Mitä pitäisi oikein syödä?

Kesä ilmeisesti inspiroi minua kirjoittamaan. Töissä on hiljaista, ja kerrankin oikein miellyttävää olla - tajusin avata toimiston ikkunan, josta käyvä pieni ilmavirta vilvoittaa oikein ihanasti.

Lähes kaksi vuotta takaperin tuijottelin opiskelijaravintolassa lautastani ja aloin miettiä, että mitäs kaikkea siinä onkaan. Vatsassa tuntui raskaan lounaan jälkeen kurjalta ja kärsin lähes jatkuvasta närästyksestä. Googlen ihmeellinen maailma selvitti minulle, minkälaiset ruoka-aineet aiheuttavat yleisesti närästystä. Tein listoja ja aloin kiinnostua yhä enemmän - miten haen ruokavaliosta terveyttä? Samoihin aikoihin treenasin kovaa, ja olo ei ollut lainkaan hyvä.

Ensimmäisenä aloin karsia ruokavaliosta viljoja ja maitotuotteita. Rahka vaihtui soijajogurttiin ja patonki happamaan tattaririeskaan. Näihin purkkeihin ja paketteihin oli rustattu myös kaksinkertainen hinta, joten automaattisesti niiden osuus myös väheni ruokavaliossani. Lautaselta alkoi viedä tilaa kasvikset, salaatti ja hedelmät. Närästys jäi, joten viilasin lisää. Seuraavaksi en valinnut ostoskoriin punaista lihaa, ainoastaan kanaa, kalkkunaa ja kalaa. Mahdollisimman vaaleaa lihaa, jota ei koskaan valmistettu paistinpannulla. Banaanin jälkeen ruokatorvessa tuntui, jonka takia myös hedelmät jäivät pikkuhiljaa pois. Aamiaiseksi saatoin keittää porkkanaa ja parsakaalia, lounaaksi syödä keittoa ja päivälliseksi pilttiä ja marjoja. Jossain vaiheessa leivän ja viljan lisäksi myös gluteeniton pasta, riisi ja peruna jäivät koskemattomiksi kaappiin. Valkoinen sokeri oli jäänyt jo aikoja sitten, enkä nauttinut enää edes suurinta herkkuani suklaata. Olo oli heikko, sellainen kuin olisi oikeasti kipeä. Lenkkejä juoksin tyhjään vatsaan ja ihmettelin, miksi minua huippaa ja miksi minulla on huono olo. Miksi oloni ei ollut hyvä, vaikka olin puhdistanut ruokavalioni lähes kaikesta mahdollisesta?

Niinhän siinä kävi, ettei minulle jäänyt oikein mitään, mitä syödä. Ruokavaliossani ei ollut nimeksikään proteiinia, rasvoja tai edes energiaa peruselintoimintoihin. Jaksan jälkikäteen ihmetellä, millä energialla ylipäätään nousin sängystä ylös. Paino putosi kuin lehmän häntä ja treenit menivät kankkulan kaivoon. Menetin kropastani kaikki lihakset, samalla lähtivät myös hiukset. Palelin jopa saunan lauteilla, ja juoksin lääkäristä toiseen. Vatsassa tuntui kamalalta ja minulla oli kokoajan paha olo. Olin tottunut syömään niin vähän, että normaalit annokset aiheuttivat epämukavaa oloa.

Tiesin ruoasta enemmän kuin ikinä, ja voin huonommin kuin ikinä. Erilaiset erityisruokavaliot ovat minulle hyvin tuttuja, kokemuksia on gluteenittomasta, laktoosittomasta, paleosta ja lakto-ovovegetaarisesta ruokavaliosta. Pääsykokeisiin lukemisen ohella käytin kaiken  vapaa-aikani joko treeneihin tai kirjojen ja internetin selaamiseen. Kävin kirjastossa, katselin dokumentteja, luin blogeja, julkaisuja, lehtiä. Olin varma, että suunta on oikea.

Tiesin tarkalleen, missä suhteessa mitäkin ravinteita tarvittiin ja mistä raaka-aineesta mitäkin saa. Miksi en silti toteuttanut kaikkea tätä käytännössä? Miksi minun oli vaikeaa lisätä ruokavaliooni avokadoa, pähkinöitä ja hyviä öljyjä, vaikka tiesin että se olisi suorastaan välttämätöntä kohdallani. Ravintoainesisällöt erilaisissa tuotteissa tulivat tutuiksi ja noudatin kaupassa rutiininomaista reittiä, jossa poimin ostoskoriin aina samat tuotteet. Sekään ei ole pidemmän päälle järkevää, sillä liian yksipuolinen ruokavalio ei koskaan ole pidemmän päälle terveellinen, vaikka se koostuisi hyvistä aineksista. Onneksi aloin viilata ruokatottumuksiani oikeaan suuntaan, ennen kuin ehti käydä pahemmin. Sen myötä vatsani tila rauhoittui ja palasin takaisin omiin mittoihini. Muutos oli hidas, ja se vaati tiettyjen rutiinien murtamista ja ulkopuolisen ihmisen ohjeistusta.

Olin kova paasaamaan terveellisestä ruoasta, ja tein paljon ruokaa itse. Terveellistä ruokaa ja superfoodeja tyrkytin perheelleni ja ystävälleni. Juhla-aikaan kokkasin herkkuruokia, joita en itse syönyt. En uskonut vatsani kestävän tortilloita tai muita entisiä lempiruokiani. Päädyin myös opiskelemaan alaa, jossa häärättiin keittiössä ja tehtiin ruokaa. Sieltä sisäistin paljon tärkeitä asioita, kuten kohtuuden ja sen, ettei juuri mitään tarvitse kieltää itseltään kokonaan. Oikeastaan syömättä jättäminen on paljon suurempi paha kuin ajoittainen nautiskelu.

Ensin syömiseni olivat totaalinen fiasko, sitten hetken aikaa hakuammuntaa kunnes löysin ruokavalion, joka sopii minulle. Olen mennyt ääripäistä toiseen ja äärimmäisen rajoittamisen jälkeen syönyt koko viikonlopun pelkkää jäätelöä ihan vain sen takia, että koko kevät koostui lähinnä porkkanasta ja parsakaalista ja elimistö kaipasi jotain energiatiheää. Armollinen pitääkin olla, ja omaa kroppaa hieman kuulostella. En toki kehota ketään syömään suklaalevyä päivässä, vain siksi että tekee mieli.

Mieliteot pitäisikin aivan ensiksi erottaa todellisesta tarpeesta. Jos työpäivä on ollut raskas ja yöllä on tullut nukuttua huonosti, saattaa tehdä aivan äärimmäisen paljon mieli herkkuja. Toisaalta aamupala voi jäädä välistä tai lounaan ja päivällisen väli venyä aivan liian pitkäksi, josta seuraa taas mieletön sokerin kaipuu. Liikunnan endorfiini aiheuttaa toisille raikkaan ja virkistävän olon, jonka jälkeen salaattia popsii mielellään. Toisille tuo mielihyvä ei ihan riitä, vaan jumpan jälkeen sohvalle rojahdetaan sipsikulhon kanssa hyvällä omallatunnolla. Kulutamme liikuntasuorituksen aikana usein kuitenkin vain noin 200-400 kcl, joka taas vastaa korvapuustia tai muutamia kourallisia sipsejä. Kova työ on hetkessä herkuteltu takaisin. Yksi rivi tummaa suklaata päivässä ei hetkauta vaakaa suuntaan tai toiseen, jos sen jättää siihen. Ihanteellisinta olisikin pystyä tällaiseen kohtuullisuuteen. Jos se taas on vaikeaa, ja kotiin päätynyt suklaalevy viimeistellään saman illan aikana, ei kotiin kannata noita houkutuksia ostaa laisinkaan. Askel kohti terveellisempää elämää alkaa jo ruokakaupassa: lado ostoskärryyn paljon vihreää ja erilaisia muita värejä lautasmallin mukaan. Kärryssä pitäisi siis olla yli puolet vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, 1/4 lihaa tai mieluiten kalaa ja kanaa ja 1/4 hyviä hiilihydraatinlähteitä, kuten täysjyvätuotteita, kvinoaa ja tattaria. Aterian jälkeinen turvotus ja "ruokakooma" johtuvat usein liiallisesta valkoisen viljan, pastan tai riisin nautiskelusta. Nämä nopeat höttöhiilarit aiheuttavat suolessa kaasuja useimmalle meistä, joten vatsan toimintaa voi edistää jättämällä niiden osuuden pienemmäksi. Hiilihydraatteja ei kuitenkaan saa unohtaa lautaselta kokonaan, sillä muun muassa aivomme tarvitsevat niitä energianlähteekseen ja lihakset rakennuisaineikseen.

Miltä ostoskorini sitten näytti noin reilu vuosi takaperin? Kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, baanaania, 100% ruisleipää, kananmunia, kalkkunaleikkeitä, raejuustoa, rahkaa, soijajogurttia, pilttia, ruisleseitä, kaurahiutaleita ja mustikoita. Ajoittain kanaa, papuja tai soijarouhetta. Aamupalani oli lähes poikkeuksetta samanlainen, ja jokaisena päivänä vedin purkin rahkaa. Tai kaksi. Vatsa temppuili edelleen vaikka olin aivan varma, että ruokavalioni on priimaluokkaa. Energiaa sain toki jo enemmän kuin aikaisemmin, mutta liian yksipuolinen ja kaikesta ylimääräisestä riisuttu ruokavalio ei edelleenkään sopinut minulle.

Mitä ostan kaappiini nyt? Runsaasti kasviksia vaihtelevasti, kauraleipää tai 100% ruisleipää, kananmunia, kalkkunaa, vaaleaa lihaa ja riistaa, kalaa, marjoja vaihtelevasti, hedelmiä vaihtelevasti, YOSA - kauravalmistetta, soijajogurttia, kaurahiuraleita ruisleseillä, tofua, soijaa, katkarapuja. Herkkuhetkinä juustoja ja suklaatakin. Olen löytänyt tiettyjä hiirenloukkuja, jotka lähes järjestäen aiheuttavat minulle närästystä. Näitä ovat isommista tuoreryhmistä FOMAP - tyyliset hiilihydraatit, joita saa kotimaisesta viljoista, joistakin hedelmistä ja joistakin kasviksista. Muuten listallani on yksittäisi raaka-aineita, kuten sipuli, paprika, vesimeloni, savutettu lohi, hivaan leivottu leipä ja tuore ruisleipä, makeutusaineet ( -oli päätteiset, esim. sorbitoli, ksylitoli), kananmunan keltuaiset, maitotuotteet ja punainen liha.

Olen loputon maidon suurkuluttaja ja joisin päivässä varmasti litran maitoa, söisin pari purkkia rahkaa ja raejuustoa puhumattakaan maitosuklaasta tai jäätelöstä. Olen kuitenkin huomannut, että maito ei sovi masulleni, vaan saan kiuksakseni ilmavaivoja ja närästystä. Laktoosittomista tuotteista on vain ensiapua, ja toisaalta myös esimerkiksi rasvattoman maidon pitkä prosessointi voi olla ongelmieni alku ja juuri. Maitoa en voi hylätä ihan kokonaan, ja herkkuhetkiin kuuluu edelleen rivi maitosuklaata. Syön kuitenkin arkena hyvin maitotietoisesti, jotta helpotan omaa oloani.

Jos maito jää pois, täytyy proteiinin ja kalsiumin lähteitä etsiä muualta. Soijajogurttia suosin itse, mutta en voi sitä suurina määrinä kenellekkään suositella. Alprolla on kuitenkin muitakin huippuhyviä tuotteita, kuten mantelimaito, josta saa kalsiumia ja hyviä rasvoja. Proteiinia omaan ruokavaliooni haen linsseistä ja kikherneistä, kalasta, kanasta ja valkuaisista. Suosin leivällä juuston sijaan kalkkunaa, ja vihreän salaatin sijaan tai kylkeen tuon tummanvihreitä vihanneksia. Parsakaali on suosikkini, ja onkin ravintoarvoiltaan hippuvihannes; paljon rautaa, proteiinia, vitamiineja ja hivenaineita.

Jotta voi polttaa rasvaa, täytyy sitä saada ruokavaliosta. Täysin rasvaton ruokavalio ei ole terveellinen, sillä jo lähtökohtana kaiken rasvan eliminoiminen merkitsee suurta prosessointia. Elintarvikkeesta puuttuva rasva korvataan aina jollakin, jonka lisäksi tuotteeseen jää jonkun verran haitallisia trans-rasvoja, joita elimistömme ei osaa käsitellä sellaisenaan. Myöskään rasiamarganiin kanssa ei kannata sortua kevyt-tuotteisiin; alle 60% margariini on varsin teollinen tuote, jossa rasva on korvattu jollakin täydenneaineella. Rasiamargariinissa rasvahapot eivät muutenkaan ole täydellisimmässä muodossa, jolloin hyvien rasvojen osuus jää todella alhaiseksi kevyt-tuotteissa. Omalle leivälleni levitän aina levitettä, jossa on sekä omega - 3 että omega - 6 rasvahappoja, lorautan salaattiin ajoittain oliiviöljyä ja käytän rypsiöljyä ruoanvalmistuksessa. Lohta nautin mahdollisimman rasvaisena ja napsin pähkinöitä ja manteleita. Avokaado ei kuulu suosikkeihini, mutta piilotan sitä salaattiin, jälkiruokamousseen ja dippeihin. Ruokavaliosta saa lähes aina riittävästi tyydyttynyttä rasvaa, jonka oheen tarvitaan reilusti hyviä rasvoja, jotka kuljettavat huonoa LDL kolesterolia pois elimistöstä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, rasvaisen pihvin kanssa olisi erityisen tärkeää voidella leipä kasvisrasvalevitteellä ja nauttia öljypojaista salaatinkastiketta, jotta rasvatasapaino pysyy oikeana. Suomalaiset saavat liian vähän hyviä rasvoja, sillä rasvat mielletään lähes poikkeuksetta haitallisiksi. Jos on tullut syötyä jotakin rasvaista elintarviketta, saatetaan rasva jättää pois leivältä tai jätää sen vuoksi salaatinkastike ottamatta. Pihvistä saatava rasva (joka tokin sekin on tietyissä määrin välttämätöntä) on kuitenkin eri asia, kun avokaadosta saatava rasva. Se on hyvä muistaa.

Sitten katse proteiineihin. On muodikasta nauttia jokaisella aterialla proteiinia, ja tällainen ihannoitu fitneselämähän suosii kananmunia jokaisessa muodossa, rahkaa, broileria ja erilaisia protskujauheita. Proteiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota kuitenkin vasta sitten, kun treenaa oikeasti tavoitteellisesti. Saliharrastuksen ruokavalioksi riittää varsin hyvin tavallinen kotiruoka ja ruokavalio, joka sisältää kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa, hedelmiä ja marjoja. Erilaisten protskupatukoiden ja jauheiden kanssa tulee olla tarkkana; ne sisältävät lähes poikkeuksetta sokeria ja paljon energiaa, jolloin niiden hyöty kääntyy äkkiä haitaksi. Jos salilla käy 1-3 kertaan viikossa, ei ravinnosta saatavaa energiaa oleellisesti tarvitse lisätä. Jos kaipaa heti salin päätteeksi jotakin syötävää, suosittelisin kaikkien patukoiden ja palkkarien sijaan banaania tai lasillista maitoa, josta saa sopivasti magneesiumia ja no, sitä proteiinia. On totta, että rasituksen ainaka lihaksiin muodostuu ikään kuin "haavereita", kun ne venyvät maksimaaliseen suoritukseen ja väsyvät maitohapoille. Nämä "haaverit" elimistö sitten pyrkii paikkaamaan rakentamalla tilalle aina hiukan vanhvemman lihaksen. Tällaista rakennusoperaatiota varten tarvitaan proteiineja, ja niiden helppo saatavuus tietenkin jouduttaa prosessia ja edistää palautumista. Jos lihaksissa ei treeninjälkeisenä päivänä tunnu arkuutta, on vaihtoehtoja oikeastaan kaksi: onnistunut palauttelu, venyttely ja ruokavalio, tai sitten vain liian lepsu treeni. Salilla voi toki viipyillä kauemmin ja tehdä pienillä painoilla pidempiä sarjoja, mutta tällainen harjoittelu lisää lähinnä lihasten toimintakykyä ja liikkuvuutta, eikä kasvata niiden kokoa. Energiaa palaa ehkä hiukan enemmän itse suorituksen aikana, mutta jälkipoltto (jonka raskas maksimaalinen harjoittelu aiheuttaa) jää pienemmäksi. Kumpi sitten on järkevämpää? Siihen ei ole oikeaa vastausta, koska jokainen hakee treenistä eri asioita. Itselleni tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on mennä salille, pyöriskellä lattialla, kuunnella musiikkia ja viipyillä siellä niin kauan kuin huvittaa. Aina parempaa, jos saa ystävän pyörimään seurakseen. Omaa fiilistä kannattaa kuunnella ja treeneihin hakea motivaatiota myös ryhmäliikuntatunneista: näin kesällä body pumpissa on ihanasti tilaa ja ohjaajalta saa henkilökohtaisempaa palautetta. Suosittelen! Proteiinin yksi hyvä puoli on varmasti sen ominaisuus tehdä kylläiseksi. Kun leivälle latoo pelkän levitteen lisäksi juustoa tai kalkkunaa, pärjää ilman kurnivaa vatsaa hiukan pidemmälle.

Kasvisruokavaliota noudattaessa tulee kuitenkin muistaa muutama seikka: missään muussa raaka-aineessa kuin lihassa proteiini ei ole yhtä täydellisessä muodossa. Vähärasvainen liha silloin tällöin on siis ihan ok, ja kannattaa suosia esimerkiksi riistaa luomuna. Kalaa ja kanaa voi nauttia huoletta lajia vaihdellen, jolloin saa myös hyvää rasvaa kaiken sen hyvän proteiinin lisäksi. Jos jättää pois punaisen lihan (kuten itse teen) pitää se korvata ruokavaliossa jollain. Minulla lihan virkaa toimittaa soija, pavut, herneet, linssit, tofu, kananmuna ja tottakai kana ja kala.

Liian kauan ei vatsan saa silti antaa olla ilman täytettä, vaikka nälkäkeskus ei viestejä välittäisikään. Vatsa tyhjentyy joka tapauksessa 3-4 h, jonka jälkeen tarvitsemme lisää täytettä. Tällaisilla ruokaväleillä aineenvaihdunta pyörii hyvin ja erilaiset repsahdukset jäävät vähemmälle. Vaikka kokonaisen työpäivän jaksaisi pelkällä mandariinilla eikä vielä kotiinpäästyäänkään suoranaisesti heikota, kostautuu aamupäivän pihtailu iltapäivän ja illan sokerikoukulla. Yhtäkkiä energiavarastot ja aivan liian alhaalle tippunut verensokeri alkavat huutaa tyhjyyttään ja käsi kaappaa sen, minkä ensimmäisenä kiinni saa. Puhumattakaan siitä, että jaksaisi nälkäisenä alkaa valmistaa jotakin oikeaa ruokaa. Kaapissa saattaa olla hyviäkin vaihtoehtoja, kuten hedelmiä, rahkaa tai ruisleipää, mutta suuren nälän edessä tulee huomaamatta napsittua tällaisia välipaloja todella paljon. Jogurttia, juustoa, leikkelettä, muutama näkkäri.. Yhtäkkiä kasassa on jo enemmän kaloreita, kun isossa annoksessa katkarapupastaa. Suurin osa piilevistä kaloreista saadaankin juuri välipalojen ja napostelun myötä. Ajatellaanpa vaikka näin: aamulenkki tyhjään vatsaan (30-40 min.) vai pelkästään niiden muutaman suklaakonvehdin syömättä jättäminen? Reipaskin lenkki kuluttaa 20 minuutissa noin 200 kcal, joka taas on helposti herkuteltu 3 suurella suklaakonvehdilla. Keittiössä tulee siis huomaamatta "mokailtua", ja kiinnittyneet kilot ovat ja pysyvät, vaikka lisäilee liikunnankin osuutta.

Älä siis huijaa itseäsi. Kirjoita ylös jokainen suupala, jonka luukustasi alas menee. Pienien (viattomiltakin näyttävien) herkkujen lisäksi (keksit, konvehdit, karkit, suklaapalat) pahoja paikkoja ovat sokeroidut mehut ja limut, eli juodut kalorit. Myös maito on siinä mielessä hiukan ongelmallinen, että se sisältää myös runsaasti energiaa. Sitä ei siis kannata nauttia janojuomaksi, vaan siihen tarkoitukseen sopii parhaiten suomalainen kraanavesi (joka on muuten puhtaampaa kuin pullotettu lähdevesi). Salaaattia ja vihanneksi saa syödä niin paljon kuin napa rustaa, kasviksia ja lähes kaikkia marjoja niin paljon kuin napa rustaa ja hedelmiä ainoastaan kohtuudella. Kaikki terveellinenkään ei ole enää terveellistä ja kevyttä, jos määrissä liioitellaan. Hedelmistä esimerkiksi banaani on melkoinen hiilaripaukku, ja avokaadossa taas todella paljon rasvaa. Tietenkin ne ovat paljon parempia vaihtoehtoja kuin suklaapatukka tai keksi, mutta kohtuus myös näiden kohdalla. Samaan kastiin menevät ah niin ihanat pähkinät ja erilaiset kuivatut hedelmät, jotka ovat todella energiapitoisia. Hyvä välipala on hedelmä ja pieni kourallinen pähkinää. Kaikessa kannattaa aina suosia juuri tuoretta, kokonaista hedelmää: mehuna tulee saatua liikaa sokeria ja turhaa enegiaa, ja kuivatuissa versioissa on jäljellä pelkkä hedelmäsokeri. Hyvää ja makeaa, mutta ei niin kovin järkevää, sillä niistä tulee todella huonosti kylläiseksi.

Kylläisyyttä saa ja pitääkin hakea ruoasta. Jos ladot yli puolet lautasesta vihreällä salaatilla ja oheisilla, laitat viereen vielä reilun desin parsakaalia, iso palanen maustamatonta ja esimerkiksi uunissa valmistettua broileria, salaattiin loraus öljyä, ruisleipä levitteellä, lasiin vettä ja kuppiin annos pensasmustikoita, niin kyllä nälkä lähtee! Terveellinen ruoka on maittavaa eikä se kanssa tarvitse kitsestella. Itseasiassa terveellistä ja raikasta ruokaa jaksaa syödä paljon enemmän, kuin esimerkiksi tuhtia lasagnea. Tästä esimerkkinä pastaan tehty lasagne ja kesäkurpitsaan tehty lasagne. Kumpaa voi syödä enemmän tuntematta poksahdusta farkkujen napin seudulla?

Nyt olemme käsitelleet hiilihydraatit, rasvat, proteiinit ja ruokarytmin. Veden tärkeyttä unohtamatta. Kahviin en voi ottaa kantaa, koska sitä en itse nauti laisinkaan. Ajoittain koen jotakin todella mullistavaa lusikoidessani kahvilla maustettua rahkaa (olisikohan tiramisu suuri herkkuni?) mutta muuten kahvin maku ei ole mieleen. Sen ainakin tiedän, että kahvi vaikuttaa jonkun verran vatsan toimintaan. Se voi kovettaa mahaa tai toisaalta saada juoksemaan vessassa. Nestettä se ainakin poistaa. Jos kahvi on ainoa pahe, ei sitä varmaankaan kannata laittaa pannaan. Seinään lopetetun kahvin juonnin voi sitä paitsi alkaa korvata jollakin muulla, usein paljon haitallisemmalla tavalla (kuten suklaan jyrsiminen kofeiinikaipuuseen). Vihreä tee olisi kaikkein ideaalein lämmin juoma, jos kupposeen tekee mieli tarttua usein.  Vihreän teen vaikutuksia terveyteen on tutkittu runsaasti ja tutkimustoiminta jatkuu vilkkaana kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Tee virkistää ja rauhoittaa ja poistaa väsymystä. Se myös parantaa keskittymis- ja reagointikykyä. Vihreä tee luetaan täsmäruokiin, koska sillä on useita edullisia vaikutusta terveyteen.

Kumpi sitten kannattaa valita, light cocis vai tavallinen cocacola? En edes uskalla aavistella, mitä kaikkea cocola zero sisältää. Epämääräisen näköisestä mustasta juomasta maistaa kaikki ne täydenne- ja makeutusaineet jopa läpi. Cocacolassa paheena on rellinen valkoinen sokeri, jota on runsaasti ja sen myötä tietenkin cola on myös energiatiheää tavaraa. Silti sen kohdalla saat mitä tilaat, ja elimistösi tunnistaa valkoisen sokerin. Se tietää, mihin tällaisen varastoida ja toisaalta miten se poltetaan. Satunnaiseen cocacolan nautiskeluun suosittelen siis ehdottomasti tavallista, sokerillista cocacolaa. Joidenkin mielestä esimerkiksi hampurilaista ei vain voi syödä ilman colaa (ystäväni haluaa juomansa vielä ilman jäitä, se on ehdottoman tärkeää). Jos cokis kuuluu satunnaiseen harkutteluun, ei se kaada kuppia suuntaan tai toiseen, mutta jos sitä pitää saada joka päivä, saattaa vaa'an viisaari jo heilahtaa. Siinä tapauksessa uskallan suositella lisäainemörköä, ihan vain ajatellakseni hampaita ja saatua energiamäärää. Toinen ongelmallinen juoma onkin sitten alkoholi, jossa on energiaa lähes rasvan lailla (alkoholissa 7 kcal/g, rasvassa 9 kcal/g). Jos jokaisena päivänä ottaa reilun tuopin olutta, voisi se jo sinällään tuoda kuukaudessa 1-3 kg lisää painoa. Viikonlopun juhlinnassa tulee toisaalta helposti otettua 6-8 annosta alkoholia, joka toisaalta vastaa tällaista pitkin viikkoa lipittelyä. Arkipäivänä noudatetusta hyvästä ja terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta on jäljellä muisto vain, jos viikonloppuna pistää täysin ranttaliksi syömisen ja juomisen suhteen. Jos mietitään, että jokaiselle päivälle on jättänyt n. 200 kcal vajeen, tekee se viidessä päivässä 1000 kcal. Tämä voisi tarkoittaa grammoissa 600-700g. Viikonlopun koittaessa tulee nautiskeltua pizza ja pullollinen punaviiniä, josta energiaa kertyy helposti 2 000 kcal. Viikon työ on ikään kuin hukkaan heitetty. Julimisessa on sekin huono puoli, että seuraavan päivän urheilun voi käytännössä unohtaa ja toisaalta krapulapäivänäkin ihmiset "sallivat" itselleen rasvaista ruokaa ja herkkuja. Jopa muutaman tasoittavan. Yhden illan hulinasta kärsitään oikeastaan muutaman päivän tappio niin treeneissä kuin syömisissäkin.

Mitä tällainen tasapainoinen ruokavalio sitten tarkoittaa käytännössä? Voisin havainnoida sitä oman ruokapäiväkirjani avulla, joka oli joltakin hyvin tavanomaiselta päivältä tällä viikolla.

Aamu: 2 palaa 100% ruisleipää, becel cold levitettä, kalkkunaa, avomaankurkkua, tomaattia, mehukeittoa, lasi vettä
Lounas: salaattia, kurkkua, tomaattia, herkkusieniä, papuja, porkkanraastetta, loraus oliiviöljyä, 5 kasvispyörykkää, herneitä, ruisleipä + levitettä, iso lasi vettä
Välipala: appelsiini, lasi vettä
Treenin jälkeen: Banaani, monta desiä vettä
Päivällinen: 1,5 dl kaurahiutaleita + ruisleseitä, porkkana, pellavansiemenrouhetta, 1,5 dl soijajogurttia + 1 prk ananasta, lasi vettä
Iltapala: Mehukeittoa, 0,5 dl mustikoita, lasi vettä

T'ällaiselta syömiseni näyttää usein viikolla. Viikonloppuna hölläilen suht reilusti, herkuttelen ja pidän taukoa treeneistä. Minulla on hieman huono tapa nauttia ainoastaan 1 lämmin ateria päivässä, mutta näin kesäisin tekee mieli lähinnä jotakin raikasta. Yritän kompensoida yhden aterian puuttumista tekemällä joka päivä reilun annoksen puuroa lisukkeilla. Vanhan viisauden mukaan tulee syödä aamulla kuin kuningatar, päivällä kuin työläinen ja illalla kuin kerjäläinen. Suurin osa päivän energiasta pitäisi olla saatuna ennen klo 16, jolloin aineenvaihduntamme on vilkkaimmillaan. Satsaa siis lounaaseen ja syö illalla kevyemmin salaattia tai keittoa, tai keitä puuroa kuten itse teen. Hiilaripitoinen ateria illalla auttaa nukahtamaan ja täydentää mukavasti hiilarivarastoja treenin päätteeksi. Esimerkkipäivässäni selkeästi liian vähän proteiinia, koska olen tehnyt myös rankan salitreenin. Jos tarjolla on vaihtoehtoisesti maukas kasvisruoka, valitsen lähes aina sen, joka ei kohdallani ole aina kaikista fiksuinta.

Kaikessa syömisessä pitäisikin yleisten normien sijaan katsastaa omaa tarvetta. Vaikka hiilihydraatit ovat naisten lehdissä mörköjä ja ne pois jättämällä paino saattaa tosiaan pudota, paljon liikkuva voi sanoa moiselle rajoittamiselle höpsis. Kuka muutenkaan voisi tietää oman kehon toiminnasta enemmän kun sen omistaja itse? Kokeilemalla, kuulostelemalla ja tunnustelemalla jokainen löytää ruokavalion, jonka seurauksena on hyvä olo.

Uusi koti

Nyt on midsommarkin jo juhlittu ja muutenkin tää on niin kesää. Suurimman osan ajasta olen vain nauttinut olostani ja tehnyt juuri niitä asioita, joita haluankin. Ilmat ovat hellineet ja tämä albiino on saanut ehkä pienen päivetyksenkin - ilman auringonpalvontaa!

 

Rannalle en ole vielä ehtinyt, mutta muuten olen oikein tyytyväinen kesäohjelmaani. Arkipäivät teen töitä (siisti sisätyö jossa ei ole mitään jännittävää, mutta viihdyn) ja illat treenailen. Viikonloppuisin tulee sitten lähes aina vaihdettua kunnolla vapaalle, valvottua ystävien kanssa kesäyön pikkutunneille ja muutenkin vain sekkaillen. Tästä kesästä piti tulla kaikkien aikojen seikkailukesä, jolta se alkaa nyt selkeästi näyttääkkin.

 

Edessä on vielä muutamia festareita ja Suomalaisen kesän herkkuja, kuten saunomista ja grillailua. Porvoo näyttää parastaan myös näin kesäisin, vaikka olen ihaillut sitä lähinnä lenkkipolkujen kautta. Luonto on kuitenkin kaunis siellä kaupungin ulkopuolellakin, ja jokikadun terassilaivojen maisemat on oikeastaan jo hieman nähty. Olenkin laajentanut kaupunkirepertuaariani Porvoon ulkopuolelle ja valloittanut useampaan otteeseen esimerkiksi Tampereen ja Hämeenlinnan. Tässä kuussa pääsee piipahtamaan vielä ainakin kesäisessä Jyväskylässä ja Kuopiossa. Mikäs sen parempaa, etenkin jos sen tekee vielä hyvässä seurassa?

 

Koska rakastan tiivistää asioita muutamaan lauseeseen, kerron kuluneesta kesästä taas samalla tavalla. Kesään on kuulunut vaputta, seikkailua, ennakkoluulottomuutta, jäätelökioskilla uusien makujen tilaamista ainaisen päärynän sijaan, julkisilla matkustamista ja junassa nukkumista, lukuisia päiväunia sadepäivänä, onnensekaista univelkaa, uusia ruokapaikkoja ja kummallisia mielitekoja (kuten kanttarellikastike..), stressitöntä ruoanlaittoa ja etenkin raikkaita smoothieita, pakattuja ja purkamattomia laukkuja, matkapakkauksia, pienen koiran iloa juoksemisesta nurmikentällä, kesämökin hirsien tuoksua, laiturinnokkaan paahtavaa aurinkoa ja liian kylmää vettä, tanssimista yökerhoissa, laitureilla, saunoissa, veneessä - kaikkialla! , karaokea huumorimielessä, lavatansseihin ihastumista, parhaan ystävän viereen käpertymistä onnistuneen illan päätteeksi, auringonnousu veneestä käsin, polttarit ihanalle ja kauniille morsiamelle, särkänniemessä kiertelyä ilman ranneketta, ylihintaista katuruokaa, kirpputoreja, kotisalilla viihtymistä ja muutenkin ihania supernaisia.

 

Elämässäni on monta ihanaa supernaista, jotka tekevät tästä kesästä niin hyvän. Äitini on yksi sellainen, sen lisäksi monia ihania ystäviä ja kavereita. Juuri äsken lukaisin s-postista viestin, jossa ilmoitettiin kimppakämpän saamisesta ystävän kanssa. Syksyllä S-linnassa odottaa siis uusi koti yhden ihana supernaisen kanssa!

 

Viettäkää tekin yhtä hyvä kesä.

 

Loppuun vielä raikas smoothie ohje kahdelle

 

 

1/2 vesimelonia

2 passionhedelmää

1 banaani

1/2 pussia pakastepinaattia

minttua

jäämurskaa

 

Paloittele vesimeloni ja banaani. Kaavi passionhedelmät tehosekoittimeen ja lisää kaikki muut aineet. Vesimelonin takia smoothiesta ei tule liian paksua, vaikka ei lisätä ylimääräistä nestettä. Raikasta, hy

vää, terveellistä!