Kvalia, kvalia

Tutkimuksen luotettavuus

Neljä näkökulmaa (Eskola & Suoranta 2008, 212-214):

1. Tutkijan realismi (tutkimustekstin pätevyys, tutkitun kohteen kuvaus)
2. Tutkijan relativismi (tutkimusteksti toimii arvioinnin mittana ja kontekstina)
3. Tutkijoiden yhteistoiminta (luotettavuus, toimijoiden yhteisen neuvottelun tulos)
4. Lukijan kritiikki (tutkimus lukijan näkökulmasta)

Realistinen näkemys: Luotettavuus on ikkuna todellisuuteen (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

Tutkimustekstin kyky kuvata tutkittua kohdetta. Tutkimusaineiston keräys ja sen jälkeiset toimenpiteet on tärkeä kuvata.

• Sisäinen validiteetti = teoreettisten ja käsitteellisten määrittelyjen sopusointu. Ilmaisee tukijan tieteellisen otteen ja tieteenalan käsitteiden hallinnan.
•  Ulkoinen validiteetti = tehtyjen tulkintojen ja johtopäätösten sekä aineiston välisen suhteen päytevyys. 
• Tutkimushavaintojen ulkoinen validiteetti = kyky kuvata tutkimuskohdetta sellaisena kuin se on 

Relatiivinen näkemys: Luotettvuus ilmenee tekstin vakuuttavuutena (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

• Arvioinnin perstana on tutkimusraportin teksti, joka osoittaa tutkimuksen luotettavuuden
• Teksti muodostaa oman todellisuutensa: se luo omia merkityksiä ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun
• Teksti toimii arvioinnin mittana (konteksti, jossa sanat saavat merkityksen)

 Yhteistoiminnan näkökulma: Luotettavuus on yhteisen neuvottelun tulos (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

• veliditeettille ei aseteta mitään ehdottomia ja objektiivisia kehyksiä
• tutkimuksen erilaiset tiedonintressit otettava huomioon toimintatutkimusta arvioitaessa, erityisesti emansipatorinen (vapauttava)
• luotettavuutta tulisi koetella tukittavien yhteisöön ja toimintaan päin
• toiminnan kehittäminen on tutkimuksen luotettavuuden kriteeri

Tutkimuksen lukijan näkökulma: Luotettavuus näjjdään lukijan kritiikin kautta (Eskola & Suoranta 2008, 212-224)

• Realistinen näkemys: tutkimuksen kohde heijastuu tutkijalle sellaisenaan
• Metodinen näkemys: tutkimusmenetelmien oikeaoppinen käyttö
• Kontruktiivinen näkemys: paradigmojen ja metateorioiden käyttö
• Instrumentalismi: tutkimuksen käytännöllisen arvon painottaminen

Triangulaatio

• Menetelmätriangulaatio: tarkastellaan erilaisilla aineistonhankintamenetelmillä saatujen tulosten yhdenmukaisuutta (esim. observointi ja haastattelu)
• Aineistotriangulaatio: Tarkastellaan erilaisten aineistojen yhdenmukaisuutta yhden tutkimusstrategian käytössä (esim. observointi- ja haastatteluaineistoja tapaustutkimuksessa)
• Tutkijatiangulaatio: Samaa ilmiötä tutkii useita tutkijoita
• Teoriatriangulaatio: Tutkimusaineistoa tulkitaan erilaisilla teorioilla 

Tutkintojen validiteetti

• Aineisto: tutkimushenkilöt puhuvat samasta asiasta kuin tutkija olettaa
• Relevanssi: aineisto on relevantti tutkimuksen teorioiden kannalta

Johtopäätösten validiteetti

• Johtopäätökset vastaavat sitä, mitä tutkittavatkin tarkoittivat
• Kategoriat ovat relevantteja tutkimuksen lähtökohtien kannalta

Tutkimuksen luotettavuus

• Tutkimuksen aitouden kriteeri täyttyy, mikäli aineiston hankinnassa vallitsee tutkijoiden ja tutkottavien välinen luottamus ja yhteisymmärrys. 
• Tutkimuksen relevanssi toteutuu, mikäli tutkija pitää teoreettiset lähtökohtansa johdonmukaisesti mielessään.

Ristiriidattomuus: tutkimuksen määritelmäteoria, tutkimuksen tiedonhankintateoria, tutkimuksen luotettvuusteoria (nämä kaikki yhteydessä toisiinsa)

Eettisiä ja laillisia sääntöjä lähdeaineiston käytöstä

• Tutkijan on itse käytävä lävitse lähdeaineisto
• Tutkijan on kunnioitettava arkistojen ja kirjastojen sääntöjä. 
• Arkistoaineistoa ei saa vahingoittaa
• Tutkija ei saa julkaista sellaista, mikä tuottaa vahinkoa tai haittaa tutkittavalle taholle.
• Tutkijan on noudatettava lakeja ja säädöksiä, jotka koskevat tekijänoikeuksia, sananvapautta ja tiedon salassapitoa eri maissa

Tutkimusetiikka

• Tutkimusaiheen valinta
• Tutkimusluvat (opinnäytetyö)
• Annettuja salassapitoluoauksia tulee kunnioittaa
• Tutkimuskohteena olevien henkilöiden kohtelu (vapaaehtoisuus, rehellisyys, riskit, nimettömyys, yksityisyyden ja henkilökohtaisuuden suoja, vanhingottomuus)
•  Toisten tekstiä ei saa käyttää ilman lähdeviittausta eli ei saa plagioida.
•  Tuloksia ei saa vääristellä
• Raportti ei saa olla harjaanjohtava
• Muiden tutkijoiden osuutta ei saa vähätellä
• Tutkimusmäärärahojen tulee käyttää tarkoitettuun kohteeseen

Filosofian klassisten osa-alueiden heijastuminen tutkimukseen

• Tutkimuksen ontologiset lähtökohdat --> todellisuuden luonne (käsitteiden määrittely)
• Tutkimuksen epistemologiset lähtökohdat --> teidon luonne (tiedonhankintamenetelmät)
• Tutkimuksen aksiologiset lähtökohdat --> eettisyyden arvot 

Tutkimuksen aksiologiset lähtökohdat (opettajan eettinen eksperttiys)

• SILMÄ = eettinen sensitiivisyys (suru, jos oppilailla menee huonosti)
• AIVOT = eettinen harkinta (missä vaiheessa prosessia puhutaan mitkäkin asiat)
• SYDÄN = eettinen motivaatio (intuitio, kutsumus, tasa-arvo!)
• KÄSI = eettinen toiminta (toiminta on sopusoinnussa muiden kanssa)

Tutkimuksen rakenne

Otsikko (tutkimuksen otsikko)

1. Johdanto --> tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet (2 lausetta! Takoitus on ja tavoite on)  & tutkimuksen lähtökohdat (ei tentissä)
2. Teoriatausta --> aikaisempia tutkimuksia & käsitteiden määrittelyä
3. Tutkimusongelmat 
4.  Tutkimuksen suorittaminen (etnografinen tapaustutkimus [tutkimusmenetelmät] , haastattelu [aineiston hankintamenetelmä], sisällönanalyysi [aineiston analyysimenetelmöt]) Tutkimuksen luotettavuus & kohdejoukko
5. Tulokset
6. Pohdinta (tulosten tarkastelu)

Lähteet
Liitteet
Haastattelukysymysten luettelo

TENTTI

Aluksi kertokaa kahdella rivillä mitkä voisivat olla kvalitatiivisen tutkimuksenne tarkoitus ja tavoitteet.

ENSIMMÄINEN KOHTA: Kertokaa yksityiskohtaisesti luennon perusteella millainen tutkimus on: etnografinen tapaustutkimus jonka aineistohankintamenetelmä on haastattelu (tarkoitus ja tavoitteet)

TOINEN KOHTA: Tutkimuksen analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi (haastattelumenetelmää analysoidessanne kertokaa lyhyesti, mitkä voisivat olla kvalitatiivisen tutkimuksenne tutkimusongelmat)

SOVELTAVA KOHTA: Teemat & haastattelukysymyksiä

LOPUKSI: kertokaa yksityiskohtaisesti luennon perusteella miten kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida? Miten sen luotettavuutta voidaan lisätä (aitous, triangulaatio)?

Saako opettaja olla persoonallinen?

Pellikan kanssa pohdittua luvassa.

Opettajan persoonallisuus ja opettajuus

 

Opettajan persoonallisuutta ei saa tukahduttaa, muuten työ käy liian raskaaksi. Näin on tehty aikanaan Suomessakin, kun esimerkiksi harjoitteluun tuli pukeutua tietyllä tavalla. Persoonallisuus on oikeastaan opettajan kaikkein tärkein työväline; kuka olen? mitä annettavaa minulla on?

 

Persoonallisuus on näkyvillä jatkuvasti, opettaja ilmentää sitä työssään ihan koko ajan. Miten suhtaudut muihin? Miten olet pukeutunut? Miten reagoit erilaisiin tilanteisiin? Opettajan persoonallisuus on lisäksi jartkuvan arvioinnin kohteena. Oppilaat tarkkailevat, punnitsevat, arvioivat ja antavat välitöntä palautetta. Persoonallisuuden pohjalta oppilaat voivat myös päättää, haluavatko lukea valinnaisena historiaa vai tietotekniikkaa. Innostava, ja niin sanottu hyvä opettaja saa minkä tahansa aineen tuntumaan mielenkiintoiselta. Onko oikeasti olemassa hyviä opettajia, vai oikeastaan hyviä persoonia? Onko oppiaineellakaan enää siinä kohtaa niin paljon merkitystä, kunhan tiedonjakajana toimii innostava opettaja?

 

Huoltajat luovat paineita ihanteelliselle opettajalle. Huoltajat ovat kenties hieman puolueellisia, kun on oman lapsen sana vastaan opettajan sana. Itse muistan huonosti ikävät kokemukset opttajista, mutta sen sijaan ne todella innostavat, kannustavat ja ihanat persoonat kulkevat mukana varmasti koko loppuelämän. Opettaja voi todellakin olla merkittävä henkilö elämässä ihan loppuun saakka, vaikka hänen kanssaan ei enää olisi tekemisissä esimerkiksi yläasteen jälkeen.

 

Oppilaat havainnoivat opettajaa koko ajan, ja painavat mieleen tiettyjä seikkoja opettajasta. Nyt hän mainitsi vaimon, eli onkin naimisssa. Jaa, ainakin yksi tytär. Audimiehiä siis. Oppilaat luovat näiden havaintojen pohjalta tiettyä kuvaa opettajastaan, ja etsivät jopa heikkouksia. Mistä naruista voi tarpeen tullen vetää?

 

Opettajan ammatti on ihmissuhdeammatti, joten ajoittain voi olla vaikeaa erotella työminää ja kotiminää. Erilaisten roolien laittaminen päälle ja taas pois päältä voi myös olla rankkaa. Kasvatusvastuun kohdalla herää myös kysymys, voiko kukaan oikeasti kasvattaa olematta täysin oma itsensä? Kokemus kasvattaa opettajaa tässäkin asiassa. Oman persoonan käyttötaito kehittyy työvuosien ja erilaisten oppilaiden kautta. Opettajan on kuitenkin todellisuudessa aina pidettävä teitty etäisyys oppilaisiin, hän ei voi heittäytyä oppilaiden kaveriksi. Tietynlainen oppilaiden suosion kalastelu ei lisäksi lähes koskaan toimi lainkaan. Opettajan pitäisi ikään kuin tietoisesti säilyttää smanakaltainen identiteetti niin kotona kuin koulussa, vaikka pienet hienovaraiset erot ovat kuitenkin lopulta todella merkittäviä. Paljon on myös kiinni omasta kokemuksesta; jotkut opettajat pystyvät huoletta lukemaan alansa kirjallisuutta kotona yhdistämättä sitä millään tavalla töihin tai työtaakkaan.

 

Vaikka pasta opettajaa ei oikeastaan voi määritellä, sillä meillä ei ole mitään tiettyjä kriteerejä sellaiselle, ei vallanhimoinen nöyryyttäjä silti sovellu alalle. Tietty ammatillinen ote täytyy tekemisessä aina säilyttää. Opettajan pitää rakentaa oma pedagogiikkansa ajanjakson ja oppilasaineksen mukaan; pelkkien ismien ja mallien omaksuminen ja ulkoaopettelu ei tee kenestäkään hyvää opettajaa. T'ärkeintä on löytää oma tapansa olla opettaja, oma tapansa soveltaa ja käyttää oppimaansa ja tietämystänsä oman persoonansa rajoissa. Suomessa "opettajakorsetti" on itsesidottu, sillä täällä ei ylipäätään pakoteta ketään tietynlaiseen muottiin. Paras opettaja löytyy parhaimmassa tapauksessa pelistä, sillä juuri sinä toimit niin, kuin itse parhaaksi näät. Hyvän opetuksen tunnistaa A) kun saa sitä itse B) kun antaa sitä itse.

 

Luennolla lausuttiin metafora, joka kiteytti hyvin koko käsitellyn aiheen:

 

Opettan työ on kuin heittäisi maalia seinään. Täytyy vain toivoa, että jotain jää kiinni.

Aineistolähtöinen sisällönanalyysi

Kvalin luento pitkäksi venyneen tiistain jälkeen.

Tentti: aluksi kertokaa parilla rivillä, mitkä voisivat olla kvalitatiivisen tutkimuksenne tarkoitus ja tavoitteet? 

Haastattelumenetelmä: kertokaa lyhyesti mitkä voisivat olla tutkimuksenne tutkimusongelmat?

Sisältöanalyysi: 

Bonus: Teemat ja pari haastattelukysymystä. Selkeästi näkee mihin teemaan kysymys liittyy?

Lopetus: Miten kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida ja miten sen luotettavuutta voidaan lisätä?

Haastattelun lajeja

• Kasvotusten tehty haastattelu vs. etähaastattelu
• Informaalihaastattelu (keskustelu, spontaani, tilanne)
• Puolistrukturoitu haastattelu (valmiit kysymykset, soveltaminen, täsmennys, laajennus)
• Teemahaastattelu ( haastattelu pohjautuu etukäteen pohdittuu aihepiiriluetteloon, jolloin kysymysten muoto vaihetelee)

Haastattelu on vuorovaikutustilanne, jota haastattelija vie eteenpäin. Haastattelija on asiantuntija, ohjaaja, motivoija ja luottamuksen ansaitsija. 

Empaattinen haastattelija: aito, aivoin, kiinnostunut, mukautuvainen, aktiivinen kuuntelija, vuorovaikuttaja, hyvän ilmapiirin luoja, turvallinen ja luotettava. 

SUUNNITTELUMALLI 

Kirjoitetaan koko ajan, jokaisessa prosessin vaiheessa. Ihmisen muisti on onneton!

• aihe valitaan
• kirjallisuuskatsaus
• utkimusasetelma
• aineistokeruu
• aineiston analysointi, käsitteuden ja teorioiden kehittely. 

Älä haastattele liikaa ihmisiä. Teemat ovat tärkeämpiä kuin haastateltavien määrä. Haastattelukysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä. 

Tutkimusongelma: tarkoitus, pääongelma, kaksi alaongelmaa (esimerkiksi oppilaat ja opettajat) ja sitten alaongelmiin kysymysten laatiminen.

Alaongelma: Miten oppilaat osallistuvat oppimistavoitteiden asettamiseen? Miten opintotehtävät organisoidaan aktiivisessa oppimisessa? Miten tietoa hankitaan aktiivisessa oppimisessa? Mllainen on työ- ja oppimisprosessi? Miten tietoa hyödynnetään? Silloin haastatteluteemat ovat tavoitteiden asettaminen, tehtävien rakenne, tiedon hankkiminen, oppimis- ja työprosessi. Teema on tutkimusaihe, joka toisessa päässä jaetaan alaongelmiin ja tehdään tutkimuskysymyksiksi. 

Tutkimusongelma --> haastatteluteema 1 --> haastattelukysymys 1, 2, 3..

SISÄLLÖN ANALYYSI

• Aineistolähtöiset analyysimenetelmät (Grounded theory, joka on sama asia kuin sisältöanalyysi, jossa muodostetaan aineistoa selittävä malli) Käsitemalli täytyy laittaa loppuun, josta ilmenee omat tulokset. Se on kuin käsitekartta.
• Teemoittelu (tutkimusongelmaa valaiseva teema, kuulu Grounded malliin)
• Tyypittely (ryhmitellään aineisto tyypeiksi etsimällä samankaltaisuuksia, kuuluu Grounded malliin)
• Diskurssiiviset analyysitavat (tutkitaan puhuttua ja kirjoitettua kieltä eri näkökulmista)
• Keskusteluanalyysi (analysoidaan ihmisten arkista keskustelua ja puheen muotoa)

Lähteet: Aineiston analyysimenetelmiä Eskola& Suoranta 2008, 160-202

• Aineiston tarkastelu käsitteiden, luokkien, teemojen ja mallien löytämiseksi
• Aineiston haottaminen osiin ja rakentamalla uudella tavalla loogisena kokonaisuutena
• Aineisto pyritään järjestämään tiiviiseen ja selkeään myotoon kadottamatta informaatiota

Aineistolähtöisessä sisältöanalyysissä on kolme eri vaihetta

1. Aineistosta etsitään tutkimustehtävälle (ongelmalle) olennaiset ilmaukset, jotka tiivistetään tai pilkotaan pelkistetyiksi ilmaisuiksi. Alkuperäisilmaus (pitkä puheenvuoro)  --> pelkitetty ilmaus (keskustelu tulevaisuudesta) Tämä on aineiston koodaamista, pääkohtien ja tärkeiden asioiden poimimista ja tiivistämistä käytettävään muotoon
2. Aineiston klausterointi eli ryhmittely (aineistosta etsitään samankaltaisuuksia tai erilaisuuksia. Samaa asiaa ilmaisevat asiat ryhmitellään ja yhdistellään alaluokiksi ja nimitellään luokan sisältöä kuvaavalla käsitteellä) Pelkistetty ilmaus (monta erilaista esimerkkiä tulevaiuudesta, toivosta, ajatuksista) --> Alaluokka (toivon vahvistaminen) Tenttikirja sivu 110!
3. Käsitteellistäminen (abstrahointi) Luokituksia yhdistellään edelleen yläluokiksi, pääluokiksi ja yhdistäviksi luokiksi. Tavoitteena on teoreettisten kokoavien käsitteiden eli mallien muodostaminen (enemmän ja enemmän metatasoa!) Alaluokka (, keskustelu tulevaisuudesta, toivon vahvistaminen) --> yläluokka (tulavaisuuden rohkaiseminen) --> pääluokka (henkinen tukeminen)

Aineistolähtöisen sisältöanalyysin prosessi

1. Haastattelujen litterointi
2. Haastattelujen sisältöön perehtyminen
3. Pelkistettyjen ilmausten koodaaminen
4. Alaluokkien muodostaminen
5. Yläluokkien, pääluokkien ja yhdistävien luokkien muodostaminen
6. Kokoavien käsitteiden muodostaminen
7. Käsitejärjestelmien eli mallien muodostaminen

Kaikki kvalitatiiviset tutkimukset tytkivat merkitysrakenteita! Pyrkivät etsimään sieltä avainlauseet. Tutkimusaineiston induktiivinen aineistonkeruu, luokittelu ja tulkinta muodostavat integroituneen kokonaisuuden. Analysoidaan merkitysrakenteita sitä, että pyritään tunnistamaan pelkistetyt ilmaukset ja niiden samankaltaisuudet ja erilaisuudet. Tavoitteena on yhdistää pelkitettyjä ilmauksia alaluokiksi, joita edelleen yläluokiksi, pääluokiksi ja yhdistäviksi luokiksi. Päämääränä on kehittää aineistolähtöinen käsitejärjestelmä eli malli.

Luokittelun jatkuva prosessi. Työtä voi aina vain jatkaa niin kauan kun aineiston sisällön kannalta on mahdollista. Saturaatiopiste on päätepiste, eli se piste kun tutkimusta ei saa enää jatkaa. Abstrahointi on valmis, kun uusia käsitteitä, kategorioita ja niiden sisältöjä ei voi enää tuottaa.

uuden aineiston vertaaminen (uuden aineiston (opettaja 2) vertaaminen jo analysoituun aineistoon ja sen luokkiin (opettaja 1), jotta voidaan korjata ja muotoilla luokkia ja tulkintoja). Mahdollisuus tutkimusongelmien täsmentämiseen analyysin perusteella.

Jatkuvan luokittelun aikana muistiinpanojen tekeminen on tärkeää (ajatukset, havainnot, teemat, mielleyhtymät, alustavat hypoteesit, metodologiset seikat, ehdotukset jatkotutkimukselle, tiedon visualisointi, kokoainen käsitekartan avulla). Luokittelu on intuitiota, sinä päätät miten asia menee. Tutkija pystyy perustelemaan oman näkökulmansa.

Saadun mallin arviointikriteerit

• mallin ja aineiston yhteispitävyyden läheisyys
• mallin ymmärrettävyys esim. opettajien näkökulmasta
• mallin kyky olla yleisluontoinen monien erilaisten päivittäisten tapahtumien kannalta

OPS 2016 suuret linjat

Tiistai aamupäivä ja Pellikan hoivissa.

Opettajien V sanat

Valta

Opettajan olet vallankäyttäjä. Sinulla on todella paljon valtaa suhteessa oppilaisiin, heidän huoltajiinsa ja myös suhteessa kollegoihin. Työkavereiden kanssa yhdessä toteutetut hankkeet voivat olla joissakin tapauksissa jopa sinusta kiinni, tai voit olla kaikkein keskeisin innovaattori ja kehitysprojektien alullepanija. Opettajalla on todella paljon valtaa työssään, joten tämän käsitteen luona kannattaa hetken ajan viipyä.

Voidaan jopa sanoa, että luokkahuoneessa opettaja on diktaattori. Mihinkään tätä ei ole kirjoitettu, ei perusopetuslakiin tai opetussuunnitelmaan, mutta todellisuudessa opettajan sana luokassa on käsky. Asiasta ei puhuta kenties sen takia, että tämä tosiasia on ääneen sanottuna hieman kärkäs. "Et saa poistua koulun alueelta", ja jos oppilas silti lähtee ja jää auton alle, ei vastuu ole enää sinlla. Oppilas on rikkonut käskyä. Opettajalla on valtaa jota hänen pitää käyttää. Kaikkein konkreettisin esimerkki vallan käytöstä on numeraalinen arviointi. Tai se, että opettaja asettaa oppilaille vaatimuksia, esimerkiksi laittaa tekemään tehtäviä. Jos opettaja siis on itsevaltias, hänen pitää olla valistunut itsevaltias; valtaa tulee käyttää tietoisesti, ei mielivaltaisesti. Alakoululainen ei osaa kyseenalaistaa opettajan valtaoikeuksia. Tai ainakaan ei tule ajatelleeksi, että opettaja käyttäisi valtaa väärin (huomaa, että kiukuttelu on valtaa vastaan asettumista, ei sen kyseenalaistamista). 

Parlamentaarinen diktatuuri. Voisiko siitä olla kyse? 

Opettajan vallasta on paljon tutkimusta, se on yksi tutkituimmista ilmiöistä. Tutkimus ei kuitenkaan muuta sitä tosiasaa, että valta on käsissä. Suomalaisessa ajattelussa pidetään itsestään selvänä sitä, että opettajan sanan mukaan toimitaan, sitä ei tarvitse kirjoittaa mihinkään. Ongelmaksi nousee se, miten valtaa käyttää.

Vastuu

Kun on valtaa, on myös vastuuta. Ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Viimeisten vuosikymmenien aikan suomalaisten opettajien vastuu heidän omasta toiminnastaan on kasvanut kokoajan, ja se vain lisääntyy edelleen. Yhä vähemmän Helsingistä annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä opettajalle, yhä vähemmän viranomaiset puuttuvat opettajan työhön. Vielä 1970-kuvulla tilanne oli aivan toinen, mutta siitä asti tilannetta on purettu opettajien vastuulle; kyllä opettaja itse osaa käyttää järkeään. Opettaja joutuu yhä enemmän käyttämään omaa harkintaansa koulutyön eri tilanteissa. Valitettavasti nämä tilanteet ovat usein hyvin nopeita. 

Puhutaan kasvatusvastuusta. Kasvatusvastuussa on kyse siitä, että suhtautuu vakavasti rooliinsa opettajana ja kasvattajana. Vastuu tulee yrittää kantaa niin hyvin kuin vain suinkin pystyy. Tämä ei ole helppo, mutta arvokas tehtävä se on. Missä tilanteissa opettaja joutuu pohtimaan kasvatusvastuuta?

Esimerkki: Kaupungissa on huomattu, että alakoululaiset katsovat tableteilla pornoa koulupäivän aikana. Erityisen hälyttävää tilanteesta teki se, että koulutakseissa puskaradio sai pikkuoppilaat ahdistuneiksi. Taksissa oltiin suljetussa tilassa, jossa pienet eivät päässeet poistumaan. Mitä tehdään? Estot oppilaat pystyvät blokkaamaan. Mitä opettaja tekee? Koulu on ikävässä tilanteessa, sillä jos asia nostetaan esiin, koulun maine on pilalla. Opettajat eivät siis enää opeta vain aineita, vaan kasvatusvastuuseen kuuluu todella paljon enemmän. 

Kasvatusvastuuseen liittyy käsite kasvatustietoisuus. Jos sinulla ei ole kasvatustietoisuutta, eli et tiedä miksi teet kyseistä työtä, on kasvatusvastuun kriteeri vaikea täyttää. Säännöllinen tuumaus tuokio on siis todella tarpeellinen; miiksi käytän aikaa tähän koulutukseen? Miksi teen juuri tätä työtä? Onko tämä työ minua varten? Kasvatusvastuu on jaettu koulun ja kodin kesken. 

Usein unohdettu asia on se, että oikeasti kasvava lapsi haluaa rajoja ja rajoitteita. Lapsi haluaa, että joku sanoo hänelle, mitä tehdään. Lapsi ei halua "epäonnistua" kaikessa mitä hän tekee, eli oppia kantapään kautta. Rajat ovat rakkautta lapselle, ja jos kotona ei rajoiteta, lapsi alkaa oireilla tästä koulussa. Lapset leikkivät pihalla iltamyöhään saakka, ja jokaisesta kodista aletaan pikkuhiljaa huudella omiaan takaisin sisään. Entä se lapsi, jota ei huudeta? 

Lapsi ja nuori kaipaa tukea, ohjeita, rajoja ja kannustusta. Viimeisin on näistä kaikkein merkittävin. Suomalaisen koulun suurin ongelma voisi olla se, että liian harva oppilas kävelee suomalaisesta peruskoulusta ulos niin, että tietävät missä ovat oikeasti hyviä. Huonot puolet ovat kyllä tiedossa. Kannustus on asia, joihin jokaisen pitäisi opettajana kiinnittää huomiota. 

Jokainen opettaja opettaa paitsi tiettyä oppiainetta, hän opettaa myös suhtautumista tiettyyn oppiaineeseen. Onko käsityö tarpeellista? Onko ne hyviä taitoja? Onko matematiikka hauskaa vai ihan syvältä? Onko liikunta tarpeellista? Opettaja ei opeta aineita, vaan suhtautumistapoja. Suhtautuminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti käsiteltyyn aihealueeseen, sillä suhtautumisen kautta asian oppii. 

Vastuun jako

Kaikki vastuu ei ole opettajalla. Vastuun jakautuminen koulussa on määritelty hyvinkin tarkkaan. 

1. Kunta = Kunta vastaa oppimisympäristön turvallisuudesta, työvelineistä, koneista, rakennuksista ja laitteista.
2. Koulu = Koulu vastaa oppilaiden turvallisuudesta. Rehroti vastaa koulunsa järjestelyistä.
3. Opettaja = Opettaja vastaa hänelle määrätyistä tehtävistä, opetusjärjestelyistä ja niiden turvallisuudesta
4. Kaikki = kaikki ovat vastuussa yhteisestä turvallisuudesta

Rehtori vastaa itseasiassa kaikesta; hän vastaa perusopetuslain mukaan koulun kasvatustoiminnasta. Opettaja on koulupäivän aikana juridisesti oppilaan vanhemman asemassa. Koulussa tai kouluun liittyvissä tilanteissa sinulla on siis melkoisen paljon enemmän lapsukaisia.  Sääntö koskee myös sijaisia. Esimerkkinä välituntivalvonta; jos et ole paikalla, kun ulkona lapsille sattuu jotain, vaikka olet määrätty välituntivalvontaan, olet melko pulassa. Esimerkki 2; lähdette espanjaan luokkaretkelle, jonne lähtee mukaan myös muutama lapsen vanhempi. Vanhemmat eivät ole vastuussa lapsista, et voi laittaa vanhempia yövalvontaan. Esimerkki 3; lähdet hakemaan varastosta jotakin, ja annat vastuun siksi aikaa jollekkin oppilaista. Näin ei ikinä voi tehdä.

Virkamies

Opettaja on  virkamies. Näin ollen hänellä on tiettyjä virkamievelvollisuuksia. Hänellä on oikeus tehdä oppilasarviointeja.Opettaja voi myös käyttää rankaisuvaltaa; jälki-istunto, huomautus, kasvatuskeskustelu ja luokasta poistaminen. Kellä tahansa ohilkulkijalla ei ole oikeutta antaa oppilaalle jälki-istuntoa. Opettajan virkamiehenä pitää noudattaa voimassa olevia lakeja ja määräyksiä. Edelleen sanotaan että virkamies on velvollinen suorittamaan kaikki hänelle kuuluvat tehtävät. Virkamiehen täytyy käyttäytyä virka-asemansa edellyttämällä tavalla. Virkamiehenä olon hyvä puoli on se, että jos kohdalle osuu hankala vanhempi, joka alkaa käyttäytymään sopimattomalla tavalla, voi virkamiehisyydestä muistuttaa. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on rangaistettava teko. Opettajilla on siis olemassa tietty lainsuoja. 

Vapaus

Uusien opetussuunnitelmien myötä opettajalla on enemmän vapautta kuin koskaan ennen opetuksen suunnittelun ja toteutuksen suhteen. Globaalisti tämä on hyvin poikkeuksellista. Opettajalla on suuri vapaus oppikirjojen ja materiaalien valinnassa, luokan hallintaan liittyvissä ratkaisuissa ja oppilasarvioinnissa. Opettajan ei työssään tarvitse käyttää kirjaa ollenkaan. Opetussuunnitelman rajoissa on kuitenkin toimittava, siinä menee vapauden rajat. Opetussuunnitelman vastainen toiminta on opettajan virkavirhe (yksi niistä harvoista..). Opettajan pitää noudattaa myös koulun työsuunnutelmaa, joka laaditaan vuodeksi kerrallaan. Siitä näkee, mitä koulussa kyseisen vuoden aikana tapahtuu, eli se  toimii opetusohjelmana. Suomalaista opettajaa ei käytännössä kukaan valvo. Globaalisti suomalainen opettaja on maailman parhaiten koulutettu. Luokanopettajakoulutukseen on Suomessa tungosta jatkuvasti.