Kesä ja elokuu on nyt ohi, ja olen palannut takaisin Savonlinnaan ja uuteen kotiin. Rakennus pysyi samana, mutta tavarat vietiin ystävän kanssa yhteiseen asuntoon. Olen siitä innoissani ja kaikki täällä on tuntunut hyvältä!
Tällä viikolla olen kotiutunut, pyörinyt tutussa ruokakaupassa etsiskellen taas rutiinia, tehnyt tyhmiä heräteostoksia kotiin ja avustellut uusia opiskelijoita milloin missäkin. Kaksi isompaa prokkista pyörähti myös käyntiin, toinen liittyy soutuun ja toinen tanssiin. Olemme ystäväni kanssa villasukat viuhuen kokeilleet uutta keittiötämme ja todenneet se oikein sopivaksi kyseiseen tarkoitukseen.
Ensimmäinen luento on myös oltu ja istuttu, kyseessä oli ruoka 2 avaus. Pohdimme kulunutta kesää, omia tavoitteita ja toiveita koskien kurssia ja kävimme myös yliopiston omassa puutarhassa. Se oli täynnä toinen toistaan ihanampia aarteita, kuten omenoita ja pihjalanmarjoja. Niitä pääsee sitten myöhemmin piilottamaan piirakoihin, hilloihin, hyytelöihin ja mehuihin. Ei ollut tänä vuonna pihlajanmarjat menneet linnuille kaupaksi!
Itsehän haluan oppia lisää. Haluaisin kenties tietää ihan kaiken ja kaiken mahdottomankin, ja mennä tavallisesta syvemmälle. Jos nyt tiedänkin että omenassa on C-vitamiinia, haluan seuraavaksi tietää mitä kyseiselle hyvälle tapahtuu elimistössäni. Haluan myös tietää, miksi jotakin ainesosaa elimistöni ei siedä, ja mitä kyseisessä hylkimisprosessissa tapahtuu. Tänä vuonna keskitytään muun muassa erityisruokavalioihin jota voisin sanoa odottavani eniten innolla.
Seuraavaksi menemme nauttimaan loppukesän auringosta biitsilentiksen pariin. Hyvä olla Savonlinnassa taas.
