Tiistai aamupäivä ja Pellikan hoivissa.
Opettajien V sanat
Valta
Opettajan olet vallankäyttäjä. Sinulla on todella paljon valtaa suhteessa oppilaisiin, heidän huoltajiinsa ja myös suhteessa kollegoihin. Työkavereiden kanssa yhdessä toteutetut hankkeet voivat olla joissakin tapauksissa jopa sinusta kiinni, tai voit olla kaikkein keskeisin innovaattori ja kehitysprojektien alullepanija. Opettajalla on todella paljon valtaa työssään, joten tämän käsitteen luona kannattaa hetken ajan viipyä.
Voidaan jopa sanoa, että luokkahuoneessa opettaja on diktaattori. Mihinkään tätä ei ole kirjoitettu, ei perusopetuslakiin tai opetussuunnitelmaan, mutta todellisuudessa opettajan sana luokassa on käsky. Asiasta ei puhuta kenties sen takia, että tämä tosiasia on ääneen sanottuna hieman kärkäs. "Et saa poistua koulun alueelta", ja jos oppilas silti lähtee ja jää auton alle, ei vastuu ole enää sinlla. Oppilas on rikkonut käskyä. Opettajalla on valtaa jota hänen pitää käyttää. Kaikkein konkreettisin esimerkki vallan käytöstä on numeraalinen arviointi. Tai se, että opettaja asettaa oppilaille vaatimuksia, esimerkiksi laittaa tekemään tehtäviä. Jos opettaja siis on itsevaltias, hänen pitää olla valistunut itsevaltias; valtaa tulee käyttää tietoisesti, ei mielivaltaisesti. Alakoululainen ei osaa kyseenalaistaa opettajan valtaoikeuksia. Tai ainakaan ei tule ajatelleeksi, että opettaja käyttäisi valtaa väärin (huomaa, että kiukuttelu on valtaa vastaan asettumista, ei sen kyseenalaistamista).
Parlamentaarinen diktatuuri. Voisiko siitä olla kyse?
Opettajan vallasta on paljon tutkimusta, se on yksi tutkituimmista ilmiöistä. Tutkimus ei kuitenkaan muuta sitä tosiasaa, että valta on käsissä. Suomalaisessa ajattelussa pidetään itsestään selvänä sitä, että opettajan sanan mukaan toimitaan, sitä ei tarvitse kirjoittaa mihinkään. Ongelmaksi nousee se, miten valtaa käyttää.
Vastuu
Kun on valtaa, on myös vastuuta. Ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Viimeisten vuosikymmenien aikan suomalaisten opettajien vastuu heidän omasta toiminnastaan on kasvanut kokoajan, ja se vain lisääntyy edelleen. Yhä vähemmän Helsingistä annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä opettajalle, yhä vähemmän viranomaiset puuttuvat opettajan työhön. Vielä 1970-kuvulla tilanne oli aivan toinen, mutta siitä asti tilannetta on purettu opettajien vastuulle; kyllä opettaja itse osaa käyttää järkeään. Opettaja joutuu yhä enemmän käyttämään omaa harkintaansa koulutyön eri tilanteissa. Valitettavasti nämä tilanteet ovat usein hyvin nopeita.
Puhutaan kasvatusvastuusta. Kasvatusvastuussa on kyse siitä, että suhtautuu vakavasti rooliinsa opettajana ja kasvattajana. Vastuu tulee yrittää kantaa niin hyvin kuin vain suinkin pystyy. Tämä ei ole helppo, mutta arvokas tehtävä se on. Missä tilanteissa opettaja joutuu pohtimaan kasvatusvastuuta?
Esimerkki: Kaupungissa on huomattu, että alakoululaiset katsovat tableteilla pornoa koulupäivän aikana. Erityisen hälyttävää tilanteesta teki se, että koulutakseissa puskaradio sai pikkuoppilaat ahdistuneiksi. Taksissa oltiin suljetussa tilassa, jossa pienet eivät päässeet poistumaan. Mitä tehdään? Estot oppilaat pystyvät blokkaamaan. Mitä opettaja tekee? Koulu on ikävässä tilanteessa, sillä jos asia nostetaan esiin, koulun maine on pilalla. Opettajat eivät siis enää opeta vain aineita, vaan kasvatusvastuuseen kuuluu todella paljon enemmän.
Kasvatusvastuuseen liittyy käsite kasvatustietoisuus. Jos sinulla ei ole kasvatustietoisuutta, eli et tiedä miksi teet kyseistä työtä, on kasvatusvastuun kriteeri vaikea täyttää. Säännöllinen tuumaus tuokio on siis todella tarpeellinen; miiksi käytän aikaa tähän koulutukseen? Miksi teen juuri tätä työtä? Onko tämä työ minua varten? Kasvatusvastuu on jaettu koulun ja kodin kesken.
Usein unohdettu asia on se, että oikeasti kasvava lapsi haluaa rajoja ja rajoitteita. Lapsi haluaa, että joku sanoo hänelle, mitä tehdään. Lapsi ei halua "epäonnistua" kaikessa mitä hän tekee, eli oppia kantapään kautta. Rajat ovat rakkautta lapselle, ja jos kotona ei rajoiteta, lapsi alkaa oireilla tästä koulussa. Lapset leikkivät pihalla iltamyöhään saakka, ja jokaisesta kodista aletaan pikkuhiljaa huudella omiaan takaisin sisään. Entä se lapsi, jota ei huudeta?
Lapsi ja nuori kaipaa tukea, ohjeita, rajoja ja kannustusta. Viimeisin on näistä kaikkein merkittävin. Suomalaisen koulun suurin ongelma voisi olla se, että liian harva oppilas kävelee suomalaisesta peruskoulusta ulos niin, että tietävät missä ovat oikeasti hyviä. Huonot puolet ovat kyllä tiedossa. Kannustus on asia, joihin jokaisen pitäisi opettajana kiinnittää huomiota.
Jokainen opettaja opettaa paitsi tiettyä oppiainetta, hän opettaa myös suhtautumista tiettyyn oppiaineeseen. Onko käsityö tarpeellista? Onko ne hyviä taitoja? Onko matematiikka hauskaa vai ihan syvältä? Onko liikunta tarpeellista? Opettaja ei opeta aineita, vaan suhtautumistapoja. Suhtautuminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti käsiteltyyn aihealueeseen, sillä suhtautumisen kautta asian oppii.
Vastuun jako
Kaikki vastuu ei ole opettajalla. Vastuun jakautuminen koulussa on määritelty hyvinkin tarkkaan.
- Kunta = Kunta vastaa oppimisympäristön turvallisuudesta, työvelineistä, koneista, rakennuksista ja laitteista.
- Koulu = Koulu vastaa oppilaiden turvallisuudesta. Rehroti vastaa koulunsa järjestelyistä.
- Opettaja = Opettaja vastaa hänelle määrätyistä tehtävistä, opetusjärjestelyistä ja niiden turvallisuudesta
- Kaikki = kaikki ovat vastuussa yhteisestä turvallisuudesta
Rehtori vastaa itseasiassa kaikesta; hän vastaa perusopetuslain mukaan koulun kasvatustoiminnasta. Opettaja on koulupäivän aikana juridisesti oppilaan vanhemman asemassa. Koulussa tai kouluun liittyvissä tilanteissa sinulla on siis melkoisen paljon enemmän lapsukaisia. Sääntö koskee myös sijaisia. Esimerkkinä välituntivalvonta; jos et ole paikalla, kun ulkona lapsille sattuu jotain, vaikka olet määrätty välituntivalvontaan, olet melko pulassa. Esimerkki 2; lähdette espanjaan luokkaretkelle, jonne lähtee mukaan myös muutama lapsen vanhempi. Vanhemmat eivät ole vastuussa lapsista, et voi laittaa vanhempia yövalvontaan. Esimerkki 3; lähdet hakemaan varastosta jotakin, ja annat vastuun siksi aikaa jollekkin oppilaista. Näin ei ikinä voi tehdä.
Virkamies
Opettaja on virkamies. Näin ollen hänellä on tiettyjä virkamievelvollisuuksia. Hänellä on oikeus tehdä oppilasarviointeja.Opettaja voi myös käyttää rankaisuvaltaa; jälki-istunto, huomautus, kasvatuskeskustelu ja luokasta poistaminen. Kellä tahansa ohilkulkijalla ei ole oikeutta antaa oppilaalle jälki-istuntoa. Opettajan virkamiehenä pitää noudattaa voimassa olevia lakeja ja määräyksiä. Edelleen sanotaan että virkamies on velvollinen suorittamaan kaikki hänelle kuuluvat tehtävät. Virkamiehen täytyy käyttäytyä virka-asemansa edellyttämällä tavalla. Virkamiehenä olon hyvä puoli on se, että jos kohdalle osuu hankala vanhempi, joka alkaa käyttäytymään sopimattomalla tavalla, voi virkamiehisyydestä muistuttaa. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on rangaistettava teko. Opettajilla on siis olemassa tietty lainsuoja.
Vapaus
Uusien opetussuunnitelmien myötä opettajalla on enemmän vapautta kuin koskaan ennen opetuksen suunnittelun ja toteutuksen suhteen. Globaalisti tämä on hyvin poikkeuksellista. Opettajalla on suuri vapaus oppikirjojen ja materiaalien valinnassa, luokan hallintaan liittyvissä ratkaisuissa ja oppilasarvioinnissa. Opettajan ei työssään tarvitse käyttää kirjaa ollenkaan. Opetussuunnitelman rajoissa on kuitenkin toimittava, siinä menee vapauden rajat. Opetussuunnitelman vastainen toiminta on opettajan virkavirhe (yksi niistä harvoista..). Opettajan pitää noudattaa myös koulun työsuunnutelmaa, joka laaditaan vuodeksi kerrallaan. Siitä näkee, mitä koulussa kyseisen vuoden aikana tapahtuu, eli se toimii opetusohjelmana. Suomalaista opettajaa ei käytännössä kukaan valvo. Globaalisti suomalainen opettaja on maailman parhaiten koulutettu. Luokanopettajakoulutukseen on Suomessa tungosta jatkuvasti.
