Pellikka is back in business

Tänään aloiteltiin pedagoginen etiikka Pellikan kanss, jihuu! Mun lemppari.

Oppimiskäsityksen murros 1/2

Elämme murrosaikaa. Opetuskäsitykset, pedagogiset mallit, opetussuunnitelmat ovat valtavassa muutoksessa. Saattaa olla, että elämme toista suurta muutoskautta sitten peruskoulun muodostumisen 1970-luvulla. Murros on välttämätön, riippumatta siitä, mitä me siitä ajattelemme. Jos jatkamme samalla mallilla kuin nykyään, yhä suurempi osa lapsista ja nuorista joutuu mielekkään oppimisen ulkopuolelle. Nykyinen tapa käydä koulua ja opiskella, siis viettää koulupäivää, ei sovi yhä suuremmalla osalle lapsia ja nuoria. Haaste on todella suuri, ja tehtävä koskettaa meitä kaikkia. Myös me opettajaopiskelijat olemme vastuussa.

Oppiminen on tiedon ja informaation jakamista. Oikeasti tieto on kuitenkin sitä, että nämä irralliset palaset tietoa muodostuu oikeiksi kokonaisuuksiksi ja kokomuksiksi. Meidän tulee nähdä, miten asiat liittyvät toisiinsa, miten suuret kokonaisuudet muodostuvat, ennen kuin voimme puhua oppimisesta. Opimme jatkuvasti kaikkialla, paikasta ja ajasta riippumatta. Saamme jatkuvasti informaatiota ja teemme havaintoa ympäristön ja ympärillämme olevien ihmisten toimesta. Tärkein ja paras oppimisympäristö tänä päivänä ei siis välttämättä ole koulu; sen merkitys on ilemisesti pienenemässä jatkuvasti. Kirjoitat googleen "miten leivon kuppikakun?" ja sinulla on 2 minuutissa monta reseptiä saatavilla. Oppimista ja informaatiota saa jatkuvasti sosiaalisen median, harrastusten ja ystävien kautta.

Tiedon opettamisella koulussa ei ole enää samalla tavalla merkitystä, sillä saman tiedon saa hankittua muualtakin ja paljon helpommin. Tiedon hankkiminen ja tiedon tuottaminen on "demokratisoitunut". Kuka tahansa voi hankkia tietoa ja kuka tahansa voi tuottaa tietota. Tiedon opettamisella ei ole merkitystä, vaan merkitystä on sillä, mihin asiat liittyvät ja mitä merkitystä niillä on juuri minulle? Irrallisella tiedolla ei ole enää niin väliä, kokonaisuus ratkaisee. 

Murrosvaihe missä suomalainen koulu nyt on, on seurausta maailmalla tapahtuvasta myllerryksestä. Kun tietoa on saatavissa helposti ja paljon, koulun perinteinen tehtävä on arvioitava uudelleen. Näin ollen myös opettajien tehtävä ja työnkuva on arvioitava uudelleen. Jos kysyt asiasta tutkijoilta, yksimielinen vastaus on jotakuinkin tämän kaltainen; opettajan tehtävä on olla niin sanottu sillan rakentaja oppilaiden ja oppimisympäristöjen välillä. Opettaja on oppimisen mahdollistaja, joka luo oppimisympäristöjä. Opettaja on fasillitaattori, eli rakentaa mahdollisuuden oppimiseen. Tämä voi konkreettisesti tarkoittaa esimerkiksi reissua museoon tai heurekaan, jonnekkin, missä lapsi tai nuori pääsee tutustumaan, havainnoimaan ja ihmettelemään. Tämän lisäksi opettajalla on toinenkin, vielä suurempi rooli. Tämä ei välttämättä ole kovin mieluinen, eivätkä kaikki sitä oikeastaan haluaisi ollenkaan. Tämä on kuitenkin välttämätön, ilmaisee OPS:in perusosio. Opettaja on aikuinen kasvattaja (Opettajuudella ei ole iän kanssa mitään tekemistä. Aikuisuudessa on kyse ihan muista aioista kuin numeroista). 

Opettajalla on vastuullaan myös oppilaiden hyvinvointi. Yhteiskunnassa on valtavan paljon ihmisiä, jotka voivat huonosti. Tämä heijastuu eittämättä myös kouluun; tänä päivänä kouluissa on kenties ennätysmäärä huonosti voivia ihmisiä, niin luokassa kuin opettajien huoneessakin. OPS 2016 kirjoittaa; koko kouluyhteisön pitää olla vastuussa sen jäsenten hyvinvoinnista. Siellä sanotaan kutakuinkin näin; koulun pitää ennen kaikkea olla hyvinvointia lisäävä kasvatusyhteistö. 

Kun voidaan hyvin, niin opitaan. Kun opitaan, niin voidaan hyvin. Kun saa itselleen jotain uutta, voi paremmin, ja toisinpäin. Loogista, selkeää ja helppoa? Ei aina.

Hyvinvointi on oppimisen edellytys. Nyt uudistuksen yhteydessä, joka meillä on käsillä, sanotaan että hyvinvointia saavutetaan lisäämällä oppilaiden osallistuvuutta. Ratkaisu olisi siis kuuntelu, huomiointi ja kenties rakkaus. Passiivisen pulpetissa nököttämisen sijaan oppilaasta tehdään aktiviinen toimija, joka on kiinnostunut tutkimaan ja havainnoimaan ympäristöään.

Miten tämä kaikki liittyy pedagogiseen etiikkaan? Jos sen tehtävä on se, millaiset ratkaisut opetuksessa on hyviä ja huonoja, miten kohdataan oppilas, mikä on oppilaan ja opettajan suhde, olemme nimenomaan asian ytimessä. Intomielisimmät uudistajat vastaavat meillä näin; oppikirjat häviävät sähköisen oppikirjan tieltä, tulee muutos kuin entisestään. Mikään näistä ei oikeastaan vaikuta yhtään mihinkään, uudistus ei todellakaan lähde materiaalista. Muutos lähtee ihmisitä, ja siitä on juuri nytkin kysymys.

Meillä on suomalaisessa koulussa ja sen tulevaisuudessa 3 vaihtoehtoa;

1. Jatketaan entiseen malliin (istutaan pulpetissa ja tehdään tehtävät kirjasta) Tämä tie on kuljettu loppuun, tästä on seurannut paljon työrauhahäiriöitä, motivaatio-ongelmia, oppimisvaikeuksia ja kouluvastaisuutta. Tämä malli ei ole enää toimiva, vaikka se suosii tavallaan poikia.
2. Tieto- ja viestintäteknologia ottaa suuremman roolin opetuksessa. Se on hyvä, jos se niin sanotusti ei karkaa käsistä, jos se tehdään hallitusti ja jos se tehdään niin, että kaikki oppilaat säilyttävät saman mahdollisuuden oppimiseen (demokratia oppimisessa). Mieluiten vielä niin, että se ei ole Applen monipoli ja valtaus. Käytännössä tämä vaatii sitä, että jokaisella toimijalla tulee olla oma näyttöpääte tai esimerkiksi tabletti.
3. Täysin oppilaslähtöinen opiskelutapa. Käytännössä romutetaan kaikki, jota tähän mennessä on saatu aikaan. Taide, leikki, työ ja kokoamainen on suuremmassa roolissa, ja tämä on kenties jopa pyrkimys tänä päivänä. Uusi OPSi ottaa suuria askelia tähän suuntaan. Painopiste koulussa pitäisi kertakaikkiaan siirtää pois siitä, mitä opiskellaan siihen miten opiskellaan. Tärkeämpää kuin oppiminen on oikeastaan oppimisprosessi. Painopiste siirtyy sisällöstä pedagogiikkaan.

Kaikki tämä on äärimmäisen mielenkiintoista. Mitä aikaa elämmekään! Millaisena koulu näyttäytyy 10 vuoden päästä? Mitä kaikkea globalisaatio tuo suomalaiseen kouluun? Millaisessa ympäristössä itse kenties työskentelen tulevaisuudessa? Ja mitä haittaa minulle on siitä, että en kenties saa omasta koulutuksestani eväitä tulevaisuuden kouluun, sillä opettajakoulutus ei ole vielä uudistunut. Murros koskettaa kenties ensin koulua, ja vasta sitten meitä opiskelijoita. Mitä annettavaa minulla on lapsille, kun he ovat tässä pyörteessä osaavia, kriittisiä ja itsenäisiä?

Tulavaisuuden koulussa kannustetaan ottamaan kantaa ja keskustelemaan asioista. Onko tämä kaikki meille hyväksi, mitä voimme jättää vähemmälle ja mihin pitää keskittyä? Sivistys ja laaja-alainen osaaminen on tulevaisuuden arvostettavia piirteitä. Taito ja taide korostuu, se kenties ohittaa tietosisällöt. Monipuoliset oppimisympäristöt ja koulun avautuminen maailmaan. Kiireettömyys, viipyily, jopa viipyilymisen pedagogiikka, pohdiskelu ja ei pakollisen kirjan läpi käyminen ja suurten asiakokonaisuuksien omaksuminen.

Mikä edes on opettajan vaikutusmahdollisuus? Opettajan vaikutusmahdollisuus tulee nimenomaan aikuisuuden, elämänkokemuksen ja esimerkkien kautta; Jos teet näin, seuraa seuraavaa. Opettaja on keskustelukumppani, koska hän saattaa olla jopa ainoa tai yksi harvoista järkevistä aikuisista. Viesti on hiukan sellainen, että emme voi enää luottaa koteihin tai lapsen lähtökohtiin. Meidän on luotava lapselle koti. 

Olemmeko menosssa siihen, että lapsen koti tehdäänkin tulevaisuudessa kouluun. Koulussa puututaan yhä enemmän lapsen tapakasvatukseen, ja lapsi saa kenties koulusta kodinomaista rakkautta ja hellyyttä. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä niin, että kodista tulee toimintaohjeet; jos Pekka ei herkuttele viikolla kodin tapojen mukaan, valveutunut opettaja ei anna Pekalle koulussakaan kiisseliä. Pallon voi heittää toiselle puolle eli kotiin; Miten me sitten tehdään Pekan kohdalla? 

Koulu on avautunut ympärsitöön kerran ennenkin 15 vuoden aikana. Yhä useampi vanhempi ottaa yhetyttä kouluun yhä enemmän ja pienempien asioiden kohdalla. Tämä voi olla hyväkin asia, jos oikeasti on yhteinen huoli oppilaasta. On kerrassaan hienoa, jos asian kohdalla voidaan tehdä toimivaa yhteistyöstä kodin ja koulun välillä. Osa vanhemmista on kuitenkin omaksunut niin sanotun asiakkuusajattelun; heidän perhe ja heidän lapsensä on yhteiskunnan opetuspalveluiden asiakas, joten heillä olisi oikeus vaatia mitä tahansa (asiakas on aina oikeassa). Opettajalta saa siis vaatia kaikkea mahdollista. Osa vanhemmista on omaksunut amerikkalaisesta kasvatuksesta mallin, jossa kaikki asiat ratkaistaan juridisesti. Opettaja ei kamppaile ongelmissaan yksin; esimies (rehtori) tai sitten myös OAJ. Miksi teet työtä ja mihin se perustuu? Opetussuunnitelma ja opetuslaki ovat puolellasi, sillä pääsee jo pitkälle. 

Meillä on sellainen käsite kuin opettajuus. Se on tärkeää, siitä pitää puhua. Se on koko opintojakson sisältönsä kannalta tärkein käsite. Opettajuus on ensinnäkin täysin suomalainen käsite. Kaikilla suomalaisilla on joku käsitys opettajuudessa. On olemassa tiettyjä tapoja olla opettaja ja tiettyjä asioita, joita kuuluu opettajuuteen. Opettajuuteen kuuluu ajattelua, tunnetta, toimintaa, osaamista, mutta se on silti kaikkineen hyvin monimutkainen asia. Opettajuuden pohtiminen tuo omaan työhön mielekkyyttä. Voi mennä jopa 20 vuotta, että ymmärtää oman toimintamallinsa ja oman opettajuutensa lähtökohdat. Pellikan kohdalla tämä ymmärrys tapahtui uuden opetussuunnitelman kanssa painiessa. Jokaisella on oma tapansa olla opettaja; oma opettajuus syntyy omasta kokemuksesta, pohdiskelusta ja toiminatavoista. Erilaisia opettajia on suomessa juuri niin paljon kuin meillä on opettajia, sillä täällä kannustetaan juuri siihen, että oma opettajuus rakennetaan itse. Opettajiin kohdistetaan ristiriitaisia odotuksi; opettajien pitäisi olla psykologeja, poliiseja, pappeja tai terapeutteja tilanteen mukaan. Hyviin ja pidettyihin opettajiin aletaan turvautua vähän kaikessa. Vanhemmat saattavat konsultoida jopa perunan keitossa. Opettajuuteen kypsytään, kuten ihmisyyteenkin. Opettaja ei koskaan ole valmis. Se on lodullista myös sen takia, että virheet ovat sallittuja, vaikka olisi kuinka paljon elämänkokemusta. Opettajan työ opitaan tekemällä työtä, ei harjoittelussa tai tenttimällä opintojaksoja. Parhaita tiedonvälittäjiä ovat oppilaat, vanhemmat opettajat ja vasta sitten opetuksen ohjaajat.

Asitinvarainen laadunarviointi

Ruokatunneilla meillä oli aiheena aistinvarainen laadunarviointi. Siihen pieni johdanto ensin!

Tuotteita arvioidaan, jotta voidaan laatia normistandardit. Arvijoitsijoita vaaditaan usein kokemusta ja harjaantumista, mutta joissakin tapauksessa myös kouluttamattomien kuluttajien hyödyntäminen on suotavaa. 

Erilaisten tuotteiden kohdalla harjoitetaan laadunvalvontaa ja tarkkaillaan laatuvirheitä; siinä mitataan raaka-aineen tai valmiin tuotteen aistittavan laadun samanlaisuutta tai pysyvyyttä sovittuihin standardeihin nähden. Laadunvalvonta toimii osana elintarviketeollisuuden laatujärjestelmää. 

Laadunvalvonta on tärkeää myös tuotekehityksen takia. Uusien elintarvikkeiden kehittäminen on varmaan kaikkein mielenkiintoisin seikka laatuarvioinnissa. Markkinoilla olevia tuotteita myös jatkokehitellään tai muunnellaan kuluttajien mieltymysten mukaan.

Kauppojen kuluttajatesteihin kannattaa osallistua, sillä näin pääsee vaikuttamaan tuotteiden kehittelyyn. Omia mielipiteitä kannattaa tuoda reippaasti esille, niin saadaan sellaisia meille mieluisia tuotteita myyntiin. 

Aistinvarainen laadun arviointi perustuu ruokien ja juomien ominaisuuksien havainnointiin eri aistipiirien välityksellä. Aistipiirejä ovat yksittäisten asitien toiminta-alueet, asimerkiksi haju ja maku kuuluvat eri asitipiireihin. Aisti on ärsytyksen aiheuttaman hermoimpulssin vastaanottokyky. Aistimus ilmenee havaintona ärsykkeestä, esimerkiksi ruoan tai juoman aiheuttama aistisolujen reaktio, joka välittyy hermoimpulsseina aivoihin. Jos henkilöllä on jokin aistiyliherkkyys aistii jonkun asian paljon voimakkaammin, kuin keskivertoihminen. Ihmisellä on taipumus turtua tai tottua esimerkiksi epämiellyttävään hajuun, mutta aistiyliherkkä ei totu. Aistiyliherkkää henkilöä on vaikea saada maistamaan esimerkiksi jotakin ruokaa kotitalouden tunnilla, sillä esimerkiksi spaghetin koostumus voi olla epämiellyttävä. 

Meillä on kaksi keskusta, jossa säädellään meilihyvää ja esimerkiksi nälkää. Homeostaattinen järjestelmä säätelee nälkäisyyden ha kylläisyyden tunteita. Mielihyväkeskus taas liittyy ruoan palkitsevuuteen ja toisaalta myös selviytymisvaistoon. Jos näissä keskuksissa on häiriöitä, voi henkilö esimerkiksi syödä enemmän kuin kroppa vetää tai toisaalta syödä esimerkiksi suruun.

Kaikki aistit osallistuvat syömisen nautintoon.

Näköaisti = ulkonäkö, rakenne (ennakointi)

Hajuaisti = Aromi tai haju

Flavori = makuaisti, hajuaisti, tuntoaisti

Lämpotila = tuntoaisti

Rakenne= tuntoaisti (kosketustunto ja lihastunto), kuuloaisti (esimerkiksi rapeus)

Näköaisti

Ruoan ulkonäkö on melko ratkaiseva, sen pohjalta luodaan ennakkokäsityksiä. Näön avulla voidaan havaita muoto, koko, rakenne, kiilto, liike ja väri. Väri on hyvin keskeinen (kirkas väri kertoo makeasta) ja likainen väri (epähuokuttelevuus). Reaktioita havaitaan värien avulla (maillardin reaktio). 

Hajuaisti

Hajuaistin avulla havaitaan ominaistuoksuja ja aromeja. Hajun avulla havaitsemme myös miellyttäviä tai epämiellyttäviä tuoksuja. Hajuaistimus muodostuu ortonasaalihajusta, ohimon paikkeilla sijaitsevan sisäisen hajukäämin välityksellä. Haju voi liittyä myös yhteyteen: hiki haisee pahalle, mutta juusto ihan hyvälle. Haju ei ole niin epämiellyttävä juuston kohdalla. 

Flavori

Suussa lopulta muodostuva kemiallinen aistimus. Ruoan ominaisuutta yhdessä kutsutaan flavoriksi. Kemotuntoaistimukset syntyvät suun ja nenän limakalvojen vapaiden hermopäätteiden (kolmoishermo) kemiallisena ärsytyksenä. Kemoaistimuksia ovat poltto, lämpö, pistely, kirvely, kutina, kihelmöinti, turtumus ja tulisuus.

Makuhavainnot

Makea, suolainen, hapan, karvas ja umami. Makuaistimus syntyy kielen makusilmuissa sijaitsevien makureseptorisolujen välityksellä. 

Myös kuuloaistin kautta saadaan makuasitimukseen vaikuttavaa tietoa ruoasta ja juomasta. Kaakao tai jäätelö voivat olla ihan överimakeita jäähtyneinä tai sulaneina. Ruoka on ihmiselle sopivaa yleensä ruumiinlämpöisenä. 

Erilaiset testit

• Erotustestit (arvailu?)

Esimerkki: arvioijalle esitetään samanaikaisesti 3 näytettä, joista kaksi on samanlaista ja yksi poikkeava. Arvioijan tehtävänä on tunnistaa yksi poikkeava näyte.

• Profiilimenetelmät, kuvailevat menetelmät

Esimerkki: pikkuleivän rakenteen, maun ja suutuntuman arviointi eri syöntivaiheissa.

• Mieltymysmenetelmä

Esimerkki: kuluttajaraadille toteutettu makumieltymystesti, jossa laitetaan esimerkiksi 3 tuotetta paremmuusjärjestykseen.

• Asitinvarainen arviointi kotitaloustunneilla 

Esimerkki: perusmakutesti, joka on oikeastaan vähän tylsä ja yksinkertainen.

Nämä asiat käytiin luennolla. Mtä sitten tapahtui demolla?

Demolla jatkettiin teeman mukaisesti maistelu, tunnuselu, haistelu, katselu ja jopa kuuntelu meiningillä. Ensin keittiöissä valmistui testejä varten pinaattikeittoja ja suklaakiisseleitä. Meidän tiimi valmisti suklaakiisselin, johon tuli suurusteeksi perunajauhoja.

Kiisselimakutestiin tuli siis kolme testattavaa, yksi meidän perunajauhoinen kiisseli, yksi melko makea vaniljainen kiisseli ja yksi kiisseli, jossa oli paljon vähemmäns sokeria kuin omassamme. Se oli eniten aikuiseen makuun.

Pinaattikeittomaisteluun tuli myös kolme näytettä, yksi sellainen jossa on 2x määrä pinaattia, yksi täysmaitoon tehty ja yksi, jossa oli mausteena muskottipähkinää. 2x pinaatti oli mielestöni ehdottomasti paras, vaikka nestemäärä pinaatin ansiosta oli ehkä liian suuri. Se kuitenkin maistui ja näytti miellyttävälle.

Aistinvaraisessa arvioinnissa pääsimme tunnustelemaan erilaisia purkkeihin pakattuaja kuiva-aineita, kuten puuroriisiä, rakesokeria ja kuivattuja herneitä. Raesokerin kohdalla arvaus meni väärin (sanoin soijarouhe). Pieniin purkkeihin oli pakattu tuoksuttelua varten erilaisia mausteita ja raaka-aineita, joita pääsimme arvailemaan. Siellä yllättäjänä oli sitruunamelissa ja anis, joka olikin kuin lakritsi! Itse koukutuin kaneliin, joka ei vain petä koskaan, ja haaveilin jo joulusta.. Kuuntelupisteellä tiimiläiset arvasivat mitä yksi jäsenistä syö. Rouskuteltavana oli porkkanaa, omenaa, sipsejä ja hapankorppua. Lisäksi purkeissa helisi erilaisia kuiva-aineita, joiden pari piti löytää. Meillä tämä osio meni melko metsään, ja pehmeiden äänien kohdalla (sokeri, seesaminsiemenet) olimme vähän hukassa. Näkörastilla mietittiin värisävyjä erilaisille kasviksille ja maisteltiin mehuja, joiden väristä saattoi herätä ennakkoluuloja.

Kaikkineen tunti oli koostettu hyvin ja saimme paljon asioita tehtyä aikarajan puitteissa. Aistit ovat kyllä sikäli mielenkiintoinen juttu, että ajoittain menee täysin harhaan. Oli myös hauskaa huomata, miten hajuaisti vaikuttaa niin voimakkaasti makujen maistamiseen. Otimme muun muassa teetä nenästä kiinni pidellen, jolloin se ei maistunut yhtään miltään. Kahvin happamuus ja mehun makeus sen sijaan tulivat läpi, vaikka nenästä pitikin kiinni.

Lopputunnista maisteltiin juustoja, ja ne eivät kyllä petä koskaan. Uusi rakkaus on löytynyt; valkohomejuustoa, viinirypälettä ja suolakeksiä. Nam!

Saako olla kasviksia?

Tänään meillä oli aiheena kasvisruokavaliot. Olimme jakautuneet neljään ryhmään, joissa valmisteltiin esitys ja ruokia tietyn teeman alla. Oma teemamme oli elävä ravinto ja minulla ja parillani vielä tarkemmin idättäminen.

Idätyksessä on kysymys erilaisten kuorellisten siementen, itujen ja viljojen kasvattamisesta. idätys parantaa ravintoainearvoja ja raaka-aineen proteiini muuttuu helpommin hyödynnettävään muotoon. Siemeniä huuhdellaan ensin huolellisesti, purkitetaan ja peitetään harsolla. Purkki asetetaan kallelleen, jolloin neste pääsee valumaan purkista pois. Idätys kestää idätettävästi raaka-aineesta riippuen 12 h – 6 vuorokautta. Valmiit idut ovat n 1-5 cm pituisia, ja niitä voi maistella jo kesken kasvun. Valmiissa iduissa on paljon vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, kunhan niille antaa riittävästi aikaa.

Elävää ravintoon kuuluvat monipuolisesti kasvikset, hedelmät ja siemenet. Ruokavalioon ei kuulu mikään prosessoitu, eläinperäinen tai kuumennettu. Kasviksissa ja hedelmissä ajatellaan olevan enemmän ravintoaineita jäljellä, eikä esimerkiksi öljyä käytetä ruoan valmistuksessa. Elävään ravintoon sen sijaan kuuluu esimerkiksi idut ja tuorepuristettu mehu, jota mekin muille opiskelijoille valmistimme. Mehuun laitoimme porkkanoita, appelsiineja, veriappelsiineja ja tuoretta inkivääriä. Sen kanssa tuli olla tarkkana, ettei maku ole liian hyökkäävä. Mehulinko hoiti mehustuksen helposti meidän puolestamme, aikaa kului ainoastaan pilkkomiseen ja koneen puhdistukseen. 9 porkkanasta, 3 appelsiinista ja 2 veriappelsiinista saatiin kuitenkin vain puoli kannullista mehua, joten koen mehun teon melko työlääksi tämän vuoksi. 

Toinen ryhmässämme valmistettu elävän ravinnon mukainen tuote oli smoothie, jossa oli banaania, pinaattia, omenaa ja avokadoa. Smoothie oli ihanan raikas ja väriltään tumaan vihreä, joten siitä tuli jo katsellessa kovin terve olo. Elävä ravinto onkin oikeaa värien kirjoa! Muissa ryhmissä puhuttiin vegaaneista ja lakto-ovovegaaneista. Miettimisen aiheita oli paljon, esimerkiksi vegaaneista näytetyn videon kohdalla. Eläimet ovat kavereita, kenenkään ei tarvitse kuolla nautinnon takia, jokainen elämä on arvokas.

Valmistimme nämä maistiaiset jo opetustuokiolle, jonka jälkeen seurasi vielä muiden ryhmien valmistavat ihanat ruoat. Saimme kookosmaitoon valmistettua tofu-sienikeittoa, couscous – salaattia, pähkinäistä porkkanalisäkettä, kasvis-tofu wokkia, mausteista linssipataa, oliivi-peltileipää, hyydytettyä soijajuustokakkua ja kookosjäätelöä. Niin paljon ihania makuja ja värejä, että meni ehdottomasti top 3 kaikista valmistamistamme ateriakokonaisuuksista. Kun kerron veljelleni valmistavani ateriaksi kasvissosekeittoa, kysyy hän usein: ”Selvä, mutta mitä on ruoaksi?” Näihin ennakkoluuloihin sopii ehdottoman hyvin ihanan pehmeä tofu-sienikeitto.

Arjen haasteet

Tänä tiistaina valmistimme arjen haasteet - tehtävän puitteissa 9 - vuotta täyttävälle Nikolle syntymäpäiväjuhlatarjottavat. Nikolla oli gluteenitonta ruokavaliota noudattava setä ja maitoallerginen mummo, joka piti ottaa huomioon tarjottavia suunnitellessa. Lisäksi juhlavieraiden joukossa oli diabeetikko, jolloin turha kermalla tai sokerilla läträäminen on hyvä jättää pois.

Tämä Niko piti erityisesti kilpikonnista, joten suunnittelimme tarjottavat tämän teeman ympärille. Tarjottavat koostuivat tällaisista asioista:

• Kilpikonnakakku (G, M, L)
• Suolaiset paprika-pinaatti-sipuli piiraat (G, M, L)
• Macaronssit (G, M, L)
• Kuningatarkeksit (G, M, L)
• Pappilan hätävara (ylimääräisistä aineksista)
• Paprikakiekot (ylimääräisestä aineksista)
• Suklaa omenat (ylimääräisistä aineksista)

Meille oli määritelty budjetti etukäteen, jonka suuruus meidän ryhmällä oli 11€. Kilpikonnakakun valmistelimme jo esivalmistelukerralla viikko sitten. Pohja oli gluteeniton kääretorttu, joka täytettiin ja leikattiin annospaloiksi. Pyöreä kulho vuorattiin torttupaloilla ja kasvikermasta vatkattiin sisus kakkuun. Budjetin rajoissa saimme ostettua mantelijauhot, munia, vihannekset, sitruunat ja tomusokerin, osa kuiva-aineista löytyi keittiöstä valmiina. Lisäksi käytimme itse valmistettua omenahilloa ja kuivattuja omenalastuja, joiden kaveriksi saimme hankittua tummaa suklaata.

Omalle vastuulleni osuivat macaronssit, jotka ovat siis valkuaisista, sokerista ja mantelijauhosta valmistettuja pieni leivonnaisia pitsireunuksin. Niiden pinta on rapea ja sisus sitkeä, väliin tulee usein jotakin hilloa tai sitruunakreemiä, kuten meillä. Aloin valmistaa marenkeja vaahdottamalla valkuaiset, samalla kun työparini siivilöi tomusokeria ja mantelijauhoja. Vasta kun olimme jo lisänneet siivilöidyt jauhot valkuaisvaahtoon ymmärsin, että olin mokannut pahemman kerran: unohdin vaahdottaa valkuaiset sokerin kanssa! Massa oli nyt paksua, ilmakuplat ilmeisesti hajosivat, ja kulhoon muodostui kökköjä. Meillä ei ollut enää mantelijauho jäljellä kuin 1/3 annokseen, mutta koska alkuperäisestä reseptistä macaronsseja tuli noin 30 kpl, päätimme silti aloittaa homman alusta. Pilalle mennyt taikina leviteltiin pellille ja paistettiin pappilan hätävaraksi, sillä meillä oli myös hilloa, kermavaahdon jämiä, suklaata ja edellisellä kerralla kaappiin jäänyttä vaniljakastiketta. Toinen erä macarons taikinaa onneksi onnistui paremmin kuin hyvin, ja saimme värjättyä leivokset elintarvikevärillä vihreäksi.

Myös leivosten väliin tuleva sitruunakreemi juoksettui ensin, mutta saimme asian korjattua mikrossa sulattamalla rasvaa hetken. Onnistumisia koettiin siis rutkasti kaikkien vastoiskäymisten jälkeen! Paprikakiekot valmistuivat ylimääräisestä piirakkataikinasta, ja suklaa-omenalastut viime kerralla valmistetuista kuivatuista omenoista. Kilpikonnakakku sai koristeeksi kasvikermaa (maidoton) ja kiiviä. Suklaasta muotoiltiin silmät ja suu. Lopulta tarjottavat olivat ihan onnistuneita, pieni erä makaronsseja lähes valioyksilöitä ja pienet suolaiset piiraat ihan maistuvia.

Muissa keittiöissä valmistui maukas siemensalaatti, gluteenittomia hapankaalipiiraita, omenakiisseliä, mokkapaloja ja toinen kilpikonnakakku. Kyllä kelpasi Nikolla viettää synttäreitä, kattauskin oli tosi hieno!

Ei maitoa minulle

Kävimme tunnilla tänään läpi VL,L ja M erityisruokavalioita ja kävimme läpi allergioita niin viljalle kuin muillekin yksittäisille raaka-aineille. Itse olen aikoinaan ollut täysin maidoton, ja sittemmin jatkanut laktoositonta linjaa. Itselle maito ei oikeastaan juurikaan sovi, jonka ajattelen johtuvan huonosta maitoproteiinin pilkkomisesta. Saan maidosta ilmavaivoja ja tukalan olon. Jos elimistö ei siedä lainkaan maitosokeria eli laktoosia, puhutaan laktoosi-intoleranssista. Laktoosi-intolerantikon elimistö ei tuota riittävästi maitosokeria hajottavaa laktaasientsyymiä. Laktoosin sieto (maitosokerin imeytyvyys) on yksilöllistä: yleensä elimistö pystyy käsittelemään ainakin pieniä laktoosimääriä ja tällöin voidaan nauttia vähälaktoosisia elintarvikkeita sekä usein myös hapanmaitotuotteita sekä kypsytettyjä juustoja. Laktoosia esiintyy luonnossa ainoastaan maitotuotteissa. VL, eli vähälaktoosinen taas sopii niille, joilla maitosokerin sieto on ainoastaan heikentynyt. Vähälaktoosiseen ruokavalioon ohjeistaa HYLA merkki ja INTO tuotemerkki.

Laktoosittoman leiman tuote saa, kun laktoosin määrä tuoteselosteessa on 0g. Täysin laktoosittomia tuotteita ovat pitkään kypsytetyt juustot (esimerkiksi emmental) ja laktoosittomiksi jalostetut elintarvikkeet. 

Maitoallergia on sitten asia erikseen. Lehmänmaidolle allerginen henkilö on herkistynyt maidon valkuaisaineille eli sen proteiineille, jolloin henkilö saa allergiaoireita maitotuotteista. Maitoallergisen ruokavaliosta poistetaan kaikki maito ja maitoa sisältävät elintarvikkeet. Myös vuohenmaidon kanssa kannattaa olla varovainen. Hyvin herkästi oireita saavilla myös voi ja margariini ovat kiellettyjä maitotuotteita.

Mitäs muita allergioita sitten onkaan? Allergisen ihmisen immuunijärjestelmä toimii liian tehokkaasti eli elimistö puolustautuu sinänsä ihan harmittomia aineita vastaan. Allerginen reaktio ilmenee erilaisina oireina tai oireyhdistelminä, hengitysteiden limakalvoilla, iholla, silmissä tai ruoansulatuskanavassa. Mielestäni allergisoituminen ja allergiareaktio on todella kummallinen: miksi elimistö alkaa omalla puolustusjärjestelmällään tekemään haittaa itselleen, jos aiheuttajana on jokin niinkin tavanomainen asia kuin vaikka lämmin ilma (rasitusastma)? Yleisimmin ihmisiä allergisoi kala, kananmuna, selleri, herne, maito, viljat, mansikka, kiivi, sitrukset, manteli, pähkinät ja jotkut lisäaineet.

Mitä me sitten tunnilla tällä kertaa valmistimme, oli syntisen hyvä hedelmävaahto. Vaahto oli maidoton, gluteeniton ja munaton. Resepti oli hieman yllättävä, sillä siinä oli puuroksi keitettyä riisiä! Puuro valmistettiin ensin, jonka jälkeen vaahdotettiin kaurakerma. Hedelmäsose ja puuro yhdistettiin massaksi joka sitten varovaisesti sekoiteltiin kaurakermavaahtoon. Koko komeus sai mausteeksi vaniljaa. Riisihedelmävaahto tarjoillaan perinteisesti marjojen, marjasalaatin tai hedelmäsalaatin kanssa, joista me noudatimme viimeisintä. Muissa keittiöissä tehtiin esimerkiksi vegen suklaakakkua, joka luonnollisesti oli todella hyvää. Hauskaksi yllättäjäksi nousivat myös makeat tattarilastut, joissa ei ollut lainkaan sokeri. Erityisruokavalioiden kanssa plärääminen on hauskaa, sillä joutuu käyttämään mielikuvitusta ja toisaalta vaihtoehtoja rajautuu pois. Onnistumisen tunteetkin ovat aina kaksinkertaiset – voiko joku maidoton suklaakakku oikeasti olla noin hyvää?

Valmistimme myös kakkupohjat pakkaseen lepäilemään tulevaa viikkoa varten, kun meillä on arjen haasteet – kerta. Silloin pääsee Niko 9 v. juhlimaan herkkujen kera! Omalla vastuualueellani on muun muassa macaronsseja.

Perjantain pohdinnat

Jaaha. Olen tänään lähdössä käymään kotipuolessa ja koska flunssa vaivaa, olen aikaisin hereillä. Pesin myös pyykkiä eilen puoliltaöin, hassu juttu. Aajattelin nyt tulla kirjoittamaan muutaman ajatuksen ammatillisesta oppimisesta, eli tutummin AMKA:sta.

Tapaaminen 24.9

• Kaikki muutkin ovat jotakuinkin hämmentyneitä ja stressaantuneita - en ole ainoa. Tämä ei tietenkään ole hyvä uutinen, mutta sikäli on, että en ole varmaan tehnyt ihan kaikkea väärin. Stressihän voi olla myös tervetullut buusti päivään ja pistää muutenkin toimimaan, kunhan sitä on kohtuudella. Vielä en ole jäänyt vyöryn alle, vaikka viimeiset viikot ovatkin olleet melkoista juoksemista.
• Miten sitten voin tietää, että kaiken tämän hässäkän keskellä oppimista tapahtuu? Tapahtuuko sitä ainoastaan silloin, kun teen oppimispäiväkirjaa eli kun pysähdyn miettimään asioita tarpeeksi usein? Vai onko tieto ja kehitys minussa ilman tätä, ajatuksiksi ja sanoiksi purkamista? 
• Helposti alkaa kopioida vain muiden ajatuksia, teorioita ja tai tekoja. Kun opimme muilta, sehän on oikeastaan matkimista. Taitava opettaja tai luennoitsija osaa esittää asiat niin, että niiden pohjalta herää myös omia ajatuksia. "Älä kopioi luentodioja" - on kirosana ainakin minulle, sillä se tekee olemisestani hankalaa. Alan etsimällä etsiä jotain, mikä olisi minun omaani. Mutta pahus, enhän minä ole keksinyt yhtäkään pedagogista mallia, en voi sellaisia paperilleni rustailla. Ajattelu ja erilaisten mallien kyseenalaistaminen, pyörittely, pohtiminen ja kysymysten esittäminen - ne ovat juuri sitä oman oppimisen työstämistä. Jos olen luennolla jumissa, alan esittää kysymyksiä. Jos en uskalla esittää niitä ääneen, kirjoitan ne itselleni. Kotona alankin itse vastailla noihin kysymyksiin, ja kappas, olen pohtinut juttuja itsenäisesti.
• Mitö voisin tejdä opinnoissani paremmin, miten muistaisin asiat paremmin? Orientoivassa harjoittelussa motivaatio ja "uutuudenviehätys" olivat valttikortteja, ikään kuin terästivät muistia. Pisti kynä sauhuuten menemään ja loppukoonti oli helppoa. Nyt kun seuraavana vuonna teemme perusharjoittelun, ei ole aikaa rustailla jatkuvasti. Tässä auttaa taltiointi, kuvat ja video, sekä ihan vain pienet havainnot fiiliksestä kesken päivää. Ilman muistiinpanoja arviointi on lähes mahdotonta - oppilaita on sellaiseen liikaa.
• Lapset muistavat äärimmäisen hyvin - on väärin, jos sinä et muista.
• Mitkä ovat tämän vuoden tavoitteita? 

1. Pedagogiset ja eettiset perusteet
2. Opin tarkastelemaan oppimista kasvattajan työn näkökulmasta
3. Mietin ja pyörittelen omaa käyttöteoriaani
4. Opin kehittämään omaa opettajuuttani
5. Tunnustan ja tunnistan kyvyn toimia opettajana

Viimeisin on minusta aika tärkeä. Itseluottamus on hyvä valttikortti, ja muutenkin pystyvyyden tunne. Välillä esimerkiksi rankan treenin keskellä hoen lausetta "I can and I will", joka auttaa aika paljon eteenpäin.

Saimme tehtväksi laatioa 1 x A4 pituisen tekstin oppimismenetelmästä. Minun ja ystäväni pedagoginen malli on leikkien ja pelien kautta oppiminen kotitaloudessa. Ajattalimme pelailla Arvaa kuka? - pelia ajatuksella Arvaa mikä?, jossa lasten pitää asitien avulla tunnistaa erilaisia raaka-aineita. Niitä saa myös haistella ja maistella, mutta silmät on sidottu. Lisäksi tulee muita tunnistustehtäviä, jossa kokeillaan esimerkiksi puuhaarukkaa käsin ja tunnistetaan se. Aliasta (eli sanaselitystä) pelaillaan tutuilla keittiövälineillä, jolloin opitaan oikeat termit (haarukkavatkain, pöytäpyyhe..)

Mutta, nyt menen aamupalalle ja lähden Porvooseen. Laters, alligaters!