Jouloma

Se olisi joululoma nytte. Ihanaa!

Tänään oli ainoastaan näyttökoe ruokatalouden hoito ja ravitsemuksen perusteet opintojakson tiimoilta. Olin kehittänyt pienen stressin tästä, mutta ihan turhaan. Koe meni oikein kivasti. 

Ammu alkoi siis ohjeistuksella ja työtehtävien arpomisella. Omalle kohdalleni osui majoneesipohjainen salaatti, munakas ja sipulin hienontaminen. Salaattiin sai valita ainesosatkin ihan itse, joten tehtävä oli kokonaisuudessaan aika helppo (verrattuna esimerkiksi ystävääni, joka valmisti kahdessa tunnissa seitimurekepullia, perunamuusia ja kastikkeen!). Tein salaatin paprikasta, kurkusta ja maustekurkusta. Melko simppeliä, mutta ihan toimivaa. Majoneesiin tulee siis keltuaisia, sinappia, jokin happo (sitruunamehu tai etikka), öljyä ja mausteita. Munakkaan kanssa ei ollut mitään yllätyksiä, käytin nesteenä vissyvettä, jolloin mielestäni tulee oikein hyvä munakas. Vaihtoehdoiksi oli laitettu myös kerma tai maito, en ole koskaan kuullut munakkaasta johon olisi nesteenä käytetty maitoa, joten päädyinkin nyt kotona googlettamaan asiasta.

"Usein munakkaaseen lisätään ennen paistoa hiukan vettä, maitoa tai kermaa"

"Jos ei laita maitoa, tulee vaan paistettu muna ja jos laittaa liikaa maitoa tulee munakokkeli"

Jyrki Sukula ei lisää munakkaaseen maitoa tai kermaa. Tiedä häntä, minä tein munakkaani koulussa vissyyn! 

Oli myös pienimuotoinen kattaustehtävä (korjaa kattauksesta virheet). Ei mitään ylitsepääsemätöntä siis ollenkaan. Laitan loppuun muutaman kuvan viikonlopulta, ja painun LOMALLE!

Herkuttelua Jyväskylässä

punaisissa

tämä ihanuus odotteleekin minua jo Porvoossa!

Joulu on S-linnassa

Joulufiilistelykuvia kuluneelta kuukaudelta.

yksi ihana ensilumen keskellä

ihana brunssi Turun Aula Cafessa

Perinteisiä joulupipareita koristeineen

herkkupäivällistä: bataatti-vuohenjuustopihvejä itseleivotulla sämpylällä

piparitalo vol 2! ensimmäinen romahti kermavaahdon pehmittämänä..

illanistujaiset, pikkujoulu Mikkelissä

Nautiskelua ravintola Kaarnassa Helsingissä

ensilumi

teehetki Rajattoman joulukonsertissa Finlandia talossa

Tällaisista asioista on koostunut oma joulukuuni. Se on ollut tähän asti oikein ihana.

Jouluruokamaraton

Jouluruokaa maanantaina, jouluruokaa tiistaina, jouluruokaa keskiviikkona.. Huomennakin jouluruokaa, sillä jääkaappi on pullollaan tähteitä!

Ihana talvinen maisema koulun ikkunasta

Kokkailimme Ruoka 1 opintojakson puitteissa ihanan, runsaan, perinteisen (kuitenkin modernilla twistillä) jouluaterian. Kokoonnuimme nauttimaan siitä joulumusiikin soidessa, kynttilän valossa, hyvässä seurassa. Se oli oikeaa joulufiilistelyä se. Olen muutenkin tänä vuonna huomannut, että joulusta voi oikeasti nauttia ihan kunnolla etukäteen. Ensimmäiset glögit voi keittää helposti marraskuun alussa ja piparitaikinaa pyöräyttää pakkaseen odottamaan paistamista. Minä, joka vietän siis tulevana viikonloppuna neljännet pikkujoulut, en ole vieläkään saanut läheskään tarpeekseni siitä kanelin, nelikan ja inkiväärin suloisesta tuoksusta.

kattaus

Savonlinnassa on nyt hentoinen lumikerros, ja muutenkin täällä on ihan oikeaa talven ja joulun tuntua. Kaikki on siis hienosti täällä päin. Kerron nyt hieman siitä ateriasta, jonka valmistimme.

Alkuruoat

Lohi-piparjuurirullat

Sienisalaatti

Jouluinen vihersalaatti

Rosolli

Piimäjuusto

Sinappisilakat

Keitetyt perunat

Sinappikastike

Pääruoat

Porkkanalaatikko

Bataatti-lanttulaatikko

Punajuuri-aurajuustolaatikko

Täytetty kalkkunarulla

Sinappikuorrutettu kinkku

Savulohi

Kermakastike

Höyrytetyt vihannekset

Jälkiruoat

Luumurahka

Maustemuffinit

Glögijuustokakku, gluteeniton, vaalea glögi

Glögijuustokakku, tumma glögi 

Joulufudge

Melko mahtava menu, eikös? Meidän ryhmä vastasi jälkiruoista, ja omalle vastuulleni jäi ainoastaan muffinien väsääminen. Niistä ei ollut paljoa vaivaa (lähinnä kuivat ja muut sekaisin keskenään), joten ehdin auttaa kattamisessa, koristelussa ja muussa sellaisessa. Kirjoitin muun muassa kaikille pienen jouluisen viestin kattauksen oheen. Jaan aivan mahtavan punajuuri-aurajuustolaatikon, lohi-piparjuurirullien sekä joulufudgen ohjeet, sillä omalla kohdalleni ne olivat sulaa rakkautta. 

jälkiruoat

Punajuuri-aurajuustovuoka

1 kg punajuuria

1 pkt aurajuustoa

1 sipuli

1 prk ruokakermaa

mustapippuria

suolaa

Kuutioi, lohko tai raasta punajuuri. Silpo sipuli. Lado ainekset kerroksittain uunivuokaan, rouhi väliin myös pippuria. Lisää tarvittaessa suolaa, muista, että aurajuusto on varsin suolaista. Kippaa päälle ruokakerma ja muhittele 200-asteisessa uunissa noin tunti. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla.

 

Lohi-piparjuurirullat

2 pkt graavilohta

1 omena

1 rkl sitruunan mehua

1 prk piparjuurituorejuustoa

nippu tuoretta ruohosipulia

sitruunan raastettua kuorta

hieman sormisuolaa

Levitä kalaviipaleet limittäin tuorekelmulla päällystetyn folion päälle suorakaiteen muotoiseksi levyksi.Kuori ja raasta omena karkeaksi raasteeksi. Mausta se sitruunanmehulla. Sekoita omenaraaste ja tuorejuusto tasaiseksi seokseksi. Levitä seos lohilevyn päälle. Kääri levy rullalle kääretortun tapaan ja pane pakastimeen vähintään pariksi tunniksi, jolloin se on helppo viipaloida.Ripottele päälle tuoretta ruohosipulia, hieman sormisuolaa ja pestyn sitruunan raastettua kuorta. Oheen sopii hienosti joululimppu, tai ruisleipä

Joulufudge

300g tummaa suklaata

150g pähkinäsuklaata

1 prk kondensoitua maitoa

3 rkl voita

1 pussi manteleita

0,25 dl suolapähkinöitä

1 tl piparkakkumaustetta

merisuolaa

Paloittele suklaa kattilaan, lisää joukkoon kondensoitu maito ja voi.Kuumenna miedolla lämmöllä hitaasti,niin,että ainekset sulavat tasaisesti.Lisää mantelit, suolapähkinät ja piparimauste,sekoita hyvin. Levitä massa foliovuokaan ja laita kylmään kovettumaan.Leikkaa fudget paloiksi. Sirottele valmiin fudgen päälle hieman merisuolaa.

Broileri palasiksi

Tänään käsiteltiin kokonainen broileri! Se oli hassua, ja ihan mielenkiintoista. Ei tarvitse myös vähään aikaan saada kanaa.

Tässä tärppejä kanan käsittelyyn kuvineen päivineen.

1. Laita tuore broileri leikkuualustalle rinta ylöspäin ja pyrstöpuoli itseäsi kohti. Halkaise rinta tukevalla veitsellä tai saksilla.
2. Jaa halkaistu broileri kahteen puolikkaaseen: leikkaa selkäpala yhdellä leikkauksella kaulasta pyrstöön. Poista sisäpuolelta rasva ja mahdolliset verijäänteet.
3. Leikkaa siivet irti, osa rintalihaksesta seuraa mukana. Hakkaa siiven kärjen uloin osa pois.
4. Erota alareisi, yläreisi ja selkäpala rintapalasta. Tee se yksinkertaisesti yhdellä viillolla reisien ja rintaosan välistä. Seuraa veitsellä kalvoja. Lopeta paloittelu jakamalla reisi ala- ja yläreisiksi joustavan polvinivelen kohdalta.

Broileri

kananmunasta löytyi höyheniä!

Broileriruuista on tullut yhä suositumpia. Viime vuonna broilerinlihaa syötiin noin kaksitoista kiloa henkeä kohden eli noin kaksi kertaa enemmän kuin  vuosikymmen sitten. Nopeaan suosion kasvuun ovat vaikuttaneet broilerinlihan edullinen hinta ja laaja tarjonta. Broileria on saatavissa nopeasti kypsyvistä fileesuikaleista haudutusta vaativiin koipireisiin, kaikkea valmiiksi maustettuna tai ilman mausteita. Vaihtelumahdollisuus takaa, ettei broileriruokiin kyllästytä.

Broilerinliha on nopeasti kypsyvää, mutta siinäkin on omat niksinsä. Suikaleet ja luuttomat paistileikkeet kypsyvät wokki- tai paistinpannulla 1 - 2 minuutissa, mutta luulliset koipireidet vaativat kypsennystavasta riippuen puolesta tunnista tuntiin. Liha on kypsää, kun sen sisälämpötila on 70 - 75
astetta, väri vaalea ja kudosneste kirkasta.

Broileri sopii erittäin hyvin myös vähärasvaiseen ja kevyeen ruokavalioon, sillä liha on lähes rasvatonta, kunhan jättää nahan syömättä. Kokonaisessa broilerissa nahkoineen on rasvaa 12 grammaa sadassa grammassa lihaa, mutta ilman nahkaa vain kolme grammaa. Vähärasvaisimpia ovat fileet ja rasvaisimpia koipireidet nahkoineen. Broilerinliha on erinomainen proteiinin lähde ja se sisältää myös monia B-ryhmän vitamiineja, rautaa, seleeniä ja sinkkiä. (Finfood)

Säilytys

Siipikarjan suolistossa voi elää salmonellabakteeri. Suomessa se on äärimmäisen harvinaista. Sen torjumiseksi broilerin säilytyksessä ja käsittelyssä kannattaa silti olla huolellinen. Tuore broilerinliha säilyy avaamattomassa tehtaan pakkauksessa +6 asteessa 1–2 vuorokautta viimeisen myyntipäivän jälkeen. Tuoreena palvelupisteestä ostettu broileri tai -palat on aina varminta kypsentää viimeistään seuraavana päivänä. Pakkaukset täytyy hävittää heti.

Pakastettu broileri suositellaan sulatettavaksi jääkaapissa suolaveteen upotettuna (4 rkl suolaa litraan vettä). Sulatuksessa on huolehdittava, ettei sulava neste pääse valumaan muihin elintarvikkeisiin. Varaa sulatukseen tarpeeksi aikaa: pakastebroileri sulaa noin vuorokaudessa.

Lähteet täältä ja täältä.

Kokkailimme broilerista risoton, ja siihen oheen patonkia.

 

Millaista on olla köksän ope?

Taas pitkä ja painava teksti, mutta aiheena ihan mielenkiintoinen. Jaan siis kotitalousopettajan haastattelun, ja muita pohdintoja tulevasta ammatista.

TUULIN HAASTATTELU

Tuuli (nimi muutettu) hakeutui opiskelemaan kotitaloustiedettä vahingossa. Hän oli päättänyt, ettei koskaan halua opettajaksi, eikä ainakaan yläasteelle. Tuulille leipominen ja ruoan laitto ovat aina olleet mieleistä puuhaa, ja viittä nuorempaa sisarusta tuli hoidettua ja äitiä autettua kotitöissä todella paljon nuoruusvuosina. Lukion jälkeen Tuuli hakeutui opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta ovet ammattikorkeakouluun eivät auenneet. Välivuotena Tuuli teki töitä vanhainkodissa, jotta saisi vähän kokemusta haaveammatistaan. Vanhainkodissa puuhastellessaan Tuuli huomasi, miten askareet keittiön puolella tuntuivat kaikkein mielekkäimmiltä, ja varsinkin niinä päivinä, kun lapsia tuli vanhuksia viihdyttämään, Tuulikin huomasi olevansa innoissaan. Vuoden jälkeen Tuuli oli ikään kuin ”siirtynyt” keittiön puolelle, ja vastasi nyt lähes kokonaan vanhainkodin ruokailusta ateriasuunnittelusta lähtien. Sairaanhoitajan ammatti jäi, ja Tuuli hakeutui ravintola-alalle opiskelemaan kokiksi. Hän teki harjoitteluja ravintoloissa, mutta kaipasi ajoittain vanhainkodin rauhaan ja etenkin lasten seuraan – Tuuli tiesi, että opintoja tulisi lisää. Miesystävä löytyi Helsingistä kesätöitä siellä tehdessä, ja syksyllä oli selvää, että pääkaupunkiseudulle piti päästä asumaan ja opiskelemaan. Tuuli halusi kokeilla yliopistoa, mutta häntä hieman häiritsi kaikki se akateemisuus – Tuuli rakasti tehdä asioita käytännössä, käsillään. Avoimen yliopiston kautta Tuulille suositeltiin kotitalouden opintoja, ja niinpä Tuuli hakeutui Helsingin yliopistoon kotitaloustiedettä opiskelemaan. Tuuli kuvaili löytäneensä heti ”kutsumuksen” opintojen kautta, kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Hän pääsi opinnoissa yhdistämään käytännön, ruoan ja puuhailun lasten kanssa. Opiskeluaikana Tuuli kävi kokoajan töissä kahviloissa ja ravintoloissa, joten opiskeluaikaa ei vietetty riennoissa ja muissa sellaisissa. Tuuli oli aina tunnollinen koulutyön kanssa: Hän näki paljon vaivaa tenttien eteen, sillä sellainen pänttääminen ei ollut hänelle ominaista. Tuuli muistuttaa, että yliopistossa voi opiskella ja mihin tahansa kouluun silti päästä sisään ja opinnot suorittaa, jos on tarpeeksi motivoitunut.

”Olin siis tehnyt kaksi asiaa selväksi: En halua opettajasi, enkä ainakaan opettajaksi yläasteelle. Pian löysin itseni kotitalousluokasta, yläasteikäisten nuorten kanssa leipomasta. Ja minähän nautin!”, Tuuli kuvailee. Hän kertoo työnkuvan muuttuneen paljon: Ennen kokkikirjat olivat rehellisiä opuksia, joissa ei ollut kuvia, vaan painavaa asiaa sivusta toiseen. Vuosien varrella on kirjoihin ilmestynyt hienoja kuvia, esimerkkejä ja eurooppalaisempia reseptejä. Ennen kotitaloutta opiskeltiin etenkin elämistä varten, siinä korostui enemmän juuri pyykkien käsittely, siivoaminen, vaatehuolto ja perusruoan tekeminen, kuten ruskean kastikkeen valmistus ja perunoiden monipuolinen hyödyntäminen. Ennen kokattiin suomalaista perinneruokaa (kiisselit, karjalanpiirakat, perunalaatikko), nykyään kotitalousluokissa valmistuu pizzaa, patonkeja ja vohveleita. ”Suomalaisia raaka-aineita käytetään edelleen, eikä keittiöön osteta esimerkiksi bataatteja tai muita vähemmän kotimaisia kasviksia. Lisäksi tehdään ruokaa vuodenaikoihin sopien, kuten ennen. Edelleen valmistamme vappumunkkeja ja Runebergin torttuja oikeina ajankohtina”, Tuuli kuvailee. Kotitaloustunneista on tullut lisäksi vähemmän teoreettisia, ja varmaankin lapsille hauskempia, sillä rajallinen aika ei mahdollista muihin sisältöihin paneutumista niin tarkasti. ”Jokaiselle tunnille pyrin samaan jotain syötävää. Jos koko tunti menee teoriaa käydessä, sulatamme pakkasesta esimerkiksi edellisellä viikolla valmistettuja sämpylöitä”, Tuuli sanoo. Lapset ovat kuulemma nykyään nirsompia, ja toisaalta ennen heidän voitiin olettaa osaavan enemmän kotitaloustaitoja, kuin nykyaikana. Perunat osattiin kuoria ja hiivataikina alustaa, nyt samaa ei voi enää olettaa. Tämä ei ole lasten vika, vaan muuttuva yhteiskunta (kuten erilaiset puolivalmisteet ja ulkona syöminen) ja kiireinen aikataulu ajaa eittämättä siihen suuntaan, että yhä vähemmän asioita tehdään kotona itse. Kotitaloustunneilla tulevaisuudessa tulee yhä enemmän näkymään kansainvälisyys, terveellisyys (terveyskasvatus), ruokavalin koostaminen oikein ja ekologiset ratkaisut. ”Toivon, ettei aikaamme ainakaan enää nipistetä, sillä jos jostain pitää leikata, tehdään se yleensä taideaineista. Kotitaloutta ollaan kuitenkin hahmottelemassa jo ala-asteen puolelle joskus tulevaisuudessa, joka on oikein hyvä asia”, Tuula havainnollistaa. 

Teknologiaa ei samassa mittakaavassa voi hyödyntää kotitalousopetuksessa, kuin esimerkiksi jossain reaaliaineessa. Kotitalousluokkiin voidaan silti tuoda esimerkiksi tablet – tietokoneet, joista luetaan reseptit, katsotaan opetusvideoita, tehdään oppimispäiväkirjaa ja haetaan tietoa ruoanvalmistuksesta ja esimerkiksi siivousaineista. Keittiön puolella taidetaan vielä toistaiseksi tyytyä perinteisiin tapoihin valmistaa ruokaa, vaikka toki kehitystä tapahtuu keittiövälineissä ja etenkin erilaisten laitteiden ekologisuudessa ja tehokkuudessa. 

Tuula aloitti heti harjoittelun myötä sijaisuuksien tekemisen kouluissa, ja sai melkein valmistumisen perään viran Helsingistä yläkoulusta. ”Rohkeasti pitää mennä työelämään ja ilmoittautua sijaislistoille, tehdä itsensä ikään kuin tutuksi. Sillä tavalla saa kyllä töitä”, Tuula sanoo. Tuulan mukaan opettajalta eivät työt lopu niin kauan, kun on lapsia maailmassa. Kotitaloustieteen kanssa tietenkin valita jokin muukin aine, josta saa hankittua pätevyyden, sillä pelkästään kotitaloudenopettajia palkataan melko vähän. Kouluissa ei ihan aina ole tarjota tarpeeksi tunteja, ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla pitää usein työskennellä useammassa koulussa. Opetustyön ohessa kotitalouden opettaja voi olla luokanvalvoja, ja hänellä on usein jonkun muun aineen opetustunteja. Tuula opettaa kotitalouden lisäksi terveystietoa. Hän tekee töitä kahdessa eri yläasteessa. Opettajana Tuula on toiminut 12 vuotta, mutta ei samassa talossa. Ensin Helsingissä, sitten hän yhtäkkiä kaipasi kodikkaampia ja pienempiä kuvioita, ja muutti töihin Porvooseen. Tuulan mielestä alalle tarvittaisiin ainakin lisää miehiä: ”Tämä ei ole pelkästään naisia varten. Kotitaloustiede on sitä paitsi aika trendikästä, jos saan sanoa”. Liikaa ei saa painottaa ruokaa ja siihen liittyviä asioita, sillä kotitaloustieteessä on kyse paljon muustakin. ”Tässä työssä korostuu ihan perus asiat kasvatuksesta, ja siinä on myös paljon yhteiskunnallisten ilmiöiden pohtimista. Jos perhe on toimiva yksikkö, siihen liittyy valtavasti muitakin asioita, kuin vain ruoan laitto. Kotitaloustiede on nuori ihmistiede”, Tuula sanoo. Pitää viihtyä lasten kanssa, olla tunnollinen ja vastuullinen, kotitaloustyössä myös käytännönläheinen. Opettajan työssä ollaan tekemisissä todella monen ihmisen kanssa (lapset, heidän perheensä, kollegat). ”Tulevaisuudessa pitää osata verkostoitua ja etenkin hakea ja käsitellä tietoa. Luulen, että sellainen omien vahvuuksien tunnistaminen ja toisten osaamisen ja avun hyödyntäminen tulee korostumaan. Kenties yhdysluokat ja yhteisopettajuus lisääntyvät”, Tuula kuvailee. Opettajan pitää olla ajan hermolla, jatkuvasti itseään kouluttava (koska ikinä ei tule valmiiksi) ja asioista kiinnostunut. Osaamista tulee päivittää. 

Uutta tutkimusta tulee jatkuvasti maailmalta liittyen esimerkiksi ravitsemukseen. Tietoa pitää osata käsitellä ja omaa osaamista päivittää. Kansainvälisyys kotitalousopettajan ammatissa ei korostu mitenkään erityisesti, lähinnä siinä muodossa, kun opiskelija vaihdossa olevia henkilöitä on luokassa. Toki erilaiset kulttuurit, eettiset kysymykset ja globalisaatio näkyvät jo ihan opetussuunnitelmassa: Yhä enemmän korostuvat eurooppalaiset maut, muiden kulttuurien piirteet ja osaaminen. Hyviä gradun aiheita löytyy kansainväliseltä aspektilta: ”Yksi kollegani tutki afgaaniperheiden sopeutumista Suomeen ja heidän toteuttamaansa ruokakäyttäytymistä Suomessa. Hieno aihe”

POHDINTOJA

Kotitalousopettajat opettavat peruskouluissa ja lukioissa kotitaloutta. Kotitalous on elämänläheinen aine, joka opettaa arjessa tarvittavia taitoja. Toivon, että tästä koulutuksesta saa hyvät eväät juuri oikeanlaisen arjen koostamiseen. Opinnoissa on korostunut paljon kasvatukselliset sisällöt jota pidän erityisen tärkeänä. Koen, että opettajalla on melko suuri vastuu, sillä nuorissa piilee tulevaisuus. Kaikki lapset suomessa käyvät peruskoulun, ja juuri opettajat saavat tutustua siis koko väestön läpi käyvään kattaukseen. Kotitaloustaitojen lisäksi työssä korostuu kuluttaja- ja terveyskasvatus, jonka painottaminen on tärkeää myös opinnoissa. Kotitalousopettajalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja organisointikykyä.

Kotitalousopettajat antavat peruskouluissa ja lukioissa kotitalousopetusta. Kotitalousopetus antaa oppilaille tärkeitä taitoja selviytyä omista ja perheen arkipäivän toiminnoista sekä valmiudet hyvään elämän hallintaan. Kotitaloudellisten tietojen ja taitojen lisäksi opetuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota taloudellisuuteen, terveellisyyteen ja työturvallisuuteen sekä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kuluttajakasvatus on keskeinen osa kotitalousopettajan työtä. Työssä menestyy henkilö, joka haluaa toimia lasten kanssa, päivittää osaamistaan, suunnitella, organisoida ja tehdä tavoitteellista työtä. Opettajalla on aina työssään tavoitteita. 

Oppituntien pitämisen lisäksi kotitalousopettajan työhön kuuluu huolehtia myös opetukseen liittyvistä hankinnoista, varastoista ja kalustosta. Kansainvälistyminen näkyy kotitalousopettajan työssä. Kansainvälistyvä keittiö on tuonut mukanaan opetukseen uusia raaka-aineita, valmistustapoja ja ruokalajeja. Työssä huomioidaan entistä enemmän myös oppilaiden erilaiset kulttuuritaustat.

Kotitalousopettajan työ tehdään opetussuunnitelman pohjalta, mutta se on hyvin itsenäistä ja vaihtelevaa. Oppilaat ovat yleensä aineesta kiinnostuneita ja hyvin motivoituneita. Tulevaisuudessa työskentelen toivottavasti jossakin koulussa, jossa vastaan kokonaan kotitaloudenopetuksesta ja sen lisäksi minulla on terveystiedon tunteja. Tällä hetkellä ajatus kahden koulun välillä kulkemisesta ei tunnu niin mukavalta, mutta saattaa olla välttämättömyys ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Työelämään siirtyminen on sinänsä jännittävää ja toivon, että siinä vaiheessa olen jollakin tapaa valmis. Toivottavasti tämä koulutus antaa hyvät eväät siihen, että on lähtökodat aloittaa omanlaisen käyttöteorian luominen ja pohjatyö. Opettajan työ lähtee käyntiin varmaan vasta muutaman vuoden kuluessa, kun saa oikean ”rutiinin”.

 Kotitalousopettajan on hallittava hyvin opettamansa aine sekä teorioineen että käytäntöineen. Hyvät opetustaidot ovat työssä tarpeen. Opettajalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja mielikuvitusta. Työ edellyttää organisointikykyä ja huolellista suunnittelua. Opetukseen käytettävä aika ja määrärahojen niukkuus suhteessa tavoitteisiin saattavat aiheuttaa ristiriitoja työssä.

Urapalveluita voi hyödyntää ainakin liittymällä ainejärjestöön (http://www.kotitalousopettajat.fi/), jonka kautta saa apua työnhaussa, CV:n laatimisessa, urasuuntautumisessa ja muissa ongelmatilanteissa. Työnteolle voi muodostua äkillisiä esteitä, jolloin uudelleen suuntautuminen on tarpeellista. Jo opintojen alussa tulee ottaa huomioon urasuuntautuminen, sillä esimerkiksi sivuaineen valinta vaikuttaa tulevaisuuden työnsaantiin. Uraohjausta voi saada yliopistossamme yksityisesti tai esimerkiksi liittymällä uraohjausryhmään. Työnhakuun liittyen järjestetään erilaisia koulutuksia, joita voi hyödyntää. Tärkeitä on tiedostaa, ettei ihan kaikkia ongelmia tarvitse ratkaista yksin, vaan on olemassa ammattihenkilöitä tukemaan näiden kysymysten kanssa painivia. Urapalveluiden piiriin kuuluu myös tulevaisuuden työnkuvan hahmottaminen ja erilaiset mahdollisuudet: Millaista työtä minä voin tällä koulutuksella tehdä, mitkä ovat tulevaisuuden haasteet ja tarpeet, millaisia osaajia tarvitaan?

Itse tutkailin työllistymistilannetta valmistumiseni aikaan, ja se näyttää aika hyvältä. Vaikka kotitalousopettajien työpaikat eivät juuri tule lisääntymään, jää moni opettaja juuri niihin aikoihin eläkkeelle, ja virkoja vapautuu. Kotitalousopettajan työ on ”tekijälleen uskollinen”, eli usein on kyse melko pitkäkestoisesta työsuhteesta.

Observointitehtävä

Maanantai 25.11

Meidän pitää tämän harjoittelun aikana seurata kahta eri lasta kahdella oppitunnilla. Oppitunteja on kaksi vertailun vuoksi. Itse halusin ottaa tarkkailuun tytön ja pojan, ja yritin valita kaksi mahdollisimman erilaista tapausta. En onnistunut siinä oikein hyvini, sillä lopulta huomasin kahden tarkkailtavani olevan melko samanlaisia!

Havainnot tytöstä

Matematiikan tunti

• Aamunavaus (päivän ohjelman läpikäyminen, tunnelmat, päivämäärä ym) = Seurailee hiljaa, tarkkailee opettajaa, viittaa yleisiin kysymyksiin mutta ei sellaisiin, joilla pyydetään puheenvuoroa. On muutenkin selkeästi itsekseen, eikä ota kontaktia luokkakavereihin.
• Junnauskoe (kokeen tekeminen ajan puitteissa) = Istuu polvien päällä, raapustaa hyvällä tahdilla, ei levottomuutta. Tämä polvien päällä istuskelu on selkeästi sellainen "työasento", jonka tyttö ottaa kun pitää keskittyä. Ei vilkuile muiden papereita, pyöri paikoillaan tai vastaa vierustoverin kysymykseen, keskittyy vain omaan työhön.
• Toiseen luokkaan siirtyminen (ryhmä jaetaan kahtia) = Odottaa, että yleinen häly vähenee, ja nousee vasta sitten paikoiltaan. Ottaa vihkot ja kirjat esiin rauhassa, pinoaa ne syliin, katselee ja tarkkailee, siirtyy vasta sitten viimeisten joukossa toiseen luokkaan. Vaihtaa luokkaa kävellen.
• Laskujen läpikäyminen (allekkain laskeminen) = Viittaa ajoittain, mutta ei kovin "aktiivisesti". Nostaa käden lähinnä silloin, kun kysymys on jo  mennyt ohi. Pyörii tuolilla, seisoskelee puoliksi, ei puhu. Välillä katselee jonnekkin ihan muualle, ei keskity ihan täysin. Pötköttelee pulpetilla, ei edelleenkään vastaa vieruskavereille. On ehkä vähän väsynyt, seuraa silti opetusta. Aloittaa tuolilla keikkumisen muutaman tehtävän jälkeen (joko osaa asian jo, tai ei ymmärrä asiaa, joka turhauttaa). Vastaa asiallisesti ja reippaasti, kun opettaja kysyy kysymyksen ilman viittaamista. Ei halua jutella toisen tytön kanssa (murisee, kuin koira!)
• Laskujen tekeminen = Ottaa kontaktia vierustoveriin, jos ei osaa tehdä tehtävää (hyötyy muiden avusta). Istuu taas polvien päällä, eli keskittyy. Käyttää palikoita apunaan kun tekee laskuja, taitavat olla aika vaikeita? Höpöttelee nyt enemmän, hymyilee ja jopa lauleskelee! Hakee ehkä jotain muuta puuhaa laskemisen tilalle, haluaa välttää tehtävien tekemisen. "Mä en kestä tätä melua" tokaisee jossain vaiheessa (laittaa kynää korvaan). Tarvitsee opettajan viereen, että jaksaa keskittyä laskemiseen.

 

Musiikin tunti

 

• Tunnin aloitus = On selkeästi enemmän innostunut, ottaa kontaktia vierustovereihin
• Rytmit (perusrytmeihin tutustuminen) = taputtaa, osallistuu. On melko temperamenttinen, eikä juuri välitä, kun opettaja kehottaa keskittymään olennaiseen.
• Omat rytmit (omien rytmien luominen) = "Tähdään näin!" "Ei ainakaan noin" , ottaa selkeästi johtajan roolia, joka on mielestäni vähän yllättävää. Lyöttäytyy ryhmän toisen tytön kanssa yhteen, ja keksii omia juttuja muusta ryhmästä välittämättä.
• Loppulaulu = Availee suuta ja tavailee sanoja, eli on mukana riittävissä määrin. On hieman levoton, ja keskittyy leikkimään teippirullalla, jonka löysi opettajan pöydältä.
• Tunnin lopetus = ei pidä kiirettä, poistuu luokasta vasta viimeisten joukossa, kuten ennenkin.

Kävimme myös seuraamassa yhden köksän tunnin. 7 luokkalaiset valmistelivat sianlihakastiketta ja pullavanukasta, aiheena oli siis suomalainen ruokakulttuuri 1900-luvulla. Reseptit oli päivitetty nykypäivään, kastikkeeseen lisättiin appelsiinin kuorta ja se tarjoiltiin riisin kera. Koska oli kyseessä oikea juhla-ateria, laitettiin kastikkeeseen kuohukermaa. Ryhmä oli pieni ja toimelias, ja vuoat oli hetkessä voideltu margariinilla ja lihat kattilassa ruskistumassa. Sipulit osattiin pilkkoa jo melkein oikeaoppisesti. Nuoret kyselivät meiltä opiskelijoilta apua rohkeasti, nyt pääsi ensimmäistä kertaa oiekasti ohjailemaan ja näyttämään, miten kannattaa tehdä. Tämäkin tunti oli valinnainen, joten ryhmään tietenkin valikoituu hieman tavallista motivoituneempaa porukkaa. Silti jäi sellainen hyvän tekemisen meininki ja osaaminen päällimmäiseksi tunnelmaksi tältä tunnilta, joka on kiva asia.

Perjantai puistokadulla

Eilinen vietetiinkin vanhan kansakoulun tunnelmia fiilistelemällä. Meillä oli 2 luokassa Savonlinna päivä, jolloin oli tarkoitus tutustua kaupunkimme historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin. Täältähän niitä löytyy, myös Olvaninlinnan lisäksi. Oma kohteemme olis siis Puistokadun entinen kansakoulu. Koko ryhmä oli jaettu neljään pienempään ryhmään, jotka tutustuivat kukin ainoastaan yhteen kohteeseen. Ensiviikolla muut saavat sitten jakaa tietoja omasta kohteestaan koko luokalle, jolloin lapset pääsevät taas "opettamaan" uutta toisilleen. Meidän mukanamme Puistokadulle lähti 7 lasta. Ensin hieman historiaa:

• Puistokadun koulu valmistui 1893. Se sijoitettiin "uuteen kaupunginosaan" paikan terveellisyyden ja liikenteen rauhallisuuden takia. 

• 1903 koulua laajennettiin kahdella luokkahuoneella ja voimistelusalilla. Koulun "puupuoli" oli valmiina. 

• 1910-luvun vaikeuksia: täydellinen vuoroluku, suuret luokat, kylmät ja vetoiset luokkahuoneet, ei sähköä, ei vesijohtoa, kaupungissa lavantautia. 

• 1920 koulua käytiin myös Olavintorin kansakoulussa Olavinkadun ja Koulukadun kulmauksessa. 

• 1921 oppivelvollisuuslaki. Melkein kaikki kävivät koulua jo ennen "koulupakkoa".

•  1926 valmistui kivirakennus, suunnittelijana arkkitehti Wivi Lönn. Kaupunki oli köyhä, ja vain ns. dollarilainan turvin rakennus valmistui. Olavintorin koulu lakkasi. 

• 1930 alkoi jatkokoulu.

• 1939-1945 sotavuodet, jolloin koulu toimi osin keskeytyneenä. Kouluthan olivat yleisesti sotasairaaloina.

• 1952-1960 Savonlinnan seminaari Puistokadun koulun ylimmässä kerroksessa ja harjoituskoulu "puupuolella".

Lähteet täältä. 

 

Lapsille tuota kaikkea oli tietenkin hieman tarpeetonta avata, ja rakensimmekin kierroksemme koulupäivän muotoon. Meillä oli padit käytössä, joilla lapset ottivat kuvia, tekivät tehtäviä ja loivat Book Creator - sovellutuksen avulla ihan uudet kansakoulusta kertovat kirjat. Pisteet oli jaettu näin:

• Cafe Alegria = äidinkielen tunti, kahvilan pitäjän info + siitä kirjoittaminen, vanhojen valokuvien tutkiminen ja kuvaaminen
• Tanssikoulun edusta = "joulutansseihin" valmistautuminen, lyhyen tanssipätkän opettalu
• Sisustusliike Butterfly = matematiikan tunti, taikarahalla asioiden ostaminen (20€ taikarahaa, jolla saa ostaa haluamiaan tuotteita. Tuotteet ostetaan ottamalla kuva, lauseke tehdään padiin)
• Arkkitehtitoimisto = historian tunti, aiheena paikan arkkitehti Wivi Lönn
• Ravintola Kansakoulu = kouluruokailu, entisajan perinneruoat
• Taito Shopin talo = työntekijän pitämä info (käsityö, kuvataide), erilaisia pieniä tehtäviä liikkeen sisällä (etsi niin monta Olavinlinnaa, kuin löydöt)

Tällä kaavalla mentiin, ja yritettiin aina väleissä kertoa rakennuksesta kaikkea oleellista. Padit olivat siinä mielessä vähän hankalat, että lapset joutuivat jatkuvasti laittamaan ne reppuun ja ottamaan taas esille, ja se aiheutti turhautumista. Ulkovaatteissa sisällä oleminen ei myöskään ollut ihan toimivaa. Book Creatoriin muistiinpanojen tekeminen oli todella hidasta, ja aikaa kului sellaiseen ylimääräiseen istuskeluun ja odotteluun todella paljon. Toiset olivat tietenkin nopeampia kuin toiset, joten sekin aiheutti levottomuutta. En ollut myöskään ajatellut, että esimerkiksi vuosiluvut (eli suuret numerot) eivät ole tämän ikäisillä vielä ihan hallussa. Olisi pitänyt sekin ottaa paremmin huomioon. Kaikkineen kierroksella tuli aika paljon vain oettua kuvia, mutta toisaalta siitä lapset tykkäävät, se on nopeaa ja kuviin saa liitettyä paljon informaatiota (koska esimerkiksi metallisissa muistolaatoissa oli myös tekstiä). Aikaa tällä jutulle oli varttuna noin 2 h, joka voi olla joko lyhyt tai pitkä aika, miten sen nyt ottaa. Emme ehkä ihan täysin saaneet aikaa kulumaan sellaisiin asioihin, joihin olisi oikeasti jaksanut koko ajan keskittyä. Ohjeistukseen olisi varmasti tarvittu lisää tarkkuutta, ja muutenkin koko paketti olisi voinut olla paremminkin kasassa. Meillä oli vielä yksi vähän haastavampi lapsi mukanamme, joka esimerkiksi saattoi lähteä kiellosta huolimatta ulos ovesta ja muutenkin vaati vähän tarkempaa huomioimista. Onneksi mukana ja apuna oli koulunkäyntiavustaja. 

En osaa sanoa, kuinka hyvin lapsille jäi mieleen asioita talon historiasta. Välillä keskustelu oli ihan oikeanlaista, ja hyviä mielipiteitä ja kommenttejakin tuli. Aikataulu piti, eli kaikki suunniteltu saatiin kyllä käytyä läpi. Taito Shopin talossa työntekijän pitämä kierros ja kerronta oli kyllä oikein hieno juttu, ja lapset pääsivät tutustumaan muun muassa kudospuihin, mosaiikkeihin, huovutettuihin tossuihin, valaisimiin, lankoihin ja muihin kauniisiin asioihin. Talosta löytyi myös upea, 100 vuotta vanha takka. 

Kansakoulu ravintolasta taas ei esimerkiksi löytynyt vanhaa pulpettia, kuten olin ajatellut. Kun saavuimme sen luokse, tuli sellainen tyhmä hetki, että mitäs nyt? Jotain varasuunnitelmaa kannattaa siis laatia asioille, joista ei ole ihan varma. Luulen muutenkin, että tällaisilla kierroksilla sellainen opettajan kokemus ja taito prganisoida on todella tärkeää, että paketti pysyy jollain tavalla kasassa. Luokassa käytänteet ovat lapsille tuttuja ja helppoja, eikä ihan kaikkea tarvitse koko ajan hallita (ostaan istua omilla paikoilla, osataan viitata, tehdään tehtäviä, asiat ovat tuttuja ja on muodostunut rutiineja). Uuteen ympäristöön meneminen ja tällaiset kierrokset ovat paikkoja, joihin rutiineja ei ole luotu ja pohjatyötä tehty. Kaikki toiminta pitäisi saada organisoitua kasaan niin, että lapsillakin on sellainen olo, että näin tämän jutun pitääkin mennä. Siinä emme ihan täysin vielä onnistuneet.

Sellaisia asioita perjantaista, nyt ihan muiden koulutehtävien pariin. Milloinkohan ehdin lisätä kuvia?

Asiaa alkoholista

Pidin juuri tunnin alkoholista, 8 b luokalle. Oli taas luokka täynnä fiksuja nuoria, miksi ihmeessä olen pelännyt yläasteella opettamista? Voiko kyse olla siitä, että tällaisessa pienessä kaupungissa on leppoisampaa nuorisoa? Joka tapauksessa, minulla on tunnista oikein hyvä fiilis!

Tulin luokkaan vähän niin kuin oppilaiden kanssa yhtä aikaa, johon oli muutamakin syy. A) laitoin herätyksen aivan liian myöhään, olin siis tuntia myöhemmin liikkeellä, kuin piti. Tarkasta siis kalenteri ihan kunnolla edellisenä iltana, monelta ja missä sinun pitää olla. B) Aamiainen jäi hutaisuksi, josta tulen kiukkuiseksi. Aamiainen kun on päivän parhaan aterian lisäksi rauhoittumista ja aikaa lehtien lukemiseen. Onneksi ulkona ei kuitenkaan satanut vettä! Kouluun saapuessani menin kaikessa rauhassa tekemään alkoholimatematiikka lausekkeet, muokkailin ja valitsin siinä aikani hienoimmat piirrokset. B) Elin siinä käsityksessä, että tunti alkaa 15 yli, joten en pitänyt mitään kiirettä piirrosten kanssa. Lopputulos oli se, että laitetiden ja ohjelmien avaamiseen jättämääni 15 minuuttia ei ollutkaan, koska tunti alkoikin jo tasan klo 10! Tästä seurasi pieni paniikin omainen youtuben selailu ja muistitikun haparointi koneeseen kiinni, mutta ainakaan en ehtinyt sen enempää jännittää. Laitteet toimivat onneksi moitteettomasti..

Aloitin siis tunnin siltä seisomalta, näyttämällä tämän videon. Keskustelimme videon jälkeen oppilaiden kanssa, mitä on kohtuu käyttö, mitä eroa on nuorten ja aikuisten alkoholinkäytöllä ja ennen kaikkea siitä, miksi asioista pitää puhua. Oli kerrassaan hienoa, että välillä sai oikeasti kontaktia nihin luokan "hulivili" poikiinkin. Keskustelu oli hyvää, sitä syntyi, nuorilla oli mielipiteitä.

Videon jälkeen kehotin kaivamaan muistiinpano välineet, ja aloin tylsän osuuden, eli luennoimisen. minulla oli visuaalisesti kivaksi tehty powerpoint, ja ainoastaan yhden sanan mittaisia muistiinpanoja (muutamia per dia). Sanat olivat lähinnä minulle muistettavaksi, että osaisin kertoa asioista tarpeeksi laajassa mittakaavassa, eikä mitään unohdu. Olen aika kova papattamaan, ja keksin kyllä johdattelevia kysymyksiä ilman, että kirjaisin niitä ensin ylös. Jos jokin seikka on vähän epäselvä (kuten minulle nyt sattui olemaan myyntirajoitusten kellonajat!) on kätevää kysyä vastausta oppilailta. Onneksi joku heistä osasi asiaan vastata! Tästä opin siis sen, että minun tuleekerrata asiat kunnolla, ennen kuin menen niitä opettamaan. Tuossa kuitenkin yksi vinkki selviytyä sellaisestakin tilanteesta..

Sainkin palautetta juuri siitä, että osasisin suht hyvin sattaa oppilaita aktiiviseksi kysymällä heiltä paljon kysymyksiä. Aihe oli aika painava, ja siinä mentiin ajoittain henkilökohtaisellekin tasolle. Kysyin nuorilta esimerkiksi, onko heidän lähipiirissään esimerkkejä alkoholin liikakäytöstä. Monta kättä nousi ilmaan, ja sitten olinkin pian tilanteessa, joka ei ole ehkä ihan toivottu. Mitä minä osaisin nuorille sanoa? Voinko sanoa, että voisitte kenties yrittää auttaa alkoholisoitunutta läheistänne? Silloin saatan sysätä nuoren harteille vastuun, joka ei todellakaan heille kuulu. Tuollaisia kysymyksiä, joissa piilee ehkä vähän vaaroja, tulee välttää.

Powerpoint loppui sitten ryhmätehtävään, jossa jaoin kaikille ryhmille yhden lausekkeen "alkoholimatematiikkaa".

kuva täältä

Ryhmissä piti pohtia kyseistä yhtälöä ryhmän kesken, ja demostroida tilanne sitten jotenkin ensi tunnilla koko luokalle. Siellä lähti tekeytymäämn näytelmiä ja tarinoita, harmi etten pääse ensi kerralla niitä seuraamaan. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että nuoret ovat melko tietoisia näistä asioista. Tunneilla osaamista voidaankin siis jo enemmän syventää.

Nyt kiiruhdan jo seuraavalle tunnille, hyvää torstaita kaikille!