksi, mutta pohja (jossa oli tattaria ja moniviljajauhoa) oli oikein maistuva ja potentiaalinen esimerkiksi pizzapohjaksi. Salaatit maistuivat myös hyvin, niistä suosikiksi nousi rajuusto-avokaado-pähkinä salaatti. Avokaado toi ihanan kermaisen fiiliksen salaattiin - se oli silkin pehmeää ja täyteläistä. Avokaadon ja muiden hyviä rasvoja sisältävien hedelmien sekä myös pähkinöiden ja siementen puolesta koitimme puhua ahkerasti - vaikka niissä on paljon energiaa, on pehmeä rasva silti todella tärkeä myös painonhallinnassa. Se hoitaa kehon rasvatasapainoa sisältä käsin, piten esimerkiksi hiukset ja ihon hyvässä kunnossa. Jälkiruoat ihastuttivat - granolan makeutti vain 2 ruokalusikallista hunajaa, ja siinä oli rutkasti kuituja. Se toi mukavaa purutuntumaa smoothien päälle, joka tehtiin melko perinteisesti banaaneista ja mansikoista. Smoothie makeutettiin granolan tapaan hunajalla.

Kaikkineen interventio oli oikein onnistunut ja luulemme, että kaikilla oli ihan hauskaa. Lopuksi jaoimme vielä reseptivihkoset, johon oli koottu kaikki tunnilla valmistamamme ruoat.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Asitinvarainen laadunarviointi

Ruokatunneilla meillä oli aiheena aistinvarainen laadunarviointi. Siihen pieni johdanto ensin!

Tuotteita arvioidaan, jotta voidaan laatia normistandardit. Arvijoitsijoita vaaditaan usein kokemusta ja harjaantumista, mutta joissakin tapauksessa myös kouluttamattomien kuluttajien hyödyntäminen on suotavaa. 

Erilaisten tuotteiden kohdalla harjoitetaan laadunvalvontaa ja tarkkaillaan laatuvirheitä; siinä mitataan raaka-aineen tai valmiin tuotteen aistittavan laadun samanlaisuutta tai pysyvyyttä sovittuihin standardeihin nähden. Laadunvalvonta toimii osana elintarviketeollisuuden laatujärjestelmää. 

Laadunvalvonta on tärkeää myös tuotekehityksen takia. Uusien elintarvikkeiden kehittäminen on varmaan kaikkein mielenkiintoisin seikka laatuarvioinnissa. Markkinoilla olevia tuotteita myös jatkokehitellään tai muunnellaan kuluttajien mieltymysten mukaan.

Kauppojen kuluttajatesteihin kannattaa osallistua, sillä näin pääsee vaikuttamaan tuotteiden kehittelyyn. Omia mielipiteitä kannattaa tuoda reippaasti esille, niin saadaan sellaisia meille mieluisia tuotteita myyntiin. 

Aistinvarainen laadun arviointi perustuu ruokien ja juomien ominaisuuksien havainnointiin eri aistipiirien välityksellä. Aistipiirejä ovat yksittäisten asitien toiminta-alueet, asimerkiksi haju ja maku kuuluvat eri asitipiireihin. Aisti on ärsytyksen aiheuttaman hermoimpulssin vastaanottokyky. Aistimus ilmenee havaintona ärsykkeestä, esimerkiksi ruoan tai juoman aiheuttama aistisolujen reaktio, joka välittyy hermoimpulsseina aivoihin. Jos henkilöllä on jokin aistiyliherkkyys aistii jonkun asian paljon voimakkaammin, kuin keskivertoihminen. Ihmisellä on taipumus turtua tai tottua esimerkiksi epämiellyttävään hajuun, mutta aistiyliherkkä ei totu. Aistiyliherkkää henkilöä on vaikea saada maistamaan esimerkiksi jotakin ruokaa kotitalouden tunnilla, sillä esimerkiksi spaghetin koostumus voi olla epämiellyttävä. 

Meillä on kaksi keskusta, jossa säädellään meilihyvää ja esimerkiksi nälkää. Homeostaattinen järjestelmä säätelee nälkäisyyden ha kylläisyyden tunteita. Mielihyväkeskus taas liittyy ruoan palkitsevuuteen ja toisaalta myös selviytymisvaistoon. Jos näissä keskuksissa on häiriöitä, voi henkilö esimerkiksi syödä enemmän kuin kroppa vetää tai toisaalta syödä esimerkiksi suruun.

Kaikki aistit osallistuvat syömisen nautintoon.
Näköaisti = ulkonäkö, rakenne (ennakointi)
Hajuaisti = Aromi tai haju
Flavori = makuaisti, hajuaisti, tuntoaisti
Lämpotila = tuntoaisti
Rakenne= tuntoaisti (kosketustunto ja lihastunto), kuuloaisti (esimerkiksi rapeus)

Näköaisti

Ruoan ulkonäkö on melko ratkaiseva, sen pohjalta luodaan ennakkokäsityksiä. Näön avulla voidaan havaita muoto, koko, rakenne, kiilto, liike ja väri. Väri on hyvin keskeinen (kirkas väri kertoo makeasta) ja likainen väri (epähuokuttelevuus). Reaktioita havaitaan värien avulla (maillardin reaktio). 

Hajuaisti

Hajuaistin avulla havaitaan ominaistuoksuja ja aromeja. Hajun avulla havaitsemme myös miellyttäviä tai epämiellyttäviä tuoksuja. Hajuaistimus muodostuu ortonasaalihajusta, ohimon paikkeilla sijaitsevan sisäisen hajukäämin välityksellä. Haju voi liittyä myös yhteyteen: hiki haisee pahalle, mutta juusto ihan hyvälle. Haju ei ole niin epämiellyttävä juuston kohdalla. 

Flavori

Suussa lopulta muodostuva kemiallinen aistimus. Ruoan ominaisuutta yhdessä kutsutaan flavoriksi. Kemotuntoaistimukset syntyvät suun ja nenän limakalvojen vapaiden hermopäätteiden (kolmoishermo) kemiallisena ärsytyksenä. Kemoaistimuksia ovat poltto, lämpö, pistely, kirvely, kutina, kihelmöinti, turtumus ja tulisuus.

Makuhavainnot

Makea, suolainen, hapan, karvas ja umami. Makuaistimus syntyy kielen makusilmuissa sijaitsevien makureseptorisolujen välityksellä. 

Myös kuuloaistin kautta saadaan makuasitimukseen vaikuttavaa tietoa ruoasta ja juomasta. Kaakao tai jäätelö voivat olla ihan överimakeita jäähtyneinä tai sulaneina. Ruoka on ihmiselle sopivaa yleensä ruumiinlämpöisenä. 

Erilaiset testit
  • Erotustestit (arvailu?)
Esimerkki: arvioijalle esitetään samanaikaisesti 3 näytettä, joista kaksi on samanlaista ja yksi poikkeava. Arvioijan tehtävänä on tunnistaa yksi poikkeava näyte.
  • Profiilimenetelmät, kuvailevat menetelmät
Esimerkki: pikkuleivän rakenteen, maun ja suutuntuman arviointi eri syöntivaiheissa.
  • Mieltymysmenetelmä
Esimerkki: kuluttajaraadille toteutettu makumieltymystesti, jossa laitetaan esimerkiksi 3 tuotetta paremmuusjärjestykseen.
  • Asitinvarainen arviointi kotitaloustunneilla 
Esimerkki: perusmakutesti, joka on oikeastaan vähän tylsä ja yksinkertainen.

Nämä asiat käytiin luennolla. Mtä sitten tapahtui demolla?

Demolla jatkettiin teeman mukaisesti maistelu, tunnuselu, haistelu, katselu ja jopa kuuntelu meiningillä. Ensin keittiöissä valmistui testejä varten pinaattikeittoja ja suklaakiisseleitä. Meidän tiimi valmisti suklaakiisselin, johon tuli suurusteeksi perunajauhoja.

Kiisselimakutestiin tuli siis kolme testattavaa, yksi meidän perunajauhoinen kiisseli, yksi melko makea vaniljainen kiisseli ja yksi kiisseli, jossa oli paljon vähemmäns sokeria kuin omassamme. Se oli eniten aikuiseen makuun.

Pinaattikeittomaisteluun tuli myös kolme näytettä, yksi sellainen jossa on 2x määrä pinaattia, yksi täysmaitoon tehty ja yksi, jossa oli mausteena muskottipähkinää. 2x pinaatti oli mielestöni ehdottomasti paras, vaikka nestemäärä pinaatin ansiosta oli ehkä liian suuri. Se kuitenkin maistui ja näytti miellyttävälle.

Aistinvaraisessa arvioinnissa pääsimme tunnustelemaan erilaisia purkkeihin pakattuaja kuiva-aineita, kuten puuroriisiä, rakesokeria ja kuivattuja herneitä. Raesokerin kohdalla arvaus meni väärin (sanoin soijarouhe). Pieniin purkkeihin oli pakattu tuoksuttelua varten erilaisia mausteita ja raaka-aineita, joita pääsimme arvailemaan. Siellä yllättäjänä oli sitruunamelissa ja anis, joka olikin kuin lakritsi! Itse koukutuin kaneliin, joka ei vain petä koskaan, ja haaveilin jo joulusta.. Kuuntelupisteellä tiimiläiset arvasivat mitä yksi jäsenistä syö. Rouskuteltavana oli porkkanaa, omenaa, sipsejä ja hapankorppua. Lisäksi purkeissa helisi erilaisia kuiva-aineita, joiden pari piti löytää. Meillä tämä osio meni melko metsään, ja pehmeiden äänien kohdalla (sokeri, seesaminsiemenet) olimme vähän hukassa. Näkörastilla mietittiin värisävyjä erilaisille kasviksille ja maisteltiin mehuja, joiden väristä saattoi herätä ennakkoluuloja.

Kaikkineen tunti oli koostettu hyvin ja saimme paljon asioita tehtyä aikarajan puitteissa. Aistit ovat kyllä sikäli mielenkiintoinen juttu, että ajoittain menee täysin harhaan. Oli myös hauskaa huomata, miten hajuaisti vaikuttaa niin voimakkaasti makujen maistamiseen. Otimme muun muassa teetä nenästä kiinni pidellen, jolloin se ei maistunut yhtään miltään. Kahvin happamuus ja mehun makeus sen sijaan tulivat läpi, vaikka nenästä pitikin kiinni.

Lopputunnista maisteltiin juustoja, ja ne eivät kyllä petä koskaan. Uusi rakkaus on löytynyt; valkohomejuustoa, viinirypälettä ja suolakeksiä. Nam!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Saako olla kasviksia?



Tänään meillä oli aiheena kasvisruokavaliot. Olimme jakautuneet neljään ryhmään, joissa valmisteltiin esitys ja ruokia tietyn teeman alla. Oma teemamme oli elävä ravinto ja minulla ja parillani vielä tarkemmin idättäminen.

Idätyksessä on kysymys erilaisten kuorellisten siementen, itujen ja viljojen kasvattamisesta. idätys parantaa ravintoainearvoja ja raaka-aineen proteiini muuttuu helpommin hyödynnettävään muotoon. Siemeniä huuhdellaan ensin huolellisesti, purkitetaan ja peitetään harsolla. Purkki asetetaan kallelleen, jolloin neste pääsee valumaan purkista pois. Idätys kestää idätettävästi raaka-aineesta riippuen 12 h – 6 vuorokautta. Valmiit idut ovat n 1-5 cm pituisia, ja niitä voi maistella jo kesken kasvun. Valmiissa iduissa on paljon vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, kunhan niille antaa riittävästi aikaa.

Elävää ravintoon kuuluvat monipuolisesti kasvikset, hedelmät ja siemenet. Ruokavalioon ei kuulu mikään prosessoitu, eläinperäinen tai kuumennettu. Kasviksissa ja hedelmissä ajatellaan olevan enemmän ravintoaineita jäljellä, eikä esimerkiksi öljyä käytetä ruoan valmistuksessa. Elävään ravintoon sen sijaan kuuluu esimerkiksi idut ja tuorepuristettu mehu, jota mekin muille opiskelijoille valmistimme. Mehuun laitoimme porkkanoita, appelsiineja, veriappelsiineja ja tuoretta inkivääriä. Sen kanssa tuli olla tarkkana, ettei maku ole liian hyökkäävä. Mehulinko hoiti mehustuksen helposti meidän puolestamme, aikaa kului ainoastaan pilkkomiseen ja koneen puhdistukseen. 9 porkkanasta, 3 appelsiinista ja 2 veriappelsiinista saatiin kuitenkin vain puoli kannullista mehua, joten koen mehun teon melko työlääksi tämän vuoksi. 

Toinen ryhmässämme valmistettu elävän ravinnon mukainen tuote oli smoothie, jossa oli banaania, pinaattia, omenaa ja avokadoa. Smoothie oli ihanan raikas ja väriltään tumaan vihreä, joten siitä tuli jo katsellessa kovin terve olo. Elävä ravinto onkin oikeaa värien kirjoa! Muissa ryhmissä puhuttiin vegaaneista ja lakto-ovovegaaneista. Miettimisen aiheita oli paljon, esimerkiksi vegaaneista näytetyn videon kohdalla. Eläimet ovat kavereita, kenenkään ei tarvitse kuolla nautinnon takia, jokainen elämä on arvokas.

Valmistimme nämä maistiaiset jo opetustuokiolle, jonka jälkeen seurasi vielä muiden ryhmien valmistavat ihanat ruoat. Saimme kookosmaitoon valmistettua tofu-sienikeittoa, couscous – salaattia, pähkinäistä porkkanalisäkettä, kasvis-tofu wokkia, mausteista linssipataa, oliivi-peltileipää, hyydytettyä soijajuustokakkua ja kookosjäätelöä. Niin paljon ihania makuja ja värejä, että meni ehdottomasti top 3 kaikista valmistamistamme ateriakokonaisuuksista. Kun kerron veljelleni valmistavani ateriaksi kasvissosekeittoa, kysyy hän usein: ”Selvä, mutta mitä on ruoaksi?” Näihin ennakkoluuloihin sopii ehdottoman hyvin ihanan pehmeä tofu-sienikeitto.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Arjen haasteet

Tänä tiistaina valmistimme arjen haasteet - tehtävän puitteissa 9 - vuotta täyttävälle Nikolle syntymäpäiväjuhlatarjottavat. Nikolla oli gluteenitonta ruokavaliota noudattava setä ja maitoallerginen mummo, joka piti ottaa huomioon tarjottavia suunnitellessa. Lisäksi juhlavieraiden joukossa oli diabeetikko, jolloin turha kermalla tai sokerilla läträäminen on hyvä jättää pois.
Tämä Niko piti erityisesti kilpikonnista, joten suunnittelimme tarjottavat tämän teeman ympärille. Tarjottavat koostuivat tällaisista asioista:
  • Kilpikonnakakku (G, M, L)
  • Suolaiset paprika-pinaatti-sipuli piiraat (G, M, L)
  • Macaronssit (G, M, L)
  • Kuningatarkeksit (G, M, L)
  • Pappilan hätävara (ylimääräisistä aineksista)
  • Paprikakiekot (ylimääräisestä aineksista)
  • Suklaa omenat (ylimääräisistä aineksista)
Meille oli määritelty budjetti etukäteen, jonka suuruus meidän ryhmällä oli 11€. Kilpikonnakakun valmistelimme jo esivalmistelukerralla viikko sitten. Pohja oli gluteeniton kääretorttu, joka täytettiin ja leikattiin annospaloiksi. Pyöreä kulho vuorattiin torttupaloilla ja kasvikermasta vatkattiin sisus kakkuun. Budjetin rajoissa saimme ostettua mantelijauhot, munia, vihannekset, sitruunat ja tomusokerin, osa kuiva-aineista löytyi keittiöstä valmiina. Lisäksi käytimme itse valmistettua omenahilloa ja kuivattuja omenalastuja, joiden kaveriksi saimme hankittua tummaa suklaata.

Omalle vastuulleni osuivat macaronssit, jotka ovat siis valkuaisista, sokerista ja mantelijauhosta valmistettuja pieni leivonnaisia pitsireunuksin. Niiden pinta on rapea ja sisus sitkeä, väliin tulee usein jotakin hilloa tai sitruunakreemiä, kuten meillä. Aloin valmistaa marenkeja vaahdottamalla valkuaiset, samalla kun työparini siivilöi tomusokeria ja mantelijauhoja. Vasta kun olimme jo lisänneet siivilöidyt jauhot valkuaisvaahtoon ymmärsin, että olin mokannut pahemman kerran: unohdin vaahdottaa valkuaiset sokerin kanssa! Massa oli nyt paksua, ilmakuplat ilmeisesti hajosivat, ja kulhoon muodostui kökköjä. Meillä ei ollut enää mantelijauho jäljellä kuin 1/3 annokseen, mutta koska alkuperäisestä reseptistä macaronsseja tuli noin 30 kpl, päätimme silti aloittaa homman alusta. Pilalle mennyt taikina leviteltiin pellille ja paistettiin pappilan hätävaraksi, sillä meillä oli myös hilloa, kermavaahdon jämiä, suklaata ja edellisellä kerralla kaappiin jäänyttä vaniljakastiketta. Toinen erä macarons taikinaa onneksi onnistui paremmin kuin hyvin, ja saimme värjättyä leivokset elintarvikevärillä vihreäksi.
Myös leivosten väliin tuleva sitruunakreemi juoksettui ensin, mutta saimme asian korjattua mikrossa sulattamalla rasvaa hetken. Onnistumisia koettiin siis rutkasti kaikkien vastoiskäymisten jälkeen! Paprikakiekot valmistuivat ylimääräisestä piirakkataikinasta, ja suklaa-omenalastut viime kerralla valmistetuista kuivatuista omenoista. Kilpikonnakakku sai koristeeksi kasvikermaa (maidoton) ja kiiviä. Suklaasta muotoiltiin silmät ja suu. Lopulta tarjottavat olivat ihan onnistuneita, pieni erä makaronsseja lähes valioyksilöitä ja pienet suolaiset piiraat ihan maistuvia.
Muissa keittiöissä valmistui maukas siemensalaatti, gluteenittomia hapankaalipiiraita, omenakiisseliä, mokkapaloja ja toinen kilpikonnakakku. Kyllä kelpasi Nikolla viettää synttäreitä, kattauskin oli tosi hieno!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ei maitoa minulle



Kävimme tunnilla tänään läpi VL,L ja M erityisruokavalioita ja kävimme läpi allergioita niin viljalle kuin muillekin yksittäisille raaka-aineille. Itse olen aikoinaan ollut täysin maidoton, ja sittemmin jatkanut laktoositonta linjaa. Itselle maito ei oikeastaan juurikaan sovi, jonka ajattelen johtuvan huonosta maitoproteiinin pilkkomisesta. Saan maidosta ilmavaivoja ja tukalan olon. Jos elimistö ei siedä lainkaan maitosokeria eli laktoosia, puhutaan laktoosi-intoleranssista. Laktoosi-intolerantikon elimistö ei tuota riittävästi maitosokeria hajottavaa laktaasientsyymiä. Laktoosin sieto (maitosokerin imeytyvyys) on yksilöllistä: yleensä elimistö pystyy käsittelemään ainakin pieniä laktoosimääriä ja tällöin voidaan nauttia vähälaktoosisia elintarvikkeita sekä usein myös hapanmaitotuotteita sekä kypsytettyjä juustoja. Laktoosia esiintyy luonnossa ainoastaan maitotuotteissa. VL, eli vähälaktoosinen taas sopii niille, joilla maitosokerin sieto on ainoastaan heikentynyt. Vähälaktoosiseen ruokavalioon ohjeistaa HYLA merkki ja INTO tuotemerkki.

Laktoosittoman leiman tuote saa, kun laktoosin määrä tuoteselosteessa on 0g. Täysin laktoosittomia tuotteita ovat pitkään kypsytetyt juustot (esimerkiksi emmental) ja laktoosittomiksi jalostetut elintarvikkeet. 

Maitoallergia on sitten asia erikseen. Lehmänmaidolle allerginen henkilö on herkistynyt maidon valkuaisaineille eli sen proteiineille, jolloin henkilö saa allergiaoireita maitotuotteista. Maitoallergisen ruokavaliosta poistetaan kaikki maito ja maitoa sisältävät elintarvikkeet. Myös vuohenmaidon kanssa kannattaa olla varovainen. Hyvin herkästi oireita saavilla myös voi ja margariini ovat kiellettyjä maitotuotteita.

Mitäs muita allergioita sitten onkaan? Allergisen ihmisen immuunijärjestelmä toimii liian tehokkaasti eli elimistö puolustautuu sinänsä ihan harmittomia aineita vastaan. Allerginen reaktio ilmenee erilaisina oireina tai oireyhdistelminä, hengitysteiden limakalvoilla, iholla, silmissä tai ruoansulatuskanavassa. Mielestäni allergisoituminen ja allergiareaktio on todella kummallinen: miksi elimistö alkaa omalla puolustusjärjestelmällään tekemään haittaa itselleen, jos aiheuttajana on jokin niinkin tavanomainen asia kuin vaikka lämmin ilma (rasitusastma)? Yleisimmin ihmisiä allergisoi kala, kananmuna, selleri, herne, maito, viljat, mansikka, kiivi, sitrukset, manteli, pähkinät ja jotkut lisäaineet.

Mitä me sitten tunnilla tällä kertaa valmistimme, oli syntisen hyvä hedelmävaahto. Vaahto oli maidoton, gluteeniton ja munaton. Resepti oli hieman yllättävä, sillä siinä oli puuroksi keitettyä riisiä! Puuro valmistettiin ensin, jonka jälkeen vaahdotettiin kaurakerma. Hedelmäsose ja puuro yhdistettiin massaksi joka sitten varovaisesti sekoiteltiin kaurakermavaahtoon. Koko komeus sai mausteeksi vaniljaa. Riisihedelmävaahto tarjoillaan perinteisesti marjojen, marjasalaatin tai hedelmäsalaatin kanssa, joista me noudatimme viimeisintä. Muissa keittiöissä tehtiin esimerkiksi vegen suklaakakkua, joka luonnollisesti oli todella hyvää. Hauskaksi yllättäjäksi nousivat myös makeat tattarilastut, joissa ei ollut lainkaan sokeri. Erityisruokavalioiden kanssa plärääminen on hauskaa, sillä joutuu käyttämään mielikuvitusta ja toisaalta vaihtoehtoja rajautuu pois. Onnistumisen tunteetkin ovat aina kaksinkertaiset – voiko joku maidoton suklaakakku oikeasti olla noin hyvää?

Valmistimme myös kakkupohjat pakkaseen lepäilemään tulevaa viikkoa varten, kun meillä on arjen haasteet – kerta. Silloin pääsee Niko 9 v. juhlimaan herkkujen kera! Omalla vastuualueellani on muun muassa macaronsseja.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Kerran viikossa - blogi

Tästä on tullut tällainen kerran viikossa - blogi, johon tulen hätäisesti rustailemaan meidän tiistain ruokademojen antia. Mutta pääasia, että aina välillä voi kirjoittaa.

Meillä oli ihan tosi mukava tiistai, sillä leivottiin ja kokattiin gluteenitonta. Sehän meinaa sitä, että meikäläinen pystyi huoletta ja ilman vatsanpuruja syömään kaikkea, mitä pöytään kannettiin. Luksusta! Ensin meillä oli info gluteenittomasta leivonnasta: siitä, kuinka pulliin ei saada vatkattua niin paljoa ilmaa (ilman vehnän gluteenia). Siitä, kuinka taikina on tahmeampaa ja hajoilevampaa. Siitä, kuinka leivonnainen voi helpommin kuivahtaa uuniin. Siitä, millä keinoilla taikinan koostumusta sitten saa paremmaksi: psyllium, vatkattu kananmuna, rahka, soseet (peruna, juurekset), ksantaani, huolellinen vatkaaminen (esimerkiksi yleiskoneella). Gluteenittomassa ruoanlaitossa ehdoton nounou ovat kotimaiset viljat, eli venhä, ohra, ruis ja kaura. Kaura tosin sopii useimmille keliaakikoille puhdistettuna, ei jos sen valmistusvaiheissa ei sekoitu yhteen esimerkiksi muiden viljojen pölyn kanssa. Gluteenia sisältää luonnollisesti esimerkiksi pasta, couscous, useat valmisruoat, useat makeiset, leivät, jotkut suklaat, erilaiset puolivalmisteet (mm. pakasteet), kastikkeet, mausteet, friteeratut tuotteet ja jopa jäätelöt. Mitä kummallisimmissa tuotteissa voi olla vehnää - sen minäkin olen oppinut huomaamaan.

Gluteenittoman ruoanvalmistukseen sen sijaan sopii oivallisia raaka-aineita, kuten tattari, kvinoa, puhdistettu kaura-, maissi-, riisi-, soija-, tattari-, hirssi-, perunajauho ja erilaiset gluteenittomat jauhoseokset. Meidän keittiössämme valmistettiin ihania kasvispyöryköitä, joissa oli kananmunaa, hirssiä ja yrttejä. Ne olivat ihan super maukkauta ja meheviä! Hirssi liotettiin ensin, ja sitten sitä keitettiin yhdessä kuullotetun sipulin kanssa kasvisliemessä. Tämän jälkeen massaan lisättiin kananmuna, mausteet ja persilja. Sitten pyörykät paistettiin öljyssä. 

Omalla vastuullani olivat gluteenittomat patongit, joihin käytettiin psylliumia. Psyllium, hiiva ja lämmin vesi saivat levähtää noin 10 minuuttia, jonka jälkeen seokseen lisättiin puolet jauhoista. Seosta vaivattiin muutamia minuutteja yleiskoneessa jonka jälkeen siihen lisättiin lisää jauhoja. Taikinaa ei kohotettu sellaisenaan, vaan siitä leivottiin pöydällä jauhoja apuna käyttäen patonkeja. Taikina oli yllättävän helppo käsitellä, kun jauhotti pöydän hyvin. Olin suht tyytyväinen. Kohotukset jälkeen patongit saivat olla uunissa puolisen tuntia. Vikki: heitä lasillinen vettä uuninpohjalle kun laitat leivät uuniin ja sulje kansi nopeasti. Saat ihanan rapsakan pinnan! 

Muissa keittiöissä tehtiin porkkanaohukaisia, tattarisalaattia (joka oli myös superhyvää), suklaa-kaura-neliöitä, kuningatarbostonkakku (aivan ihana), karjalanpiirakoita ja sämpylöitä. Kokonaisuudessaan ateria meni ainakin omalta osaltani kirkkaasi top 5 ikinä koulussa valmistetuista kokonaisuuksista, vaikka toki gluteenittomuudesta saattaa rapista muutama henkinen piste..

Muutoin koulussa olemme puuhanneet ruotsia ja tänään alkoi myös Kvali. Luennoitsija oli ihana! Kolme tuntia hurahti vauhdilla. "Jos käytte näillä luennoilla, saatte hyvän numeron tästä kurssista, teette hyvän kandin, teette hyvän gradun, saatte hyvän miehen, kauniin kodin ja kesällä paistaa aurinko. Jos ette, saatta huonon numeron, huono kandi, huono gradu, joku luuseri ja kesällä sataa" 

Olemme tehneet ruokademojen ohessa mukavaa arjen haasteet - tehtävää, jonka puitteissa meidän keittiö suunnittelee Niko 9 v. synttärit. Nikon juhliin valmistetaan gluteenitonta ruokaa, joka soveltuu myös diabeetikolle. Koska niko tykkää seinäkiipeilystä ja kilpikonnista, valmistamme kilpikonnakakun (kiivikoristeilla) jota pitkin kiipeilee seinäkiipeilijä, pieniä kilpikonna macaronsseja ja pinaattipiiraan. Jos jää aikaa, pyöräytämme vielä auton muotoisia näkkäreitä.

Kaikesta kouluun liittyvästä ja muustakin elämästä olen tällä hetkellä aika innoissani. Minulle kuuluu hyvää!


tiistai 23. syyskuuta 2014

Suolainen säilöntä

Tervehdys! Tiistain ruokademolla jatkoimme teemalla säilöntä. Nyt keittiöissä valmistui suolaisia säilykkeitä, kuten hapankaalia.


Etikkasäilöntä

Etikkasäilykkeillä saa kivaa väriä ruokapöytään. Tuotteiden säilyminen perustuu happamuuteen ja osittain myös käytettyyn sokeriin, jonka voi korvata myös hunajalla. Säilykkeitä voi ja kannattaa maustaa, joista yleisimmin käytetään pippuria, neilikkaa, inkivääriä ja kanelia. Tavallisimmin säilötään väkiviinietikkaan, joka sisältää 10% etikkahappoa. Etikkaa keittäessä kannattaa käyttää teräs- tai emalikattilaa kannen alla, tuuletus mielessä pitäen.  Etikka ruostuttaa metallikansia. Peitä tölkki ensin muovikelmulla tai käytä muovitettuja kansia.

Hapansäilöntä

Hapansäilöntä on kuivaamisen ohella uudelleen elpynyt säilöntätapa. Eniten hapattamalla säilötään kaalia, mutta myös muiden kasvisten ja sienten hapattaminen onnistuu. Entisinä aikoina kalaakin säilöttiin hapattamalla. Ruotsissa herkutellaan nykyäänkin hapansilakalla.

Hapansäilöntä perustuu maitohappobakteerien aikaansaamaan käymiseen, jossa pH laskee ja mikrobien toiminta estyy. Maitohappobakteereita on luonnostaan kaikkialla ja niiden ravinnokseen käyttämiä sokereita vapautuu kun kasvisten soluseinät rikotaan pilkkomalla tai raastamalla. Jota maitohappoa muodostuu, täytyy lämpötilan, hapettomien olosuhteiden ja hygienian olla optimaaliset. Hapankaalin valmistuksella voi hyvin aloittaa, sillä kaalin hapattaminen onnistuu varmimmin.  Hyvä hapansäilyke on raikkaan hapan ja siinä on hyvä aromi.

Kuivaaminen

Kuivatussa tuotteessa ei ole mikrobeja, sillä ne eivät saa riittävästi vettä. Kuivaaminen on aika hyvä tapa säilöä, sillä maku ja useimmat vitamiinitkin säilyvät hyvin. Kuivata voi melkein mitä vain ruoka-aineita. Tavallisimmin kuivataan yrttejä, vihanneksia, sieniä ja marjoja, mutta myös lihaa ja kalaa voidaan säilöä kuivaamalla.

Meidän keittiössä valmistui välimeren kasviksia, jotka maustettiin välimeren tapaan ja säilöttiin etikkaan. Purkista tuli tosi kaunis, se sai kivasti väriä kesäkurpitsasta ja paprikasta. Myös tässä tapauksessa pidimme tarkkaan huolta hygieniasta, eli kuumensimme purkit uunissa ja keitimme kannet vedessä. Valmistimme myös gluteenittoman kääretortun, jonka täytteisiin käytettiin viime kerralla valmistettua hunajamelonihilloa. Toisessa keittiössä valmistui heraa bulgarian jogurtista, ja loput tästä jogurtista piilotimme tortun täytteisiin. Tuli muuten herkkua! Kahvin kanssa maistelimme myös viime kerralla valmistettua mehua, joka oli myös oikein hyvää. Säilöntä on helppoa, hauskaa ja edullista ja minua jopa hiukan hävettää, ettei sitä ole tullut tehtyä kotona. Siihen voisi tulla muutos juurikin nyt, ja haluankin seuraavaksi kuivattaa sieniä ja valmistaa hapankaalia!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Syyssadon hilloja


Tällä kerralla keittiössä oli aiheena säilöntä ja ruoan valmistaminen puutarhan antimista. 
Kesän marjoista valmistuu aika kivoja makeita hilloja ja hillokkeita, ja mehut tehdään joko keittämällä tai höyryttämällä. Muutamia asioita, joita säilöjän on hyvä muistaa: 
  •  Tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet ja puhtaisiin purkkeihin ja pulloihin säilöminen.
  • Tölkkien ja pullojen kuumentaminen ennen käyttöä joko uunissa (100-125 astetta) sanomalehtiin käärittynä tai vesikattilassa kiehauttamalla. Purkit voi myös pestä astianpesukoneessa ja ottaa käyttöön suoraan sieltä kuumina. Myös korkit ja kannet pitää lämmittää.
  • Purkit voi vielä huuhdella kuumalla vedellä, jossa on Atamon – säilöntäainetta.
  • Purkit pitää täyttää piripintaan ja sulkea kannet ja korkit huolellisesti heti täyttämisen jälkeen. Purkit säilytetään kylmässä ja vedolta suojattuna.
  • Hillot valmistuvat helposti hillosokerin avulla.
  • Valmiit säilöntäaineet kiinteyttävät hillojen rakennetta (kaliumsorbaatti) ja pienentävät tarvittavaa sokerimäärää.
  • Lisämakua hilloihin saa erilaisista mausteista ja raaka-aineyhdistelmistä (kaneli, vanilja)
  •  Myös kasviksista saa hilloja ja marmeladeja. Esimerkiksi kesäkurpitsasta saa oivallisen hillon!
Mehujen valmistaminen

  •  Perinteisesti höyrymehu valmistetaan höyrystimen avulla. Erityisen hyviä ovat kovakuoriset marjat (mustaherukka)
  • Keitettyyn marjamehuun ei tarvitse mehustinta vaan marjat ja vesi keitetään kattilassa, mehu siivilöidään ja sokeroidaan.
Erilaisia säilöntätapoja


Umpioiminen


Säilöttävä tuote purkitetaan ja muovitiivisteelliset twist off -kannet suljetaan löyhästi. Purkit laitetaan kattilaan ja lisätään kylmää vettä 2/3 tölkkien korkeudesta. Vesi kuumennetaan kiehumispisteeseen ja pidetään siinä noin 15 minuuttia. Kuumennus laajentaa myös purkin sisältöä. Nosta purkit vedestä ja kierrä kannet tiukasti kiinni. Kun purkit jäähtyvät, sisältö kutistuu ja synnyttää tyhjiön. Purkit ovat nyt ilmatiiviit. Sisältö säilyy noin kaksi vuotta.

Nesteeseen säilöminen


Marjoja, hedelmiä ja yrttejä voidaan säilöä erilaisiin nesteisiin. Kuivatut yrtit, valkosipulit ja tomaatit säilötään yleensä öljyyn. Kasviksia voi säilöä kaatamalla niiden päälle kiehuvaa etikkalientä tai keittämällä ne etikassa. Marjoja voi säilöä alkoholiin, esimerkiksi rommiin tai brandyyn. Alkoholin säilövää vaikutusta voi listätä sokerilla.


Keittäminen:


Keittämällä valmistetut säilykkeet säilötään kuumana. Hedelmät tai marjat keitetään sokerin kanssa ja purkitetaan, kun hillo on kuumaa. Purkit täytetään kuumalla säilykkeellä piripintaan, jottei pieneliöille jää happea ja elintilaa. Sulje purkit välittömästi. Kannet steriloidaan kiehauttamalla.



Kuivaaminen


Ruoka-aineita voi kuivata huoneenlämmössä tai uunissa. Huoneenlämmössä kuivatessa hedelmät tai vihannekset leikataan siivuiksi ja pujotetaan lankaan. Siivujen annetaan kuivua viikon tai useamman viikon ajan niiden kosteuspitoisuudesta riippuen. Uunissa kuivaaminen on nopeampaa ja hygieenisempää. Kuivattavat siivut levitetään pellille ja kuivataan kolmesta kuuteen tuntia 30–40 °C:n lämmössä. Siivuja on hyvä käännellä tunnin välein. Mikroaaltouunissa kuivaaminen ei onnistu.

Me valmistimme omassa keittiössämme uuniomenahilloa ja kesäkurpitsahilloa. Uuniomenahillossa paloiteltiin omenat vuokaan ja lisättiin joukkoon sitruunamehua, hillosokeria ja kanelitanko. Omenat viettivät uunissa noin tunnin verran aikaa jonka jälkeen ne soseutettiin ja säilöttiin uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin. Kesäkurpitsahillo sai kaverikseen omenaa ja mausteeksi sitruunaa ja mintunlehtiä. Koko komeus keitettiin kasaan hillosokerin kanssa ja survottiin perunasurvimella, jotta hilloon jäi mukavasti myös sattumia. Lasten kanssa hillojen tekeminen onnistuu varmasti todella kätevästi, ainoita pulmia voi tuottaa kuumat lasiset astiat ja niiden käsittely. Omat hillomme jäivät aavistuksen verran löysiksi, mutta asettuvat kyllä sitten jäähdyttyään ja kylmässä. 


Omien tekeleittemme kohdalla hävikki ei ollut kummoinen, noin 100g kiloa kohden eli n. 10%. Oman hillon tekeminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin kaupasta hillon ostaminen, puhumme siis useista euroista.


Sitten muutama sana hillon säilyttämisestä.


Purkeista mikrobit hävittää kuumennus ja kansien keitto. Täysin steriiliksi purkkeja ei kotikonstein kuitenkaan saa. Siksi tarvitaan aine, joka estää mikrobijäämien kasvun hillossa, ja tämä aine on sokeri.


Sokeri vähentää hillosta niin sanottua vapaata vettä, joka on bakteereille elintärkeä. Bakteerit voivat käyttää hyödykseen ainoastaan vesimolekyylejä, jotka eivät ole sitoutuneina ruoan molekyyleihin. Tätä kuvataan termillä veden aktiivisuus (aw). Veden aktiivisuutta mitataan asteikolla nollasta yhteen, ja mitä alhaisempi aktiivisuus on, sitä paremmin hillo säilyy. Monen tuoreen elintarvikkeen aktiivisuus on luokkaa 0,99. Jos aktiivisuus laskee 0,92, käy bakteerien elämä mahdottomaksi. Hilloajan perusohjeena voidaan pitää sitä, että marjakiloa kohden käytettään puoli kiloa sokeria. Tällä määrällä veden aktiivisuudeksi jää 0,97. 


Sokeri imee mikrobit hillosta kuiviin. Veden aktiivisuus laskee kemiallisen ilmiön johdosta, jota kutsutaan osmoosiksi. Se tarkoittaa veden luonnollista pyrkimistä pois seoksesta, jotta pH olisi tasapainossa. Mikrobit sisältävät pääosin vettä, ja vahvassa sokeriliuoksessa vesi lähtee niiden soluista puoliläpäisevän solukalvon läpi. Bakteeri painuu kasaan ja kuolee – jos korvaavaa vapaata vettä ei ole ajoissa saatavilla. 


Keittäminen muuttaa sokeria. Kuumuuden ja marjojen happamuuden asiosta sakkaroosi pilkkoutuu fruktoosiksi ka glukoosiksi, eli hedelmä- ja rypälesokeriksi.  Nämä sokerit pystyvät sitomaan vettä enemmän kuin tavallinen sokeri, eli se on pahempi pöpöille. 


Hillosokeri sisältää happoa, ja marjoista liukenee keittäessä myös pektiiniä. Nämä hiilihydraatit tekevät hillosta hillon, eli rakenne muuttuu jämäkämmäksi. Marjojen kypsyessä pektiinipitoisuus kuitenkin laskee, ja ylikypsissä marjoissa pektiiniä ei ole juuri lainkaan. Hillo voi jäädä löysäksi, ellei pektiiniä lisätä valmistusvaiheessa. Tätä varten on hillosokeri. Sen pektiini on haitaton lisäaine, jota valmistetaan omena- ja sitrushedelmien puristusjätteestä. Hillosokeri sisältää myös muita lisäaineita, kuten sitruunahappoa ja kaliumsorbaattia. Ne lisäävät osaltaan säilyvyyttä, sillä mikrobit eivät pidä happamasta. 


Purkit pitää sulkea ilmatiiviisti heti, ja ne tulee täyttää aivan piripintaan. Käyttämämme purkit kuumennettiin sanomalehtiin käärittyinä uunissa, jolloin ne ovat mahdollisimman steriilejä. Täytimme purkit kuumia ja asetimme päälle vedessä keittämämme kannen. Näin purkkiin jää mahdollisimman vähän ilmaa, joka on elinehto bakteerien kasvulle. 


Kun mikrobeilta on eliminoitu vesi ja happi, pitää niiltä eliminoida vielä lämpö. Purkit nostettiin viileään heti niiden jäähdyttyä huoneenlämpöisiksi. 


Valmistuksessa tulee ottaa huomioon luonnosta tulleiden kasvisten ja marjojen käsittely, eli niiden huolellinen huuhtominen ja mullan poistaminen. Keittoaika on tärkeä, mutta myös käytetyllä lajikkeella on merkitystä. Jotkut omenat sisältävät suhteessa enemmän nestettä, joka vaikuttaa hillon koostumukseen. Suunnilleen puolet kasvisten, hedelmien tai marjojen painosta tulee olla sokeria säilömisen onnistumiseksi. Tällöin tuotteeseen ei jää haitallista määrää vettä. Uuniomenahilloa kannattaa sekoitella välillä paiston aikana, jotta sokeri tai omenasose ei paakkuunnu kiinni uunivuoan kanteen. Muutenkin kuumaa sokeria käsitellessä pitää olla tarkkana, sillä polttaminen saa aikaan kitkerän maun. Me emme lisänneet hilloihin säilöntäainetta, mutta jos näin olisi ollut, pitää se lisätä aina tilkkaan kuumaa vettä tai hilloa ja vasta tämän jälkeen loppuun määrään tuotetta. Kesäkurpitsahillon kohdalla pystyimme oleellisesti myös vaikuttamaan hillon väriin, sillä kuorimalla vihreän kovan kuoren pois tuli hillosta kauniin keltainen. Myös koostumukseen voi vaikuttaa valmistuksen loppupuolella, kun on aika soseuttaa hillo. Tähän tarkoitukseen voi käyttää niin survinta kuin sauvasekoitintakin. Säilöntävaiheessa on tärkeää, että purkit ovat edelleen steriilin kuumia, ja tuotetta täytetään aivan piripintaan saakka. Purkit tulee myös pyyhkiä kunnolta ulkopuolisilta roiskeilta ja kannet kiristää ilmatiiviisti. 


Uuniomenahilloa tarjoaisin esimerkiksi lettujen ja vaniljajäätelön kanssa, mutta myös kotijuuston päällä tai suolakeksien kera. Syysjuhlissa hillojen kanssa voisi olla tarjolla myös juustoja ja pieniä suolaisia suupaloja. Hillo toimii myös aamupuurossa tai rahkan seassa välipalana tai jälkiruokana. Koulussa hillon valmistuksen jälkeen nauttisimme sitä luultavasti pannukakkujen tai lettujen kera. Eksoottisempi vaihtoehto on kesäkurpitsahillo, jota voisi tarjota myös juustopöydässä tai esimerkiksi lehtitaikinatortun ohessa. Tätä hilloa uskaltaisimme soveltaa myös suolaiseen ruokaan, kuten riistalle. Molemmat hillot voisivat makeuttaa kaurahyvettä tai toimia paahtoleipien päällä iltapalana. Lapsille ja nuorille varmasti kaupasta hankittua sokeroitua jogurttia parempi vaihtoehto on maustamattomaan jogurttiin sekoitettu nokare itse valmistettua hilloa, joko omenasta tai kesäkurpitsasta.  Hillot sisältävät kuitenkin runsaasti sokeria, joten vaikka niissä on myös kasviksia, hedelmiä ja marjoja, tulee niiden käytössä muistaa kohtuus. Tästä on hyvä muistuttaa myös lapsia koulussa. 


Koulussa hilloja valmistettaessa tulisi huomioida kuumat astiat ja muutoinkin kuuman sokerin kanssa toimiminen. Hillon valmistuksessa mittasuhteet ovat tärkeitä tuotteen säilyvyyden kannalta. Säilöntäaineita käytettäessä on aina vaarana kitkeränmakuinen lopputulos, jos annostuksen lisääminen koko määrään on huolimaton. Hillot vetävät suuren määrän kasviksia, hedelmiä ja marjoja joten niiden pilkkomisessa tulee noudattaa varovaisuutta ja toisaalta muistaa huolellinen puhdistus ennen paloittelua. Jos hillossa käytettyä kanelitankoa haluaa hyödyntää uudelleen, tulee se huuhdella huolellisesti ja säilöä oikein.