Missäköhän sitä mahtaa aikusiällä arkeansa asuttaa. Toisaalta ajatus siististä ja klassisesta omakotitaloasunnosta, kenties sellaisesta loft tyyppisestä, kiehtoo todella paljon. Kerrostalo asuminen on helppoa, ajatella jos olisi vielä pyykkitupa ja oma sauna. Talkoovoimin siistitään piha ja autolle löytyy oma ruutu sekä pyörälle paikka kellarista. Varaston virkaa toimittaa häkkikellari, ja koska ruohonleikkuri sun muuta ei ole, sehän riittää oikein hyvin. Kun asustelijoita on vain muutama, pääsee kerrostalokaksiossakin jo ihan mukavasti omaan rauhaan. Parvekkeella on korkeuksissa suojassa ihmisten katseilta ja jos on hyvä tuuri, asuntoon paistaa mukavasti ilta-aurinko. Keittiö on kompakti ja siinä valmistuu aamiaissämpylät ilman leivinuuniakin. Kasveja on juuri niin paljon kun haluaa, ja yrttejäkin voisi yrittää kasvattaa itse (minun pitäisi tätä kyllä rutkasti harjoitella, esimerkiksi kaktuksella). Koirakin sopeutuu kerrostaloon jos sen pienestä asti siihen opettaa, postin kolahdusta luukusta ei tarvitse haukkua ja kotiin tulee kiivetä muutamat portaat. Samaa reviiriä asuttaa muutama muukin narttu. Vessanvedot kuuluvat kun illalla harjaa hampaita, mutta sehän on läheisriippuvaiselle ihmiselle ihan OK asia - en ole yksin. Talossa tosiaan asuu kymmenkunta muutakin ihmistä. Tietynlainen kerrostalolähiö voi olla rasittava, jos talon lapset valtaavat aamu kahdeksasta hiekkalaatikon ja kiljuvat menemään. Mutta jos löytää kerrostalon aikuisempaan makuun vain pienellä puistikolla vain korttelin päässä keskustasta, on elämä helppoa. Parhaimmillaan toisella puolella taloa sijaitsee nurmialueita ja alkulämmön jälkeen myös kunnon pururata.
Minä asutan tällaista kotia koko kesän ajan. Sen sijainti on täydellinen. Keskustaan kävelee muutamassa minuutissa ja lenkkipolulle on matkaa samanmoinen. Ainoastaan parveke ja oma sauna puuttuu, mutta tätä varten on toisten saunat ja toisaalta asunnossa on pieni ranskalainen parveke. Mikä parasta, lapset puuttuvat talonyhtiöstä joten myös aamu-unet on turvattu.
Silti nyt kun vietin viikonloppua landella touhuten ja koiran kanssa metsää tutkien, on ilma kuitenkin jotenkin parempi hengittää ja mieli hieman rauhallisempi. En ole kokoajan tekemässä lähtöä salille tai miettimässä mikä kohta putäisi imuroida. Vesi maistuu luonnolle, se on kaivosta nostettu. Illan hämärtäessä pääsee nakuna järveen uimaan, eikä se päivälläkään kyllä mitään haittaa - ympärillä on vain hyppysellinen ihmisiä ja totaalinen rauha. Riippumatto sulkee sisäänsä kaksi ihmistä ja vaikka kesä olisikin viileä, on mökki täynnä vilttejä ja kynttilöitä. Television sijaan valitaan ajanvietteeksi kitara tai piano, iltapala valmistuu takkatulen lämmössä. Ne sämpylätkin ovat vähän parempia, johtuisiko suuren keittiön antamasta inspiraatiosta ja mahdollisuuksista vai kylän myllyssä jauhetuista puhtaista jauhoista. Kasvimaalta saa pöytään kaiken tarpeellisen, ja sen mitä ei saa, voi hakea lähiruokana erilaisilta pienemmiltä valmistajilta. Liha on silloin punaista ilman väriaineita ja makkarat on mausetttu omilla resepteillä - maistuvat jopa minulle, joka ei ole punaisen lihan suosija. Mökillä tepastellaan kumppareissa ja vedetään päälle vain mökkivaatteita, mitä kamalampia sen parempi. Kun tulee suihkusta saa kääriytyä kylpytakkiin ja istua sohvannurkkaan. Urheilla voi oman mielen mukaan laiturilla tai metsässä, tai ei ollenkaan jos ei huvita. Kun touhuaa mökillä koko päivän, ei liikuntaa tarvitse erikseen järjestää.
Onko maalla olemisen hienous kuitenkin juuri siinä, ettei siellä ole ihan koko aikaa? Jos asuisi maalla, lähtisikö siitä se hohto ja se rauha, jonka usein siellä käydessään saavuttaa? Minä olen aina haaveillut hevosesta ja koivutiestä, joka vie oman kodin pihaan. Toisaalta en saa pidettyä kasveja hengissä ja soitan mielelläni isännöitsijälle, jos rappukäytävän ovi vinkuu ja huutaa öljyä. Olisiko ratkaisuna oikeasti kaupunkiasunto mukavuuksineen ja mökki ajomatkan päässä luonnon rauhassa, vai selkeästi omakotitalo jossakin kaupungin laitamilla. Haluanko modernia vai maalaisromanttista? Luulen että jälkimmäistä. Haluaisin noin 100 neliötä, valkoiset lautalattiat, toimivan keittiön ja valtavan suuren sängyn. Kylpymahdollisuus olisi aika luksusta. Yhden kerroksen, mutta kenties sellaisen parven, johon voi kiivetä täydelliseen pimeyteen katsomaan elokuvaa tai vain nukkumaan ilman aurinkoa. Parvella olisi pimennysverhot, joiden taakse pääsisi pakoon maailmaa. Jos minulla olisi pieni piha tai parveke, olisi se pyhitetty yrteille.
Tärkeintä on, että kaikesta voi haaveilla ja kaikkea saa pohtia vaikka monta tuntia omassa rauhassaan, minä tällä kertaa mökillä viileänä alkukesän iltana viltin alla.
