Se on nyt virallista. Ensimmäinen puistotreeni on tehty T-paidassa. Extreme run on ohi ja siihen kuuluvan kylmän joen ylitys ei ollut ylivoimaisen hirveää. Ihmiset ovat iloisia. Tällainen käsittämätön onnellisuus näkyy kevyinä askeleina ja huolettomuutena - haaveillaan lomasta, hiekkarannoista ja kesäniityistä. Mökkitavarat pakataan autoon niin, ettei takaikkunasta enää voi nähä mitään, ja huristellaan järven tuntumaan. Veneet lasketaan vesille ja suolainen meri-ilma korvaa hoitoaineen taas muutamaksi kuukaudeksi. Tämän ajan suomalaiset hengittävät hieman syvempään. Grillit ovat kuumana ja tuoksu valtaa ihan tavanomaisetkin asuinlähiöt - nälkäisenä lenkkeilijänä tämä on ollut minulle aistijuhlaa.
Viikonloput buukataan jos minkälaisiin kissanristiäisiin ihan hetkessä. Minulle harmaita hiuksia aiheuttaa nimenomaan päällekkäisyydet - miksi niitä kesäviikonloppuja onkin niin kovin vähän? On suunnitteilla niin festaria, mini road-trippiä opiskelupaikkakunnalle, ihania aamu-uinteja mökillä, kuohuvaa piknik viltillä jokirannassa ja täydellistä päivää kesä-Helsingissä. Voitin taannoin Hietsun kauppahalliin ilmaiset jäätelöt koko kesäksi. Porvoosta käsin jäätelöä tulee kulutettua tosi vähän, harmi juttu. Täydelliseen kesäpäivään Helsingissä kuuluu kuitenkin ehdottomasti tämän voiton lunastaminen.
Viikonloppuna pääsee myös remuamaan serkkujen kanssa. Se vasta onkin hauskaa. Arkiviikot sujuvat lähinnä töissä ja uuden, ihanan liikuntakeskuksen viileissä saleissa. Olen menettänyt sydämeni toiminnalliseen harjoitteluun, vaikka tällä hetkellä kropan tottumattomuus sen tyyliseen treeniin ja huono tekniikka kipeyttävät lihakset häiritsevän pitkäksi aikaa. Maanantaina tehty treeni tuntuu vielä torstainakin - enkä silti millään malttaisi pysyä kyseisestä mestasta poissa. Lenkkeily on jäänyt vähemmälle, mutta kuuntelen tässä omia mielitekojani. Kohta pääsen myös hiukan tanssimaan, josta olen super-innoissani.
Savonlinnan koti on nyt siivottu kesää varten, nyt sen tehtävänä on asuttaa Savonlinnaan matkustavia vieraita. Tiedän kodin palvelevan jokaista asukasta hyvin. Syksyn reissuhaveet ovat kenties lykkääntymässä, sillä Savonlinnaan avautui uusia työkuvioita syksyn varalle. Katsotaan mihin suuntaan ne kehittyvät.
Kandidaatin tutkielman olen nyt palauttanut. Viilailin sitä kenties liian vähän. Haluaisin nyt samaan rykäykseen jatkaa graduun, mutta on hieman epäselvää, miten sen teen. Tarvitsen haastateltavakseni lapsia, koulua aloittavia lapsia. Syksyllä voisin sitten haastatella nämä lapsukaiset uudelleen, kun he ovat aloittaneet kouluruokailun. Mistä löytää nämä lapset? Se on varmasti seuraava ongelma.
Kesääni en vietä yksin, enkä tällä kertaa myöskään äidin luona. Se tuntuu ihan hyvältä. Pojan kanssa asuminen on loppupeleissä aika OK. Kukaan ei valtaa vessaa aamuisin kovin pitkäksia aikaa. Jääkaapista ei tyhjene sinun lempikasviksesi ja hedelmiäkin riittää. Saat vallata vaatekaapista reilusti tilaa. Kenkäsi mahtuvat eteiseen. Toisaalta et saa vastainnostusta uusiin kasvonaamioihin, terveellisiä kokeilujasi keittiössä katsellaan vähintäänkin epäilevästi ja mielipide uutta mekkoa kohtaan on pitkän tivaamisen jälkeen aina "ihan kiva". Joku kuitenkin jakaa kanssasi ruokalaskun ja pääset katsomaan salkkareita kainaloon.
Kesästä tulee kiva ja olen siitä innoissani!
