Jaaha. Olen tänään lähdössä käymään kotipuolessa ja koska flunssa vaivaa, olen aikaisin hereillä. Pesin myös pyykkiä eilen puoliltaöin, hassu juttu. Aajattelin nyt tulla kirjoittamaan muutaman ajatuksen ammatillisesta oppimisesta, eli tutummin AMKA:sta.
Tapaaminen 24.9
- Kaikki muutkin ovat jotakuinkin hämmentyneitä ja stressaantuneita - en ole ainoa. Tämä ei tietenkään ole hyvä uutinen, mutta sikäli on, että en ole varmaan tehnyt ihan kaikkea väärin. Stressihän voi olla myös tervetullut buusti päivään ja pistää muutenkin toimimaan, kunhan sitä on kohtuudella. Vielä en ole jäänyt vyöryn alle, vaikka viimeiset viikot ovatkin olleet melkoista juoksemista.
- Miten sitten voin tietää, että kaiken tämän hässäkän keskellä oppimista tapahtuu? Tapahtuuko sitä ainoastaan silloin, kun teen oppimispäiväkirjaa eli kun pysähdyn miettimään asioita tarpeeksi usein? Vai onko tieto ja kehitys minussa ilman tätä, ajatuksiksi ja sanoiksi purkamista?
- Helposti alkaa kopioida vain muiden ajatuksia, teorioita ja tai tekoja. Kun opimme muilta, sehän on oikeastaan matkimista. Taitava opettaja tai luennoitsija osaa esittää asiat niin, että niiden pohjalta herää myös omia ajatuksia. "Älä kopioi luentodioja" - on kirosana ainakin minulle, sillä se tekee olemisestani hankalaa. Alan etsimällä etsiä jotain, mikä olisi minun omaani. Mutta pahus, enhän minä ole keksinyt yhtäkään pedagogista mallia, en voi sellaisia paperilleni rustailla. Ajattelu ja erilaisten mallien kyseenalaistaminen, pyörittely, pohtiminen ja kysymysten esittäminen - ne ovat juuri sitä oman oppimisen työstämistä. Jos olen luennolla jumissa, alan esittää kysymyksiä. Jos en uskalla esittää niitä ääneen, kirjoitan ne itselleni. Kotona alankin itse vastailla noihin kysymyksiin, ja kappas, olen pohtinut juttuja itsenäisesti.
- Mitö voisin tejdä opinnoissani paremmin, miten muistaisin asiat paremmin? Orientoivassa harjoittelussa motivaatio ja "uutuudenviehätys" olivat valttikortteja, ikään kuin terästivät muistia. Pisti kynä sauhuuten menemään ja loppukoonti oli helppoa. Nyt kun seuraavana vuonna teemme perusharjoittelun, ei ole aikaa rustailla jatkuvasti. Tässä auttaa taltiointi, kuvat ja video, sekä ihan vain pienet havainnot fiiliksestä kesken päivää. Ilman muistiinpanoja arviointi on lähes mahdotonta - oppilaita on sellaiseen liikaa.
- Lapset muistavat äärimmäisen hyvin - on väärin, jos sinä et muista.
- Mitkä ovat tämän vuoden tavoitteita?
- Pedagogiset ja eettiset perusteet
- Opin tarkastelemaan oppimista kasvattajan työn näkökulmasta
- Mietin ja pyörittelen omaa käyttöteoriaani
- Opin kehittämään omaa opettajuuttani
- Tunnustan ja tunnistan kyvyn toimia opettajana
Viimeisin on minusta aika tärkeä. Itseluottamus on hyvä valttikortti, ja muutenkin pystyvyyden tunne. Välillä esimerkiksi rankan treenin keskellä hoen lausetta "I can and I will", joka auttaa aika paljon eteenpäin.
Saimme tehtväksi laatioa 1 x A4 pituisen tekstin oppimismenetelmästä. Minun ja ystäväni pedagoginen malli on leikkien ja pelien kautta oppiminen kotitaloudessa. Ajattalimme pelailla Arvaa kuka? - pelia ajatuksella Arvaa mikä?, jossa lasten pitää asitien avulla tunnistaa erilaisia raaka-aineita. Niitä saa myös haistella ja maistella, mutta silmät on sidottu. Lisäksi tulee muita tunnistustehtäviä, jossa kokeillaan esimerkiksi puuhaarukkaa käsin ja tunnistetaan se. Aliasta (eli sanaselitystä) pelaillaan tutuilla keittiövälineillä, jolloin opitaan oikeat termit (haarukkavatkain, pöytäpyyhe..)
Mutta, nyt menen aamupalalle ja lähden Porvooseen. Laters, alligaters!