Eilen illalla ajattelin piristää kotona pötköttelevää potilasta ja tehdä pannukakkua. Vain puolikkaan pellillisen, jotta ei jää syömättä. Potilas huuteli minulle puolitettuja suhteita ja samalla tein taikinan keittiössä. Jauhojen suhde hieman särähti korvaa, mutta koska edellisestä pannaritaikinasta on ikuisuus, annoin mennä. Täytyykö pannaritaikinan todella olla näin paljon paksumpaa kuin lettujen vastaava? Sulattelin vielä voin mikrossa ja taikina oli valmis.
Se ruskistui ehkä liikaakin ollen todella syvän ruskea ottaessani sen ulos uunista. Lisäksi se painoi ihan kamalasti ja oli muutenkin aika kummallinen. Pinta oli rapea tai jopa kova? Siis häh? Pannaria leikatessa se oli pikemminkin todella tumakka kakkupohja tai joku sellainen. Se ei oikeastaan muistuttanut yhtään mitään olemassa olevaa leivonnaista. Sen maku oli jotakin kuivakan pannarin tapaista. Tarkistin ohjeesta suhteet ja totesin sitten laittaneeni taikinaan pellillisen mukaan jauhoja. Siinä oli siis tavittavan 2 dl sijaan 4 dl jauhoja. Ei ihmekkään että pannari oli vähän outo!
Tänään aamulla sain vielä viestin töihin että voi nököttää mikrossa. Pannarissa ei vain ollut liikaa jauhoja vaan siitä puuttui myös kokonaan voi.
Noh, väliäkös tuolla, sattuuhan noita. Hyvillä mielin kohti harjoittelua, ehkä opin paistamaan pannari!
