Kvalia, kvalia

Tutkimuksen luotettavuus

Neljä näkökulmaa (Eskola & Suoranta 2008, 212-214):

1. Tutkijan realismi (tutkimustekstin pätevyys, tutkitun kohteen kuvaus)
2. Tutkijan relativismi (tutkimusteksti toimii arvioinnin mittana ja kontekstina)
3. Tutkijoiden yhteistoiminta (luotettavuus, toimijoiden yhteisen neuvottelun tulos)
4. Lukijan kritiikki (tutkimus lukijan näkökulmasta)

Realistinen näkemys: Luotettavuus on ikkuna todellisuuteen (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

Tutkimustekstin kyky kuvata tutkittua kohdetta. Tutkimusaineiston keräys ja sen jälkeiset toimenpiteet on tärkeä kuvata.

• Sisäinen validiteetti = teoreettisten ja käsitteellisten määrittelyjen sopusointu. Ilmaisee tukijan tieteellisen otteen ja tieteenalan käsitteiden hallinnan.
•  Ulkoinen validiteetti = tehtyjen tulkintojen ja johtopäätösten sekä aineiston välisen suhteen päytevyys. 
• Tutkimushavaintojen ulkoinen validiteetti = kyky kuvata tutkimuskohdetta sellaisena kuin se on 

Relatiivinen näkemys: Luotettvuus ilmenee tekstin vakuuttavuutena (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

• Arvioinnin perstana on tutkimusraportin teksti, joka osoittaa tutkimuksen luotettavuuden
• Teksti muodostaa oman todellisuutensa: se luo omia merkityksiä ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun
• Teksti toimii arvioinnin mittana (konteksti, jossa sanat saavat merkityksen)

 Yhteistoiminnan näkökulma: Luotettavuus on yhteisen neuvottelun tulos (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

• veliditeettille ei aseteta mitään ehdottomia ja objektiivisia kehyksiä
• tutkimuksen erilaiset tiedonintressit otettava huomioon toimintatutkimusta arvioitaessa, erityisesti emansipatorinen (vapauttava)
• luotettavuutta tulisi koetella tukittavien yhteisöön ja toimintaan päin
• toiminnan kehittäminen on tutkimuksen luotettavuuden kriteeri

Tutkimuksen lukijan näkökulma: Luotettavuus näjjdään lukijan kritiikin kautta (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

• Realistinen näkemys: tutkimuksen kohde heijastuu tutkijalle sellaisenaan
• Metodinen näkemys: tutkimusmenetelmien oikeaoppinen käyttö
• Kontruktiivinen näkemys: paradigmojen ja metateorioiden käyttö
• Instrumentalismi: tutkimuksen käytännöllisen arvon painottaminen

Triangulaatio

• Menetelmätriangulaatio: tarkastellaan erilaisilla aineistonhankintamenetelmillä saatujen tulosten yhdenmukaisuutta (esim. observointi ja haastattelu)
• Aineistotriangulaatio: Tarkastellaan erilaisten aineistojen yhdenmukaisuutta yhden tutkimusstrategian käytössä (esim. observointi- ja haastatteluaineistoja tapaustutkimuksessa)
• Tutkijatiangulaatio: Samaa ilmiötä tutkii useita tutkijoita
• Teoriatriangulaatio: Tutkimusaineistoa tulkitaan erilaisilla teorioilla 

Tutkintojen validiteetti

• Aineisto: tutkimushenkilöt puhuvat samasta asiasta kuin tutkija olettaa
• Relevanssi: aineisto on relevantti tutkimuksen teorioiden kannalta

Johtopäätösten validiteetti

• Johtopäätökset vastaavat sitä, mitä tutkittavatkin tarkoittivat
• Kategoriat ovat relevantteja tutkimuksen lähtökohtien kannalta

Tutkimuksen luotettavuus

• Tutkimuksen aitouden kriteeri täyttyy, mikäli aineiston hankinnassa vallitsee tutkijoiden ja tutkottavien välinen luottamus ja yhteisymmärrys. 
• Tutkimuksen relevanssi toteutuu, mikäli tutkija pitää teoreettiset lähtökohtansa johdonmukaisesti mielessään.

Ristiriidattomuus: tutkimuksen määritelmäteoria, tutkimuksen tiedonhankintateoria, tutkimuksen luotettvuusteoria (nämä kaikki yhteydessä toisiinsa)

Eettisiä ja laillisia sääntöjä lähdeaineiston käytöstä

• Tutkijan on itse käytävä lävitse lähdeaineisto
• Tutkijan on kunnioitettava arkistojen ja kirjastojen sääntöjä. 
• Arkistoaineistoa ei saa vahingoittaa
• Tutkija ei saa julkaista sellaista, mikä tuottaa vahinkoa tai haittaa tutkittavalle taholle.
• Tutkijan on noudatettava lakeja ja säädöksiä, jotka koskevat tekijänoikeuksia, sananvapautta ja tiedon salassapitoa eri maissa

Tutkimusetiikka

• Tutkimusaiheen valinta
• Tutkimusluvat (opinnäytetyö)
• Annettuja salassapitoluoauksia tulee kunnioittaa
• Tutkimuskohteena olevien henkilöiden kohtelu (vapaaehtoisuus, rehellisyys, riskit, nimettömyys, yksityisyyden ja henkilökohtaisuuden suoja, vanhingottomuus)
•  Toisten tekstiä ei saa käyttää ilman lähdeviittausta eli ei saa plagioida.
•  Tuloksia ei saa vääristellä
• Raportti ei saa olla harjaanjohtava
• Muiden tutkijoiden osuutta ei saa vähätellä
• Tutkimusmäärärahojen tulee käyttää tarkoitettuun kohteeseen

Filosofian klassisten osa-alueiden heijastuminen tutkimukseen

• Tutkimuksen ontologiset lähtökohdat --> todellisuuden luonne (käsitteiden määrittely)
• Tutkimuksen epistemologiset lähtökohdat --> teidon luonne (tiedonhankintamenetelmät)
• Tutkimuksen aksiologiset lähtökohdat --> eettisyyden arvot 

Tutkimuksen aksiologiset lähtökohdat (opettajan eettinen eksperttiys)

• SILMÄ = eettinen sensitiivisyys (suru, jos oppilailla menee huonosti)
• AIVOT = eettinen harkinta (missä vaiheessa prosessia puhutaan mitkäkin asiat)
• SYDÄN = eettinen motivaatio (intuitio, kutsumus, tasa-arvo!)
• KÄSI = eettinen toiminta (toiminta on sopusoinnussa muiden kanssa)

Tutkimuksen rakenne

Otsikko (tutkimuksen otsikko)

1. Johdanto --> tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet (2 lausetta! Takoitus on ja tavoite on)  & tutkimuksen lähtökohdat (ei tentissä)
2. Teoriatausta --> aikaisempia tutkimuksia & käsitteiden määrittelyä
3. Tutkimusongelmat 
4.  Tutkimuksen suorittaminen (etnografinen tapaustutkimus [tutkimusmenetelmät] , haastattelu [aineiston hankintamenetelmä], sisällönanalyysi [aineiston analyysimenetelmöt]) Tutkimuksen luotettavuus & kohdejoukko
5. Tulokset
6. Pohdinta (tulosten tarkastelu)

Lähteet
Liitteet
Haastattelukysymysten luettelo

TENTTI

Aluksi kertokaa kahdella rivillä mitkä voisivat olla kvalitatiivisen tutkimuksenne tarkoitus ja tavoitteet.

ENSIMMÄINEN KOHTA: Kertokaa yksityiskohtaisesti luennon perusteella millainen tutkimus on: etnografinen tapaustutkimus jonka aineistohankintamenetelmä on haastattelu (tarkoitus ja tavoitteet)

TOINEN KOHTA: Tutkimuksen analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi (haastattelumenetelmää analysoidessanne kertokaa lyhyesti, mitkä voisivat olla kvalitatiivisen tutkimuksenne tutkimusongelmat)

SOVELTAVA KOHTA: Teemat & haastattelukysymyksiä

LOPUKSI: kertokaa yksityiskohtaisesti luennon perusteella miten kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida? Miten sen luotettavuutta voidaan lisätä (aitous, triangulaatio)?

Saako opettaja olla persoonallinen?

Pellikan kanssa pohdittua luvassa.

Opettajan persoonallisuus ja opettajuus

 

Opettajan persoonallisuutta ei saa tukahduttaa, muuten työ käy liian raskaaksi. Näin on tehty aikanaan Suomessakin, kun esimerkiksi harjoitteluun tuli pukeutua tietyllä tavalla. Persoonallisuus on oikeastaan opettajan kaikkein tärkein työväline; kuka olen? mitä annettavaa minulla on?

 

Persoonallisuus on näkyvillä jatkuvasti, opettaja ilmentää sitä työssään ihan koko ajan. Miten suhtaudut muihin? Miten olet pukeutunut? Miten reagoit erilaisiin tilanteisiin? Opettajan persoonallisuus on lisäksi jartkuvan arvioinnin kohteena. Oppilaat tarkkailevat, punnitsevat, arvioivat ja antavat välitöntä palautetta. Persoonallisuuden pohjalta oppilaat voivat myös päättää, haluavatko lukea valinnaisena historiaa vai tietotekniikkaa. Innostava, ja niin sanottu hyvä opettaja saa minkä tahansa aineen tuntumaan mielenkiintoiselta. Onko oikeasti olemassa hyviä opettajia, vai oikeastaan hyviä persoonia? Onko oppiaineellakaan enää siinä kohtaa niin paljon merkitystä, kunhan tiedonjakajana toimii innostava opettaja?

 

Huoltajat luovat paineita ihanteelliselle opettajalle. Huoltajat ovat kenties hieman puolueellisia, kun on oman lapsen sana vastaan opettajan sana. Itse muistan huonosti ikävät kokemukset opttajista, mutta sen sijaan ne todella innostavat, kannustavat ja ihanat persoonat kulkevat mukana varmasti koko loppuelämän. Opettaja voi todellakin olla merkittävä henkilö elämässä ihan loppuun saakka, vaikka hänen kanssaan ei enää olisi tekemisissä esimerkiksi yläasteen jälkeen.

 

Oppilaat havainnoivat opettajaa koko ajan, ja painavat mieleen tiettyjä seikkoja opettajasta. Nyt hän mainitsi vaimon, eli onkin naimisssa. Jaa, ainakin yksi tytär. Audimiehiä siis. Oppilaat luovat näiden havaintojen pohjalta tiettyä kuvaa opettajastaan, ja etsivät jopa heikkouksia. Mistä naruista voi tarpeen tullen vetää?

 

Opettajan ammatti on ihmissuhdeammatti, joten ajoittain voi olla vaikeaa erotella työminää ja kotiminää. Erilaisten roolien laittaminen päälle ja taas pois päältä voi myös olla rankkaa. Kasvatusvastuun kohdalla herää myös kysymys, voiko kukaan oikeasti kasvattaa olematta täysin oma itsensä? Kokemus kasvattaa opettajaa tässäkin asiassa. Oman persoonan käyttötaito kehittyy työvuosien ja erilaisten oppilaiden kautta. Opettajan on kuitenkin todellisuudessa aina pidettävä teitty etäisyys oppilaisiin, hän ei voi heittäytyä oppilaiden kaveriksi. Tietynlainen oppilaiden suosion kalastelu ei lisäksi lähes koskaan toimi lainkaan. Opettajan pitäisi ikään kuin tietoisesti säilyttää smanakaltainen identiteetti niin kotona kuin koulussa, vaikka pienet hienovaraiset erot ovat kuitenkin lopulta todella merkittäviä. Paljon on myös kiinni omasta kokemuksesta; jotkut opettajat pystyvät huoletta lukemaan alansa kirjallisuutta kotona yhdistämättä sitä millään tavalla töihin tai työtaakkaan.

 

Vaikka pasta opettajaa ei oikeastaan voi määritellä, sillä meillä ei ole mitään tiettyjä kriteerejä sellaiselle, ei vallanhimoinen nöyryyttäjä silti sovellu alalle. Tietty ammatillinen ote täytyy tekemisessä aina säilyttää. Opettajan pitää rakentaa oma pedagogiikkansa ajanjakson ja oppilasaineksen mukaan; pelkkien ismien ja mallien omaksuminen ja ulkoaopettelu ei tee kenestäkään hyvää opettajaa. T'ärkeintä on löytää oma tapansa olla opettaja, oma tapansa soveltaa ja käyttää oppimaansa ja tietämystänsä oman persoonansa rajoissa. Suomessa "opettajakorsetti" on itsesidottu, sillä täällä ei ylipäätään pakoteta ketään tietynlaiseen muottiin. Paras opettaja löytyy parhaimmassa tapauksessa pelistä, sillä juuri sinä toimit niin, kuin itse parhaaksi näät. Hyvän opetuksen tunnistaa A) kun saa sitä itse B) kun antaa sitä itse.

 

Luennolla lausuttiin metafora, joka kiteytti hyvin koko käsitellyn aiheen:

 

Opettan työ on kuin heittäisi maalia seinään. Täytyy vain toivoa, että jotain jää kiinni.

Aineistolähtöinen sisällönanalyysi

Kvalin luento pitkäksi venyneen tiistain jälkeen.

Tentti: aluksi kertokaa parilla rivillä, mitkä voisivat olla kvalitatiivisen tutkimuksenne tarkoitus ja tavoitteet? 

Haastattelumenetelmä: kertokaa lyhyesti mitkä voisivat olla tutkimuksenne tutkimusongelmat?

Sisältöanalyysi: 

Bonus: Teemat ja pari haastattelukysymystä. Selkeästi näkee mihin teemaan kysymys liittyy?

Lopetus: Miten kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida ja miten sen luotettavuutta voidaan lisätä?

Haastattelun lajeja

• Kasvotusten tehty haastattelu vs. etähaastattelu
• Informaalihaastattelu (keskustelu, spontaani, tilanne)
• Puolistrukturoitu haastattelu (valmiit kysymykset, soveltaminen, täsmennys, laajennus)
• Teemahaastattelu ( haastattelu pohjautuu etukäteen pohdittuu aihepiiriluetteloon, jolloin kysymysten muoto vaihetelee)

Haastattelu on vuorovaikutustilanne, jota haastattelija vie eteenpäin. Haastattelija on asiantuntija, ohjaaja, motivoija ja luottamuksen ansaitsija. 

Empaattinen haastattelija: aito, aivoin, kiinnostunut, mukautuvainen, aktiivinen kuuntelija, vuorovaikuttaja, hyvän ilmapiirin luoja, turvallinen ja luotettava. 

SUUNNITTELUMALLI 

Kirjoitetaan koko ajan, jokaisessa prosessin vaiheessa. Ihmisen muisti on onneton!

• aihe valitaan
• kirjallisuuskatsaus
• utkimusasetelma
• aineistokeruu
• aineiston analysointi, käsitteuden ja teorioiden kehittely. 

Älä haastattele liikaa ihmisiä. Teemat ovat tärkeämpiä kuin haastateltavien määrä. Haastattelukysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä. 

Tutkimusongelma: tarkoitus, pääongelma, kaksi alaongelmaa (esimerkiksi oppilaat ja opettajat) ja sitten alaongelmiin kysymysten laatiminen.

Alaongelma: Miten oppilaat osallistuvat oppimistavoitteiden asettamiseen? Miten opintotehtävät organisoidaan aktiivisessa oppimisessa? Miten tietoa hankitaan aktiivisessa oppimisessa? Mllainen on työ- ja oppimisprosessi? Miten tietoa hyödynnetään? Silloin haastatteluteemat ovat tavoitteiden asettaminen, tehtävien rakenne, tiedon hankkiminen, oppimis- ja työprosessi. Teema on tutkimusaihe, joka toisessa päässä jaetaan alaongelmiin ja tehdään tutkimuskysymyksiksi. 

Tutkimusongelma --> haastatteluteema 1 --> haastattelukysymys 1, 2, 3..

SISÄLLÖN ANALYYSI

• Aineistolähtöiset analyysimenetelmät (Grounded theory, joka on sama asia kuin sisältöanalyysi, jossa muodostetaan aineistoa selittävä malli) Käsitemalli täytyy laittaa loppuun, josta ilmenee omat tulokset. Se on kuin käsitekartta.
• Teemoittelu (tutkimusongelmaa valaiseva teema, kuulu Grounded malliin)
• Tyypittely (ryhmitellään aineisto tyypeiksi etsimällä samankaltaisuuksia, kuuluu Grounded malliin)
• Diskurssiiviset analyysitavat (tutkitaan puhuttua ja kirjoitettua kieltä eri näkökulmista)
• Keskusteluanalyysi (analysoidaan ihmisten arkista keskustelua ja puheen muotoa)

Lähteet: Aineiston analyysimenetelmiä Eskola& Suoranta 2008, 160-202

• Aineiston tarkastelu käsitteiden, luokkien, teemojen ja mallien löytämiseksi
• Aineiston haottaminen osiin ja rakentamalla uudella tavalla loogisena kokonaisuutena
• Aineisto pyritään järjestämään tiiviiseen ja selkeään myotoon kadottamatta informaatiota

Aineistolähtöisessä sisältöanalyysissä on kolme eri vaihetta

1. Aineistosta etsitään tutkimustehtävälle (ongelmalle) olennaiset ilmaukset, jotka tiivistetään tai pilkotaan pelkistetyiksi ilmaisuiksi. Alkuperäisilmaus (pitkä puheenvuoro)  --> pelkitetty ilmaus (keskustelu tulevaisuudesta) Tämä on aineiston koodaamista, pääkohtien ja tärkeiden asioiden poimimista ja tiivistämistä käytettävään muotoon
2. Aineiston klausterointi eli ryhmittely (aineistosta etsitään samankaltaisuuksia tai erilaisuuksia. Samaa asiaa ilmaisevat asiat ryhmitellään ja yhdistellään alaluokiksi ja nimitellään luokan sisältöä kuvaavalla käsitteellä) Pelkistetty ilmaus (monta erilaista esimerkkiä tulevaiuudesta, toivosta, ajatuksista) --> Alaluokka (toivon vahvistaminen) Tenttikirja sivu 110!
3. Käsitteellistäminen (abstrahointi) Luokituksia yhdistellään edelleen yläluokiksi, pääluokiksi ja yhdistäviksi luokiksi. Tavoitteena on teoreettisten kokoavien käsitteiden eli mallien muodostaminen (enemmän ja enemmän metatasoa!) Alaluokka (, keskustelu tulevaisuudesta, toivon vahvistaminen) --> yläluokka (tulavaisuuden rohkaiseminen) --> pääluokka (henkinen tukeminen)

Aineistolähtöisen sisältöanalyysin prosessi

1. Haastattelujen litterointi
2. Haastattelujen sisältöön perehtyminen
3. Pelkistettyjen ilmausten koodaaminen
4. Alaluokkien muodostaminen
5. Yläluokkien, pääluokkien ja yhdistävien luokkien muodostaminen
6. Kokoavien käsitteiden muodostaminen
7. Käsitejärjestelmien eli mallien muodostaminen

Kaikki kvalitatiiviset tutkimukset tytkivat merkitysrakenteita! Pyrkivät etsimään sieltä avainlauseet. Tutkimusaineiston induktiivinen aineistonkeruu, luokittelu ja tulkinta muodostavat integroituneen kokonaisuuden. Analysoidaan merkitysrakenteita sitä, että pyritään tunnistamaan pelkistetyt ilmaukset ja niiden samankaltaisuudet ja erilaisuudet. Tavoitteena on yhdistää pelkitettyjä ilmauksia alaluokiksi, joita edelleen yläluokiksi, pääluokiksi ja yhdistäviksi luokiksi. Päämääränä on kehittää aineistolähtöinen käsitejärjestelmä eli malli.

Luokittelun jatkuva prosessi. Työtä voi aina vain jatkaa niin kauan kun aineiston sisällön kannalta on mahdollista. Saturaatiopiste on päätepiste, eli se piste kun tutkimusta ei saa enää jatkaa. Abstrahointi on valmis, kun uusia käsitteitä, kategorioita ja niiden sisältöjä ei voi enää tuottaa.

uuden aineiston vertaaminen (uuden aineiston (opettaja 2) vertaaminen jo analysoituun aineistoon ja sen luokkiin (opettaja 1), jotta voidaan korjata ja muotoilla luokkia ja tulkintoja). Mahdollisuus tutkimusongelmien täsmentämiseen analyysin perusteella.

Jatkuvan luokittelun aikana muistiinpanojen tekeminen on tärkeää (ajatukset, havainnot, teemat, mielleyhtymät, alustavat hypoteesit, metodologiset seikat, ehdotukset jatkotutkimukselle, tiedon visualisointi, kokoainen käsitekartan avulla). Luokittelu on intuitiota, sinä päätät miten asia menee. Tutkija pystyy perustelemaan oman näkökulmansa.

Saadun mallin arviointikriteerit

• mallin ja aineiston yhteispitävyyden läheisyys
• mallin ymmärrettävyys esim. opettajien näkökulmasta
• mallin kyky olla yleisluontoinen monien erilaisten päivittäisten tapahtumien kannalta

OPS 2016 suuret linjat

Tiistai aamupäivä ja Pellikan hoivissa.

Opettajien V sanat

Valta

Opettajan olet vallankäyttäjä. Sinulla on todella paljon valtaa suhteessa oppilaisiin, heidän huoltajiinsa ja myös suhteessa kollegoihin. Työkavereiden kanssa yhdessä toteutetut hankkeet voivat olla joissakin tapauksissa jopa sinusta kiinni, tai voit olla kaikkein keskeisin innovaattori ja kehitysprojektien alullepanija. Opettajalla on todella paljon valtaa työssään, joten tämän käsitteen luona kannattaa hetken ajan viipyä.

Voidaan jopa sanoa, että luokkahuoneessa opettaja on diktaattori. Mihinkään tätä ei ole kirjoitettu, ei perusopetuslakiin tai opetussuunnitelmaan, mutta todellisuudessa opettajan sana luokassa on käsky. Asiasta ei puhuta kenties sen takia, että tämä tosiasia on ääneen sanottuna hieman kärkäs. "Et saa poistua koulun alueelta", ja jos oppilas silti lähtee ja jää auton alle, ei vastuu ole enää sinlla. Oppilas on rikkonut käskyä. Opettajalla on valtaa jota hänen pitää käyttää. Kaikkein konkreettisin esimerkki vallan käytöstä on numeraalinen arviointi. Tai se, että opettaja asettaa oppilaille vaatimuksia, esimerkiksi laittaa tekemään tehtäviä. Jos opettaja siis on itsevaltias, hänen pitää olla valistunut itsevaltias; valtaa tulee käyttää tietoisesti, ei mielivaltaisesti. Alakoululainen ei osaa kyseenalaistaa opettajan valtaoikeuksia. Tai ainakaan ei tule ajatelleeksi, että opettaja käyttäisi valtaa väärin (huomaa, että kiukuttelu on valtaa vastaan asettumista, ei sen kyseenalaistamista). 

Parlamentaarinen diktatuuri. Voisiko siitä olla kyse? 

Opettajan vallasta on paljon tutkimusta, se on yksi tutkituimmista ilmiöistä. Tutkimus ei kuitenkaan muuta sitä tosiasaa, että valta on käsissä. Suomalaisessa ajattelussa pidetään itsestään selvänä sitä, että opettajan sanan mukaan toimitaan, sitä ei tarvitse kirjoittaa mihinkään. Ongelmaksi nousee se, miten valtaa käyttää.

Vastuu

Kun on valtaa, on myös vastuuta. Ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Viimeisten vuosikymmenien aikan suomalaisten opettajien vastuu heidän omasta toiminnastaan on kasvanut kokoajan, ja se vain lisääntyy edelleen. Yhä vähemmän Helsingistä annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä opettajalle, yhä vähemmän viranomaiset puuttuvat opettajan työhön. Vielä 1970-kuvulla tilanne oli aivan toinen, mutta siitä asti tilannetta on purettu opettajien vastuulle; kyllä opettaja itse osaa käyttää järkeään. Opettaja joutuu yhä enemmän käyttämään omaa harkintaansa koulutyön eri tilanteissa. Valitettavasti nämä tilanteet ovat usein hyvin nopeita. 

Puhutaan kasvatusvastuusta. Kasvatusvastuussa on kyse siitä, että suhtautuu vakavasti rooliinsa opettajana ja kasvattajana. Vastuu tulee yrittää kantaa niin hyvin kuin vain suinkin pystyy. Tämä ei ole helppo, mutta arvokas tehtävä se on. Missä tilanteissa opettaja joutuu pohtimaan kasvatusvastuuta?

Esimerkki: Kaupungissa on huomattu, että alakoululaiset katsovat tableteilla pornoa koulupäivän aikana. Erityisen hälyttävää tilanteesta teki se, että koulutakseissa puskaradio sai pikkuoppilaat ahdistuneiksi. Taksissa oltiin suljetussa tilassa, jossa pienet eivät päässeet poistumaan. Mitä tehdään? Estot oppilaat pystyvät blokkaamaan. Mitä opettaja tekee? Koulu on ikävässä tilanteessa, sillä jos asia nostetaan esiin, koulun maine on pilalla. Opettajat eivät siis enää opeta vain aineita, vaan kasvatusvastuuseen kuuluu todella paljon enemmän. 

Kasvatusvastuuseen liittyy käsite kasvatustietoisuus. Jos sinulla ei ole kasvatustietoisuutta, eli et tiedä miksi teet kyseistä työtä, on kasvatusvastuun kriteeri vaikea täyttää. Säännöllinen tuumaus tuokio on siis todella tarpeellinen; miiksi käytän aikaa tähän koulutukseen? Miksi teen juuri tätä työtä? Onko tämä työ minua varten? Kasvatusvastuu on jaettu koulun ja kodin kesken. 

Usein unohdettu asia on se, että oikeasti kasvava lapsi haluaa rajoja ja rajoitteita. Lapsi haluaa, että joku sanoo hänelle, mitä tehdään. Lapsi ei halua "epäonnistua" kaikessa mitä hän tekee, eli oppia kantapään kautta. Rajat ovat rakkautta lapselle, ja jos kotona ei rajoiteta, lapsi alkaa oireilla tästä koulussa. Lapset leikkivät pihalla iltamyöhään saakka, ja jokaisesta kodista aletaan pikkuhiljaa huudella omiaan takaisin sisään. Entä se lapsi, jota ei huudeta? 

Lapsi ja nuori kaipaa tukea, ohjeita, rajoja ja kannustusta. Viimeisin on näistä kaikkein merkittävin. Suomalaisen koulun suurin ongelma voisi olla se, että liian harva oppilas kävelee suomalaisesta peruskoulusta ulos niin, että tietävät missä ovat oikeasti hyviä. Huonot puolet ovat kyllä tiedossa. Kannustus on asia, joihin jokaisen pitäisi opettajana kiinnittää huomiota. 

Jokainen opettaja opettaa paitsi tiettyä oppiainetta, hän opettaa myös suhtautumista tiettyyn oppiaineeseen. Onko käsityö tarpeellista? Onko ne hyviä taitoja? Onko matematiikka hauskaa vai ihan syvältä? Onko liikunta tarpeellista? Opettaja ei opeta aineita, vaan suhtautumistapoja. Suhtautuminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti käsiteltyyn aihealueeseen, sillä suhtautumisen kautta asian oppii. 

Vastuun jako

Kaikki vastuu ei ole opettajalla. Vastuun jakautuminen koulussa on määritelty hyvinkin tarkkaan. 

1. Kunta = Kunta vastaa oppimisympäristön turvallisuudesta, työvelineistä, koneista, rakennuksista ja laitteista.
2. Koulu = Koulu vastaa oppilaiden turvallisuudesta. Rehroti vastaa koulunsa järjestelyistä.
3. Opettaja = Opettaja vastaa hänelle määrätyistä tehtävistä, opetusjärjestelyistä ja niiden turvallisuudesta
4. Kaikki = kaikki ovat vastuussa yhteisestä turvallisuudesta

Rehtori vastaa itseasiassa kaikesta; hän vastaa perusopetuslain mukaan koulun kasvatustoiminnasta. Opettaja on koulupäivän aikana juridisesti oppilaan vanhemman asemassa. Koulussa tai kouluun liittyvissä tilanteissa sinulla on siis melkoisen paljon enemmän lapsukaisia.  Sääntö koskee myös sijaisia. Esimerkkinä välituntivalvonta; jos et ole paikalla, kun ulkona lapsille sattuu jotain, vaikka olet määrätty välituntivalvontaan, olet melko pulassa. Esimerkki 2; lähdette espanjaan luokkaretkelle, jonne lähtee mukaan myös muutama lapsen vanhempi. Vanhemmat eivät ole vastuussa lapsista, et voi laittaa vanhempia yövalvontaan. Esimerkki 3; lähdet hakemaan varastosta jotakin, ja annat vastuun siksi aikaa jollekkin oppilaista. Näin ei ikinä voi tehdä.

Virkamies

Opettaja on  virkamies. Näin ollen hänellä on tiettyjä virkamievelvollisuuksia. Hänellä on oikeus tehdä oppilasarviointeja.Opettaja voi myös käyttää rankaisuvaltaa; jälki-istunto, huomautus, kasvatuskeskustelu ja luokasta poistaminen. Kellä tahansa ohilkulkijalla ei ole oikeutta antaa oppilaalle jälki-istuntoa. Opettajan virkamiehenä pitää noudattaa voimassa olevia lakeja ja määräyksiä. Edelleen sanotaan että virkamies on velvollinen suorittamaan kaikki hänelle kuuluvat tehtävät. Virkamiehen täytyy käyttäytyä virka-asemansa edellyttämällä tavalla. Virkamiehenä olon hyvä puoli on se, että jos kohdalle osuu hankala vanhempi, joka alkaa käyttäytymään sopimattomalla tavalla, voi virkamiehisyydestä muistuttaa. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on rangaistettava teko. Opettajilla on siis olemassa tietty lainsuoja. 

Vapaus

Uusien opetussuunnitelmien myötä opettajalla on enemmän vapautta kuin koskaan ennen opetuksen suunnittelun ja toteutuksen suhteen. Globaalisti tämä on hyvin poikkeuksellista. Opettajalla on suuri vapaus oppikirjojen ja materiaalien valinnassa, luokan hallintaan liittyvissä ratkaisuissa ja oppilasarvioinnissa. Opettajan ei työssään tarvitse käyttää kirjaa ollenkaan. Opetussuunnitelman rajoissa on kuitenkin toimittava, siinä menee vapauden rajat. Opetussuunnitelman vastainen toiminta on opettajan virkavirhe (yksi niistä harvoista..). Opettajan pitää noudattaa myös koulun työsuunnutelmaa, joka laaditaan vuodeksi kerrallaan. Siitä näkee, mitä koulussa kyseisen vuoden aikana tapahtuu, eli se  toimii opetusohjelmana. Suomalaista opettajaa ei käytännössä kukaan valvo. Globaalisti suomalainen opettaja on maailman parhaiten koulutettu. Luokanopettajakoulutukseen on Suomessa tungosta jatkuvasti.

Pellikka is back in business

Tänään aloiteltiin pedagoginen etiikka Pellikan kanss, jihuu! Mun lemppari.

Oppimiskäsityksen murros 1/2

Elämme murrosaikaa. Opetuskäsitykset, pedagogiset mallit, opetussuunnitelmat ovat valtavassa muutoksessa. Saattaa olla, että elämme toista suurta muutoskautta sitten peruskoulun muodostumisen 1970-luvulla. Murros on välttämätön, riippumatta siitä, mitä me siitä ajattelemme. Jos jatkamme samalla mallilla kuin nykyään, yhä suurempi osa lapsista ja nuorista joutuu mielekkään oppimisen ulkopuolelle. Nykyinen tapa käydä koulua ja opiskella, siis viettää koulupäivää, ei sovi yhä suuremmalla osalle lapsia ja nuoria. Haaste on todella suuri, ja tehtävä koskettaa meitä kaikkia. Myös me opettajaopiskelijat olemme vastuussa.

Oppiminen on tiedon ja informaation jakamista. Oikeasti tieto on kuitenkin sitä, että nämä irralliset palaset tietoa muodostuu oikeiksi kokonaisuuksiksi ja kokomuksiksi. Meidän tulee nähdä, miten asiat liittyvät toisiinsa, miten suuret kokonaisuudet muodostuvat, ennen kuin voimme puhua oppimisesta. Opimme jatkuvasti kaikkialla, paikasta ja ajasta riippumatta. Saamme jatkuvasti informaatiota ja teemme havaintoa ympäristön ja ympärillämme olevien ihmisten toimesta. Tärkein ja paras oppimisympäristö tänä päivänä ei siis välttämättä ole koulu; sen merkitys on ilemisesti pienenemässä jatkuvasti. Kirjoitat googleen "miten leivon kuppikakun?" ja sinulla on 2 minuutissa monta reseptiä saatavilla. Oppimista ja informaatiota saa jatkuvasti sosiaalisen median, harrastusten ja ystävien kautta.

Tiedon opettamisella koulussa ei ole enää samalla tavalla merkitystä, sillä saman tiedon saa hankittua muualtakin ja paljon helpommin. Tiedon hankkiminen ja tiedon tuottaminen on "demokratisoitunut". Kuka tahansa voi hankkia tietoa ja kuka tahansa voi tuottaa tietota. Tiedon opettamisella ei ole merkitystä, vaan merkitystä on sillä, mihin asiat liittyvät ja mitä merkitystä niillä on juuri minulle? Irrallisella tiedolla ei ole enää niin väliä, kokonaisuus ratkaisee. 

Murrosvaihe missä suomalainen koulu nyt on, on seurausta maailmalla tapahtuvasta myllerryksestä. Kun tietoa on saatavissa helposti ja paljon, koulun perinteinen tehtävä on arvioitava uudelleen. Näin ollen myös opettajien tehtävä ja työnkuva on arvioitava uudelleen. Jos kysyt asiasta tutkijoilta, yksimielinen vastaus on jotakuinkin tämän kaltainen; opettajan tehtävä on olla niin sanottu sillan rakentaja oppilaiden ja oppimisympäristöjen välillä. Opettaja on oppimisen mahdollistaja, joka luo oppimisympäristöjä. Opettaja on fasillitaattori, eli rakentaa mahdollisuuden oppimiseen. Tämä voi konkreettisesti tarkoittaa esimerkiksi reissua museoon tai heurekaan, jonnekkin, missä lapsi tai nuori pääsee tutustumaan, havainnoimaan ja ihmettelemään. Tämän lisäksi opettajalla on toinenkin, vielä suurempi rooli. Tämä ei välttämättä ole kovin mieluinen, eivätkä kaikki sitä oikeastaan haluaisi ollenkaan. Tämä on kuitenkin välttämätön, ilmaisee OPS:in perusosio. Opettaja on aikuinen kasvattaja (Opettajuudella ei ole iän kanssa mitään tekemistä. Aikuisuudessa on kyse ihan muista aioista kuin numeroista). 

Opettajalla on vastuullaan myös oppilaiden hyvinvointi. Yhteiskunnassa on valtavan paljon ihmisiä, jotka voivat huonosti. Tämä heijastuu eittämättä myös kouluun; tänä päivänä kouluissa on kenties ennätysmäärä huonosti voivia ihmisiä, niin luokassa kuin opettajien huoneessakin. OPS 2016 kirjoittaa; koko kouluyhteisön pitää olla vastuussa sen jäsenten hyvinvoinnista. Siellä sanotaan kutakuinkin näin; koulun pitää ennen kaikkea olla hyvinvointia lisäävä kasvatusyhteistö. 

Kun voidaan hyvin, niin opitaan. Kun opitaan, niin voidaan hyvin. Kun saa itselleen jotain uutta, voi paremmin, ja toisinpäin. Loogista, selkeää ja helppoa? Ei aina.

Hyvinvointi on oppimisen edellytys. Nyt uudistuksen yhteydessä, joka meillä on käsillä, sanotaan että hyvinvointia saavutetaan lisäämällä oppilaiden osallistuvuutta. Ratkaisu olisi siis kuuntelu, huomiointi ja kenties rakkaus. Passiivisen pulpetissa nököttämisen sijaan oppilaasta tehdään aktiviinen toimija, joka on kiinnostunut tutkimaan ja havainnoimaan ympäristöään.

Miten tämä kaikki liittyy pedagogiseen etiikkaan? Jos sen tehtävä on se, millaiset ratkaisut opetuksessa on hyviä ja huonoja, miten kohdataan oppilas, mikä on oppilaan ja opettajan suhde, olemme nimenomaan asian ytimessä. Intomielisimmät uudistajat vastaavat meillä näin; oppikirjat häviävät sähköisen oppikirjan tieltä, tulee muutos kuin entisestään. Mikään näistä ei oikeastaan vaikuta yhtään mihinkään, uudistus ei todellakaan lähde materiaalista. Muutos lähtee ihmisitä, ja siitä on juuri nytkin kysymys.

Meillä on suomalaisessa koulussa ja sen tulevaisuudessa 3 vaihtoehtoa;

1. Jatketaan entiseen malliin (istutaan pulpetissa ja tehdään tehtävät kirjasta) Tämä tie on kuljettu loppuun, tästä on seurannut paljon työrauhahäiriöitä, motivaatio-ongelmia, oppimisvaikeuksia ja kouluvastaisuutta. Tämä malli ei ole enää toimiva, vaikka se suosii tavallaan poikia.
2. Tieto- ja viestintäteknologia ottaa suuremman roolin opetuksessa. Se on hyvä, jos se niin sanotusti ei karkaa käsistä, jos se tehdään hallitusti ja jos se tehdään niin, että kaikki oppilaat säilyttävät saman mahdollisuuden oppimiseen (demokratia oppimisessa). Mieluiten vielä niin, että se ei ole Applen monipoli ja valtaus. Käytännössä tämä vaatii sitä, että jokaisella toimijalla tulee olla oma näyttöpääte tai esimerkiksi tabletti.
3. Täysin oppilaslähtöinen opiskelutapa. Käytännössä romutetaan kaikki, jota tähän mennessä on saatu aikaan. Taide, leikki, työ ja kokoamainen on suuremmassa roolissa, ja tämä on kenties jopa pyrkimys tänä päivänä. Uusi OPSi ottaa suuria askelia tähän suuntaan. Painopiste koulussa pitäisi kertakaikkiaan siirtää pois siitä, mitä opiskellaan siihen miten opiskellaan. Tärkeämpää kuin oppiminen on oikeastaan oppimisprosessi. Painopiste siirtyy sisällöstä pedagogiikkaan.

Kaikki tämä on äärimmäisen mielenkiintoista. Mitä aikaa elämmekään! Millaisena koulu näyttäytyy 10 vuoden päästä? Mitä kaikkea globalisaatio tuo suomalaiseen kouluun? Millaisessa ympäristössä itse kenties työskentelen tulevaisuudessa? Ja mitä haittaa minulle on siitä, että en kenties saa omasta koulutuksestani eväitä tulevaisuuden kouluun, sillä opettajakoulutus ei ole vielä uudistunut. Murros koskettaa kenties ensin koulua, ja vasta sitten meitä opiskelijoita. Mitä annettavaa minulla on lapsille, kun he ovat tässä pyörteessä osaavia, kriittisiä ja itsenäisiä?

Tulavaisuuden koulussa kannustetaan ottamaan kantaa ja keskustelemaan asioista. Onko tämä kaikki meille hyväksi, mitä voimme jättää vähemmälle ja mihin pitää keskittyä? Sivistys ja laaja-alainen osaaminen on tulevaisuuden arvostettavia piirteitä. Taito ja taide korostuu, se kenties ohittaa tietosisällöt. Monipuoliset oppimisympäristöt ja koulun avautuminen maailmaan. Kiireettömyys, viipyily, jopa viipyilymisen pedagogiikka, pohdiskelu ja ei pakollisen kirjan läpi käyminen ja suurten asiakokonaisuuksien omaksuminen.

Mikä edes on opettajan vaikutusmahdollisuus? Opettajan vaikutusmahdollisuus tulee nimenomaan aikuisuuden, elämänkokemuksen ja esimerkkien kautta; Jos teet näin, seuraa seuraavaa. Opettaja on keskustelukumppani, koska hän saattaa olla jopa ainoa tai yksi harvoista järkevistä aikuisista. Viesti on hiukan sellainen, että emme voi enää luottaa koteihin tai lapsen lähtökohtiin. Meidän on luotava lapselle koti. 

Olemmeko menosssa siihen, että lapsen koti tehdäänkin tulevaisuudessa kouluun. Koulussa puututaan yhä enemmän lapsen tapakasvatukseen, ja lapsi saa kenties koulusta kodinomaista rakkautta ja hellyyttä. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä niin, että kodista tulee toimintaohjeet; jos Pekka ei herkuttele viikolla kodin tapojen mukaan, valveutunut opettaja ei anna Pekalle koulussakaan kiisseliä. Pallon voi heittää toiselle puolle eli kotiin; Miten me sitten tehdään Pekan kohdalla? 

Koulu on avautunut ympärsitöön kerran ennenkin 15 vuoden aikana. Yhä useampi vanhempi ottaa yhetyttä kouluun yhä enemmän ja pienempien asioiden kohdalla. Tämä voi olla hyväkin asia, jos oikeasti on yhteinen huoli oppilaasta. On kerrassaan hienoa, jos asian kohdalla voidaan tehdä toimivaa yhteistyöstä kodin ja koulun välillä. Osa vanhemmista on kuitenkin omaksunut niin sanotun asiakkuusajattelun; heidän perhe ja heidän lapsensä on yhteiskunnan opetuspalveluiden asiakas, joten heillä olisi oikeus vaatia mitä tahansa (asiakas on aina oikeassa). Opettajalta saa siis vaatia kaikkea mahdollista. Osa vanhemmista on omaksunut amerikkalaisesta kasvatuksesta mallin, jossa kaikki asiat ratkaistaan juridisesti. Opettaja ei kamppaile ongelmissaan yksin; esimies (rehtori) tai sitten myös OAJ. Miksi teet työtä ja mihin se perustuu? Opetussuunnitelma ja opetuslaki ovat puolellasi, sillä pääsee jo pitkälle. 

Meillä on sellainen käsite kuin opettajuus. Se on tärkeää, siitä pitää puhua. Se on koko opintojakson sisältönsä kannalta tärkein käsite. Opettajuus on ensinnäkin täysin suomalainen käsite. Kaikilla suomalaisilla on joku käsitys opettajuudessa. On olemassa tiettyjä tapoja olla opettaja ja tiettyjä asioita, joita kuuluu opettajuuteen. Opettajuuteen kuuluu ajattelua, tunnetta, toimintaa, osaamista, mutta se on silti kaikkineen hyvin monimutkainen asia. Opettajuuden pohtiminen tuo omaan työhön mielekkyyttä. Voi mennä jopa 20 vuotta, että ymmärtää oman toimintamallinsa ja oman opettajuutensa lähtökohdat. Pellikan kohdalla tämä ymmärrys tapahtui uuden opetussuunnitelman kanssa painiessa. Jokaisella on oma tapansa olla opettaja; oma opettajuus syntyy omasta kokemuksesta, pohdiskelusta ja toiminatavoista. Erilaisia opettajia on suomessa juuri niin paljon kuin meillä on opettajia, sillä täällä kannustetaan juuri siihen, että oma opettajuus rakennetaan itse. Opettajiin kohdistetaan ristiriitaisia odotuksi; opettajien pitäisi olla psykologeja, poliiseja, pappeja tai terapeutteja tilanteen mukaan. Hyviin ja pidettyihin opettajiin aletaan turvautua vähän kaikessa. Vanhemmat saattavat konsultoida jopa perunan keitossa. Opettajuuteen kypsytään, kuten ihmisyyteenkin. Opettaja ei koskaan ole valmis. Se on lodullista myös sen takia, että virheet ovat sallittuja, vaikka olisi kuinka paljon elämänkokemusta. Opettajan työ opitaan tekemällä työtä, ei harjoittelussa tai tenttimällä opintojaksoja. Parhaita tiedonvälittäjiä ovat oppilaat, vanhemmat opettajat ja vasta sitten opetuksen ohjaajat.

Asitinvarainen laadunarviointi

Ruokatunneilla meillä oli aiheena aistinvarainen laadunarviointi. Siihen pieni johdanto ensin!

Tuotteita arvioidaan, jotta voidaan laatia normistandardit. Arvijoitsijoita vaaditaan usein kokemusta ja harjaantumista, mutta joissakin tapauksessa myös kouluttamattomien kuluttajien hyödyntäminen on suotavaa. 

Erilaisten tuotteiden kohdalla harjoitetaan laadunvalvontaa ja tarkkaillaan laatuvirheitä; siinä mitataan raaka-aineen tai valmiin tuotteen aistittavan laadun samanlaisuutta tai pysyvyyttä sovittuihin standardeihin nähden. Laadunvalvonta toimii osana elintarviketeollisuuden laatujärjestelmää. 

Laadunvalvonta on tärkeää myös tuotekehityksen takia. Uusien elintarvikkeiden kehittäminen on varmaan kaikkein mielenkiintoisin seikka laatuarvioinnissa. Markkinoilla olevia tuotteita myös jatkokehitellään tai muunnellaan kuluttajien mieltymysten mukaan.

Kauppojen kuluttajatesteihin kannattaa osallistua, sillä näin pääsee vaikuttamaan tuotteiden kehittelyyn. Omia mielipiteitä kannattaa tuoda reippaasti esille, niin saadaan sellaisia meille mieluisia tuotteita myyntiin. 

Aistinvarainen laadun arviointi perustuu ruokien ja juomien ominaisuuksien havainnointiin eri aistipiirien välityksellä. Aistipiirejä ovat yksittäisten asitien toiminta-alueet, asimerkiksi haju ja maku kuuluvat eri asitipiireihin. Aisti on ärsytyksen aiheuttaman hermoimpulssin vastaanottokyky. Aistimus ilmenee havaintona ärsykkeestä, esimerkiksi ruoan tai juoman aiheuttama aistisolujen reaktio, joka välittyy hermoimpulsseina aivoihin. Jos henkilöllä on jokin aistiyliherkkyys aistii jonkun asian paljon voimakkaammin, kuin keskivertoihminen. Ihmisellä on taipumus turtua tai tottua esimerkiksi epämiellyttävään hajuun, mutta aistiyliherkkä ei totu. Aistiyliherkkää henkilöä on vaikea saada maistamaan esimerkiksi jotakin ruokaa kotitalouden tunnilla, sillä esimerkiksi spaghetin koostumus voi olla epämiellyttävä. 

Meillä on kaksi keskusta, jossa säädellään meilihyvää ja esimerkiksi nälkää. Homeostaattinen järjestelmä säätelee nälkäisyyden ha kylläisyyden tunteita. Mielihyväkeskus taas liittyy ruoan palkitsevuuteen ja toisaalta myös selviytymisvaistoon. Jos näissä keskuksissa on häiriöitä, voi henkilö esimerkiksi syödä enemmän kuin kroppa vetää tai toisaalta syödä esimerkiksi suruun.

Kaikki aistit osallistuvat syömisen nautintoon.

Näköaisti = ulkonäkö, rakenne (ennakointi)

Hajuaisti = Aromi tai haju

Flavori = makuaisti, hajuaisti, tuntoaisti

Lämpotila = tuntoaisti

Rakenne= tuntoaisti (kosketustunto ja lihastunto), kuuloaisti (esimerkiksi rapeus)

Näköaisti

Ruoan ulkonäkö on melko ratkaiseva, sen pohjalta luodaan ennakkokäsityksiä. Näön avulla voidaan havaita muoto, koko, rakenne, kiilto, liike ja väri. Väri on hyvin keskeinen (kirkas väri kertoo makeasta) ja likainen väri (epähuokuttelevuus). Reaktioita havaitaan värien avulla (maillardin reaktio). 

Hajuaisti

Hajuaistin avulla havaitaan ominaistuoksuja ja aromeja. Hajun avulla havaitsemme myös miellyttäviä tai epämiellyttäviä tuoksuja. Hajuaistimus muodostuu ortonasaalihajusta, ohimon paikkeilla sijaitsevan sisäisen hajukäämin välityksellä. Haju voi liittyä myös yhteyteen: hiki haisee pahalle, mutta juusto ihan hyvälle. Haju ei ole niin epämiellyttävä juuston kohdalla. 

Flavori

Suussa lopulta muodostuva kemiallinen aistimus. Ruoan ominaisuutta yhdessä kutsutaan flavoriksi. Kemotuntoaistimukset syntyvät suun ja nenän limakalvojen vapaiden hermopäätteiden (kolmoishermo) kemiallisena ärsytyksenä. Kemoaistimuksia ovat poltto, lämpö, pistely, kirvely, kutina, kihelmöinti, turtumus ja tulisuus.

Makuhavainnot

Makea, suolainen, hapan, karvas ja umami. Makuaistimus syntyy kielen makusilmuissa sijaitsevien makureseptorisolujen välityksellä. 

Myös kuuloaistin kautta saadaan makuasitimukseen vaikuttavaa tietoa ruoasta ja juomasta. Kaakao tai jäätelö voivat olla ihan överimakeita jäähtyneinä tai sulaneina. Ruoka on ihmiselle sopivaa yleensä ruumiinlämpöisenä. 

Erilaiset testit

• Erotustestit (arvailu?)

Esimerkki: arvioijalle esitetään samanaikaisesti 3 näytettä, joista kaksi on samanlaista ja yksi poikkeava. Arvioijan tehtävänä on tunnistaa yksi poikkeava näyte.

• Profiilimenetelmät, kuvailevat menetelmät

Esimerkki: pikkuleivän rakenteen, maun ja suutuntuman arviointi eri syöntivaiheissa.

• Mieltymysmenetelmä

Esimerkki: kuluttajaraadille toteutettu makumieltymystesti, jossa laitetaan esimerkiksi 3 tuotetta paremmuusjärjestykseen.

• Asitinvarainen arviointi kotitaloustunneilla 

Esimerkki: perusmakutesti, joka on oikeastaan vähän tylsä ja yksinkertainen.

Nämä asiat käytiin luennolla. Mtä sitten tapahtui demolla?

Demolla jatkettiin teeman mukaisesti maistelu, tunnuselu, haistelu, katselu ja jopa kuuntelu meiningillä. Ensin keittiöissä valmistui testejä varten pinaattikeittoja ja suklaakiisseleitä. Meidän tiimi valmisti suklaakiisselin, johon tuli suurusteeksi perunajauhoja.

Kiisselimakutestiin tuli siis kolme testattavaa, yksi meidän perunajauhoinen kiisseli, yksi melko makea vaniljainen kiisseli ja yksi kiisseli, jossa oli paljon vähemmäns sokeria kuin omassamme. Se oli eniten aikuiseen makuun.

Pinaattikeittomaisteluun tuli myös kolme näytettä, yksi sellainen jossa on 2x määrä pinaattia, yksi täysmaitoon tehty ja yksi, jossa oli mausteena muskottipähkinää. 2x pinaatti oli mielestöni ehdottomasti paras, vaikka nestemäärä pinaatin ansiosta oli ehkä liian suuri. Se kuitenkin maistui ja näytti miellyttävälle.

Aistinvaraisessa arvioinnissa pääsimme tunnustelemaan erilaisia purkkeihin pakattuaja kuiva-aineita, kuten puuroriisiä, rakesokeria ja kuivattuja herneitä. Raesokerin kohdalla arvaus meni väärin (sanoin soijarouhe). Pieniin purkkeihin oli pakattu tuoksuttelua varten erilaisia mausteita ja raaka-aineita, joita pääsimme arvailemaan. Siellä yllättäjänä oli sitruunamelissa ja anis, joka olikin kuin lakritsi! Itse koukutuin kaneliin, joka ei vain petä koskaan, ja haaveilin jo joulusta.. Kuuntelupisteellä tiimiläiset arvasivat mitä yksi jäsenistä syö. Rouskuteltavana oli porkkanaa, omenaa, sipsejä ja hapankorppua. Lisäksi purkeissa helisi erilaisia kuiva-aineita, joiden pari piti löytää. Meillä tämä osio meni melko metsään, ja pehmeiden äänien kohdalla (sokeri, seesaminsiemenet) olimme vähän hukassa. Näkörastilla mietittiin värisävyjä erilaisille kasviksille ja maisteltiin mehuja, joiden väristä saattoi herätä ennakkoluuloja.

Kaikkineen tunti oli koostettu hyvin ja saimme paljon asioita tehtyä aikarajan puitteissa. Aistit ovat kyllä sikäli mielenkiintoinen juttu, että ajoittain menee täysin harhaan. Oli myös hauskaa huomata, miten hajuaisti vaikuttaa niin voimakkaasti makujen maistamiseen. Otimme muun muassa teetä nenästä kiinni pidellen, jolloin se ei maistunut yhtään miltään. Kahvin happamuus ja mehun makeus sen sijaan tulivat läpi, vaikka nenästä pitikin kiinni.

Lopputunnista maisteltiin juustoja, ja ne eivät kyllä petä koskaan. Uusi rakkaus on löytynyt; valkohomejuustoa, viinirypälettä ja suolakeksiä. Nam!

Saako olla kasviksia?

Tänään meillä oli aiheena kasvisruokavaliot. Olimme jakautuneet neljään ryhmään, joissa valmisteltiin esitys ja ruokia tietyn teeman alla. Oma teemamme oli elävä ravinto ja minulla ja parillani vielä tarkemmin idättäminen.

Idätyksessä on kysymys erilaisten kuorellisten siementen, itujen ja viljojen kasvattamisesta. idätys parantaa ravintoainearvoja ja raaka-aineen proteiini muuttuu helpommin hyödynnettävään muotoon. Siemeniä huuhdellaan ensin huolellisesti, purkitetaan ja peitetään harsolla. Purkki asetetaan kallelleen, jolloin neste pääsee valumaan purkista pois. Idätys kestää idätettävästi raaka-aineesta riippuen 12 h – 6 vuorokautta. Valmiit idut ovat n 1-5 cm pituisia, ja niitä voi maistella jo kesken kasvun. Valmiissa iduissa on paljon vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, kunhan niille antaa riittävästi aikaa.

Elävää ravintoon kuuluvat monipuolisesti kasvikset, hedelmät ja siemenet. Ruokavalioon ei kuulu mikään prosessoitu, eläinperäinen tai kuumennettu. Kasviksissa ja hedelmissä ajatellaan olevan enemmän ravintoaineita jäljellä, eikä esimerkiksi öljyä käytetä ruoan valmistuksessa. Elävään ravintoon sen sijaan kuuluu esimerkiksi idut ja tuorepuristettu mehu, jota mekin muille opiskelijoille valmistimme. Mehuun laitoimme porkkanoita, appelsiineja, veriappelsiineja ja tuoretta inkivääriä. Sen kanssa tuli olla tarkkana, ettei maku ole liian hyökkäävä. Mehulinko hoiti mehustuksen helposti meidän puolestamme, aikaa kului ainoastaan pilkkomiseen ja koneen puhdistukseen. 9 porkkanasta, 3 appelsiinista ja 2 veriappelsiinista saatiin kuitenkin vain puoli kannullista mehua, joten koen mehun teon melko työlääksi tämän vuoksi. 

Toinen ryhmässämme valmistettu elävän ravinnon mukainen tuote oli smoothie, jossa oli banaania, pinaattia, omenaa ja avokadoa. Smoothie oli ihanan raikas ja väriltään tumaan vihreä, joten siitä tuli jo katsellessa kovin terve olo. Elävä ravinto onkin oikeaa värien kirjoa! Muissa ryhmissä puhuttiin vegaaneista ja lakto-ovovegaaneista. Miettimisen aiheita oli paljon, esimerkiksi vegaaneista näytetyn videon kohdalla. Eläimet ovat kavereita, kenenkään ei tarvitse kuolla nautinnon takia, jokainen elämä on arvokas.

Valmistimme nämä maistiaiset jo opetustuokiolle, jonka jälkeen seurasi vielä muiden ryhmien valmistavat ihanat ruoat. Saimme kookosmaitoon valmistettua tofu-sienikeittoa, couscous – salaattia, pähkinäistä porkkanalisäkettä, kasvis-tofu wokkia, mausteista linssipataa, oliivi-peltileipää, hyydytettyä soijajuustokakkua ja kookosjäätelöä. Niin paljon ihania makuja ja värejä, että meni ehdottomasti top 3 kaikista valmistamistamme ateriakokonaisuuksista. Kun kerron veljelleni valmistavani ateriaksi kasvissosekeittoa, kysyy hän usein: ”Selvä, mutta mitä on ruoaksi?” Näihin ennakkoluuloihin sopii ehdottoman hyvin ihanan pehmeä tofu-sienikeitto.

Arjen haasteet

Tänä tiistaina valmistimme arjen haasteet - tehtävän puitteissa 9 - vuotta täyttävälle Nikolle syntymäpäiväjuhlatarjottavat. Nikolla oli gluteenitonta ruokavaliota noudattava setä ja maitoallerginen mummo, joka piti ottaa huomioon tarjottavia suunnitellessa. Lisäksi juhlavieraiden joukossa oli diabeetikko, jolloin turha kermalla tai sokerilla läträäminen on hyvä jättää pois.

Tämä Niko piti erityisesti kilpikonnista, joten suunnittelimme tarjottavat tämän teeman ympärille. Tarjottavat koostuivat tällaisista asioista:

• Kilpikonnakakku (G, M, L)
• Suolaiset paprika-pinaatti-sipuli piiraat (G, M, L)
• Macaronssit (G, M, L)
• Kuningatarkeksit (G, M, L)
• Pappilan hätävara (ylimääräisistä aineksista)
• Paprikakiekot (ylimääräisestä aineksista)
• Suklaa omenat (ylimääräisistä aineksista)

Meille oli määritelty budjetti etukäteen, jonka suuruus meidän ryhmällä oli 11€. Kilpikonnakakun valmistelimme jo esivalmistelukerralla viikko sitten. Pohja oli gluteeniton kääretorttu, joka täytettiin ja leikattiin annospaloiksi. Pyöreä kulho vuorattiin torttupaloilla ja kasvikermasta vatkattiin sisus kakkuun. Budjetin rajoissa saimme ostettua mantelijauhot, munia, vihannekset, sitruunat ja tomusokerin, osa kuiva-aineista löytyi keittiöstä valmiina. Lisäksi käytimme itse valmistettua omenahilloa ja kuivattuja omenalastuja, joiden kaveriksi saimme hankittua tummaa suklaata.

Omalle vastuulleni osuivat macaronssit, jotka ovat siis valkuaisista, sokerista ja mantelijauhosta valmistettuja pieni leivonnaisia pitsireunuksin. Niiden pinta on rapea ja sisus sitkeä, väliin tulee usein jotakin hilloa tai sitruunakreemiä, kuten meillä. Aloin valmistaa marenkeja vaahdottamalla valkuaiset, samalla kun työparini siivilöi tomusokeria ja mantelijauhoja. Vasta kun olimme jo lisänneet siivilöidyt jauhot valkuaisvaahtoon ymmärsin, että olin mokannut pahemman kerran: unohdin vaahdottaa valkuaiset sokerin kanssa! Massa oli nyt paksua, ilmakuplat ilmeisesti hajosivat, ja kulhoon muodostui kökköjä. Meillä ei ollut enää mantelijauho jäljellä kuin 1/3 annokseen, mutta koska alkuperäisestä reseptistä macaronsseja tuli noin 30 kpl, päätimme silti aloittaa homman alusta. Pilalle mennyt taikina leviteltiin pellille ja paistettiin pappilan hätävaraksi, sillä meillä oli myös hilloa, kermavaahdon jämiä, suklaata ja edellisellä kerralla kaappiin jäänyttä vaniljakastiketta. Toinen erä macarons taikinaa onneksi onnistui paremmin kuin hyvin, ja saimme värjättyä leivokset elintarvikevärillä vihreäksi.

Myös leivosten väliin tuleva sitruunakreemi juoksettui ensin, mutta saimme asian korjattua mikrossa sulattamalla rasvaa hetken. Onnistumisia koettiin siis rutkasti kaikkien vastoiskäymisten jälkeen! Paprikakiekot valmistuivat ylimääräisestä piirakkataikinasta, ja suklaa-omenalastut viime kerralla valmistetuista kuivatuista omenoista. Kilpikonnakakku sai koristeeksi kasvikermaa (maidoton) ja kiiviä. Suklaasta muotoiltiin silmät ja suu. Lopulta tarjottavat olivat ihan onnistuneita, pieni erä makaronsseja lähes valioyksilöitä ja pienet suolaiset piiraat ihan maistuvia.

Muissa keittiöissä valmistui maukas siemensalaatti, gluteenittomia hapankaalipiiraita, omenakiisseliä, mokkapaloja ja toinen kilpikonnakakku. Kyllä kelpasi Nikolla viettää synttäreitä, kattauskin oli tosi hieno!

Ei maitoa minulle

Kävimme tunnilla tänään läpi VL,L ja M erityisruokavalioita ja kävimme läpi allergioita niin viljalle kuin muillekin yksittäisille raaka-aineille. Itse olen aikoinaan ollut täysin maidoton, ja sittemmin jatkanut laktoositonta linjaa. Itselle maito ei oikeastaan juurikaan sovi, jonka ajattelen johtuvan huonosta maitoproteiinin pilkkomisesta. Saan maidosta ilmavaivoja ja tukalan olon. Jos elimistö ei siedä lainkaan maitosokeria eli laktoosia, puhutaan laktoosi-intoleranssista. Laktoosi-intolerantikon elimistö ei tuota riittävästi maitosokeria hajottavaa laktaasientsyymiä. Laktoosin sieto (maitosokerin imeytyvyys) on yksilöllistä: yleensä elimistö pystyy käsittelemään ainakin pieniä laktoosimääriä ja tällöin voidaan nauttia vähälaktoosisia elintarvikkeita sekä usein myös hapanmaitotuotteita sekä kypsytettyjä juustoja. Laktoosia esiintyy luonnossa ainoastaan maitotuotteissa. VL, eli vähälaktoosinen taas sopii niille, joilla maitosokerin sieto on ainoastaan heikentynyt. Vähälaktoosiseen ruokavalioon ohjeistaa HYLA merkki ja INTO tuotemerkki.

Laktoosittoman leiman tuote saa, kun laktoosin määrä tuoteselosteessa on 0g. Täysin laktoosittomia tuotteita ovat pitkään kypsytetyt juustot (esimerkiksi emmental) ja laktoosittomiksi jalostetut elintarvikkeet. 

Maitoallergia on sitten asia erikseen. Lehmänmaidolle allerginen henkilö on herkistynyt maidon valkuaisaineille eli sen proteiineille, jolloin henkilö saa allergiaoireita maitotuotteista. Maitoallergisen ruokavaliosta poistetaan kaikki maito ja maitoa sisältävät elintarvikkeet. Myös vuohenmaidon kanssa kannattaa olla varovainen. Hyvin herkästi oireita saavilla myös voi ja margariini ovat kiellettyjä maitotuotteita.

Mitäs muita allergioita sitten onkaan? Allergisen ihmisen immuunijärjestelmä toimii liian tehokkaasti eli elimistö puolustautuu sinänsä ihan harmittomia aineita vastaan. Allerginen reaktio ilmenee erilaisina oireina tai oireyhdistelminä, hengitysteiden limakalvoilla, iholla, silmissä tai ruoansulatuskanavassa. Mielestäni allergisoituminen ja allergiareaktio on todella kummallinen: miksi elimistö alkaa omalla puolustusjärjestelmällään tekemään haittaa itselleen, jos aiheuttajana on jokin niinkin tavanomainen asia kuin vaikka lämmin ilma (rasitusastma)? Yleisimmin ihmisiä allergisoi kala, kananmuna, selleri, herne, maito, viljat, mansikka, kiivi, sitrukset, manteli, pähkinät ja jotkut lisäaineet.

Mitä me sitten tunnilla tällä kertaa valmistimme, oli syntisen hyvä hedelmävaahto. Vaahto oli maidoton, gluteeniton ja munaton. Resepti oli hieman yllättävä, sillä siinä oli puuroksi keitettyä riisiä! Puuro valmistettiin ensin, jonka jälkeen vaahdotettiin kaurakerma. Hedelmäsose ja puuro yhdistettiin massaksi joka sitten varovaisesti sekoiteltiin kaurakermavaahtoon. Koko komeus sai mausteeksi vaniljaa. Riisihedelmävaahto tarjoillaan perinteisesti marjojen, marjasalaatin tai hedelmäsalaatin kanssa, joista me noudatimme viimeisintä. Muissa keittiöissä tehtiin esimerkiksi vegen suklaakakkua, joka luonnollisesti oli todella hyvää. Hauskaksi yllättäjäksi nousivat myös makeat tattarilastut, joissa ei ollut lainkaan sokeri. Erityisruokavalioiden kanssa plärääminen on hauskaa, sillä joutuu käyttämään mielikuvitusta ja toisaalta vaihtoehtoja rajautuu pois. Onnistumisen tunteetkin ovat aina kaksinkertaiset – voiko joku maidoton suklaakakku oikeasti olla noin hyvää?

Valmistimme myös kakkupohjat pakkaseen lepäilemään tulevaa viikkoa varten, kun meillä on arjen haasteet – kerta. Silloin pääsee Niko 9 v. juhlimaan herkkujen kera! Omalla vastuualueellani on muun muassa macaronsseja.