Kerran viikossa - blogi

Tästä on tullut tällainen kerran viikossa - blogi, johon tulen hätäisesti rustailemaan meidän tiistain ruokademojen antia. Mutta pääasia, että aina välillä voi kirjoittaa.

Meillä oli ihan tosi mukava tiistai, sillä leivottiin ja kokattiin gluteenitonta. Sehän meinaa sitä, että meikäläinen pystyi huoletta ja ilman vatsanpuruja syömään kaikkea, mitä pöytään kannettiin. Luksusta! Ensin meillä oli info gluteenittomasta leivonnasta: siitä, kuinka pulliin ei saada vatkattua niin paljoa ilmaa (ilman vehnän gluteenia). Siitä, kuinka taikina on tahmeampaa ja hajoilevampaa. Siitä, kuinka leivonnainen voi helpommin kuivahtaa uuniin. Siitä, millä keinoilla taikinan koostumusta sitten saa paremmaksi: psyllium, vatkattu kananmuna, rahka, soseet (peruna, juurekset), ksantaani, huolellinen vatkaaminen (esimerkiksi yleiskoneella). Gluteenittomassa ruoanlaitossa ehdoton nounou ovat kotimaiset viljat, eli venhä, ohra, ruis ja kaura. Kaura tosin sopii useimmille keliaakikoille puhdistettuna, ei jos sen valmistusvaiheissa ei sekoitu yhteen esimerkiksi muiden viljojen pölyn kanssa. Gluteenia sisältää luonnollisesti esimerkiksi pasta, couscous, useat valmisruoat, useat makeiset, leivät, jotkut suklaat, erilaiset puolivalmisteet (mm. pakasteet), kastikkeet, mausteet, friteeratut tuotteet ja jopa jäätelöt. Mitä kummallisimmissa tuotteissa voi olla vehnää - sen minäkin olen oppinut huomaamaan.

Gluteenittoman ruoanvalmistukseen sen sijaan sopii oivallisia raaka-aineita, kuten tattari, kvinoa, puhdistettu kaura-, maissi-, riisi-, soija-, tattari-, hirssi-, perunajauho ja erilaiset gluteenittomat jauhoseokset. Meidän keittiössämme valmistettiin ihania kasvispyöryköitä, joissa oli kananmunaa, hirssiä ja yrttejä. Ne olivat ihan super maukkauta ja meheviä! Hirssi liotettiin ensin, ja sitten sitä keitettiin yhdessä kuullotetun sipulin kanssa kasvisliemessä. Tämän jälkeen massaan lisättiin kananmuna, mausteet ja persilja. Sitten pyörykät paistettiin öljyssä. 

Omalla vastuullani olivat gluteenittomat patongit, joihin käytettiin psylliumia. Psyllium, hiiva ja lämmin vesi saivat levähtää noin 10 minuuttia, jonka jälkeen seokseen lisättiin puolet jauhoista. Seosta vaivattiin muutamia minuutteja yleiskoneessa jonka jälkeen siihen lisättiin lisää jauhoja. Taikinaa ei kohotettu sellaisenaan, vaan siitä leivottiin pöydällä jauhoja apuna käyttäen patonkeja. Taikina oli yllättävän helppo käsitellä, kun jauhotti pöydän hyvin. Olin suht tyytyväinen. Kohotukset jälkeen patongit saivat olla uunissa puolisen tuntia. Vikki: heitä lasillinen vettä uuninpohjalle kun laitat leivät uuniin ja sulje kansi nopeasti. Saat ihanan rapsakan pinnan! 

Muissa keittiöissä tehtiin porkkanaohukaisia, tattarisalaattia (joka oli myös superhyvää), suklaa-kaura-neliöitä, kuningatarbostonkakku (aivan ihana), karjalanpiirakoita ja sämpylöitä. Kokonaisuudessaan ateria meni ainakin omalta osaltani kirkkaasi top 5 ikinä koulussa valmistetuista kokonaisuuksista, vaikka toki gluteenittomuudesta saattaa rapista muutama henkinen piste..

Muutoin koulussa olemme puuhanneet ruotsia ja tänään alkoi myös Kvali. Luennoitsija oli ihana! Kolme tuntia hurahti vauhdilla. "Jos käytte näillä luennoilla, saatte hyvän numeron tästä kurssista, teette hyvän kandin, teette hyvän gradun, saatte hyvän miehen, kauniin kodin ja kesällä paistaa aurinko. Jos ette, saatta huonon numeron, huono kandi, huono gradu, joku luuseri ja kesällä sataa" 

Olemme tehneet ruokademojen ohessa mukavaa arjen haasteet - tehtävää, jonka puitteissa meidän keittiö suunnittelee Niko 9 v. synttärit. Nikon juhliin valmistetaan gluteenitonta ruokaa, joka soveltuu myös diabeetikolle. Koska niko tykkää seinäkiipeilystä ja kilpikonnista, valmistamme kilpikonnakakun (kiivikoristeilla) jota pitkin kiipeilee seinäkiipeilijä, pieniä kilpikonna macaronsseja ja pinaattipiiraan. Jos jää aikaa, pyöräytämme vielä auton muotoisia näkkäreitä.

Kaikesta kouluun liittyvästä ja muustakin elämästä olen tällä hetkellä aika innoissani. Minulle kuuluu hyvää!

Suolainen säilöntä

Tervehdys! Tiistain ruokademolla jatkoimme teemalla säilöntä. Nyt keittiöissä valmistui suolaisia säilykkeitä, kuten hapankaalia.

Etikkasäilöntä

Etikkasäilykkeillä saa kivaa väriä ruokapöytään. Tuotteiden säilyminen perustuu happamuuteen ja osittain myös käytettyyn sokeriin, jonka voi korvata myös hunajalla. Säilykkeitä voi ja kannattaa maustaa, joista yleisimmin käytetään pippuria, neilikkaa, inkivääriä ja kanelia. Tavallisimmin säilötään väkiviinietikkaan, joka sisältää 10% etikkahappoa. Etikkaa keittäessä kannattaa käyttää teräs- tai emalikattilaa kannen alla, tuuletus mielessä pitäen.  Etikka ruostuttaa metallikansia. Peitä tölkki ensin muovikelmulla tai käytä muovitettuja kansia.

Hapansäilöntä

Hapansäilöntä on kuivaamisen ohella uudelleen elpynyt säilöntätapa. Eniten hapattamalla säilötään kaalia, mutta myös muiden kasvisten ja sienten hapattaminen onnistuu. Entisinä aikoina kalaakin säilöttiin hapattamalla. Ruotsissa herkutellaan nykyäänkin hapansilakalla.

Hapansäilöntä perustuu maitohappobakteerien aikaansaamaan käymiseen, jossa pH laskee ja mikrobien toiminta estyy. Maitohappobakteereita on luonnostaan kaikkialla ja niiden ravinnokseen käyttämiä sokereita vapautuu kun kasvisten soluseinät rikotaan pilkkomalla tai raastamalla. Jota maitohappoa muodostuu, täytyy lämpötilan, hapettomien olosuhteiden ja hygienian olla optimaaliset. Hapankaalin valmistuksella voi hyvin aloittaa, sillä kaalin hapattaminen onnistuu varmimmin.  Hyvä hapansäilyke on raikkaan hapan ja siinä on hyvä aromi.

Kuivaaminen

Kuivatussa tuotteessa ei ole mikrobeja, sillä ne eivät saa riittävästi vettä. Kuivaaminen on aika hyvä tapa säilöä, sillä maku ja useimmat vitamiinitkin säilyvät hyvin. Kuivata voi melkein mitä vain ruoka-aineita. Tavallisimmin kuivataan yrttejä, vihanneksia, sieniä ja marjoja, mutta myös lihaa ja kalaa voidaan säilöä kuivaamalla.

Meidän keittiössä valmistui välimeren kasviksia, jotka maustettiin välimeren tapaan ja säilöttiin etikkaan. Purkista tuli tosi kaunis, se sai kivasti väriä kesäkurpitsasta ja paprikasta. Myös tässä tapauksessa pidimme tarkkaan huolta hygieniasta, eli kuumensimme purkit uunissa ja keitimme kannet vedessä. Valmistimme myös gluteenittoman kääretortun, jonka täytteisiin käytettiin viime kerralla valmistettua hunajamelonihilloa. Toisessa keittiössä valmistui heraa bulgarian jogurtista, ja loput tästä jogurtista piilotimme tortun täytteisiin. Tuli muuten herkkua! Kahvin kanssa maistelimme myös viime kerralla valmistettua mehua, joka oli myös oikein hyvää. Säilöntä on helppoa, hauskaa ja edullista ja minua jopa hiukan hävettää, ettei sitä ole tullut tehtyä kotona. Siihen voisi tulla muutos juurikin nyt, ja haluankin seuraavaksi kuivattaa sieniä ja valmistaa hapankaalia!

Syyssadon hilloja

Tällä kerralla keittiössä oli aiheena säilöntä ja ruoan valmistaminen puutarhan antimista. 

Kesän marjoista valmistuu aika kivoja makeita hilloja ja hillokkeita, ja mehut tehdään joko keittämällä tai höyryttämällä. Muutamia asioita, joita säilöjän on hyvä muistaa: 

•  Tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet ja puhtaisiin purkkeihin ja pulloihin säilöminen.

• Tölkkien ja pullojen kuumentaminen ennen käyttöä joko uunissa (100-125 astetta) sanomalehtiin käärittynä tai vesikattilassa kiehauttamalla. Purkit voi myös pestä astianpesukoneessa ja ottaa käyttöön suoraan sieltä kuumina. Myös korkit ja kannet pitää lämmittää.

• Purkit voi vielä huuhdella kuumalla vedellä, jossa on Atamon – säilöntäainetta.

• Purkit pitää täyttää piripintaan ja sulkea kannet ja korkit huolellisesti heti täyttämisen jälkeen. Purkit säilytetään kylmässä ja vedolta suojattuna.

• Hillot valmistuvat helposti hillosokerin avulla.

• Valmiit säilöntäaineet kiinteyttävät hillojen rakennetta (kaliumsorbaatti) ja pienentävät tarvittavaa sokerimäärää.

• Lisämakua hilloihin saa erilaisista mausteista ja raaka-aineyhdistelmistä (kaneli, vanilja)

•  Myös kasviksista saa hilloja ja marmeladeja. Esimerkiksi kesäkurpitsasta saa oivallisen hillon!

Mehujen valmistaminen

•  Perinteisesti höyrymehu valmistetaan höyrystimen avulla. Erityisen hyviä ovat kovakuoriset marjat (mustaherukka)

• Keitettyyn marjamehuun ei tarvitse mehustinta vaan marjat ja vesi keitetään kattilassa, mehu siivilöidään ja sokeroidaan.

Erilaisia säilöntätapoja

Umpioiminen

Säilöttävä tuote purkitetaan ja muovitiivisteelliset twist off -kannet suljetaan löyhästi. Purkit laitetaan kattilaan ja lisätään kylmää vettä 2/3 tölkkien korkeudesta. Vesi kuumennetaan kiehumispisteeseen ja pidetään siinä noin 15 minuuttia. Kuumennus laajentaa myös purkin sisältöä. Nosta purkit vedestä ja kierrä kannet tiukasti kiinni. Kun purkit jäähtyvät, sisältö kutistuu ja synnyttää tyhjiön. Purkit ovat nyt ilmatiiviit. Sisältö säilyy noin kaksi vuotta.

Nesteeseen säilöminen

Marjoja, hedelmiä ja yrttejä voidaan säilöä erilaisiin nesteisiin. Kuivatut yrtit, valkosipulit ja tomaatit säilötään yleensä öljyyn. Kasviksia voi säilöä kaatamalla niiden päälle kiehuvaa etikkalientä tai keittämällä ne etikassa. Marjoja voi säilöä alkoholiin, esimerkiksi rommiin tai brandyyn. Alkoholin säilövää vaikutusta voi listätä sokerilla.

Keittäminen:

Keittämällä valmistetut säilykkeet säilötään kuumana. Hedelmät tai marjat keitetään sokerin kanssa ja purkitetaan, kun hillo on kuumaa. Purkit täytetään kuumalla säilykkeellä piripintaan, jottei pieneliöille jää happea ja elintilaa. Sulje purkit välittömästi. Kannet steriloidaan kiehauttamalla.

Kuivaaminen

Ruoka-aineita voi kuivata huoneenlämmössä tai uunissa. Huoneenlämmössä kuivatessa hedelmät tai vihannekset leikataan siivuiksi ja pujotetaan lankaan. Siivujen annetaan kuivua viikon tai useamman viikon ajan niiden kosteuspitoisuudesta riippuen. Uunissa kuivaaminen on nopeampaa ja hygieenisempää. Kuivattavat siivut levitetään pellille ja kuivataan kolmesta kuuteen tuntia 30–40 °C:n lämmössä. Siivuja on hyvä käännellä tunnin välein. Mikroaaltouunissa kuivaaminen ei onnistu.

Me valmistimme omassa keittiössämme uuniomenahilloa ja kesäkurpitsahilloa. Uuniomenahillossa paloiteltiin omenat vuokaan ja lisättiin joukkoon sitruunamehua, hillosokeria ja kanelitanko. Omenat viettivät uunissa noin tunnin verran aikaa jonka jälkeen ne soseutettiin ja säilöttiin uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin. Kesäkurpitsahillo sai kaverikseen omenaa ja mausteeksi sitruunaa ja mintunlehtiä. Koko komeus keitettiin kasaan hillosokerin kanssa ja survottiin perunasurvimella, jotta hilloon jäi mukavasti myös sattumia. Lasten kanssa hillojen tekeminen onnistuu varmasti todella kätevästi, ainoita pulmia voi tuottaa kuumat lasiset astiat ja niiden käsittely. Omat hillomme jäivät aavistuksen verran löysiksi, mutta asettuvat kyllä sitten jäähdyttyään ja kylmässä. 

Omien tekeleittemme kohdalla hävikki ei ollut kummoinen, noin 100g kiloa kohden eli n. 10%. Oman hillon tekeminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin kaupasta hillon ostaminen, puhumme siis useista euroista.

Sitten muutama sana hillon säilyttämisestä.

Purkeista mikrobit hävittää kuumennus ja kansien keitto. Täysin steriiliksi purkkeja ei kotikonstein kuitenkaan saa. Siksi tarvitaan aine, joka estää mikrobijäämien kasvun hillossa, ja tämä aine on sokeri.

Sokeri vähentää hillosta niin sanottua vapaata vettä, joka on bakteereille elintärkeä. Bakteerit voivat käyttää hyödykseen ainoastaan vesimolekyylejä, jotka eivät ole sitoutuneina ruoan molekyyleihin. Tätä kuvataan termillä veden aktiivisuus (aw). Veden aktiivisuutta mitataan asteikolla nollasta yhteen, ja mitä alhaisempi aktiivisuus on, sitä paremmin hillo säilyy. Monen tuoreen elintarvikkeen aktiivisuus on luokkaa 0,99. Jos aktiivisuus laskee 0,92, käy bakteerien elämä mahdottomaksi. Hilloajan perusohjeena voidaan pitää sitä, että marjakiloa kohden käytettään puoli kiloa sokeria. Tällä määrällä veden aktiivisuudeksi jää 0,97. 

Sokeri imee mikrobit hillosta kuiviin. Veden aktiivisuus laskee kemiallisen ilmiön johdosta, jota kutsutaan osmoosiksi. Se tarkoittaa veden luonnollista pyrkimistä pois seoksesta, jotta pH olisi tasapainossa. Mikrobit sisältävät pääosin vettä, ja vahvassa sokeriliuoksessa vesi lähtee niiden soluista puoliläpäisevän solukalvon läpi. Bakteeri painuu kasaan ja kuolee – jos korvaavaa vapaata vettä ei ole ajoissa saatavilla. 

Keittäminen muuttaa sokeria. Kuumuuden ja marjojen happamuuden asiosta sakkaroosi pilkkoutuu fruktoosiksi ka glukoosiksi, eli hedelmä- ja rypälesokeriksi.  Nämä sokerit pystyvät sitomaan vettä enemmän kuin tavallinen sokeri, eli se on pahempi pöpöille. 

Hillosokeri sisältää happoa, ja marjoista liukenee keittäessä myös pektiiniä. Nämä hiilihydraatit tekevät hillosta hillon, eli rakenne muuttuu jämäkämmäksi. Marjojen kypsyessä pektiinipitoisuus kuitenkin laskee, ja ylikypsissä marjoissa pektiiniä ei ole juuri lainkaan. Hillo voi jäädä löysäksi, ellei pektiiniä lisätä valmistusvaiheessa. Tätä varten on hillosokeri. Sen pektiini on haitaton lisäaine, jota valmistetaan omena- ja sitrushedelmien puristusjätteestä. Hillosokeri sisältää myös muita lisäaineita, kuten sitruunahappoa ja kaliumsorbaattia. Ne lisäävät osaltaan säilyvyyttä, sillä mikrobit eivät pidä happamasta. 

Purkit pitää sulkea ilmatiiviisti heti, ja ne tulee täyttää aivan piripintaan. Käyttämämme purkit kuumennettiin sanomalehtiin käärittyinä uunissa, jolloin ne ovat mahdollisimman steriilejä. Täytimme purkit kuumia ja asetimme päälle vedessä keittämämme kannen. Näin purkkiin jää mahdollisimman vähän ilmaa, joka on elinehto bakteerien kasvulle. 

Kun mikrobeilta on eliminoitu vesi ja happi, pitää niiltä eliminoida vielä lämpö. Purkit nostettiin viileään heti niiden jäähdyttyä huoneenlämpöisiksi. 

Valmistuksessa tulee ottaa huomioon luonnosta tulleiden kasvisten ja marjojen käsittely, eli niiden huolellinen huuhtominen ja mullan poistaminen. Keittoaika on tärkeä, mutta myös käytetyllä lajikkeella on merkitystä. Jotkut omenat sisältävät suhteessa enemmän nestettä, joka vaikuttaa hillon koostumukseen. Suunnilleen puolet kasvisten, hedelmien tai marjojen painosta tulee olla sokeria säilömisen onnistumiseksi. Tällöin tuotteeseen ei jää haitallista määrää vettä. Uuniomenahilloa kannattaa sekoitella välillä paiston aikana, jotta sokeri tai omenasose ei paakkuunnu kiinni uunivuoan kanteen. Muutenkin kuumaa sokeria käsitellessä pitää olla tarkkana, sillä polttaminen saa aikaan kitkerän maun. Me emme lisänneet hilloihin säilöntäainetta, mutta jos näin olisi ollut, pitää se lisätä aina tilkkaan kuumaa vettä tai hilloa ja vasta tämän jälkeen loppuun määrään tuotetta. Kesäkurpitsahillon kohdalla pystyimme oleellisesti myös vaikuttamaan hillon väriin, sillä kuorimalla vihreän kovan kuoren pois tuli hillosta kauniin keltainen. Myös koostumukseen voi vaikuttaa valmistuksen loppupuolella, kun on aika soseuttaa hillo. Tähän tarkoitukseen voi käyttää niin survinta kuin sauvasekoitintakin. Säilöntävaiheessa on tärkeää, että purkit ovat edelleen steriilin kuumia, ja tuotetta täytetään aivan piripintaan saakka. Purkit tulee myös pyyhkiä kunnolta ulkopuolisilta roiskeilta ja kannet kiristää ilmatiiviisti. 

Uuniomenahilloa tarjoaisin esimerkiksi lettujen ja vaniljajäätelön kanssa, mutta myös kotijuuston päällä tai suolakeksien kera. Syysjuhlissa hillojen kanssa voisi olla tarjolla myös juustoja ja pieniä suolaisia suupaloja. Hillo toimii myös aamupuurossa tai rahkan seassa välipalana tai jälkiruokana. Koulussa hillon valmistuksen jälkeen nauttisimme sitä luultavasti pannukakkujen tai lettujen kera. Eksoottisempi vaihtoehto on kesäkurpitsahillo, jota voisi tarjota myös juustopöydässä tai esimerkiksi lehtitaikinatortun ohessa. Tätä hilloa uskaltaisimme soveltaa myös suolaiseen ruokaan, kuten riistalle. Molemmat hillot voisivat makeuttaa kaurahyvettä tai toimia paahtoleipien päällä iltapalana. Lapsille ja nuorille varmasti kaupasta hankittua sokeroitua jogurttia parempi vaihtoehto on maustamattomaan jogurttiin sekoitettu nokare itse valmistettua hilloa, joko omenasta tai kesäkurpitsasta.  Hillot sisältävät kuitenkin runsaasti sokeria, joten vaikka niissä on myös kasviksia, hedelmiä ja marjoja, tulee niiden käytössä muistaa kohtuus. Tästä on hyvä muistuttaa myös lapsia koulussa. 

Koulussa hilloja valmistettaessa tulisi huomioida kuumat astiat ja muutoinkin kuuman sokerin kanssa toimiminen. Hillon valmistuksessa mittasuhteet ovat tärkeitä tuotteen säilyvyyden kannalta. Säilöntäaineita käytettäessä on aina vaarana kitkeränmakuinen lopputulos, jos annostuksen lisääminen koko määrään on huolimaton. Hillot vetävät suuren määrän kasviksia, hedelmiä ja marjoja joten niiden pilkkomisessa tulee noudattaa varovaisuutta ja toisaalta muistaa huolellinen puhdistus ennen paloittelua. Jos hillossa käytettyä kanelitankoa haluaa hyödyntää uudelleen, tulee se huuhdella huolellisesti ja säilöä oikein.

Tilannepäivitys

Kääk. Tuntuu, että työtä on juuri nyt liikaa. Liikaa siihen nähden, kuinka paljon haluaisin kouluun käyttää aikaa. Olen ollut paljon reissun päällä ja Savonlinnassa koti (tai huone) on ollut tyhjillään.

Ruokatalouden luentoja meille on ehtinyt kertyä jo kolme kappaletta. Niissä ollaan keskusteltu ennen kaikkea erityisruokavalioista, joten tulin rustaamaan niistä muutaman sanan.

Allergia

Allergia on yliherkkyyttä jotakin ruoan sisältämää ainetta kohtaan. Elimistö käsittää tämän aineen vieraana (usein kyseessä proteiini). Elimistö luonnollisesti puolustautuu tällaista vierasta ainetta kohtaan muodostamalla vasta-aineita, jotka taas vapauttavat silmä- tai ihoärsytystä aiheuttavia välittäjä-aineita. Allergiaoireet saattavat ilmaantua välittömästi ruokailun jälkeen tai 2 - 4 tunnin kuluttua ruokailusta. Muita mahdollisia oireita ovat ihottumat, kutina, silmäoireet (kutina, turpoaminen), ihotulehdukset, oksennus, vatsakivut, ripuli, päänsärky ja hengitystieoireet.

 Allergiaa aiheuttavat raaka-aineet vaihtelevat iän mukaan. Vauvoilla yleisimpiä ovat maito, viljat ja kananmuna, lapsilla kananmuna, pähkinä ja hedelmät ja aikuisilla pähkinä ja hedelmät. Usein nämä yliherkkyydet voivat kadota iän myötä. Ruoka-aineet voivat aiheuttaa allergisia oireita myös muulla tavalla kuin suun kautta nautittuna. Jauhopölyn hengittäminen voi aiheuttaa hengitystieoireita, mutta sama jauho esimerkiksi leivässä ei aiheuta oireita. Myös säilöntä-, makeutus- ja lisäaineet aiheuttavat allergiaa.

Kasvis-, marja- ja hedelmäallergioissa ruuan kuumentaminen, pakastaminen, raastaminen, soseuttaminen ja mehustaminen usein parantavat niiden siedettävyyttä. Allergisen henkilön tulee välttää kaikkia elintarvikkeita, jotka sisältävät allergian aiheuttajaa. Jos oireet eivät ole voimakkaat, itseään kannattaa kuitenkin yrittää totuttaa ja maistella allergian aiheuttajaa varovaisesti silloin tällöin.

Iho- ja verikokeilla voidaan tutkia nopeasti ilmaantuvia allergisia oireita. Allergiaoireita voi yrittää selvittää itse niin, ettei syö epäiltyä allergian aiheuttajaa 1-2 viikon ajan. Jos oireet helpottavat ja palaavat, kun allergian aiheuttajaa syödään, on se merkki siitä, että allergian aiheuttaja on löydetty.

 Kun raaka-aineita lähdetään karsimaan ruokavaliosta, on tärkeää turvata kaikkien ravintoaineiden riittävä saanti. Esimerkiksi maitoallergikoilla kalsiumin saanti voi jäädä vähäiseksi, joten ruokavaliota pitää ehkä täydentää kalsiumvalmisteilla. Useille kasviksille, marjoille ja hedelmille allergisilla esimerkiksi C-vitamiinin saanti voi olla niukkaa.

Laktoosi-intoleranssi

Laktoosi-intoleranssi tarkoittaa maitosokerin imeytymishäiriötä. Laktoosi-intolerantikon tulee välttää laktoosia tai käyttää ainoastaan tuotteita, joissa on vähän laktoosia. Laktoosia eli maitosokeria on luonnostaan ainoastaan maidossa. Hajoamaton ja imeytymätön laktoosi aiheuttaa monenlaisia vatsavaivoja, kuten ilmavaivoja, vatsakipuja, vatsan turvotusta, röyhtäilyä ja mahdollisesti ripulia.

Monet margariinit ovat täysin laktoosittomia, mutta myös voi ja tavalliset margariinit sopivat useimmille. Laktoosia on myös joissakin lääkkeissä. Jos et siedä laktoosia lainkaan, mainitse siitä apteekissa ja lääkärissä käydessäsi. Kaupassa kannattaa tutkia pakkausmerkintöjä, sillä niissä on aina mainittu, sisältääkö tuote maitoa, onko tuote vähälaktoosinen tai kokonaan laktoositon tai maidoton.

 Hapanmaitotuotteet, kuten jogurtti ja viili, sopivat monille laktoosi-intoleranteille, koska osa niiden sisältämästä laktoosista on pilkkoutunut valmistuksen aikana. Aterian yhteydessä nautittu maito ei myöskään aiheuta niin helposti oireita kuin sellaisenaan juotu maito. Kuitupitoisen tai rasvaisen aterian aikana nautitulla laktoosilla on enemmän aikaa imeytyä, jolloin laktoosi ei aiheuta niin helposti oireita.

Kuumennettu maito voi sopia paremmin kuin kuumentamaton. Laktoosin sietokyky saattaa vaihdella ja esimerkiksi stressi voi pahentaa oireita. Laktoosi-intoleranteille valmistetaan tuotteita, joissa maidon laktoosi on valmiiksi hajotettu, kuten esimerkiksi vähälaktoosista maitoa, piimää, kermaa, jogurttia ja jäätelöä.

 Laktoosi-intoleranssiin voi hakea helpotusta apteekista saatavista tableteista, joita otetaan ennen laktoosipitoisen ruoan nauttimista. Hedelmiä, marjoja, kasviksia sekä kaikkia elintarvikkeita, joiden valmistuksessa ei ole käytetty maitoa tai maitovalmisteita, voi käyttää huoletta.

Hajoamaton ja imeytymätön laktoosi aiheuttaa monenlaisia vatsavaivoja, kuten ilmavaivoja, vatsakipuja, vatsan turvotusta, röyhtäilyä ja mahdollisesti ripulia.

Jos maitotuotteiden käyttö on vähäistä, kalsiumin saanti voi olla niukkaa. Juusto on laktoositon kalsiumin lähde. Juustot kuitenkin sisältävät usein varsin paljon rasvaa ja suolaa, joten rasva- ja suolapitoisuuksiin on hyvä kiinnittää huomiota. Tarvittaessa voi olla aiheellista nauttia kalsiumvalmisteita. Kalsiumin riittävä saanti on tärkeää osteoporoosin ehkäisyn kannalta.

Keliakia

Keliakia on perinnöllinen sairaus, jota sairastavilla tiettyjen viljojen proteiini, gluteeni, vaurioittaa ohutsuolen limakalvoa. Keliakiapotilaan ohutsuolen suolinukka on madaltunut tai kadonnut. Nukkalisäkkeiden surkastumisen ja limakalvon tulehdusreaktion seurauksena ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy.

Hoitamattoman keliakian tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, ripuli, ummetus ja vatsan turvotus, huonovointisuus, suuhaavat (aftat) sekä osteoporoosi erityisesti aikuisilla. Lapsilla esiintyy myös häiriöitä kasvussa ja kehityksessä. Keliakia voi ilmetä myös laktoosi-intoleranssina, raudanpuuteanemiana, riisitautina tai foolihapon puutteena.

Noin neljäsosalla keliaakikoista taudin ensioire on kutiava, rakkulainen ihottuma, jota esiintyy etenkin polvissa, kyynärtaipeissa, pakaroissa ja päänahassa. Kyseessä on tällöin ihokeliakia eli dermatitis herpetiformis. Ihokeliaakikolta löytyy kuitenkin aina myös jonkinasteinen keliakialle tyypillinen muutos ohutsuolesta. Perintötekijöiden ja gluteenin lisäksi keliakian puhkeamiseen tarvitaan myös jokin muu laukaiseva tekijä, jota ei vielä tiedetä.

Keliakian hoitona on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliohoidon tavoitteena on poistaa oireet, uudistaa suolinukka sekä palauttaa ravintoaineiden imeytyminen ja ravitsemustila normaaleiksi. Gluteeniton ruokavalio ei sisällä vehnää, ruista ja ohraa eikä niitä sisältäviä elintarvikkeita. Niiden täydellinen välttäminen korjaa limakalvovaurion ja parantaa keliakiasta johtuvat oireet. Keliaakikko voi syödä myös ns. puhdasta kauraa, joka on pakkauksessa merkitty keliaakikolle sopivaksi. Kaura, joka on puhdistamatta korjattu pellolta, saattaa sisältää jäämiä muista viljoista.

Keliakian oireet vaihtelevat eri henkilöillä. Pienillä lapsilla paino nousee huonosti ja ulosteet muuttuvat löysiksi. Aikuiset usein laihtuvat ja ovat väsyneitä. Muita oireita ovat epämääräiset vatsakivut, ripuli, päänsärky ja raudanpuuteanemia. Keliakia tutkitaan ensin apteekista saatavalla pikatestillä, sitten ohutsuolen sisäpinnan limakalvosta otetaan pieni näyte, joka tutkitaan mikroskooppisesti.

Tänään tunnilla alustettiin koulujen terveysrastit. Valmistelemme ryhmissä kirjallisuuslähteitä hyväksikäyttäen rastikoulussa esiteltävän tunnin.

Luontoruokailu

Tervehdys väsyneeltä ja saamattomalta.

Tämä vuosi on lähtenyt suhteellisen levottomasti käyntiin. En oikein tiedä, miten saada opiskelusta kunnolla kiinni. Kevään löysäily on suorastaan jäänyt päälle. Toivottavasti saan kohta jotain oikeita tehtäviä jonkin kurssin puitteissa, jotta joudun vaikka lukemaan kirjan. Pystynköhän siihen?

Kello on neljä ja nökötän yöpaidassa koneen ääressä. Tunnin päästä pitää olla ohjaamassa jumppia ja eilinen juhlinta venyi pikkutunneilla, huh. 

Pääasiassa tulin kertomaan missä vietimme eilisen aamupäivän. Olimme yhdellä Savonlinnan varmasti kauneimmalla rantapoukamalla Pihlajanniemessä kokkailemassa. Luontoruokailu oli hauskaa ja rentouttavaa, ja ilma suosi meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Pakkauduimme jo varhain aamulla autoihin raaka-aineet, kattilat ja kipot mukanamme ja huristelimme nuorio- ja retkipaikalle. Ensin saimme priifauksen luontoruokailusta ja opetusryhmien tuomisesta sen kaltaisille retkipaikoille. Tulee ottaa huomioon ryhmän koko, ryhmän ominaispiirteet (aktiivisuus, haastavat yksilöt, sukupuolijakauma, ikä..), mahdollisen apuvoiman tai lisäaikuisten tarve, hygienia, sää, aikataulu ja muuta sellaista. Luontoon ei kannata tulla jos laiskottaa, oli päällimmäinen viesti. Siinä on paljon järjesteltävää ja mietittävää, niin jätehuollosta kuljetukseen ja erityisruokavalioihin. Nuotiolla kuumentaminen ja ruoan valmistaminen on hidasta, ja astiat kuumentuvat kauttaaltaan. Ensiaputarvikkeet ovat siis myös ensiarvoisen tärkeää.

Seuravaksi meille kerrottiin tarkemmin lohen loimutuksesta loimulaudan avulla ja savustuksesta. Saimme vinkkejä myös nuotioon soveltuvasta puusta (ei havupuita pihkan vuoksi) ja opimme kaikkea tarpeellista koskien erilaisiin savustusmenetelmiin (kylmäsavu, savustuspussi ja nestesavustus). Itse pääsimme valmistamaan savustuspussin avulla muikkuja ja loimuttamaan lohta. Minun pieneen ryhmääni kuului vain kaksi henkilöä, ja meidän vastuullamme oli kaltiaisten valmistaminen. Ne ovat oikea eräherkku, sillä ne on helppo valmistaa esimerkiksi laakealla kivellä nuotiolla keskellä metsää. Niihi tulee sekä vehnä-, ohra- että ruisjauhoja, joiden lisäksi tarvitaan ainoastaan leivinjauhetta ja vettä. Pienenä lisänä me lorautimme mukaan öljyä. Valmistimme leipäset muurikkapannulla paistaen. Taikinaa ei tarvinnut kohottaa, ja kun saimme nuorioon hyvän liekin ne valmistuivat nopeasti.

Samalla nuotiolla loimutettiin myös lohta, joka aiheutti oman ongelmansa. Emme voineet pitää nuotiossa suurta liekkiä, sillä laudat syttyivät jatkuvasti palamaan ja lohi kypsyi epätasaisesti. Loimutukseen soveltuu varmasti paremmin kookkaampi nuotiopaikka. Muissa keittiöissä valmistui tikkupullia, kasvisnyyttejä aurajuustolla, kepakoita, pannukahvia, suklaabanaaneja ja niitä savustettuja muikkuja. Savun maku jäi pussin avulla kaloihin melko mietona, ja kalat muutenkin menivät hieman höttöiseksi. Kunnolla savustunut kala saa pintaansa väriä sokerin avulla, jonka lisäksi pussiin laitetaan puuhaketta ja esimerkiksi katajanoksia antamaan makua. Suola on hyvä lisätä ennen savustusta. 

Luontoruokailu oli kaikkineen hauska ja rentouttava kokemus. Norppa jäi näkemättä, joten Pihlajannimeen on palattava vielä uudelleen.

Paluu arkeen ja kotiin

Kesä ja elokuu on nyt ohi, ja olen palannut takaisin Savonlinnaan ja uuteen kotiin. Rakennus pysyi samana, mutta tavarat vietiin ystävän kanssa yhteiseen asuntoon. Olen siitä innoissani ja kaikki täällä on tuntunut hyvältä!

Tällä viikolla olen kotiutunut, pyörinyt tutussa ruokakaupassa etsiskellen taas rutiinia, tehnyt tyhmiä heräteostoksia kotiin ja avustellut uusia opiskelijoita milloin missäkin. Kaksi isompaa prokkista pyörähti myös käyntiin, toinen liittyy soutuun ja toinen tanssiin. Olemme ystäväni kanssa villasukat viuhuen kokeilleet uutta keittiötämme ja todenneet se oikein sopivaksi kyseiseen tarkoitukseen. 

Ensimmäinen luento on myös oltu ja istuttu, kyseessä oli ruoka 2 avaus. Pohdimme kulunutta kesää, omia tavoitteita ja toiveita koskien kurssia ja kävimme myös yliopiston omassa puutarhassa. Se oli täynnä toinen toistaan ihanampia aarteita, kuten omenoita ja pihjalanmarjoja. Niitä pääsee sitten myöhemmin piilottamaan piirakoihin, hilloihin, hyytelöihin ja mehuihin. Ei ollut tänä vuonna pihlajanmarjat menneet linnuille kaupaksi! 

Itsehän haluan oppia lisää. Haluaisin kenties tietää ihan kaiken ja kaiken mahdottomankin, ja mennä tavallisesta syvemmälle. Jos nyt tiedänkin että omenassa on C-vitamiinia, haluan seuraavaksi tietää mitä kyseiselle hyvälle tapahtuu elimistössäni. Haluan myös tietää, miksi jotakin ainesosaa elimistöni ei siedä, ja mitä kyseisessä hylkimisprosessissa tapahtuu. Tänä vuonna keskitytään muun muassa erityisruokavalioihin jota voisin sanoa odottavani eniten innolla. 

Seuraavaksi menemme nauttimaan loppukesän auringosta biitsilentiksen pariin. Hyvä olla Savonlinnassa taas.