Lapsen hyvä arki

Tänään puhdistuksen luennolla meillä oli työkokeita, jotka olivat kaikkineen aika tylsiä ja työläitä. Muistan jo ala-asteella vihanneeni kaikkea sellaista kokeilua, mittaamista ja tulosten kirjaamista. Tämä kielii varmaan siitä, etttei minusta koskaan olisi tutkijaksi. Minua ahdisti työvälineiden haaliminen ja pulpeteilta nousemisesta aiheutuva melu ja sotku ja rajallinen aikataulu. Kokeet olivat usein ennalta-arvattavia tai niiden eteen piti näpertää. Kaikenlainen näpertäminen ei ole koskaan ollut mun juttu.

Tämän päivän kokeessa asetettiin kvartsivinyylilaudoille erilaisia likaraitoja ja putsattiin niitä kosteilla pöytäpyyhkeillä kahden erilaisen liuoksen voimin. Ei siitä mitään, mutta työstä pitäisi laatia ihan oikea raportti. Iso huokaisu.

Tulin kuitenkin kirjoittelemaan ihan toisesta asiasta, nimittäin Taina Kyrölampi-Kylmäsen teoksesta Lapsen hyvä arki. Luvassa muistiinpanoja siitä!

Lähtökohdat

• Tutkimus päiväkodissa Pohjoissuomalaisella paikkakunnalla keväällä 2003
• Tutkijana erilainen rooli: ei auktoriteetti, vaan erilaiseksi havaittu aikuinen
• Aktiivinen lasten seuraan hakeutuminen
• Tärkeä tutkimustulos: Lapsi opettaa aikuisille, kuinka kaikki merkityksellinen tapahtuu arjessa

Lapsen ja aikuisen käsitys arjesta

• Lapsiperheen arki: rutiini, toisto, syklisyys, jatkuva liike, tunteiden siiräminen, aikataulutus
• Arjesta halutaan päästä pois?
• Arki voi jäädä päälle lomallakin
• Arjen rutiinien puute voi johtaa pahoinvointiin
• Sairas lapsi tarvitsee äitä kotiin = arjen turva. Työelämä on kuitenkin joskus joustamaton.
• Arjen jännitteet: työ, kotityö, perheen yksilöllisten tarpeiden yhteensovittaminen, parisihde, aikapula
• Erilaiset roolit: työ- ja perherooli
• Rutiineista voimaa ja turvallisuutta

Lapsen oikeus kertoa arjesta

• 1900-luku lasten vuosisata
• Käytännössä lapsen mielipide kysytään harvoin
• Tutkimukset aikuislähtöisiä
• Lapset kertovat asioita aikuiselle, johon luottavat
• Lasta voi ymmärtää leikin kautta: lapsen maailma

Lapsen oikeudet

• Tasa-ervoiset velvollisuudet ja oikeudet lapsen henkilökohtaisista lähtökohdista riippumatta
• Vanhemman asenteet, arvot ja toimintapa vaikuttavat lapseen
• Lapsen etu päätöksissä
• Lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan
• Lapsen ikä on otettava huomioon
• Lapsellaki on oikeus saada tietoa tiedostusvälineiden kautta (myös suojelu vanhingolliselta tiedolta)

Lapsen arkeen vaikuttavat tekijät

• Perhe (tarpeet): Lapsen oikeus on vanhemman velvollisuus
• Päivähoitopaikka
• Koti
• Avioero, uudisperhe
• Ajankäyttö (työ, harrastukset, kotiaskareet)
• Aamu- ja iltapäiväkerho (ei koulukyytiä, epätasa-arvo?)
• Jukinen keskustel: työajat tukemaan perhe-elämää
• Hararstukset
• Isovanhempien läsnäolo tai läsnäolon puute
• Lähiverkoston olemassaolo tai puute (perhekahvila)
• 1800- luvun arot: Pienempi perhekoko, kaupugissa asuminen, naisten aseman parantuminen

Perheen ja työelämän ristipaine

• Työlaisäädäntö ja päivähoitojärjestelmä
• Työaikojen ennakoimattomuus, "kotitoimisto", osa-aikatyö
• Miehen ja naisen rooli
• Lyhennetty työaika mahdollinen
• Yritystasolla tarvitaan uusia aikasopimusten mekanismeja
• Huoli työn jatkuvuudesta asettaa paineen
• Globalisaatio

Laiskanläksy

Kun ala-asteella jätti läksyt tekemättä, piti usein jäädä koulun jälkeen niitä tekemään. Itsehän olin mitä tunnollisin koulainen, enkä koskaan saanut laiskanläksyä. En saa oikeaa termiä mieleen, miksi tällaista koulun jälkeen tehtyjä rästitehtäviä oikein kutsutaan? Joka tapauksessa, skippasin tänään luennon ja joudun sen takia nyt laiskanläksylle. Tutustun ihan omin avuin kvalitatiiviseen tutkimukseen. Huokaus.

Piemeisiin talvi-iltoihin kuuluvat kynttilät

 Kvalitatiivinen tutkimus

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa analyysin pääpaino on numeeristen arvioiden sijaan mielipiteiden sekä niiden syiden ja seurausten syväluotauksessa: jakaumien ja keskiarvojen sijaan keskitytään johtopäätösten tekemiseen moniulotteisemmasta, usein haastatteluihin ja ryhmäkeskusteluihin pohjautuvasta aineistosta. Kvalitatiivinen markkinatutkimus vastaa kysymyksiin mitä, miksi ja kuinka; se on luonteeltaan kuvailevaa, diagnosoivaa, arvioivaa ja luovaa. Kvalitatiivinen tiedonkeruu tapahtuu tyypillisesti kasvotusten joko ryhmäkeskusteluina tai henkilökohtaisina haastatteluina.

• Ei mikään yksi tietty tutkimusote tai tapa tutkia, vaan ominainen ja monialainen tarkastelutapa
• Tutkimuksen keskiössä ovat elämismaailman, tarkoituksen ja merkitysten tutkiminen
• Usein induktio (aineistolähtöisyys) rinnastetaan laadulliseen tutkimukseen
• Laadullisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä
• Tutkimuksessa perehdytään tutkittavaan ilmiöön liittyviin ajatuksiin, tunteisiin ja vaikuttimiin
• Laadulliseen tutkimukseen liittyy keskeisesti hermeneutiikka ja fenomenologia

Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteitä

• Hypoteesittomuus = usein tutkija lähtee liikkeelle ilman ennakko-oletuksia
• Suhde teoriaan = teoria voi auttaa tutkimuksen teossa (taustateoria ja tulkintateoria) tai olla päämäärä, jolloin tutkimuksen tarkoitus on kehittää teoriaa edelleen (induktiivinen päättely)
• Aineiston kerääminen ja analyysi = harkinnanvarainen ja laadukas aineisto. Tyypillistä induktiivinen päättely, jossa yksittäisistä havainnoista edetään yleiseen. Tilastolliseen yleistämiseen ei pyritä.

Tänään otin siis vapaapäivän, en tiedä miksi. Aamulla tuli sellainen olo, että tänään pitää tehdä omia juttuja. Kiertelin kaupoilla, pähkäilin ostanko yhden talvitakin (se on edelleen varauksessa), ostin yhden kirjan josta olen innoissani (Kaisa Jaakkola, Hormonitasapaino), kokkailin kanaa ja uunivihanneksia ja pelasin lentopalloa. Lentopallo on muuten ihan tosi kivaa, vaikka vaikeaa! Nyt kun pelailee muutaman kerran viikossa, on kehitystä (ehkä) jo hieman tapahtunut ja hommasta voi aina vaan nauttia enemmän. 

Huomiseksi parannan tapani ja menen kouluun kiltisi heti aamulla kahdeksalta. Hyvää torstai-illan jatkoa!

Mistä Suomessa maksetaan?

Luennolla oli painavaa asiaa palkoista, veroista, perinnöstä ja muusta sen sellaisesta. Lukujen pyörittelyä, päiden pyörittelyä ja hämmentäviä tilastoja. Mihin kaikkeen palkastani lohkeaa palanen, paljon minulle kuuluu maksaa palkkaa ja milloin on hyvä ikä jäädä eläkkeelle?

kaunis talvinen maisema

 Kun työnantaja palkkaa minut, mistä kaikesta hän sitoutuu maksamaan?

1. Työnantajan sosiaaliturvamaksu (sairausvakuutusmaksu), 2,14%
2. Työeläkevakuutusmaksu, keskimäärin 17,75%
3. Tapaturmavakuutusmaksu 
4. Työttömyysvakuutusmaksu
5. + Ryhmähenkivakuutusmaksu (vaaralliset virat, esimerkiksi poliisit ja palomiehet)

lumihiutaleet olivat tänään mahdottoman kauniita. Harmi ettei välity kuvasta!

Mistä työntekijä maksaa?

1. Työeläkevakuutusmaksu (alle 53 v. 5,55%, yli 53 v. 7,05%)
2. Työttömyysvakuutusmaksu, 0,50% 

Mistä kaikesta voin saada rahaa, eli  tuloja?

1. Työstä saatu palkka (tuntipalkka, urakkapalkka, provisiopalkka, kuukausipalkka)
2. Tulonsiirrot (esimerkiksi opintotuki tai lapsilisä)
3. Pääomatulot (esimerkiksi korkotulo ja vuokratulo) 

Käytettävissä olevat tulot saadaan kaavalla:

ansiotulo + yritystulo + saadut tulonsiirrot - maksetut tulonsiirrot (verot)

Mistä maksamme vuonna 2014 enemmän kuin viime vuonna?

• makeisista ja jäätelöstä, kaikesta sokeria sisältävistä tuotteista. Tähän kategoriaan sisältyvät myös juomat, jotka sisältävät sokeria. Keksit ja muut leivonnaiset eivät kuulu tähän, sillä tullissa ne luetellaan kuuluvan samaan kategoriaan kuin leivät.

Mistä kaikesta suomalainen maksaa?

Kansalainen joutuu maksamaan veroa sekä valtiolle että kunnille ja kirkkoon kuuluessaan kirkollisveron. Tulosta maksettavaa veroa kutsutaan välittömäksi veroksi. Valtion kassaan rahaa kilahtaa myös välillisten verojen muodossa. Näitä kuluttajat maksavat hyödykkeiden hinnoissa arvonlisäveroina ja valmisteveroina muun muassa polttoaineesta. Kela ottaa osansa veroista sairausvakuutusmaksun muodossa.

 

Valtion pyörittämisen kustannuksista noin 85 prosenttia hoidetaan verotuloilla. Yhteisestä kassasta maksetaan muun muassa terveysmenoja ja sosiaaliturvaa, eläkkeitä, koulutusta, puolustusta, järjestystä ja turvallisuutta sekä tutkimusta. Suomalaiset maksavat veroa valtiolle progressiivisesti, eli veroprosentti nousee sitä mukaa, kun tulot kasvavat.

Kunnat kustantavat perimillään verotuloilla esimerkiksi päivähoitoa ja kouluja, kirjastoa, asumista, vanhustenhuoltoa, terveyden- ja sairaanhoitoa sekä sosiaalipalveluja.

Veroa täytyy maksaa liki kaikesta tulosta. Palkka- ja yritystulon lisäksi erilaiset palkkiot ja etuudet ovat verotettavaa tuloa. Palkkioksi lasketaan esimerkiksi kokouspalkkiot ja etuuksiksi opintolaina, eläkkeet ja työttömyyspäivärahat.

Pääomatulo, eli omaisuudesta saatava tulo, ei sekään ole ilmaista. Vuokratulot, osakkeista saatavat osingot ja korkotulot verotetaan 28 prosentin mukaan.

Verohallinto saa henkilön tuloista ja vähennyksistä tietoa työnantajilta, eläkelaitoksilta ja pankeilta ja merkitsee nämä tiedot valmiiksi esitäytettyyn veroilmoitukseen eli veroehdotukseen. Moni vähennys hoituu muualta tulevan tiedon perusteella, mutta osa pitää muistaa vaatia itse. Tällaisia ovat esimerkiksi kotitalous- ja matkakuluvähennys sekä vähennykset työttömyyskassamaksuista ja lainojen koroista.

Mitä tällä rahalla saa?

Yhdeksi merkittäväksi asiaksi, jonka maksettu vero kattaa, nousee peruskoulu. Ei tule useinkaan ajatelleeksi, kuinka arvokas on koulu ja koulun käyminen.

 Tämän verran laskua tulisi yhdeksänvuotisesta peruskoulusta, jos vanhemmat maksaisivat sen itse. Luku perustuu Kuntaliiton laskelmiin. Esimerkiksi kolmen lapsen perheessä potti olisi jo yli 241 000 euroa. Vuodessa kahden lapsen perusopetus tulisi maksamaan noin 18 000 euroa.

Luento josta jäi mieleen yksi sana

Iltapäivän luennolta mieleeni jäi yksi sana. Tiede. Hieno homma, yksi sana kahden tunnin istumisesta, ajattelin ensiksi. Sitten aloin ajatella, kuinka monia merkityksiä tuolla sanalla nyt oikeastaan onkaan, ja voin kirjoittaa siitä itseasiassa vaikka mitä!

Kahvihetki Porvoossa

• Tieteellä tarkoitetaan toisaalta luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien tietojen systemaattista kokonaisuutta
• Tieteellä voidaan viitat tuloksiin, jotka silti voivat muuttua kokoajan. 
• Tiede tuottaa tieteellistä tietoa, joka voi vakiintua ja organisoitua
• Tieto on tosi, riittävästi perusteltu uskomus
• Tiede on tietämyksen hankkimista todellisuudesta
• Tiede on järjestelmällistä luotettavan tiedon kartuttamista erilaisista ilmiöistä (esimerkiksi ympäristän ilmiöt)
• Tieteen tavoitteet: perustutkimus, soveltava tutkimus, kehittävätyö, tieteen kehittäminen
• Tiedettä tarkastellaan kriittisesti ja siihen liittyy itseäänkorjaavuus
• Tieteellinen tieto pitää voida jakaa ja ilmaista (kommuoida sen avulla)

Mikä on totuus (semanttinen totuus)?

•  Paikkaansapitävyys
• Ei sisällä olettamusta, että tiedämme, mikä tietty väite on tosi
• Ei sisällä olettamusta, että tietäisimme, millä perusteella totuus määritellään

Relativistinen totuus = siodoksissa ihmisen omiin käsityksiin siitä, mikä on totta

Määrällinen tutkimus

•  Määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus on tieteellisen tutkimuksen menetelmäsuuntaus, joka perustuu kohteen kuvaamiseen ja tulkitsemiseen tilastojen ja numeroiden avulla.
• Määrällisessä tutkimuksessa ollaan usein kiinnostuneita erilaisista luokitteluista, syy- ja seuraussuhteista, vertailusta ja numeerisiin tuloksiin perustuvasta ilmiön selittämisestä.
• Määrälliseen menetelmäsuuntaukseen sisältyy runsaasti erilaisia laskennallisia ja tilastollisia analyysimenetelmiä.

Teorian rakentaminen

•  Teoria lähtee liikkeelle havainnoista
• Induktiiviselle päättelylle on ominaista, että havainnoista johdetaan johtopäätös, eli yleistys.
• Teoria on voitava testata, ennen kuin se hyväksytään tieteelliseksi teoriaksi
• Testauksen yleinen ajatus on, että teoriasta voidaan johtaa hypoteeseja, joiden totuudellisuutta voidaan arvioida empiiristen havaintojen avulla. Tällaista päättelyä kutsutaan deduktioksi.
• Deduktio on siis totuuden säilyttävää loogista päättelyä. 
•  Hypoteesi on teoriasta loogisesti johdettu väitelause, jonka avulla voidaan epäsuorasti tutkia teorian pätevyyttä = hypoteesis-deduktiivinen menetelmä

Tilastollinen eli probabilistinen selittäminen

• Selitykset, jotka eivät ehdottomasti väitä jotakin asiaa todeksi mutta kuvaavat niiden todennäköisyyden suureksi, ovat probabilistisia

Savonlinnaan on tullut talvi - pieni pirteä pakkanen ja lunta. Se on ihanaa. Tiet ovat vielä hyvässä kunnossa, joten pyörällä pääsee kulkemaan kouluun. Intouduin tänään tekemään smetanaista kaalivuokaa, josta tuli oikein hyvää. Myös tanssikerho Dansa pyörähti käyntiin joululomien jälkeen. Muutakin mukavaa puuhaa on luvassa tuleville kuukausille, olen esimerkiksi hurahtamassa järjestötoimintaan. Hallitus, vapaa-ajan valtuusto, kerhotoiminta.. ja mitäs kaikkea muuta! Nyt jatkan hyvän kirjan pariin, hyvää yötä.

Steffi joulutunnelmissa

Juustoja ja viiniä

Siivoaminen on tilan haltuunottamista

Näin juuri! Olen puunaillut kotonani lähipäivinä, tehnyt perusteellisempaa siivousta. Kaikki tämä sen jälkeen, kun tutustuin googlen ihmeellisessä maailmassa pölupunkiin - se on elävä! En halua niitä omaan asuntooni, aijon taistella viimeiseen asti..

 

Tätä puhdistusprojektia siivitti myös Tiimarin konkurssiale. Sain askarreltua uuden leipäkorin, hankin uusia astetta kivempia pöytäpyyhkeitä ja jopa uuden keittiön maton. Nyt massu on täynnä Amican oivallista jauhelihakeittoa (ajoittain nautittuna liha on oikein hyvää), ja nyt ajattelin jakaa ajatuksia tämän päivän puhtaanapidon luennosta.

Mitä on kodin puhtaus?

• Kodin puhtautta voi tarkastella lian, saastaisuuden, ruumiillisuuden ja sukupuolieron suhteessa.
• Ihmiset tuottavat likaa sekä olemalla, että toimimalla.
• Nykyinen puhdistuskulttuurimme on vesiperustainen.
• Poistettava lika: vaarallinen, haitallinen ja häiritsevä lika
• Hyväksyttävä lika: olemassa olon tiedostus, mutta ei häiritsevissä määrin (pieni sotku voi olla kodikasta)
• Puhtaustaso määrittelee, miltä tila näyttää siivouksen jälkeen
• Puhtausvaatimus = tilan toiminnan vaatima puhtaustaso, joka saavutetaan siivoamalla

Mary Douglas

• Lika on väärässä paikassa oleva aine
• Siivoaminen on tilan haltuunottamista
• Esineet ja asiat eivät ole likaa, jos ne ovat omilla paikoillaan (kengät eteisessä, multa pihalla), mutta jos esimerkiksi kengät asetetaan pöydälle, ne ovat likaa.
• Lian eliminointi on positiivista ympäristön järjestämistä
• Lian käsite on rarojen asettamista: Miksi siivotaan, ketä varten, mitä siivotaan? Siivouskäytänteet myös kasvattavat.
• Lika koostuu aineksista, jotka kieltäytyvät asettumasta järjestykseen
• Lika on myös katsojan silmässä
• Lika häiritsee (punaviinitahra paidan helmassa voi pilata koko illan)
• Lika tarvitsee isäntäesineen (esineet, aineet, elävät oliot
• Puhdistus tuo esineen arvon esiin (kiiltävä, hieno maljakko vs. pölyinen, samea maljakko)

Hygienian historia

• 1800-luvun puolivälistä lähtien bakteerit ja muut tartunnan aiheuttajat osoitettiin terveyden tärkeiksi uhkaajiksi
• Kemiasta ja fysiikasta bakteeritietoutta = Müncheniin perustettiin ensimmäinen hygienian laitos, joka avattiin vuonna 1879
• Bakteerioppi muodostui hygienian toiseksi kulmakiveksi
• Aluksi kiinnitettiin huomiota elintarvikkeisiin kuten lihaan ja maitoon, sitten myös talous- ja viemärivesiin, teollisuuslaitosten ilman puhtauteen sekä ympäristön myrkkyihin.
• Jo 1870-luvulta lähtien oltiin varmoja siitä, että likaisuus ja siivottomuus suosivat useiden tartuntatautien esiintymistä (tuberkuloosi, kuppa, paiserutto, pilkkukuume)
• 1900-luvun alkupuolella saatiin koko maahan kunnanlääkärijärjestelmä ja terveyssisarien eli myöhempien terveydenhoitajien verkosto

Kulmakiviä

• Vesijohto- ja viemärijärjestelmät
• Ravintoperäiset bakteeritaudit
• Ruoka-aineiden ja elintarvikkeiden asianmukaisen säilytyksen merkitys
• Tartuntatautien hoito ja ehkäisy
• Kotien ja työpaikkojen sisäilman hyvä laatu

Loppukevennyksenä tarina hassusta käsityksestä liittyen hygieniaan.

Kuningas vältti peseytymistä

 

Ranskan kuningas Ludvig XIV eli Aurinkokuningas hallitsi vuosina 1643–1715. Muiden aikalaistensa tapaan Aurinkokuningas karttoi vettä ja saippuaa, ja hovi saikin kärsiä monarkin pahanhajuisesta hengityksestä ja hienhajusta. Lääkärit pitivät muun muassa peseytymistä syynä ruttoepidemioihin, jotka tappoivat miljoonia eurooppalaisia vuoden 1347 jälkeen. Taudinaiheuttajan epäiltiin kulkevan elimistöön ihoon imeytyvän pesuveden mukana. Aurinkokuningasta pidettiin kuitenkin siistinä, sillä hän pirskotteli käsilleen viiniä ja vaihtoi vaatteita kolmesti päivässä.

 

Huono hygienia aiheuttikin katastrofin

 

Vasta 1700-luvun puolivälissä eurooppalaiset alkoivat taas peseytyä kunnolla, ja myöhemmin ymmärrettiin, että veden pelolla oli ollut katastrofaaliset seuraukset: kirput levittivät ruttoa, ja ne viihtyivät hyvin epähygieenisissä oloissa.

Maanantai ja sosiaalipsykologia

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että kokeileva keittiö epäonnistui tänään pahemman kerran. Ja se harmittaa siksi, että opiskelijabudjetista tämä kokeilu nappasi 10€, ja koko komeus lensi roskapyttyyn. Yritin vääntää kikherneistä piparitaikinamössöä koska ilmeisesti en ole päässyt eroon joulusta, ja taisin innostua piparimausteen kanssa.. mössö oli pahaa! 

Joku ilta joululoman aikaan

 Sitten kivempiin (kai) aiheisiin, eli tämän päivän luentoon. Sosiaalipsykaa, olkaa hyvät.

Mitä sosiaalipsykologia tutkii?

• Ihmisten välistä vuorovaikutusta ja ryhmätoimintaa. Millaisia kansalaisia yhteiskunta tarvitsee, miten toimimme koulussa jotta saamme sieltä ulos toivotun mukaisia lapsia?
• Mikä on se tieto, jota yhteiskunta muokkaa, ja jota meile välitetään?
• Kulttuuriprosessit, joiden kautta tieto liikkuu yhteiskunnassa.
• Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen. Miten ne muuttuvat toisen ihmisen (tai jopa kuvitteellisen ihmisen) vaikutuksesta?

Analyysitasot

• Yksilön sisäinen taso
• Ykslöiden ja tilanteiden välinen taso
• Ryhmien välisten suhteiden tai asemien taso
• Kulttuurien välinen, ideologinen taso

Mitä psykologia tutkii?

1. Sielutiede
2. Psyyke
3. tietoisuus
4. tiedostaminen
5. tiedostamaton
6. psyykkiset prosessit
7. käyttäytyminen

Lauri Rauhalan ihmiskäsitys
 

Lauri Rauhalan (1987, 1989) luonnehtima kokonaisvaltainen, holistinen ihmiskäsitys pyrkii muodostamaan ihmisestä kokonaisuuden. Käsitys ottaa huomioon sekä yksilön kaikkine olemuspuolineen että sen yhteisön ja sosiaalisen kentän, jossa ihminen toimii. Holistisen käsityksen mukaan hyvää elämää ei voi saavuttaa, jos olemassaolon kaikkia elementtejä ei huomioida; ihminen on aina kohdattava kokonaisvaltaisesti. Rauhala esittää näkemyksensä kolmijakoisena, jolloin ihmisen olemassaolon perusmuodot ovat: 

1) tajunnallisuus (psyykkis‑henkinen olemassaolo,

joka tarkoittaa sitä että ihminen normaalitilassa kokee aina jotain, hän

tietää, tuntee, uneksii jne)

2) kehollisuus (olemassaolo orgaanisena tapahtumana,

joka tarkoittaa ihmiskehon kemiallisia, biologisia ja anatomis‑fysiologisia

prosessej)

3) situationaalisuus (olemassaolo suhteina todellisuuteen ja tilanteeseen,

joka sisältää ihmisen suhteen esineisiin, maailmaan, kulttuuriin, muihin

ihmisiin jne)

Rauhala näkee, että tajunnallinen tapahtuminen on aina oman historiansa varassa etenevää ja tätä historiaansa jatkuvasti kartuttavaa merkityssuhteiden organisoitumista. Muutokset asenteissa, käyttäytymisessä ja toiminnassa tapahtuvat hitaasti. Tajunnasta ei Rauhalan mukaan voida ottaa pois eikä sinne panna mitään esinemäisessä mielessä, vaan kaiken täytyy tapahtua ymmärtämisen kautta. Tajuntaan muodostuvat merkityssuhteet ovat luonteeltaan erilaisia; esimerkiksi tietoa, tunnetta, uskoa, intuitiota, unta, harhaa. Tärkeää on, että mikään merkityssuhteen laji ei pääse tajunnassa rehevöitymään toisen kustannuksella, esimerkiksi tieto ei saa korvata tunnetta.

Tajunnallisuuden lisäksi elämme ja olemme olemassa myös kehollisina. On tärkeää ymmärtää, että keholliset tapahtumat eivät ole symbolisia. Kehon toimintojen tarkoitus ja mielekkyys saadaan esille vain orgaanisten tapahtumien konkreettisia suhteita tutkimalla. Mielekkyydestä ei voida puhua ennen kuin osoitetaan, miten elintoiminnolliset prosessit hyvin tai huonosti toimiessaan ovat sopusoinnussa tai ristiriidassa olemassaoloa ylläpitävien tapahtumisperiaatteiden kanssa.

Kolmanneksi perusmuodoksi Rauhala määrittelee situationaalisuuden, jolla hän tarkoittaa ihmisen kietoutuneisuutta todellisuuteen oman elämäntilanteensa kautta ja sen mukaisesti. Rauhala näkee, että kietoutuessaan elämäntilanteensa rakennetekijöihin ihminen samalla tulee sellaiseksi kuin niiden luonne edellyttää. Osaa tilanteensa komponenteista (osatekijöistä) ihminen ei itse voi valita; esimerkiksi vanhempiansa, ihonväriään, rotuaan sekä sitä yhteiskuntaa ja kulttuuripiiriä, johon hän syntyy. Toisaalta ihminen voi valita aviopuolisonsa, ystävänsä, harrastuksensa, ja usein myös työnsä, ammattinsa, asuntonsa jne. Elämäntilanne voidaan myös jakaa konkreettisiin vs. ideaalisiin osatekijöihin. Edellisiä ovat saasteet, ilmastolliset olot, ulkoiset ympäristömme puitteet, reaaliset inhimillisen kanssakäymisen muodot jne. Ideaalisia ovat mm. arvot, normit, henkisen ilmapiirin muodot, aatteelliset virtaukset sekä asiat sellaisina kuin ne koetaan.

Rauhalan mukaan olosuhteiden eri osatekijöiden ja ihmisen tajunnallisen ja kehollisen kokemisen välillä on välttämättömyyssuhde, jota hän nimittää esiymmärrykseksi. Tajunta joutuu esimerkiksi kokemaan sitä asiantilaa eli faktisuutta, joka on valikoitunut ihmisen elämäntilanteeseen. Situationaalisuuteen sisältyvä "esiymmärrys" pääsee vaikuttamaan tajunnassamme ja kehossamme eri tavoin. Osa elämäntilanteen osatekijöistä vaikuttaa myös yksilöön pääosin tajunnan välityksellä (esim. normit, arvot), osa taas pääosin kehon välityksellä (esim. lepo, ravinteet, myrkyt). Rauhalan mukaan situaation tärkeys näkyy erityisen selvästi yksilön identiteetin muodostuksessa. Olemme aina jonkun yhteiskunnan jäseniä, ylläpitäessämme yhteiskuntaa taloudellisten velvoitteiden mukaisesti olemme veronmaksajia, suhteessa työhömme olemme työntekijöitä, suhteessa vanhempiimme olemme lapsia ja suhteessa lapsiimme olemme vanhempia. Jos tällaiset suhteet, joissa olemme todellistuneet aina jossakin tietyssä ominaisuudessa, kiellettäisiin ei meidän persoonallisesta identiteetistämmekään voitaisi enää puhua.

Lähde täältä. 

Pohdintaa kulutusyhteiskunnasta

Meillä alkaa nyt muitakin kiinnostavia opintojaksoja, kuten kotitalous sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä. Ensimmäisenä avaan hieman, mitä nämä termit tarkoittavat.

Taloudellinen yksikkö

• kuluttaminen ja yhteiskunnan muutos Suomessa, kulutuksen jakaantuminen ja kulutusmenot
• kotitalouden tulot (mistä rahaa saadaan = tulot ja perintö) sekä verotus
• kotitaloudet rahoitusmarkkinoilla (varat, velat, säästäminen, sijoitus, vakuuttaminen)
• tulojen jakautuminen Suomessa, köyhyys

Sosiaalinen yksikkö

•  sosiaali- ja terveysmenot
• kuka käyttää terveyspalveluja?
• sosiaalipalvelut ja sosiaaliturva
• avio-onni
• nuorten hyvinvointi

Suomi kulutusyhteiskuntana

 

Suomen muuttumisessa moderniksi kulutusyhteiskunnaksi 1900-luvulla oli roolinsa niin elinkeinoelämällä ja sen instituutioilla, julkisella vallalla sekä kansalaisjärjestöillä kuin kotitalouksilla ja yksittäisillä kansalaisillakin. Taistelu puutetta ja köyhyyttä vastaan tuotti lopulta toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointiyhteiskunnan, jossa intressien yhteensovittaminen on toteutettu neuvottelun ja lainsäädännön kehittämisen kautta. Kehitys kohti nykyisenlaista kulutus- ja hyvinvointiyhteiskuntaa on ollut siis monien tekijöiden summa. Myös teknologian, tiedonvälityksen ja koulutuksen kehityksellä on ollut tärkeät tehtävänsä prosessissa. 

 Vuonna 1950 suomalaset saivat elantonsa pääasiassa maa- ja metsätaloudesta ja valtaosa väestöstä asui maaseudulla (70%). Oltiin kuitenkin vähitellen siirtymässä pelloilta tehtaisiin ja maaseuduilta kaupunkeihin, joka oli osin Länsi-Euroopan jälleenrakentamisen ja suotuisan kehityksen ansiota. Maailmataulouden vakiinnuttua hyvinvointi lisääntyi oleellisesti myös Suomessa.  Vuoteen 1952 mennessä kulutus oli kaksinkertaistunut vuosisadan vaihteeseen verrattuna. 1950-luvulla Suomi alkoi muuttua toden teolla kulutusyhteiskunnaksi. Kulutusyhteiskunta löi itsensä lopullisesti läpi parinkymmenen vuoden aikana, vaikka vastaava kehitys olis kestänyt muissa Pohjoismaissa useampia vuosikymmeniä. Yhä useampi saattoi kuluttaa tavaroita, joka osaltaan lisäsi tasa-arvoa yhteuskunnassa olojen vakautuessa ja elintason noustessa. 

Kaupan myymäläverkosto laajeni nopeasti 1950-luvulla, etekin pienet yksiköt lisääntyivät runsasaasti. Oulussa avattiin itsepalvelymyymälä vuonna 1948, ja ensimmäinen Osuusliike Elanto avasi pienen myymälän Helsingin Sörnäisissä vuonna 1950. Suomalaisten kotien varustetaso oli tuolloin kovin vaatimaton, sieltä puuttuivat sellaiset mukavuudet kuten WC, vesijohto ja viemäri. 1950 luvun jälkeen ne alkoivat kuitenkin yleistyä, lähtien jääkaapeista ja pölynimureista. Kotitalouksiin hankittiin myös muita kotitalouskoneita ja -kalustoa. 1950- luvulla suomalainen teollinen muotoilu saavutti suosiota myös maailmalla kotimaan väestön lisäksi.

1950-luvun alussa suomalaisten ruokavalio sisälsi paljon rasvaa. Juuston, lihan, sokerin, hedelmien  ja vihannesten kulutus alkoi lisääntyä vuosikymmenen puolivälin jälkeen, jolloin leivän ja perunan kulutus puolestaan väheni. Yleisesti ottaen lähes kaikissa kodeissa tulotasosta tai asemasta riippumatta nautittiin yllättävän samankaltaista ruokaa. Tyypillisiä arkiruokia olivat puuro, hernekeitto, läskisoosi, makkarakastike keitettyjen perunoiden tai muusin kera ja jauhelihamakaronilaatikko. Koulu- ja työpaikkaruokailun yleistyminen muutti ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan. 

 

Ravinnon osuus suomalaisten kokonaiskulutusmenoista väheni vuodesta 1950 seuraavan 15 vuoden aikana lähes 40 prosentista 30:een, mikä kuvastaa elintason nousua. 1950-luvun kuluessa liikenteen, kulkuvälineiden sekä virkistys- ja huvimenojen osuudet kokonaiskulutuksessa suurenivat. Kuluttajien suosiosta kilpaili nyt myös elokuvat, musiikki, radion kuuntelu ja tanssi-iltamat. Vuosikymmenen lopulla alettiin yleisölle tarjota myös säännöllisiä televisiolähetyksiä. Matkustaminenkin alkoi pikkuhiljaa yleistyä, vaikka harva perhe teki tuolloin matkoja ulkomaille, sen vuoro oli vasta vuonna 1960. Alkoholijuomien kulutus oli Suomessa vielä 1960-luvun alussakin vähäisintä Pohjoismaissa.

 Hyvinvointi lisääntyi edelleen kansaneläkejärjestelmän uudistuksen myötä 1950-luvulla. 1960-luvulla merkittäviä toimia olivat esimerkiksi vuosiloman pidennys neliviikkoiseksi. Vuonna 1965 säädettiin vapaat lauantait mahdollistava laki, jonka jälkeen lisääntyvä vapaa-aika näkyi selkeästi kulutuksen kasvuna. Inflaatio tuli ongelmaksi vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

1960-luvulla kulutuksen rakenne muuttui, kun yhä suurempi osa kulutusmenoista käytettiin liikenteeseen, asumiseen, virkistymiseen ja muuhun kulutukseen. 75% väestöstä omisti television, ja perheet hankkivat muun muassa autoja. Nuorisosta tuli uusi kuluttajaryhmä. 

Kun yksityinen kulutus oli vuosisadan alkupuoliskolla kaksinkertaistunut, se kaksinkertaistui jälleen 1950-luvun alusta vuoteen 1975 mennessä. Ravinnon ja vaatetuksen osuus kokonaiskulutuksessa pieneni edelleen. Ruokavalio muuttui selvästi 1960-luvulta lähtien. Esimerkiksi kasvisten ja hedelmien osuus kulutuksessa suureni. Samoin lihan, maidon ja piimän sekä juustojen kulutus lisääntyi selvästi. Perunan ja viljan sijasta suomalaiset alkoivat käyttää yhä enemmän makaronia, riisiä tai kasviksia ruoan lisukkeena. Kotitalouskoneet löivät itsensä läpi Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla, koteihin hankittiin muun muassa pakastin ja kahvinkeitin.

1970-luvun puolivälissä siirryttiin julkiseen kuluttajapolitiikkaan, ja Suomeen perustettiin ensimmäinen kuluttajaneuvosto ja kuluttajajärjestö. Valituskanavana toimi muun muassa televiso, koska se tavoitti suuria katsojajoukkoja. Vuonna 1978 tuli voimaan kuluttajasuojalaki, laki kuluttaja-asiamiehestö, laki kuluttajavalistuslautakunnasta sekä laki kunnallisesta kuluttajaneuvonnasa.

1980-luvulla Suomella meni hyvin, talouskasvu oli kohtuullista, vienti veti ja työllisyys pysyi korkeana. Maa alkoi muistuttaa yhä enemmän muita Pohjoismaita hyvinvointi- ja runsauden yhteiskuntana. Rahamarkkinoiden säätelyn purkaminen johti talouden ylikuumentymiseen.

1980-luvulla väestön aineellinen vauraus lisääntyi, koteihin hankittiin muun muassa stereoita, mikroja, videonauhureita ja vesisänkyjä. 90% väestöstä oli televisio. Vuosikymmenen loppupuolella kaupunkilainen ruoka- ja juomakulttuuri levisi median esittelemien gourmet-ohjelmien sekä viinisivujen kautta yhä laajemmalle. Ruoasta ja sen nauttimisesta tuli harrastuksia. Kiinnostavia trendejä ruoan kulutuksessa olivat lihan ja makkaroiden kulutuksen väheneminen vuosikymmenen lopulla. Myös rasvojen ja sokerin kulutus vähenivät.1990-luvun alun talouslama katkaisi kehityksen, konkurssit ja työttömyys lisääntyivät ja vaikuttivat etenkin vaatteiden, kestokulutustavaroiden ja matokojen ostamiseen. Suomi selvisi kuitenkin lamasta ja voi aineellisesti suhteellisen hyvin. 1990-luvun loppupuolella kulutus on lisääntynyt ripeästi.

Termistö

Kuluttaja = hankkii tavaroita ja palveluksia omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä ilman myyntitarkoitusta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa 

Kuluttajan toimintakenttä ja rooli 

1. Julkinen sektori/kolmas sektori/kansalaisyhteiskunta = kansalainen, aktivisti, kapinallinen
2. Markkinat = valitsija, kommunikoija, löytöretkeilijä, identiteetin etsijä, hedonisti, uhri, kapinallinen
3. Kotitalous = käyttäjä, kommunikoija, identiteetin etsijä, hedonisti

Kulutukseen vaikuttavat tekijät makroympäristössä

1. Kulttuuriset tekijät (arvot, perinteet, tavat)
2. Yhteiskunnallistaloudelliset tekijät (taloudellinen rakenne, vienti, tuonti, resurssit, markkinointi, kotitalouksien varallisuus, tulonjako, talous- ja sosiaalipolitiikka)
3. Demografiset tekijät (väestön määrä-, ikä- ja -sukupuolirakenne, koulutus, työllisyys, varallisuus, kaupungissa asuminen/maalla asuminen)

Historia

• 1920- ja 1930 = vapaa-aika, kaupunki, vuokra-asunnot
• 1952 = olympialaiset, kulutusyhteiskunnan läpimurto
• 1960 = kestohyödykkeet, nuoriso
• 1970 =  öljykriisi, ympäristö, ruokavalion monipuolistuminen, sisustaminen, runsauden yhteiskunta
• 1990 = lama, EU (1995), Euroopan integraatio ja globalisaatio

Kansantalouden hyvinvointikolmio (rakennettiin sosiaalisten riskien torjumiseksi)

1. Perhe/kotitalous = työvoima
2.  Markkinat = hyödykkeet, työ, rahoitus (korot)
3. Julkinen sektori = lainsäädäntö, verot, rahoitus

Hestian - Hermean paradigma

Hestian-Hermean malli jäsentää kotitalouden ja perheen, eli yksityisen talouden (oikos), yhteyttä yhteiskuntaan eli julkiseen alueeseen (poli). Oikos ja polis palvelevat kahta erilaista sosiaalista maailmaa, joiden tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet ovat erilaiset. Malli pyrkii siis integroimaan kotoisen ja julkisen alueen yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Tässä toetutuu siis holistinen ajattelu, sillä koko systeemin yhteunen hyvinvointi ohjaa osa-alueiden tarkastelua. Hestian-Hermean malli korostaa julkinen-yksityinen - vastakkainasettelua mieluummin kuin nais-miesnäkökulmaa, vaikka oiko onkin feminiininen ja polis maskuliininen maailma. 

Lähteet täältä ja täältä.