Millaista on olla köksän ope?

Taas pitkä ja painava teksti, mutta aiheena ihan mielenkiintoinen. Jaan siis kotitalousopettajan haastattelun, ja muita pohdintoja tulevasta ammatista.

TUULIN HAASTATTELU

Tuuli (nimi muutettu) hakeutui opiskelemaan kotitaloustiedettä vahingossa. Hän oli päättänyt, ettei koskaan halua opettajaksi, eikä ainakaan yläasteelle. Tuulille leipominen ja ruoan laitto ovat aina olleet mieleistä puuhaa, ja viittä nuorempaa sisarusta tuli hoidettua ja äitiä autettua kotitöissä todella paljon nuoruusvuosina. Lukion jälkeen Tuuli hakeutui opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta ovet ammattikorkeakouluun eivät auenneet. Välivuotena Tuuli teki töitä vanhainkodissa, jotta saisi vähän kokemusta haaveammatistaan. Vanhainkodissa puuhastellessaan Tuuli huomasi, miten askareet keittiön puolella tuntuivat kaikkein mielekkäimmiltä, ja varsinkin niinä päivinä, kun lapsia tuli vanhuksia viihdyttämään, Tuulikin huomasi olevansa innoissaan. Vuoden jälkeen Tuuli oli ikään kuin ”siirtynyt” keittiön puolelle, ja vastasi nyt lähes kokonaan vanhainkodin ruokailusta ateriasuunnittelusta lähtien. Sairaanhoitajan ammatti jäi, ja Tuuli hakeutui ravintola-alalle opiskelemaan kokiksi. Hän teki harjoitteluja ravintoloissa, mutta kaipasi ajoittain vanhainkodin rauhaan ja etenkin lasten seuraan – Tuuli tiesi, että opintoja tulisi lisää. Miesystävä löytyi Helsingistä kesätöitä siellä tehdessä, ja syksyllä oli selvää, että pääkaupunkiseudulle piti päästä asumaan ja opiskelemaan. Tuuli halusi kokeilla yliopistoa, mutta häntä hieman häiritsi kaikki se akateemisuus – Tuuli rakasti tehdä asioita käytännössä, käsillään. Avoimen yliopiston kautta Tuulille suositeltiin kotitalouden opintoja, ja niinpä Tuuli hakeutui Helsingin yliopistoon kotitaloustiedettä opiskelemaan. Tuuli kuvaili löytäneensä heti ”kutsumuksen” opintojen kautta, kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Hän pääsi opinnoissa yhdistämään käytännön, ruoan ja puuhailun lasten kanssa. Opiskeluaikana Tuuli kävi kokoajan töissä kahviloissa ja ravintoloissa, joten opiskeluaikaa ei vietetty riennoissa ja muissa sellaisissa. Tuuli oli aina tunnollinen koulutyön kanssa: Hän näki paljon vaivaa tenttien eteen, sillä sellainen pänttääminen ei ollut hänelle ominaista. Tuuli muistuttaa, että yliopistossa voi opiskella ja mihin tahansa kouluun silti päästä sisään ja opinnot suorittaa, jos on tarpeeksi motivoitunut.

”Olin siis tehnyt kaksi asiaa selväksi: En halua opettajasi, enkä ainakaan opettajaksi yläasteelle. Pian löysin itseni kotitalousluokasta, yläasteikäisten nuorten kanssa leipomasta. Ja minähän nautin!”, Tuuli kuvailee. Hän kertoo työnkuvan muuttuneen paljon: Ennen kokkikirjat olivat rehellisiä opuksia, joissa ei ollut kuvia, vaan painavaa asiaa sivusta toiseen. Vuosien varrella on kirjoihin ilmestynyt hienoja kuvia, esimerkkejä ja eurooppalaisempia reseptejä. Ennen kotitaloutta opiskeltiin etenkin elämistä varten, siinä korostui enemmän juuri pyykkien käsittely, siivoaminen, vaatehuolto ja perusruoan tekeminen, kuten ruskean kastikkeen valmistus ja perunoiden monipuolinen hyödyntäminen. Ennen kokattiin suomalaista perinneruokaa (kiisselit, karjalanpiirakat, perunalaatikko), nykyään kotitalousluokissa valmistuu pizzaa, patonkeja ja vohveleita. ”Suomalaisia raaka-aineita käytetään edelleen, eikä keittiöön osteta esimerkiksi bataatteja tai muita vähemmän kotimaisia kasviksia. Lisäksi tehdään ruokaa vuodenaikoihin sopien, kuten ennen. Edelleen valmistamme vappumunkkeja ja Runebergin torttuja oikeina ajankohtina”, Tuuli kuvailee. Kotitaloustunneista on tullut lisäksi vähemmän teoreettisia, ja varmaankin lapsille hauskempia, sillä rajallinen aika ei mahdollista muihin sisältöihin paneutumista niin tarkasti. ”Jokaiselle tunnille pyrin samaan jotain syötävää. Jos koko tunti menee teoriaa käydessä, sulatamme pakkasesta esimerkiksi edellisellä viikolla valmistettuja sämpylöitä”, Tuuli sanoo. Lapset ovat kuulemma nykyään nirsompia, ja toisaalta ennen heidän voitiin olettaa osaavan enemmän kotitaloustaitoja, kuin nykyaikana. Perunat osattiin kuoria ja hiivataikina alustaa, nyt samaa ei voi enää olettaa. Tämä ei ole lasten vika, vaan muuttuva yhteiskunta (kuten erilaiset puolivalmisteet ja ulkona syöminen) ja kiireinen aikataulu ajaa eittämättä siihen suuntaan, että yhä vähemmän asioita tehdään kotona itse. Kotitaloustunneilla tulevaisuudessa tulee yhä enemmän näkymään kansainvälisyys, terveellisyys (terveyskasvatus), ruokavalin koostaminen oikein ja ekologiset ratkaisut. ”Toivon, ettei aikaamme ainakaan enää nipistetä, sillä jos jostain pitää leikata, tehdään se yleensä taideaineista. Kotitaloutta ollaan kuitenkin hahmottelemassa jo ala-asteen puolelle joskus tulevaisuudessa, joka on oikein hyvä asia”, Tuula havainnollistaa. 

Teknologiaa ei samassa mittakaavassa voi hyödyntää kotitalousopetuksessa, kuin esimerkiksi jossain reaaliaineessa. Kotitalousluokkiin voidaan silti tuoda esimerkiksi tablet – tietokoneet, joista luetaan reseptit, katsotaan opetusvideoita, tehdään oppimispäiväkirjaa ja haetaan tietoa ruoanvalmistuksesta ja esimerkiksi siivousaineista. Keittiön puolella taidetaan vielä toistaiseksi tyytyä perinteisiin tapoihin valmistaa ruokaa, vaikka toki kehitystä tapahtuu keittiövälineissä ja etenkin erilaisten laitteiden ekologisuudessa ja tehokkuudessa. 

Tuula aloitti heti harjoittelun myötä sijaisuuksien tekemisen kouluissa, ja sai melkein valmistumisen perään viran Helsingistä yläkoulusta. ”Rohkeasti pitää mennä työelämään ja ilmoittautua sijaislistoille, tehdä itsensä ikään kuin tutuksi. Sillä tavalla saa kyllä töitä”, Tuula sanoo. Tuulan mukaan opettajalta eivät työt lopu niin kauan, kun on lapsia maailmassa. Kotitaloustieteen kanssa tietenkin valita jokin muukin aine, josta saa hankittua pätevyyden, sillä pelkästään kotitaloudenopettajia palkataan melko vähän. Kouluissa ei ihan aina ole tarjota tarpeeksi tunteja, ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla pitää usein työskennellä useammassa koulussa. Opetustyön ohessa kotitalouden opettaja voi olla luokanvalvoja, ja hänellä on usein jonkun muun aineen opetustunteja. Tuula opettaa kotitalouden lisäksi terveystietoa. Hän tekee töitä kahdessa eri yläasteessa. Opettajana Tuula on toiminut 12 vuotta, mutta ei samassa talossa. Ensin Helsingissä, sitten hän yhtäkkiä kaipasi kodikkaampia ja pienempiä kuvioita, ja muutti töihin Porvooseen. Tuulan mielestä alalle tarvittaisiin ainakin lisää miehiä: ”Tämä ei ole pelkästään naisia varten. Kotitaloustiede on sitä paitsi aika trendikästä, jos saan sanoa”. Liikaa ei saa painottaa ruokaa ja siihen liittyviä asioita, sillä kotitaloustieteessä on kyse paljon muustakin. ”Tässä työssä korostuu ihan perus asiat kasvatuksesta, ja siinä on myös paljon yhteiskunnallisten ilmiöiden pohtimista. Jos perhe on toimiva yksikkö, siihen liittyy valtavasti muitakin asioita, kuin vain ruoan laitto. Kotitaloustiede on nuori ihmistiede”, Tuula sanoo. Pitää viihtyä lasten kanssa, olla tunnollinen ja vastuullinen, kotitaloustyössä myös käytännönläheinen. Opettajan työssä ollaan tekemisissä todella monen ihmisen kanssa (lapset, heidän perheensä, kollegat). ”Tulevaisuudessa pitää osata verkostoitua ja etenkin hakea ja käsitellä tietoa. Luulen, että sellainen omien vahvuuksien tunnistaminen ja toisten osaamisen ja avun hyödyntäminen tulee korostumaan. Kenties yhdysluokat ja yhteisopettajuus lisääntyvät”, Tuula kuvailee. Opettajan pitää olla ajan hermolla, jatkuvasti itseään kouluttava (koska ikinä ei tule valmiiksi) ja asioista kiinnostunut. Osaamista tulee päivittää. 

Uutta tutkimusta tulee jatkuvasti maailmalta liittyen esimerkiksi ravitsemukseen. Tietoa pitää osata käsitellä ja omaa osaamista päivittää. Kansainvälisyys kotitalousopettajan ammatissa ei korostu mitenkään erityisesti, lähinnä siinä muodossa, kun opiskelija vaihdossa olevia henkilöitä on luokassa. Toki erilaiset kulttuurit, eettiset kysymykset ja globalisaatio näkyvät jo ihan opetussuunnitelmassa: Yhä enemmän korostuvat eurooppalaiset maut, muiden kulttuurien piirteet ja osaaminen. Hyviä gradun aiheita löytyy kansainväliseltä aspektilta: ”Yksi kollegani tutki afgaaniperheiden sopeutumista Suomeen ja heidän toteuttamaansa ruokakäyttäytymistä Suomessa. Hieno aihe”

POHDINTOJA

Kotitalousopettajat opettavat peruskouluissa ja lukioissa kotitaloutta. Kotitalous on elämänläheinen aine, joka opettaa arjessa tarvittavia taitoja. Toivon, että tästä koulutuksesta saa hyvät eväät juuri oikeanlaisen arjen koostamiseen. Opinnoissa on korostunut paljon kasvatukselliset sisällöt jota pidän erityisen tärkeänä. Koen, että opettajalla on melko suuri vastuu, sillä nuorissa piilee tulevaisuus. Kaikki lapset suomessa käyvät peruskoulun, ja juuri opettajat saavat tutustua siis koko väestön läpi käyvään kattaukseen. Kotitaloustaitojen lisäksi työssä korostuu kuluttaja- ja terveyskasvatus, jonka painottaminen on tärkeää myös opinnoissa. Kotitalousopettajalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja organisointikykyä.

Kotitalousopettajat antavat peruskouluissa ja lukioissa kotitalousopetusta. Kotitalousopetus antaa oppilaille tärkeitä taitoja selviytyä omista ja perheen arkipäivän toiminnoista sekä valmiudet hyvään elämän hallintaan. Kotitaloudellisten tietojen ja taitojen lisäksi opetuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota taloudellisuuteen, terveellisyyteen ja työturvallisuuteen sekä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kuluttajakasvatus on keskeinen osa kotitalousopettajan työtä. Työssä menestyy henkilö, joka haluaa toimia lasten kanssa, päivittää osaamistaan, suunnitella, organisoida ja tehdä tavoitteellista työtä. Opettajalla on aina työssään tavoitteita. 

Oppituntien pitämisen lisäksi kotitalousopettajan työhön kuuluu huolehtia myös opetukseen liittyvistä hankinnoista, varastoista ja kalustosta. Kansainvälistyminen näkyy kotitalousopettajan työssä. Kansainvälistyvä keittiö on tuonut mukanaan opetukseen uusia raaka-aineita, valmistustapoja ja ruokalajeja. Työssä huomioidaan entistä enemmän myös oppilaiden erilaiset kulttuuritaustat.

Kotitalousopettajan työ tehdään opetussuunnitelman pohjalta, mutta se on hyvin itsenäistä ja vaihtelevaa. Oppilaat ovat yleensä aineesta kiinnostuneita ja hyvin motivoituneita. Tulevaisuudessa työskentelen toivottavasti jossakin koulussa, jossa vastaan kokonaan kotitaloudenopetuksesta ja sen lisäksi minulla on terveystiedon tunteja. Tällä hetkellä ajatus kahden koulun välillä kulkemisesta ei tunnu niin mukavalta, mutta saattaa olla välttämättömyys ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Työelämään siirtyminen on sinänsä jännittävää ja toivon, että siinä vaiheessa olen jollakin tapaa valmis. Toivottavasti tämä koulutus antaa hyvät eväät siihen, että on lähtökodat aloittaa omanlaisen käyttöteorian luominen ja pohjatyö. Opettajan työ lähtee käyntiin varmaan vasta muutaman vuoden kuluessa, kun saa oikean ”rutiinin”.

 Kotitalousopettajan on hallittava hyvin opettamansa aine sekä teorioineen että käytäntöineen. Hyvät opetustaidot ovat työssä tarpeen. Opettajalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja mielikuvitusta. Työ edellyttää organisointikykyä ja huolellista suunnittelua. Opetukseen käytettävä aika ja määrärahojen niukkuus suhteessa tavoitteisiin saattavat aiheuttaa ristiriitoja työssä.

Urapalveluita voi hyödyntää ainakin liittymällä ainejärjestöön (http://www.kotitalousopettajat.fi/), jonka kautta saa apua työnhaussa, CV:n laatimisessa, urasuuntautumisessa ja muissa ongelmatilanteissa. Työnteolle voi muodostua äkillisiä esteitä, jolloin uudelleen suuntautuminen on tarpeellista. Jo opintojen alussa tulee ottaa huomioon urasuuntautuminen, sillä esimerkiksi sivuaineen valinta vaikuttaa tulevaisuuden työnsaantiin. Uraohjausta voi saada yliopistossamme yksityisesti tai esimerkiksi liittymällä uraohjausryhmään. Työnhakuun liittyen järjestetään erilaisia koulutuksia, joita voi hyödyntää. Tärkeitä on tiedostaa, ettei ihan kaikkia ongelmia tarvitse ratkaista yksin, vaan on olemassa ammattihenkilöitä tukemaan näiden kysymysten kanssa painivia. Urapalveluiden piiriin kuuluu myös tulevaisuuden työnkuvan hahmottaminen ja erilaiset mahdollisuudet: Millaista työtä minä voin tällä koulutuksella tehdä, mitkä ovat tulevaisuuden haasteet ja tarpeet, millaisia osaajia tarvitaan?

Itse tutkailin työllistymistilannetta valmistumiseni aikaan, ja se näyttää aika hyvältä. Vaikka kotitalousopettajien työpaikat eivät juuri tule lisääntymään, jää moni opettaja juuri niihin aikoihin eläkkeelle, ja virkoja vapautuu. Kotitalousopettajan työ on ”tekijälleen uskollinen”, eli usein on kyse melko pitkäkestoisesta työsuhteesta.